sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Tämän viikon tasapainoilulle, cin cin!








Sunnuntai-illan moiccu!

Viikonloppu starttasi piipahduksella Olympiaterminaalissa. Silja Linen alkoholiton drinkkilista on päivitetty ja kävin maistelemassa parit uutuudet. Sain myös ítse tehdä oman drinksun ja saipa siitä Napue GT alkoholittoman kilpasiskon. Siitä tuli aivan erinomainen, kuten instalaiset saivat todistaa. Maistakaapa laivan baarista Green and Red -drinksu, kun seuraavan kerran seilaatte Silja Linen aalloilla. 

Viikonloppu alkaa olla noin muuten paketoitu, mutta vielä ehtii jotain näpertää ennen uutta viikkoa. Täällä on viikonloppuna tyhjennetty vinttikomeroa ja voi apua, mikä homma siinä on ollut! Muutaman kerran pyyhkäisi sellainen epätoivon aalto, mutta siinä kohtaa iskin kanahäkin luukun kiinni ja marssin rehelliselle kunnon burgerille Hietsun torille. Se auttoi akuuttiin tilaan. 

Tänä aamuna aamukahvin jälkeen palasin ja kappas vain, kiertoon menevää kamaa oli kannettu kohta käytävään isolla kädellä ja tilanne vintillä on muuttolaatikkoja vaille, sanoisinko ihan, että skit bra! Tosin toin tänne alas sortteerausta vaille ihan pieniä vaatteita ja kortteja ja ja ja, miten voisikaan jotain 44 cm potkareita laittaa yhtään mihinkään, ei mitenkään. Konmarituksessakin idea on, jos jokin juttu antaa jotain tunnetta, niin silloin sen voi pitää. Eiks se näin mennyt, jotenkin? 

Muuttaminen on nyt osoittautunut tähän mennessä triljardien muistettavien ja hoidettavien asioiden - not to mention - pakkaamisen myötä sellaiseksi urakaksi, että melkeinpä pitäisi lailla määrätä jokainen muuttamaan vaikka vähintään viiden vuoden välein, niin pysyisi tämä homma monella tapaa paremmin hanskassa.

Onneksi oli näin ihanat helteet koko viikonlopun, että kovin montaa tuntia en kumpanakaan päivänä homehtunut vintillä, vaan tänäänkin nautin perheen kanssa uimarannalla auringosta ja pehmiksestä (suklaavaniljasekoitus). Melkein sateita toivoisi, niin malttaisi nämä pakkaushommat hoitaa.

Nyt eteisen monitoimirojukaappi vielä tänä iltana käsittelyssä. Onko kenellekään muulla samanlaista?

Ihanaa iltaa!




 

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Sisustuspohdinnat osa I: Makuuhuone ja parivuode

Kuva: Matri

Nyt se alkaa. Uuden kodin visualisointi. Ensimmäinen huone ja hankinta: makkari ja parisänky

Lähtökohta uuden sängyn hankinnassa on laadukkuus, joka pitää sisällään paljon. Sängyssä on tarkoitus saada kunnon yöunet - toivon mukaan seuraavat parikymmentäkin vuotta, joten sen on ehdottomasti täytettävä monta tärkeää kriteeriä.

Mukavuus, myrkyttömyys ja design - kaikki kärkikolmikossa. Näistä lähtökohdista valikoin vertailuuni nämä ja tarkastelen, miten nämä tekijät toteutuvat.

Sänky asettuu makkariimme siten, että vastapäisestä ikkunasta on merinäköala, joten visualisoin itseni alla oleviin peteihin puoli-istuvaan asentoon kirja tai lehti kädessä kääriytyen pellavaisiin lakanoihin. Zzzzzz....

Kuva: Matri

Matrin Hilja on runkosänky ja melko vaikea päihitettävä, sillä valmistaja kertoo, että se on valmistettu ainoastaan luonnollisista materiaaleista, joten yönsä saisi nukkua rauhassa puhtaassa vuoteessa ilman pelkoa siitä, että hengittelee keuhkoihinsa ylimääräisiä kemikaaleja sängyn materiaaleista. Sängyn materiaaleina on kookoskuitua ja Talalay-luonnonkumia. Hiljalla on GOTS-sertifikaatti ja se on myös Öko-Tex sertifioitu. Ooooo, like it, like it

Matrilla on muitakin malleja, kuten Hiljan isosisar Continental ja pari muuta, joita ehdottomasti täytyy käydä pötköttelemässä.

Kuva: Familon

Siirrytään Familonin Ergoon, joka lupaa hotelliyöunet. No mikäpä ettei! Tämä on myös Allergialiiton suosittelema, joten kovin pahoja myrkkyjä ei voi olla liikkeellä. Ergolla myös Öko-Tex -sertifikaatti. Looking good so far.

