torstai 30. maaliskuuta 2017

Mun pieni iso // Pohdintaa esikoisena olemisesta

Synttärijuhlat menossa
 
Jälleen on saatu puhaltaa kynttilöitä ja yhtäkkiä pikkuruinen, syntyessään reilu parikiloinen esikoiseni on yhdeksän (9)!

Sylvanian Families muisti lasta kivoilla seteillä ja saimme pitää Synttärijuhlat rannnalla ja Grillijuhlat, joten ei muuta kun bileet pystyyn vaan! Voin kertoa, että lapset saivat boolitarjoilun järjestymään huomattavasti helpommin kuin minä. Sain sentään viinirypälemehun jääastiaan. Grillissä valmistuivat niin maissintähkä kuin vartaat, grillin tuoksu houkutteli juhlijoita grillin ääreen. Äiti sai viime viikonloppuna toimia grillimestarina, kun sankarin kaveri oli kylässä. Kyllä tuli hyvät tarjoilut!


 

Sankaristamme on kehkeytynyt erityisen hieno ihminen ja varsin omatoiminen kakkosluokkalainen, jolla on selkeät esikoisen otteet. Törmäsin Hesarin artikkeliin syntymäjärjestyksestä, kun pohdiskelin esikoiseni luonteenpiirteitä ja se olikin jälleen kerran vanhemmalle oiva muistutus, mitä odotuksia - kenties myös alitajuntaisesti - asettaa lapselleen johtuen syntymäjärjestyksestä.  

Esikoislapsi on tunnollinen suorittaja, kuopus huoleton ilopilleri.  
Voin allekirjoittaa tämän, hyvin pitkälti tama on näin. Esikoiseni pitää huolen, että asiat menevät oikein ja kaikki noudattavat sääntöjä. Välillä tuntuu, että harteilla on koko maailman huolet, tama vaihe on onneksi iän myötä helpottanut.  

 
Voi ei, kuka on pudottanut burgerinsa?

Toki ei se esikoisuus poista sitä, että kotona ei ole aina niin nugaata, jos tavarat on huiskin ja haiskin, vaan kyllä siitä saa ihan kiitettävästi sanoa useampaan kertaan. Siitä huolimatta esikoinen on vastuunkantaja lopulta tässäkin asiassa, kun pikkusisko pistää hanttiin vielä siinäkin kohtaa, kun jo keräilee leluja.

Psykologin mukaan vanhemmat odottavat esikoiselta joskus liikaa. Esikoiseen kohdistuu paljon toiveita ja vanhemmat voivat sortua hänen kohdallaan ylisuojeluun. Vanhemmat antavat helpoiten hyväksyntää lapselle, kun hän on avulias, myötäsukainen ja itsenäinen. Sanotaan myös, että esikoiset pärjäävät koulussa ja uskovat auktoriteetteja. Parhaassa tapauksessa esikoinen luottaa kykyihinsä ja vaikuttaa asioihin, tama näkyy mm. johtotehtävissä toimivista esikoisista.

Kolikon toisella puolella on liian varhain annettu vastuu, josta seuraa vastuunkantajan ja hoitajan rooli. Tämä voi näkyä myöhemmin niin, että toisen toimintaa ymmärretään omien tarpeiden kustannuksella. Äitinä kehotan esikoistani aina avaamaan suunsa siinä hetkessä, jos kokee epäreilua kohtelua, koska jos ei sano mitään, niin hyväksyy tilanteen. Hän pitää omia puoliaan yhä paremmin siinä, jos kokee vääryyttä. Ihmiset toimivat monella tavalla, viisas yhdeksänvuotiaani tietää, että kun hän käyttäytyy reilusti toista kohtaa, se riittää.

Isosisko: Okei, mä istun tällä kertaa, kun sä korjaat lelut paikoilleen.


Kyllä esikoiseni osaa onneksi myös kimpaantuakin ja kyseenalaistaa hänelle asetettua tehtävää. Meillä usein kuuluu: Miksi minun täytyy aina hoitaa kaikki, miksei pikkusisko voi koskaan hoitaa mitään? Kuopus pyrkii luistamaan, kun esikoinen ei kestä, jos tilannetta ei hoideta, vaikka häntä harmittaisikin ottaa siitä vastuuta. Kyllä meillä pikkusiskoakin patistellaan ja hän joutuu tekemään osansa, mutta isosisko on se esikoinen ja se näkyy monessa asiassa. Usein sanomme, että esikoisen ei tarvitse korjata pikkusiskon jälkiä, vaan hän tekee sen itse. Siitä huolimatta, esikoinen usein ainakin auttaa tässä toimessa.   

