perjantai 31. lokakuuta 2014

No tricks, just treat


Amerikkalainen syksyinen perinne ei ole varsinaisesti imaissut mukaansa. Mä pelkään niitä kummituksia ja hirvityksiä, joiksi lapset tänään puetaan. Silti perjantaita oli hauskaa jollain tapaa tänään huomioida. Perunaleivos marsipaanipeitteellä ei kuitenkaan ollut mikään mahtavin älynväläys, sillä se ei maistunut meidän lapsille. O-ou, ällöö ja hu-huu vaan, kun äiti pistelee nämä poskeensa! Siinä sitä Halloweenia onkin ihan tarpeeksi.

 

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Some-thing to think about - älyä vai ei?

kuva

Eskarilainen on vihdoin saanut oman puhelimen. Halleluja! Asiasta oli käyty keskustelua jo varmasti yli vuoden päivät, jolloin alkoi peräänantamaton tiedustelu siitä, milloin hän voisi saada oman kännykän. Vieläkö muuten näitä älypuhelimia kukaan kutsuu kännyköiksi? Kukaan muu kuin tämä dinosaurus täällä?

Me vanhempina olimme ajatelleet, että ensi kevään synttärit olisivat sopiva ajankohta, jolloin puhelinta voisi harkita esikoiselle.  Tällöin lapsi ehtisi ottaa luurin haltuun ja koulun alkessa syksyllä perustoiminnot, kuten puhelimeen vastaaminen ja sillä soittaminen sujuisivat. Tervetuloa tähän päivää granny, sellaista puhelinta tuskin enää edes löytyy, josta vain nämä ominaisuudet löytyisivät.

Puhelimen kotiutuminen eskarilaiselle aikaistui vanhemmista johtumattomista syistä. Lapsi voitti arvonnasta Nokian Lumian ns. selfie-puhelimen. Ai minkä? Ajatelkaa semmoisiakin puhelimia on, en olisi ihan ekana puhelinkaupassa tiedustellut moisen perään. Onneksi lapseni ei käsittääkseni kovinkaan paljon pohdi ulkonäköään kuviaan nappaillessaan. Hän on täysin tyytyväinen kuvaansa, eikä osaa ajatella, että näyttäisi miltään muulta kuin aivan ihanalta, jollainen hän tietysti onkin. Pidä tämä, toivon. Eri-ikäiselle selfie-luuri voi edustaa muutakin kuin kivan oman kuvan nappaamista. Nimim. Kokeiltu on ja heti tsekkasin löytyykö mitään suodattimia - jos tiedät mitä tarkoitan. Vakavasti ottaen selfiekuvat - niiden vaikutus useimmiten rankkoihin ulkonäköpaineisiin ja koko somemaailma on vanhempienkin otettava haltuun. 

Minulla on ystäviä, ihan nuoria - alle 40 vuotiaita -  ystäviä, jotka eivät ole somessa. Missään siellä. Minulta pääsee usein vau. Itse kuulun Facebookin lisäksi myös Instagramiin ja Whatsappiin, mutta puhelimeni muistikapasiteetti on niin huono, että ko. sovellukset herjaavat, jos niitä yrittää käyttää, joten oikeasti kuulun vain ensin mainittuun.

En voi juurikaan briljeerata sometuntemuksellani. Huikkasin jossain duunin kahvihetkellä, kun keskustelussa oli Linkedin, että en kuulu sinnekään, eikä tarvii onneksi liittyä sinne Tinderiinkään, kun mulla on tää perhe-elämä, niin mä kuulun vähän niinkun Kinderiin. Eheheh. Ketään ei naurattanut.  

Eskarilaisen puhelin on kenties hiukan edistyneempi malli, kuin mitä olisimme hänelle ajatelleet hankkia, mutta jo ilmankin sim-korttia lapsi tuntuu nopeasti ottaneen haltuun puhelimen toiminnot - netti, valokuvaus, videokuvaus ja erilaiset sovellukset (ilmaisia Frozen appsejakin näköjään löytyy).

Puhelimessa ei tosiaan ole vielä sim-korttia, koska emme ole ehtineet pohtia, millaisen liittymän tuon ikäinen lapsi tarvitsee. Täytyy miettiä, kuinka paljon tekstareita on riittävästi, en halua ladata hänelle whatsappia. Kuinka paljon on sopiva määrä puheaikaa? Rajaton netti on ehdoton, vaikka puhelimen viihdekäyttöä rajoitetaankin. Jokin lukko Putous-äänestyksille olisi myös aika hyvä idea. En innostu pre-paid -liittymistä, vaikka sellainen tässä kohtaa voisikin olla perusteltua, kun puhelinta ei tarvitse vielä kantaa mukana.

Lapsen kanssa olemme keskustelleet myös etiketistä: tulee kysyä, jos haluaa ottaa kuvan kaverista ja jos kaveri kieltäytyy, täytyy sitä kunnioittaa. Kuvien julkaisemisesta ei ole keskusteltu sen tarkemmin vielä, koska lapsi ei todellakaan kuulu someen. 

Herätys aikuiset - whatapit ja somehommelit ovat lastemme todellisuus -artikkeli pohtii someilua monelta kantilta. Somekiusaaminen on yksi iso minua huolettava asia, johon tulisi kiinnittää aina vaan enemmän huomiota. Käykää lukemassa.

Mitä muuta pitäisi huomioida? 
 

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kaino-Vieno, Myrkky-Marja vai ihan vaan ihana tyyppi?


Lokakuun Oliviassa esiteltiin Vuoden kosmetiikkatuotteet. Sivutolkulla voittajia - ja hiukan yllättävää kyllä -  ei yhtäkään luonnonkosmetiikan tuotetta.

Luonnonkosmetiikalle oli varattu yksi, mutta sitäkin merkittävämpi sivu samaisessa lehdessä: Luonnonkosmetiikka ongelmaihon taltuttajana. Sivulla vilahtaa tuttuja merkkejä, kuten Mádara, Patyka, Dr Hauschka... Erilaisille ongelma-ihoille suositeltiin laadukkaita täsmätuotteita ja itsekin sain pari vinkkiä korvantaakse. Kiinnitin huomiota yhteen hoito-ohjeeseen, jossa kehotettiin menemään ihotautilääkärille tai kosmetologille happohoitoon. Älkää vaan hyvät ihmiset menkö!




