perjantai 31. elokuuta 2012

Lempikahvit puistossa

 

Sää alkaa olla satunnaisista auringon pilkahduksista huolimatta viileä. Siinä on sellainen syksyn tuntu, joka saa jollain tapaa oman mielenkin hiukan haikeaksi. Fiiliksiin vaikuttaa väistämättä myös viimeaikainen uutisointi. Ei ole sanoja siihen. Minkäänlaisia. 

Vietimme tänään päivää puistoillen. Kuvittelen nykyään, että jo 11kuiseksi kääntynyt nukkuisi rattaissa päiväunet. Eipä nuku. Neiti voi olla vaikka miten väsynyt, ja voisi olettaa, että kun vaan rattaat saadaan ulos, uni tulee. Vastoin tätä luuloa, neiti piristyy, katselee ympärilleen, huutelee koirille rattaista - Kokra! Kokra! Kvaak-kvaak-kvaak! Ankka on kvaak, mutta sanavaraston ollessa muutoin vielä suppeahko, kvaakit toimivat tehokeinona.


Pipo Mini Rodini, neuletakki Seppälä Baby, leggarit PoP

Harvinainen kuva - neiti antaa olla pipon päässä. Menikin ehkä noin sekka, kun hän havahtui, että mitä halvattua hänen päässään keikkui. Naps ja katuun! Arvatkaa, kuinka monta kertaa peräämme on huudettu, että teiltä putosi pipo!
 
Äitillä on lempparikahvila, josta haetaan iiiiiso kahvi, ja sen jälkeen suuntaamme leikkipuistoon. Gran Delicatossa on myös aivan mielettömät salaatit ja patskut. Ihan kuin olisi Kreikassa. Nyt täytyy kyllä antaa oikeasti superpropsit, sillä tarjoilut tässä kahvilassa ovat taivaallisia. Tänne olemme roudanneet vieraitammekin, mikäli äidiltä on jäänyt mustikkapiirakat leipomatta. Toisin sanoen, täällä käymme todella usein. Lapset (ainakin meidän siis :)) ovat tervetulleita, ja tarjoilijat huomioivat heidät erityisen hyvin.





Neljävuotias osaa odottaa saavansa suklaan joka kerta, kun ostamme täältä jotain, eikä tämäkään päivä ollut pettymys. Äiti saa kahvinsa, ja sitten jaksetaankin istua leikkiä leikkipuistossa. Neljävuotias nauttii hurjasti nykyään kiipeilystä, ja on varovainen, eikä onnekseni kiipeä kovin korkealle.

Lippis HM, Huppari Tommy Hilfiger, leggarit PoP, jalassa Crocsit

Tasapainoilukin on jännää. Kotiinlähteminen vaatii jonkun houkuttimen, sillä kukapa puistosta sovinnolla lähtisi (ei ainakaan ne lapset, jotka huutaa ja rimpuilee, kun niiden amatööriäidit raahaavat niitä kotiin - eivätkö ne ole tajunneet lahjomisen elämää helpottavaa taitoa?). Tänään houkuttimena toimi varsin iso porkkana, sillä se oli huomisen karkkipäivän herkkujen tilaaminen kotiin netistä. Oivoi tätä ATK-touhua - onkohan nyt lähtenyt tämä homma ihan lapasesta!     

Happee

kuva: stylecarrot.com


 

torstai 30. elokuuta 2012

Saunaa, supinoita ja silottelua

Kylpytakit PoP ja Marimekko

Torstai-iltaisin meillä on saunavuoro. Saunomme neljävuotiaan kanssa kahdestaan. Se on tosi kivaa, sillä saunassa kuulen rauhassa, mikäli neljävuotiasta askarruttaa jokin asia, kuten kuka hänen isänsä on sitten, kun iskä on pappa. Vastaavat kysymykset ovatkin olleet viime aikoina paljon läsnä. Tänään saunassa minulta tiedusteltiin myös, että pidänkö lastenhoidosta. Nämä ovat jotenkin niin ihania, etenkin kun neljävuotias kysyy niin vilpittömästi. Meinaa tulla aina ihan naurunpyrskähdys, mutta pyrin pysäyttämään sen hymyyn, ettei neljävuotias menisi hämilleen. Siitäpä sitten äiti yrittää kieli keskellä suuta antaa jollain tapaa ymmärrettäviä vastauksia, jotka eivät ainakaan hätäännyttäisi lasta. Ajatukset vanhempien vanhenemisesta tuntuvat mietityttävän neljävuotiasta. Muistan itse varsin hyvin, että itkin vuolaasti, kun olin pienenä ajatellut meneväni isäni kanssa naimisiin, ja minulle sanottiinkin, ettei se nyt oikein sovi. Nämä ovat isoja juttuja.

