maanantai 27. helmikuuta 2017

Loppuu se matkapahoinvointi!




Meikäläiset ovat alkaneet kurvailemaan entistä enemmän autolla. Valtion rautatiet ovat kiristäneet matkalippujen hinnat lähes mahdottomiin, kun nelivuotiaastakin joutuu pulittamaan ihan sievoisen summan. Naapurin Hertzistä onkin tullut meille tuttu paikka ja äitiäkään ei liiemmin haittaa kurvailla uusilla autoilla. Näin ollen viikonloppuna säästettiin 50e, kun huristeltiin autolla mummolaan reilun kolmen sadan kilsan päähän.

Autolla ajaminen ja bussimatkailu ovat olleet pitkän aikaa kuitenkin pannassa meillä johtuen lasten matkapahoinvoinnista. Muistan itsekin, miten autossa tuli huono olo, etenkin jos luki kirjaa. Älyluurejahan ei tuohon aikaan ollut, mutta nyt syynä voi olla myös puhelimen tiirailu matkan aikana.  

Matkapahoinvoinnilta ei olla siis vältytty ja sitä on esiintynyt laajalti lapsiperheissä. Oksennus on tullut yleensä aina klassisesti viimeistään niissä viimeisissä mutkissa juuri ennen kyydistä poisjäämistä. Sitä ennen matka on mennyt huonoissa fiiliksissä peläten, milloin yrkki lentää.

Meillä matkapahoinvointi iski esikoiseen viime kesänä myös junassa ja silloin iski todellinen tenkkapoo, etmiten nämä matkat nyt kuljetaan. Matkapahoinvoinnissahan on kyse siitä, ettei lapsen aivot ole tottuneet matkanteon aiheuttamaan liikkeeseen. Olin ajatellut, että lapsi täytyy viedä lääkäriin ja tarpeen mukaan ottaa matkapahoinvointilääkettä, jos sitä lääkäri olisi määrännyt. Lapselle on kuitenkin äärettömmän vaikea saada mitään tabletteja alas, enkä varsinaisesti innostunut ideasta itsekään. Onneksi viime kesän junaepisodin jälkeen löytyi erinomainen ratkaisu tähän ongelmaan.

Olin istunut huonovointisen lapsen kanssa reilun kolme tuntia junan ovien edessä odottamassa, että ovet aukevat hetkeksi asemilla ja lapsi saa raitista ilmaa, joka tuntui hetkeksi helpottavan huonoa oloa. Kun vihdoin saavuimme pääteasemalle, menimme suoraan apteekkiin hakemaan akurannekkeet, joista olin kuullut, mutten ollut saanut niitä hankittua. 

Reissuun! Eipä tule enää huono olo, kun laittaa akurannekkeet käsiin.

Sea band -rannekkeiden teho perustuu akupisteiden aktivoimiseen. Ranneke täytyy laittaa oikeaan kohtaan, jotta se toimii. Ohjeistuksena on laittaa sormet ranteen päälle siten, että nimetön tulee siihen kohtaan, mis ranne taipuu, akupiste on etusormen ekan ja tokan nivelen välissä. Lapsi oppii itsekin pian katsomaan oikean kohdan, mutta toki hyvä on aikuisen kanssa varmistaa.

Ostimme esikoiselle rannekkeet ja hän epäröi astua ukin autoon, jolla piti vielä matkata puoli tuntia mummolaan. Rannekkeet käsissä aloitettiin matkan teko ja kuinka ollakaan, huonoa oloa ei tullut. Olin suoraan sanottuna äimistynyt.  Niin oli kyllä lapsikin.

Tästä saakka, rannekkeet ovat kulkeneet mukana matkoilla ja pahoinvointia ei ole ilmaantunut. Tiedän, että myös raskauspahoinvointia nämä rannekkeet ovat helpottaneet. 

