keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Terveiset uudesta kodista

Heippa vanhan kodin parvekkeelta



Viikko sitten suljimme entisen kotimme ovet ja lähetin muuttokuorman uutta kohti ja täällä sitä ollaan! Voisin mennä lukuisiin detaljeihin siitä, mikä stressipiikki muutto on, mutta ehkäpä jätän sen vähemmälle (tästä on muuten tutkimus) ja katson positiivisen kautta ja totean, että huh, me selvisimme! Purkaminen on sitten toinen tarina... Korvapuustit on kuitenkin uuden kodin uudessa uunissa paistettu, joten sinne toisille muuttoahdistuneille asiat-kyllä-järjestyvät -tsemppi tuokoon helpotusta.


Tässä vasta muuttolaatikot, banaaniboxeja vielä lähes samanverran ja paaaaaljon muuta.

Sen verran kuitenkin palaan tuohon muuttopäivään, että olen tosi kiitollinen siitä, että otimme muuttofirman, sillä itse osasin muuttoaamuna pyöriä vain ympyrää, kun ne viimeiset ripin rapit vielä roikkuivat yhä pakkaamatta. Tässä kohtaahan tein sen loistoratkaisun viedä lähes kaikki henkarit roskikseen, kuten Instastoriesin muuttokuiskaajassa raportoin @riikka_hei. :D Onnistuin myös tekemään syvän haavan peukun ja etusormen väliin siirtäessäni astianpesukonetta, joten käsi verta voimakkaasti vuotaen ja talouspaperia puristaen pystyin jotakuinkin vain luuttuamaan verilammikoita perästäni. Häshtäg laastarit_pakattu_tietenkin.

Opiskelijamuutot in action

Lueskelin ennen muuttofirman palkkaamista juttuja eri palstoilta ja kilpailutin firmoja. Näistä keskusteluista löytyy kyllä kaikenlaista kommenttia, eikä se voi olla vaikuttamatta valintaan. Kyselin myös omasta someyhteisöstäni suosituksia.

Opiskelijamuutot oli edullisin, mutta punnitsin valinnassa niin nettikommentteja kuin veloituksen aloittamista jo varikolta lähtiessä. Toisaalta ne, jotka aloittavat veloituksen kohteessa, tuntitaksakin oli sen mukainen. Reittioppaan mukaan matkaan menisi parisenkymmentä minuuttia, jota pidin ihan kohtuullisena Helsingin keskustaan tultaessa. Sain vielä hyvältä kaverilta positiivisen kokemuksen Opiskelijamuutoista sekä heidän tekemänsä tarjous päihitti kilpailijat. Saimme myös pienen alennuksen bloginäkyvyyttä varten. 

Vettä satoi muuttoaamuna ja mies puomitti kadunvarren parilla mustalla säkillä, nämä luultavasti täynnä minun vaatteita. Hah, mutta muovi onneksi suojasi Samujin ulsteriani. Opiskelijamuuttojen jengi - kolme kundia - saapuivat sovitusti ja homma saattoi alkaa. Muuttajat tosiaan ovat opiskelijoita, nämäkin miehet ovat suuntaamassa akateemiseen opinahjoon.

Olimme kantaneet muuttolaatikot valmiiksi jo alas. Asunnossa odottivat huonekalut, banaanilaatikot, kodinkoneet ja se kaikki määrittelemätön muu. Huomasin hyvin pian, että minun on hyvä vain pysyä pois tieltä. Mies bodasi mukana ja homma rullasi. 

Pelkäsin, että meidän tavarat eivät mahdu kuorma-autoon, sillä sitä kamaa vaan riitti. Ennen kuin ehdin heittää roskiin muita tavaroita, Opiskelijamuuttojen tyypit kuitenkin rauhallisesti totesivat, että kyllä ne mahtuu. He olivat ilokseni oikeassa, mutta on sanottava heidän edukseen, että tämä vaati jo osaamista. Auto oli aivan ääriään myöden täynnä, kun muuttoauto lähti uutta osoitetta kohti. 

Muutto sujui ammattilaisilta noin neljässä tunnissa kotien välillä ollen kilometri. Kaikki sujui hyvin. Voin antaa lämpimät suositukset omalta osaltani näille kundeille, he eivät pitäneet turhia taukoja, eikä mikään mennyt rikki ja muutto eteni odotustemme mukaan. 

Muuttolaatikot noudettiin sovitusti viikon lopulla ja se toi mukavan tsemppauksen saada kamaa tyhjennettyä kaappeihin. Häshtäg vikaa_laatikkoa_purkamassa, kun puhelin soi, että kymmenen minsan päästä ollaan siellä.


