lauantai 28. helmikuuta 2015

Miniloma Berliinissä // Vinkit lapsiperheelle! // Osa I



Kohteessa ollaan
 Hallo, guten tag!
 
Vietimme hiihtolomaa sunnuntaista keskiviikkoon Berliinissä koko perheen voimin ja keräsin tähän niitä asioita mitä teimme vajaan neljän päivän aikana ja muutamia vinkkejä, mihin kannattaa - ja ei ehkä kannata suunnata uudessa sarjassamme: Live Travel with kids.
  
 Sijainti 


Halusimme hotellin keskeiseltä paikalta, josta vaikka toinen aikuisista (kumpikohan, hmmm?) voi poiketa asioille (esmes KaDeWeen tai Uniqloon), kun lapset huilailevat hotellissa. Berliinissä keskeinen paikka voi tosin tarkoittaa montaa eri paikkaa. Toisille se on Mitte, joka nimensä mukaisesti tarkoittaakin keskustaa, toisille joku muu.



Itä&länsi // äiti&tytär

Kartasta silmään sattui Berlin Zoo, jonne olimme ajatelleet lapset viedä, joten kävelymatkan päässä oleva hotelli olisi oiva valinta. Myös Berliinin pääostoskatu Ku'dammin läheisyys oli yksi kriteeri. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kyseinen Kurfürstendammin kadunpätkä on sehr lange - 3,5 km, joten se (alku)pää  kannattaa valita, niin olet jo tosi lähellä tavaratalotaivasta nimeltään KaDeWe - jos siis tällä suunnalla tahtoo kortteerata.



Sängyllä SAA pomppia! (Yhtään kertaa en kieltänyt, hyvä äiti!)

Löysin hyvän hotellidiilin ja yövyimme pohjoismaalaisittain perusturvallisessa Scandicissa. Kaikki toimi mallikkaasti, eikä alakerran ruokasalin remppa haitannut yhtään 6. kerroksessa. Aamiainen tarjoiltiin ylimmässä kerroksessa. Useimmissa Berliinin hotelleissa aamupala ei kuulu hintaan ja sama myös tässä hotellissa. Pulitimme kiltisti 9e/aikuinen aamukahvista ja siitä perusaamiaiskattauksesta, jolla pärjäsi ihan ookoosti. Pöydässä oli munakokkelit, sämpylät, Nutellat ja myslit, kahvikin oli ihan ookoota Nescafe-kapselimaatista. Alles gut.


Ruokailu

Olin kuvitellut, miten mahtavaa on istuskella ravintoloissa koko perheen voimin, mutta kun päivän dallasi ympäriinsä, kovin virkeää jengiä ei ravintoloihin enää ollut saatavilla. Olin lukenut etukäteen myös Kinder cafeista, lapsiystävällisistä kahviloista, joissa on leikkipaikkoja hiekkalaatikoista lähtien, mutta ei nyt sattunut yhtään eteen tällä reissulla, eikä niitä erikseen etsitty. Starbucksissa lämmitellessä kuopus nukkui, joten mitään erityistä leikkipaikkaa ei osattu kahvilavisiitille kaivata.

Mies söi kulttuuriin kuuluvat currywurstit ja dönerit, mutta me muut tyydyttiin mm. pizzerian antimiin ja kerran haettiin ruokaa tytöille Mäkkäristä. Vaikkakaan tämä teko ei ollutkaan niitä loman kohokohtia, niin mainittava on, että tilasin itselleni suorastaan erinomaisen kana-tomaatti-mozzarella wrapin, joka yllätti positiivisesti pikaravintolan ovella etukäteen huokailleen itseni. Sitä paitsi olin kiitollinen, että pari viikkoa sairastellut kuopus edes söi jotain, oli se sitten juustohampurilainen tai jotain muuta, kunhan söi.

