sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kukkaparatiisi parvekkeella





Meillä on tänä kesänä aivan unelmainen kukkaparatiisi parvekkeellamme. Osallistuin Kauniisti kotimaisen FB-arvontaan ja suureksi ilokseni voitin käyttööni ihkaoikean suunnittelijahortonomin ja valitsemiani kesäkukkia iloksemme parvekkeelle! Ai-van mah-ta-vaa!  

Meillä on ollut tähän saakka kesäisin parvekkeella pelakat ja orvokit, ehkä joskus myös markettaa. Nämä ovat myös ilahduttaneet,  mutta en ole oikeastaan osannut laajemmin suunnitellakaan, mitä kaikkea voisimme laittaa parvekkeelle. Kovin suurta valikoimaa kesäkukkia ei Helsingin keskustassa ole oikein edes ollutkaan. 


Parvekesuunnittelijatiimi: Anu ja Minna

Arpaonnen osuttua kohdalle, matkasimme suunnittelijahortonimi-Anun ja kuvaaja-Minnan kanssa Vantaalle Kukkamestareiden puutarhalle ja vietimme siellä rauhassa aikaa tutustuen kukkavalikoimiin, jotka viihtyisivät paahteisella kaupunkiparvekkeellamme. Olin kertonut etukäteen suunnittelijahortonomille parvekkeen mitat ja ilmansuunnan. Kerroin myös, että pidän vihreästä ja valkoisesta, muista väreistä vaaleanpunaisen eri sävyistä. Pian päätin, että valkoinen ja vihreä edustakoot parvekkeella äitienpäivänä saadussa hortensiassa, puutarhalla lopetin turhan hipistelyn ja valitsimme alkuun voimakkaan fuksian väriset pelargoniat. Siitä se Onneli ja Anneli -parvekkeen suunnittelu sitten lähti! 



Siinäpä olimme hiukan ihmeissämme parvekeplanning crew:n kanssa, kun pohdimme logistista siirtymää meille kaikkien ihanuuksien kanssa. Autoon ei olisi enää yhtään ylimääräistä kukkaa mahtunut, mutta nämä mahtuivat ja se riitti! 

Ennen istutusta...

Meidän kesäparveke 2017

Pelakoiden lisäksi mukaan valikoitui muun muassa keijunmekkoamppelit, verbenaa, neilikkää, dianaa, hopeavitjaa. miljoonakelloa ja markettaa! Näistä moni oli minulle aivan uusia tuttavuuksia, vähintäänkin nimensä puolesta. 

En voinut kuin huokailla puutarhalla. Siellä oli niin valtavasti valikoimaa ja aivan ihania kukkia, jotka olivat aiemmin jääneet minulta täysin huomaamatta. Rakkaus kukkapuutarhoihin roihuaa ja myös ensi kesänä ihastelen ja haen kesäkukat puutarhalta! Nyt enää tarvitsee pitää nämä ihanuudet hengissä! On ollut luontevaa nyppiä ja hoitaa kukkia. Toki hiukan mietityttää, miksi tuo keijunmekko pudottelee kukkiaan öisin ja diana hiukan loukkaantui kun laitoin sen yksin melko isoon astiaan, mutta virkosi onneksi kuitenkin. 

Vanhan kansan mukaan 10.6. jälkeen ei tule enää yöhallaa, joten enää näitä pienokaisia ei tarvitse peitellä, kuten tein vielä viikko sitten. Oh yes, I am in love. Vaan eikös nämä olekin vaan niin ihania? 

Fiiliksiä puutarhareissultamme voi kurkata Minnan koostamalta videolla alla. KIITOS!!!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Hornstull, Tukholman Punavuori ja Spinner-löytö!


Hej, hej, hejsan!

