torstai 31. toukokuuta 2012

Ihan pakko

...nyt sanoa, että voi -tu tuo vesakeskinen. En ole ikinä käynyt Tuurissa enkä ikinä tule käymään. Any publicity ei ole tässä tapauksessa good publicity. Se, että edes tästä aiheesta avaudun, on sekin liikaa, mutta pakko, kun muuten halakiaa piä. Tämä kuuluu lähes samaan sarjaan kuin Henna ja Tauti, jotka siinä SekoMarjo ohjelmassa vaikuttavat (en siis katso tätä, mutta en voi välttyä uutisilta, joita vältän netissä klikkaamasta, koska jos niitä klikkaa, nää tyypit saa huomioita - älkää klikatko siis, ne otsikot kertoo jo liikaa). 

Takaisin vesakeskiseen.  Katsoin joskus viime vuoden puolella kauhunsekaisin tuntein Maria talkshowta, jossa vesakeskinen ja sen paras kaveri carldanhammer olivat lievästi sanottu jurrissa. Siitä haastattelusta kävi ilmi, että tää kaveri roudaa Ghanasta vesakeskiselle näitä tyttöjä. Se oli niin kamalaa kuunneltavaa, että ihmettelen eikö tähän joku viranomainen voi puuttua. Eniten tässä etoo se, että nämä tytöt ovat oikeasti tosi nuoria ja yhdellähän oli jopa äiti mukana. Ei terve.

Edellinen tyttö Hamamat lähti Suomesta poltettuaan kastikkeet levylle. Siihen se rakkaus sitten loppu. Sitten tää yks sankari otti asiakseen lähteä hakemaan Hamamatille ostettua jotain hiton datsunia sieltä Ghanasta takas Tuuriin, kun ei kai nyt vesakeskinen mitään autoa pikkutytön anna pitää, vaikka lahjaksi oli saatu (pikkutyttö suora lainaus). No ei tietenkään.

Nyt uusi yritys jälleen Ghanasta, asiamies (suora lainaus) on ilmeisesti käynyt taas hoitamassa asioita ja nyt on tulossa silmää miellyttävä ja fiksu - tai ainakin vaikuttaa siltä kandidaatti. Diiva ei kuitenkaan saa olla. Lehdelle on lausuttu, että kyseessä on aikuinen nainen. Varmasti. Ja missi. Nyt on tarkoitus perustaa perhe.


Puistatus.

Kipling & Jansport - 50 %

Pakko vinkata, jos olet Helsingin keskustan lähistöllä, ja vaikka et olisikaan, jos nimittäin satut tarvitsemaan uutta laukkua, ja vaikka et tarvitsisi,  kantsii käydä hakemassa sellainen Kiplingin tai Jansportin mallistosta. Vielä huomenna 1.6. ehdit klo 10-20 osoitteessa Lönnrotinkatu 43. 



  

 
  
kuvat: kipling.com


En uskalla edes laskea kuinka paljon Kiplingiä meiltä löytyy. Reput, matkalaukut ja olkalaukut. Niin ja lompakot. Ja läppärilaukku. Apua. Myös neljävuotiaalla. Myös Miehellä. Niin ja myös sukulaisilla. Mut ei kai laukkuja voi koskaan olla liikaa. Kellään.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Oodi

Kaffa Roasteryn latte Moko Marketissa tänään.

...KAHVILLE!

Minä tarvitsen sinua heti ensimmäisenä, kun silmäni aukeavat. 

Sinä virität älyni selviämään jälleen uudesta päivästä. 

Sinä virkistät ja tsemppaat minua, kun on iltapäiväkooman aika ja tuntuu siltä, että minä en jaksa. 

Sinä annat luvan hetkeksi hengähtää, vaikka teenkin samalla muitakin asioita.

Jo pelkkä tuoksusi tuo lohtua ja tiedän silloin, että kyllä mä pärjään.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Ja kuinkahan monet saisi olla?











kuvat: yosisamra.com
 
Apua. Mitkä näistä? Yosi Samra Amerikoista tekee näitä aikuisten kerhotossuja. Ensin ajattelin, että en halua. En kuitenkaan osaa olla ajattelematta näitä. 

Minulla on sellainen luonnevika, että jos näen jotain, jonka haluan, en saa rauhaa ennen kuin olen sen hankkinut, vaikka kuinka päätän, että en osta. Ihan kauheeta, koska nyt aion tilata kahdet. 