Maahantuoja lähetti meille uudet rannekkeet kevään ihanimmissa pastelliväreissä. Molemmat tytöt kehottivat äitiä vain painamaan kaasua ja ajamaan hyppyreihin, joten voin lämpimästi suositella rannekeita pahoinvoinnista kärsiville. Meillä tämä tosi ikävä vaiva loppui täysin akurannekeiden avulla.


*) Kuvan rannekkeet saatu. 

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Karkkia, leikkiä ja kevätihanuuksia





Tytöt lomailivat hiihtolomaviikon, mutta äiti ahkeroi töissä. Pohdimme kaikenlaisia minireissumahdollisuuksia, mutta viime viikonloppuna kun olimme mummolassa serkkujen luona, niin päätimme jättää matkasäädöt väliin ja olla pääosin kotosalla. Toki tytöt kävivät isänsä kanssa hoplopit ja uimahallikeikat, vaikka koti pysyikin tukikohtana.


Viikonloppuun mahtuu aina leikkiä ja edelleen ykkösenä tyttöjen yhteisissä leikeissä pysyttelee Sylvanian Families. Äiti tykkää, että telkku pysyy kiinni ja leikit sujuivat sopuisasti. Kuvasta voi itse päätellä onko tässä menossa hellä tykkäys vai jo melko voimakas rakkaudenosoitus. Hihi.



Kävimme eilen myös tyttöjen ehdoilla kaupungilla. Tämä tarkoittaa sitä, että äiti ei todellakaan hoitanut mitään omia juttujaan, vaan tyttöjen toiveiden mukaisesti kävimme karkkikaupassa. Äidille tässä on opetellua, ettei huikkaisi, että yksi nopea juttu vain.
 

   




Lounastimme perinteisesti Cafe Esplanadissa lohikeitolla - tämäkin oli tyttöjen valitsema paikka. Keiton kanssa tulee ihanan pehmeää focacciaa, jota pyydetään aina vähän ekstraa. Jälkkärit luonnollisesti olivat Roobertin herkun tarkasti valikoidut karkit. 

Roobertin herkku löytyy nyt myös Eerikinkadulta ja aika sopivasti miltei Harakanpesä Shopin naapurissa. Tytöillä oli karkkikaupassa päällä kotimaisten Papun ja Aarrekidin tämän kevään mallistoista yläosat, jotka ovat tosi mieluisia. Aarrekidin Valley -hupparissa on supersöpöjä hahmoja, joita viisivuotias ei malta jättää tutkimatta. Kurkkaa instasta lähäri. Huppari on 120 cm vaatteissa pääosin 110/116 cm käyttävällä.

Harakanpesä Shop pullistelee nyt muitakin kevätuutuuksia, sillä itselleni kävin ostamassa itselleni uutta officelookia Papun uudesta mallistosta ja Mainio pyyhältää kirkkaine kesäsävyineen putiikkiin ensi viikolla. Kuva äitistä ja mekosta instassa

Linnea-paita on Papun uutta ja se oli koululaisen ykkösvalinta uudesta mallistosta. Se onkin kauniin korallinen, persikka ja Dream-teksti tuntui vetoavan englantia jo melkoisen hyvin taitavaan lapseen. Mallistojen ihanat sävyt tuovat kesää aina vaan lähemmäs! Meillä esim. Papulla ja Aarrekidillä paljon käytetty pehmeä luomupuuvilla on vaatteissa suosittu matsku, sillä vaate ei saa tuntua päällä kovalta, karhealta tai yhtään vaikealta mistään kohdasta, muuten se jää pitämättä. Mitoitus aika normi. Meillä 134/140 cm ja on ihan snadisti kasvunvaraa.
 

Tytöt saivat ostettua karkkiherkut ja viikonloppu saa yhä jatkua! Vielä ei muistella, että aamulla herätään aikaisin. Onneksi kohta on pääsiäinen!