Huomioni kiinnittyi myös siihen, että jutun ongelmatapaukset esiteltiin Luomu-Liisana, Herkkänä Helunana, Kukkivana Kaino-Vienona ja Läikikkäänä Leenuna. Luonnonkosmetiikkaa suosivana kuluttajana en kuitenkaan samaistunut näihin Helunoihin ja Kaino-Vienoihin. Jäin pohtimaan, onko vielä tänä päivänä niin, että luonnonkosmetiikka nähdään vain marginaalijoukkojen juttuna? Niiden tyyppien, jotka leuhottavat menemään hamppumekoissaan parta tuulessa lepattaen kristallikiveä välillä kainaloon sipaisten? Tällainen kategorisointi on kyllä so last season! Niin last season kuin vain kyseinen termikin on. Olisivatko synteettisen kosmetiikan käyttäjät sitten Myrkky-Marjoja tai Lyijy-Leenoja (lyijyviittaus synteettisten huulipunien sisältämään ainesosaan)? Eikö kuulostakin  kamalalta ja täysin tarpeettomalta?

Meitsillä ei ainakaan (tietääkseni ja toivon mukaan) lepata mikään missään, enkä näe syytä kategorisoida kosmetiikan käyttäjiä. Miksi luoda kategorioita, jotka jakavat kosmetiikan käyttäjät selvästikin eri leireihin? Entä ne lukuisat sekakäyttäjät, jotka käyttävät niin synteettistä kuin luonnonkosmetiikkaa? Naiset, miehet ja lapset käyttävät kosmetiikkaa, ei siinä pitäisi olla mitään erikoista. Tosin taisivat ne miehetkin saada jonkun metroseksualistileiman otsaansa joku vuosi sitten, kun innostuivat hoitamaan silmänympärysihoaan. Ihmisillä on siis tarve kategorisoida ja lyödä leima, tehdä jostain asiasta jokin ilmiö. Vastaako se aina totuutta, on toinen asia. Lisäksi suositella ja kategorisoida ovat kaksi eri asiaa.




Luonnonkosmetiikka on tämän hetken ja taatusti myös tulevaisuuden kuumimpia trendejä. Moni synteettinenkin tuote mainostaa itseään luonnollisena. Mielestäni on osin kuluttajaa harhaanjohtavaa, jos tuotetta mainostetaan 100% natural ja pienellä tekstillä mainitaan prosenttiluvun päällä esim. jokin marjan nimi, vaikka muuten tuote ei ole luonnollista nähnytkään. Meille on eksynyt Miehen kauppakassissa vastaavia nestemäisiä käsisaippuoita.

Edelleen sekä synteettinen että luonnonkosmetiikka ovat molemmat kemikaaleja. Erona on vain se, että luonnonkosmetiikassa ei käytetä keinotekoisia raaka-aineita eikä synteettisiä tuoksu- ja väriaineita. Täytyy muistaa, että synteettinen kosmetiikkahan ei ole yhtäkkiä muuttunut erityisen myrkylliseksi, onhan se turvalliseksi todettua lainsäädännön puitteissa. Monet eivät ehkä vain ole tulleet ajatelleeksi, millaista kemikaalimäärää jokin tuote sisältää.

 


Tein itse täyskäännöksen parisen vuotta sitten luonnonkosmetiikan pariin ihon- ja hiustenhoidossa niin lasten kuin perheemme aikuisten osalta. Tanskassa on alle kolmevuotiaiden hoitotuotteista mm. parabeenit kielletty, joten en nähnyt tarpeelliseksi odottaa, kunnes sama kielto jossain hetkessä rantautuu Suomeen, vaan toimin proaktiivisella otteella tässä asiassa (edes jossakin, joku saattaisi kommentoida). En myöskään näe tarpeelliseksi hieroa keinotekoisia, mahdollisesti muovirakeita sisältäviä ainesosia varteeni, kun voin käyttää luonnosta lähtöisin olevia omia aineksia. Nämä ovat kuitenkin makuasioita. En tuomitse.




En ole oikeastaan koskaan tankannut mitään INCI-listauksia, se minua ei järin kiinnosta. Koen helpoimmaksi napata ihonhoito- ja meikkituotteet ekosertifioidulta sarjalta. Tiedän, että on myös hyviä luonnonkosmetiikan tuotteita, joilla ei tuota kallista sertifikaattia ole, mutta sertifioitu tuote loppuviimein antaa varmuuden siitä, että se täyttää luonnonkosmetiikalle asetetut tarkat kriteerit - muussa tapauksessa voi helposti tsekata sen INCIn ja saada varmuuden sitä kautta.

Jos ei ole tullut ilmi, minä rrrrrrakastan ihania voiteita, meikkejä, purkkeja ja purnukoita. Olenkin todennut, että jos en olisi koulutustani vastaavissa tehtävissä, istuisin omassa pikkupuodissani tuoksuttelemassa ihania aromeja ja pinoamassa kauniita pulloja hyllyille (tarkennus: en puhu nyt siis Alkosta). Sitruksen raikas tuoksu pelmahtaisi ovesta ulos kun sisään astuisivat jo tutuiksi tulleet onnelliset asiakkaat. Sitten me kokeiltais uusia huulipunia ja suihkittaisiin jasmiinin tuoksuista virkistävää kasvovettä ilmaan. Ai että

Onneksi ihminen saa haaveilla.

Tämä blogi on omanlainen väylänsä, jossa saan toteuttaa niitä asioita, joista pidän. Tuon esille mielestäni ihania juttuja, joista toivoisin toistenkin innostuvan. Intoilen erityisesti suomalaisista naisista, jotka synnyttävät näitä ihanuuksia. Intoilen myös jokaisesta kommentista, jossa kerrotaan, että on inspiroitunut kokeilmaan jotain täällä näkemäänsä. Siitä rikastuu mieleni, ei suinkaan rahapussini, jos joku ajattelee, että saan näistä vinkeistäni rahallista hyötyä. 

