torstai 28. helmikuuta 2013

Stalkkaaja is my middle name

Mihin soitetaan? Ei turvaköysiä. Kuka soittaa?

Kyllä minä aina katson sydän syrjällään noita lumenpudottajamiehiä, kun ei ihan hirveesti päätä huimaa. Samaan hengenvetoon voisin todeta, ettei järkikään ihan hirveesti päätä pakota, kun ei minkäänlaista suojaköyttä ole kavereilla. Tässä on ajateltu samoin kuin itse jonain teininä: tollakaan ei ole pipoa, vaikka on -25 pakkasta, en laita minäkään, ja hyppään vielä mopon kyytiin. Paitsi en hypännyt. Kenenkäs tossumonkeyn kyytiin minä. En kenenkään. 

psin kuvia ihan vaan jostain omenoista, ja siinä ohessa taltioin pikkuisen ikkunasta tätä täysin älyvapaata toimintaa, vaikka samaan aikaan pelkäsin kameralle tallentuvan jonkun benjihyppy - ilman köyttä. Toimintani ei ollut kovin diskreettiä, sillä ne peijoonathan hokasivat, että joku stalkkaa, enkä käyttänyt edes mitään salamaa! Arvatkaa, osuiko tuo pallo ikkunaan, ja arvatkaa, miten nopeasti putosin kameroineen polvilleni, enkä kulkenut lähelläkään ikkunoita sinä päivänä, enkä minään muinakaan päivinä. Jurpo.


Aitäh, ko ei saag söögid eikä joogid rauhas! Minu grilvorts putos maaha ja minu piima kans. Tere akka siellä aggunassa!

Raidallisia unia

kuva: täältä

Että sattuukin juuri palkkapäivänä tulemaan postilaatikko täyteen ihania tarjouksia... Toisaalta mikäpä onkaan parempi päivä tehdä ostoksia. Tässä teidänkin palkoille sijoituskohde.

Olen itse hipelöinyt näitä trikoolakanoita Marimekossa, ja miettinyt, miten hyvät unet niissä nukkuisi. Nämä ei ole ikinä alessa. Vaan nyt on. Apua. Punainen, eikun musta, eikun keltainen on ihana, toisaalta myös tuo vihreä on keväisen raikas. Apua. Tee päätös, ja pujahda lakanoihin tästä.

P.S. Sis. mainoslinkin Finnish Design Shopiin.

Tiedättehän Yves Rocherin...

Ei ole varmaan ketään, joka ei olisi kuullut Yves Rokkerista tai Rosserista tai Rösääristä, vai onko todella? Kävelin ihan hetken mielijohteesta Forumin liikkeeseen sisälle viime viikolla ja minut valtasi lämmin, nostalginen fiilis. Kuuluin nimittäin jo alle kymmenen vuotiaana Yves Rocherin kerhoon. Tilasin arnikkikäsivoidetta naapurin vanhoille tädeille sekä pakotin kavereiden vanhemmat tilaamaan milloin mitäkin, ja kiitoksena isoista tilauksista, sain tilaajalahjaksi milloin mitäkin. Erityisen onnellinen olin, jos äitini suostui tilaamaan minulle omenantuoksuista Pomme d'api -shampoota. Oooo mitä muistoja. 

kuva: täältä

No nykyään kun allekirjoittanut on niin valveutunut ja herännyt tarkkailemaan, mitä  perheensä iholle laitetaan, niin huomasin, että Yves Rocherillakin oli ekosertifioituja tuotteita. Onko kenelläkään kokemusta näistä? Itse voisin kokeilla vaikka Bio Culturen vartalonkuorintaa ja puhdistusgeeliä. Niin ja vaikka muutakin. Täytyypä perehtyä näihin.

Tsekkaa Organic Cosmetics sarja ja mikäli innostut tilaamaan, vielä tänään saat koodilla 10CHECKOUT 10€ alennusta kun tilauksen arvo on vähintään 39.90€. Verkkokaupassa näyttää olevan myös 500 euron arvoinen matkalahjakortti arvottavana. Ottaisin.

P.S. Jokaisesta myydystä Bio Culturen tuotteesta istutetaan puu YK:n ympäristöohjelma  UNEP:ssa.  