Tämä kuulostaa omaan korvaanikin kaukaisesti tutulta, kun palataan sinne jonnekin kultaiselle 80-luvulle. Isosisko-parka sai aina kärsiä ja tehdä ne äidin pyytämät kotityöt, koska pikkusisko ei osannut niin hyvin. Myös tänä päivänä omalla kohdallani koen, että kuopuksena pääsen ns. helpommalla, voin luottaa isosiskooni kaikissa asioissa ja tiedän hänen pitävän meistä kaikista huolta. Toivon vain, ettei hän koe rooliaan raskaana tai liian rasittavana.

Tämä pohdiskelu oli kuitenkin tärkeä muistutus siitä, ettei saisi vastuuttaa esikoistaan niin paljon, kuin varmasti teen. Tänään hän saa opetella vetämään lonkkaa, kun pikkusisko laittaa tavarat paikoilleen tai ehkä kiukuttelee ja laittaa. Tunnistaako toiset syntymäjärjestyksen vaikuttavan tutkimusten mukaisesti?   


Sylvanian Families tuotteita saa mm. K-Citymarketeista, Prismoista, Hamleysiltä tai täältä.

Sylvanian Families saatu lahjaksi





  


maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kaunis säilytysratkaisu Lundia System // Voita oma Lundia System -laatikko!


En malta olla postaamatta vielä vähän kuvia tästä meidän kirjahyllystä. Olen niin tyytyväinen lopputulokseen, että tätä kokonaisuutta suurella ylpeydellä esittelen. Jos missasit edellisen postauksen mäntyisen Lundia Classicin maalausprojektista, löydät sen vinkkeineen täältä.

Kun vanhoja kirjahyllyjä purettiin, tulimme sen kysymyksen eteen, että mihin ne sellaiset liput, laput ja se pieni sälä sijoitetaan, jota ei toivota mihinkään näkyville esille. Siis tiedäthän - avaimet, purkat, korvanapit ja muu taskujen sisältö sekä laskut ja kaikenlaiset muut pyörivät paperit. Tähän varsin kauniin ja toimivan ratkaisun toivat puiset Lundian System 123 -laatikot, joita olin jo pitkään katsonut haaveillen. System 123 -laatikot on suunnitellut arkkitehti Joanna Laajisto ja nyt on meilläkin avaimille - ja sille kaikelle muulle - oma paikkansa, jippii!

  

Saan ilokseni tehdä yhteistyötä Lundian kanssa ja samalla arpoa teille lukijoille yhden Lundia System 2 -laatikon. Katso ohjeet tämän postauksen lopusta. Meidän System 2 -laatikko on raikkaan mintun värinen ja se asettuu kauniisti avohyllylle.   


System 123 -laatikot sopivat asetettavaksi miten päin hyvänsä, kuten monissa julkaisuissa on nähty ja pyörittelen näissä kuvissa näitä laatikoita nyt itsekin. Huomaan kuitenkin hakevani lapsiperheen vinkkelistä katsottuna pääsääntöisesti käytännöllisyyttä ja helppokäyttöisyyttä, jotta sekä mies että koululainen oppii oikeasti laittamaan avaimensa laatikkoon, eikä mihinkään muualle. Tuo sininen, hiukan petroolin taittava System 1 -laatikko on nyt saanut päätökseen lapsen avaimen aamuetsinnät.
  


Monessa kuvassa vilahtaa myös pieni, puuterin värinen maljakkokaunotar, johon ihastuin nähdessäni sen instassa. Nyt siinä voisi olla kaunista harsokukkaa, jos tämä olisi jokin ammattilaissisustusjulkaisu, vaan kun on ihan tavallisen perheen kirjahylly, niin harsokukka odottaa vielä kukkakaupassa. Onneksi se on kaunis ihan sellaisenaan ja lupaan postata vähintään instaan kuvan, kunhan siinä on jotain. :)

Se, mistä pidän Lundian System -säilytyslaatikoissa on se, että ne ovat tukevia, kuitenkaan olematta raskaannäköisiä, ja siitä, että ne on tehty juurikin tavaroiden säilyttämiseen, eikä pelkästään koristeeksi. 

