sunnuntai 26. elokuuta 2007

Happy, oh so happy

Se on terve!

Tai ei se ihan terve ole. Mies tartutti flunssan. Tilanne on kuitenkin kyllä nyt niin, että aion katsastaa ympärilleni ja todeta, että kyllä asiani voisivat huonomminkin olla, ja sen seuraksena päätän olla erityisen tyytyväinen elämääni. Miksi lähes 3 kuukauden syrjäytyneisyys olisi ollenkaan ikävä asia? En ole ennenkään kesäkuukausina töissä paahtanut, joten olisihan se outoa, että nyt olisin. Elokuukin lasketaan vielä kesäkuukaudeksi.

Minulla ei siis ole työpaikkaa edelleenkään, en ole mennyt naimisiinkaan tässä välissä, vaikka nyt olisi ollut kaikki aika suunnitella oikein kunnon dreamwedding. Aika on aikaisemmin ollut täydellinen excuse olla järjestämättä yhtään mitään. Paitsi miksi vaivautua, koska Mies ei suostu mihinkään kuitenkaan. Toinen paitsi on se, että ei kyllä jaksa itsekään vaivautua, koska ei ole harmainta aavistustakaan, miten ko. toimenpiteen edes haluaisi suorittaa. Pitäisiköhän palkata sellainen wedding coordinator? NOT.

Isot häät on sooo passé. Let's face it, se syöttäminen ja juottaminen tapahtuu siitä tahdosta, että lahjalistaan voi raapustaa haluavansa leikkeleottimet. Bileitä voi pitää ihan muuten vaan. Minä näet olen jo aika päiviä sitten hoksannut, että jos en nyt hanki sitä ja sitä astiastoa, se menee tuotannosta mahdolliseen hääpäivääni mennessä. Senpä tähden listallani olisi ainoastaan kattiloita. Anyone who's anyone tiedostaa, että yhdestä kattilasta saa pulittaa enemmän kuin lennosta Barcelonaan ja takaisin, joten kattilalahjalistan laatiminen olisi melko turhaa. Mikähän kattiloiden tuotantoaika muuten on?

Entäs identiteettikriisi sukunimen vaihdosta? Ai kamala. Minulla on passissa sattumalta erittäin onnistunut otos itsestäni, mitä ei voi sanoa, että monessa muussa tallennetussa dokumentissa olisi, onnistun nimittäin erinomaisesti näyttämään ihan seinähullulta valokuvissa. Taito sekin. Näin ollen olisi silkkaa idiotismia sukunimen vaihdoksen vuoksi hankkia uuteen passiin kymmeneksi vuodeksi seinähullun valokuva.

Palatakseni tyytyväisyys-linjaukseeni... Asiat, joita en ole tehnyt, vaikka olisin niitä voinut tehdä - niitä ei vain lasketa. Olisin voinut olla töissä tai naimisissa jo niin ja niin kauan, vaan kun en ole ollut, niin sepä vasta riemukasta on sitten, kun nämä tekemättömät asiat joskus tulevat tehdyksi. See! Think positive - no matter how insane it sounds.

maanantai 20. elokuuta 2007

Paniikki, ei paniikki, paniikki, ei paniikki...

Hmmm. En osaa päättää to be panicking or not to be panicking.

Terveisiä sohvannurkasta. On maanantai. Arkipäivä. Olen tähän mennessä lukenut iltapäivälehdet, tsekannut sähköpostit, tsätännyt kaverin kanssa isomman asunnon autuudesta ja parisuhteellisuudesta. Basic teemat. Reality check - olen mielestäni muuttamassa isompaan asuntoon. Heh. Kahvia en ole vielä juonut, vaikka puolta päivää kello lähestyykin. HUOKAUS. Ennen kuin jatkan, pakko ne sumpit on keittää. Un moment, s'il vous plaît.

Olen muutes mahtavan upean kahvinkeittimen omistajana tehnyt säästökampanjan, johon kuuluu Roberts Coffeen, Wayne's Coffeen yms. lattejen boikotoiminen. Olen kylläkin kahdesti lipsunut, mutta vain siksi, koska muuten olisin kärsinyt armottomasta migreenistä ja kaiken tämän kukkuraksi we wouldn't want that, would we?