Neljävuotias on oppinut pesemään itse hiuksensa, tosin huuhtelu on vielä hirmu akrobatiaa, ettei vettä, saati pesuainetta menisi silmiin, korviin, tai mihinkään muualle, mutta tässäkin on hienosti edetty, ettei enää kukaan huuda. Äitillä on uusi ihana uutuustuote, vähän kuin lasten pyllypyyhkeet, mut ne onkin äidin naamapyyhkeet a.ka puhdistusliinat, jotka ovat kuin taivaanlahja kiireessä. Aamulla pyyhkäisen tyynyliinan uurteet kasvoistani liinalla, ja se on sit siinä, kun lasta vien päiväkotiin. Liina kivasti virkistää, puhdistaa ja kosteuttaa. Hyvä! Ei kait siinä mitään rasvoja ehtisi lötväämäänkään lisäksi.



Saunareissuilla yleensä silottelen muutenkin kasvoja, kuorin ja nyt olen ottanut tavaksi laittaa kerran viikossa naamion, josta tykkään tosi paljon. Väsähtänyt iho todella kirkastuu, enkä laita yöksi enää mitään voidetta eli naamio kosteuttaa myös. No jos on naamio kasvoilla, niin näillä reissuilla se laitetaan myös päähän. Minullahan on siis vaalennettu maantiensävy, ja pidän siitä, että sävy on enemmän viileä ja tuhkamainen, kuin lämmin pissinkeltainen. Näin ollen päässäni vaikuttaa Color Maskin hoitava väri sillä aikaa, kun neljävuotiaan kanssa heitellään löylyä.

 

Entäs mani- ja pedi? No kuulkaa, todellinen mani on tehty maanantaina (siitä lisää pian), mutta pedi kuuluu myös torstai-illan ohjelmaan. Tätä varten ei tarvitse kaupasta ostaa mitään tiettyä kuorinta-ainetta, vaan kurkistapa keittiön kaappiin. Tarvitset seuraavat:

- sokeria
- ruokaöljyä
- vati

DIY-scrub syntyy siten, että kaadat kouraasi sokeria, jonka joukkoon lurautat reilusti ruokaöljyä (voi käyttää rypsiä, oliiviöljyä, auringonkukkaa, mitä vaan öljyä.) Tämän jälkeen hierot seoksen jalkapohjiin, jalkapöytiin, pohkeisiin. Hiero, hiero! Eikö tunnukin makkeelta? Ai että! Aikasi hierottua, huuhtele jalat ja kädet. Niin ja hämmästy! Nyt on jalkapohjat ja kädet aivan kuin vauvanpeppu, eikö ookkin?

Saunahetki neljävuotiaan kanssa ja kaikki tämä kohentaminen - kyllä tuli hyvä! ;) 


P.S. Minä en muuten käyttänyt tuota oliiviöljyä, kun se on ihan vastattain saatu tuliaisena Kreetalta. En kai minä just sitä raaski jaloille lorotella. Ihan joku Rainbown öljy sopii tähän, vaikka epäilemättä paras tulos tulisikin oliiviöljyllä.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Päivän biisi ja korikassi kiikarissa


Mä niin elän tätä biisiä. Tässä talossa porataan ja piikataan. Mikä hauskinta, aina just silloin, kun nukutan pienintä. Sitten kun luovutan, ei kuulu mitään, Vaan arvele, kun astelen makkariin, sama meteli alkaa. Tekis mieli KARJUA!

Etsi tässä sitten töitä, täydellistä syyshuivia tai ihanaa korikassia eteiseen, jonka funktio on tietty näyttää hyvältä, mutta myös pitää uusi syyshuivi, pipot ja rukkaset tallessa, ettei aamuisin enää menis hermot!


kuva: moko.fi

TineK Home - kuva: nougat.fi


Onko kukaan nähnyt tällaisia ihanuuksia muualla? Saa vinkata!

maanantai 27. elokuuta 2012

Nyt nää niinku leipos!

Maito menee huonoksi huomenna. Minä kuulun niihin uskovaisiin, joiden mukaan tuote on käyttökelvoton eräpäivän kumahtaessa. Meillä ei kukaan juo maitoa. Tai nuorimmainen juo vielä äidinmaitoa. Saapa nähdä, saadaanko hänestäkään lehmänmaidonkuluttajaa. Maitoa täytyy kuitenkin aina olla, mikäli neljävuotias haluaa syödä muroja. Mieluiten hän söisi niitä ilman maitoa, mutta topakka äiti pakottaa, että maitoo kans. Kalsiuminsa neljävuotias ottaa jäätelöstä (niin ja purkista). Maitoa on oltava varalla myös, jos se suuri ihme tapahtuu, että Mies juo aamulla kahvia. Yleensä keskustelu menee näin edeltävänä iltana klo 23.20.

- Laitatko (kulta) kahvin tulemaan aamuksi (masiinassa on ajastin)? 
- Joo, voin laittaa (muru). Laita sä loput mulle termariin. 
- Joo, voin laittaa (rakas). Onhan meillä maitoa? 
- Ei oo (just nytkö sitä pitäs olla, kun ei ikinä muuten tarvita?)
- No emmä sit ota koko kahvia (lehmä). 

Suluissa olevat sanat kuvitteellisia.