P.S. Tarvitsin muuten kotiunivormuuni edelleen ne tossut. Löytyihän se excuse. Mies syöttäköön puurot jatkossa.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Päivity Blogger päivity

Mikä tätäkin vaivaa? Eiliset Paljastukset näkyy ja ei näy. Ehkä Bloggerillakin on joku hemmetin moody Monday.

No testataanpa.





sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Paljasteluja

Terve!

Viikonloppuna oon siivonnu ihan saatanasti. Sori karmee ilmaus. En koskaan tohtisi päästää tuommoista suustani, mutta sormistani tuommoset näköjään ajoittain karkailee. Joka tapauksessa Operaatio Parveke on alkanut ja siitä lisää kunhan projekti saadaan valmiiksi. En kuitenkaan aio odottaa juhannuksen jälkeisiä *), vaan huomenna tilit sileeks.

*) mistä tuo kamala sanakin tähän tuli? Siis just kun on ahistanut lapsen tähän maailmaan, niin sitten on vielä nämä jälkkärit. Ja uhkailut - jos ei tunnin sisään tule, niin leikkuriin. No minkä minä sille voin milloin ne tulee. Tom Cruise muuten pilasi meikäläisen istukkaihmettelyt. En pystynyt katsomaan sitä hökötystä ilman etten ajatellut, miten sairas se äijä oli, mikäli oikeesti naposteli vaimonsa istukan iltapalaksi. Gulp. No semmosta.

Hei oikeesti kiitos, mulle on ihan tulvinut näitä kyselyjä, kun niin moni haluaa tietää millainen minä oikeasti olen ja vaikka ei haluaisi, niin silti kohta tietää. 

Ihan jokainen teistä rakkaista lukijoistani, joita on Bloggerin tilastojen mukaan ainakin(!) kymmenen kertaa enemmän kuin nuo mun rekisteröityneet Seurakuntalaiset, kertokaa itsestänne, vastatkaa mun kysymyksiin, aukaiskaa ittenne. Kuulitteko? Linkki tänne sit, niin tiedän missä tilitätte. Kiitos. 


...kysymyksiä ja vastauksia ihanalta Pepiltä Mummon huushollista.

1. Mikä/missä on taulu jota jaksaisit katsella loputtomiin?
Ei helvata. Nyt en vastaa enkä aio tätä miettiä tässä kohtaa elämää ns. taiteen kannalta, koska nyt ei välähdä eikä vilahda mielessä yhtään sellaista oikeaa taulua, joka hetkauttaisi. Elämän kannalta tämä on helppo: Noiden pienten naamataulut tietenkin. 

2. Mikä tuntuu parhaalta paljaiden jalkojen alla?
Naula! Hahhah! Tuli vaan ekana mieleen. Oikeesti se on varmaan kliseisesti lämmin hiekka. Ei siis tulikuuma kuin se yleensä niillä Hanian rannoilla on, joissa olen viimeksi jalkani polttanut, vaikka olen juossut täysillä mereen. Hiekasta tulee sellainen pysähtynyt, kiitollinen lomafiilis, että onpa ihanaa.

3. Kenet haluaisit tavata?
Helppo. Veikkauksen lottovoiton luovuttajan.

4. Kenet haluaisit tavata, jollei olisi kieli/ikä/aikakausi(kuolema)- yms. rajoja tai esteitä?
Pitkästä, pitkästä aikaa Saara-mummoni. Hän oli aivan huipputyyppi. Oikein mummojen mummo. Sain tehdä hänelle vesikampauksia ja kieputtaa kamman tukan ympäri.. eikä siitä seurannut koskaan muuta kun mummon kikatusta, jos kampa jäi vähän tiukalle. Useinhan se jäi. Meillä oli aina niin mukavaa. Ps. Mummolan keittiön kaapissa oli pieni laatikko, jossa oli yleensä Pätkiksiä. Sitten sain laittaa myös sitruunakäsirasvaa, jota saa vieläkin kaupasta. Ja kiitos tästä, koska aion käydä sitä vähän nuuhkimassa ja palaamassa hetkeksi mummolaan.

5. Mitä kadut? 
Sitä, että olin niin vihainen kuin äitini sairastui. Vihasin ja pelkäsin niin, että en osannut tukea äitiä oikein. Saatoin korjata, että ei nyt ole 1997, vaan 2000 jotain. Minua harmittaa tämä niin paljon ettei sille ole edes sanoja.
 
6. Mitä sitten et kadu?
Irtisanoutumistani, vaikka olin työtön monta kuukautta sen jälkeen. Sieltä kyynpesästä irtaantuminen oli kyllä parasta mitä saattoi tehdä. En sen koommin ole kestänyt kuulla mitään asiakasrajapintaläppää ilman yökkimisrefleksiä.