*) Tyttöjen yläosat saatu
  

maanantai 20. helmikuuta 2017

Makkarin uusin hankinta // Andbros Model No 2



Nyt on löytynyt ehkä kevään kaunein seinävalaisin! Olen katsellut ja haaveillut kotimaisen andbrosin kartonkivalaisimista jo hyvän tovin, mutta siinä kohtaa, kun mies totesi, että makkariin tarvittaisiin lukulamppu, en enää aikaillut. 

Tilasin seinävalasimen Model No 2:n värissä Flamingo Pink. Orastava kevät ja aurinko saattoivat vaikuttaa värin valintaan, harkitsin myös harmaata, mutta olen tosi tyytyväinen vaaleanpunaiseen. 

Kannattaa tsekata andbrosin kaikki vaaleanpunaiset tuotteet, jotka näyttävät olevan nyt alessa.

Seinävalaisin oli superhelppo koota ja iskeä seinään, kun ei tarvittu poraakaan. Pelkän naulan naputtelu seinään riitti. Mahtava I can do it -momentti toteutuu tässä projektissa. Materiaali on jämäkän oloista, jotta sitä pystyy taittelemaan vaivatta, mutta se on silti seinällä kaunis ja kevyt. 



Minä yritän nyt juksata miehen tuon lampun alta pois ja siirryn siihen itse nautiskelemaan uusista kirjoista. Niin ihana ajatus. 

  

tiistai 14. helmikuuta 2017

Huilia, huilia



Välillä se aamunkiirus pysäyttää ja laittaa pakin päälle, kuten tänään. Perheen pienimmäinen on ollut pienessä köhässä pari päivää, mutta kuume on pysynyt poissa. Aamulla hoitoon viedessä heippojen aikaan alkoi vuotaa verta nenästä niin, että sitäpä ei ihan heti saatu tyrehdytettyä. Siinä oli äidin ja lapsen vaatteet melkoisen näköiset. Minä katselin kelloa huolestuneena, kun 20 minuuttia oli aikaa ehtiä ylittää kuntaraja ja mennä koulutukseen. Vaihdoin nopeasti omat vaatteet ja iskin veriset jääkylmään ämpäriin. Kiikutin verta edelleen vuotavalle lapselle päiväkotiin uuden ystävänpäivämekon juhlia varten, mutta lapsipieni oli niin raasunen ja aneli kotiinpääsyä, että äiti kuunteli tänään sydäntään sen sijaan, että olisi hikipäässä laukannut bussia kohti ja mennyt myöhässä. 

Tänään olemme nauttineet auringosta, kun piipahdimme pikaisesti käymään postissa. Sohvalla kölliminen peiton alla on kuitenkin aikas ihanaa ja tekee hyvää keskellä päivää, vaikka ei mitään pöpöä olisikaan. 

Etenkin nyt uudessa työssäni, minulla on poikkeuksetta päivittäin jotain ohjelmaa, joka vaatii läsnäoloani, joten poissaoloja en mieluusti harrastaisi. Viime päivinä on ainakin minun Facebook-feediin tullut melko kiukkuisia viestejä siitä, miten päiväkodeissa on jatkuva noro- tai flunssakierre, kun vanhemmat eivät tajua pitää lapsiaan kotona sairastamassa - etenkään toipumassa. Myönnän itsekin kokeilleeni muutama viikko sitten lapsen päätä aamulla, enkä uskaltanut kaivaa kuumemittaria esiin. Pohdin tuolloin, että jos en olisi menossa pitämään esitystä, niin olisin varmastikin jäänyt kotiin hänen kanssaan. Onneksi lapsen päivä meni tuolloin hyvin, eikä hän sairastunut sen enempää, eikä siis kuumetta ollut. Tänään kuitenkin totesin, että aina tulee uusi koulutus ja nyt on aika viedä lapsi lepäämään. 

Onhan lapsella se isäkin, joka kiitettävästi ottaa koppia sairastupapäivistä. Tänään tämä meni näin. Huomenna toivottavasti parempi aamu. Loppuun kotona huilailevan äidin käsky: 

Nyt niitä maitohappobakteereja napaan 
ja peskää niitä käsiä sitten saippualla kans, 
eikä pahitteeksi ole 
se hanan ja vessan ovenkahvan hinkkaus.

