tiistai 30. joulukuuta 2014

Eskari ja leggareiden tuho osa I

Nämä leggarit eivät selvinneet eskarivuodesta



Oletteko kiinnittäneet huomiota, että polvet ovat auki etenkin eskarilaisten leggareissa?

Meidän rauhallinen kuusivuotias lapsi on onnistunut saamaan polvet auki lähes kaikista leggareistaan merkkiin katsomatta ja nimenomaisesti eskarivuotenaan. Aiemmin pysyivät polvet ehjänä, vaan ei enää. Mistä tämä johtuu? Konttailaanko eskarissa enemmän kuin pienempien ryhmissä? Onko tämä tunnettu ja laaja epidemia?  

Kuvasta puuttuvat Pomp de Luxin viime joulun kimallelegsut, jotka ovat myös rikki, mutta haaroista, joten niitä ei lasketa. 

Alla olevat ovat selviytyneet tähän mennessä, mutta siihenkin on selittäviä tekijöitä. Molon kukkaleggarit ovat olleet ahkerassa käytössä koko syksyn. Kuluneet ovat, mutta eivät rei'illä. Tästä pisteitä! 

HM:n neuleleggarit ovat loppusyksyn hankintoja, Frozen-leggarit ovat pukinkontista alle viikon vanhat ja tulevat olemaan paljon käytetyt - jotenkin osaan ennustaa tämän - joten katsotaan kuinka pitkälle päästään ehjillä polvilla. Popin neuleleggarit ovat olleet käytössä harvakseltaan ja ovat jo jääneet oikeastaan pieneksi, joten ovat sikäli väärässä kategoriassa. Mini Rodinin kirsikkaleggarit ovat kestäneet hyvänä, mutta ne eivät ole olleet yhtä aktiivisessa käytössä kuin esim. Molon kukkalegsut. 





Mitä tästä voimme todeta? 

Niin kalliimmat merkkileggarit kuin halvemmat legsut menevät poikkeuksetta eskarivuonna polvista rikki. Polvipaikallisia legginsejä koossa 122/128 cm kauppoihin, kiitos.

Leggariraportti kuittaa.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulun kootut ja vesirokkoraportointia

Vesirokkoteemaan sopiva piparikuusi

Kotona ollaan! Joulun virallinen viettäminen voidaan kuitata tehdyksi ja nyt on edessä pukin tuomien pakettien ihmettelyä ja niistä nautiskelua. Matka anoppilasta kotiin sujui mainosti, kunnes Pasilan jälkeen alkoi lapsia väsyttää. Esikoinen taisi ennätysmäisellä nopeudella käydä unessa ennen päätepysäkkiä ja sitten otti päähän pukea toppiksia. Ymmärrän. Kuopus ei vaan jaksanut. Ymmärrän senkin. Omissa käsissäni oli enemmän kuin tarpeeksi kannettavaa - kiitos Joulupukin, mutta kykenin silti venyttämään jonkun sormen lapsen käteen. Älä hidasta! lapsi huusi itkunsa läpi, kun etenimme kohti ratikkapysäkkiä. Kävelimme reippaasti kantamusten kanssa, mutta silti varmistin, tarkoittiko lapsi tosiaan, mitä pyysi. Eikun äiti, ÄLÄ HIDASTA! Varmuuden vuoksi hidastin ja kävely etenikin hetken paremmin, toki kantavaääniseen vesirokkoarpien koristelemaan kolmevuotiaaseen kiinnittyi erityinen huomio kanssakulkijoilta. 

Joulun alla yleensä jännäämme siskoni perheen kanssa, tuleeko jotain, jota tarvitsee jännätä, pääseekö se sotkemaan yhteiset joulusuunnitelmat. Vakiojännäys on oksennustauti. Tänä vuonna jokerina olikin vesirokko. Olin ihmetellyt joulua edeltävällä viikolla paria yksittäistä näppyä kuopuksen sääressä, kunnes näitä alkoi lisiä siihen tahtiin, että haettiin apteekista Poxlin Cool Moussea, joka meillä auttoi erinomaisesti kutinaan, eikä levottomissa unissa mennyt kuin pari yötä.

