keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Uudet Risto Räppääjät // Hauskat lahjavinkit


Hei uudet Risto Räppääjät ovat taas saatavilla ja meillä Risto Räppääjä on ollut yksi lemppareista iltasaturupeaman alusta alkaen. Liimailin piiiiitkästä aikaa valokuvia albumiin ja törmäsin kuviin esikoisesta Viileänä Venlana. Se olikin se eka, varsinainen kova fanitus, joka meille rantautui. 

Risto Räppääjä viettää 20v juhlavuotta (siis whaaat?!) ja meillä tämä sarja eri muodoissaan on aina ollut tykätty. Risto Räppääjä -leffat on myös käyty katsomassa aina kun niitä on ilmestynyt. Ennen CD-soittimen brakaamista, iltaisin kajareista usein kuului äänikirjana jokin kirjastosta lainatuista Räppääjistä. Se on sopivan jännää, mutta ei liian, ovat perheemme kriitikot todenneet. Meidän naapurissa muuten asuu leffoista tuttu Elvi-täti (pakastaja-Elvi) ja pienempänä lapset yrittivät mennä piiloon, jos "Elvi-täti" osui samalle kadulle. Makkarasipattia!

Siispä ei liene ylläri, että ilolla aloitimme myös uusimman Räppääjän Väärän Vincentin, jonka serkut toivat tytöille jokin aika sitten lahjaksi. Erityisen kiinnostavan kirjasta tekee juuri nyt koululaisen oma projekti, jossa hänen tulee perehtyä nimenomaisesti Vincent van Goghin erääseen taideteokseen, joka vilahtaa tässä dekkarimaisessa kirjassa. Mikä hauska sattuma!  

Kolmosluokkalainen lukee itse, mutta ei pistä pahakseen, jos äiti lukee molemmille, eikä äitikään pistä pahakseen lukea tämän poppoon aivoituksia. Samaistun Rauha-tätiin.  Eskarilainen lukee jo ihan pikkuriikkisen itse ja uskon, että nämä lukuhetket avittavat tässä asiassa eteenpäin.


Nopolan siskoksilta on tullut myös Koko perheen kokkauskirja Risto Räppääjä Kauhan varressa. Reseptit ovat mainioita ja näistä useimmat tulevat meillä varmastikin testattua - ja tuotokset myöskin syötyä. Viime viikolla instastoriesien seuraajat näkivät Elvi-tädin koukuttavat kalapuikot, jotka olivat muuten aivan taivaallisen makuisia. Ahvenfileet ja leivittäminen - näillä ei voi mennä vikaan. Lennartin pehmis-perunamuusi tuli myös syötyä suurella ruokahalulla, vaikka siinä ei ollut kuin perunoita, voita ja suolaa.
 
Punaista lihaa ei tässä keittokirjassa käsitellä, mutta muuten on kasvista ja kalaa reilusti tarjolla

Keittokirjassa on myös taattua Nopolan siskosten verbaliikkaa, joka tekee kokkaamisesta hauskempaa. Resepteistä löytyy mm. Sevillan saiturin kalsea keitto, Poikamiehen perjantaipizza, Rutiköyhät räppiritarit ja Lakritsainen mutapainikakku. Kirjasta löytyvät muuten niin raakakakun kuin tuorepuuronkin ohje, jotka mahtuvat hyvin klassikoiden rinnalle. Täytyy antaa lasten itse valita ja valmistaa resepte.

Kokkaamista helpottaa mittojen merkitysten avaaminen ja hauska reseptien kategorisointi jäätävän helposta, aavistuksen mutkikkaampaan, megaterveelliseen ja epäterveelliseen herkkuun. Annokset ovat neljälle hengelle, joten keskivertokokoisen perheen ei tarvitse alkaa modaamaan mittoja uudelleen. 

Kokkauskirjasta löytyy erilaisia tietoiskuja, jotka eivät suinkaan esiinny minään tylsinä faktoina, vaan tyyli on nopolaismaisen viisasteleva ja hymyn suupieliin nostattava. Kurkista itse!  