P.P.S. Sis. mainoslinkkejä.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Lego Friends

Äiti katselee ikkunasta kaukaisuuteen, iskä makaa sohvalla. Keittiö on huippuvarusteltu. Jääkaapissa on muuten maitotonkka. Trendikästä tinkimaitoa tietty. ;)

Monessa perheessä rakennetaan isompien lasten kanssa Lego Friendseillä, kuten myös meillä. Joulupukki toi neljävuotiaalle Olivian talon (tätä rakentaa arviolta noin kolmekymmentä vuotta), joulukalenteri oli Lego Friends, ja pienempiä paketteja on ostettu lukuisia, kuten Emman studio ja Andrean kanihäkki. Kiitokset vaan monista näistä sinne Tätille, joka auttoi joulupukkia..  Tämän voi yhtä hyvin lukea myös niin, että meillä on tuhansia Lego Friends palasia, jotka ovat vaarassa mennä imurin kitaan, ja on niitä sinne ehkä jokunen palanen mennytkin. Pakkauksissa on usein muutama ekstrapala kurjia äitejä silmällä pitäen.

Legot sitovat lapsen ja vanhemman yhteiseen puuhailuun (miksei yhdistävät), sillä ainakaan meillä lasta ei voi tyrkätä legopaketin kanssa yksin puuhailemaan pariksi tunniksi. I wish. No enkä. Enpä. On hienoa katsoa, miten lapsi osaa itse katsoa ohjeita ja myös rakentaa ihan itse. On myös suorastaan järkyttävää tajuta, miten lapsi omaa huomattavasti paremman avaruudellisen hahmottamiskyvyn kuin äitinsä. Äiti: Mites päin se siihen tuleekaan... Lapsi: Anna se tänne. Et sä tajuu. Jonkun verran ohjeistusta tarvitaan siihen, että palaset täytyy koota järjestyksessä. Kohta 5 on tehtävä ennen kohtaa 8. Ihan oikeesti. 

Me on annettu Lego Friendsejä lahjaksi neljävuotta täyttäville ja sitä vanhemmille. Tämä on ollut mieluinen lahja, ja niin helppo! Näistä mä tykkään. Neljävuotias sai itsekin lahjaksi ekat Friendsinsä täyttäessään neljä, ja on tietysti tohkeissaan, jos paketissa lukee ikäsuositus 6-12. Monissa on tosin +5. Aluksi rakentaminen oli hiukan hankalaa, mutta tosi pian pikkusormet ottivat pikkuruiset palaset haltuun. Nyt varsinaista rakentamisapua tarvitaan tosi harvoin.

Ihan itse valittu. Lego Friends sukat ja nuo kimjong-lipokkaat.

Toinen lahjavinkki Lego Friends tykkääjille on tietysti vaatteet... Paita ja sukat. Kiitos jälleen samalle Joulupukille. Sekä säilytyslaatikko olisi ihan ehdoton. Meillä legokaverukset nimittäin majailee pienissä matkalaukuissa, joita saa vaikka Tigerista, mutta yksi isompi säilytyslaatikko olisi ehdoton. Semmoinen joku kylpyammeen kokoinen.

Minkä ikäisenä teillä aloitettiin Legojen kanssa leikkiminen? Onko Lego Friends hurahduksia? 

*) Linkit mainoslinkkejä Lekmerille. Osa näyttää toimivankin. Linkistä pääsee kuitenkin kauppaan ja se on tärkeintä. :)

Anna mun vajota

kuva: täältä

Jos on kartoittaja tulossa katsomaan kylppäriä - ja vielä sovittuna aikana, niin silloin hetkeä ennen ovikellon soittoa, yksivuotiaan potalla istuttaminen ei ole ehkä kaikista fiksuinta. Se ei ainakaan, että alat selventämään, että se oli tää vauva, joka just oli istunnolla siellä vessassa. Niin varmaan oli tuo vauva.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Mini Rodinit part II saatavilla


kuva: täältä


TORSTAINA! 

Kaksi yötä Mini Rodinin kesän kakkososaan!  Onko mitään pakko-saatavia?

Meille ainaskin flamingoja!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Liebster blog -haaste

  

Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.


Kiitos Siilis ja kiitos Jennijee!

Liebster Blog -award on kiertänyt monessa blogissa, ja olenkin ihan supertylsä, koska en laita tätä eteenpäin, sillä tiedän, miten rankkaa on potea huonoa omaatuntoa kuukausitolkulla, kun muistaa heti, kun on koneen sulkenut, ettei taaskaan muistanut haasteeseen vastata. Tähänkin meni vaivaiset puolivuotta. Ainakin. Sikäli haluat vastata, olisin äärimmäisen iloinen, jos jättäisit kommenttiboksiin linkin tai omat vastauksesi. 