Luonnollisesti sitkun sitä maitoa on, Mies ei koskaan juo kahvia maidon hengissäolon aikana. Ehdotin maitojauhetta kaappiin. Ilme kertoi vastauksen. Olen kyllästynyt tyhjentämään hapantuneita maitoja litratolkulla vessanpönttöön. Sitä paitsi saan nyt kotihoidonpalkkaa, ja rahaa pitää säästyä tärkeämpään, kuten esmes lastenvaatteisiin ja meikkeihin.

Meillä syödäänkin pannaria. Usein. Se on niitä harvoja ruokia, jonka minä olen itse valmistanut, eikä kukaan ole todennut näsäviisaasti, että päiväkodissa on parempaa ruokaa, - sillä minun tekemä pannari on mielettömän hyvää. Kokeile vaikka ite. Älköön nyt kukaan kommentoiko, että on kai se hyvää, kun voita (huom! ei margariinia) on hinkkitolkulla. No niinpä!

Äidin ja tyttären paras pannari

8 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl suolaa 
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
100 g voita

Uuniin paistumaan 200-225 asteessa noin 30 min. Malta sen verran, että pannari hiukan tekeytyy, ja ennen kaikkea jäähtyy. Sitten vaniljajätskiä, tai hilloa ja kermavaahtoa - jos on yllärivieraita tulossa!

Tällä kertaa keittiössä hääräsi todellinen MasterChef neljävuotias, ja minä pidin kieleni tiukasti kurissa, kun hän teki pannarin itse alusta loppuun. En tuhahtanut, vaikka kananmunaa meni pöydälle, enkä kieltänyt maistelemasta vaniljasokeriakaan. Neljävuotias vatkasi myös kermavaahdon. Enkä sanonut silloinkaan mitään, vaikka kermaa oli niin kahvinkeittimessä kuin kaikkialla muuallakin metrin säteellä. Minä en nimittäin halua olla se, joka keittiöluovuuden nitistää. 


















Intoa onneksi piisaa ja luulenpa, 
että Michelin-tähtiä sataa
 pian ovista ja ikkunoista, 
sillä lopputulos oli täydellinen! 



sunnuntai 26. elokuuta 2012

ARVONTA! Voita ihania KUI Designin Pupuset-tuotteita!


Rumpujen pärinää, maailman ensi-ilta tässä foorumissa, nimittäin ARVONTA!

Nyt puhaltaa uudet syksyn tuulet tällä palstalla ja teillä on kuulkaa rakkaat lukijat, ja kanssakärsijät mahdollisuus voittaa ihanan KUI Designin tuotteita tästä arvonnasta. KUI Design on luvannut antaa arvottavaksi  kolme (3) palkintoa tämän blogin virallisten lukijoiden kesken! Suurkiitos KUI Designille! Suurkiitos TEILLE!

Kolmelle (3) onnekkaalle matkaa joko Pupuset-body, Pupuset-pipo & -tumput tai Pupuset-huivi. Muistattehan, että tuotteet ovat 100 % luomupuuvilla, ja ne on käsintehty Suomessa. Nämä ovat aivan ihania!
 
Kilpailuun voit osallistua yhdellä (1) arvalla kommentoimalla tähän postaukseen, ja kuulumalla tuonne Seurakuntalaisiin (ts. olet kirjautunut julkisesti tämän blogin lukijaksi). Voit kirjautua myös arvonnan aikana. Toisen (2) arvan saat, mikäli nappaat tuon arvontabannerin mukaasi, ja linkität sen omaan blogiisi. Kerrothan kuinka monella arvalla olet mukana.

Arvontaan voit osallistua su 2.9.2012 klo 23.58 saakka. 

P.S. Tervetuloa myös uudet lukijat!

BFF




Naapuriin on ilmaantunut viisivuotias tyttö. Neljävuotias ja uusi ystävä ovat nyt erottamattomat. Ikkunaan kantautuu huutoja ja meiltä huudetaan, kun on pakollinen kalakeiton tankkaushetki. Nämä uudet bestikset tapasivat eilen, ja puhe uudesta kaverista on taukoamaton.

Lapset leikkivät takapihalla, jossa myös jompi kumpi minä tai Mies päivystämme. Viisivuotiaalla ei ole vanhempaa mukana. Pohdinkin, voisinko minä viedä neljävuotiaan takapihalle, ja välillä vain vilkaista ikkunasta, koska leikin äänet kuuluvat sisälle asti? Mielestäni en voi, koska pelkään, että tytöt saavat päähänsä karata kadulle tai sitten joku nappaa ne tai jotain muuta ikävää. Sivuanekdoottina kerrottakoon, että minä en myöskään nukuttanut kumpaakaan tyttöä vauvana ulkona vaunuissa yksin, koska olin vakuuttunut, että joku orava kapuaa rattaisiin tai joku nappaa ne tai jotain muuta ikävää. Takuuvarmasti täytän ylisuojelevaisen ja heikkohermoisen äitihirmun tuntomerkit, mutta surukseni on todettava, etten luota tähän maailmaan. Neljävuotiaaseen luotan - tavallaan. Uskon, että hän ei lähtisi pihasta mihinkään, mutta jos kaveri houkuttelisi, sitä riskiä en uskalla ottaa. Niin ei meidän tyttö, mutta se toinen.