Nämä molemmat ovat mainiota lahjavinkkejä. Nyt muuten kannattaa hyödyntää Lönkalle avatun kirjakaupan Werner&Jarl alennukset -25%.


*) "Risto Räppääjä kauhan varressa" arvostelukappale.
 

maanantai 27. marraskuuta 2017

Rentouttavaa uutta viikkoa, lapsiperheen kulttuuritärpit ja lempeä huonetuoksu


Maanantai on selätetty. Pfiuuuh! Heittäydyn ihan justiin joogamatolle hengittelemään ja puhdistelemaan chakrat arjen roiskeista vienon huonetuoksun siivittämänä. Meillä tuoksuvat rentouttavat ja tuotekuvauksen mukaan myös puhdistavat bambutikut, sillä tämä tuoksu on hän mennessä ainoa, joka ei ärsytä muita perheenjäseniä. Tuoksukynttilät pyydettiin polttelemaan, kun olen yksin kotona eli se ei tule tapahtumaan koskaan. 100% puhtaat eteeriset öljyt bambutikuissa välittää kotiimme nyt häivähdyksen sitruksista jouluntuoksua. Tässä siis vinkki, mikäli tuoksut ärsyttävät, mutta haluaisit haistella muutakin kuin pieruja. Anteeksi, toivottavasti tämä ilmavaivakevennys ei pahoittanut mieltäsi. Ei tää nyt oo niin vakavaa. :)


Viikonloppu oli täynnä touhua ja toimintaa, juhlimme yhdessä rakkaiden kanssa jälleen yhden ihanan yhtä vuotta lisää. Joka kerta olen aina vaan kiitollisempi meidän jengistä, jota ei pitkä välimatka erota. Meillä oli superhauskaa. Kävimme tsekkaamassa Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset. Leffa oli ihan hyvä, mutta hiukan mietitytti tämä Riihimäen näyttelijäkaartin ilmaantuminen tähänkin produktioon. On harvinaista, jos onnistut olemaan bongaamatta Janne Katajaa, Aku Hirviniemeä tai Niina Lahtista, sillä he ovat kaikkialla - niin leffoissa kuin telkkarissa. Hiukan siis yliannostusta havaittavissa, vaikka ihan hauskoja hahmoja ovatkin. Alibullenin neidit naurattivat, Krisse Salmisen ja Pirjo Heikkilän pienet eleet tehosivat, siinä missä kolina ja kilinä ei ihan niin paljon. Pienet näyttelijät toivat mieleen eräät hyvin tuntemani siskokset. Bonarina Aino Venna leffan soundtrackillä oli huippua!

Kulttuuririennot jatkuivat sunnuntaina Helsingin kaupunginteatterissa Peppi Pitkätossun parissa. Tätä suosittelemme, sillä 6-vuotiaasta teiniin, tämä upposi. Tarina itsessäänhän on melko surullinen. Pepin äiti on enkelinä taivaassa ja isä merillä, jota Peppi kuitenkin ikävöi. Pepillä ei ole käytöstapoja, miten voisikaan olla. Sydän kuitenkin on se, joka on paikoillaan ja se on kaikista tärkeintä. Loistavaa näyttelijäntyötä monilta näytelmän tähdiltä. 

Nämä näytelmät ja musikaalit ovat niitä, joita lapset kokevat serkkujensa kanssa ja me siskokset saamme olla mukana. Näistä pidämme kiinni niin kauan, kun jalka nousee. En usko, että lasten kasvettua he eivät lähtisi teatteriin, vaan kuljettavat meitä sitten käsikynkässä mukaan. Toivon mukaan he jatkavat tätä perinnettä yhtä innokkaasti omien lasten ja serkusten kanssa. ♥


*)Huonetuoksu saatu 

   

 



 

   

 

maanantai 20. marraskuuta 2017

Sairastuvalla Bratz-showroom


- Äiti, mun kurkkuun koskee. 