Nyt mentiin!

Tunnustuksen mukana tuli seuraavanlaisia pähkinöitä pureskeltavaksi!

*

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

yksivuotiaan uudet jutut, laulaminen ja neljävuotiaan hauskat oivallukset
isosisko sekä ihanat tätin tytsyt ja muut läheiset
hyvä ruoka  - vielä parempaa, jos sattuu olemaan itsetekemä (yleensä ei ole)
ystävälliset ihmiset
jotain mukavaa postilaatikosta, kuten kortti!



Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

no kahvia, jollen aloita kohta Detox-paastoa. Hahhah, en aloita.
lasten touhut ympärillä - ne kikatukset ja ne tappelut
hetki itselle (alkaa noin klo 22)
puhelin
internet


Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

kysy uudelleen kesällä, mutta nyt mennään vanhasta muistista:

Kathryn Stockett:Piiat
Heli Laaksonen: Lukkosulaa ja lumpeenkukkia
Anna-Leena Härkönen: Terveisiä pallomerestä
Alexander McCall Smith: Mma Ramotswen tarinat
Taina Kinnari: Ei menny niinku Strömsössä (osa 1) -  ihan vaan yksi kuva sivulla 16. Käykää katsomassa vaikka kirjakaupassa, mutta varautukaa, nimittäin seuraa ihan järkkyä tenaNAURUA vai-mitä-se-pissithousussa-nauru-nykyään-on!! Ja muistakaa, että minähän varoitin! :)

 
Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:

ääh, kuuntelen nykyään niin huonosti mitään tiettyä, enkä voikaan pysähtyä kuuntelemaan mitään, koska minoon niin herkkä ihminen. Kun laitan Lasten aarteiden Maailmassa monta ihmeellistä asiaa, niin itkusta ei ihan heti tule loppua - vain elämää Jonne Aaronin Kylmä ilman sua:sta puhumattakaan. Silti tämä oli tosi kiva kysymys, koska pysähdyin muistelemaan hetkiä, jotka liittyivät johonkin biisiin. Nämä eivät ole mitään kaikkien aikojen biisejä, vaan muuten erityisiä.

7 seinähullua veljestä: Banaania poskeen
Laulettiin isosiskon kanssa tätä ihan hulluna joskus 80-luvun taitteessa tai jopa vähän ennen sitä. Kisauweera, kisauweera, kisauweeeeeera! :D
   
Foo Fighters: All my life
tämä special siksi, koska näin bändin Miehen kanssa Tavastialla vain parin muun kanssa... Voitin liput näihin Koffin kemuihin. Sitä tultiin Dave Grohlin kanssa ihan kavereiksi. Melkein ainakin. Foo Fightersiä ei ole viime aikoina soinut meidän musiikkilaitteissa, vaikka se on nähty myös Pariisissa lämppäämässä RedHotChiliPepperssiä edellisellä vuosituhannella. Yes, I'm that old.

Amy Winehouse: Back to Black
Voi Amya. :( Tämä oli mun tunnusbiisini korvanapeissa, kun matkasin painajaismaiseen työpaikkaani konsultinhommiin vuosina 2006-2007. Brrrr. Ei muistella sitä, tai muistellaan, sillä sieltähän tämä blogikin sai alkunsa.

Guru (Jazzmatazz): Lifesaver
Muutin pois kotoa lukion jälkeen au pairiksi (erittäin viisasta lähteä au pairiksi, kun ei omakaan huone pysynyt siistinä. Äitikin yritti ehdottaa talouskoulua). Moikkasin ihanaa ystävää Brysselissä matkalla sinne omaan elämään ja tätä me kuunneltiin silloin.
  
Uusi Fantasia feat. Freeman: Liian myöhään
Tän biisin tekijä asui mun naapurissa pari vuotta sitten. Se sinänsä ei ole mitään tai kovin specialia. Tää on muuten vaan hyvä biisi. Hölkkäävä Freeman saa hymyn huulille.  

Todistettavasti musiikkia on kuunneltu myös lähivuosina. Hieno.

