perjantai 28. elokuuta 2020

Pienet omakotitalot, klassikot sisustuksessa - Asuntomessut Tuusulassa viimeistä viikonloppua

 
 *medialippu saatu

Asuntomessut ovat Rykmentinpuistossa Tuusulassa viimeistä viikonloppua ja sinne kannattaa varata lippu verkosta, jolloin saa myös varattua vierailulle haluamansa ajankohdan. 

Kävin itse helteisenä lauantaina ja alueella viihtyi kyllä ihan koko päivän. Välillä kannnatti käydä pehmiksellä viilentymässä. Jonot olivat maltilliset, taloihin pääsi vain tietty määrä ihastelijoita kerrallaan.


Taloissa kiinnitin huomiota mm. siihen, että omakotitalojakin voi tehdä pienille perheille tai pariskunnille. Oli hassua ajatella, että on vain kolme huonetta, mutta sitten talo saattoi olla kahdessa kerroksessa ja se lisäsikin tilantuntua avaruudellaan. Messuilla on toki myös isoja taloja. Talot ovat yleisesti ottaen melko lähekkäin ja jäin pohtimaan erään perheen poreallaschillailuja, kun naapurin terassi asettui lähes ammeen kylkeen, että morjensmorjens pulipuli. Vaan ei taida löytyä isoja tontteja täältä etelän suunnalta oikein mistään.

Taloista jäi eniten mieleen vaaleat pinnat, luonnonmateriaalit ja trendikäs rimaseinä oli kauniina sisustuselementtinä monessa kohteessa. Niin ja ne kauniit ja jotenkin sironoloiset takat. Tykkäsin kovasti.  Ja marmori - rrrrrakastan!

 

Piipahdin myös kurkkaamassa yhteisölliseen henkeen rakennettua kerrostaloa ja siellä oli myös hyvin kauniisti laitetut kodit ja parvekkeet, kuinkas muuten.

 

Keudan talo oli rakennettu paikan päällä opiskelijoiden toimesta ja se olikin saanut palkinnon messuilla. Itselleni talon sisustuksessa ehkä näkyi se, että sitä on monta luovaa kättä ollut tekemässä ja more is more oli minulle ehkä vähän liikaakin. Jos kylppärissä on joka seinällä erilaiset kaakelivalinnat, niin silloinhan voi toki aina mennä katselemaan jotain muuta vaihtoehtoa, jos ei tämänkaltainen moninaisuus miellytä. Vaan hienoa, että opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä tällainen projekti.  

 

 

Minua viehätti tutut klassikot sisustuksessa, kuten Woodnotesin matot, Twiggy-pöytä, K-tuolit. Bongasin myös Siro-tuolien lisäksi kauniin, pyöreän keittiönpöydän ja se on Nikarilta (kuvassa ylhäällä). Sen haluaisin itselleni Siro-tuolien kaveriksi. Hakolan tutut sohvat löytyivät myös monista kodeista. Itse sisustin tätä kotia reilu pari vuotta sitten ja on kiva huomata, että nämä klassikot vaan pysyy pinnalla, eikä niihin kyllästy. Se lienee klassikon yksi määritelmä, kestää aikaa ja trendejä.

 

 

Ihastuin moniin makkareihin. Sävyt olivat kauniita ja vaaleita.  Huoneet rauhallisia, olisin voinut nukkua missä tahansa. 

Makkareissa oli myös kauunita isoja ovia, joissa oli ikkunat, eikä tarkoitus ollut piilottaa makkaria oven taakse. Tykkäsin myös walk-in-closet ajatuksesta ja kaikista kätevistä vaatehuoneratkaisuista.  

 


Lastenhuoneissa ja työhuoneissa minua kiinnosti erilaiset pöytäratkaisut ja säilytystilat. Työtila oli näppärästi kiinni hyllyssä, kuten esim. Lundialla, joka löytyy meiltäkin ja Artekin Stringissä tämä on myös mahdollista myös. Vanhemman tyttären toiveena olisi vaihtaa nykyinen String-työtaso ihan yksinkertaiseen työpöytään ja niitä messuilla näkyikin. 