Kenties jo ensi vuonna Oliviassa nähdään Vuoden parhaissa jokin luonnonkosmetiikankin tuote.


Tekstissä runsaasti tuotesijoittelua. Osa tuotteista on saatuja, osa ostettuja.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa - vähän lisäjeesiä siihen arkeen

mehiläisen siitepölyä, raakakaakaota, vitskuja ja antioksidantteja aamupalaksi

Syksy on monelle jollain tapaa alavireistä aikaa. Ollaan vähitellen kuljettu kesästä syvemmälle syksyyn kauniiden värien saattelemana ja nyt puidet hauraat oksarukat huojuvat tuulessa alastomina. Kellot haikailevat vielä kesää ja viikonloppuna otettiin se askel taaksepäin, joka antaa pimeälle luvan tulla jo aiemmin. Se on läsnä, kun kotoa aamulla lähdetään ja illalla kun sinne saavutaan.

Näissä kuuluisissa ruuhkavuosissa rimpuilu ottaa osansa ja itse huomaan sytytteleväni lisää valoja ja hakeutuvani erilaisten purkkien äärelle hakemaan lisäbuustia jaksamiseen. Kävin vastattain verikokeissa ja lääkäri totesi, että jos heti kesän jälkeen D-vitamiinitaso on alhainen, se tarkoittaa sitä, että on syytä alkaa tankkamaan lisää jostain muualta. 




D-vitamiinia olen napsinut purkista silloin tällöin. Pikemmin olen huolehtinut,että lapset saavat vitamiininsa (hyvä äiti -pisteitä ropisee). Tällä kertaa innostuin uudesta suihkutettavasta versiosta, vaikka alkuun olin skeptinen piparmintunmakuisesta hengityksenraikastajasta. Vaan vielä mitä, D-vitamiinispray pitää sisällään huikean annoksen d-vitamiinia (75 ug). Jos ei flunssa tällä satsilla pysy poissa, niin en tiedä millä sitten! Suihkeen etu on se, että se imeytyy välittömästi suun limakalvoilta. Lapsetkin tykkäävät tästä, mutta tehoja tässä on vähän liikaa heille (75 ug, kun suositus on 10-20 ug). Täytyy ensi kerralla ostaa heille omansa.   

Olen siitä onnellisessa asemassa, että joudun ihan pohtimaan, missä lounastaisin arkisin, sillä Helsinki tarjoaa huikean valikoiman erilaisia, ihania lounasravintoloita. Syön useimmiten monipuolisen lounaan salaatteineen. Aamuisin lintsaan ja juon vain kahvia, tässä yritän parantaa tapojani. Illalla puolestaan syön kotona kevyesti (esim. suklaata, hihhih). Kaikesta tästä syömisestä huolimatta, ruokavalioni ei ole ilmeisesti tarpeeksi monipuolinen, jotta vitamiinitasot olisivat riittävän korkealla. 




Tohtorinkäskystä ja ihan omasta mielenkiinnostani kävin Ruohonjuuressa vähän fiilistelemässä, mitä roppia kannattaisi hommata, että saataisiin tämä homma pysymään hyppysissä, eikä kaamosta tarvitsisi sen enempää potea. Ostin sieltä myös uuden Benecosin huulipunakynän, jolla omalta osaltaan on myös piristävä vaikutus.

Olen säännöllisen epäsäännöllisesti popsinut magnesiumia , mutta tällä kertaa purkin pohjan häämöttäessä valitsinkin kombon Kalsium-magnesium-sitraatti, joka jeesaa myös kalsiumin saamisessa, joka puolestaan on tärkeää osteoporoosin loitolla pitämistäkin ajatellen. Järkevänä henkilönä luon jo katseen kohti lähestyviä mummovuosiani, jolloin toivoisin, etteivät luut napsahtelisi poikki kuin suolatikut.  

Öisin olen aiemmin, etenkin raskausaikana kärsinyt sängystä-pystyyn-alle-sekunnissa -kiskaisevista suonenvedoista. Tiedät tunteen, jos sinulla on ollut suonenvetoa. Lisäksi erityisesti stressin aikana sydän muistuttaa itsestään tykyttelemällä keskellä yötä ja huomaan, että magnesium on auttanut molempiin epämiellyttäviin vaivoihin, jos otan sitä ennen nukkumaan menoa. 



jos vitamiineja mehusta haikailee, kannattanee puristaa appelsiinit ihan itse.

Aminohappojen sanotaan olevan tärkeitä terveydelle ja niitä pitäisi saada ravinnostakin, mutta lisäboostauksen lysiinistä kerrotaan vähentävän ahdistusta ja stressihormonien tasoa. Huomaako mistään, että olen ilmeisesti jotenkin stressaantunut. 

Jokin aika sitten, monissa blogeissa mainostettiin lasten kalanmaksaöljykapseleita ja muistan kommentoineeni, että pidän kyseenalaisena näiden kapseleiden hyötyä, sillä kala varastoi maksaansa kaikki ympäristömyrkyt. Miksi syödä niitä?

Olen kuitenkin tietoinen omega 3-rasvahappojen hyödyllisyydestä niin sydämen- ja verenkierron kuin aivojen, näön, muistin ja mielen (varmasti oli vielä muitakin...) hyvinvoinnin kannalta. Tartuin Ruohonjuuressa myös Omega-kapselipurkkiin ja sain oppia, että juuri ne kalaöljykapselit käyvät läpi perusteellisen puhdistusprosessin, jossa niistä poistetaan mahdolliset ympäristömyrkyt (esim. elohopea). Puhdistusprosessi ei kuitenkaan vähennä alkuperäistä rasvahappokoostumusta. Näitä siis kaksi päivässä.

Innostuin viime syksynä erilaisista superfoodeista ja jauheista, mutta huomaan olevani hiukan enemmän pilleristi kuin pulveristi - jos halutaan kategorisoida jotenkin. Kuitenkin nyt olen korvannut perusmyslin tällä Supermixillä. Erilaisia marjajauheita, siemeniä, mehiläisen siitepölyä... aika hauskaa, että vitamiinivarastoja saa näilläkin keinoin täydennettyä. Melkein voi kuulla mehiläisen pörinän, kun avaa purkin. No vitsi, vitsi. 