Tähän sänkyyn voi valita älypehmusteen petariksi. Älyasiat hieman mietittyvät. Jääkö avaruuspatjaan ajan myötä kuoppa, eikä se enää slow rise, kuten kymmenenvuotiaamme asian ilmaisisi, siis palaudu muotoonsa 

Suunniteltu erityisen hyvää yksilöllistä tukea kaipaaville, selkävaivoista kärsiville ja ikäihmisille. Myös herkille sopivalla Familon Ergo -jenkkisängyllä on Allergiatunnus®.  Tämän sängyn markkinointi osuu kyllä tän ikäihmisen ja herkän kanssa yksyhteen. Tsih. Seuraava!

Kuva: Familon


Sitten toinenkin vaihtoehto Familonilta: Ultra. Jälleen kerran jenkkisänky, jossa sanotaan olevan 5-vyöhykepussijousisto, joka joustaa hartioiden kohdalta ja kannattelee lantion kohdalta, mikä estää lantion liiallisen vajoamisen patjaan – näin selkäranka on luonnollisen suorassa asennossa. Petarissa on Antislip-liukuestekangas, joka pitää sijauspatjan hyvin paikoillaan. Tuo kuvan nainen on kylläkin liukunut tuohon lattialle, hänellä olisi pitänyt olla antislip-pyjama.

Ja tuo pöytäkaunotar, ehdottomasti mukaan, se on Woodnotesin Twiggy.   

 
Kuva: Vispring


Tämä peti osui silmiini keskusteluista myrkyttömistä sängyistä. Vispringissä nukkuvat kuninkaalliset, näin kerrotaan. Sänky on luonnonmukaisista materiaaleista tehty, siinä on brittiläistä lampaanvillaa ja puuvillaa ja käsin tuntuu olevan kaikki osat aseteltu. 

Sänky on epäilemättä oikein hieno, mutta tuo lampaanvillatäyte ei suoranaisesti minua lämmitä, vaikka todellisuudessa varmasti lämmittäisi. En vain oikein itse lämpene ajatukselle, enkä myöskään sängyn hinnalle, tämä ihan perusmallikin alkaa vitosella. 

kuva: Jensen

Sitten on vielä norjalainen Jensen Ambassador. Mukavuus perustuu tähän vyöhykejärjestelmään, johon olen nyt törmännyt muidenkin sänkyjen kohdalla ja tiedän nyt, että sen ansiosta vuode joustaa ja tukee oikein

Jensenin petarissa on käytetty Sensity™-teknologiaa, minkä ansiosta vuode pysyy ”terveempänä”, kuivempana ja hygieenisempänä. Ou nou, hälytyskellot soivat. Ei mitään myrkkyjä, eihän? Olen törmännyt tässä tarkastelussa nyt muutamiin sänkyihin, joissa on mukana jotain viilentävää geeliä ym. sekoituksia, jotka saavat minut pudistelemaan päätäni. Ne eivät päässeet jatkoon. En halua sänkyyni mitään ylimääräistä.

Kaikki Jensen-patjat on valmistettu raaka-aineista, jotka on hyväksytty Öko-Tex 100:n mukaisesti eli silloin tuotteet eivät allegisoi tai sisällä syöpää aiheuttavia ainesosia ja ne on testattu haitallisten aineiden varalta. Pfiuu. Eli jatkoon.

Okei, siis nämä sängyt testiin, paitsi se monarkin peti. Aika hyvin visualisoitu, eikö? 

Tuleeko muita vaihtoehtoja mieleen, jotka täyttäisivät nämä laadukkuuskriteerini? Vinkit tervetulleita!

 



 

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Uudet tuulet puhaltavat




Instassa elämääni seuraavat ovatkin jo nähneet pätkiä pahvilaatikoiden valtauksesta ja alan itsekin vähitellen alkaa niitä täyttämään. Aivan pian on edessä muutto uuteen osoitteeseen. 

Olemme asuneet yli 10 vuotta tässä talossa ja vaikka lisätilaa olemmekin kaivanneet ja harmitelleet yhtä sun toista vanhan talon puutetta tai kulumaa, niin paljon tunteita tämä muutto on minussa herättänyt. 

Muutamme noin kilsan päähän eli voisi ajatella, että ei ole mikään iso juttu, toiset vaihtavat muuttaessaan usein kaupunkia, mutta silti niin moni asia muuttuu ja tämä vaatii totuttelua. Henkinen muutos toiseen kaupunginosaan on aina oma juttunsa, vaikka matka ei olisikaan pitkä. Kesätorilleni kahvin ääreen askeleet pitenevät merkittävästi, samoin kuin matka Stockalle tuplaantuu. Tulen olemaan yhä useammin ratikan varassa lasten kanssa liikkuessani. Pelago kyllä onneksi rullaa kesäkauden.

Arjessa muutto tulee näkymään siinä, että lasten koulumatka on sen kilsan pidempi, vaikka kuopuksemme voisikin aloittaa ekaluokkansa ihan uuden kotimme vieressä, mutta todennäköisesti sydän vie voiton ja hän aloittaa vanhojen ystävien kanssa siinä koulussa, jonka tämä nykyinen osoite hänelle osoitti. Alueelle valmistuu vuoden päästä uusi yhtenäinen peruskoulu ja sinne on tarkoitus molempien lasten siirtyä, mutta ei tulevana syksynä vielä. Tiedän kyllä jo nyt, että tätä ratkaisua vielä syksyn ja talven kiireessä ja loskissa mietitään, että oliko mitään järkeä... 