Hotellista sai ilmaiseksi pitkin päivää pikkusuolaista, kuten kolmioleipiä, hedelmiä ja juotavaa, kahviloista pretzelit ja pakolliset Dunkin Donutsit napattiin jossain välissä. Ei kuoltu nälkään.


Nähtävyydet

 


Hotellihuoneemme ikkunasta näkyi pommitetun kirkon (Keisari Vilhelmin kirkko) jäänteet ja eskarilaiselle kerroimme, että täällä on ollut kauan sitten sota ja lentokoneesta on pudotettu pommeja, jotka on rikkoneet monet rakennukset. Sen enempää historiaa emme lasten kanssa peranneet. En olisi haikaillut muutenkaan Hitlerin bunkkeriin,  mutta toki nähtävyyksien valintaan vaikutti vahvasti minimatkaseura.  Minilomamme varsinaiseksi kohteiksi valikoituivat eläintarha ja Legoland.




Berlin Zoossa vierailimme lomamme toisena päivänä, varsinaisena loman ensimmäisenä aamupäivänä. Olin tuijottanut koto-Suomessa ahneena keväisiä sääennusteita, jotka lupasivat jopa +8 astetta, joten jätin rohkeasti toppavaatteet kotiin. Se oli virhe. Aamulla lämpömittari pysytteli nollan tuntumassa, mutta onneksi mukana oli kuitenkin tytöille villahousuja ja kevyemmät toppatakit, mutta alaosissa olisi ollut toivomisen varaa. Dumm mutter! 




Eläintarhassa oli pieniä apinoita, isoja kirahveja ja sitten muita lajeja siltä väliltä. Minua hämmensi ajatus, kun eläimet, esimerkiksi leijonat ulkoilivat, niin heitä ei suinkaan ympäröinyt mitkään sähköistetyt rauta-aidat, vaan sellainen pikkuruinen valli erotti meidän perheen leijonaperheestä. Grrrauw! Pienissä, ahtaissa sisätiloissa leijonat lymysivät kaltereiden takana, mutta siellä oli niin kamala leijonanpissin haju, että lapset anelivat pääsevänsä takaisin hotelliin. Eikun nyt katotaan näitä eläimiä. 




Eläinten mielentilat eivät monen kohdalla jääneet epäselviksi. Jääkarhun samaa kaavaa toistava askellus ja päänheilauttelu kielivät siitä, että kaikki ei ole ihan oikein yläkerrassa. Simpanssit olivat apaattisia ja monen eläimen käytös oli silminnähden stressaantunutta. Jäi vähän huono fiilis koko eläintarhatouhusta. Pienet apinavauvat ja pingviinit olivat sööttejä ja hassuja, seeprat, norsut ja kaikki muutkin eläimet hienoja, mutta päällimmäisenä kuitenkin ajatus, että kaikkia lajeja ei vaan tarvitsisi ihmisten viihdykkeeksi omilta, luonnollisilta sijoiltaan rahdata. Snif.



Kirahveja näki legoversioinakin Sony Centerissä, johon suuntasimme seuraavana päivänä.

Ostimme liput etukäteen netistä Legolandiin, tämä kannattaa, sillä se on edullisempaa kuin paikan päältä. Voit myös valita tietyn time-slotin, jolloin voit mennä sisään, viipyä voit sulkemisaikaan saakka. Siinäkin voi tämmöinen nuuka henkilö pelata hinnan kanssa.  




Internetti lupaili meille suurille Lego Friends -faneille Heartlake Cityä ja Stephanien, Andrean, Emman & co. tapaamista paikan päällä, mutta todellisuudessa Legolandiin voi mennä rakentelemaan legoilla, katselemaan sinänsä mageeta mini-Berliiniä ja kuulemaan, miten Ritari Ässä laulaa I've been looking for a freedomia, kun napista painamalla Berliinin muurin saa kaadettua ja bileet alkavat. Tätä toistettiin aika monta kertaa.