Mut hei, näillä tehoilla mennään syvemmälle syksyyn, eikä ahdista yhtään niin paljon. Boostaatko sinä arkeasi vitamiineilla? 


*)Solgar-vitamiinit ja Supermix saatu Ruohonjuuresta.



sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Parhaat hetket vol. 261014



Tulihan se viikonlopun rauha sieltä, kun vaan antoi sen tulla. 
Tuli myös yksi tunti vuorokauteen lisää. 

Eskarilaisen hammas no. 2 irtosi. 
Hammaskeiju tuu oikeesti, muuten aamulla ollaan pulassa 

Lapset leipoivat huomattavasti parempia korvapuusteja 
kuin allekirjoittanut koskaan. 
Nyt voikin pulla suussa alkaa odottamaan tanssikisoja.

#ihanasunnuntai

lauantai 25. lokakuuta 2014

Stop säntäilylle


Lauantai. Kampesin sängystä ylös klo 6.35. Kroppa on yhä arjessa. En osaa chillata vielä lauantaina. Aamukahvi yksin hiljaisuudessa ja tunne siitä, ettei tarvitse mennä ketään herättelemään on kuitenkin kivaa. 

Pohdin missä kohtaa laitan pyykkikoneen pyörimään, tummia, vaaleita vaiko punaisia ensin ja mahtaakohan pyykinkuivaustupa olla vapaana.

Tavarat ovat hujan hajan olkkarin lattialla. Lelut ja muut. Olkoon. Ehtiihän sitä laitella. Tänään pitää imuroida ja pestä lattiat. Otan kahvista kulauksen, kello ei ole vielä seitsemää. Viikonlopun to do-listaan kasautuu helposti tekemättömiä asioita, jotka kuvittelee tekevänsä viikonlopun aikana, kun ei muulloin ehdi, mukamas

Ei ole ihme, jos alkaa ahdistaa, kun ne kolme vuotta kehittämistä odottaneet kuvat eivät tämänkään viikonlopun aikana tule tilattua, eivätkä ikkunat peseydy. Joskus tuntee olonsa niin riittämättömäksi ja laiskaksi, kun huomaa, ettei saa mitään aikaisiksi, uupuu jo ajatuksesta.

Iltapäivällä haaveilen lähteväni asioille yksin. Stockalla on -20% kodintuotteista just tänä viikonloppuna. Olen suunnittelut hankkivani lastenhuoneeseen uuden varjostimen, samoin kuin keittiöön. Varmasti löytyisi eskarilaisen työpisteen äärelle myös tuoli, joka ei ole ihan must, mutta harkinnassa.


Onko se kuppi tyhjä ja melkein tyhjä?

Juon iltapäivällä kahvia, Mies nukkuu päiväunia. Kadehdin hänen taitoaan chillata. Minä en oikein osaa chillata. Alan helposti kiukutella, kun väsyttää. Pitäisi osata mennä lepäämään. Kuopus keikkuu sylissä. Päätän etten lähde säntäilemään Stockalle. Illalla voin poiketa verkkokauppaan, jos tosi paljon jotain sieltä haluan.

Lainasin kirjastoautosta Katja Ketun Kätilön. Se on kuulemma huikean hienosti kirjoitettu. Olin ajatellut aloittavani lukemaan sitä nyt viikonloppuna. Haluan olla myös lasten kanssa. Ulkoilla. Pelailla pelejä. Jep jep. 

Viikonloppuun on poikkeuksetta aina ladattu niin paljon tekemistä, että saa aikaa stressin jo siitä, kun tajuaa, ettei ehdi, eikä jaksa tekemään suurinta osaa. Joutenolo hyvällä omallatunnolla todellakin on taitolaji. Minilomat viikonloppuisin ovat myös , että niille kodin kiireille ei vaan voi tehdä mitään ja erilaiset projektit joutuvat odottamaan sitä seuraavaa viikonloppua. 

Nyt koko perhe on tullut olkkariin odottamaan tämän viikon Putousta - anti-swägä-paua-paua-paua sekä Kissi Vähä-Hiilari, tää äiti nyt vaan tsillaa.  Pesen ne lattiat huomenna.





Sis. mainosbannerin

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Perhepotretti (+passikuvavinkki)


Meidän perhe (kortit Hanna-Riikka Heikkilän)

Kuinka moni on käynyt pari- kolme- tai neljävuotiaiden kanssa ottamassa passikuvaa? Minä olen.

Isompi lapsi, se eskarilainen oli kuunnellut äidin neuvot jo kotona. Ei saa hymyillä. Silmät auki. Nyt ei oteta tyylistaili-kuvia. Hyvä, just noin. Flash! Täydelliset passikuvat.

Sitten neiti juuri kolmevuotta täyttänyt. Pyörittelee päätään. Yritän nostaa jakkaralle. Veteläksi vetää itsensä. Ei pysy jakkaralla. En voi laskea irti, arvioin, että pudotus lanoliinilattialle on liian suuri. Kerron lapselle, että nyt kandee antaa sedän näppäistä kuvat, ettei tarvitse seuraavana päivänä poliisilaitoksella iskän kanssa ottaa kuvaa. Äiti ei tuu sinne. Ei tehoa.

Lähdetään valumaan pois päin. 
Yritän pysy rauhallisena.

Lupaan karkkia.

Käännytään takaisin kuvauspisteelle, mutta jälleen kerran lapsi iskee jarrut päälle. Karkkilupauksesta huolimatta. Tällä kertaa jo vaistoaa, että minua ottaa rankasti päähän, vaikken sano mitään. Ehkä se on ne normaalia napakammat otteet, kun nostan pois jakkaralta. #aiettäottaapäähän

No sitten ei voida ostaa sitä karkkia, harmi.

Vielä yksi yritys:

Kuule, saat valita ihan oman karkkipussin!

Tähdet syttyvät lapsen silmiin. Yes, hykertelen. Paras pedagoginen kikka ikinä.

