perjantai 16. tammikuuta 2009

Maailmassa monta ihmeellistä asiaa

Hei hei,

täällä yks pöpi taas kirjoittaa. Oon nimittäin YKSIN KOTONA. Aika karmiva tunne. Tätä ei montaa kertaa viimeisen 10kk aikana ole tapahtunut. Huhuuu. Kaikuuko täällä? Sen sijaan, että vaikka makaisin sohvalla tai sängyssä ihanassa unessa, hakkaan tätä tekstiä. Nimittäin nyt ei nukuta, vaikka kuinka olen tänään tehnyt tilinpäätöstä siitä, miten väsynyt olen, että missä se MINUN OMA aika oikein on. Mies on viisas ja antaa minulle heti omaa aikaa. Ajatuksissani oli alun perin viettää tätä luksushetkeä Helsinki Day Spassa, mutta tässä sitä nyt kyyhötetään. Sukkahousuissa. Eikä missä tahansa sukkahousuissa, vaan raskaana oleville tarkoitetuissa, mutta vain siksi, että muita en näihin pakkasiin löytänyt. Sukkahousut on muuten ihan persiistä.

Olen viime aikoina havainnut, että olen omistautunut lapselleni niin täydellisesti, että en ole tätä kuuluisaa omaa aikaa osannut edes kaivata. Nyt vähitellen on alkanut tuntua siltä, että ehkä tekisi ihan hyvää käydä päätään vähän tuulettamassa, että ei tarvitsisi pohtia esim. seuraavia asioita:
- Poliisimaija ajaa ohitse Bulevardilla ja mietin, että ahaa - vapaa kyyti, kun kyltissä katolla palaa valo. (Älä mieti tätä sen enempää, minäkin yritän unohtaa...)
- Täysin tuntematon ihminen tervehtii kohdalla iloisesti, että MOI MOI!!! Onneksi kävelee ohi, koska en ollut koskaan nähnytkään tätä ao. henkilöä. Tässä on mahdollista, että hän teki tässä virhearvion.
- Ollessani yksin toimittamassa esim. kauppa-asioita (ei tapahdu usein), juoksen kauppaan ja kiirehdin takaisin. En pysty juoksemaan takaisin tullessa, koska raahaan mukanani ihan tajutonta määrää ostoksia. Yleensä joudun ottamaan taksin, koska olen mielenhäiriössä lastannut kärryihin maitoja, vichyjä, tuhat purkkia vauvanruokaa, joita ei jaksa kantaa.
jne.
jne.

Vauvanruokia on siksi tajuton määrä, koska yksin ollessani saan tutkia niitä ihan kaikessa rauhassa. Mies mukana: "OTA NYT JO NE PURKIT, miks niitä pitää tuijottaa???" Tää on sellainen juttu, jota Mies ei varmaan ikinä tajua. Siinä on sama juttu, kun shoppailussa yleensäkin. Minun browsing on yhtäkuin maanista tuijotusta. Pöh.

Nonni näin meillä. Ja PIIP, oma aikani onkin ohi. Mies tuo lapsen sisälle ja lähtee itse omalle ajalleen baariin. Kyllä se tosiaan on viisas.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Uudet kujeet

Kukvel!

Nyt on uuden vuoden kunniaks saanu Rouvan blögikii uuvet värit ja muodot, vähän niinku itsellekin toivoisi tapahtuvan. Väriksi kelpuuttaisin kevyen päivetyksen ja vähintäänkin tyviväriä huutaa pää. Muotoja en varsinaisesti halaja lisää, lähinnä olisin suht valmis luopumaan näistä nykyisistä, että jos on halukkaita, täältä saa käydä hakemassa.
Free of charge.

Mitään lupauksia emme tehneet, ainakaan ääneen niitä ei lausuttu, mutta mitä tulee allekirjoittaneeseen, niin tulevaa vuotta varten on laadittava budjetti. Valtion sponsoroima vanhempainlomani tulee päätökseen alle kuukauden kuluttua (ou nou!!! byäääääääää!!!) ja sen jälkeen täytyy selviytyä spiritus santoksella tms. En ole ao. asiaa sen kummemmin pohtinut, mutta on todennäköistä, että nykyinen kulutus on lähes nollattava.
Hau is posible? Enhän minä nytkään käytä rahaa juuri mihinkään...

Toinen ääneen lausumaton seikka on säännöllisen liikkumisen lisääminen.
Emphasis on säännöllisen. Kävimme lapsen kanssa tänään joogassa. Tästä tulee viikottainen rituaali yhdessä bailatino tunnin kanssa. Siinähän sitä taas olisi viikko täynnä. Tanssia, joogaa ja viikonloppuna uintia. Siihen sitten vielä yhdelle päivälle muskari. Full book, kuten eräs konsulttikingi taannoin totesi. On muuten melko järkkyä, että tuo demoni menneisyydestäni ei irrota otteestaan, vaan hiipii salakavalasti mieleeni liiankin usein. Hus!

Jooga oli taivaallista. Salissa oli ihanan lämmin ja aurinkotervehdyksetkin sujuivat vanhasta muistista ihan ookoosti, lapsi ei varsinaisesti innostunut toimimaan äidin parina, vaan kävi nuoleskelemassa kanssajoogaajien vichypullojen korkkeja ja häiriköi muiden osallistuvia lapsia osoittamalla sormella silmään.
Olemme tutkineet nuken silmiä - ne menee kiinni ja auki sekä ne saa sormella väännettyä auki.

Venyessäni pää alaspäin seisovaan koiraan, lapsi purkaa ponnarini ja päättää ryhtyä seisomaan minua vasten. Ookoo, siis kyseessähän on nimenomaan SEISOVA koira, lapseni on nero. Juuri kun olen päässyt vauhtiin, alamme joogaamaan lapsia. Nou, nou, nou, nou ei nää mitään joogaa tartte, antaa niiden vaan köllötellä (muiden lapset) ja häiriköidä (minun). Ilmeisesti nämä vauvat tarvitsevat ja ajatuksenahan se on varmasti herttaista, kun lapsi töröttää niskaseisonnassa ja tekee heinäsirkkaa. Minun lapseni on vauvahierontansa suorittanut viiden kuukauden iässä, jolloin oli vielä manipuloitavissa. Tällä erää top3 on kiipeily, kiljuminen sekä muiden joogaajien juomatilanteen tarkastaminen.

Vaikkakin tämä kunnianhimoinen (lue: itsekeskeinen) äiti haluaisi skipata lapsijoogaosuuden completely, niin menemme myös ensi viikolla. Ainahan äiti voi sen verran huilata.


PS. Voi hemmetti tätä fonttia ja sen kokoa. Olen muokannut sitä noin kuusi varttia eikä se siitä muuksi muuta, että olkoot siinä sitten epätäydellisenä. Pah. Yöunethan tästä tosi menettää, mutta nekin ennemmin kun hermot!!!


PPS. DAY II klo 18.22. muokkasin HTML-koodia. HUOM! M i n ä m u o k k a s i n h t m l - k o o d i a . HAH! Sainpas sinut senkin hiivatin tekstin kutale ojennukseen! HAH HAH!