7. Mitä näkyy peilistä?
Upeutta. Hahhaha. No nyt olen havainnut, että iho tarvitsee piristysruiskeen tai pari (reilusti botuliinia ja hya-hya-(ihan kuin yökkisi)hyaluronia - menikö oikein??. Noei.)

8. Jos olisit saanut elää toisessa ajassa ja paikassa, mikä se olisi?
Olen elänyt 80-luvulla siten, että muistan siitä oikeasti jotain. Siltä ajalta on mieleen jäänyt ns. huolettomuus. Sain mennä yksin ulos, tulla eskarista yksin kotiin, ei ollut samanlaisia pelkoja kuin tänä päivänä. Ei ollut sairaita nuoria miehiä, jotka ottavat aseen ja ampuvat toisia ihmisiä tai ahdistuneita tyttöjä, jotka laihduttaa jo alakoulussa. Voi ankeus. Silloin oli kunnon puhelimet ja HubbaBubba!

9. Kuka/mikä sarjakuvahahmo naurattaa? Ja miksi?
Eipä naurata. Eikun naurattaa. Luin Viivi&Wagnerin sarjakuvasta VÄÄRIN, kun Viivi sanoi: Ikkuna kiinni, johon luulin Wagnerin sanovan: Turpa kiinni. Näin ei siis todellakaan ollut, vaan Viivi jatkoi: Lämpö menee harakoille.  - Nauroin siis omalle vitsille. Hehhehhahhahho! 

10. Keneen virtuaalihahmoon on helppo samaistua?
Virtuaali whaaat? Ei tää mummo tajjuu. NEXT!

11.Onks sulla nätti napa?Tuijotteletko?☺
No todella! Onneks Pepi älysit kysyä. :)  En tuijottele. Ihmettelen tosin, että sehän näkyy taas ilman suurempia selän suoristeluja! Jes!



Kiitos Pepi! Jarnan kysymyksiin tulossa vastaukset myös.. Kiitos niistäkin!
No nyt ne teidän kysymykset. Jos ei vastauksia tule, tiedän miksi (viranomaisista soitetaan).


Hihhi!


1. Suurin onnistumisesi kasvattajana? (tämmöinen helpohko tähän alkuun)

2. Mikä on niksisi siihen, että poistutte kotoa aamuisin rauhallisin mielin myös silloin, kun on kiire johonkin? 

3. Salaatko mitään lapsiltasi?

4. Syöttekö aina pöydän ääressä?

5. Kotiunivormusi?

6. Onko sinulla omaa aikaa? Mikäli vastasit kyllä - miten sen sait ja mitä se tuli/tulee sinulle maksamaan?

7. Kaunein paikka kesällä, johon voi mennä pienten lasten kanssa? (väliin tämmönen hengähdystaukokysymys)

 
8. Tiedätkö ruokakauppaan mennessäsi mitä sieltä ostat vai osaatko päättää vasta kaupassa (ja tarjoat perheellesi muutakin kun lihapiirakoita tai einespinaattilettuja ja pastaa)?

9. Annatko lapsesi syödä kaupassa (joskus/aina) riisipiirakkaa, jotta saisit ostokset tehtyä joutuisammin?

10. Uhkailetko lapsiasi tontuilla/naapureilla/poliisilla/millään?

11. Suurin mokasi kasvattajana?



Tämmösiä kevyitä vaan tuli tossa mieleen!

lauantai 26. toukokuuta 2012

Hannua ja Kerttua

Viime sunnuntain tuskailin valokuvatilauksen kanssa, mutta päätin olla siinä välissä myös äiti ja tsekkasin mitähän sitä tekisi lasten kanssa. Annantalolla näytti olevan Teatteri Hevosenkengässä Hannu ja Kerttu. No tämäpä kävi helposti. Eikun sinne.

Kerttu
Isä, siivoava äiti-puoli ja Kerttu

Matkalla teatteriin neljävuotias esitti muutamia kysymyksiä keitä nämä Hannu ja Kerttu oikein ovat. Aloin muistelemaan, että no ne on sisko ja veli ja mitäs niille sitten. Yritin muistella kuuluiko tähän tarinaan susi vai metsä vaiko jotain muuta. Jossain Annankadun ja Eerikinkadun kulmilla äitillä välähti. Ei perhana. Eiks se ollu vähän niin, että äiti ei enää jaksa ja käskee iskän roudata lapset jonnekin syvään metsään ja sitten tapahtuu kauheita. Pysähdyimme jopa hetkeksi, kun piti miettiä onko tämä sittenkään niin loistoidis. Äitihän on kotonakin ollut suht kireä aika ajoin, no okei melkein aina, no okei KOKO AJAN perhana! Tunnustan, että olen sanonut ihan ääneen ja montakin kertaa, että nyt äiti juo tän kahvin, jookos, kun äitiä väsyttää niin paljon, kun äiti ei ole taaskaan nukkunut, sitten äiti leikkii teidän kanssa, mutta NYT MINÄ JUON TÄMÄN KAHVIN! Aika kauheeta. 