Perinteisten kirjojen rakastajana, kirjahyllyt loistavat poissaolollaan, enkä harmikseni nähnyt kodeissa juurikaan säilytystilaa lastenhuoneissa. Mihin lelut ja kaikki kamat laitetaan. En halua ajatella, että enää ei leikitä leluilla, vaan istutaan puhelimella. Joitakin kaappeja oli joissain kohteissa, mutta mitään erityisiä ahaa-elämyksiä ei varsinaisen säilytyksen osalta syntynyt.
 

 

Messutaloista suosikeiksi nousi Honka Huomen, Finnlog Hetenan massiivipuutalon fantastinen atriumpiha, Townhouse Rokka, Kastelli Kuori ja Lumitiikeri. Designtalo Puro oli myös kaunis, mutta ei puhutellut minua niin paljon kuin nämä edellä mainitsemani talokaunottaret.  

Mielenkiintoista on se, että jokaisen talon ympäristövaikutukset on laskettu, jo suunnitteluvaiheessa on voinu nähdä millaisen hiilijalanjäljen rakentaminen ja talossa eläminen aiheuttaa. Cool. 

Asuntomessuilta palatessa huomasin haaveilevani omasta omakotitalosta, vaikka se haave ei ole ihan heti toteutumassa, jos koskaan. Vaan never say never. Onneksi on asuntomessut, joissa sää käydä huokailemassa ihmisten kodeissa ja löytää kenties inspiraatiota omaansakin tai suunnittelemaansa uuteen kotiin.

   

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Kesälomalla Via Baltican varrella


*yhteistyössä Tallink Siljan kanssa

Tänä kesänä nappasin kaverin kainaloon ja lähdettin kahdestaan kohti uusia kokemuksia. Suuntasimme Tallinnaan auto mukana. Mitään ei oltu buukattu etukäteen, vaan halusimme liikkua fiiliksen mukaan, vähän niinkuin huolettomalla roadtripillä. Aikaa meillä oli neljä päivää.
 
Laivaan meno sujui erittäin sutjakkaasti terminaalissa, vaikkei koskaan aiemmin ole ollutkaan auto mukana. Emme tehneet check-iniä etukäteen, koska meille kuului laivamatkaan hytti ja lounge-paikat, jotka saimme yhteistyössä laivayhtiön kanssa. Ajoimme omaa kaistaamme luukulle, josta meidät toivotettiin tervetulleeksi matkalle ja siitä ihan yhtä iisisti laivaan. Helppoa!

Matkustin aiemmin kesällä pr-matkalle Tallinnaan käytössäni oma hytti ja tämä on sellainen bonus, jota kehotan hyödyntämään näillä reissuilla. Matkahan vie vain sen pari tuntia, mutta nyt pandemian aikaan, olo on ihan eri tavalla turvallisempi, kun turhaa laivassa liikkumista voi välttää näin yksinkertaisesti. Hytille vaihtoehtona on Comfort tai Business lounge, jossa saa samalla nauttia kahvia ja pientä suolaista sekä istua väljemmin nauttien maisemista. 
   

Meillä Google maps huuti ohjeita, kun suuntasimme Tallinnan satamasta Pärnun suuntaan. Nyt mennään! Olimme päättäneet, että etenemme etappi kerrallaan ja Tallinnan jälkeen pysähdyimme ensin Pärnun kuuluisalle biitsille. Niin kaunista ja niin lomaa!

Söimme lounasta Pärnun rantabulevardilla ja ihastelimme kauniita, vanhoja puutaloja, toiset hienompia kuin toiset, toiset hiukan ränsistyneempiä - silti kauniita. En ihmettele, miksi suomalaiset tulevat valtoimenaan tänne lomalle ja kylpylöihin. Matka ei ole pitkä ja kohde on upeine hiekkabiitseineen - kuin olisi kauempanakin.