Olimme matkaamassa mummolaan aaton aattona ja vastuuntuntoisina vanhempina pirautimme terveyskeskukseen, että miten on, sopiiko lähteä tartuttamaan toisia. Sieltä todettiin, että viisi vuorokautta on eristysaika, joka tulisi olla vain kotioloissa ja meillä se juuri nippa nappa täyttyi, joten saimme terveydenhuollon siunauksen lähteä matkaan. Lähinnä pyrimme välttelemään vanhuksia, vauvoja ja raskaanaolevia, toki kelle tahansa vesirokko on kurja tauti. Jännäämmekin seuraavat pari viikkoa, kuinka moni sai meiltä tartunnan. Olen siinä ymmärryksessä, että niin kauan kuin rupia on, tartunta on mahdollinen. Anteeksi.

Kuopuksen vesirokkoruvet ovat nyt osin irroneet, eikä kutina ollut lainkaan mahdoton. Näppyjä tuli kaikkiaan muutama kymmenen ympäri kehoa ja kasvoja. Lapsi osasi ilmaista kutinaansa ja pyysi siihen voidetta, tämä varmastikin osin auttoi, että osasimme lievittää kutinaa heti. Seuraavaksi esikoisen ja serkkujen tartuntaa jännittäessä...   

Poikkeuksellisesti matkalaukku on lähes purettu ja edesssä on aamulla yhden päivän mittainen keikka töihin, mutta sitten onkin huilia (paria etäpäivää ei lasketa) loppiaisen yli! Love, love!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

ale//ale//ale

Anoppilassa ehtii kahlata joulun jälkeisiä alevillityksiä. Itse harvemmin hyödynnän aleista yhtään mitään, koska tilit on tyhjennetty jo jouluksi. Kuitenkin tarpeita alelöydöille olisi, kuten talven yllättäessä tämä mamma tarvitsisi ehdottomasti jonkinlaiset citykelpoiset toppikset, Stadiumista löytynee.




Etsintäni täydellisistä saappaista jatkuu. Niitä voin metsästää Stockalta. Samoin kuin ehkä jotain muutakin juttuja, joita en edes vielä tiedä tarvitsevani.




Lapsille lämmintä rukkasta haussa - oikeammin otan hyvät vinkkaukset tänne päin, jos tiedätte lämpimiä toppasormikkaita eskarilaisille, rukkaset ovat no-no. Molon toppaa saa Aati O.sta hyvin prossin sekä Babyshop mainostaa isoa alea. Joutunee poikkeamaan molemmissa.




Sähköpostiin tuli viesti CDON.comin aletarjonnasta ja minun on jotenkin vaikeaa sisäistää, että tuolta saa leffojen ja cdlevyjen lisäksi esim. Vikingin, Sorelin, Superfitin ja Timberlandin lasten jalkimia, vaatteita Ticketiä, Mini a Turea - (MATin anorakkeja, takkeja 40%), Petit Bateauta ym.



Jos etsii jotain kotiin, kuten meillä on menossa valaisinmania. Lastenhuoneesta on jo aloitettu ja keittiö sekä olkkari odottaa vielä omia päivitettyjä valaisimiaan, joita anoppilan rauhassa ehdin kurkkimaan Finnish Design Shopin alesta. Myös normaalihintaisista tuotteista saa vielä tänään 20%. Lunasta etu maksamisen yhteydessä kampanjakoodilla SECRETSALE20. Samalla osallistuu Sveitsin-matkan arvontaan!



No niin, eiköhän näillä vinkeillä pärjätä nyt ihan alkuun! Hyviä löytöjä! 

*) Bannereiden kautta tehdyistä ostoksista maksetaan korvaus

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kun joulu on



Niin se vaan joulu tuli. Lämmin. Hellä.

Kun maas' on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.


Se kiire, huoli, stressi ja huokailu ennen joulua tuntui niin turhalta, kun joulun juhlaa vihdoin saimme laittaa yhdessä, kaikessa rauhassa. Hyvä olo ja mieli tuli seuratessa lasten, serkusten touhuiluja, koko porukan odottaessa jouluaattoa.

Ei huolta murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.


Pöytää koristivat jälleen joulun herkut, tämän joulun uutuuksina mm. itsetehty saaristolaisleipä savusiikamoussella ja kylmäsavuporonapit. Erityiskiitos ansaitusti isosisko Maagi Michelintähtiätuhat. ♥  

On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa,
vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa;
siks mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on.