Nyt saan nostaa lapsen jakkaralle, kunnes sermin takaa uusi kuvaaja partoineen ilmaantuu tähtäilemään lasta kohti. Hohhohhoh, kylläpä tämmöinen partaukko tietysti pelottaa, hohhohhohoh! Tarvinneeko mainita, että lapsi itkee hysteerisesti. Nostan hänet lannistuneena alas, en ole vihainen. Miten voisinkaan olla. #voikohampaatpurrapoikki

Menemme istumaan hetkeksi kauemmaksi, soitan miehelle ja kiroan, miksi hän ei ole täällä. 

Istumme rauhassa ja vielä ennen kun olemme lähdössä, kysyn vielä kerran. Nyt se sopii neiti kolmevuotiaalle. Sanomattakin on selvää, että silmät ja nenänpää ovat lähes yhtä punaiset kuin uusi huulipunakynäni (jota lämpimästi suosittelen).

Vaan kuva saatiin ja hyväksyttiin kaiken lisäksi myös seuraavana päivänä passihakemukseenkin. Sopiikin tässä kohtaa vinkata, että pääkaupunkilaiset säästää melkoisesti passikuvissa, jos piipahtavat Verkkokaupassa. Sieltä saa ma-to klo 9-16 välisenä aikana 6 kpl passikuvia eurolla (1 €) - jos vain kuvattava on suosiollisella tuulella. Kuvauspalkkioksi Hello Kitty Jelly Beans (2,50€) - worth every cent.

Miten teillä nää kuvaukset yleensä sujuu?

maanantai 20. lokakuuta 2014

Merinovillaa ja alpakkaa vastaisku kylmärintamalle


Siperiasta tulee kylmä rintama. Antaapi tulla. Kaivoin viime joulun alla Latviasta tilatut Paade Mode-merkin villapöksyt valmiiksi. Näitä käsinvalmistettuja, ihania lämmittimiä on pakko kehua. Nämä ovat aivan ihanat, vielä ihanammat kuin muistin. 

Viikonloppuna eskarilainen ei halunnut jalkaansa ulkohousuja, vaan vetäisi leggareiden päälle nämä harmaat villikset ja oli onnellinen. Minäkin olisin ollut. Kolmevuotiaalle menee hyvin vielä vihreät, löysemmät villahousut. Menee, jos menee. Tiedät, mitä tarkoitan.   




Kesäkuumalla iskin silmäni ehdottomasti-saatavaan alpakkavillapaitaan Busstopin alessa. Neule on niin pehmeä, että sen on oltava ihan aivan ihana myös päällä. Vielä kolmevuotias ei ole ollut sitä mieltä, että neuletta olisi ihana vaikka vaan sovittaa. Kohta tulee ne luvatut Siperian pakkaset ja alpakkapaita pitää meidän ihanuuden lämpimänä. Pitää, jos pitää.



Maksoin tilaukset normaalisti verkkopankissa eikä niihin tullut ylimääräisiä kuluja. Mikäli teet löytöjä Paade Moden verkkokaupasta, ota yhteyttä sinne etukäteen, niin saat tilinumeron ja tarkemmat tiedot, kuinka maksaa tilaus. Minulle pehmeä paketti tuli alle viikossa. ♥

Joko villavehkeet on kaivettu kaapeista?


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Lumoan lumosi AW 14-15


Mistä on Lumoan-syksy tehty?



 

Lakka, mustikka, punaviini... 
niistä on Lumoan-syksy tehty.  







Lasten Varpu ja Taimi ovat saaneet kauniit syysvärit.
Collaripaita uutena tässä mallistossa ja baggie-pöksyissä
niin ihana sininen.



Salpautuiko henki? Tiedän, näitä ei voi vastustaa. Lumoan ylittää itsensä mallisto toisensa jälkeen. Ensin kaapista löytyy yksi pitsimekko, sitten toinen, kohta se kolmaskin, mutta muista, ettei pitsimekkoja koskaan voi olla liikaa. 

Jos et saanut tänä viikonloppuna messuilta omaasi, ei hätää, ensi viikolla nämä ihanuudet löytyvät myös verkkokaupasta. Lasten vaatteet päivittyvät loppuviikosta. 

Lumoavaa uutta viikkoa darlings! ♥


lauantai 18. lokakuuta 2014

Talven toppaa valveutunein valinnoin


Nykypäivän vanhemmat vaativat lastensa ulkoiluvaatteilta ominaisuuksia. Mukavuuden lisäksi täytyy olla erilaisia pilareita, jotka mittaavat veden- ja tuulenpitävyyttä. Sitten vaatteen pitää olla vähintäänkin äidin mielestä mageennäköinen - tsihi.

Jotta vanhempien kasvaneisiin vaatimuksiin voidaan vastata, tuotteisiin tahdotaan tupata erilaisia kemikaaleja, jotta niiden kanssa tosiaankin voidaan istua kuralätäköissä. Olen tämän seikan tiedostanut ja kannan siitä hiukan huolta, sillä siinä missä pilarit kasvavat, monessa tapauksessa kasvavat myös terveysriskit.


Etsiessäni teknisiä toppatakkeja tytöille bongasin Lindexillä BIONIC finish ECO® -käsiteltyjä ulkovaatteita. Täysin myrkytön ei varmaankaan tämäkään käsittely ole, mutta suunta on sentään oikea ja joka tapauksessa vähennetty kaikista kovimpien kemikaalien käyttöä. 

Lindex on kieltänyt kaikkien perfluorattujen yhdisteiden (PFAS) käytön 2014 syksystä alkaen. THL kertoo, että näitä ko. yhdisteitä käytetään esimerkiksi paistinpannuissa, vettähylkivissä teknisissä vaatteissa ja suksivoiteissa eikä niiden terveysvaikutuksia täysin tunneta. Joka tapauksessa nämä eivät välttämättä ole niin turvallisia kuin on toivottu. 