Viisivuotiaasta kaverista on tosin havaittavissa vähän sellaista pientä jotain, joka vähän arveluttaa, kuten esim. hiekan heittely toisten päälle, joka sinänsä on ihan hauskaa ja harmitonta (ja -tut on!), mutta vitsin mentyä ohi, täytyisi osata lopettaa. On ilmennyt myös vähän tönimistä, mistä en tykkää yhtään, eikä neljävuotiaskaan, johon se kohdistuu. Sisälle lähdettyämme, viisivuotias supatteli, että täytyisi jättää ulko-ovi auki, jotta hän pääsisi meidän mentyä käytävään. En kestä, miten vietävissä tuo meidän kiltti lapsi on, sillä neljävuotias teki tietysti työtä käskettyä, ja kun minä puolestani käskin oven kiinni, niin hän halusi laittaa sen kiinni. Probleema: Ystävä vielä roikkui kahvassa. Ilokseni huomasin, että neljävuotiaalla selvästi raksutti: ovi on saatava kiinni, sillä äitin naama oli jo alkanut vähän punottamaan. Hyvä!

Tästähän ei ole pitkä matka siihen pohdintaan, että miten vanhempana voit vaikuttaa niihin kavereihin, jotka OIKEASTI eivät välttämättä ole sitä parhainta seuraa? Selvyydeksi, että tätä tuoretta ystävyyttä en näe minkäänlaisena riskinä, vaikka viisivuotias ei heti heippojen jälkeen omaan kotiin kiltisti juossutkaan. Onpahan vähän luonnetta. Lähinnä problematisoin kauhuissani jo tulevaa teini-ikää ja kavereiden merkitystä! Meidän lapsi ei mitään Golden Vodkaa olisi juonut, jos joku kaveri ei olisi houkutellut. Huhhuh, ei-uskalla-ajatella-ei uskalla-ajatella.


Aamupäivän partiovuorossani otin kauan haaveilemani kirjan matkaani, koska päätin, että en aio hoputtaa leikkijöitä, ja ihan odotin, että saan rauhassa käännellä kirjani sivuja. No uuden kompiksen veli katsoi parhaakseen liimautua kirjani ja minun viereeni tulittaen minua suht vaativilla kysymyksillä (mm. tiedänkö mikä on Mindtrap?), ja jatkaen keskustelua aiheista, joista minulla ei ollut mitään ymmärrystä, mutta en voinut käskeä seuralaistani jättämään minut rauhaan, joten minun oli sama heittää kirja paperinkeräykseen - jota en tietenkään tehnyt.

En luovuta vielä, uusi yritys tulossa vielä tälle illalle. Uusi bestis ja sen veli asuvat vain viikonloppuisin naapurissamme, ja menemme vielä tänään pihalle leikkimään. Saapa nähdä, mitä kaikkea tämä äiti vielä oppii tänään - uudesta ystävyyssuhteesta ja sitä kautta niin klisheisesti - elämästä itsestään. Niin ja luultavimminkin myös tietokonepeleistä (ihme etten kirjoittanut ATK-) tai siis niistä, joksi niitä nykyään kutsutaan. Angry Birdseistä.

lauantai 25. elokuuta 2012

Leo kiikarissa

kuva: go4itvol2.indiedays.com

En olisi tätä päivää uskonut näkeväni, niin vahvat ovat Riitta Väisäsvisiot tästä kuosista, vaan vielä mitä. Löydän itseni naputtelemassa netistä vaihtoehtoja, mistä tämä ihanuus (oikeesti!) meille tiensä löytäisi. Tiedän, olen pari vuotta tätä fashionia jäljessä, tai jopa - jos mahdollista - edellä, mutta jos jo mainitulta Riittä Väisäseltä kysytään, tämä tyyli ei kuole koskaan.

Ja tätä ette usko, koska en oikein usko itsekään: Sovitin HM:ssä pari viikkoa sitten leopardikuosista trikoopaitaa. Ihan greisiä! Heitin sen nopeasti pois, kuin suklaapatukkakääreen, jonka sisältö oli alunperin jemmassa neljävuotiaalle, ja jonka salaa söin -  enkä luonnollisesti ostanut sitä paitaa, mutta tuo kissahuivi kyllä taitaa muuttaa meille. Se on tosi makee. Vaan mistä löytyisi just se, jonka mä haluaisin. Niin siis mulla ei ole vielä tätä huivia, jos ihmettelette mikä tossa kuvassa sitten on. Tossa kuvassa on  Kate Moss, en siis minä, vaikka tosi paljon samaa näköä meissä onkin. Hihihaha.

Aina sama laulu

kuva: webtv-dork.tumblr.com

Voi huokaus. Joku on heittänyt meidän olkkariin dynamiitin. En jaksaisi siivota lauantaina (mikähän juttu tää on?), mutta arkena on yleensä kaksi, vähintäänkin yksi apulaista, joille en viitsi ärjyä, joten en oikein kannata siivoamista arkenakaan. Tai kyllä, on pakko tänään. Mies on sentään henkisenä tukena. Saa mennä tueksi lasten kanssa tuohon puistoon, niin saan laskea itseni oikein irti, nimittäin sitä riehumista imurin kanssa ei viiti lapsille tahi muillekaan näyttää.