 

 

Pärnusta hyppäsimme autoon jälkkärijätskien jälkeen ja päätimme ajaa Latvian puolelle Riikaan yöksi. Olimme sopineet, että yövymme ensimmäisen yön (1 yö saatu yhteistyössä) hotellissa Tallink Hotel Rigassa. Hotelli sijaitsee keskeisellä paikalla lähellä Riian vanhaa kaupunkia ja sinne ajaa lähes suoraa tietä Pärnusta. 
 
Hotellihuone oli kaunis ja tilava upeine kylpyhuoneineen ja ammeineen. Ehdoton bonus oli auton pysäköintimahdollisuus. Auto ajettiin juuri henkilöauton kokonaiseen hissiin ja sieltä respan henkilökunta ohjasi suoraan hotellin parkkihalliin. Sinne jäi auto huilaamaan ja me lähdettiin etsimään illallispaikkaa.
 
 
 







Söimme illallista aivan ihanassa Vina Bars Garage tapasravintolassa lähellä hotellia. En ole varmasti koskaan syönyt niin taivaallista tonnikalasashimia. Samoin lammastapas oli myös uskomattoman hyvää, kuten myös tartar ja monet muut kasvistapaksetkin. Palvelu oli myös ystävällistä. Riiassahan saa syödä vatsansa täyteen ilman, että lompakko siitä juurikaan kevenee. Ja tämä ravintola oli ilo. Jaksoin moneen kertaan kehua, miten hyvää tapakset olivat.  
 
Toinen illalliskokemus oli vähän kauempana italiaisessa ravintolassa, joka oli ihan kaunis ja oma bufala-salaattini oli varsin hyvä, vaan talon lasagne ei saanut ihan täysiä pisteitä. Siitäkin huolimatta nukuimme yön hyvin.

 
Hotellissa aamupala tarjoiltiin jokaiselle henkilökohtaisesti ja aamupalasalissa oli pleksit ruokien edessä, eikä hotellinvieraat päässeet koskemaan annoksiin tai tarjoiluaterimiin. Arvostin. Aamupala oli myös varsin runsas ja jälkkäri jäikin minulta hakematta. Vaan ei hätää, se kompensoitui useaan otteeseen.
 
Ekan yön jälkeen, päädyimme hetken pohdinnan jälkeen varaamaan samasta hotellista huoneen vielä toiseksi yöksi. Kannattaa huomioida Riiassa, että autoa ei ainakaan keskustassa kovin monessa kadunkulmassa saa pysäköidä ja parkkihallit olivat melkoisen arvokkaita, eikä välttämättä auki yöllä.
 
Vietimme päivän kaupungilla ihan iisisti tsippaillen ja pysähdellen ihmettelemään miten kiva kaupunki Riika onkaan. Itse kävin reilu vuosi sitten keväällä työmatkalla Riiassa ja silloin kävimme veneristeilyllä katselemassa kaupungin nähtävyyksi. Suosittelen sitäkin vaihtoehtoa kauniina päivänä. 
 
Mitään erityisiä syitä leivoskahveille eikä aperolspritzeille tarvinnut keksiä. Loma oli ihan riittävä.


 
 
 

 

 
Tullessamme Riikaan, ajoimme Alfa Center ostoskeskuksen ohi, jossa oli Zara Homen liike! Tänne päätimme tulla kunhan taas jatkamme matkaa. Olin jo tovin haaveillut siis ihanasta yöpaidasta, enkä ollut yksinkertaisesti raaskinut tilata sitä, kiitos 20 euron (!) postarit ja nyt nappasin sen mukaani. Kävimme toki myös muissa liikkeissä ja monissa oli kivat alennusmyynnit. Tietystikään valkoisissa Consseissa ei ollut alennusta, vaan nämä kun ovat aina joka paikasta loppu, joten nappasin nekin itselleni. Olivat kyllä taatusti silti ehkä kympin edullisemmat kuin jossain muualla. Tytöille löysin myös kivoja tuliaisia koulun alkuun samaisesta ostarista. Tullessasi Pärnun suunnasta Riikaan, et voi olla näkemättä tätä.
 
