keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Projekti kaverisynttärit - Toteutus

Paljon onnea vaaaaaaan!

Tässäpä vihdoin kaverisynttärikoonti. Minusta ei ole ollut aikaisemmin tämän asian muisteloihin. Hah. No olispas ollut, nimittäin synttärithän ensinnäkin pidettiin kodin ulkopuolella. Tarjoilu oli lähes täysin kaupasta valmiina haettua. Tähän reporankailuun ei ollut siis varsinaista syytä senkään tähden, sillä ystäväni tuli paikalle vähän ennen muita vieraita, ja alkoi touhuamaan to get the party started. And going. Strong. Tämä itsekin synttärivieras ei ottanut kuuleviin korviinsa, kun sanoin, että vieras menee kahville nyt. Hän hönkäisi aina minulle, kun kurkkasin keittiöön, että ei saa mennä sinne, mene seurustelemaan. Just. Juhla-apulaisesta oli kuitenkin jättimäinen apu, koska muutenhan aikani olisi todellakin mennyt suureksi osaksi keittössä turaamassa mihin kippoon minkäkin keksin tökkäisin. Tämä keittiössä ajankuluttaminen tietysti ei kovastikaan haittaisi etenkään, jos ei ole mikään suuri minglaajatyyppi toisten vieraiden äitien kanssa. Joka tapauksessa juhlat etenivät ilman (tuskan)hikikarpaloita, rauhoittavia - täysin proäiti-ottein - rauhallisesti - ISO kiitos ystäväni.

Vilkaistaanpa projektin alkuvaiheisiin ja käydään läpi miten projekti saatiin jalkautettua (huolestuttavaa tämä konsulttilingo, miksi ja mistä tätä tulee?).

1) Mitä leikkejä neljä-viisivuotiaille? 
Olin varannut helmipusseja ja kimaltavaa kuminauhaa, joista juuri täydet sokerilataukset juhlapöydässä tehneet lapset saivat askarrella rannekorut. Samanlaiset näkyivät serkusten ranteissa mummolapostauksessa. Ihmeen hyvin pysyivät paikoillaan, vaikka olisi varmaan tehnyt mieli juosta maratoni. Kahdesti

Suunnitelmissa oli myös tuolileikki, jossa yksi jää aina ilman tuolia. Onneksi aika ei riittänyt siihen, muutenkin mietin, että sitä huutoa ei jaksa kuunnella, kun jokainen pelistä pudonnut kuitenkin alkaa itkemään tai muuten traumatisoituu. Nykyajan lasten kanssa, kun kukaan ei saa voittaa tai ainakaan hävitä. Ei hyvä, sanon minä. Ehkäpä olisin saanut vieraihin vipinää, jos leikkiä olisi muutettu siten, että jokainen ilman tuolia jäänyt, olisi joutunut lähtemään suoraan ovesta ulos. Kihkih. No niin nyt sinä putosit, kiitos, kun olit juhlimassa, ovesta ulos, hei hei vaan! Seuraava..

2) Mitä tarjottavaa lapsille?  Suolaisena tarjottavana oli coctail-tikuissa luomulihapulla, kurkkua ja viinirypäle (keep it simple stupid, jätin suosiolla mozzarellapallot pois). Lisäksi oli niitä suolakaloja sun muita sipsijuttuja, mitä niissä mixeissä on. Lapsen oma toive tämä jälkimmäinen.

Sittenhän sitä päästiin itse asiaan, kun juuri kenellekään ei nuo lihapullat kelvannut. Tarjolla oli ihan helekutisti jäätelöä. Neljä litraa. Huomatkaa ne strösseli- ja kastikekoristelut. Ne on tehnyt viisivuotias ihan itse. Vieraissa oli mukana yksi muna-allergikko, ja tein sankarittaren toiveesta pannaria - ilman munia ja hyvää oli. Tätä tosin meni ehkä kaksi palaa koko juhlaseurueelle. Niin ja hei, jos teette tätä maailman parasta pannaria, niin sen voin kanssa ei pidä sniiduilla. Sitä on paljon, mutta sen takia se onkin maailman parasta. En ymmärrä mitä järkeä on tehdä jotain semihyvää pannaria. Jos kiinnostuit, ohje löytyy täältä. Sitten oli pari laatua keksiä ja vohveleita, vaahtokarkkeja, suklaarakeita. Joo. Tiedetään. Elä sano mittään.

3) Mitä kaverilahjaksi? No tätähän sitä tuli ihan stressattua. Lopulta sieltä pussista löytyi ilmapallo, Muumi-purkkapaketti, heppatarroja, suklaakolikoita, laku. Ettei vaan tulis heti kotimatkalla mitään sokerilaskuja. Pussin sisälmys ei siis stressaamisellakaan parantunut merkittävästi. Niin ja tämän pussin sai onginnasta eli oli meillä tällainen leikki sentään.