Sohvatyynyjen ja mattojen pesua olen suunnittelut nyt noin about vuoden. Kävelisköhän tänään Siivouskauppaan vuokraamaan sen Kärcherin, jolla homman pitäis kerrostalo-olosuhteissa hoitua. En kävelis. Ensi viikonloppuna sitten. Vintti pitäisi organisoida, sillä se on täynnä lastenvaatteita, ja jotain tosi tähdellistä tavaraa, kuten tietokonepöytä lastulevyinä vuodelta opiskelut. Joku voi ihan reilusti ihmetellä, että mikä helvetin tietokonepöytä? Se alkaa nimittäin olla jo antiikkia.

Pohdinnassa on myös, että mihinkähän survoisi nuo sata Titi-nalle dvd:tä, kun se on se sama sekunti, kun olen ne laittanut hyllyyn, niin nuorimmaisemme levittelee ne lattialle. Ihan jok' ikisen. Sitten ne saa olla siinä koko päivän, mutta kyllä minua jaksaa kerta kerran jälkeen ärsyttää, että on oikeasti kuin pommi räjähtänyt täällä. Aina. Neljävuotiaan kädestä putoaa vaate tai lelu, ja se jää niille sijoilleen. Uhkailut jätesäkeistä eivät auta. Hän toteaa vaan minun olevan ilkeä ihminen. Kiitti. Mies sanoo, että laita ne kans sinne jätesäkkiin, äläkä uhkaile. No en kai minä nyt laita mihinkään jätesäkkiin, vaan sinne taittelen lipastoon mutisten samalla jotain ikävää.

Minä haluun tietää, miten toisten perheissä tavarat pysyy paikoillaan ja huusholli siistinä? Tai en oikeestaan halua tietää.  Jos joisin olutta, niin just nyt voisin suhauttaa jonkun litran pullon auki, ja tarkistella tätä kaaosta sen jälkeen. Saattaisi tehdä mulle ihan hyvää. Toinen vaihtoehto on se, että alan kiltisti siivoamaan, ja lopetan tämän jonnin joutavan valituksen. Kiitti ja kuitti.

perjantai 24. elokuuta 2012

Ojdå!

bluntcard.com


Ai kauheeta, visalasku tuli Tukholmasta. Ja ehket parista muustakin paikasta, jotka olin sattumoisin unohtanut. Sen minä vaan sanon, että olis kannattanut Mini Rodinit jättää ostettavaksi ihan kotimaisista netttikaupoista, niin olis halvemmalla päässyt. Huomattavasti. Kippis.

torstai 23. elokuuta 2012

Torstaina

Minulla on yksi erittäin ihana ja omatoiminen neljävuotias. Aamulla sängystä noustua, hän huutaa, että ei saa katsoa äiti, ja pian ilmaantuu itse valitsemissaan vaatteissa aamupalalle. Useimmiten valinnat ovat minullekin ihan ookoo, joskus toivoisin pientä justeerausta, mutta sitten yritän muistaa, onko niin iso asia, jos on punaista ja pinkkiä, tai milloin mitäkin. Mitäs oon niin mummo, etten tajua.

Glitterperhospaita Lindex, hame Benetton

Päiväkotitaivalta on jo toka viikko takana, ja varovaisen iloisesti totean, että hienosti menee. Itkuja ei ekan aamun jälkeen ole ollut, ja neiti viihtyy kavereittensa seurassa tosi hyvin. Päivät ovat noin 5-6h mittaisia. Hoitaja kertoi eilen, että lapsi oli ihmetellyt, missähän se äiti oikein viipyy, ja siihen hoitaja oli sanonut, että sillä on varmaan töitä, ja tulee heti, kun saa ne tehtyä. Lapsipa siihen, että ei sillä mitään töitä ole, se on tietokoneella, ja antaa samalla tissimaitoo siskolle. Voi apua, mikä totuuden torvi!

Kotiin tultuamme, kymppikuisen kanssa alkaa omat kuviot. Yritän saada neitokaisen aamupäiväunille siinä toisinaan onnistuen. Varmaa on se, että hän nukkuu vain noin puoli tuntia, ja joskus hyvällä tuurilla kolme varttia. Ei ole mikään nukkujatyyppi tää vauva nro kaksi. Unilta herättyä neiti istahtaa potalle ja lirauttaa pissit (äitin kukkien lannokkeeksi - hahha). Myös niitä kakkosia on saatu pari kertaa potan pohjalle. Pottakäynnit aloitimme jokunen viikko sitten muutamalla kerralla päivässä täsmäiskuin. Eli unien ja syönnin jälkeen, eikä potalla istuta kuin muutama minuutti, jos ei siis heti tule tulosta. Neljävuotias jätti päivävaipat kokonaan pois reilun vuoden ikäisenä, ja yövaipat omasta tahdostaan 1v9kk vanhana. Kröhm. Kysykää täältä pottavinkkejä. No ei. Näähän on ihmemukuloita, kun ne tekee potalle jo näin pieninä.