Kohta se muuri kaatuu!

Legofrendeistä ei siis nähty silmäystäkään eikä Heartlake Cityksi voi mielestäni kutsua paria huonetta, jossa voi katsoa saksaksi dubattuja Lego Friendseja ja - yllätys, yllätys - rakennella legoilla, mutta olihan se tietysti jotain enkä valittanut, kun parkkeerasin kolmevuotiaan kanssa tähän esikoisen rakentaessa isänsä kanssa legoautoja, jotka sai viedä kisaamaan radalle ja kellottaa ajan. Vein autot radalle ja ennen kuin olin saanut koslat aseteltua, meidän ohi oli kiilanneet jo monet saksalaislapset.




Legolandistä löytyi tietysti legoshop ja paja, jossa tiettyyn kellonaikaan rakennettiin ohjaajan avustuksella joku legohomma. Ei menty, eikä ostettu mitään. Lapset kuitenkin tykkäsivät Legolandista ja se oli tärkeintä.


Muurista näkyi palasia siellä täällä.

Kävelimme juutalaisten muistomerkin läpi kommentoiden, että tässä on samanlainen muistopaikka kuin hautausmaa on, eikä täällä saa juoksennella tai huutaa. Tämä informaatio oli riittävää. Pysäytti.




Brandenburgin portti tsekattiin ja tämäkin siitä syystä, koska osui sopivasti matkalle kohti Legolandia. Parit fotot ja matka jatkui. Katse kuitenkin kiinnittyi tien toiselle puolelle, valkoisiin risteihin, jotka viereisen puiston aidassa muistuttivat jaetusta Berliinistä. Siinä kohtaa parinkymmenen onnettoman muurin ylitys jäi yritykseksi.


Taustalla näette Brandenburgin portin... Nimim. #SoNotMatkaopas2015

Mies kävi katsomassa futismatsia samaisena iltana jossain ja kävi samalla reissulla eräällä kuuluisimmista rajanylityspaikoista Checkpoint Charliella. Hyvä, että edes meistä toinen. Koko muuri ja erinäiset rajanylityspaikat, kamalat kohtalot väkisinkin hiljentävät. Voi todeta, että historia on Berliinissä melkoisen mustaa.  




Pitihän sitä Itä-Berliiniäkin nähdä sen verran, että voi sanoa käyneensä siellä. Piipahdettiin Aleksanderplatzilla tai Alexilla - kuten paikalliset sanoisivat. Otettiin muutamat kuvat tv-tornista ja tultiin äkkiä takaisin länteen. Totta puhuen kävelimme pikkulenkin ja se neuvostofiilis oli ihan käsin kosketeltavissa. Sanottakoon, etten koskaan käynyt Neuvostoliitossa. Entschuldigen Sie bitte.



 
Oli mielenkiintoista nähdä Itä-Berliinin kulmia ja kokea hyvin erilaisia fiiliksiä Länsi-Berliinin verrattuna, mutta hotellia en näiltä kulmilta henkilökohtaisesti buukkaisi. Kertoo artikkelin kirjoittajasta jotain.

Yhtä kaikki 25-vuotinen East-side gallery olisi ollut mielenkiintoista kävellä, mutta koska ei enää Legolandin jälkeen jaksettu, niin ei sitä tsekattu. Onneksi on youtube ja saman voi tehdä kotisohvalla - ja kuulee historiaa siinä samalla, eikä tule kylmä. Sitä paitsi ensi kerralla sitten.





Liikkuminen


Metro on keltainen


Saavuttuamme kohteeseen, Tegelin kentältä hypättiin taksiin. Hinta oli 25e tippeineen (2e) sunnuntaitaksalla. Mennessä kentälle takaisin hinta oli 17e, mutta tipattiin tätäkin, erityisen kivaa kuskia, joten hinta oli 20e. Suosittelen lämpimästi berliiniläistä taksia.