Lastemme kauniisiin ulkovaatteisiin toisin sanoen suihkutetaan ympäristömyrkkyä, joka saattaa aiheuttaa mm. oppimis- ja käyttäytymishäiriöitä sekä maksasairauksia. Lisäksi PFAS-yhdisteet saattavat heikentää elimistön puolustusjärjestelmää, sekä häiritä kehitystä ja lisääntymistä. Vaan pysyvätpähän kuivana siellä haalarin sisällä. Pahoitteluni melkoisen mustasta huumorista. On niin karmeeta asiaa, että on vähän pakko keventää tunnelmaa, vaikkei asian vakavuus muuksi muutu.
 

Onneksi monet vaatevalmistajat, kuten Lindex ovat kiinnittäneet tähän huomioita.  

Kaikki Lindexin vedenkestävät tekstiilit ovat käsitelty ekologisella Bionic Finish ECO -suoja-aineella, joka ei sisällä fluoria tai PFAS-yhdisteitä. Funktionaalisista materiaaleista valmistetut Wallride ja FIX -lastenvaatteet ovat käsitelty Bionic Finish ECO -suoja-aineella vuodesta 2013 lähtien, eikä niissä ole koskaan käytetty PFOA tai PFOS -aineita.

Sain blogiyhteistyöhengessä valita tytöille toppikset Lindexiltä ja päädyimme vedenpitäviin Fix-takkeihin. Aiempaa kokemusta meillä ei Fixeistä olekaan, mutta ekat kokemukset vaikuttavat lupaavilta. Kuralätäköissä ei ole läträtty, mutta nämä takit pääsevät lämpötilan vielä hiukan laskettua arkikäyttöön ja voin myöhemmin kertoa, miten Fix pärjäsi. Molemmat tytöt tykkäävät takeistaan ja ovat iloisia siitä, kun ovat samiksia. Sanottakoon, että he itse valitsivat samanlaiset takit ja äitikin oli tyytyväinen valintaan. 


Heijastinyksityiskohtia on edessä, takana, hupussa ja hihoissa, hihansuissa on tarrakiristykset, helmassa kiristysmahdollisuus sekä ranteet pysyvät lämpiminä kiitos lumilukkojen, joista myös peukku pääsee läpi. Eilen illalla lämpötilan laskettua lähelle nollaa, tytöt vetäisivät takit päällensä, eikä ollut kylmä. Teknisyys edesauttaa, että takista pääsee myös hiki ulos, joten ei tule kuumakaan. Ihan passeli, totesi kuopus.
 
Onko teillä kokemusta Fix-vaatteista? 

Pipot ja huivit Benetton
Kengät Viking gore-tex

perjantai 17. lokakuuta 2014

Sarjakuvasankarit pesulla ja I love me viikonloppuna(kin) :)


Syyslomaviikko alkaa olla paremman puolella ja ottaen huomioon, ettei allekirjoittanut ole kylläkään lomaillut, vaan astunut arkisin ovesta ulos vielä, kun muu maailma nukkuu. Pimeää on. Viikonloppu on onneksi jo ovella ja haaveilen karkaavani tänään töistä vähän aiemmin.

Viikonlopun saunakaveriksi vinkkaan Mádaralta saatuja ekosertifioituja lasten herkän ihon pesukavereita. Oat & Camille pesuaine rauhoittaa herkkää ihoa kamomillan ja puhdistavan kauran ansiosta. Tällä pesin myös omat meikit eilen saunareissulla, kun oma putsari jäi lavuaarin reunalle.

Miedossa shampoossa on lehmuksenkukkia ja se sopii myös ihan mineille mahdollisen karstan poistoon päänahasta. Kuopusta naurattaa tuotteissa seikkaileva sankari, joka vaahdottaa päätänsä. Sen on Mádaran lastentuotteisiin taiteillut latvialainen sarjakuvapiirtäjä. Sitä on hauska imitoida ja tehdä vaahdosta myös joulupukin parta. Jokaikinen pesukerta. Myös äidille. On tosi hauskaa hei.

Atooppista, kutiavaa ihoa nämä pesutuotteet eivät ärsytä, eivät tuoksu voimakkaasti, joten sopivat mielestäni hyvin lapsille. Ihanat puolalaista alkuperää olevat rusettipinnit löydät Hippulasta.


Mádaran tuotteiden raaka-aineet ovat yhdistelmä Baltian niityiltä ja metsistä kerättyjä kukkia ja yrttejä. ♥

Viikonloppuna kannattaa suunnata Messukeskukseen I love me -messuille. Lumoan esittelee superkauniin syys- ja talvimallistonsa (FB-sivuilla jo joitakin ihanuuksia esillä)  ja luonnonkosmetiikka vaikuttaa olevan hyvin edustettuna. Kannattaa käydä huomenna klo 15 kuuntemassa Noora Shinglerin ja Maria Lönnqvistin Ihon sisäinen ja ulkoinen kauneus -luento.

Messuilla näyttää olevan myös Karvanpoiston SM-kilpailut. Oli pakko linkata, kun ette olisi uskoneet. Apua! Voi olla, että se ei ole ihan must-kohde. Tirsk!

Levollista viikonloppua kaikille!

torstai 16. lokakuuta 2014

Syksyruno


Viltin alla, 
varpaat tossujen sisällä. 
Just nyt, niin hyvä hetki.

♥ 

- vielä tuntematon runoilija -


tiistai 14. lokakuuta 2014

Äitin aktiivinen työtuoli





Hei tsekatkaa tää! Nyt riitti rötkötys perinteisellä sopii-kaikille-vartaloille -toimistotuolilla. Olen kärsinyt kipeästä selästä ja kroonisesta olkavarren kipuilusta aivan liian kauan. Yritin jo viime vuonna satulatuolia, mutta meistä ei vaan tullut kamuja, ei oltu yhtään samanhenkisiä. Vaan kun sain Technogymin Active Sitting -pallon muutama viikko sitten testattavakseni Qicraftilta, niin jo löytyi yhteinen sävel. Jutun lopussa on yhteystiedot, mistä pallon voi tilata omakseen ja/tai työpaikalle.




Arvelin ensin, että mihinkä tämän pallon kanssa joutuu, pitääkö säätää työpöytää ja kaikkea hankalaa. Arvelutti ihan, että pysyykö pallon selässä yläpäätään, vaan vielä mitä - mulla oli heti selkä suorana, tunsin miten vatsalihakset kiinteytyy kuin itsestään, kun istuin pallon päällä. Tehokasta jumppaa ihan huomaamatta omalla työpisteellä. Ekat fiilikset olivat siis innokkaan positiiviset.





