tiistai 9. huhtikuuta 2013

Hyvän Mielen Satuja



Me saimme luettavaksi Sari Markkasen Tipsu ja oivallusten opus (Basam Books) nimisen kirjan, joka äidin iloksi on herättänyt viisivuotiaassa mielenkiintoisia pohdintoja sekä oivalluksia elämästä. Markkanen on koulutukseltaan opettaja ja Mindfulness-ohjaaja. Kirja on suunnattu 6-11 -vuotiaille, mutta mielestäni tätä voi hyvin lukea jo neljä-viisivuotiaalle, enkä yläikärajaa asettaisi laisinkaan, nimittäin huomasin itsekin oivaltavani tästä kirjasta monia hyviä ajatuksia, joita yritän juurruttaa tiukemmin omaan elämään.

Kirjassa seikkailee Tipsu Haavilainen, joka on tosi symppis tyyppi. Tipsulla on omat ilonsa, surunsa ja pelkonsa, joiden käsittelyyn annetut välineet toivat itselleni mieleen joogatunneilla kuullut kehoitukset keskittyä hengitykseen ja oman mielen rauhoittamiseen. Kirjan takakannessa sanotaankin, että kirjan kertomukset johdattavat mindfulness-harjoituksen perusasioihin. 

Lapsi totesi alkuun, että onks toi hei poika.. Tämäkin oli muuten tosi tärkeä asia, ettei aina nyrpistellä, jos jossain on poika. Siinähän kävi niin, että Tipsuhan oli tosi kiva tyyppi, eikä sillä sukupuolella ollut mitään merkitystä, kun tarinoita alettiin lukea. 


Tipsun ajatukset kuljettaa häntä paikasta toiseen.

Tipsu käsittelee tosiaan erilaisia mieltä askarruttavia juttuja mm. asioita, joista aiheutuu pahaa mieltä, pohditaan karkailevia ajatuksia, annetaan vinkkejä pelkojen ja suuttumuksen kohtaamiseen ja niiden käsittelyyn. Mielestäni tätä voi hyvin kuvata Hyvän Mielen Kirjana. Kuten jo viittasinkin aiemmin, niin tämä antaa ajattelemisen aihetta myös äitillekin, etenkin ärripurri -kappale.

Pelkoja koskevan kappaleen luin etukäteen, ja ensin lapsi halusi kuvituksen nähtyään skipata koko kappaleen, mutta toisella kertaa sain lukea tekstin - sitä hiukan muokaten. Keskustelimme pahoista unista sekä siitä, mitä neuvoja Tipsu antoi painajaisunien päihittämiseen. Lapsi palaa usein mielessään Tipsun neuvoihin. Mua kun alkoi pelottamaan, niin mä yritin muistaa mitä se Tipsu teki, niin mä hengitin näin. Olemme yhdessä hengitelleetkin rauhallista hengitystä, ja myös lapsi on huomannut, miten hengitys rauhoittuu, ja miten itse rauhoittuu omaan hengitykseen keskittyessä.

Tätä pelkoaihetta olisi mielestäni voinut tässä kertomuksessa hiukan laajentaakin, mutta sitten tarina olisi toisaalta kenties venähtänyt turhan pitkäksi. Sellainen fiilis kuitenkin jäi, kun välillä oma ei niitä mörköjä ole olemassa, nyt pää tyynyyn -pedagogiikka tuntuu riittämättömältä. Wonder why..
      
 

Puolitoistavuotias hokee myös Lipsu, Lipsu, ja onkin mukana usein kuuntelemassa satua, mutta viisivuotiaan kanssa kirjasta saa tosiaan paljon, ja tarinoista syntyy pohtivaa keskustelua. Monesta tarinasta lapselle heräsi kysymyksiä, ja montaa tarinaa hän pyysi lukemaan uudestaan. Oli mielenkiintoista kuulla, minkälaisia ajatuksia esim. toisen erilaisuus, ja sen aiheuttamat asiat synnyttivät.

Itselläni on ollut viime aikoina tarve lukea jotain hyvää, tällä tarkoitan Hyviä Ajatuksia. Siksi varmaan ilahduinkin Tipsun tarinoista erityisen paljon.  


Tipsu Haavilainen
Kirjan on kuvittanut Meri Qvist.


2 kommenttia:

zirk kirjoitti...

Mä haluun ton kirjan! Pohdiskeleva pian neljävee vois tykätä. :)

Ripu kirjoitti...

Zirk: Se voisi vähitellen olla ihan hyvä teille. Ne jutut ovat tosiaan sellaisia, jotka herättävät helposti pohdittavaa.