keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Baby don't cry

Se on terve täältä äiti-lapsi maailmasta!

En kyllä tiedä miksi täällä nyt olen, kun voisin LEVÄTÄ pienen aarteeni vieressä, mutta jos ihminen ei tajua, se ei tajua. Sitä paitsi anopin käsky Lepää aina kun voit ettet aja itseäsi ihan piippuun kuulostaa ihan käsittömättämältä (samoin kuin tuo sana - lepo kenties auttaisi myös sanojen tunnistamisessa ja oikeinkirjoittamisessa). Käsitön olkoon tämän tarinan teema.

Niin lepää aina kun voit. OK. Jos en ole maidontuotantohommissa tai muuten vain vauvaan liittyvissä tehtävissä, niin sitten se paljon puhuttu kuuluisa oma aika pitäisi nukkua harakoille. Ei, ei, ei. Kyllähän tämän päiväkirjan pitäminen on tähdellisempää kuin lepääminen.

Meidän ihanaa aarretta vaivaavat pirulliset vatsakivut - öisin. Edelleen pidän itseäni vielä selväjärkisten kirjoissa, koska heräämme kuitenkin yleensä öiseen aikaan vain 03 ja 06 ja itku loppuu melkolailla heti, kun lapsi pääsee syliin. Itku ei ole pientä kissanpoikasen piipitystä, vaan ennemminkin naarasleijonan karjumista muistuttavaa. Tarkennus: en yleensä kuvaile tyttäreni tuskaista itkua karjunnaksi enkä vähättele sitä millään tavoin. Se vain kuulostaa siltä ja kuvannee sitä kamalaa oloa, joka hänellä tuolloin on.

Olen päättänyt, että meidän perheeseen ei tule koliikki eikä lapsen itku koliikkia tuolloin ole. Aloitin toimenpiteet mahdollisten vatsanväänteiden häätämiseksi kaatamalla lapseni kurkkuun eilen gefilusplus kapselin sisällön. Sitä kuuria jatketaan niin kauan ennen kuin yöt ovat hiljaisia. Mies viittasi myös äidin ruokavalion tarkkailuun eli 1kg Karamellikimaraa saattaisi vaikuttaa myös lapsen vatsan kipuiluun. Näinköhän on?

Täällä saa muutenkin olla lapsen kurkkuun tykittämässä melkoisia coctaileja, koska d-vitamiini ja rauta annetaan ruiskuista sekä jo mainitsemani mhb1. Ziisus. Sain sen todellakin kuulostamaan ihan huumefixiltä. Nonni, takaisin käsittämättömän (joko onnistuin?) ihanan tuoksuisen vauvan ihailuun!

1 mhb a.k.a maitohappobakteeri.

tiistai 15. huhtikuuta 2008

New status

Heipodei,

täältä raportoi kolme viikkoa vanha äiti. Ihana tyttäremme päätti ilmaantua ilahduttamaan vanhempiaan heti pääsiäispyhien päätteeksi viisi viikkoa ennen maagista vapun rajapyykkiä, jolloin häntä varsinaisesti odottelimme seuraamme. Allekirjoittanut tosin ihmetteli Miehelle koko pääsiäisen, että hitsit, kun masua vähän nipistelee, mut mennään vaan Ikeaan ostamaan kaihdinta ikkunaan. Asiat tärkeysjärjestyksessä comme toujours. Mieskin oli sitä mieltä, että eiköhän nuo "pikkunipistelyt" kuulukin asiaan raskauden siinä vaiheessa. Little did we know.

Kaihtimet ovat nyt onneksemme ikkunassa, koska nykyinen toimeksiantoni maitotehtaalla kaipaa suojaa suoraan vastapäiseen naapuriin suuntaavaan ikkunaan. Tämä mami on vielä kaukana siitä, että tuutti reväytetään esille paikassa kuin paikassa tai seurassa kuin seurassa. Tilanne tosin voi muuttua radikaalistikin, sillä eilen vaunusta kuului sydäntä riipivä itku ja olin jo suuntaamassa Bulevardin kahvisalonkiin tarjoamaan lounasta tyttärelleni. Itku onneksi lakkasi ja siveys on vielä tallessa.

