maanantai 26. marraskuuta 2018

Joulun kirjasuositukset lapsille ja -40% alevinkki korvan taakse


*) osa kirjoista arvostelukappaleita

Taas on aika kääriä paperiin iloa joulun ajalle. Tai kääriminen jää taatusti sinne lähemmäs aattoa... Kirjamessuilta tuli hankittua jo ekat kirjapaketit, joten hyvässä vauhdissa ollaan. Innostuin poimimaan meidän suosikkeja myös aikaisemmilta vuosilta ja se vain osoittaa sen, miten mahtavia tarinoita nämä ovat. Näitä meillä luetaan moneen kertaan ja tämä lista on iloksemme pitkä. Löytyykö samoja suosikkeja?

Nopolan siskosten Jouluvintiö on jo viimevuotinen, mutta sitä luetaan tänäkin vuonna. Heinähattu ja Vilttitossu ja hupsu enkeli on tämän syksyn uutuus, jossa etsitään kadonnutta enkeliä. Kuinka monen kotona muuten on tai on ollut se klassinen suojelusenkelitaulu, jossa enkeli varjelee sillalla kulkevia lapsia? Samainen taulu löytyy myös tästä kirjasta ja siitäpä se tarina sitten lähtee. Minun muuten tekee mieli aina korvapuusteja näitä kirjoja lukiessa. Kiitos kuuluu Alibullenin neideille. 


Yksi tämän syksyn hauskimmista on varmasti Paula Norosen Supermarsu ja roskaavat ryökäleet. Tämä sopii aiheeltaan valitettavankin hyvin käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen, kun herätellään huomioita taivaalta sataviin romuihin. Olen nauranut ääneen lasten kanssa monta monituista kertaa tätä lukiessani. Tunnen itse erään vanupuikonnäköisen Annelin. Tirsk. Kirjassa on monta kohtaa, josta tunnistan myös itseni - on lohdullista, että kyseessä on universaali ilmiö. 

Supermarsussa on hassuja nimiä. Se on kiinnostava, vähän jännittävä ja tosi hauska. Ja laita siihen, että huikea.

Kannattaa lukea! Ostin myös lahjaksi tämän kirjan ja kirjailija itse jaksoi jututtaa meidän ekaluokkalaista kärsivällisesti ja saimme kirjat tietysti signeerattuina. Siinäkin on jotain erityistä. :)


Ekaluokkalainen tykkää lukea Lukupalat -sarjaa. Tässä on niin hyvä tarina aina ja ihanat pennut, sanoo hän. Tätä sarjaa on meille kerätty jo parin vuoden ajan ja nyt on ilo seurata, miten lapsen oma lukeminen sujuu. Nämä ovat myös sen verran lyhyitä lukea, että vanhempikin jaksaa taatusti lukea luvun tai pari, jos ei koko kirjaa kerralla.




Tähän väliin pakkonostona pari Astrid Lindgrenin klassikkoa. Iki-ihana ja peppimäinen Peppi Pitkätossu ja joulukuusen riisujaiset ja Meidän Marikki. Pepin joulu Huvikummussa on tyypilliseen tapaansa juuri omanlaisensa. Hän antaa piutpaut Rouva Hienoston paheksunnalle, joka johtuu siitä, ettei hän pidä lapsista (ainoastaan kermakakuista). Pepin joulu tuo kaikille hyvän mielen. Kirja on alkuperäisen kuvituksen mukainen.  

 Joulupuu on ravistettu
neulaset on matolla
joulupukki värjöttelee
talon ulko-ovella. 

Meidän Marikissa vietetään myös joulua, mutta jouluaatto ei ole ihan perinteinen. Marikissa on lähes viisisataa sivua Kesäkummun tarinoita, joihin ei koskaan kyllästy. Me olemme katsoneet leffoina ja lukeneet kirjoina aina uudestaan ja uudestaan Melukylän lapsia, Peppi Pitkätossua, Marikkia, Vaahteramäen Eemeliä... Aivan ihania hahmoja ja tarinoita. Tukholmassa kannattaa ehdottomasti vierailla Junibackenin Satujunassa. Se on hieno matka tähän maailmaan.


Hei onks tuo Emma Watson? 

