keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Muistutus menneisyydestä

Tässä sohvalla maatessa tulee mietittyä kaikenlaista. Tällä hetkellä pohdinnassa on, että niinköhän vielä reilu viikko pötkyilyä riittää siihen, että jaksan painaa duunissa vajaan kuukauden ennen kuin voi jäädä virallisesti äitiyslomalle. Jää nähtäväksi.

Mietin tuossa hetki sitten, että se olisi sitten jälleen uuden duunin etsiminen edessä, kun tästä nykyisestä otan ritolat. Kuitenkaan tämä ajatus ei tunnu tässä kohtaa erityisen kauhistuttavalta, vaan panikoidaan sitten, kun ja jos sen aika on. Vähänkö-oon-hyvä-tyyppi -asenne.

Ennen akateemiseen työympäristöön hyppäämistäni olin lähellä joutua taas sinne helvetilliseen konsulttien kyynpesään. En herrasiunaa siis sinne mistä kertaalleen irtisanouduin, mutta lähes yhtä kamalaan paikkaan. Olin nimittäin tietoinen tulevasta perheenjäsenestämme ja halusin vielä kokeilla miltä se duunissa istuminen tuntuu ennen kuin jää taas kotiin ja alkoi olla jo vähän kiire saada se duunipaikka.

Palatakseni tähän lähes-jättimokaan - on todettava, että tämän(kin) ko. yrityksen päähahmo on kyllä todellinen spede. Toisaalta näin voi varmasti todeta konsulteista yleensäkin. Tämä statement siksi, että en kestä mitään täyttä-höpölöpö-strategianmuutos-siitä-seuraa-vastarinta-varo-sitä-mut-massit-tänne -skeidaa yhtään. Minkä sille siis voi, että on itse niin lukenut henkilö, ettei niele yhtään näitä wanna-be-amerikkalaiseen-unelmaan-liittyviä-menestystarinoita, joista ei muuta seuraa, kun oksennusta ja pahaa mieltä. Minut vakuuttaa oikea lähdekirjallisuus, joka perustuu täysin toisenlaisiin teoksiin, kuin esim. nämä Sankari-sarjat. Tämä lienee ihan oma rajoitteeni, mutta rajansa kaikella. En voisi todellakaan työskennellä sellaisessa firmassa, jossa tyyppi saarnaisi jotain järkyttävää soopaa ja jengi rivissä nyökkäilisi ja pahimmassa tapauksessa taputtaisi tälle hullulle.

Onneksi näistä painajaisista on myös tie ulos, voi irtisanoutua, jos vahingossa väärälle polulle joutuu. Olen kantanut huolta sen konsulttihelvetin Puudelista ja Hepasta, jotka sinne kylmästi jätin sen Viperin kynsiin ja kas! Puudeli näyttäs toimivan matkaoppaana tällä erää ja Heppakin taisi tehdä vaan jonkun harjoitteluntapaisen tuonne laitokseen, joten voi huokaista helpotuksesta, että nämä poitsut on pelastuneet. Huh!

N e v e r again!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Tohtori Tökerön vastaanotolla


Kuva: http://www.almeidacartoons.com/PC_med.html

Terve!

Tässä ollaankin jo neljättä viikkoa maattu sohvalla ja se on kannattanut, sillä le bébé asustelee vielä siellä masukodissa. Sikäli mikäli tästä sohvalta nousee esimerkiksi kävelemään ulos asti, niin saa kyllä muistutuksen, että prrrrr takas sinne sohvalle. Eipä siinä kai sitten, tää pötkyily on ihan ookoo. Kaikkeen tottuu, sanotaan. Hahhahhehhehhuhhahhahheh.

Isosisko pohtii ajoittain sisaruksensa asuinoloja siellä masussa ja tässä vastattain mietinnässä oli mahtaako vauvalla on kiikku siellä masussa. Tai leluja tai valot tai mitä milloinkin. Tärkeitä asioita.

Kävin eilen kontrollissa äitiyspolilla ja minut vastaanotti nuori mies. Näkyi olevan saikkupaperin leiman mukaan vielä kandidaatti, vaan en kyllä miksikään muuksi epäillytkään (joo ja terveyskeskus on arvauskeskus ja pätevyyksiä epäillään lähes aina.. ;) Tässä tapauksessa jo käsiala saikkutokarissa oli sellaista yläkouluräpellystä, että ko. lääkärikandidaatti oli maks. vuosimallia 85. Ei ollut vielä oppinut sitä proper lääkärikirjoitusta, josta ei saa kukaan mitään selvää. Kenties sitten ensi vuosikurssilla.