- "Otetaas lämmintä kaakaota, jospa se auttaisi.", totesi äiti toiveikkaana samalla sutien poskipunaa ja tuijottaen kelloa, kun kohta jo pitäisi lähteä.

Kun lämmin kaakao ei auta ja vielä lapsen päätäkin alkaa särkeä, niin kotipäivä tulee näillä kriteereillä lukituksi. Minulla oli yksi kokous buukattu tänään ja senkin sain siirrettyä, joten kotikonttorilla nakuttelu aloittaa viikon. Varsinaisesti ei haitannut ihan kamalasti. 


Kuopus leikkii ja minä autan pukemisessa välillä. Pyysin järjestämään Barbit ja Bratzit niiden omaan laatikkoon, niin järjestelyoperaatiosta kehkeytyikin leikki - kuten yleensä näissä operaatioissa tuppaa käymään

Vinkkinä muuten noille Bratzien verkkotopeille ja muille suht haastaville asusteille, jotka tarttuvat Bratzin sormiin, enkä saa niitä sadattelematta puettua, niin lue seuraava. Laita pieni pala esim. elmukelmua Bratzin sormien päälle ja pujota toppi möhkälekäden yli - vaate sujahtaa kuin vettä vaan nuken päälle.

Lapsi leikki intensiivistä kämppisleikkiä Bratziensä kanssa siihen saakka, kunnes koululainen kavereineen tuli kotiin ja leikit jatkuvat kolmestaan. Äiti sai ahkeroitua powerpointslidejaan muutamaa keskeytystä lukuunottamatta, mutta varsin tehokas päivä on takana. Voi vähän leikkiäkin. Instastorieseissa lisää @riikka_hei



Erittäin kaunista ja ihanaa päivän jatkoa!


  

torstai 16. marraskuuta 2017

Ostakaa saippuaa! Marius Fabren jokapaikan pesuaine ja herkän ihon saippuahiutaleet pyykille




Laittakaapa taustalle kuulumaan tämä ranskalainen acordeon, kun esittelen seuraavat kotimme puhdistusratkaisut - niin hyvät tuotteet on kyseessä, eikä välttämättä edes tarvitsisi muita. Sain syksyllä siivojaa - ja koko perhettä varten - Ruohonjuuresta ranskalaisen Marius Fabren mielenkiintoisia saippuatuotteita.

Pyykille tarkoitetut, myös nyt hyvin trendikkäät ja suositut saippuahiutaleet ovat olleet meillä aikaisemminkin käytössä ja tulevat olemaan jatkossakin, kunhan tämä pussi tyhjenee. Hiutaleet ovat erityisen riittoisia siksi, koska itse käytän kourallisen litraan vettä (meillä ei kovin likaista pyykkiä) ja litra pyykinpesusaippuaa riittää meillä 1-2 viikon pyykkeihin - riippuen pesukoneellisista ja annostelu on kupillisen (2dl) verran. Pesutehoa voi muuttaa myös lisäämällä kaksi kourallista litraan vettä. Muista sekoittaa seos hyvin ennen koneeseen laittamista.

Miksi pyykkihiutaleet? Meillä on herkkäihoisia ja entinen atoopikko, joten saippuahiutaleet ovat hellävaraisia ja ne sopii myös allergiselle. Ei sisällä väriaineita, tuoksuja tai ylimääräisiä kemikaaleja. Olen pessyt hiutaleilla ihan kaiken pyykin. 

   
Marius Fabren nestemäinen musta saippua herätti minussa alkuun epäilyksiä, koska se tuoksuu melko voimakkaalle. Vaan tuote on aivan loistava. Se purkin musta, paksu lieju (pardon my French) on peräisin oliiviöljystä, äläkä anna sen ulkomuodon hämätä. Tämä täysin luonnollinen ja ekologinen tuote käy sitten ihan joka paikkaan. Eli käytännössä jos kodin pesuaineita pohtii, niin riittää, jos ostaa tämän. 