Kymppikuinen on innostunut leikkimään palikoilla. Äiti tekee tornin, lapsi hajottaa sen. Tätä toistetaan loputtomiin. En usein ehdi edes asetella palikoita, kun se pitää pistää jo mäsäksi.
 
Haalari Milibe

Illalla karkasimme neljävuotiaan kanssa kaksin tsekkaamaan vähän Taiteiden yötä. Neljävuotias halusi mennä tarkistamaan onko Viileä Venlakin Akateemisessa, koska Risto Räppääjä on. Eihän se ollut. Siellä oli perinteinen pehmoparaati, ja minä hillitsin itseni, enkä huudellut kenellekään mitään. Neljävuotias ei halunnut halata ketään, mutta vilkutteli selkäni takaa. Ti-ti nallet olisivat saaneet halauksen, kuulemma. Väritimme yhdessä Herra Hakkaraisen kuvaa.

Paita PoP, hame HM

Kotimatkalla törmäsimme muutamiin taiteentekijöihin, ja neljävuotias huikkasi aina reilusti ihmetellen, että mitä tuo oikein yrittää. Ai että. Yritin nielaista nauruani siinä vähän epäonnistuen. Muitakin kanssakulkijoita hymyilytti neljäveen kommentointi.

Takki Mini a Ture, raitasukkikset Katvig
 
 Halailimme ja totesimme, miten mukavaa on ollut ihan vain me kaks välillä. 


Kiitos tästäkin päivästä.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Ihana, ihana KUI Design!

Hihhihhih!

Moi!

Eikö olekin siis aivan liikkis ja söpöys?! Tietysti tuo kymppikuinen, mutta entäs nuo asusteet! Niin minustakin. Aamut ovat olleet jo sen verran viileitä, että haalari pääsi ulkoilemaan saattaessamme neljävuotiasta päiväkotiin.

KUI Designista saimme kymppikuiselle ihanan, ihanan syksypipon, joka sopii erinomaisesti tuohon PoPin windfleecehaalariin, enkä olisi sopivampaa voinut mistään muualta löytää. Se on oikeasti ihan täydellinen! Pipon kanssa tuli tietysti puputumput, ja ei kai sitä nyt ilman pupuhuivia voi tuulessa tepsutella.

kuva: kuidesign.fi

Olen erityisen iloinen siitä, että tämä KUI Designin Pupuset-sarja on 100% luomupuuvillaa, ja se on käsintehty Suomen Turussa kahden taitavan naishenkilön toimesta. Tätä labelia peukutan ihan täysillä.

Pupuset-sarjassa on myös aivan ihkut töppöset, jotka kulkevat nimellä Topi ja Tyyne! Voi hellanlettu! Alla kiva video, jossa näkyy mm., miten Topi ja Tyyne surautetaan tehdä joillekin onnekkaille pikkujaloille. Tästä voisi saada allekirjoittanut taas niitä hyviä ideoita, että kävipä se näppärästi, mutta unohdan sen ajatuksen. Välittömästi.


Ootteko aivan ihastuneita? Aivan ihana lahjaidea myös! Kukapa ei näistä pitäisi. Me loves, ja arvaatte varmaan, kuka meidän perheestä on erityisen ihastunut näihin Pupuset-tuotteisiin...


kuva: kuidesign.fi

Näitä ihanuuksia voit tilata tällä hetkellä sähköpostitse, tästä yhteystietoihin.
-----
Alla tarkempia tietoja tuotteista.

Pupuset-pipot:
hinta 19€ kaikki koot

Tumput:
- 0-6kk (ilman peukaloa 12€)
- 6-24kk (peukalotumout 23€)
- 2-6v (peukalotumput 23€)

Bodyt:
- koot 62, 74, 86cm. Edessä pieni tasku, jossa sydänpainatus (hinta 29€).

Lasten kolmiohuivi:
-  hinta 12€ (huiveja saatavana erivärisillä sydämillä)

Topi ja Tyyne töppöset:
- koot 17,19,21,23
- hinta 32€
- Värit valk, musta, vihreä + pinkki.
Tossuja saatavana myös "Olga" kuviolla valkoisena + rusettisomistus.
Tossujen materiaali 100% villahuopa.

Ukki shoppaa

Paidat Noa Noa, hameet ja sukkikset HM

Ukki-pappa lähti moikkaamaan meidän toisia ihanuuksia eli siskontyttöjä, ja vei heille vähän syksyä tuomisiksi. Eikö ole tosi ihanat värit! Mistäpä muusta pienet (ja vähän isommatkin) tytsyt tykkäävät kuin tylleistä. Kyllä se ukki tietää!

tiistai 21. elokuuta 2012

Mini Rodini Topat 2012

 


kuva: pikkuminea.fi

kuvat: minirodini.com

 ...ei tuu meille nää ihanuudet. Just pudotaan siihen 104/110 ja 116/122 kuoppaan. Pienempi koko jää todennäköisesti pieneksi, ja isompi on liian iso.