B o n u s:
Cheese: Sokka irti (no en linkitä!). 
Hahhah, ihan vitsi. Jarella on vähän liikaa Vuikkaria miun makkuun.
Jostain syystä tää soi kuitenkin usein mun päässä, kun puhisen pyykkivuorien keskellä, ja viskelen kenkiä naulakkoon. Raivona. Ehkä mulla sittenkin on jotain tukahdettua Jarea kohtaan. ;)

 
Viisi materialistista joululahjatoivetta:

ojdå, oonk mää tosi ajoisa vai tosi myöhäsä? 
No aina on toivoo:

Muuton Myy-lamppu vaaleanpunainen tyttöjen huoneeseen. Sen voi laittaa myöhemmin keittiöön. Eli pitkä käyttöikä, jos tytöt innostuvat joskus muustakin väristä.

String Pocket (booooring! - tiedetään, joka blogissa vilkkuu tämä! Siksipä en edes linkitä. Päätin jo sen takia unohtaa koko hyllyn, mutta en voi, kun tarvitsen keittiöön just tämmöisen pikkuhyllyn.)

Uudet kengät - Vagabondin kengät (blogibongaus nekin), väri konjakki, just tänään sovitin. K-kengässä plussakortilla 69e. 

Samujin Tori-laukku (tähän voi yhdistää myös hääpäivän - tän kerran. :))

Uudet farkut

Uusi kevättakki (tähänkin on jo ideoita..)


Montak mulla jo tuli? 

 
Viisi lempiruokaasi:

Sushi 
Avokadopasta
Tuula Paalasen juustot, syön vaikka ihan pääruoaksi.
Lohikeitto
Äidin tekemä hirvipaisti, jonka kastikkeeseen tuli mustaherukkahyytelöä.

 
Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

jossain, missä on lämmintä, niin lämmintä, ettei palelisi yhtään, ja saisin lukea riippumatossa kirjaa. Tää on siis joku kesämökki Pielisen rannalla.

 
Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
  
ihana
mieletön
aivan superi
huikee
mahtava
vaatimaton ;)

 
Viisi asiaa, joista unelmoit:

että läheiset ja myös itse mukaanlukien - pysyisimme terveinä.
että kaikki nämä meidän pienimmät saisivat kulkea onnellisen, 
ja mahdollisimman mutkattoman elämänpolun ihan sinne vanhoiksi mummoiksi saakka. 
että Mies jaksaisi päivästä toiseen päivitellä, miten kerrassaan hieno vaimo hänellä on.
 oma koti
mieluinen duuni, josta maksetaan palkkaa niin helkkaristi, että naurattaa.
 
 
Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

Kuten äitini eräänkin kerran (ollessani joku 17v) minulle huikkaisi viisaasti lähtiessäni illanviettoon ystävieni kanssa: Perästä ei sitten kuulu. -Joojoo äiti.

Ajatuksilla on valtava voima, kanavoi ne oikein.

Laitahan sokeripala suuhun, kuten Mieheni sanoo minulle aloittaessani länkyttämisen (mä en edes tiedä mitä tuo tarkoittaa, kuulen vain ajoittain tekeväni niin.)

Kuten neljävuotiaani minulle sanoo: Älä aina jaksa. Siis löysää välillä.
 
Toistan itseäni uudenvuoden lupauksista, mutta tätä viisaampaa en vaan keksi:
Tee toisille niin kun toivoisit sinulle tehtävän.

*

LOPPU! 


Toppasormet

Laadukkaat puhelinkuvat, olkaa hyvät!

Saanko esitellä:

Toppasormikkaat. Ekat koskaan tätä laatua. Tähti Jonathanit tuli jälleen taloon.  Meille kotiutettiin Tähtijonskut toppahaalareina jokin tovi sitten. Niistä ekat tunnelmat täällä. Voin kertoa, että neljävuotias ei suostu Mini Rodinin toppahaalaria päälleen vetämään, ja Jonskuissa on kahlattu kuukausi sohjossa sun missä, vaan ei huonoa sanaa pääse niistä tästä suusta. Very impressed. Lähtökohtahan oli, että äiti on onnellinen, kun toppikset mätsäsivät niin hyvin sydäntakin kanssa - jos vielä pitävät vettä ja ovat kaikin puolin hyvät, niin aina bonusta. Hihhih.

Tänään nappasin alelaarista vielä samaa sarjaa nuo hanskat, joissa siis saumoissa vahvikkeet eli pitäisi vesi pysyä ulkopuolella. Spekseissä löytyy 10 000 sitä ja tätä ja 5000 jotain muuta eli juurikin siksi halusin ottaa vielä nämä kokeiluun.