Emme halunneet täyttää koko avohyllyä kirjoilla ja paikoitellen moni esine ja kirja vielä etsii paikkaansa. System -laatikko toimii muuten myös mainiona kirjatukena



System 3 -laatikko on säilytyslaatikkojen äiti, joka tkee sisäänsä ihanasti jo isompiakin juttuja tai esimerkiksi niitä satoja valokuvia monen vuoden ajalta, jotka odottavat vielä liimaamista kansioihin. Näihin laatikoihin mahtuu paljon tavaraa ja näin kuuluu ollakin, vaikka muutakin virkaa näille voisi keksiä.

System 3 -laatikko menisi itsekseen myös vaikka pikkupöytänä. Tästä on ajatus jo viriämässä lastenhuoneen osalta. Haaa! Huomaatko ketä on todenteolla purrut remonttikärpänen?
 
Hei ja nyt kun sinäkin taatusti haaveilet System 123 -laatikoista, niin kannattaa osallistua arvontaan, jossa huikeana palkintona arvomme yhdessä Lundian kanssa System-2 -laatikon (arvo 99e) voittajan toivomassa värissä! 


Arvonta:

Kerro n postauksen kommentteihin oma Lundia-muistosi. Monelle Lundian tuotteet ovat tuttuja jo lapsuudesta saakka ja olisi kiva kuulla, miten tämä klassikkobrändi on kulkenut mukanasi. Meidän lapset ainakin taatusti muistaa tämän äidin projektin. Jos sinulla ei ole muistoja, niin aina on haaveita, joten kerro, millaisesta Lundian kalusteesta tai valaisimesta unelmoit. Jätä kommenttisi sunnuntaihin 2.4. mennessä!

Käy toki myös tykkäämässä blogin eri somekanavia lukijana täällä blogissa, Facebookissa ja Instassa. Onnea arvontaan

*) Yhteistyössä Lundia Oy  



lauantai 25. maaliskuuta 2017

Lundia Classic // DIY // Parhaimmat vinkit tuunaukseen



Olenkin jo kertonut sivulauseessa puuhailevani pienen projektin kimpussa ja se on mukavasti saanut minut pois koneen ääreltä iltaisin. Niin mukavasti, että viihdyn mainiosti nykyään vain tuijotellen tätä projektin tulosta, eikä tule iltaisin otettua läppäriä syliin. 

No mitä olen oikein tehnyt? Uskotko siihen, että kun jotain asiaa oikein toivoo, niin se voi toteutua. Sanoin miehelle vuoden vaihteessa, että tänä vuonna haluan vihdoin Lundian kirjahyllyt. Hän vastasi samanlaisella hiljaisella merkityksellisellä katsellaan, kuin ennenkin, jos olen lausunut haaveitani ääneen. Keep on dreamin, hun.

Vaan asioilla on tapana järjestyä ja eräs kaunis päivä makkarin nurkassa majaili Lundian mäntyisiä avotikkaita ja aika monta kymmentä kiloa hyllylevyjä ja minä ihmettelemässä, mitä näille aarteille uskaltaisin tehdä.




Otin yhteyttä Teknokseen ja kysyin sieltä vinkkejä. He lupasivat jelpata ja pian oven takana seisoi lähetti, joka toi minulle juuri oikeanlaiset tuotteet mäntyisten pintojen käsittelyyn.

Lundian sivuilta löytyy myös step by step -ohjeet vanhojen Lundioiden freesaamiseen oikeanlaisen hiekkapaperin valitsemisesta lähtien, joten perehdyttäni ohjeisiin, uskalsin ryhtyä toimeen. Lundian verkkokaupasta saa myös Classiciin varaosia.

Kerrostaloasuminen asettaa tietynlaiset rajat remonttihommille, mutta suurempia vahinkoja ei sattunut, jos ei lasketa muutamia maalipensselin lipsahduksia ohi suojapaperin. Uppistakeijaa, mutta tekevälle sattuu, kyllä sen saa korjattua ja mitä näitä nyt on. Hih.