Innostuksissani istuin koko ensimmäisen testipäivän pallon päällä, vaikka ajatus on, että koko päivää ei ylipäätään istuta. Ahneudestani paikat tulivatkin hiukan kipeäksi. Seuraavana päivänä tottelin ohjeistusta, eikä mihinkään ole sen koommin kolottanut. Arvele, että ihminen istuu keskimäärin 14h vuorokaudesta, ei ihme, että selän kanssa taistelevia on niin paljon. Pallon päällä tulee rullailtua alaselkääkin välillä pyöreäksi ja välillä suoraksi, makeaa venytystä ihan huomaamatta.






Latasin puhelimeeni Play-kaupasta ilmaisen skannausohjelman ja tsekkasin, mitähän pallossa oleva koodi tarjoaa. No mitä? Ei pallo ole todellakaan vain istumista varten. Koodissa on treeniä! Termit:  Hyvinvointipallo - Wellness ball - Active Sitting Ball alkoivat avautua. Puhelimeen ilmestyivät selkeät jumppaohjeet, joita saa vielä räätälöityä itselleen -  ja jottei olisi ihan oman aktiivisuuden varassa, kalenteriinkin saat muistutuksen jumpasta. Ähäkutti, lintsarit. Tämän pallon kanssa tulee väistämättä huippukuntoon!



Pakko lainata tässä kohtaa Putoksen Kissi Vähähiilaria
 Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa, elämä on lainaa, kohta oot vainaa. Hahhaa!

"Jalkapohjat maahan!", treeniohjelma käskee. Yleensä ne onkin, mutta nyt otettiin vaan kuva -selitys.


Olen nyt istunut pallon päällä jokusen viikon pääasiassa töissä, mutta pallo on vieraillut myös kotona. Voitte uskoa, että myös perheen pienimmät tykkäävät siitä - vähän liikaakin. Pallon päälle pitäisi päästä keikkumaan, mieluiten seisoen. Sen homman äiti tylysti stoppaa. Epäilemättä se olisi hauskaa, mutta ei sovi mun hermoille. 





Pallossa on vakautettu luistamaton pohja, joten pallo ei karkaa altasi. Vetskaripäällysteen saa kätevästi irrotettua pesua varten. Active Sitting -pallo oli pakattu normaaliin postipakettiin ja sen mukana tuli pumppu täyttöä varten. Pallo kylläkin laiskemmilla kulkee tarvittaessa mukana myös ihan full-size. Välttämättä en suosittele ratikkamatkaa ruuhka-aikaan, toisaalta why not - se on oiva vierustoveri!




Muutaman viikon käytön jälkeen, voin todeta, että toisenlaissa työtuoleissa istuminen varsinaisesti houkuttele. Eron huomaa heti, kun siirtyy perustuolilta takaisin pallon päälle. Lounaan syön ravintolassa jakkaralla keikkuen ja kahvilla hengaan myös toisaalla, muutoin tuo huikee pallo saa jatkossakin kannatella pehvaani. Niin ja kannustaa treenaamaan sitä! 

Mikä on erittäin positiivista, selkäni ei ole tuntunut kipeältä, eikä myöskään aiemmin kipeytynyt oikea käsivarsi. Suosittelen lämpimästi. Sellainen ongelma pallossa kuitenkin on, että kaikki haluaa lainata sitä. No lainatkaa, mun etäpäivänä vaikka tai hommatkaa omat. Ha haa! 

Mikäli kiinnostuit tai haluat vinkata Active Sitting -pallosta työpaikallasi, löydät Qicraft Finland Oy:n markkinointi- ja myyntikoordinaattori Netta Järvisen yhteystiedot täältä.


lauantai 11. lokakuuta 2014

Kansainvälinen tyttöjen päivä meidän tyyliin

Kuva Plan -raportista Koska olen tyttö

Tänään vietetään Kansainvälistä tyttöjen päivää, jonka tarkoituksena on edistää kehitysmaiden tyttöjen kouluttautumista raivaten tieltä järkyttäviä esteitä, kuten lapsiavioliitot, väkivalta, syrjintä ja haitalliset perinteet. 

Plan julkaisee vuosittain Koska olen tyttö -kampanjan raportin, jonka kyselyyn osallistuttiin tänä vuonna 11 maassa Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Tulokset kertovat julmaa faktaa, miten tytöiltä puuttuu valtaa ja mahdollisuuksia päättää elämästään, kuten avioitumisestaan ja raskaudestaan. Tytöt kokevat harvoin olevansa turvassa kotonaan, koulussaan tai yhteisössään. 

Linkistä pääsee katsomaan Vapaat katseet -valokuvanäyttelyä, jonka kuvanneet tytöt olivat entisiä kamalari-orjia, jotka oli myyty rikkaisiin perheisiin kotiapulaisiksi. Planin ja Meeri Koutaniemen työpajassa elokuussa 12 nuorta naista oppi valokuvauksen perusteet ja sai itseluottamusta sekä uusia keinoja ilmaista kokemuksiaan ja ajatuksiaan.

Tyttöjen päivän ääreen pysähdyimme tänään myös meillä kotona. On sanomattakin selvää, miten kahden tytön äitinä tuntee ääretöntä kiitollisuutta siitä, että oma eskarilainen saa aloittaa koulun ensi syksynä, häntä eivät uhkaa edellä mainitut koulutuksen esteet. On mahdotonta ymmärtää, että nämä kaksi maailmaa vaikuttavat samassa ajassa, eroavat vain maantieteellisesti ja kulttuurisesti. Se on käsittämätöntä.   

Tuntuu jotenkin lähes sopimattomalta kertoa edeltävän jälkeen omasta tyttöjen päivästämme, mutta se antaa siihen erityisen näkökulman, kun on saanut jälleen muistutuksen siitä, mistä saa ja tuleekin olla kiitollinen. 