Mihin tämä aika oikein kiitää? No voin kertoa, viime postauksesta on tapahtunut paljon. On ihmetelty nollakeliä, on siitä huolimatta laitettu parvekekukat, jotka tänä kesänä ovat erityisen huikeat - postaus suunnitteilla, on oltu (taas) reissussa, mutta tällä kertaa mukana hela gängen ja siskon gängi myöskin. Vad fantastiskt!

Saimme kesästä kunnon esimakua, kun reilu viikko sitten risteilimme ah aina niin jätteihkuliiniin naapuriin Tukholmaan. Tuntui kyllä ihan kreisiltä vetää hytissä shortsit jalkaan, kun säätiedot väittivät Tukholmassa tuolloin olevan +25 astetta. Näin kuitenkin teimme, eikä palellut yhtään, kun suuntasimme Värtänin-satamasta suoraan Tukholman hipsteriyden ytimeen, Hornstullin kaupunginosaan. Sinne pääsee suoraan metrolla.

Voisi tietysti pohtia miksi juuri 40+ perheenäiti ja -iskä lapsineen suuntaa juuri tänne hipsteriyden ytimeen, mutta mitäpä sitä pohtimaan. Kivaa oli poiketa muuallakin kuin Gamla Stanissa, jossa ehdimme tosin tälläkin reissulla piipahtaa. Hornstull tulee maantieteellisesti Södermalmin kylkeen, joten kovin kauaksi tutuista kulmista emme eksyneet, eikä poikkeamaan mennyt kovinkaan paljon aikaa.

 
 






Hornstullissa vietetään lauantaisin Loppis, markkinoita ja alueen valtaa kirppari ja foodtruckit. Meitä suosi ihana, lämmin sää, joten kiertelimme alueella myös ihan fiilistellen säätä, mitään sen erikoisempaa ei tarttunut mukaan.

Ihastelimme hauskoja tauluja ja lapset bongasivat tietysti Pikachun (en taaskaan muista oikeaa kirjoitusasua). Hamahelmistä oli tehty taidetta. Pitäisiköhän sitä itsekin aloittaa...


Kuinkahan monessa muussa perheessä on Spinnerit viuhuneet tai sitten ei ole viuhuneet, koska ovat kaikkialta loppu? Meidän perheessä alkoi kiivas spinner-etsintä ennen koulun loppumista, vaan Helsinki-city sanoi ei-oota. No eipä tarvinnut hypätä kun Silja Serenadeen, kun Kids&Toys teki heti menomatkalla yhdeksänvuotiaastamme onnellisen. Paluumatkalla lupasimme ostaa serkuillekin omat spinnerit, vaan sepä oli silloin myöhäistä, myös laivan varastot olivat ehtineet tyhjentyä. Onko perheen aikuisetkin hurahtaneet tähän stressileluun? Itse en ole vielä ehtinyt, on ollut suoraan sanottuna hoppu, vaan hyvä sellainen. Palataan siihen. Nyt paistaa aurinko, joten löpinät seis ja kohti parveketta!

  


torstai 25. toukokuuta 2017

Kuin herrankukkarossa Bergenin kyljessä






Hei helatorstain iltana!

Palasin eilen työmatkalta Norjasta ja koin vierailleeni jossain aivan ainutlaatuisessa paikassa, joka mykisti minut kauneudellaan ja tyyneydellään. Bergenin kyljessä sijaitseva Osøyri tai tarkemmin ottaen Solstrand Hotel & Bad, jossa yövyin, oli jollain tapaa taianomainen - monella tavalla. Minut valtasi täydellinen tyyneys katsellessani ympärilleni. Saatoin vain huokailla. Ehkä se on vähän tällainen, se taivaanrannan maa.    















Luin lentokoneessa, että Bergenissä sataa 270 päivää vuodessa, joten ajattelin, että eipä ainakaan harmita istua sisätiloissa konferenssissa. Yleinen vitsi on, että bergeniläinen sanoo: - I saw the sun yesterday and I got really scared. Ha, haa. Olin varautunut lämpimin vaattein, mutta kahden päivän vierailuni aikana aurinko ihan lämmitti, eikä vettä tullut tippakaan. Villaponcho sai jäädä matkalaukkuun.
 