Metrolla liikuttiin vain yhtenä päivänä muutama väli, hurautettiin Aleksanderplatsille. Rattailla liikkuvat kannattaa huomioida, että kaikkialla ei suinkaan ole hissejä metroasemilla.

Bussilla numero 100 olisi ilmeisesti nähnyt ne olennaiset turistinähtävyydet, mutta eipä tullut hypättyä kyytiin. Kiinnitin huomiota, että ihan täyteen tupattuja monet Ku'Damin liepeillä huristelleet linjurit olivat, joten kenties rattaiden kanssa turistibussiin ahtautuminen ei olisi muutenkaan ollut mitenkään gute idee.

Finnair lennätti meidät Helsingistä vajaaseen pariin tuntiin. Yhtä lailla Air Berlin kuskaa sinne ja takaisin. Meitä ihmetytti Tegelin kentän omaleimaisuus mm. sen suhteen, että turvatarkastus kesti aivan liian kauan, check-in virkailija oli sitä mieltä, että P&T tuplarattaat voi ottaa koneeseen sisään. Onneksi pidin pääni ja väitin vastaan, oltaisiin muuten jouduttu tuomaan ne takaisin. Suojamuovin saaminen rattaiden päälle oli myös melkoisen työn takana, vaan kun se löytyi, niin ei ollut teippiä. Jostain se jätkä kaivoi kuitenkin nippusiteen ja rattaat saatiin ehjänä perille.

Tegelin kenttähän on muutenkin liian pieni, jopa uusi Brandenburgin vielä valmistumaton kenttä tulee olemaan lähtöisesti liian pieni, joten helpotusta ei ole tulossa Berliinin kentille tulevaisuudessakaan, mikä on ihme. Tax-free ostoksista haaveilevien kannattaakin nauttia Hki-Vantaan loistokkaasta tax-freesta verrattuna Tegelin versioon. Ostin muutaman jutun Tegelin kentältä ja juuri maksaessani, kassa meni jumiin. Myyjä siirsi ostokseni toiselle puolelle ja maksoin ne sinne. Koneessa kurkkasin pussiin ja olinkin ostanut muutaman muunkin jutun, jota en alunperin aikonut. Mikä ylläripussi!

Summa summarum

Kaupunkilomailu 3- ja 6-vuotiaiden lasten kanssa on ehkä osin haastavampaa kuin lento Kanarialle pukemisineen, kävelemisineen ja rattaissa istumisineen. Tämä sillä olettamuksella, että Kanarialla pääfokus on olla viikko paljainjaloin ja suojata iho liialta auringolta. Edelleen lähtisin samanlaiselle reissulle milloin tahansa uudelleen, sillä erotuksella, että ottaisin helmikuussa vielä toppahousut lapsille mukaan.

Jep, jep. Uutta reissua jo suunnitellaan. Jonnekin biitsille. Varmaan just sinne Kanarialle.



P.S. Ostosvinkkipostaus tulossa!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Parit menovinkit: Topeliuksen Satumaan Sankareita 150v ja Vimman Pop up Torikorttelissa










Viikonloppuna pidettiin sadetta Satumaan Sankareissa Topeliuksen lukemisia lapsille 150 v -näyttelyssä Päivälehden museossa Ludviginkadulla. Tytöt tykkäsivät pukeutua hienoihin mekkoihin ja viittoihin. Äiti ja iskä saivat tytöiltä keitoksia ja kahvia, eikä kiirettä ollut mihinkään. 

Päivälehden museoon on helppo poiketa kaupungilta ja ehdottomasti mennään uudestaan, sillä näyttely on pystyssä elokuuhun saakka.

Näyttelyn(kin) jälkeen voi hullutella ja napata vaikka hauskat kuvat muistoksi. Iskä rajattiin pois kollaasista - yksityisyyssyistä. Äitillä normimeno.