Sää oli kesäisen pilvinen, mutta ei kuitenkaan juuri sillä hetkellä satanut, kun pohdimme teemmekö vielä pikapiipahduksen Jurmalassa. Matkaahan Riiasta on vain reilut parikymmentä kilometriä, mutta olimme oppineet, että Via Balticalla kilometri tuntuu kymmeneltä. Haha! Tietäjät tietävät mistä puhun. Motarilla nimittäin ei varsinaisesti hurjastella, vaan rajoitukset ovat 50, 70, 90 ja 110 taisi olla suurin sallittu nopeus. 
 
Eihän se anna, jos ei ota vai mites se menikään ja pikkuneuvottelun jälkeen, mehän suuntasimme vielä kohti Jurmalaa. Upeista biitseistä tämäkin pikkukaupunki on tunnettu ja kävimme todistamassa, kuinka sinä tuulisena päivänä meri pauhasi. Kävimme tietysti kahvilla ja kakkuviipaleilla - kuinkas muutes, enkä latvialaisen kuohuvan ohikaan päässyt.   
 
 
 


Jurmalassa alkoi sataa ja pohdimme olisiko parempi lähteä matkaan ja ajella Pärnuun yöksi, sillä kotimatka alkoi seuraavana päivänä Tallinnasta jo alkuillasta. Meillä oli kakkua maha täynnä ja sillä energialla suuntasimme Pärnua päin ja minä aloin etsimään meille yöpaikkaa. Kovin kauan en jaksanut turata luuri kädessä ja buukkasin meille kunnon old school kylpylähotellin ja laitoin viestiä respaan, että tullaan, kun ollaan perillä. Ja niin me tehtiin. 
 
 
 
Via Baltica on oikein hyväkuntoinen tie ainakin Jurmalaan saakka, jossa me kävimme tekemässä tämän lomareissun u-käännöksen. Vaikkakin merenrantaa ajetaan, niin maisemat ovat samankaltaista metsämaisemaa ja aina kaupunkia lähestyä myös jotain muuta. Rekat noudattavat usein ihan omia liikennesääntöjä tai sanoisinko, etteivät noudata ja ne ohittelevat myös risteysalueella. Ajokaistoilla tavanomaista on se, että kolme autoa huruuttaa vierekkäin. Vaan en kokenut, että matkanteko olisi ollut mitenkään turvatonta missään kohtaa. Onni on hyvä kuski.


  
Kävimme huuhtomassa Via Baltican pölyt kurkuista Tervis Spassa Pärnuun saavuttuamme. Yömyssynä klassikko: mansikkamargarita ja niin lesot nojatuolit hotellin baarissa. Nyt oli hyvä. 

Kylpylähotelli oli ihan jees, ei mitään erityistä huomautettavaakaan. Huone oli perus ja aamiaisella oli paljon lomalaisia kattauksen lisäksi. Buffa oli ns. perinteinen ja itse otettiin lautasille, mitä haluttiin syödä ja kovin tarkkaa ei ollut täällä turvavälit. Jokainen varmasti henkilökohtaisesti tämän mietti, miten sen hoitaa. 
 
Me istuimme omassa pöydässä aamiaisella ja kävimme sen jälkeen kylpylässä uimassa, poreissa, tosi kuumassa japanilaisessa altaassa, suola- ja aromisaunassa. Juurikaan muita ei tuolla hetkellä kylpylässä ollut.