Nyt vielä vajaa viikko töitä ja tavaroiden laittamista paikoilleen. Karsimista saa tehdä vielä täälläkin päässä, mutta se ei ole niin aikaan sidottua. Uusi sohvakin on jo tilattu ja uudelta parvekkeelta ihmetellään rakennuskurkea, mutta sinnekin paistaa aurinko! It's all good!


*) Palvelusta saatu alennusta bloginäkyvyyteen.




 
     

torstai 28. kesäkuuta 2018

Putsplank puti puhdasta!

Jaiks tahra!


Hei täältä muuttokaaoksen keskeltä tällainen maadoittava, arjen vinkkiviitonen! Olethan muistanyt hyödyntää paahtavaa aurinkoa, niin auringon ottoon kuin myös tahrojen poistamiseen. Good old trick, joka toimii! 

Nappaa sappisaippuaa ja hiero sitä tahralle tai tipsauta nestemäistä, anna vaikuttaa pieni hetki (ihan vain minuutti siis) ja vie sitten vielä aurinkoon kuivumaan. Heippa tahra! Tätä on testattu niin moneen, kuten myös jämähtäneeseen aurinkorasvaan ja on saatu irti. Kuivunutta veritahraa en tosin ole saanut irti millään konstilla. Jos tiedätte keinon, niin kertokaa se minullekin. 

Tahra irtoaa sappisaippualla monessa tapauksessa ilman aurinkoakin, mutta aurinko on erinomainen bonari. Muistan ajat, kun lapset söivät soseporkkanaa ja milloin mitäkin, joka jätti ruokalistan bodyn rintamukseen - ruokalapusta huolimatta, mutta illä nikseillä vaate puhdistui.

...siinäkin on ja siinä ja siinä, mutta ei ole pitkään.

Itse pakkasin Samu Jussin mekon casually kassiin mm. pyörän lukon kanssa ja kah toellaan, se sai muutaman extra viirun kuosiinsa. Nämä lähtivät pois sappisaippualla ja konepesulla - pfiuh!

Toinen hyvä vinkkaus on Marius Fabren -saippuatuotteet, josta kirjoitin joskus jutun täällä. Pyykinpesuhiutaleet kestävät ikuisuuden, tuo sama marraskuussa saatu pussi ei ole vieläkään tyhjä, enkä ole muulla pyykkkiä pessyt! Kourallisella hiutaleita (sekoitetaan veteen) pesen viikon pyykit. Laitan huuhtelulokeroon muutaman tipan eteeristä öljyä, nyt on laventeli vuorossa. I-ha-na.

Myös se hiukan Fabren eksoottinen lieju, musta saippua, on hyvä. Se puhdistaa tehokkaasti kaikki pinnat ja tahrat. Erittäin paljon ollut meillä käytössä. 

Näiden merkkien tuotteita nyt Ruohonjuuressa kesäkuun tarjouksessa, joten suosituspeukut lähtee kyllä täältä.

*) Sappisaippuat saatu  

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Viimeistä viikkoa vanhassa viedään - Sisustuspohdinnat osa II: Sohva

Golden Girls sohva?


Jouluun on puoli vuotta.

Tämä tarkoittaa sitä, että ollaan jo kesääkin puolessa välissä. Mihin tämä aika... No nyt ei ole kyllä joulu mielessä, vaan yritetään nauttia myös lämmöstä! Meillä ei ole mökkiä, eikä parvekkeen grillikään kuumentunut juhannuksena, vaan keskikesän juhla sujui mallikkaasti cityssä muuttolaatikoita täytellen. Kuulostaa ehkä superankealta, mutta juhannuksen kynnyksellä piipahdimme Tukholmassa ja itse jussina herkuttelimme Hampton Bayssa ihan parhailla burgereilla, joten not so bad ja saatiin vähän breikkiä laatikkorumbasta. Mikäli olet Hietsun torin kulmilla, niin ehdoton suositus lounaspaikasta on tämä veden äärellä oleva aurinkoterassi. Sisällekin mahtuu mikäli sää ei salli, mutta grillin savuinen tuoksu huumaa ulkona.

Vikaa viikkoa tässä residenssissä nyt kuitenkin viedään. Tuntuu epätodelliselta. Olemme vierailleet raksalla ja vaikka asunnot ovatkin valmiit, uusi tuntuu vielä raksalle. Sitä meidän ihka omaa emme ole edes vielä nähneet, mutta muita asuntoja olemme. Siis just niin ei minulle sovi tällainen yllärielämä. Vajaan viikon päästä on jo herätty uudesta osoitteesta. Huh. ytyy tehdä visualisointiharjoitus. Nämä harkat menevät samassa kategoriassa hengitysharkkojen kanssa. Heti helpottaa.