LUNDIA CLASSIC DIY À LA RIIKKA: 




Suihkuttelin kylppärissä RENSA-maalipesuspraytä reilusti tikkaisiin ja hyllylevyihin. Maalipesuspraytä ei tarvinnut huuhdella pois. Miksi maalipesua, vaikka kyseessä ei ollut maalattu, vaan lakattu pinta? No siksi, koska maalipesu kannattaa tehdä AINA, sillä Teknos ohjeistaa, että ennen maalaustyötä pinta on puhdistettava huolellisesti. Pintaan tarttuu ajan myötä paljon epäpuhtauksia, kuten likaa, pölyä, rasvaa ja kaikenlaisia pienhiukkasia, joita voi olla vaikea huomata. Parhaimman lopputuloksen saa, kun putsaa pinnat sopivalla pesuaineella. En olisi uskonut, että pintojen putsaamisella ennen maalaamista on niin suuri vaikutus maalipinnan pysymiseen vuosienkin päästä.

Hiomisen hoidin myös kylppärissä, sillä kaiken siitä aiheutuvan pölyn saa heti helposti huuhdottua suihkulla, eikä se leviä joka paikkaan. Tässä puuhassa helpoimalla pääsisi hiomakoneella, mutta myös paperilla ja hiomatuella pääsee hyvään lopputulokseen, vaikka se hiukan työläämpää onkin. Hiomatukia saa ostettua rautakaupoista, mutta minulla sellaista ei alkuun ollut - ennen kuin isä poikkesi projektin loppuvaiheessa jeesaamaan viimeisten hyllyjen maalaamisessa ja hyllyjen kokoamisessa. Hän toi tullessaan oikean hiomatuen, kun kuuli mitä olin kääräissyt hiomapaperin sisälle toimittamaan hiomatuen virkaa. Hiomapaperin sisälle voi innovatiivinen henkilö, kuten allekirjoittanut, kääräistä esim. tukevan aurinkolasikotelon tai metallisen, suorakaiteen muotoisen Esse-travel kitin. Toimii! 

Hioin pinnat melko kevyesti eli ylivoimaisen rankkaa puuha ei ollut käsipelinkään, kuten jo mainitsin. Itse ajoitin hommaa monelle illalle, niin ei iskenyt uupumus. Pyyhkäisin hiomapölyn pinnoilta harjalla tai pyyhkeellä ennen maalauspuuhia.

Maalipesu  tehty lakattuihin pintoihin



Hiotut pinnat

Tartuntapohjamaali


Maalaaminen alkoi hajuttomalla Futura Aqua 3 tartuntapohjamaalilla. Tätäkään välivaihetta en olisi hokannut tehdä ilman ammattilaisohjeistusta, vaan kyllä kannatti, sillä maalaaminen sujui kuin vihellellen, lähes vaivatta tämän toimenpiteen vuoksi. 

Kaikkialla sanotaan, ettei maalaustarvikkeista kannata säästellä. Minä ostin ohuen pensselin ja mohair- ja vaahtomuovitelan. Nämä eivät olleet erityisen kalliita, mutta se, että ostin ne rautakaupasta ja kysyin myös myyjältä, että eihän maalauspintaan jää pensselistä karvoja. Tämän asian vakuuttaminen riitti minulle. 

Tartuntapohjamaalin annoin kuivua seuraavaan iltaan asti. Sitten aloitin maalaamisen Futura Aqua 20 puolihimmeällä, vesiohenteisella kalustemaalilla ja vaahtomuovitelalla. Maali levittyi kauniin tasaisesti telalla, eikä Teknoksen maali valunut. Propsit siitä. Hyllyt asettelin vierekkäin eteisen käytävän seinää vasten ja siinä niitä oli helppo maalata. Maalasin kaksi kerrosta kalustemaalilla. 



Käytä ohutta sivellintä tikkaiden sisäosiin


Sitten myös yksi live and learn -kokemus. Ehkä jossain kolmannen avotikkaan kohdalla ajattelin vähän oikaista. Iso projekti saattaa houkutella tällaiseen höperyyteen. Big mistake. Ajattelin, että avotikkaan sisennykset - siis ne, jonne hyllylevyt asetetaan, voisi saada helposti maalattua spraymaalilla. Tätä toimenpidettä varten siirryin yläkerran pitkälle, kylmälle käytävälle, koska spray tuoksui todella voimakkaalle. Se myös levisi muuallekin kuin vain suunniteltuun kohteeseensa. Hyvin pian havaitsin, että ei ihan alkuperäinen ajatukseni tässä toteudu. Spraymaali valui pitkin tikkaita ja päädyin siihen, että ohut pensselini on tehty juuri tätä hommaa varten, sillä se mahtui väliköihin täydellisesti. En siis suosittele spraymaalia, vaikka joku onkin ehkä saanut hyvää tulosta aikaisiksi. Minä en ollut se joku.