Hotelli oli huikea ja minulle kerrottiin sen olevan Norjan paras konferenssihotelli. Tätä en tohdi kiistää. Instastoriesvideoissa esiteltiin myös huone, jossa oli unelmaisen pehmeät peitot, tyynyt ja patja. Nukuin samassa asennossa aamuun saakka, tätä ei ole tapahtunut vuosiin.

Lämmin uima-allas, josta pääsi uimaan myös ulkoilma-altaaseen herätti minut aamulla ennen superrunsasta ja erittäin maistuvaa aamupalaa. Allas oli Stille sone ja täytinkin kehoni täydellisellä rauhalla, jota edesauttoi harmoninen maisema. Mihinkään ei ollut kiire, vaikka aikataulu olikin olemassa.







Kahdessa päivässä, jotka oli täytetty myös workshopeilla, dinnereilä ja verkostoitumisella ei ihan hirveästi ehtinyt tutustumaan uuteen kohteeseen. Sen verran ehti, että kävelin hotellin ympäristössä ja vain nautin siitä, mitä kulloinkin näin. Oli niin kaunista, että teki melkein mieli itkeä. 

Konferenssin anti itsessään oli myös ilokseni mielenkiintoinen ja sain uusia tuttavuuksia naapurimaistamme. Mikäli joku suunnittelee matkaa Norjaan, niin lämmin suositus Bergenille ja 30 km päässä olevaan Hordalandille. Tänne jäi pieni pala sydäntäni.   
 

Tämän päivän olen pyhittänyt lapsuuteni presidentti Koiviston muistolle, kuten varmasti moni muukin. Osallistuimme esikoisen kanssa presidentin surusaattoon Hietaniemen hautuumaalla ja seurasin televiosta hautajaisten kulkua. Suuri kunnioitus.

torstai 18. toukokuuta 2017

Salajäätelö

- Nonytnetuli! Äkkiä! Jäätelö!


Hei,

välitän eiliset terveiset kotoa, olin yksin - arvasitko? Kuvassa jäätelö, joka on juuri saatu kääreestä, ajateltu ottaa koivet-sohvalla-tässä-sitä-vaan-chillataan -kuva ja silloin ovi käy. Siinä ei paljon uutta otosta tärähtäneen tilalle napattu. Lapset olivat itse olleet juuri hoplopissa vetämässä sokeriöverit, vaan äiti se ekana oli miettimässä, minkä sohvatyynyn taakse saa tuikattua aarteensa. Tokenin onneksi ja söin jäätelön ihan muina naisina, tosin keittiössä ja hiukan hotkien eli en suinkaan alkuperäisasetusten mukaisesti chillaten sohvalla. Tämä ei-täällä-äiti-ole-herkutellut-yksin -syndrooma jatkuu varmastikin vanhemmuuden läpi.

Tällä viikolla on taas hartiaseutua kirrannut ja päässäkin on huipannut, joten huominen etäpäivä ja viikonloppu on enemmän kuin tervetullut. On ollut kiirusta, kuten Instastoriesista on ballerinojen asennosta tämän saattanut siellä kurkkijat havaita. Illalla olisi ollut aikaa ja jopa kehotus mennä salille, mutta puhuin pitkän puhelun rakkaan siskon kanssa ja sen jälkeen nappasin jäätelön kouraan. Salille sitten taas vaikka viikonloppuna

Viikonloppuun siirtyy arjesta niin paljon to-doota, jotka onneksi yhtä helposti siirtyy seuraavaan viikonloppuun, jos jää tekemättä. Yhtään ylimääräistä kierrosta en halua lisätä sellaista asioista, jotka eivät ole ihan pakollisia, vaikka samaan aikaan tiedän, miten hyvää saliterapia tekee, vaikka siellä vain venyttelisi niskaa. No huomenna sitten.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Dreaming of....

kuva

Uusi viikko on taas startannut. Lämpö on varovaisesti palannut, ainakin tänne etelään, mutta taikauskoisena pidän vielä toppakamat valmiuksissa eteisessä. Tänään oli suorastaan kuuma kotimatkalla. Don't be fooled, sanoo sisäinen pessimisti. 