Musta saippua nimittäin sopii kaikille kodin pinnoille, kuten lattioille, kaakelille, hopealle, kuparille, nahalle, vaatteille ja tahroille, lemmikkieläimen pesuun, grillin puhdistukseen ym. Tuote on ennen kaikkea tehokas ja itse olen siivouksen lisäksi käyttänyt tätä tahranpoistossa. Kukkien lannoitukseen aion kokeilla sitä myös. Tsekkaa vielä käyttövideo en francais, nauti siitä! Hauskaa siivoilua! Au revoir!


*) Tuotteet saatu

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Elämä on kuin villasukka


Olemme jälleen filosofisten kysymysten äärellä. Se, että olen alkanut neulomaan, on itsessään jo iso asia. Tuotosten design on toinen. Kuukaudet ja viikot  viuhuvat eteenpäin ja lapsi laulaa parhaillaan joulupuu on rakennettua vierellä, joka muistuttaa myös siitä, että kohta pitäisi olla sovittuna, käykö meillä tonttu 1.-24.12 välisenä aikana. Se nimittäin vaatii runsaasti valmisteluja, sillä sitä aikaisempien vuosien tonttua ei kyllä palkata, sillä se pentele unohti turhan monta kertaa aamun luukun. Suunnitelmissani meille tulee uutena elementtinä trendikäs jouluovi. Asian eteen ponnistelut nolla. Ja kaupasta sitä ei osteta, perkule soikoon.

Jos olisi viisas, tulevana viikonloppuna hoitaisi jo näitä tulevia asioita. Jollain tapaa osaan ennustaa, että näin ei tule tapahtumaan. Sama säätö ja stressi se on tiedossa tänäkin vuonna, turhaa sitä alkaa stressamaan, etteikö näin kävisi. Se, että se on ihan ookoo, on uusi suhtautumistapa.

Asiat menevät niin kuin ne menevät. Kierrosten nostamisen sijaan, aion olla tyytyväinen siihen, että saan ylipäätään hoidettua jonkun asian. Sille sopii kilistää tai vähintäänkin taputtaa itseään olkapäälle. Well done, että veit vihdoin biojäteroskiksen. Well done, että muistit siirtää lapsen pianotunnin kaverisynttäreiden tieltä.

Olen ottanut tavoitteekseni olla mahdollisimman rauhallisin mielin - tuli eteen, mitä tuli. Kova on tavoite tällaiselle hermotonkireellä -personallisuustyypille, mutta pari viikkoa sitten ostamani verenpainemittari saa mitata jatkossa maltillisia lukemia ja pulssi pysyä alle sadassa. Tätä edesautan uutena villityksenä aamuvenytyksillä tai joogalla. Tosin tämän aamun vartin aurinkotervehdykset olivat vähän liikaa, kun lähtökunto on olematon. Tästä huolimatta nämä venytykset tuntuvat hyvältä ja tunnen itseni 85-vuotiaaksi mummeliksi, joka pitää itsensä kunnossa venyttelemällä. Hahhaa!

Mindfulnesia minulle on tarjoillut villasukan neulominen. Kuvassa elämäni kolmas villasukka. Tälle tapahtui jo se, että purin pitkälle neulotun varren, kun olin sooloillut pari riviä. Ne silmukan samperit eivät muuten mielellään palaa takaisin puikolle, joten on parasta tehdä homma mahdollisimman pitkälle yhdellä otolla. Martat voisin halutessani haastaa oikeuteen, sillä tuo kipsijalkaiselle tai erittäin graavista nilkkaturvotuksesta kärsivälle miehelle ei tuo sukka ollut alunperin tarkoitettu. 

Mitä hyvää sukassa on, on sen täydellinen vahvistettu kantapää, kauniit oikeat ja nurjat silmukat. Olen nauranut kippurassa ja kauhistellut tuota tuotostani, vaan se olisi voinut olla vielä kamalampi. Olen ylpeä luovuudestani, että jättisukan muotoutuessa, otin ohjat käsiini ja poikkesin ohjeista ja aloin kaventamaan sukkaa proaktiivisesti - tosin lähes lasten kokoon. Nilkan reilu, rento malli sukassa ei ole itseasiassa hassumpi - jos vaikka joskus on kipsi, niin on valmis sukka odottamassa. Well done me. 