Ei kannata pelätä, että hyllynpidikkeet eivät mahtuisi maalatuista tikkaista, sillä ne saa naputeltua paikoilleen tiukemmista kohdista vasaran avulla.

Maalausprojektini vei aikaa muutaman viikon, kun en ottanut siitä mitään stressiä. Jonain iltoina en maalannut laisinkaan, toisinaan en olisi malttanut lopettaa. Maalaaminen on todellista mindfulnessia ja se oli mukavaa puuhaa. Työn jälki näkyi heti ja olin ylpeä, miten hienolta työ näytti vaihe vaiheelta. 

Kun kaikki oli saatu maalattua, latasin puhelimeeni vatupassi-appin, jotta saisin tikkaat suoriksi. No ihan kelvoton oli tuo appi, sillä miehen ollessa muualla, kun en malttanut odottaa lisäapuja, niin se hiisketin vatupassi kilkatti siihen malliin, etteivät tikkaat ihan ekalla olleet osuneet suoraksi tukiristikon asetteluni jälkeen.  Suosittelen siis kaveria tähän puuhaan. Isä osuikin onneksi meille kylään seuraavana päivänä, niin saimme avotikkaat ja hyllyt kerralla jiiriin ja näin upeaa jälkeä tuli.


Et voilà DIY Lundia Classic



Yhteistyössä Teknos






sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

"Kaikki peliin, Sinttu" // Tokaluokkalaisen kirja-arvostelu

Kuva kirja-arvostelijan oma


Olen 8 vuotias ja tykkään lukea. Sain uuden Kaikki peliin, Sinttu kirjan luettavaksi. Olen lukenut kaikki ilmestyneet Sinttu kirjat. Tämä kirja oli mahtava koska Elina,Sinttu ja muut lähtevät Rajamäkeen, jossa he kokevat aikamoisen seikkailun.

kirjassa on sopivasti jännitystä ja jopa pelottavakin tilanne mutta se muuttuu heti kun eräs kopistelee paikalle. En halua paljastaa liikaa. Pidin siitä että kirjan pääosissa oli hevosia. Sinttu kirjoissa oppii aina uutta hevosista. Hevosia ei esimerkiksi kannata päästää irti riimunarusta. Kirjasta selviää mitä voi tapahtua jos näin tekee.  

Kaikki peliin Sinttu kirjassa oli myös tosi paljon hauskoja hetkiä. Tässä kirjassa juhlittiin Elinan syntymäpäiviä ja hän sai ihanan Sinttuun liittyvän lahjan. 

Annan viisi tähteä ***** koska Kaikki peliin Sinttu oli niin hyvä. En olisi halunnut laskenut kirjaa kädestäni. Suosittelen tätä kirjaa kaikille hevosista tykkääville.  

Kirja-arvostelun kirjoitti ja kuvan otti tokaluokkalainen tyttö


*) Kirja saatu kustajantajalta arvioitavaksi
**) Sis. mainoslinkkejä 

Ruokarytmissä


 
Huomenta!

näitä hetkiä rakastan. Muu perhe vielä nukkuu. Hiljaisuudessa vain minä ja höyryävä aamulatte. Nykyisin myös monena aamuna ihana puuro, tuskin olet välttynyt puuroosiltani instassa

Saapuva kevät on tuonut allekirjoittaneelle lisää energiaa ja lisääntynyt valo herättää jo varhain. Aamukukkumiset tietysti tarkoittavat sitä, että iltakeikkumiset päättyvät aikaisemmin. Tämä ei tietysti ole yhtään huono asia. Oletko muuten ikinä ajatellut, että se, oletko aamu-, päivä- vai iltavirkku ja miten se vaikuttaa aineenvaihduntaasi? Se on nimittäin pitkälti kellon syytä, jos vatsa näyttää rantapallolta.