  4) Mitä tarjota äideille?
Porkkanakakkua ja kahvia. Kakku sai kovasti kehuja, ja tätä osasinkin odottaa, sillä tätä leipomassa ei ollut mikään eilisen teeren tyyppi (siis minä). Jälleen ihan helekutisti voita ja sokeria. Tällä kombolla voittaa aina. Kuorrutteella oli myös osansa menestykseen (jälleen voita, tomusokeria ja tuorejuustoa). Lisäksi äidit saivat lukuisia kehoituksia käydä lasten tarjoilupöydän antimiin käsiksi.

  5) Koristelut? 
Heppa-aiheiset liinat, servetit ja ne peevelin juhlahatut. Sitten selvisi, että kaksi lasta on norossa, eikä sitä toista hattupakettia olisi tarvittu. Niinpä niin. Frooshin smoothiepullojen etikettien irrottelu oli peevelistä. Kyllähän ne irtoaa, mutta varaa projektiin useampi päivä ja lehmän hermot. 


Hyvin me vedettiin, mutta onneksi kaverisynttärit ovat vain kerran vuodessa. Halleluja!

6 kommenttia:

Vera kirjoitti...

Hei hyvin selvitty! Toi on viisas päätös siirtää lapsilauma jonnekkin muualle kuin omaan kotiinsa, mä olen myös tehnyt niin ;)

*Laura* kirjoitti...

Meillä ei olekaan vielä nähty kaverikutsuja, ehkä parin vuoden päästä aikaisintaan... Huh!

No pitihän se arvata, ettei sitä toista hattupakettia olisi tarvinnut. Mutta säästätte sen ensi kertaa varten, vai onko se sitten ihan so last season... :)

Konsulttikielestä tuli mieleen, että nyt kun olen päässyt taas istumaan puuduttaviin palavereihin, olen ihmetellyt mm. että miksi kalvoon pitää kirjoittaa "evaluoida" kun voisi kirjoittaa vaikka että "arvioida". Ja "tulokulma" on se kaikista kyllästyttävin sana... :)

annna kirjoitti...

No hyvin vedit! :) Kiitos vaan raportista.
Musta on jotenkin niin loputtoman hämmennyttävää miten vähän nuo mukelot voivat syödä. Itse kun olisin aina kyynärpäitäni myöten juhlapöydissä kiinni jos kehtaisin.

Jennijee kirjoitti...

Hyvä hyvä! Ehkä pikkasen vähemmälläkin... mutta en sano mitään. Ikimuistoiset kemut! :D Ja hienot purkkikoristelut I must say.

Riikka kirjoitti...

Vera: Kiitos! Kyllä mä olisin mielelläni kotona pitänyt, jos neliöt (ja hermot) olisi riittänyt. Toisaalta tämä meni hyvin just näin. Jatkoa ajatellen voisi kaveerata toisten lasten äitien kanssa, ja ehdottaa jotain kimppasynttäreitä.

Laura: Nämä olivat meidän ekat kaverisynttärit eli aika pitkälle päästiin ilman. Hattujahan käytettiin myös serkkujen kanssa juhliessa, että kylläpä sille toisellekin paketille tuli ihan todellinen tarve. Ensi vuonnahan ne olisi olleet so last season, kuten veikkailitkin. :D

Arrrrgh, tuo typerä konsulttikieli. Mulle tulee ihan kylmät väreet just tuosta. Uff, ei pysty. Tämä blogihan alkoi muuten alkoi silloin kun itse toimin konsulttina. Piti irtisanoutua. Mulla ei ole mitään konsultteja vastaan, jokaisella on ne omat juttunsa, mutta en vaan pysty tuota puhetta käsittämään. Meillä kovassa käytössä oli myös "asiakasrajapinta". WTF.

Ai niin, kun kysyit, niin Ripu läks telakalle. Se ei tuntunut mitenkään omalta ikinä. Ehkä olisin voinut vaihtaa sen vaikka Tyyneksi, eikä tylsästi Riikaksi. :)

Annna: Kiitti, kiitti. Joo ihan käsittämätöntä, mutta auta armias, jos olisi vaan se kolme litraa jäätelöä ollut, niin eihän se olisi riittänyt. :S

Jennijee: Hyvä, ettet sano mittään. Sinä kato vaan nykyään lenkkeilet niin ahkerasti, niin tuo määrä näyttää jotenkin paljolta. Ihan hyvin me saatiin tuhottua ne syömättä jääneet täällä omalla porukalla. Hih!

Riikka kirjoitti...

Edit: "Alkoi muuten alkoi" kirjoituskin sakkailla, kun piti muistella noita konsulttiaikoja..

Enkä muistanut Jennijeetä kiittää koristekehuista. Välitän terveiset taiteilijalle, kiitos. <3