No enää ei ollut perääntymistä, koska olin fiksuna ottanut pienimmän Pyhään Manducaan ja tyyppi oli saatava pois siitä vehkeestä. Ihan vaan sivuhuomautuksen, ei kyllä sekään ole mikään autuaaksi tekevä rintareppu. Ihan yhtä hiki silläkin kapistuksella tulee ja niskakin on jumissa kuin pirullisella BabyBjörnillä. Ainoa positiivinen asia on se, että lapsen lonkat(kone oli?) eivät viotu. Pah! Pelkkää propagandaa, väitän.  

Teatteri Hevosenkenkään oli tullut muitakin lapsia ja vanhempia, mutta kukaan muu ei ollut roudannut vauvaa, koska näytelmähän oli 3+ vuotiaille. Alaikäinen käyttäytyi kuitenkin erinomaisesti, joten salakuljetan hänet kulttuuririentoihn varmasti toisenkin kerran.

Hannu ja Kerttu sekä lentävä pipari

Näytelmä oli moderni versio perinteisestä Grimmin horrorista, mutta kyllä muutama jänskä kohta vetäisi nelivuotiaan maihin. Edellä istuvan tuolin takaa oli turvallisempaa katsoa pelottavat kohdat. Noita oli pelottava ja halusi paistaa sisarukset Piparkakkutalon uunissa. Ei tietenkään onnistunut ja joutui sinne itse. Meidän piti käydä juttelemassa näyttelijöiden kanssa, että mihin se noita joutui. Sovittiin, että siitä tulikin kiltti sen uunissa piipahtamisen jälkeen. Tässäpä muuten oiva vinkki kiukutteleville lapsille. Laitanko minä sen uunin päälle, laitanko vai rupeeko ne sukat menemään jalkaan. Sairas huumorintaju, tiedetään.


"House of horrors" - Piparkakkutalo, noita, Hannu ja Kerttu

Tarina oli kuitenkin ihan osuva muistutus tällekin äitille,  kun jo esittelyssä isketään vanhempien kiire-kortti pöytään. Äitipuolikin vain siivosi. Muuten osuva kuvaus meidänkin arjesta, mut ei tuo jatkuva siivous -viittaus.



perjantai 25. toukokuuta 2012

Marimekon kesänäytös Espalla

Ihana ilma. Pitäisi taas siivota. Eipä huvita. Tänään Marimekon perinteinen muotinäytös Espalla. Mennään. Vedin meille kaikille tytöille Marimekot päälle ja eikun runwaylle. No ensinnäkin tuore kasikuinen oli sitä mieltä, että muotinäytös ei kiinnosta pätkääkään. Neljävuotiasta kiinnosti, mutta äiti, mä en nää mitään, äiti, mennään jätskille, äiti, mä en kuule mitään. Niin enkä minä eikä kukaan muukaan, koska kasikuinen päätti ilmoittaa koko muotiporukalle mielipiteensä ja ihan täysillä. 

Minua vähän harmitti (melkoinen understatement), koska olin ajatellut, että kasikuinen nukkuu kyllä vaunuissa koko näytöksen ajan, koska vaunut ovat olleet viime aikoina se ainoa paikka, jossa ihana pikkuinen muruseni nukkuu. Ei enää. 

Nappasin kuitenkin muutaman kuvan, koska ajattelin, että katotaan sitten kuvista tarkemmin millainen esitys Marimekolta tällä kertaa oli.


Olkalaukkuja oli paljon esillä, kuten mm:ltä voi odottaa, kiva tuo seepraraita. Melko paljon paitatakkeja, ihana persikka on in tänä kesänä, myös satiinikankaassa, samoin kuin keltainen ja puhdasvalkoinen. Miehelle kesään vaaleansinistä, nuoremmille vähän "retkumpaa" t-paitaa (melko yllättävää mm:ltä) ja farkkuliivi uutena tälle kesälle. Liivi näkyy paremmin allaolevassa kuvassa.

Tässä myös farkkuliivi ja ruutupaita (melko tummat sävyt kesäksi), huomaa miehen rento kassi olalla. Kiva! Naiselle hauskaa kuviointia trikoopaidoissa ja jälleen se olkalaukku.