Todellinen syy on se, että neljävuotias ei tykkää tuosta karvasta. Hupun saa irti, mutta siihen minä en taas suostu. Minä olen Tukholmia myöten selvittänyt Mini Rodinin konttorilta, että saako sen turrin siitä irti. Nej, det är inte möjligt. Helvete.


Varma syksyn merkki

kuva: finnishdesignshop.fi

Estelle & Thild siskokset asuvat nyt meillä






Meille tuli yks kiusanhenki nimeltä atopia viime joulun tienoilla täysin yllätyksenä, ja pyytämättä. Siitä lähtien neljävuotiaan ihoa on yritetty hoitaa, vaikka minkälaisin ropein. Kiitos myös teille vinkeistä, joita jaoitte, kun edellisen kerran aiheesta kirjoitin. Iho on nyt erittäin hyvässä kunnossa, käsivarsissa on vain hiukan ihottumaa, mutta joka iltaisella rasvailulla on saatu pidettyä ihottuma melko hyvin kurissa. Heinäkuussa vedettiin kortsarikuuri, mutta sen jälkeen ei ole sitä paskoo tarvinnut (pardon my French). Mikä ihon kuntoon on takuuvarmasti eniten vaikuttanut, on ystävämme aurinko.



Nyt meille on tullut testiin ruotsalainen sarja Estelle & Thild Stockholm, josta kokeilussa on hajusteeton vartaloöljy ja suihkusaippua. Heti kärkeen on todettava yllättävä tieto, että tämän sarjan tuotanto sijaitsee Suomessa. Sarjan on kuitenkin luonut eräs ruotsalainen (no tietysti) mamma Pernilla Rönnberg, joka ei löytänyt lapsilleen Estellelle & Mathildalle sopivia, puhtaita ja hellävaraisia luomukosmetiikkatuotteita. Loistobiznizidea muuten, minäkin voisin alkaa keitellä tuolla Ripun keittiössä salvoja ja yrttejä, jos ei ala löytymään sopivaa roppia ihottumaan. No ehkä ei tarvitse.

Muutaman kokeilukerran jälkeen, ja neljävuotiaan suostuttelun jälkeen "äiti, tää haisee", öljy on toiminut mielestäni hyvin. Erikoisen neljävuotiaan marinasta tekee se, että nämä tuotteethan ovat hajustamattomia ts. niihin ei ole lisätty hajusteita tai tuoksuöljyä, mutta tarkka nenä tietysti sai vainun auringonkukka-, avokado- ja manteliöljystä. Mielestäni tuoksu on siis erittäin mieto, tämä ei sotke sen enempää kuin öljy yleensäkään ja se imeytyy nopeasti. Atoppiselle ihollehan tekee hyvää se, että aika ajoin vaihtaa kosteuttavaa tuotetta, ja tämä öljy vaikuttaa hyvältä kandidaatilta yhdeksi vaihtariksi. Tällä sarjalla on muuten Ecocertin luomusertifikaatti!

Olen käyttänyt öljyä myös kymppikuisen rasvaukseen, koska hänenkin olkavarret tuntuvat osittain vähän kuivilta. Voihan itku siis, toivottavasti ei talvella iske häneenkin tuo ikävä riesa. Rasvauksen lisäksi olen laittanut pari tippaa öljyä kylpyveteen. Suihkusaippualla on pesty peppu ja käytetty suihkussa. Saippuassa on appelsiininkukkaa kosteuttamassa, ja manteliöljyä sekä kehäkukkaa rauhoittamassa ja parantamassa ihoa. 




Estelle & Thildin filosofian mukaan 60 % voiteiden raaka-aineista imeytyy ihoon, joten kantsii tietää, mitä itseensä voitelee. Tuotteet perustuvat luonnollisiin, ja luomuviljeltyihin, korkealaatuisiin raaka-aineisiin. Tuotteissa ei ole parabeeneja, mineraaliöljyjä, natriumsulfaatteja, ja sitä kaikkea muuta hirveetä, mitä me ei haluta. Myös tuotantoon kiinnitetään huomiota, eikä pakkauksissa esim. käytetä muovia.

Minä tykkään purnukoiden disainista, simple is beautiful. Aion hankkia meille tytöille lähitulevaisuudessa (lapsilisä-palkkapäivänä - eheehe) ainakin shampoon ja hoitavan vartalovoiteen. LV saa nyt väistyä hetkeksi. Itse voisin testata saman sarjan tuoksutonta, herkän ihon Ecorganic Skin Care silmänympärysvoidetta. Tehoja sinne silmänympäristöön, tehoja minä sanoin!


Kaikki kuvat: estellethild.se

Onko teille tuttu Estelle&Thild Tukholmasta?

EDIT: Näitä ihanuuksia löydät mm. seuraavista Yliopiston apteekki, Stockmann ja Kicks.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Festareita, sadetta ja vatsat täynnä - oiskin!


Tsojoinks!

Aamulla pyyhittiin unihiekat silmistä, ja Mondo-pannullisen jälkeen hypättiin ratikkaan ja festareille! Wohoo! Kengurumeiningin Take me down to the Helsinki-cityä pogottiin neljävuotiaan kanssa ihan täysillä, pyöriteltiin vannetta, käytiin kattomassa ihan greisejä zumbaajia - ei osallistuttu (luojan kiitos) ja hypittiin parkour-hengessä. Neljävuotias tosin vain roikkui tyytyväisenä  näissä ko. telineissä, eikä onneksi varsinaisesti hokannut, että sieltä korkealta pitäs jotenkin hypellä.