Haikein mielin sanoimme heit eilen isälle ja siskon perheelle ja suuntasimme anoppilaan. Joulunvieton kontrasti on suuri, sillä tässä mummolassa ei ole hyörinää, eikä pyörinää, vaan kellot raksuttavat seinällä antaen kuuluvan taustaäänen joulun ajan tärkeimmille toimille: syömiselle ja levolle. Tässä mummolassa jouluruoka on tehty jo hyvän aikaa sitten pakkaseen eikä kuustakaan kanneta sisään. Jouluna ei tehdä mitään. Joulu se on tämäkin. Joillekin. Silmänisku.
      

lauantai 20. joulukuuta 2014

Huokaisu //keskellä//kaiken



Jouluisin kotona leivotaan ne perinteiset piparit ja tortut.  Lapset rakastavat leipomista ja illalla valmistivat torttuja, äidin vain seuraillessa vieressä. Torttuihin luumun sijaan meillä laitetaan vaniljatuorejuustoa ja omenakanelihilloa. Meillä mennään usein sieltä, missä aita on matalin, jotta ylipäätään näitä herkkuja uunistamme valmistuu. Siispä valmis voitaikina ja kannattaa varmistaa, että hillo tai marmeladi kestää paistamista.

Tänään suunnittelin säntääväni kaupungille hoitamaan vielä joulun asioita, vaan huomasin, että itse asiassa on syytä yksi päivä ihan vain huilia. Loput pukin asiat paperille ja hoidetaan ne huomenna. Tämä hyvä näin.

Tänään seuraillaan outojen näppyjen ilmaantumista kuopuksen iholle ja vältetään liikaa spekuloimista, mutta mielessä on kuitenkin, voiko vesirokko mennä ohi kolmessa päivässä???

Teetä kuppiin ja syvään hengitys. Awww. Joulu. ♥



perjantai 19. joulukuuta 2014

Leffassa: Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus

 
kuva Finnkino
 

Pääsimme katsomaan Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus ennakkonäytöksen eskarilaisen ja lähes kuusivuotiaan kummitytön kanssa. Leffa oli K-7 ja 4-vuotiaat pääsevät aikuisen seurassa. En kuitenkaan suosittele tätä leffaa alle suositusikärajan, sillä leffa oli paikoitellen vähän liiankin jännä. 

 
kuva Finnkino

Jännästä päästäänkin äidilliseen pohdintaan siitä, miten Helinä-keiju leffassa olisi taatusti ollut aineksia hyödyntää keijujen ja Keijupoukaman asukkien persoonia enemmänkin, mutta nyt pääroolissa oli muriseva Mörö ja sitä jahtaavat vartijakeijut.  

 
kuva Finnkino


Pyrin itse käymään läpi leffakokemusta tyttöjen kanssa pedagogisella otteella siitä, mikä leffan punainen lanka oli, mutta on todettava, että lapselle tämän olisi voinut keijut hyvinkin aukaista ihan repliikkien avulla. Leffassa mentiin jännästä, pelkoon ja suruun nopealla temmolla, kunnes leffa sitten yhtä äkkiä vaan loppui. 


kuva Finnkino
kuva Finnkino

Jäin itse jälleen pohtimaan, tarvitsevatko lapset todella näin intensiivisiä, kovaäänisiä, paikoin lähes kauhunomaisia kuvia. Jännällä ja pelolla on vissi ero. Missä ovat ne hyvänmielen leffat, joissa yhtä hyvin voi käsitellä samankaltaista tematiikkaa erilaisuudesta ja ennakkoluuloista sekä luopumisesta? Itse en ymmärtänyt, miksi tätä jahtaamista ja murinaa oli 1h 17 min leffassa lähes kokonainen tunti. Keijujen touhuja ja leppoisia pupuja  näkyy tässä leffassa turhan vähän meidän makuumme.

Lapset itse totesivat, että jos joku on menossa tätä leffaa katsomaan, he haluavat varoittaa, että se on tosi, tosi pelottava. Itselläni vierähti kyynel leffan lopussa, kun ei-kuitenkaan-pahalle-Mörölle jätettiin kauniit jäähyväiset. Hämmennyin, kun valot syttyivät saliin ja lopputekstit pelmahtivat ruutuun ilman, että ehdin kaivaa nenäliinaa esille. 