 

P.S. Torikorttelissa päivystää Vimman Pop Up-shop tämän viikon. Joko sulla on lettilegsut? Mulla on. Niissä on aikuisen naisten vyötäro. Melkein kainaloon. Parasta.

lauantai 21. helmikuuta 2015

RMS Beauty - Täydellinen "Un" Cover-up




Meikkiterkkuja moi! 

Olen jo pidemmän aikaa intoillut uudesta sarjasta ja nyt itsekin vihdoin käyttänyt muutaman viikon ajan amerikkalaisen RMS Beautyn*) nopeasti suuren suosion saavuttanutta "Un" Cover-up -peite-/meikkivoidetta, Lip2Cheek huuli-poskipunakomboa ja Eye Polishia. Keskityn tänään tuohon itselleni todelliseen löytöön "Un" Cover-upiin ja kerron muista tuotteista myöhemmin. Pari aamua sitten koettu hätätila, kun en heti paikallistanut meikkivoiderasiaa, paljasti minulle, että olen vihdoin löytänyt iholleni täydellisesti sopivan meikkivoiteen. Tästä tuotteesta täytyykin täysin ansaitusti lausua muutama ylistävä rivi. 

Nämä vinkit välitän eteenpäin ilomielin, sillä käsissäni on luonnonkosmetiikan yksi monista aarteista. RMS Beautyn luoja Rose-Marie Swift on maailmalle kuin Raili Hulkkonen on meille suomalaisille. Meikkitaitelija isolla M:llä, joka on kaunistanut muun muassa Giselen ja Miranda Kerrin - ja monet muut. 

Sarjan filosofiasta ei voi olla mainitsematta, että sen idea on hoitaa ihoa, ei vain korjata sitä tilapäisesti erinäisillä kemikaalitaikatempuilla. Sarja saikin alkunsa, kun Rose-Marie sairastui vakavasti joitakin vuosia sitten. Lääkäri tiedusteli häneltä työskentelikö hän kenties kosmetiikkateollisuudessa, sillä hänen kehostaan löytyi suuria pitoisuuksia raskasmetalleja ja muita kemikaaleja. Tämä antoi sysäyksen ryhtyä viemään eteenpäin sanomaa turvallisesta kosmetiikasta ja sen käytöstä.

RMS Beautyn tuotteista ei löydy haitallisia kemikaaleja, synteettisiä säilöntäaineita tai geneettisesti muunneltuja ainesosia. "Un" Cover-up sisältää ainoastaan seuraavat ainesosat: kookos-, risiini- ja jojobaöljy, mehiläisvaha, kaakaovoi, rosmariini, tocopherol on luontaista D-vitamiinia, titanium dioxide puolestaan valkoista pigmenttiä ja iron oxides ovat raudan oksideja, jotka ovat luonnon omia väripigmenttejä. Tykkään! 

 


Tuotteiden tarkoitus on korostaa ihon luonnollista hehkua ja kauneutta kuin peittää sitä kemikaalikerroksen ja paksun maskin alle. Allekirjoittaneen luonnollinen hehku on monena aamuna jossain piilossa, mutta kun sipaisen päivävoiteen alle ja levitän "Un" Cover-upia sormin kasvoille, jolloin sen tärkein ainesosa kookosöljy aktivoituu sormien lämmöstä ja koostumus levittyy iholle sulavasti - et voilà! Se todellakin tasoittaa oman ihonvärin peittäen punaisuuden ja antaen sille lupaamaansa luonnollista hehkua

Hehkua voi lisätä korostamalla kulmaluita, amorinkaarta, poskipäitä tai mitä nyt haluaakaan vielä erikseen korostaa niille suunnatulla omalla valovoiteella Living Luminizerilla, joka on kuukauden tuotteena täällä. Itselläni ei ole vielä kokemusta tästä tuotteesta, mutta kesää kohti mentäessä uskon, että valot napsautetaan päälle myös näihin poskipäihin. 