Miehelle esiteltiin myös aina trendikkäät lippikset ja beiget sävyt, mutta pääosin sininen farkkumainen tyyli vaikutti. Naiselle myös hauskat pallot merensinisessä sifonkipaidassa.

Kasikuisella Marmekon huivi,raitapaita ja pöksyt, Unikko-tuti seka hyvät tunnelmat vielä tässä kohtaa. 

Neljävuotiaalla Marimekon mekko ja huivi. Mielestäni meidän tyttöjen tyyli oli enemmän perinteistä Marimekkoa, mutta muoti on muotia.




 Halvat huvit, huhhuh.

torstai 24. toukokuuta 2012

Pieniä ihmeitä (luomuja)

Hortoilin tänään kaupungilla unettoman yöni jälkeen ja laukkuni sisällön perusteella olen näemmä piipahtanut Kluuvissa. Tapasin ystäväni sattumalta kadulla ja piipahdimme kahville, jonka jälkeen lisätehoja hakemaan Ellen Pop Up kahvilaan, jossa Punavuoren oma Kaffa Roastery väsäsi yllättäen kahvia ja tarjolla oli myös niin vitamiini- kuin hajuvesiä. 

Päätin tehdä kunnon vitamiinitankkauksen ja latasin itseeni vaatimattomasti KAIKKI tarjolla olleet vitamiinijuomat (olikohan niitä viittä eri lajia), että kippis vaan! Esittelijäkin oli ihmeissään. Sitä on vaan niin jano, kun ei ole nukkunut, ihan kuin olisi krapula as if edes muistaisin miltä oikea sellainen tuntuu. Nää vedethän on olleet around jo ages, joten ei niistä muuta. On kyllä loistavaa ilmaisua tänään muuten.

Sitten törmäsin näihin Little Miracles juomiin. Näistä saa orgaanista energiaa. Kiitos, sitähän multa ei vielä löydykään. Putelin kyljet lupaavat myös kaikkea superia (acaimarjoja ja huipputeetä). Eikun paranee. Salaisuus on tarkoin valitussa panax ginsengissä - no ihan helkutin hienoa (ja aivan sama - kunhan toimii!). En ole nähnyt näitä missään aikaisemmin ja täytyy sanoa, että näitä antaisin Miehenkin juoda ilman marmatusta tauriineista ja muista perusenergiajuomien myrkyistä. 


   
Juomat ovat siis luomua. Propsit siitä, silloin ei voi olla pahaa kamaa, eihän? Kahviakin voi juoda vain rajallisen määrän ( ~ suhteellista) ja jos tämä uneton meininki vielä jatkuu, tarvitsen apujoukkoja. Näitä mulle hirmu stashit. Sain mukaan yhden (1) pullon Miehelle*), kun itse vetelin taas ne shottimukit joka lajia. Nyt vain täytyy odottaa milloin nämä tulevat kauppoihin, jos eivät jo ole. Toivoisin myös ettei yks tällainen ihme maksaisi maltaita tai maksakoon, kunhan pitäisi minut hereillä.



*) Mies ei voi sietää suodatinkahvia ja minä en jaksa tässä elämänvaiheessa mutteriespressoon tarvittavaa maitoa vaahdottaa aamulla. Ehkä kuukauden vuoden päästä taas jaksan.



Niin just

kuva: bluntcard.com

Hei oikeesti, menin syömään eilen pitsaa, jossa oli erityisen vahvoja jalapenoja. 

Sen tiesit. Yhtään ei olla nukuttu. Oma vika. Mitäs läksit jiiänee, jiiänee. Mietin aamusta, kun kömmin sängystä, että turhaa tässä enää edes yrittää nukkua, kun neljävuotias täytyy viedä päiväkotiin ihan kohta, että pitikö muistaa jotain. Hmmm. Ei tuu mieleen.

Nyt tuli. Tasan kolmen tunnin kuluttua on päiväkodin kevätjuhla. Lahjat hoitajille - Check. No eipä ole, koska olin äärettömän fiksuna ajatellut, että nyt jotain tosi kivaa annetaan. Eli toisin sanoen - eipähän tule sitä ylimääräistä rojua kenenkään kotiin. Fiilikset? Ks. kuva. 

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Mites ne takuuasiat..?