Olen yrittänyt funtsia, että mitä minä oikein haluan? Nyt hei, kysymyksessä ei ole mikään kolmenkympin kriisi. Kysymyksessä on irtisanoutumisesta seurannut syrjäytymisjakso, jossa todellakin otetaan vastaan jatkossa ne tarjotut työt, vaikka en edelleenkään kadu sitä, etten lupautunut puoleksi vuodeksi opettajan pestiin.

Kysymyksessä on nimenomaan se filosofinen pohdinta siitä mitä oikein haluaisin tehdä. Tässä ei myöskään pureuduta eksistentialismin syövereihin, kysymyksessä ei ole olemisen vaikeus, vaan tekemisen problemaattisuus. JOS MINÄ ITSE saisin päättää - olisin töissä jossain ihanassa pikkukemikaaliossa ihanien purnukoiden keskellä huippuliksalla TAI kirjoittaisin mielenkiintoisia juttuja johonkin kivaan, huom! kivaan magazineen TAI minulla olisi oma enterprise, jossa minulla olisi työntekijöitä, jotka tekisivät minulle töitä, jotta voisin rauhassa kirjotella kivoihin magazineihin kivoja juttuja TAI voisin myös vain keskittyä lukemiseen. Olisi ihana vain lukea. Ja syödä. Nyt muuten muuntaudun baristaksi ja käyn sekoittamassa itselleni maittavan laten - kahvia ja maitoa voilà.

Näillä ajatuksilla: ei paniikki.

Vaan todellisuudessa, eihän se kuitenkaan käy näin. Luterilainen uppiniskaisuus ei hyväksy sitä, että korkeasti koulutettu heittäytyisi purnukoiden sivelijäksi tai freelancekirjoittelijaksi kivoihin magazineihin - korkeintaan asiantuntijajournaaleihin voisi väkertää artikkeleja erittäin huonolla liksalla, mutta palkkioksi saisi kuitenkin meriittejä akateemiselta ylemmistöltä. HUOKAUS.

Vieläköhän ehtisin hakea tohtoriopiskelijaksi?


perjantai 10. elokuuta 2007

I guess I'm gonna beee oukei, guess I'm gonna beee alright...


Ohhoh, kylläpä on kesä mennä vilistänyt silmien ohi filmipätkän lailla. WRUUUUM! Ollaan jo koulujen alussa. Siis syksyssä. Syksyllä, jolloin kaikki alkaa aina alusta. Niin ja nyt ollaan etenkin siinä syksyssä, jolloin tämän mademoisellen olisi pitänyt olla jo asiantuntevasti kopiomassa jonkun organisaation kopiokoneella (miten hemmetissä powerpoint sivuja saa monta yhdelle paperille? - joojoo se on tulostamista eikä kopiointia. Tämä asia jäi silti ratkaisematta ed. työpaikassani).

That was The Plan.

Sen sijaan, että kirjoittaisin blogiani työajallani, olen oikein kieltäytynyt tarjotuista työtehtävistä (olisikohan pitänyt aloittaa ne diapamijohdannaiset, kun niitä silloin sairauslomani tueksi tarjottiin??). Minulle soitettiin ja tarjottiin puolen vuoden luokanopen pestiä ja huomasin hätääntyväni, että MINÄKÖ TÖIHIN? "Eeeeiii, en usko, että voin ottaa vastaan. Eei, en ota vastaan. Kuulemiin." Toisin sanoen loma jatkuu. Onneksi. Ihan mielettömät lomasäät nimittäin.

Olotilani ei ole tässä syrjäytyneen statuksessa siltikään paniikinomainen, ahdistunut tahi huolestunut. Mitähän minulle on tapahtunut? Minulla ei ole työpaikkaa, minut on sanktioitu yhteiskunnan tuen osalta, mistään ei ole tullut tuloja koko kesänä - vaan so what? Meitsi on vaan ihan, että yo yo bless bless maan. Ja peace päälle! Tästä puuttuu enää se, että kohta mulla on rastat ja sellainen juuttikankainen oranssinpunainen jättiläishuivi päässä, ei kenkiä, pontso ja ituja kangaskassi pullollaan. Selkeä transgressio menossa. Pfiuh. Löytyihän tälle joku selitys.