"Un" Cover-upia saa Sisters Beauty Shopista kolmea eri sävyä täältä. Itselläni ja varmasti monelle suomalaiselle iholle sopii sävy 11. Olen suunnittelut ihon päivetyttyä hankkivani myös sävyn 22, jota voi tarvittaessa sekoittaa vaaleamman 11 kanssa. Nerokasta! Itse en käytä puuteria voiteen päällä, koska pidän sen kuulaammasta ominaisuudesta, mutta rasvaisemman ihon omaava voi supsauttaa voiteen päälle hiukan puuteria halutessaan. 

Olen syystäkin innoissani "Un" Cover-upista, sillä en ole juurikaan voinut käyttää meikki- tai BB-/CC-voiteita, koska etenkin nenänpielistä alkaa iho heti hilseilemään, eikä käyttämäni värivoiteet ole jostain syystä kestäneet työstämistä. Voide pian levittämisen jälkeen usein silppuuntuu poskille ja tästä johtuen olen joutunut pesemään sen pois. Vaan onneksi näin ei enää! #mesohappy




RMS Beautysta riittää vielä paljon kerrottavaa ja jatkan sitä tarkastellessani Lip2Cheek ja Eye Polisihia, mutta tähän kohtaa on mainittava vielä yksi onnentunteita aiheuttava asia: RMS Beautyn meikkien sanotaan näyttävän ikääntyvällä iholla - aina vain paremmalta! Wohoo, who's the lucky girl! Sen nimittäin takaa tuotteiden sisältämä ihmeellinen, luonnollinen kookosöljy, jonka antibakteerinen ominaisuus hoitaa ihoa. Allekirjoitan täysin tämän väittämän. Hehkutin tuotteita myös töissä, kun työkaverini kertoi katselleensa kaunista ihoani, eräässä kokouksessa - ai-miten-niin-tylsä-kokous - tshih! Vaan arvatkaas,  kenellä toisella on myös kaunis iho seuraavassa kokouksessa! ;) #äitilovesRMSBeauty



*) Blogiyhteistyö, tuotteet saatu.

torstai 19. helmikuuta 2015

Disney (ja äiti) on Ice



Täällä ollaan! Jäisistä kentistä ei ole Helsingissä saanut nauttia kuin Jääpuistossa ja Hartwall Areenalla. Kävimme pari viikkoa sitten esikoisen kanssa kokeilemassa ekaa kertaa kaunoluistimia ja äidin ylläriksi hokkareita! Videomateriaalia ei ole kansan huvitukseksi saatavilla, valitettavasti.




Ihanat serkut viettivät kanssamme ystävänpäivää juhlien Disney on Ice -esityksessä. Lapset olivat odottaneet esitystä vain jotain pari vuotta ja näin heidän rakas tätinsä nousi - jos ylipäätään enää mahdollista - huipuista huipuin rankingissä aina yhden pykälän lisää. ♥

Disney on Ice oli kokemus väliaikoineen ja Frozen-valokuvauksineen. Allekirjoittaneen toikkaroidessa hallissa toppavaatepinojen kanssa, täti oli jo täyttämässä lasten toivetta valokuvasta Anna ja Elsa figuurien kanssa.  Kyllä se kerkiää, mutta en valita. Minäkin rakastan. ♥♥

Frozen tuntui olevan se juttu tälläkin areenalla. Mikit ja Minnit saivat melkoisen rauhassa luistella ja vasta loppuhuipennus räjäytti penkit (korvat räjähtivät jo ensi soundeista, musat oli säädetty huonokuuloisille. Nimim. Äiti Kriitikko). Serkukset lauloivat Let it gouta ja Frozen-soundtrackiä ulkomuistista pienimmäistä isoimpaan niin että äitin silmään meni jotain roskaa. 