Moni tietää sen, että liian vähäinen uni lihottaa. Se tekee myös kaikkea muuta ikävää myös mielenterveyden kannalta, joten yöunista ei kannata nipistää. Been there, en suosittele yöunista lintsaamista. Olen mielenkiinnolla silmäillyt Ruokarytmi -kirjaa, jossa kerrotaan, miten omalla rytmillä, sisäisillä kelloilla - keskuskellolla ja sen laitakelloilla - on itsessään vaikutusta painonhallintaan.

Tunnustin täällä vastattain, että olen lintsannut salikäynneistä, koska flunssa, koska ehkä vatsatauti, jota ei onneksi tullutkaan. Nyt olen palannut takaisin ruotuun tavoittelemaan Michelle-käsivarsia. Niitä odotellessa, tärkeää on myös pitää hartiat vetreänä, koska olen koneen äärellä koko päivän työssäni ja se vaatii hartiaseudulle tiettyjä action pointteja.  



Soisalo & Voutilainen ovat julkaisseet alkuvuodesta Ruokarytmi -reseptikirjan, jossa on ruokavinkkien lisäksi myös hyödyllistä tietoa siitä, miten oikeanlainen ruokarytmi tukee terveyttä ja pitää painon kurissa. Vinkkejä on myös keventäjille, mutta varsinainen laihdutusopus ei ole kyseessä.

Oma rytmini on aamupuurojen myötä korjautunut oikeaan suuntaan, mutta minun pitäisi vielä enemmän justeerata syömisrytmiäni, ettei liian pitkiä taukoja pääse syntymään. Näin myös energiatasot ja elimistöni rytmi, kellot, pysyvät oikeassa ajassa. 3-5 tunnin välein tulisi syödä, jotta välttyy siltä, ettei seuraavalla aterialla ahmi kiduksiinsa aivan liian suurta annosta, josta seuraa tietenkin se, että Michelle-käsivarsiin matka kasvaa entisestään, kun rasvat jumittuvat rasvakudokseen, eikä ne kulu energiana.


Kuulun työni puolesta toimistötäteihin ja -setiin ja myönnän ajoittain huolestuneena vilkuilevani myös kanssakollegojeni ahtereita, jotka ovat mallia istumatyöläinen. Vartalonmuodosta erottaa kyllä sen, millaista työtä tekee, jos ei pidä erityistä huolta omasta hyvinvoinnistaan. Kynähame kirraa tällöin tietystä kohtaa säälimättömästi. Itselläni hälytyskellot kyllä kilkattavat rankasti ja käskevät rivakasti sinne salille. Huomaan itse, että se ainainen istuminen valitettavasti tosiaan le-ven-tää. Tavoitteeni on joka päivä työskennellä myös seisten, joka ei ole vaivalloista sähköpöydän kanssa. Vaatii vain sen päätöksen. 

Ruokarytmi kannustaa syömään hyvää ruokaa, se ei kiellä syömästä. Tärkeää on osata kuunneta oman kehon nälkä- ja kylläisyysviestejä. Yhtä tärkeää on rauhoittua ruoan ääreen. Kirjassa on paljon hyviä vinkkejä ja huomioita, joista itse sain apua ruokarytmini säätämiseen. Sama koskee myös lasten ruokarytmiä. Etenkin koululaisen tullessa kotiin, on tärkeää, että lapsi oppii jo itsenäisesti valitsemaan ravitsevan välipalan, eikä vain niitä sokerimuroja. Nimim. Ei-kovin-rakastettu-murovahti, joka vertailee kaupassa murojen hiilihydraattipitoisuuksia. Meidän keittiössä ei Frozen-muroja ole nähty.

Ruokarytmi ei ole mitään ihmeellisiä kommervenkkejä, vaan kun ihminen kehittää omat tapansa, niin niiden tunnistamiseen ja hienosäätöön sekä itsensä kuuntelemiseen tämä teos on omiaan. Kirjan lämminsavulohipasta on myös mmmmuah!

Nyt tää toimistötyöläinen lähtee sinne salille, ihanaa sunnuntaita! Tsekkaa Ruokarytmi täältä, Michelle-käsivarsista täällä.



*) Kirja kustantajalta
**) Sis. mainoslinkkejä