Mies totesi, että lapsi ei muuten ikinä laita noita käsiinsä, koska ajattelee ne poikien hanskoiksi. Äiti pelasi psykakortin ja sanoin ennen kuin annoin hanskat, että näitä ei ole mikään pakko ottaa, voidaan palauttaa, jos et tykkää. Lapsi nappasi sormikkaat sormiinsa ja totesi niiden olevan täydelliset heppatytön hanskat. Great parenting vol. 252.. :)

Sitten takaisinveto postauksestani Everestin topparukkasista. Kehuin niiden olevan parhaat ikinä. Oh well, olisi pitänyt odottaa nämä loskaruskasoossikelit. Ne ovat ihan susirukkaset näillä keleillä nimittäin. Aivan litimärät sisältä. Sikäli saumoja ei ole teipattu, se tarkoittaa sitä, että on ihan sama lupaako se tuote, vaikka satutuhatta vedenpitoa tai hylkyä. Ne ovat ihan hyvät kuivalla kelillä, mutta niissä on ärsyttävä piirre se, kun vuori lähtee käden mukana rukkasesta. Sen sököttely takaisin, etenkin kiireaamuina (joka aamuna) on ihan pehvasta. Täytyy harkita kaivellaanko yksivuotiaalle Tähtijonskut samasta alelaarista kuin isosiskolle eikä suunniteltuja Everestejä. Sormikkaille jäi hintaa vähän reilu 11e. Koot ovat reiluja. Meidän lähes viisveelle koko 4 oli just passeli, koska on ihan skidisti reilu eli ensi talvikin niillä luultavimminkin päästään, mikäli sormet eivät päätä kasvaa jotain viittä senttiä. Hehe.

End of rukkasraportointi.

Onko teillä hyviä/huonoja kokemuksia rukkasista/sormikkaista tässä kohtaa talvikautta? 
Siis mä oon vielä niin talvessa, kohta täytyykin alkaa kaivelemaan kevätkaappeja!

Ellos -40% + -20%

kuva: täältä

Yo! 

Pikamainoslinkkivinkki: Ellokselta alennusta 40% kalleimmasta tuotteesta ja 20% muista kodinvalikoiman tuotteista.. Klikkooppa tästä ja osta ihtes tainnoksiin.  

*Tarjousehdot: Alennukset koskevat uutta tilausta Elloksen valikoimasta. 40%:n alennus koskee normaalihintaisia vaatteita, kenkiä, asusteita, kodintekstiilejä, sisävalaisimia, tapetteja ja mattoja. 20%:n alennus koskee normaalihintaisia kodintekstiilejä, sisävalaisimia, sisustustarvikkeita, mattoja, tapetteja ja huonekaluja. Alennukset ovat voimassa 3.3.2013 asti, ja ne voi käyttää vain kerran. Pienin toimitettava tilaus on 25 euroa. Toimituskulut lisätään tilauksen loppusummaan. Alennuksia ei voi yhdistää muihin alennuksiin, tilaajaetuihin, alehintaisiiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin tai -tarvikkeisiin, Guest Designer -tuotteisiin eikä Ei alennusta -tuotteisiin.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Mörkö se lähtee (luku)piiriin

En voinut olla laittamatta Riku Korhosia ja Anna-Leena Härkösiä samaan pinoon. Pus.

Meillä on paljon kirjoja, mutta ei kai kirjoja voi olla liian paljon? Viime aikoina, oikeammin viime vuosina niitä ei ole tullut kovinkaan montaa luettua. Miten aloittaa kirjan lukeminen, kun ei saa lehteäkään luettua kunnolla? No ei mitenkään. Tuntuu, että kirjalle tulee antaa aikaa ja kunnioitusta, ei sitä niin vaan aloiteta ja jätetä kesken. Lukuharrastushan sinänsä ei ole jäänyt, kirjat ovat vaan vaihtuneet blogeihin. Päätin kuitenkin alkaa tasapainotella näiden kahden lukuharrastuksen kanssa.

Kirjahylly tai meidän monet hyllyköt (mi-nä-NIIN-ha-lu-an-Lun-di-an!) pursuilevat kirjoja ja  hyllyjen yläreunaan tungettuja papereita ja piirrustuksia, jotka ovat tärkeitä, ja vain hetkellisesti (yeah right) aseteltu kirjojen päälle. Olen noin kahdeksan vuotta tuskaillut, että tarvitsemme kunnollisen kirjahyllyn, ja koska tämä ei ole toteutunut, niin kirjahylly on kuin pommi. To do: ylimääräiset ja turhat kirjat (puolustus: liittyi johonkin oppimistehtävään) divariin tai mihin vaan. Onko pakko säilyttää joitakin bridgetjonespokkareita (on, koska ne on ostettu Camdenista ja niin samaistuin tuolloin päähenkilöön. Kirja on sitäpaitsi alkuperäiskielinen).