Suosittelen katsomaan trailerin ennen leffaa ja mikäli lapsi sanoo, että on liian jännä, arvosta sitä ja valitse joku toinen Helinä-keiju tai muu leffa. Me jäämme innolla odottamaan Cinderella -leffan saapumista leffateatteriin, joskin paha äiti-puoli hiukan tietysti pohdituttaa, miten paha hän on. Hih..

Ihanat kengät, tytöt huokaisivat leffajulisteen edessä!



kuva

tiistai 16. joulukuuta 2014

Arjen jännää ja luomuluksusta - Parhaimpia vinkkejä äideille pukinkonttiin



No nyt se on tapahtunut, mitä olen monena aamuna jännännyt: Ajoin työpaikan ratikkapysäkin ohi. Ei kannata alkaa pohtimaan, mitään kovin merkityksellistä just ennen kun pitäisi älytä nousta kyydistä pois - muuten ei näemmä älyä. Onneksi sentään havahduin aamuhorroksesta heti, kun ratikka lipui kohta seuraavaa pysäkkä enkä jäänyt ajamaan ratikkarundia ympäri kaupunkia. Joululoma lienee kuitenkin täysin tervetullut. Titityy.

Ennen lomailua on kuitenkin vielä hoidettava niitä pukin asioita. Hyvin ehtii hei. Mikäli kuulut näihin viimeisiin villahousuihin tai kaipaat täysin ansaitusti itsellesi todellista hemmottelua, tulee tässä pari aika ihanaa vinkkiä. Maahantuojalta sain testiin todellista luomuluksusta: Kahina Facial Lotionin ja Night Cremen, jotka kuuluvat kategoriaan luomuluksus. Olin aiemmin kokeillut minitesterit Kahinan arganöljyä ja silmänympärysseerumia, joista olin jo vaikuttunut. 

Kahina tulee New Yorkista tai oikeammin kylläkin Marokosta ja se on noteerattu niin Ellessä kuin Voguessakin tämän ja monen muun julkaisun lisäksi. Kahina on saanut nimensä berberikuningattaren ja profeetan mukaan, joka hallitsi Marokkoa 700 eKr. Kahinan äiti Katherine L'Heureux (yli viisikymppinen!) pohjaa ihonhoitosarjansa puhtaaseen arganöljyyn, jonka valmistus tuo elannon lukuisille berberinaisille Marokossa. Yhden litran kerääminen voi viedä kahdeksan tuntia. Opin, että kerätessään arganöljyä berberinaiset kokoontuvat yhteen ja he käyvät myös yhdessä koulussa opettelemassa erilaisia taitoja, kuten kirjoittamaan, käyttämään kännyköitä ja paikallisia bussireittejä. 

L'Heureux loi alunperin ihonhoitosarjan omiin tarpeisiinsa, koska turhautui siihen, ettei löytänyt sopivaa ihonhoitosarjaa. Mikäs siinä sitten, eikun vaan oma ihonhoitosarja pystyyn. Arganöljy onkin loistoydinaines, sillä se on erittäin antioksidanttirikas, sisältää E-vitamiinia, omega 6-öljyjä, se on ihoa pehmentävä ja todellakin tekee ihosta kauniin ja kuulaan.




Minulla on käytössä nyt Kahina Facial Lotion, joka koostuu 100% orgaanisesta arganöljystä ja mm. luomusheavoista, natriumhyaluronaatista ja luomumehiläisvahasta. Voiteen alle voisi laittaa paljon kehutun seerumin, mutta en ole kokenut sitä tällä erää tarpeelliseksi. Voide kosteuttaa riittävän hyvin ilmankin. Kenties, kun talvi todenteolla saapuu, lisään seerumin alle.  Eye serum on superkosteuttava eikä ole pusseja silmien alla voiteen laiton jälkeen.

Kahinan yövoide puolestaan on todellinen ryppysuoja pitäen sisällään kaksi voimakkainta anti-aging ainesosaa - arganöljyn ja punaiset viinirypäleet. Että ei tarvitse niiden juonteiden enää yrittää tulla tähän osoitteeseen. Yövoide on samettisen pehmeä ja se myös edistää kollageenin tuotantoa. Voin jättääkin sen Kukkohovin suklaan vähän vähemmälle syönnille. Hih.