Äitienpäivää vietimme juhlan kunniaksi kesämekossa ulkoillen. Minä sain ihanan aamiaisen ja muistamisia, vaikka lauantai menikin räyhätessä. Tuntuu - turhan useinkin, että olen maailman ärsyttävin äiti, koska jaksan jäkättää jo-ka i-ki-nen päi-vä - ja vielä moneen kertaan tavaroiden paikoilleen laittamisesta. Viesti ei ole edelleenkään mennyt perille, vaan joka ikisestä tavarasta täytyy sanoa e-rik-seen. Tänään otin avuksi pitkästä aikaa jätesäkkiuhkailun. Toivon, että jonain päivänä tämä jäpätys kantaa hedelmää, vaikka olisi vain kiva lakata tämä ainainen kiristely, ei ole kivaa. 

Olen vakavasti pohtinut, kuinka paljon eliniänodotukseeni vaikuttaa heikentävästi tämä siivoamisesta tappelu, joka nostaa verenpainetta taivaisiin. Nyt olen vakavasti harkinnut siivoojan palkkaamista. Kynnys on suuri, koska sitä helposti pitää itseään totaaliluuseerina, koska tuntuu, ettei selviä yhden kolmion siistinä pitämisestä. Samaan aikaan siinä ei ole mielestäni mitään järkeä, että joka hetki jossain on kohta, joka pitäisi hinkata. Puhumattakaan siitä, että suurimman kriisin avioliittoomme aiheuttaa tappelu siitä, kuka on jo siivonnut sitä ja sitä ja mitä vielä pitäisi siivota ja kuka sen tekisi. Lisäavun palkkaaminen omaan kotiin vaatii kuitenkin harkintaa, koska onhan se myös taloudellinen investointi, mutta kyllä mieli tekisi.

Miten on? Kuinka moni on nostanut kädet pystyyn tämän asian edessä, ryhtynyt mukavaksi ja rennoksi ihmiseksi ja tilannut siivojan kotiin?


 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kesä kävi tervehtimässä touhuajaa


Istun aika lailla tasarahana sunnuntai-iltaa sohvan nurkassa. Olen valmis koisaamaan hymy huulilla, sillä niin paljon saatiin viikonloppuna aikaisiksi.  

Ihana, lämmin kesäpäivä ilahdutti eilen lauantaina ja siirryimme kesämökillemme Hietsun torille Robertsin suojaisaan nurkkaan, missä joka ikinen kesä, lähes joka ikinen lomapäivä minut on totuttu näkemään iltapäiväkahvilla. It was so good to be back. Hei ja instaseuraajat ovat saaneet seurata myös elävää kuvaa, sillä Instastories-osastolla on nähty parina päivänä myös videomatskua. Ihan hauskaa! Itse tykkään seurata näitä pätkiä toisten päivistä ja kiva näitä on itsekin tehdä. #vihdointässäpäivässä #youtubekanavaasaattevieläodottaa

Aurinko helli niin ihanasti eilen, että vaihdoin hiukan väriäkin ja kaivelin aurinkosuojat esiin. Innostuimme lasten kanssa lämmöstä niin, että tyhjensime pölyisen parvekkeen ja pesimme talven pois. Tämä hetki on aina yhtä ihana. Illalla on vielä viileä, mutta tiedämme, että se kesä on lähellä. Puhdas parveke toivottaa sen tervetulleeksi. 