 
 
Sitten oli aika checkata ulos hotellista ja lähteä kohti Tallinnaa. Annoimme Google mapsile koordinaatit viedä meidät Telliskiveen, koska siellä ehditään hengata ennen kuin pitää lähteä satamaan, joka on siinä ihan lähellä. Lounaaksi erinomainen pita auringonpaisteessa ja käpöttelyä siinä kulmilla.

Tallinnan päässä olimme terminaalissa hyvissä ajoin ja saimmekin odottaa laivaan pääsyä hiukan pidempään. Ehkä vinkiksi autoilijoille, riittää, kun ennen check-in ajan päättymistä on ajanut terminaaliin ja saanut mahdolliset liput. 


 
Saimme auton taas hienosti parkkiin laivassa ja sitten suoraan hyttiin käsienpesulle. Siitä vikoille tax-free ostoksille ja muuten nyt on isot aleprossat laivoilla, joten kannattaa hyödyntää, jos on lähdössä lähiaikoina lahden taakse. Kävimme hörppäämässä iltakahvit ja voikkaria Confort loungessa ja fiilistelimme, että nyt on reissu heitetty ja kaikki meni tosi kivasti. 
 
Toivotaan, että korona pysyy aisoissa ja pääsemme syksynkin tullen käymään Tallinnassa. Laivalla pääsee myös vaikka päiväsiltään piipahtamaan Riiassa ja minibreikiksi sekin on kiva vaihtoehto. 
 
Instagramin highlighteissa on muuten otoksia matkan varrelta, jos ne kiinnostavat, kurkkaa sieltä @riikka_hei.
 
 
 

Aitäh, thank you ja kiitos seuraavaan kertaan!

  


maanantai 27. heinäkuuta 2020

Se kesän paras viikko



Naisten viikko, tuo tunnetusti vettä vihmova heinäkuinen viikko, jolloin meidän jengissä moni juhlii nimmareitaan, on perinteisesti se viikko, kun siskon kanssa pakataan tennismailat ja lapset kyytiin ja suunnataan mummolaan.

Kesälomani usein alkaa tällä yhteisellä ajalla ja se on paras tapa laskeutua lomalle. Tänä vuonna saimme ensin juhlia vanhinta näistä tytöistämme hänen ripille pääsyn johdosta. Oli superkivat rippijuhlat, upeat tarjoilut ja tietenkin superihana kummityttö juhlittavana! Helle paahtoi meitä juhlapäivänä ja illalla nautimme vielä Pielisen vesistä viilentävällä purjehduksella. Hieno oli myös päivän päätös.

Juhlien jälkeen lähdimmekin matkaan mummolaan. Pysähdyimme sightseeingit ja jätskibreikit Joensuussa, missä olen asunut viisi vuotta vuosituhannen alussa. Jestas, miltä tuo kuulostaa! Hah, vaan näin on. Ajelimme Kirkkotietä Kalevankadulle, jonka päässä asuimme kauniissa kaksiossa. Oliko se joku vanhuuden merkki, kun heittäytyy nostalgiseksi, vai onko se hienoa, että on mukavia muistoja?

Isä oli laittanut veneen valmiiksi perinteistä souturetkeä varten. Tytöt viettivät tänäkin kesänä heppaleirillä muutaman päivän. Siellä oli reilun viikon ikäinen varsa ja varsin suojeleva äiti hänellä, joten päädyimme olemaan taputelematta heitä kumpaakaan. Tytöistä kaksi jäi vielä yhdeksi yöksi tallille ja pääsivät pienelle issikkavaelluksellekin. Aivan parasta.


e

Sää noudatteli tosiaan tänä vuonna sitä perinteistä, joten tennistä pääsimme siskon kanssa pelaamaan tasan kerran. Se oli niin huo.. huikeaa, että se taisi riittääkin mainiosti tälle reissulla. Ensi vuonna sitten taas uudelleen. Hah!