Kymmenvuotiaani bongasi kannesta Emma Watsonin, joka muiden kirjassa esiteltävien naisten mukaan antaa ohjeita nykyajan tilanteisiin. Kirja antaa kapinallisten tyttöjen ohjeita moniin tilanteisiin. Ohjeet ovat hyvin kannustavia ja mielestäni tsemppaavat ja valavat itsevarmuutta nuorempiin lukijoihin. Tätä luen myös minä erityisen mielelläni. Tarinat ovat sopivasti pähkinänkuoressa. Seuraavaksi voisi hankkia suomalaiset naisesikuvat.


Arvaatteko mistä Emma Watson tunnetaan meidän perheessä? No arvasit. Potter-huuma ei ota laantuakseen, kunhan vain äiti saisi järjestettyä vielä sen Lontoon matkan! Pottereissa hahmot, kuten Hermione, Luna Lovegood, tietysti Harry ja Weysleyt ovat ihan mahtavia, Hagridia unohtamatta. 

Harry Pottereiden lisäksi meillä kymmenvuotiasta kiehtoo myös muut aiheeseen liittyvät kirjat. Uusimpana nyt myös leffateatterissa pyörivä Grindewaldin rikokset. Näkisin kuitenkin, että sekin me luetaan ensin kirjana.  


Vielä yksi suosikki, jota lukee koko perhe mielellään. Karhuherra Paddingtonia suloisempaa saa hakea. Paddington lähtee lomalle on jälleen kerran mahtava seikkailu, jonka "matkasuuntitelman" on laatinut karhuherra itse. Paljastamatta yhtään sen enempää, lienee selvä, että ihan kaikki ei mene suuntitelman mukaan. 

Wow, mikä kattaus! Lukeminen kannattaa aina. Siksi suosittelen merkitsemään kalenteriin 11.-13.12., jolloin käynnistyy Werner & Jarl -kirjakaupan ystävämyynti. Saat WSOY:n, Tammen, Johnny Knigan ja Readme.fi:n valikoimasta –40% alennuksen.      

perjantai 23. marraskuuta 2018

Brunssilla vastuullisesti


Jee, toivoa ja herkkukuvia tähän viikkoon, on perjantai ja aika olla armollinen itselleen, erityisesti jos viikko on tuntunut raskaalta. Silmät ovat lumpsaneet väkisinkin kiinni ja iltanokoset sohvalla ovat tulleet vakioksi tässä pimeässä kaudessa. Kirkasvalolamppua kannattaisi pitää vaan koko ajan päällä. 

Valonpilkettä on tuonut myös muutamat vaikuttajatapahtumat, joihin olen poikennut influensoi(tu)maan, maininnan arvoinen on erityisesti Tallink Siljan vastuullisuusbrunssi parin viikon takaa.

Brunssi oli toki herkullinen ja oli hienoa kuulla, että Siljalla on tehty jo vuosia yhteistyötä WWF:n ja HOPE ry:n kanssa. Näistä esityksistä jäi mieleen monta tapaa, kuinka voi itsekin vaikuttaa. 

Tuntuu välillä, että laivoilla etenkin buffassa menee paljon ruokaa hukkaan, mutta Tallink Silja itse asiassa osallistaa vuosittain 10 miljoonaa matkustajaa kiinnittämään huomioita ruokahävikkiin. Tässä tärkeässä roolissa on nautiskelija itse, jota pyydetään ottamaan skagenia lautaselleen vain sen verran, mitä aikoo syödä. Myös lasten toivotaan nautiskelevan ateriastaan siten, ettei anneta ottaa kymmentä lihapullaa kerralla, vaan haetaan lisää ruokaa, jos vielä mahtuu. Sanoisinko, että tämä on ihan kohtuullista.

Siljan laivoilla ruokahävikkiä hallinnoidaaan myös vatihävikillä, joka tarkoittaa, että tarjoiluastiat ovat pienempiä ja tarjolla on pienempiä yksittäisannoksia. Lautasten koko on myös pienempi ja ruoka on tarjolla eri "toreissa", jolloin jonottaminen lyhenee. Ruoka myös mitoitetaan laivoilla ruokailijoiden mukaan eläkeläisryhmä vs. jääkiekkojoukkue. Arvaa kummat syövät enemmän?