Olen silmäillyt yhtä aivan ihanaa kirjaa Kaunista ja vihreää viimeiset pari viikkoa, enkä malta enää odottaa, että pääsen sisustamaan kesähuonettamme kasveilla. Tämä kirja on täynnä superkauniita kuvia kasveista ja paljon uutta asiaa kasveista, jotka ovat taatusti hyödyllisiä, etenkin allekirjoittaneen viherpeukun välillä pettäessä. Kaiken kaikkiaan kirjassa on inspiroivia vinkkejä niin sisälle, puutarhaan kuin terassille ja montaa niistä aion hyödyntää, odottakaa vain

Viikonloppuna ahkeroin myös tapetointihommissa - nimittäin Sylvanian Families kodit saivat vihdoin tapetit joka huoneeseen ja voin kertoa, että tämä askare vei aikaa ihan melkoisen tovin, vaikka pieniä apureita mukana olikin. Isommassa mittakaavassa pääsin jälleen maalipensseleitä heiluttamaan ja sitä tulosta päästään piakkoin ihastelemaan, ei siitä tässä nyt muuta.

Etteikö tämä kaikki touhuilu jo olisi täyttänyt reippausmittarin tavoitelukemat, niin kävin aamulla vielä salilla tänään veivaamassa kankkuja. Tällä harrastuksella ei tosin pääse kehuskelemaan, kun tahti on tyyliin kerran viikkoon. No, nyt en tunne huonoa fiilistä, koska viikonloppu täyttyi monesta muusta tärkeästä tekemisestä ja murusten kanssa olemisesta. Oli ihanaa, eikä untakaan tarvinne kauan odottaa ja siitä osaa olla myös kiitollinen! Ihania unia sinullekin!


*) Sis. mainoslinkki
**) Kirja saatu


      

tiistai 2. toukokuuta 2017

Wapun wiilikset

Ei oo pikachua eikä ponia

Wappu tuli - ja meni. Koko some piinaili lumiräntäsateesta, joka koetteli lauantaina ilmeisimmin suurta osaa Suomea. Vappupäivä kuitenkin valkeni kirkkaassa auringonpaisteessa ja minäkin seurasin live-streamausta, miten Tähtitorninmäki täyttyi wappukansasta. 

Meillä etsittiin Pikachu-palloa - tuloksetta. Esikoinen tyytyi sitten Pokemón-palloon, joka ei ollut yhtä hyvä kuin Pikachu. Valtoimenaan kyyneleitä vuodatti kuopus, koska äiti ei reagoinut viikko sitten Cittarissa, kun olisi ollut se ponipallo sekä koko Suomesta loppunut jo mainittu Pikachu-pallo tuolloin saatavilla. Ei kai niitä vappupalloja viikkoa ennen hankita??

Ei siinä mitään. Löytyi kuitenkin yksi ihan ookoo, mutta se ei ollut poni, vaan jättiperhonen. Sinne ne kuitenkin pääsivät katonrajaan killumaan molemmat, kun ne kotiin saatiin, eikä ne ketään enää juuri kiinnosta. Hirvee stressi, hiki ja vaiva, vaan niin saatiin vappupallot tänäkin vappuna. Hyvä me!


 
Wappuun kuuluivat tietysti perinteiset simat ja munkit. Pidin vuosi vuodelta entistä tiukemmaksi muuntuvaa yolakkia päässäni matkalla Eiraan ja takaisin. Sen jälkeen lakki pääsi takaisin laatikkoonsa.  Kuva instassa, jossa poseraan tietysti supercoolisti. Join kupin kahvia Caruselin munkkirinkilän kanssa lasten nauttiessa suojaisassa sopessa auringosta - tietysti myös munkkirinkilästä nauttien. 





Meri kohisi kauniisti, vaikka vielä viileästi. 
Silti tunne keväästä on vahva. 
Olet tervetullut!