Veneretki korvattiin lörtsyillä Savonlinnan torilla ja piipahdimme myös Hotelli Punkaharjulla ihastelemassa Saimi Hoyerin upeaa hotellia. Harjutie on niin upea reitti, suosittelen ehdottomasti, jos ajelette Punkaharjun suunnalla.

Savonlinnasta löytyy myös taidenäyttelyitä ja Linnakadun Galleria Grafia13, jossa mm. Kuutti Lavosen töitä, on kaunis paikka. Myös Johanna Oraksen näyttelyssä piipahdimme Punkaharjulla.





Nämä mummolalomat ovat sellaisia, joita toivoisimme meidän tyttöjen muistavan vielä aikuisinakin. Ehkä he jossain muodossa voisivat jatkaa tätä ihanaa perinnettä. Meillä on jo niin isot tytöt ja vaikka ikäeroakin on, ja teineistä huolimatta (haha) - kaikki tykkäävät hengata toistensa kanssa. Välillä on hetki omaa aikaa - puhelimien ja joskus kirjankin kanssa tai muiden juttujen, sitten taas ollaan ja tehdään tiiviisti. Kaikki menee ilman miettimisiä ja suunnitteluja. On hyvä olla tällä porukalla.

Se on myös ihan parasta, että meidän isä on niin lungi, aina ystävällinen ja tytöille kiltein ja huolehtivaisin ukki, jota voisi ikinä toivoa. Kunpa näitä yhteisiä kesiä on vielä monia, monia edessä. Niin parasta!

Nyt se aurinko paistaa, vaan loma jatkuu. Olisikohan nyt vuorossa sellainen trendikäs mää-matka? (Pitää ehkä googlettaa ja tarkistaa mitä tuo tarkoittaa - ihan varuiks, ettei mainosta ympäriinsä, että ohjelmassa ihan vaan netflix ja chill. Googlatkoon tämä ken uskaltaa. Tähän kädet silmillä emoji.) :D

torstai 16. heinäkuuta 2020

Upea Fotografiska Telliskivessä ja reissufiilistä Tallinnasta



*Pr-matka saatu, yhteistyössä Tallink Suomi ja Visit Tallinn


Piipahdin pari viikkoa sitten päivän Tallinnassa kutsuttuna pr-matkalle. Matkaan lähtö tuntui ihanalta. Toki jännittikin vähän, mutta tuli huomattua, että on itsestä paljolti kiinni, miten toimii ja miten turvavälit toteutuvat.
Terminaalissa oli lähtöaamuna hiukan ruuhkaa, mutta sieltäkin löysi itselleen paikan, jossa pystyi odottamaan laivaan pääsyä väljemmässä tilassa. Turvavälimerkintöjä löytyi odotus- ja jonotusalueilta. Check-in kannattaa tehdä puhelimella tai automaatilla, niin välttyy turhalta hengailulta terminaalissa. Toki monet ihmiset eivät välittäneet turvaväleistä, vaan painelivat menemään heti kun pääsi liikkeelle. Ruuhkia pyritään välttämättän avaamalla aikaisempi pääsy laivalle ja autokannelle.

Aloitimme kauniin kesäpäivän aamiaisella ja kuten buffet-ruokailua muutenkin, niin myös aamiaista totetutetaan uudella tavalla laivoilla. Esimerkiksi jugurtit ja myslit oli yksittäispakatut.


Meille oli varattu matkan ajaksi Tallink Siljan Victoria I-laivaan hytit ja vietin itse aikaa hytissä fiilistellen kaunista merimaisemaa. Pidin myös siitä, että hytissä sai rauhassa pestä käsiään, vaikkakin käsidesipisteitä ja pesupaikkoja löytyi ympäri laivaa muutenkin. Silti, oma hytti toi sellaisen tietynlaisen turva- ja hengähdyspaikan, jota arvostin erityisesti tässä ajassa.