Se, että epätäydellinen on itseasiassa aika täydellistä. Se on fiiliksestä kiinni. Jos kaikki asiat tapahtuisivat aina sormia napsauttamalla, ei mitkään onnistumisetkaan tuntuisi miltään. Nyt tuntuu, mutta vielä naurattaa.  
 



 

 

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Hyvän olon haaveiluja

Kollaasin kuvat: Balmuir, HM Home, Familon, Arela

Pyhäinpäivään kuului niitä viikonlopun tavoitteiden suorittamista, joita edellisessä postauksessa puin. Instasta @riikka_hei onkin voinut seurata, että laatikoita on siivottu ja parvekkeen talvikuntoon vaadittiin thermopullossa kahvia, kun mami pisti täällä tuulemaan. Lasten huoneeseen en koskenut, koska patistin lapset siihen hommaan ja arvannette, että se ei ollut kiva tavoite äidiltä. Joka tapauksessa mieli on levollinen, kun sai näitä roikkuneita duuneja hoidettua. 

Illalla kävimme viemässä Hietaniemen hautausmaalle kynttilät muistoksi niille rakkaimmille, jotka eivät ole enää tällä puolella. Ikävä on aina äitiä, se ei muuksi muutu, eikä tarvitsekaan.

Tunnelmallisen illan päätteeksi päätin tehdä haaveilukollaasin. Kokosin yhteen niitä asioita, joista tulee mukava ja hyvä olo. Nämä ovat tässä tavaroita, se todellinen hyvä olo syntyy luonnollisesti aineettomista elementeistä, mutta kyllä nämä auttavat myös. Hihhih! 

Monella on kotona ns. päivittämisen kohteita ja niin on meilläkin,  yksi sellainen on sänky. Meitä nukkuu useimmiten kolme aamuun mennessä sängyssämme ja minä huomaan, että en enää osaa nukkua ihan vain ilmassa. Uskon, että näin on joskus tapahtunut, koska emme mitenkään muuten mahdu nukkumaan sänkyymme. Olen muuttunut herkäksi unelle, joka katkeaa helposti, joten panostus toimiviin unielementteihin on merkittävä.

Olen myös kauan haaveillut pellavalakanoista - hei kukapa ei olisi - tämä ei itsessään mikään mahdoton sijoitus olisi, mutta tässä kohtaa se on periaatteellinen. Olen päättänyt, että yhtään lakanaparia tänne ei tule ennen kuin vanhat ja kuluneet on inventoitu taivuttamasta hyllyä. Ehkä se tapahtuu vielä tänään. Pellavalakanoita on monella brändillä mm. Balmuirilla, Annolla, Familoninilla, Finlaysonilla ja HM Homella.

Olen myös kaipaillut meille uusia, muhkeita peittoja ja ihanat peitot olisivatkin aivan unelmaiset niissä pellavaisissa pussilakanoissa. Oi että, kylläpä uni tulisi nopeasti ja kantaisi aamuun saakka, olen aivan varma tästä.

Aamulla jalkaan sujahtaisi Arelan cashmeresukat ja päälle ihanan kevyt, pellavainen aamutakki, kun tassuttelisin aamukahvin keittoon. Päivästä ei voisi tulla muuta kun onnellinen, ihana ja kevyt kantaa.

Hyvän olon haaveilussa on mukana myös Balmuirin cashmere Helsinki-huivi, josta on lausuttava, että se on varmastikin yksi mukavimmista huiveista, mitä minulla on koskaan ollut. Olen onnekas, että olen saanut lahjaksi kaksi Helsinki-huivia, toinen on vanhempi ja sitä on käytetty vuosien mittaan niin paljon, että se on kulunut yhdestä kohdasta puhki. Pidin sitä silti. Käytän huivia myös sisälllä, etenkin jos on viileää.

Ah, olipa ihanaa. Mukavaa sunnuntaita toisille haaveilijoille!