Onko siellä luisteltu tänä talvena
      
 

lauantai 7. helmikuuta 2015

Lauantaiaamun ajatelmia ja synttärionnittelut eräälle ihanalle!

Paljon onnea, paljon onnea vaan tätin ihanalle tytölle tänään juhlapäivänä!


Yhtäkkiä onkin lauantai ja tänään juhlii synttäreitään tätin ihana tyttö, paljon onnea vaan!

Kulunut viikko on ollut nopea, kun työpäiviä kertyi itselle alkuviikkoon ja loppuviikkoon - vain yhdet molempiin päihin. Kuopuksen yskä lämpöineen piti meitä kotona viikolla ja esikoinenkin lintsasi eskarista. Yritän varastaa näitä vähän niinkuin ylimääräisiä yhteisiä hetkiä tyttöjen kanssa silloin kun se on mahdollista, kuten nyt oli, vaikka sairastaminen ei olekaan yhtään kivaa. Mieleen on vähitellen hiipinyt ajatus, että kun koulu alkaa, niin se sitoo meidät arkeen eri tavalla. Tiukemmin. Kotipäiviä ei pidetä ilman syytä ja ilman open lupaa.

Odotan myös jo ensi viikonloppua! Saamme mukavaa seuraa ja juhlimme tänään synttäreitään viettävää sekä muuten vaan ollaan yhdessä tärkeiden tyyppien kanssa. Se vaan on parasta! 

Sitten seuraakin perheloma Berliinin. En osaa odottaa matkalta oikeastaan muuta kuin yhdessä oloa ja hotellielämää. Kotona on aina jotain mitä pitäisi tehdä. Nytkin odotan inspiraatiota, missä kohtaa aloitan pyyhkimään seinää. Terve. Jospa se inspis sieltä kohta iskisi, kunhan kirjoitan ensin tämän.

Eletään kuitenkin ensin tämä viikonloppu ja nautitaan vaikka siitä seinän pyyhkimisestä, koska se on sen jälkeen hohtavan puhdas. Yhtään ei edes harmita, vaikka olin ajatellut paneutua tuoreimpaan naistenlehteen, mutta koska kolmevuotias oksensi illalla ko. lehden päälle, niin sekin aika on säästöä johonkin muuhun. Think positive, eh!

Ihanaa viikonloppua, se on ihan alussa vasta!
 

torstai 5. helmikuuta 2015

Kevät tuli - Pico-sovituskuvia

Stailaus: Kolmevuotiaan toiveita noudatettiin. Frozen-huivi ja mustat saappaat. Takkia ei vaan meinannut kelpuuttaa kokeiluun, kuten ilmekin sen todistaa: Men nej mamma, härregud, vad håller du på med?


No niin kevät on täällä! Se tuli tänään lähikauppaan, kun kusti oli polkaissut SS15 Picon*) sinne. Takki on korallinvärinen, ei yhtään vaaleanpunainen, jos joku sellaista odotti - kuten minä.


Luotettavat hihaspeksit, eh?

Lähes kolme- ja puolivuotiaalla on pituutta tasan metri, jos muumiseinämittariin on luottaminen. Pico on kokoa 104/110 cm. Just passeli, sanois lapsi ja äiti. Hihat eivät ole reilut, niissä ei ole resorin kääntövaraa, takki on sopivan pituinen. Takin alla on muistaakseni college-paita. 


"Ja hymyä!"

Tällä fiilistellään kevät, kesä ja syksy. Miinustetaan kesä, koska se tulee olemaan niin helteinen, ettei takkeja tarvita. Tämä yksilö on varmastikin FB Mini Rodini -kirpparilla saatavilla vuoden päästä, sikäli tuo kaunis koralli ei ole muuttanut kovasti väriään käytössä tai tullut muuten kaltoin kohdelluksi.

Nyt odotellaan sitten jokunen kuukausi. Tänään nimittäin satoi Helsingissäkin ihan kunnolla lunta. Nyt pakkasta, kiitos että päästään pulkkamäkeenkin!