Iskä on liesussa ja meillä on tyttöjen viikonloppu. Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä, että hermostun kuopuksen uhmaiän voimakkaaseen sivutuotteeseen - todella kovaääniseen ja pitkäkestoiseen huutamiseen - olen tsempannut itseäni, etten huutaisi takaisin, vaikka mikä tulisi. Tässä onnistuin tänään. 

Tyttöjen päivänä ei ole kiirettä minnekään, ehtii kaiteita pitkin kävellä.

Tämä päivä vietettiin tyttöjen ehdoilla. Lounaskin syötiin ulkona. Valmis lohikeitto sämpylöineen maistui joka tytölle. En muista, milloin olisin nähnyt vastaavat virnistykset äidin tarjoilujen äärellä. Äitiäkin hymyilytti tulla valmiiseen pöytään.


Lohikeitto todistetusti maistui  ♥

Tytöt toivoivat vierailua lelukaupassa ja eskarilainen sijoitti viikkorahansa - kappas vaan - Frozen-aarteisiin. Äiti jeesasi liinan ja servettien osalta. Tapasimme kaupungilla äidin ja tyttären, jolla oli kädessään Frozen-foliopallo. Hämmästyksekseni esikoiseni lähestyi tyttöä sanoilla: Hei anteeksi, mutta mistä olet saanut tuon Frozen-pallon? Jäimme toisen  äidin kanssa keskustelmaan ilmiöstä nimeltä Frozen. Tytön äiti vielä erikseen kehui tytärtäni hurjan rohkeaksi, kun uskalsi tulla kysymään pallosta. Tyttäreni, joka usein tituleeraa itseään ujoksi tunsi selvästikin itseluottamuksensa kohoavan. Liikutus.



Yhteinen leffailta kotona kruunasi päivämme. Tytöt askartelivat leffakarkit paperitötteröihin ja äiti keskittyi rutistelemaan omia ihania, rakkaita tyttöjään.


Kansainvälinen tyttöjen päivä muistuttaa jälleen siitä, miten erilaiset maailmat voivat ollakaan. Molemmat tytöt pudottivat Planin lippaisiin pienen panoksemme, jonka mukaan kuiskasimme hiljaa toiveen paremmasta.






tiistai 7. lokakuuta 2014

Hullua torttua ja muita vinkkejä

Hullut päivä syksy 2014

Huhhuh, nyt ollaan jälleen Hullujen päivien äärellä. Onko keltainen kuvasto jo hiirenkorvilla? 

Kannan henkilökohtaisesti suurta huolta siitä, että kuvastoon on ilmaantunut Hullu torttu. Miksi? Jos ne perinteiset hullut munkit on pantu tauolle, niin se on melkeinpä kriisin paikka. Niitä meidän lapset odottavat noilta päiviltä eniten. Se on taatusti myös sellainen aikuismuisto, jota muistelevat isona. Hyvällä tai ei, mene ja tiedä.

Kuvastoanalyysia laatiessani syksyn 2014 Hullut päivät tarjoavat perinteiset Vikingin gore-texit, joista äidit tappelevat, kunnes laarit ovat tyhjät. Steltonin termari on hyvä sijoitus. Meillä on ja sitä on kiva pitää esilläkin. Iittalan Nappulaa on tarjolla pidempi messinkinen versio. Se on kaunis. 

Tarjolla on myös niitä ikuisia haaveita Sarpanevan padasta ja Kitchen Aidista. Olen ihan vakuuttunut, että minusta tulisi oikea keittiöiden kuningatar, jos omistaisin edellä mainitut. En luultavammin omista näidenkään hulluttelujen jälkeen.

Astu tästä sisään Hulluille päiville. Pääset tekemään muistilistan ja aamuseiskalta kliksuttelemaan ostokset koriin. Onnea matkaan!
  
*) Sis. mainoslinkki 

maanantai 6. lokakuuta 2014

Valveutuneet kupit



Nyt se on sekaisin, te ajattelette, kun kerron, että olen reilun pari kuukautta pohtinut kahvikuppia. Se johtuu siitä, kun on tällainen valveutunut, huonoa omaatuntoa poteva kuluttaja, joka on kuitenkin vähän pinnallinen, tykkää uusista jutuista, mutta ei halunnut enää kasvattaa maailman kertakäyttökuppikuormaa omalla panoksellaan.

Pitkään pohdin ja mielessä oli lasinen Keep Cup tai Joco, vaan en ole osannut tehdä päätöstä. Mitään muovista kuppia en ole edes harkinnut, mutta tänään Ruohonjuuressa piipahtaessani nappasin sitten ihan spontaanisti iloisen marjapuuron värisen Ecoffee -mukin matkaani. Jää hyvästi työpaikan pinttynyt kiertolaiskuppi, jota koristaa ruskea piirretty hirvi. 


ecoffee cup

Keitin kipeälle kurkulle lämpimät kaakaot äsken Ecoffeeseen testimielessä ja aamulla kerään toimiston väeltä ihailevat katseet, kun sujautan kahvimasinaan uuden kupin ja tallustelen siemailemaan tuoretta café au laita taukohuoneeseen. Puheensorina loppuu siihen paikkaan ja sitten sitä annetaan jo koordinaatteja, millä hyllyllä se oli ja oliko muita värejä.

Mikä tekee tästä biohajoavasta bambukuituisesta kupista hyvän on se, että sitä voi helposti roudata mukana ja pyytää aina siihen sen lattensa pahvimukin sijaan. Teoriassa. Joutuisin kuitenkin silloin hankkimaan uuden mukin töihin, joten luulen, että Jocon ehkä täytyy tulla kaupunkilaiskupiksi. Tää ei oo sitä kahvikuppineuroosia, vaan joku perustavanlaatuinen kahvikuppi-ihastus. 

Musta Joco

Minttu Joco

Pinkki Joco

Nyt tulee sellainen kauheus tietoisuuteesi ja loppuu teiltäkin se pahvimukista kittaaminen, sillä satuitteko tietämään sellaisen, että maailmassa heitetään roskiin vuosittain 225 miljardia kertakäyttöistä kahvikuppia? Ja vielä - 50 000 000 puuta kaadetaan tämän vuoksi. I'm speechless.