Kahina on saatavilla henkilökohtaisesti poikkeamalla Kampin Pur Hyvinvointikaupassa tai pian avautuvassa luonnonkosmetiikan Eco Shopissa (lisätietoja tulossa) tai verkkokaupassa täällä.



Honoré des Prés Vamp a NY - Kuva: Kokemus Helsinki Day Spa

Toinen vinkki-ihanuus on Kokemus Helsingin hyllyltä Yrjönkadulta. Nappasin minitesterin mukaani ja täytyy sanoa, että 100% luonnollinen, ranskalainen Honoré des Prés:n Vamp à NY -tuoksu on just sellainen lisä, jota vaan tekee mieli suihkauttaa iholle. Tuoksu lähes huumaa, vaan ei ihme, koska siinä on sekä bourbonia että rommia! On siinä hipsaus vaniljaakin pehmentämässä näitä muita keitoksia, ettei mee ihan sekaisin. Tsihi. Sanottakoon, että luonnonkosmetiikan tuoksut ovat usein tupanneet katoamaan iholta turhankin nopeasti, vaan Vamp à NY ainakin pysyy siinä missä synteettiset sisaruksensa. Täydellinen talvituoksu, enkä muuten saa tästä migreeniä! Juhuu!

Eikä myöskään saa unohtaa pehmeitä paketteja! Pukinkonttiin yöpaitaa...



Terveisin Mummo ;)

Nyt nukkumaan, 
ettei taas ajeta ratikalla minne sattuu! 
Eikun vielä se joulukalenteri... 
Voihan tonttu!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Jouluraato

kuva

Ai että. Kolmas adventti väijyy yön takana ja minä oon niin tööt! Tällä viikolla takana on viikko töissä, jossa on pitänyt oikeasti tehdä töitä, lasten liikuttavat joulujuhlat - eri iltoina, totta kai!, kisa joulukorttien kanssa, reissu Tallinnaan ja kolmevuotiaan kuopuksen ihmeelliset unikikkailut ja varmaan paljon muuta, mutten kykene muistamaan, saati listaamaan. 

Kuopuksen nukahtaminen kestää nykyään noin kolme tuntia ja itse olen ehtinyt nukahtaa viereen jo usean kerran havahtuakseni milloin tip-tap-supatuksiin, milloin tosi-tosi-tosi-kovaan-janoon tai pissaan tai yks kysymys, äiti -yhteydenottoihin. Sitten unenpöpperössä tajuan turhautuneena, että en-vittu-jaksa-enää-vetää-Jillian-Michaelsin-iltakidutusta, saati miettiä joululahjoja mitä-kenelle-milloin, saati yhtään mitään muutakaan. Hoipperehdin olkkariin, mutta kun on niin tööt, niin sama on lähteä takaisin sinne nukkumaan, koska tämä ilta on jo ihan pilalla. Että hyvää joulua vaan.


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Hyvää oloa palasesta saippuaa




Vuoden tapahtuma - Ystävien pikkujoulut; pikkarit on juhlittu. Tähän ei voi kuin todeta, että onneksi ne ovat kerran vuodessa vaan. Oli kuplia, vähän lisää ja taas aika paljon lisää kuplia, jälleen kerran vuoden verran enemmän elettyä elämää. Kotiin tulin aivan liian myöhään ja muutamat kuplat olisivat voineet jäädä ottamattakin, mutta tänään niitä on tasoiteltu ottamalla ihan iisisti ilman säntäilyä sinne ja tänne. Ehkäpä sille oli tilausta muutenkin.  Arki ilmaantuu jälleen aamulla ja tsemppifiilistä tarvitaankin tulevalle viikolle. On niin paljon kaikenlaista, että meinaa jo hengästyttää.

Sain kolme, täydellistä saippuapalaa maahantuojalta ja luulin ensin niiden olevan Mádaran, eikä se olettamus kovin kauas heittänytkään, sillä nämä kaunottaret ovat syntyneet, kun Mádaran luojat tapasivat paikallisen nuoren taiteilijan Christina Luisa Avotinan ja ihastuivat hänen upeisiin maalauksiinsa. Näin syntyi MiloMillin kymmenen toinen, toistaan ihanampaa, ekosertifioitua palasaippuaa. Käykää ihmeessä kurkistamassa niitä täällä. Nämä kaunottaret ovat ihania pikkupaketteja ja taatusti ilahduttavat lahjan saajaa kuin antajaakin.