*) mainoslinkki


maanantai 2. helmikuuta 2015

It's Berlin beibi!


Achtung!

Perhelomaa pukkaa parin viikon päästä Berliinissä. Hotelli on ihan kaupungin ytimessä, jonka allekirjoittaneelle määrittelivät tavaratalo KaDeWe, Berlin Zoo ja Tiffany & Co. Tsihihihi!

Matkalla viivytään kolme vuorokautta. Mikäli olet Berliinin kävijä ja haluat vinkata, mitä kannattaisi kolme- ja kuusivuotiaiden kanssa nähdä ja kokea Berliinissä, niin huikkaa tänne!

Danke Schön!
 

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Sukellus Harry Potterin maailmaan - DIY Hermione Granger



Jatketaanpa tätä tee-se-itse-naamiaisasu-lapselle -teemaa. Kuten mainitsin DIY Frozen Elsa -postauksessa, lapselle osui tammikuussa kolmet kaverisynttärit kohdalle ja 2/3:sta oli naamiaisteema. 

Toisissa synttäreissä oli jo innostuttu Harry Potterista ja meidän eskarilaiselle Tylypahkan kuviot ovat vielä hämärän peitossa. Meiltä löytyy kaikki Potterit ja pari bonuksena alkuperäiskielelläkin, mutta äidiltäkin on jäänyt pari viimeistä lukematta. Muistan, kun Potterit ilmestyivät, minua - monien muiden lisäksi - kiehtoi hieno kieli niin Kapari-Jatan suomennoksissa kuin Rowlingin englannin kielisissä teoksissa. Luin Pottereita iltaisin sängyssä ja ne parit kirjat jäivät oikeastaan siksi lukematta, koska aloin nähdä painajaisia tiedät-kyllä-kenestä. Olen pohtinyt Pottereiden pariin Viistokujalle palaamista sitten, kun lapset ovat tarpeeksi isoja. Vielä se aika ei ole, ehkä luemme näitä, kun istun itse kiikkustuolissa. Tai ehkä vähän aikaisemmin.

Sen verran kaivelin Pottereita, että luin tyttärelleni pätkiä Hermione Grangeristä, jotta hän voisi samaistua naamiaishahmoonsa. Aika yks yhteen muuten ovat nämä tytöt, kun mietimme yhdessä, miten sopivan hahmon valitsimme.

Hermione on vuosikurssinsa vanhin ja kaikin puolin viisain oppilas... Hermionella on tuuheat, pörröttävät tumman ruskeat hiukset ja kastanjanruskeat silmät... Hänellä on selkä hieman kumarassa kaikkien kirjojen kannon painosta.. Hermionen yleisimmät vaatteet ovat koulupuku ja vapaa-ajan asuna farkut ja paita... Hermione on luonteeltaan ahkera ja innokas opiskelija. Hermione tuntuu osaavan oppikirjat ulkoa jo ennen kuin muut ovat edes avanneet niitä ja oppii loitsut nopeasti... Hän onkin vuosikurssinsa paras oppilas ja yksi koulun parhaita. Lähde Hermionen kuvaukseen viisas Wikipedia.

Hermionen asu oli helppo toteuttaa. Kaapista löytyi kauluspaita, äidin kätköistä musta kravatti, jota tuli pidettyä joskus ysäriluvulla - silloin joskus kun se on ollut in - tai sitten ei ole. Hame on Pomp de Luxin ja tummansininen neuletakki pukin kontista. Polvisukat löytyivät iskän sukkalaatikosta. Valmista tuli! 

Sanottaakon sananen vielä niistä kolmansista synttäreistä. Ihan ilman mitään panostusta sinnekään ei lähdetty, vaan tällä kertaa hiuksiin tehtiin juhlakampaus. Kiharameri, olkaa hyvä.