Minua vaivaa rataskuume. Ihan typerää, koska huushollissamme on tällä hetkellä rattaita enemmän kuin tänne edes mahtuu. Ne Bugikset olen nyt haudannut. Kai. Pysäyttelin ihmisiä aina kun huomasin Beet ja kysyin tunnelmia. Tuli positiivisia kommentteja, mutta sitten myös niitä negoja. Olin ihan järkyttynyt ja yritin heti liueta, kun alkoivat kertomaan mikä m u k a  on vialla. No ne renkaat siis suurimmaks osaks, mulla meni ihan pimeeks, kun alkoivat sanomaan jotain muuta, kun Suosittelen ehdottomasti! Muistin vielä varmistaa, että onko rattaat varmasti ne Plussat ja olihan ne.


Viime kesän lopulla pohdimme tarvitsemmeko tuplarattaita vaiko ei. Neljävuotias oli tuolloin(kin) melko laiska kävelemään. Olin saanut päähäni tuolloin haluta Phil&Tedsit, joten meillehän ne sitten lopulta tilattiin. Auta armias vaan kauanko sitä soudettiin ja huovattiin mallin välillä... Olin jo pitkään ollut sitä mieltä, että ehdottomasti Explorerit. No sittenpä neljävuotias kiipesi kaverin rattaiden sisaristuimeen ja hupsistaheijjaa, muuten tyhjät rattaat menivät ympäri. En tykännyt Vibesta tai Vervestä jostain syystä (sano hinta syyksi), mutta tuo kiikkeryys jäi mietityttämään Explorerissa. Silmiini sattuikin nelipyöräinen Hammerhead, joka oli samanhintainen kuin Explorer. Eikä muuten keikkaa!

kuva: examiner.com

Päädyimme tilaamaan ulkomailta ja Saksasta, koska sieltä sattui just tuo malli silmiinkin. Toki siinä mietin, että tuleeko ylipäätään koko pakettia ja pitääkö odottaa viis viikkoa tai  muu sietämätön aika. Entä jos pitää korjata, niin pitääkö maksaa roudaus sinne ja miten takuu oikeesti toimii vai toimiiko. Suomen päässä todettiin, että takuu korvaa vain rungon ja olin kuullut kaverilta, että hän ei ollut saanut mitään rikkoutunutta takuuseen, joten siinä tuli se viimeinen sinetti, että whattahell. Hinnasta nyt on varmaan turha sanoa, että huomattavasti edullisemmathan ne olivat kuin kotimaassa. Niin valitettavaa kuin se onkin.

Jossain vaiheessa talvea rattaiden eturenkaat alkoivat irtoilla itsestään, etenkin kun nostin vaunuja esim. ratikkaan tai en siis nostanut, mutta kippasin rattaita vähän taaksepäin, kun olimme menossa ratikkaan (onko kuva nyt selvempi?). Ajattelin, että ei kai Uusi-Seelantilaisia rattaita ole Suomen pakkasiin ja hankiin tehtykään, että johtuisiko siitä. Rengas pysyi kuitenkin taas, kun se oli klikannut takaisin. Sitten meni taas jonkin aikaa, kunnes se irtosi taas. Renkaan irtoaminen satunnaisesti on ilmeisesti Phil&Tedsien ominaisuus myös muissakin malleissa. Ärsyttävä sellainen.

Laitoin viestiä kauppiaalle tästä hiukan ärsyttävästä ominaisuudesta. Ilman sen suurempia kyselyjä tai muutakaan todistelua, minulta kysyttiin, sopiiko meille, jos saamme tilalle Explorerit. Whaaat? No sopiihan se. Ei tarvinnut lähettää vanhoja vaunuja mihinkään, ei tarvinnut lähettää valokuvia tästä viasta tai mitään muutakaan. Kysyttiin kohteliaasti, että sopiiko tämmöinen järjestely. Eli pitemmittä puheitta suosittelen ehdottomasti Mypram verkkokauppaa. Sähköposteihin on vastattu nopeasti ja tilaukset ovat tulleet muutamassa päivässä lähetin tuomana ovelle asti. Seurantakoodilla on voinut luonnollisesti seurata matkantekoa.

No arvatkaa, nyt minä suunnittelen, josko ne olisivatkin nämä rattaat, jotka seuraavaksi tulisivat meille.
kuva: quinny.com

Arvatkaa mitä mieltä Mies on. Hihhi. En minä ole hul-lu. Okei, toiset tuplarattaat lähtee, mutta tämä, jos mikä olisi järkiostos, koska hintakin on yli puolet vähemmän kuin niistä Bugiksista. Täällä ei onneksi tarvitse perustella. Mitään. Hihhihhih.

Ihan pieni hetki

kingwallpapers.com

Istun ihan hiljaa ja ihmettelen mistä se kesä tuohon tupsahti, aurinko paistaa ihanasti.