#pysypoissanoro






sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Prinsessoja jäällä ja nukketeatterissa



Kuva: Nukketeatteri Sampo

Ihana viikonloppu meneillään! Nyt on ollut kaikkea mahdollista ohjelmaa ja on ollut tosi ihkua ja jännää. Perjantai-iltana kävimme lasten kanssa katsomassa kutsuttuina Nukketeatteri Sampossa Prinsessa Ruususen. Esitys kesti 40 min. ja yleisössä oli aika pieniäkin, jotka keston puolesta varmasti jaksavat olla. Näytelmässä oli kuitenkin hyviä haltiattarien lisäksi se yksi pahis, joka oli osattu tehdä pelottavaksikin, vaikka melkoisen hyvin hyvät haltiattaret hurmasivat pahaa pois.  

Tarina oli se klassinen ja onneksi hyvä voittaa pahan. Tytöt tykkäsivät kovasti tarinan lopusta ja heihin teki myös vaikutuksen sen, että lapsille jaettiin ruusut ovella, joten eriyisen hyvillä mielin lähdimme kotiin. Tai jouduttiin kyllä poikkeamaan vielä Nukketeatteri Sampon kahvilasta, sillä siellä oli juuri paistettuja munkkirinkileitä. Ei tarvinne tähän mitään lisätä. 



Lauantaina vuorossa oli Elsa ja Anna. Disney on Ice hurmasi. Mukana meillä oli peltorit ja molemmilla lapsilla ne olivatkin korvilla, vaikka mielestäni ääni ei tuutannut niin täysillä kuin pari vuotta sitten, kun olimme serkkujen kanssa samassa produktiossa. Pelottavat kohdat olivat pakollisia tässäkin, mutta niitä oli lähinnä koominen lumihirvio, joka muistutti puhallettavaa vaahtokarkkia. Sudet kirkkaine silmineen taatusti säikäyttivät eturivin lapsia, kun yksi susista tavoitteli tassullaan heitä. 

Tytöt rrrakastivat ja pelottavat kohdat menivät nopeasti ohi ja rakkaus voittaa aina, joten ei mitään painajaisia näistäkään hetkistä ole odotettavissa. Hieman jo hiipunut Elsa ja Anna -fanitus roihahti taas liekkeihin ja matot saivat viihtyä ulkona tuulettumassa, kun lapset tekivät piruetteja ja luistelivat niin sisällä - kuin myös tänään ulkona. 


Ihania kevättalven säitä odotamme jatkossakin mieluusti, tänään oli superkaunista. Lumet ja jää saa vielä pysyä, kiitos tästä. Äiti menee ensi viikolla kaivelemaan mummolan varastoja, josko vanhat luistimet vielä olisivat jossain tallessa.   

Tänään hemmotellaan myös telkkariviihteellä, kun tähdet tanssivat ja iki-ihana Rimis palaa! Ihkuu, ihkuu ja vielä kerran ihkuu! Hetken vielä on viikonloppua!

 

perjantai 10. helmikuuta 2017

Talvi iholla, matkasta hyvinvoivaan ihoon

Ihanaa on ollut tämä pakkanen auringonvalolla höystettynä, mutta heti se kuivattaa kädet ja kiristelee kasvoja. Meilihonhoidon talvisettiin kuuluu mm. sheavoide, jolla hoidetaan mm. lapsen pakkaseen reagoivaa atooppista ihoa, ettei kutiseva ihottuma pääse puhkeamaan. Myös kuiviin huuliin on helppo sipaista samaista voidetta, ei tule rohtumia.