Itselleni jäi WWF:n esityksestä mieleen, että lihansyönti kannattaisi rajoittaa kertaan viikossa, syödä enemmän kasvisruokia ja korvata maito kauramaidolla - edes silloin tällöin. Meillä Kaslinkin Barista on erityisesti perheen iskän suosikki kahvimaitona ja oletteko kokeilleet puuroon mantelimaitoa. Peukut sille!

HOPE ry:n tarinat vakavoittavat, mutta matalalla kynnyksellä voimme jokainen auttaa apua tarvitsevia. Veimme lasten kanssa HOPEn keräykseen pehmoleluja ja sinne voi viedä myös käyttötavaraa. Ajatus on kuitenkin, että tuotteet ovat ehjiä ja tätä päivää, ettei esimerkiksi vaatteiden takia ketään aleta kiusaamaan koulussa. Jokainen voi myös mennä esim. työporukan kanssa lajittelemaan lahjoituksia Hopen varastolle. Parin tunnin työstä saa taatusti hyvän mielen ja on suureksi avuksi.

Black Friday ja weekend villitsee meitä myös kulutukseen tänä viikonloppuna. Osta vain sitä, mitä tarvitset (esim. ihania kirjoja saa tänään WernerJarlilla -40%, muita vinkkejä ei tipu!). Ihanaa viikonloppua!
      

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Marraskuun virkeysvinkit



Isänpäivän iltapäivänä meillä on aamun huiske ja vilske laantunut levolliseksi oleiluksi, jossa perheen sankari lukee saamaansa kirjaa Max Seeckin kolmatta (taisi olla Haadeksen kutsu), esikoinen on nukahtanut sängylleen ja kuopus leikkii Project Mc-nukeilla. Minä istun kuvan nojatuolissa ja nautin kynttilöistä. Niin hyvä. Omalle isälle lauloimme tänään puhelimessa ja ensi viikolla näemme, joten ihan oman perheen kanssa hissuttelemme kotona.

Marraskuinen harmaus on saapunut, mutta oma mieleni on hyvä, vaikka pimeys vähän tuntuukin. Se ehkä kuitenkin hyvällä tavalla hidastaa ja saa minutkin torkkumaan, vaikka en ole koskaan oikein osannut nukkua päikkäreitä. Muistan, kun vuosi sitten olin superahdistunut, mutta nyt koen, että pimeys, eivätkä muutkaan asiat paina. Olen tästä tunteesta tosi kiitollinen.

Meillä on tänä vuonna ekaa kertaa kirkasvalolamppu käytössä ja ehkäpä sekin vaikuttaa siihen, että mieli pysyy valoisena. Pitkästä aikaa olen ottanut käteeni myös kirjan, jonka äärelle myös pysähtelen (Mia Kankimäki, Naiset joita ajattelen öisin). On kuitenkin myönnettävä, että on tosi hankala keskittyä lukemiseen. Tämä johtuu varmasti siitä, että elämä on mennyt siihen, että kännykästään lukee somejuttuja ja kaiken maailman uutisia pysähtymättä juttujen äärelle sen kummemmin. 

Lenkkeilystä olen myös pyrkinyt pitämään kiinni. En kuitenkaan liian ankarasti. Alkuviikko menee hyvin. Hölkkäilen parina kolmena iltana, sitten huomaan, että loppuviikosta homma hiipuu. Tosin viikonloppuisin on ollut muuta matalalentoa, joten ihan lötkötellessä ei ole mennyt. Kun nyt lähdin kehuskelemaan, niin lähdenkin tästä hiukan reippailemaan ja pohtimaan, mitä syömme illalla eli kaupan kautta pikku lenkki ja happipiristys.

Sokerinvähentäminen toimii myös. Olimme kaksi viikkoa herkkulakossa koko jengi (iskästä en ole ihan varma) ja se arjen napostelu saa rajoittua siihen viikonlopun karkkipäivään. Huomaa niin selkeästi niin itsessä kuin lapsissa sen, miten karkittomuus vaikuttaa positiivisesti jaksamiseen ja fiilikseen.

Jouluakin on jo vähän fiilistely, joten itse koen, että kaikki kivat jutut ovat nyt tervetulleita. Mistä tulee hyvä mieli, sitä kohti vain.

Miten sinä pysyt hyvissä fiiliksissä marraskuun pimeässä? Tsemppiä, tsemppiä, kohta on joulu!