Minua ei harmita yhtään, vaikka yö menikin taas hulinoidessa. Seiskakuun on vaan noustava yölläkin seisomaan, vaikka ei millään jaksaisi ja haluaisi nukkua. Voi pientäni, rankkaa hommaa tuo kasvaminen. 

Minulla on nyt pienen hetken hiljaisuus, hyvää kahvia, aurinko ja ihan uusi aamu!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Vai talouskouluun?

Nyt on taas uus löytö saanut majapaikan meiltä. Kerroin joku aika sitten, kun lahjakkaasti kaadoin aamukahvit olkkarin vaalealle matolle. En tiedä kumpi söi enemmän: tahra vai kaatunut aamujuoma, jota to-del-la tarvitsen. Kävin Siivouskaupassa tuolloin ja sain sieltä kokeiltavaksi mm. tämän tahranpoistajan.

kuva: http://cleanattitude.com/

Meillä on ollut aikaisemmin jotain tabortteja sun muita, joihin ei ole tehnyt mieli koskea ilman kumihanskoja (tahi hanskoillakaan). Kohdalle ei näistä testatuista putsareista huolimatta ole myöskään osunut mitään putsplank-voittajaa, mutta nyt ollaan jo lähellä. Tuoksukin on hyvä greippiä ja laventelia. Eikun hommiin!    

Picture this: Matolla vajaa kuppi kahvia. Hankasin mattoon vielä tosi älykkäänä ihmisenä lisähaastetta, kun sieni, jolla annoin ensiavun (vettä+saippuaa) matolle, oli vihreä. Mattokin oli sitten vihreä. Voi että mä osaan tän niin hyvin. Eikun sinne Siivouskauppaan, sitten Attitude suihketta tahralle, muutaman minsan vaikutus, huuhtelu ja sen jälkeen annoin maton kuivaa auringossa parvekkeella.


Mattohan oli siis tän näköinen


Nyt se on tän näköinen.

Nii-in!


Siivouskaupasta sanottiin, että voin varautua siihen, että tahra ei lähde, koska on ehtinyt jo kuivumaan siihen, mutta heiltä saisi vuokrata Kärcherin painepesukoneen, joka auttaisi puhdistuksessa. Sillä saisi myös meidän sohvatyynyt pestyä, ne ei nimittäin muulla puhdistu. No vielä mitä. Irtihän se tahra lähti. Jos katsoo tosi, tosi, tosi tarkkaan, niin matossa näkyy ihan vähän jotain, mutta ei sitä huomaa, väittäisin. Olen hämmästynyt, sillä yleensähän kun tässä osoitteessa tapahtuu, niin seuraukset ovat pysyviä. Tällä kertaakin ehdin jo varovasti visualisoida sen Woodnotesin maton tuon entisen tilalle. No eipä tarvitse, kun tuo mattohan puhdistui. Hmpf. Siis hyvähän se on, en minä sillä..

Toinen tuore kokemus kertoo seuraavaa: seiskakuu päätti eilen oksentaa päälleni porkkanasosesatsin. Voi kiitos, ei olisi tarvinnut! No tietysti päälläni oli valkoinen Acnen t-paita. Kallein ja hienoin valkoinen t-paitani! Ennen kuin sotkin paidan lopullisesti, muistin Attituden! Siuh, siuh - muutama minuutti odotusta ja huuhtelu vedellä. Got it. Aamulla huomasin, että se son of a porkkanatahran pirulainen jököttää edelleen siinä paidassa. Eikä! Olisi jäänyt mattoon se tahra, mutta ei tähän paitaan! Ohjeessa sanotaan, että tahranpoiston jälkeen pitää viskata tahrainen vaate vielä normipyykkiin, joten laitoin taas tahranpoistoa siuhkis ja sitten viskasin koneeseen - niinkuin olisi pitänyt tehdä heti kättelyssä. Olin tosi epäluuloinen tuloksesta, mutta mitä silmälasini näkivätkään. Puhdas paita! Ihan oikeesti. Nyt olen tyytyväinen! Joku muu retku t-paita olisi saanut jäädä semmoiseksi enkä olisi vaivautunut, mutta ei tämä paita (joka kylläkin näyttää ihan retkulta, mutta se on sentään Acne).