Sama tilanne kuin sängyn kanssa, hakusessa on pitkäaikainen suhde.  Kumppanin on oltava silmää miellyttävä, luotettava, mieluusti kotimainen, laadukas ja itsensä ryhdikkäästi kantava, mutta silti syliinsä pehmeästi sulkeva, ei mikään jäykkis. Tämä kaveri tykkää myös siitä, että sen saa riisuttua ja puettua puhtaisiin - vaivatta. Aika hyvät hakukriteerit, näillä ominaisuuksilla saa taatusti hyvän, kun vain sen sopivan löytää. Miten musta tuntuu, että siellä Tinderissä olis tällaista tai ehkä itselleni sopivammin paremminkin Napakympissä.

Vaan sellaista etsitäänkin, napakymppiä. Voisiko se olla joku näistä

Hakola Lazy - kuva täältä

Tässä on taas yksi perheenäiti kaikkensa antanut ja on muutenkin niin vaatimaton luonne. En kait minä mittään lepoa tarvitse, hyvänen aika. Ihan tähän lattialle vain oikaisen hetkeksi ennen kuin käyn kaupassa, laitan koko perheelle ravitsevan aterian, pesen pyykit ja ripustan kuivumaan heti kun olen katsonut syksyn harrastuksiin ilmoittautumiset, jotta ei jää sitten lomien jälkeen pelkkä jonotuspaikka, istukaa te toiset vaan. Tai sitten tämä nainen on yksinkertaisesti pyörtynyt, kun on niin upea sohva, ei se muuta tarvitse

Hakolan Cosy vai Lazy, se kysymys on monen sohvanvaihtajan huulilla. Hakola on lunastanut paikkansa monien olkkareista, vähintäänkin toivelistalta. Minä olin pitkään vakuuttunut, että tykkään enemmän Cosysta, sitten eräs toinen sohvanvaltaaja tuli kertomaan omia kriteereitään tähän minun visuuni, ja että sohvalla tulisi voida laiskasti loikoilla, sen tulisi olla enemmänkin pehmoinen ja mukava, kuin ryhdikäs ja pehmoinen, niin olenkin enenevässä määrin pohtimassa Lazya, joka tosiaan on myös leveämpi ja syvempi

Meille ei ole tulossa kulmasohvaa, eikä divaania, ainakaan tässä kohtaa, sillä me ei koko perhe kuitenkaan yhdessä keräännytä katsomaan mitään leffaa (sellaista ei vaan ole vielä keksitty, jonka äärellä jokainen malttaisi 90 min istua), joten kaikkien ei tarvitse kerralla mahtua siihen loikoilemaan.

Hakolan Cosy - kuva täältä

Voi että. Tähän sohvalle tulisi oletettavasti tämä Westie mukaan, kun ollaan sitä koiraakin haaveiltu. Olen istunut tätä Cosya messuilla, Fredalla Hakolan liikkeessä, World of TREssä Mikonkadulla, Stockalla ja tykkään. 

Meille voisi kylläkin suunnitella sitä 3,5:kasta Cosya, jos nyt sitten joskus osuttaisikin sohvalle koko perheen kanssa, niin paremmin mahdutaan kuin tuohon 3-hengen Cosyyn

Adea Basel - kuva täältä


Well hello Basel, tämän sohvan työnimi oli House wine. Nimi kuvastaa hyvin eleetöntä ja hiljaisen hienostunutta sohvaa, jonka puhtaat muodot yhdessä käyttötarkoituksen ja huippuunsa viimeistellyn mukavuuden kanssa luovat siitä monikäyttöisen. Minulle tulee kyllä mieleen talon viinistä se edullisin karahvi punkkua, joka kylläkin aina maistuu. Cheers! On kaunis. Kallis. Ennen kaikkea kaunis. Pardon me, Jope iski.

Interfacen Sand - kuva täältä
 
Interfacella on aika kiva Sand-malli, jota olen myös istunut ja tykännyt siitäkin. Ei mitään valittamista, ehkä voisi olla kuitenkin snadisti pidempi malli, kuin se mitä olen testannut (206 cm). 


Tässä tarkastelussa huomaan, että kaikki nämä sohvat ovat samankaltaisia ulkonäkönsä puolensa eli selkeästi nämä mallit miellyttävät silmää. Ennen kuin joku huutaa, että pitää muitakin tekijöitä miettiä kuin ulkonäköä, niin kyllä niitä on mietitty. Martindale on näissä vaihtoehdoissa ihan tapissaan. Nyt vaan valitaan näistä se joku. Mut mikä? Vinkkejä?