Ihonhoidosta kerron oman tarinani, johon vahvasti vaikuttaa viime marraskuussa aloitettu todellinen ihon eheyttämishoito. Kävin tuolloin ekaa kertaa Museokadulla Esse-hoitolassa ja sain taivaallisen ihonhoidon lisäksi, tarkat ohjeet kotihoitoa varten ja ostin suositellut itsehoitotuotteet.  

Huomasin selviä muutoksia ihossani muutaman hoitoviikon jälkeen. Olen vuosia kärsinyt hormonaalisista ja stressin aiheuttamista räjähdyksistä leukapielissäni. Pienet näpyt olen tietysti heti puristellut pois ja tämän virheen seurauksena, ihollani on punertavia arpia. 


Kävin tammikuun puolen välin jälkeen jälleen Esse-hoidossa ja hoivaajani Johanna totesi, että ihoni on tasapainoisempi ja arvet vaalenneet ensimmäisen käyntini jälkeen huomattavasti.  Tämän olin havainnut itsekin.
 
Aloitin marraskuussa Omega6-hoitokuurilla ja nyt jatkoimme talven taittamista Rich Moisturisella. Edelleen pesen kasvot Essen putsareilla ja suihkautan aamuin illoin Toneria kasvoille. Hyaluronihappoa sisältävä seerumi on nyt loppu, joten sen tilalle tarvitaan uusi. 

Ostin hoitolakeikalla lisäksi aivan ihanan suklaakuorinnan, joka on instassa jo aiemmin vilahtanutkin. Se on minun torstaisen saunaillan ihastuttaja. Cocoa Exfoliator tuoksuu ihan suklaachutneylle ja se on tosi hellävarainen kuorinta herkällekin iholle olematta kuitenkaan yhtään pliisu. Hieron suklaakuorinnan kasvoille ja annan sen vaikuttaa vielä saunassa, jossa sen kuorivat partikkelit ihanasti sulavat ja pehmentävät kasvoja entisestään. I-ha-na.
 


Löysin myös tarjouskorista detox-saviputsarin, Refining cleanser, jota en voinut myöskään jättää ostamatta, koska olen aikoinaan ihastunut Cattierin savinaamioon, joka on loppunut aikaa sitten ja nyt sain oivan mahdollisuuden hankkia Esse-sarjalta vastaavan. Tämä on myös kuoriva ja käytän tätä myös kerran viikossa. 

Pyrin pitämään suklaakuorinnan ja saviputsauksen välissä vähintään kolme päivää. Savipuhdistus myös on pehmeä ja hellävarainen, mutta tehokas, koska savi vetää puoleensa kaikki toksiinit iholta, joten iso peukku myös tälle. Se, miksi tämä yksilö oli tarjouskorissa johtui vanhemmasta designista pakkauslaatikossa. Kelpasi mulle.


Ihmettelin niin tammikuussa, missä hormoni- ja stressinäpyt ovat. Helmikuussa sain yhden pienen leukapieleen, huom. yhden. Suihkin sen päälle rooibosta sisältävää toneria ja arvaa, se otti ja lähti lätkimään. Olen ihan äimänä, että kohta kahteen kuukauteen, näitä viheliäitä tyyppejä ei ole näkynyt. Iho on parhaimmassa kunnossa kuin koskaan.


Muita syitä hyvinvoivaan ihoon probioottisen ihonhoidon lisäksi on varmasti se, että en ole vaihdellut eri sarjan tuotteita, joiden pH-arvot poikkeavat roimasti toisistaan ja ihon omasta pH-arvosta. Muita syitä ei ole esim. ettenkö olisi syönyt suklaata ja muita herkkuja, nimittäin olen. 

Ihoni ei ole ollut moksiskaan lämpötilojen vaihtelusta. Kasvovoiteen kosteusspeksit ovat siis riittävät iholleni, eikä mitään erikoistoimia ole tarvittu. Seuraava hoitokerta on jossain pääsiäisen tienoilla, tsekataan tilannetta uudelleen sitten.
  


*) Sis. mainoslinkkejä
**) Hoidon ja tuotteet olen itse maksanut