Tallinnassa meitä odotti mukava päivä Telliskivessä, eikä haitannut, vaikka vettä sateli. Vierailimme upeassa Fotografiskassa, jossa saimme opastetun kierroksen niin näytteilyihin kuin fantastisessa rakennuksessa. Fotografiskassa on parhaillaan Bryan "everything I do, I do it for you" Adamsin valokuvanäyttely "Exposed". Hän on kuvannut jokaisen kuvassa esiintyneen julkisuuden henkilön, tuttuja tähtiä löytyi seinältä. Hän on kuvannut myös sodassa vammautuneita. Tähtiä, erityisesti he. Olin hyvin vaikuttunut näyttelystä.





Fotografiskassa oli samaan aikaan Tom of Finland "The Dark room.   Mielenkiintoinen oli myös Lina Iris Victorin näyttely "The dark testament". Teoksissa oli käytetty 24 karaatin kultaa. Sebastião Salgadon "Gold" oli pysäyttävä. Kuvissa näkyi valtavat joukot kullankaivajia, jotka veivät mielessä ajassa todella kauas, vaan todellisuudessa kuvat olivat vuodelta 1983. Uskomatonta.

Fotografiskassa on myös upea ravintola yläkerroksessa, josta on upeat näkymät Telliskiven yli. Avaraan kahvilaan ja shopiin pääset heti sisäänkäynnistä.






Telliskivestä löytyy myös vastattain avattu Nudist Winery, jossa maistelimme paikan päällä valmistettuja siidereitä ja kuohuvia. Sain ostaa myös kotiin tuomisia. Alkosta saa tätä ihanan raparperistä, raikasta Rabarbraa, vaan suosittelen sitä tuomaan tuliaisiksi myös Tallinnan lomalta.

Telliskivessä on kivoja pikkuliikkeitä, artesaani- ja käsityöläiskauppoja, joissa saa aikansa kulumaan hienosti. Samoin kuin kahviloissa, joissa voi sadesään sattuessa hyvällä omallatunnolla nauttia kakkupaloista ja muista herkuista, niin ja siitä kahvista.







Päivä Telliskivessä oli juuri oikein mitoitettu. 11-h risteilyllä ehtii rauhassa kierrellä pikkuliikkeissä, nauttia valokuvanäyttelystä - ja muuten vinkiksi Tallinnassa yöpyville, Fotografiska on auki 01 saakka. 

 
Laivassa nautimme vielä illallisen Grill house -ravintolassa. Maistuvaa nieriää, superilla jälkkärillä ja viineillä kruunattuna oli mukava päätös päivälle. Ravintoloihin on muuten asetettu asiakkaiden enimmäiskapasiteetti, joka on tällä hetkellä 75% maksimimäärästä.




Tax-freessä sai tehdä edullisia ostoksia turvallisesti. Myymälöiden ostoskärryjä ja koreja desinfioidaan ja puhdistetaan säännöllisesti. Myös pleksilasit olivat käytössä useassa paikassa.

Olen ehdottomasti lähdössä Tallinnaan uudelleen kesälomallani, joka muuten alkaa huomenna! Lapsiperheille tiedoksi, että pallomeret pysyvät toistaiseksi kiinni, vaan kylpyläosastojen allasalueet ovat auki. Kaikista laivoista saa ostaa kasvomaskeja. Kertakäyttöhanskoja on saatavilla ravintoloissa ja baareissa. Kaikki mahdollinen on mielestäni tehty, itse voit vaikuttaa siihen liikutko ihmispaljoudessa vai maltatko odottaa vartin laivan tullessa satamaan. Victoria I seilaa Tallinnan elokuun loppuun saakka. Toki muutkin laivat kulkevat samaa reittiä. Tänään on muuten ensimmäinen kerta koronakevään jälkeen, kun kaikki Tallink Siljan 14 laivaa ovat vesillä. Sille skål!

Nähdään pian!