Siis valveutunut kotisiivooja kiittäisi myös ympäristöystävällisyyttä. Hertsyykkeri sentään mitä tää lupaa. On enemmän kuin biohajoava ja luonnonmukainen, hiilijalanjälki nolla eikä eläimiä ole tähän sotkettu. No sopii mulle! Tulee ihan hyvä ihminen olo.  (Mittään en oo ottanu - oikeesti).


kuva: http://blog.labonneattitude.com/fi/site



En ollut tätä sarjaa nähnyt aiemmin missään bioluvilien ja arielien joukossa, vaan vasta nyt Siivouskaupassa. Siellä nämä kaverukset ovat kauniisti esillä ja houkuttelevat minua tarttumaan rättiin sekä pesuaineisiin (kunhan ne ovat kauniita ja hyväluontoisia) useammin kuin koskaan ikinä. Se on paljon sanottu ja äitini saa olla minusta niiiin ylpeä. Muistan nimittäin, kun maalaillin ääneen aivan älyttömiä jatko-opintoja joskus lukiolaishulivilinä, niin äitini tokaisi melko lakonisella äänenpainolla, että talouskoulu olisi mulle ihan paras vaihtoehto.  I rest my case.


maanantai 21. toukokuuta 2012

Ooo kesän lapsi mä oon...


NYT on kesä - ihanaa! mutta eipä iloita ennen tarvittavia toimenpiteitä. Äitille uusi mekko ja joku ihana hattu (tai sitten ei..) Niin ja aurinkosuojat, nyt tarkastelussa seiskakuun suojaaminen. Tiedän, ettei alle 1-vuotiaita pitäisi välttämättä sivellä minkäänlaisella voiteella, mutta aion uhmata tätä ohjeistusta suojaamalla kasvot, kämmenet, jalkaterät ja tarvittaessa koko tyypin. VAAN MILLÄ?

Tepastelin tänään Stockalle nopeasti hakemaan Dr. Hauschkan stickiä, joka saisi pienimmäiselleni tarjota tärkeän valkoisen suojan tänä kesänä eikä tarvitsisi harmitella, että jäipä tätä kamalasti yli eikä suojaa enää seuraavana kesänä (onko se oikeesti näin vai vaan jotain propagandaa).  Ukkikaan ei enää tätä laita, kun ihmetteli erään kerran Kyproksen lomalla, että miksiköhän ei aurinko tartu. Ei sen kummemmin niitä etikettejä viittinyt lueskella. Voide kuin voide. Meillä oli tätä tuolloin myös tuubissa. 

Vaan mitä sanoo Stocka: Ei-oo. Häh? No Sokkarille sitten. Ei-oo-ollut-moneen-vuoteen. Neljä vuotta sitten oli, mutta nyt sitten ei. Ja niinhän se on, että mm. Weleda ja edellä mainittu eivät enää valmista aurinkotuotteita.

Nyt etsitään, nyt siis etsitään (tämä Reijo Salmisen äänellä) fysikaalista, siis mekaanista, siis aurinkoa pois heijastavaa tököttiä. Miksi tuokin pitää niin vaikeasti ilmaista? Löysin pikaetsinnällä muutaman. Jos on kokemusta tai vinkkejä, otan kiitollisna vastaan. Haussa on erityisesti sellainen stick, jota en vaan löytänyt.


kuva: yliopistonapteekki.fi    



kuva: yliopistonapteekki.fi 
kuva: yliopistonapteekki.fi     
 



Hu-huu

kuva: http://www.kgdesign.se/

Meillä asuu nyt kuvan pöllö. Hänen virallinen nimensä on Mr Uggly, mutta sano Pöllö vaan. Piipahdin vastattain Loftiksessa enkä voinut vastustaa. Väriongelmahan se iski, mutta suurin kamppailu oli valkean ja tuon punaisen välillä. Punaiseen päädyin siitä syystä, että väri sopii lastenhuoneeseen oikein väldigt bra. Oikea syy oli kylläkin se, että punaisessa ei näy pöly niin helposti.

Mieshän se heti tokaisi, että eihän tällä pysy edes pää kiinni. Pidä sinä pää kiinni. Ai niin, tuon Pöllön virka on toimia säästöpankkina. Oikea virkamies valvomassa neljävuotiaan säästöjä. Pää on tosiaan hiukan hepposesti kiinni - myönnetään, mutta siitä ei Pöllöä tule kantaakaan, vaan pohjasta, etenkin jos se on täytetty viissenttisillä, saati kakseurosilla! Päästä voi kantaa, jos sisällä on seteleitä, lupaan. Sitä paitsi se on designia, se voi olla vaikka ihan tyhjä. Ongelma ratkaistu.






 

kuvat: http://www.kgdesign.se/

Eikö oo jotenkin tosi söpöläisiä? Mehän tarvitaan seiskakuullekin oma! Niin ja mulle - jos mä alkaisin säästämään! Hahha!