Niinhän sitä sanotaan, että elämä muuttuu tosi radikaalisti vauvan ilmaannuttua, että käykää nyt ulkona ja tehkää nyt sitä ja tätä, kun se vauva syntyy, niin sitten ei pääse mihinkäään, kuulitko hä? Jep. Kyllä kai se nyt muuttuu hyvänen aika, mutta kyllä meidän neiti on käynyt jo Stockmannilla ja jopa pankissa, että ei täällä ihan putkassa olla. Sen sijaan yöunet ovat asia erikseen. Herääminen parin kolmen tunnin välein puoleksi tunniksi-tunniksi on entisestä elämästä poikkeava juttu. Onneksi äiti on varustettu taikahormoonein, että hän nousee kepeästi vuoteestaan ja palvelee lapsensa tarpeita kellon ollessa mitä tahansa. Kepeästi on tosin hieman liioteltu adverbi. "Kepeästi" kenties vielä puolilta öin, koska ei ole ehtinyt vielä edes nukkumaan, mutta kello kolmen ja kuuden vuorot vaativat jo hiukkasen enemmän ponnisteluja. Lapsi voi herätä myös puolen tunnin päästä syötöstä, jolloin on ohjelmassa yleensä yöpaidan vaihto, koska jostain käsittämättömästä syystä pissinpirulainen on päässyt jostain livahtamaan ja se vaatii omat toimenpiteensä. Mies totesi, että vaippa on laitettu huonosti. Just. Kyllähän minä sen vaipan laitan aina nimenomaan juuri yöksi huonosti, että se pissi varmasti sieltä pääsee kastelemaan joka paikan. Vaipanvaihto yleensä piristää lasta, joten hän usein haluaa taas syödä ymmärtämättä, että masu on kylläkin ihan täynnä. Ajoittain tätä seuraa puklautus puhtaalle yöpaidalle, joka sitten vaihdetaan taas uuteen. Kohta onkin taas syöntiaika.

Meidän tärkein on hoksannut myös sen, että äidin tai iskän syli on paras paikka nukkumiselle. Yöllä ei enää edes harkita neidon laittamista omaan sänkyyn, koska unen ollessa miten tahansa syvää, hän havahtuu välittömästi eikä suostu jäämään yksin nukkumaan. Can you blame her? Tällöin äiti herää myös muulloin kuin lapsen kutsuun öisin ja saa miltei sydänkohtauksen, kun huomaa, että lapsi on valunut kokonaan peiton alle tai muuten kaivautunut äidin kainaloon niin tiukasti, että itsesyytöksethän siinä on vähintäänkin paikoillaan. SIIS APUA, JOS MÄ OLISIN LITISTÄNYT TÄN LAPSEN MUN KÄDEN ALLE tms....

Kiitän kaikkia AEG:n insinöörejä, että kahvinkeittimessäni on ajastin. Vauva sylissä on vielä hieman hankalaa laittaa kahvit tulille (tämän hallitsen varmaan jo pian kuitenkin) ja kun tavallisten ihmisten aamu koittaa esim. kello 7 tai 8, niin kyllä tämän äidin keho jo huutaa kofeiinia. Naps ja kahvit odottavat valmiina - jos niitä ei itse sitten kaada viemäriin, kuten tänä aamuna lapsi sylissäni kaadoin ihanan tuoksuista kahvia kupillisen mitan nurin laittaessani pannua takaisin keittimeen! Lapsi ei aiheuta negatiivisia tai epätoivon tuntemuksia, mutta kahvi kylläkin - tarkemmin kahvin puute - saa mieleni järkkymään. Onneksi pannussa oli vielä kahvia jäljellä, joten katastrofilta vältyttiin.