Nappasin suihkuun uuden MiloMillin Cucumber & Lime vartalosaippuan, jonka raikas, rauhoittava kurkun tuoksu lisättynä limellä ja höystettynä inkiväärillä karkotti kehosta juhlitun illan, virkisti mielen ja valmisteli levollisiin yöuniin. Saippuat tuovat mieleen mm. karamellisoidut tyrnimarjat ja kanelin, kuten tässä tai Cherry Chocolate, jossa tuoksuu täyteläisellä suklaalla kuorrutetut kirsikat vaniljan ja vadelmanektariinin tvistillä. Mmmm...


 
MiloMillin saippuan saat myös kaupan päälliseksi ostaessasi kamppiksessa olevan Mádaran Superseed kasvoöljyn Sokkarilta tai Emotionista (huom. verkkokaupassa ei sanota saippuoista mitään, mutta liikkeissä saippuoita on). 

Kuka enää haluaa perinteistä suklaarasiaa, kun lahjaksi voi saada ihanan MiloMillin? Näitä ei sitten suositella syötäväksi, vaikka mieli tekisikin...


tiistai 2. joulukuuta 2014

Toivepuu ja siitä joulukalenterista



Ja niin joulukalenterit ovat tulleet jo parina aamuna avattua. Äidin suunnittelema aktiivikalenteri piti sisällään pari askarreltavaa tonttua. Missä ne suklaat on, kysyi kolmevuotias. Tarjoan Haribo-kalenteria. Nää on semmosia imeskeltäviä, ohjeistaa isosisko. Nallekarkit olivat kuin kiviä. Hei vielä on partiolaiskalenteri avaamatta, huudahdan! - Orava. Ei täälläkään ollut suklaata. Huokaus. Yritänytsiinäsitten. Ensimmäinen kerta ikinä ilman suklaakalenteria, koska olin varma, että pärjätään ilman. Se oli virhe. Toka luukussa virhe tulikin korjattua. Saapa nähdä, mitä tonttu sinne kolmanteen yön tunteina taikoo. Voi vaan miettiä, miksi ei se yksi valmis kalenteri riittäisi ihan itestään.

Itselleni ajattelin aloittaa vaikka sellaisen liköörikalenterin. Harkinnassa on ainoastaan, otetaanko se päivän luukku heti aamulla vai illalla. Saattaisi tehdä kuulkaa tämmöiselle tiukkanutturalle oikein hyvää jo heti aamusta. #eivaiskaanbaileyspysyykaapissa.




Kävimme kurkistelemassa Stockan jouluikkunaa lasten kanssa. Monet muut olivat samoin suunnitelmin. Pienen raon tullessa ikkunan eteen pienet ja suuret liimautuivat ikkunaan kiinni. Tänä vuonna jouluikkuna oli interaktiivinen ja syviä huokauksia aiheuttivat takan syttyminen ja leffan (Stockan mainos) alkaminen pikkuruisissa, söpöimmistä söpöiten sisustetuissa metsän eläinten huoneissa. Jouluikkuna tehoaa aina vaan, erityisesti minuun.




Piipahdimme vielä Akateemiseen ripustamaan lastenosaston toivepuuhun lasten toiveet Color me-laukusta, Littlest Petshopeista sekä Sophia Prinsessa -jutuista unohtamatta Palace Petsejä. Kuulostaako tutuilta nämä meidän tyttöjen toiveet?

Se on kuulkaa joulukuu nyt todenteolla startannut, eikä voi - eikä halua jarruttaa. Yhtään joululahjaa ei olla vielä ostettu, mutta vakaa aikomus on hoidella pukinkontin tavarat hyvissä ajoin. Lähdetään siitä. 

Joko teillä on jouluvalmistelut hyvässä vauhdissa? Onko niitä, jotka ovat jo hankkineet lahjat ja laittaneet jo kortitkin postiin? Minä haluaisin tavata, jos tällaisia tapauksia löytyy. Olisi paljon opittavaa.