Ei joulua ilman Kinsellaa. :)

Eilen vihdoin astelin kirjojen eteen ja hylly kerrallaan aloin järjestelemään. Imuroin ja pyyhin pölyjä kirjojen päältä ja hyllyiltä. Hyvä, hyvä. Pidin kirjoja käsissäni, muistelin keneltä olin ne saanut (kiitos!), ja mikä joulu tai synttäri tai nimmari tai mikä vaan tsemppaus/kiva ajatus oli ollut kyseessä. Kirja on niin loistava lahja. Ihan vauvasta vaariin, paitsi en tiedä ymmärsikö appiukko idean saatuaan minulta Kyrön Miniän. En varmaan itsekään ymmärtänyt. Anoppi oli sentään tykännyt, ja saivatkin joulupukin konttiin sitten myös sen Ruskeankastikkeen. Sanomattakin selvää, että meiltä meni heille myös se eka Mielensäpahoittaja. Järjestyshommissa huomasin muuten, että anoppi on jättänyt palauttamatta vähintäänkin neljä Mma Ramotswea. Hyvää hyvyyttäni olen antanut aina matkalukemiseksi. 


En ole uskaltanut lukea kaikkia, kun aloin näkemään painajaisia.

Järjestelytoimet venyivät, koska jäin pitelemään kirjoja käsiini ja vaivihkaa kääntelemään sivuja. Päästessäni vihdoin valokuvahyllyn kohdalle, aloin huokaillen kääntelemään albumeja, joissa oli kuvia lähes kymmenen vuoden takaa. Huokailujen lomassa päätin, että on tilattava reilun vuoden ajalta printit. Pian. Se se on nopeeta hommaa, permele. Silti se on tehtävä, koska kuvat albumeissa ovat ihanaa katseltavaa sekä tietysti yksi what a mum's gotta do, mum's gotta do -jutuista. Printtien tilaaminenhan ei tarkoita sitä, että ne ovat siellä albumissa. Alahyllyllä säilytettiin myös perheemme seurapelejä, joita ei ole ainakaan viiteen vuoteen pelattu (esikoisen ikä): kolme Trivial Pursuittia (erilaiset), Rappakalja (saatu lahjaksi, ei koskaan pelattu) ja Scrabble (anopin kanssa pelattu - vieläpä kahdesti). Pelit siirtyivät eteisen kaappien päälle odottamaan seuraavaa siirtoa. 

Elämänhallinta- ja lastenhoito-oppaat siirtyivät takariviin eli eturivin kirjojen taakse. Anna Wahlgren ei ole nykyään kovinkaan hyvässä valossa (kiitos tyttärensä traumaattisten lapsuusmuistojen), eikä sitä tullut esikoisenkaan aikaan paljon luettua. Luin useimmiten jälkeenpäin kuvaukset, millainen Wahlgrenin kahdeksankuukautta vanha oli, ja huomasin meidän olevan huomattavasti kehittyneempi. Hehhe. Wahlgrenin unikoulua muistaakseni kokeilin neljä vuotta sitten - illan.

Koiranpennun valintaopas = elämänhallintaopas

Kirjahyllystä puuttuu Kettu ja Oksanen - tämä hävettää ja pyydän anteeksi junttiuttani, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut perehtyä siihen ankeuteen ja muihin ahdinkoihin Virossa viimeisen parin vuoden aikana. Saako puoli pistettä, että olen ostanut Puhdistuksen lahjaksi? Ketun Kätilön lukematta jättämisestä saa ampua. Tai älkää.

Ensi viikolla ilmestyy toisen Katjan - sen nallekarhu Kallosen Askon - Kallion Säkenöivät hetket, jolla olisi hyvä herätellä tätä kirjaharrastusta. Siitä siirtyy pikkuhiljaa vaativimpiin teoksiin. Katja Ketultakin tulee uusi teos - Jäänsärkijä. Varmaan jotain optimistisesti viiden vuoden kuluessa Sofinkin lentävät kyyhkyset ja ehkä se Puhdistuskin on tullut luettua. Leffaa ei lasketa, enkä sitä aiokaan katsoa. Eihän se saanut edes yhtään patsasta. 

Aloitetaanko yhteinen lukupiiri?