Minä kävin siis mitalla, jota tässä sen tarkemmin en aio kuvailla, koska ne tietävät, mitä mitataan, jotka tietävät, joten tässä tuli jo liikaakin informaatiota. Nevertheless, tämä nuori herra tohtorikandidaatti teki mittauksen parissa sekunnissa, vilkaisi masun päältä le bébéäkin - mittaamatta häntä kuitenkaan ja totesi tilanteen olevan hyvä. No hieno uutinen tietenkin. Sen jälkeen totesin masun olevan kovin arka ja kivuttomia sekä kivullisia suppareita esiintyvän aika ajoin. Tohtorikandidaatti totesi senkin olevan ihan hyvä juttu. Whaaat? Tiedustelin lisäksi onko mitään rajaa näille supistuksille, miten paljon niitä voi ookoosti tulla, niin tohtorikandidaatti totesi vain, että voihan niitä. Varsinainen joojoo-mies tai teflon vai miksikä sitä sanoisi, jos ei saa minkäänlaista otetta tyypistä. Olisko ärsyttävä tai raivostuttava oikea termi?

Kerroin nuori herra tohtorille, että duuniin pitäisi palata ensi viikolla ja lääkärin kanssa on aiemmin puhuttu, että levätä täytyy nämä kriittiset viikot eli sinne rv 32 saakka. Siihen Tohtori Tökerö totesi, ettei näe mitään estettä, ettenkö voisi mennä töihin jo. HÄH?? No siis mulla on istumatyö enkä voi istua. Tohtorikandidaatti ihmetteli pyörein silmin miksi en voi istua. Well vaikkapa siksi, että istuminen on suurinpiirtein pahinta mitä voi tehdä, jos ei pitäisi rasittaa kohdunsuuta. Hello? Silloin hokasin, että ainiin kaikki pätevät tohtorit ovat kesälomilla Hangossa tai-missä-hyvänsä ja nyt kesäduuniin on päässyt nuori kandidaattitohtori. Anna mun kaikki kestää.

Jouduin todenteolla vakuuttelemaan ja selittämään miksi en voi oikeasti tehdä muuta kun maata sohvalla ja tyyliin järjestämään oikeita supistuksia siinä paikan päällä, että sain tämän teinin kirjoittamaan mulle sitä lepolomaa kuun loppuun, jolloin ollaan niillä paremmilla viikoilla. Kyseessä oli tässä tapauksessa vielä tasan viikon sairausloman myöntämisestä. Huh, kyllä nimittäin varmasti alkoi paikat aukenemaan tämän reissun tähden. Huokaus.

Toivotaan, että kolmen viikon päästä emme enää tapaa Tohtorikandidaatin kanssa, vaan minut vastaanottaa joku sellainen, joka tietää jostain jotain tai vähintäänkin osaa merkitä neuvolakorttiin jotain tietoja käynnistä, kun tällä kertaa ainoa merkintä on kätilön iskemä sairaalan leima.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Immobilised



kuva: http://www.freakingnews.com/Pregnant-Barbie-Pics-48917.asp

Hurahuhhahhei!

Nyt on kesä ja jumalaton kuumuus ihan 24/7. Hauskaa! Mikäpä olisi köllötellessä merenrannalla edes pienessä tuulenvireessä tai polskien hikipisarat pois, vaan ei. Sen sijaan minä köllöttelen pääasiassa sisätiloissa tai parvekkeella, jos oikein sadistiselle tuulelle satun, as if tätä kuumuutta ei olisi saatavilla sisälläkin lähes samat lukemat.

Ajattelinkin juuri keittää tulikuumaa teetä ja siirtyä parvekkeelle nauttimaan sitä. Varioin tätä myös nauttimalla jääteetä. Vaan eikö siellä Afrikoissa (Note: ei rasistinen huomautus, vaan junttimainen viittaus yleisesti) sun muissa halvatun kuumissa maissa juoda kuumaa kuumalla. Joku logiikka siinä on, vaan ei just nyt muistu mieleen.

Olen oikeasti onnekas, sillä voisin yhtä hyvin olla sairaalan lavitsalla, joten oma sohva/parveke/sänky -combo on ihan funky dory. Arvoisa le bébé (joka siis on yhtä hyvin la) antoi myrskyvaroituksen lähes viikko taaksepäin ja kärvistelin kipeissä supistuksissa Kättärin käyrillä, mutta onneksi tilanne rauhoittui. Ja niin teki allekirjoittanut.

Le bébén paras on tietysti no:1, toisin sanoen raskaus alkaa pian näkyä varmasti myös monessa muussa kohtaa kuin masussa. Ihmeellistä, että vaikka kulutus on ihan nollissa, niin nälkä se vaan on ja pysyy. Ja kotona ollessa voi syödä ihan-koko-ajan. Well, jotain lohtuahan tähän kylkiasentoon täytyy saada. 6 vk* kuluttua say hello to a big mama! Can't wait!

Vaan oikeasti ihanaa on ollut myös lukea, lukea, lukea ja lukea. Ja syödä. Ai niin, se tuli jo mainittua. Siinäpä se kesäloma lyhykäisyydessään tai oikeastaan ihan kokonaisuudessaan, vaan tästä tulee nyt osata nauttia, sillä ihan heti ei saata tulla näitä pakkolepäilyjä. Niin, että lopeta se ruikutus.

Nyt vyöryminen kohti jääkaappia, jonka jälkeen kylkiasentoon -- SYÖMÄÄN! Hurahuhhahhei!

*) 6vk ei ole siis countdown laskettuun aikaan, vaan siihen, jolloin aikaisintaan vauvan soisi syntyvän..