Parkourista on pakko jakaa tosielämän fakta, kun erään kerran työhakemuksia naputtelin, ja mietin, että mitä vattua minä näihin harrastuksiin keksin, kun perusharrastukset "jooga ja lukeminen" tuntuu vähän tylsältä - saati se, etten kumpaakaan ole vuosikausiin harrastanut. Mies tokaisi, että laita siihen "parkour". Voi apua, ihan ulvoin naurusta (tätä ääntä ette halua kuulla). Miettikää, tämmöinen mummo menisi sitten työhaastatteluun, ja tulisi hetki, jolloin puhuisimme vähän itsestä ja harrastuksista. Niin, kerro vähän sun harrastuksista, täällä lukee, että sä harrastat parkouria?? Ai että. Herkullinen visio! Pissithän siinä vähintäänkin lirahtais haastattelijan Interfacen nahkasohvalle, ja työpaikka jäisi saamatta. Oh well.


Eniten festareilla säväytti voimisteluesitys. Neljävuotias totesi vaatimattomalla soundilla, että tuon mäkin osaan, kun eräskin väänsi itsensä vähintäänkin kaksinkerroin, teki siitä jonkun voltin, ja nappasi vielä taivaalta pudonneen pallon räpylöihinsä. Se on hyvä, että ei turhia kainostele tuo meidän tyttö.

Samistelimme neljävuotiaan kanssa Makian paidoissa. Äitin tyyli on nyt ihan maailman ensi-illassa vai onko tämä toinen kerta, taitaapa olla - excuse-moi-ketä-kiinnostaa. Siis yllä t-paita (joka ei ihme ja kumma ollut likainen. Yleensä puuro-räkä-maito on se normi printtikombo asussa kuin asussa). Mukana myös neuletakki - joka oli on-off käytössä - kylmä, liian lämmin, no ei kun nyt on taas vähän viileä), ja uudet syyspöksyt. Kysyin Mieheltä, onko liian tiukat. Mies kommentoi, ettei ymmärrä tätä muotia, että housut vedetään kainaloihin saakka niinkuin Matti Nykäsellä, vaikka huomautuksena on todettava, että nämä eivät ole edes mitään high riseja nähneetkään. Ei vaan tajua yks.


Paita Makia, housut HM, neuletakki Gap, kengät Wonders, ranteessa nahkavyö Vila

Festareilla edusti myös Snadi, jota täytyy vaan kehua. Me käydään joka viikko kirjastoautolla ja se on ihan huippua. Olen myös varannut sinne kirjoja (mm. Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta - vaan luuletteko, että olen sen lukenut. Täällä ei kuulkaa löytöjä esiteltäisi tällä frekvenssillä, jos olisin lukenut). Joka tapauksessa Snadi is bestest.

  
Sittenpä se alkoi satelemaan ja syksy tuli. Äiti, joka on tunnettu siitä, että ei varsinaisesti laita pahakseen, jos jostain muulta taholta, kuin äitin kauhasta tulee ravintoa tähän osoitteeseen, arveli, että hyödynnämme Helsingissä jälleen järjestetyn Ravintolapäivän antimia. Aivan mahtavaa, kun lähes joka kulmassa on jotain syötävää. In a word: Taivas. On kakkua, leivoksia, vohveleita, eri kansallisuuksien herkkuja. Voi jee, paitsi kun me saatiin itsemme ulos, ei yhden yhtä kojua ollut enää pystyssä. Lähdimme varsinaisesti etsimään vohveleita Malminkadulta, eikä auttanut, vaikka kuljimme katua eestaas tuoksutellen, löytyisikö niitä mohveleita, niitä ei löytynyt. Kotona sitten korkattiin nakkipaketti. Ravitsevaa nitraattia. Hyyyyvä äiti.

lauantai 18. elokuuta 2012

Pienet fashionistat


On ilmoja pidellyt. Me likes. Lisää vaan. 
Ei vielä haalareita, vaikkakin neljävuotiaan valitsemat asusteet 
viittasivatkin vahvasti jo tulevaan.


 Aika ihanat!

Caprit Toffee, tennissukat Mini Rodini, kengät Disney (tädiltä Pariisista)

Kymppikuisen kanssa taistelimme hatun kanssa. 
Äiti laittoi, neiti otti heti pois, äiti laittoi, neiti otti heti pois. 
 

Ihana "heinähattu" GAP (tädiltä Pariisista)
  
Kymppikuisen kanssa treenasimme EI-sanan tehoa/tehottomuutta, 
kun meinasi himputtilainen kerätä kaikki äitin Petskun upeat, valkeat kukat. 
Koko naapurusto raikui, kun äiti huusi: EIIIIIII!


Muumihuivi, Marimekko, pullo Lifefactory  

Voi että, minulla on ihanat tytöt!
LOVE!