...vaan niinhän se on, että aina ei ole mitään järkeä. 

On jännä huomata, että käyn kaikki tunneskaalat läpi, vaikka tiedän, että uusi koti on meille tarpeen ja odotan sitä jo kovasti. Jään varmastikin vain kaipaamaan niitä tärkeitä tapahtumia, jotka ovat tässä kodissa tapahtuneet - joista onneksi jää muistoja. Olemmehan tuoneet lapsemme tähän kotiin ja tämä on ollut tähän mennessä heidän ainoa kotinsa takapihoineen ja lähipuistoineen. Lapsetkin huokailevat, että tulevat ikävöimään tätä kotia. Pidän sitä vain hyvänä asiana. Se kertoo, että meillä on ollut täälläkin hyvä olla.

Olen aina ihmetellyt, miten rauhallista täällä on ollut, vaikka asummekin käytännössä Helsingin keskustassa. Ikkunasta kuuluu silti vain ratikan kaukainen kohina ja ajoittainen laivan tööttäys. Tiedän myös, milloin joku vie pyykkitupaan pyykkejään, kun askeleet tömisevät yläkerrassa. Okei, tuo oli jo ehkä vähän stalkkauksenomainen tuntemus, vaikka ei tarkoituksella. Talon tavat vain oppii kuulemaan. Nyt muutamme uudelle asuinalueelle, joka tulee olemaan aivan fantastinen jonakin päivänä, mutta tässä vaiheessa rakentaminen on vielä kesken ja kaiken maailman raksaäänet tulevat tutuiksi.

Se, miksi minulla on tässä muutossa myös työstämistä, on myös siinä, että muutamme uudiskohteeseen, joten minä olen täysin asunnon pohjapiirroksen varassa! Olenkohan koskaan kehuskellut täällä, miten avaruudellisessa hahmottamiskyvyssäni on snadisti toivomisen varaa, joten ihan en ole päässyt sen paperin avulla kiinni siitä, mikä meitä muutaman viikon kuluttua odottaa. Olisi ihana päästä käymään tulevassa kodissa. Ei sillä ettenkö olisi jo yrittänyt, olen käynyt juoksulenkeilläni raksalla ja saanut myös huudot, kun olen liian lähellä uutta rappua tirkkinyt.

Yhtä kaikki olen sitä mieltä, että asiat tapahtuvat, koska niiden pitääkin tapahtua. Odotan luottamuksella uutta ja vaikka uutta kotia ei voikaan vielä nähdä, niin uudet huonekalut kylläkin. Niiden visualisoimisessa minulla ei ole ollut mitään ongelmaa. 

Meille on tulossa uusi parisänky, sohva ja lasten huoneisiin uudet sänkyratkaisut - näin alkuun. Myöhemmin myös keittiön pöytä ja tuolit ovat uusintalistalla. Miehellä sen sijaan meinaa hiukan tässä asiassa visualisoimiskyky olla paikoitellen kadoksissa, mutta ei se haittaa. Minä näen tämän selkeästi.

Tämmöisiä tällä viikolla. Ihanaa iltaa!  
 

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Kesä alkoi


Istun keittiössä ihmetellen kauniista heräävää kesäaamua muiden tuhistessa uniaan. Minä olen heräillyt viime aikoina yhtä aikaa auringon kanssa ja väitän, että se on jotain näitä viiskytplus -juttuja. Tosi jee, hei. Mielessä on myös paljon ja se varmasti myös vaikuttaa aikaisiin nousuihin, mutta en tätä suuremmin murehdi, kun ei nukuta, niin ei nukuta. Uni korjaa kyllä illalla. Olen aikani anopin ja omankin äidin aamuviiden aamuheräilyille päätäni puistellut, mutta tässäpä sitä ollaan. Hahhaa. #so_old

Tähän viikkoon on mahtunut paljon tunnetta. Lapsilla oli vika viikko ennen kesälomia. Kuopus saavutti yhden etapin, kun hän sai eskaritokarin. Kävimme kiittämässä hoitajia ja opettajia, enkä itkuitta selvinnyt, enkä ymmärrä, miten kukaan voi selvitäkään. Olemme olleet suunnattoman kiitollisia siitä, että molempien lasten päiväkoti ja eskari on ollut samassa paikassa, tuttujen aikuisten ja kavereiden kanssa. 

Kuten instaan postasin, varhaiskasvatushan on ihan best. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä lempeydestä ja turvallisuuden tunteesta, että voin jättää tärkeimpämme toisten huomaan päivän ajaksi ja tiedän, että kaikki on hyvin. Olen myös kiitollinen kaikesta siitä, mitä eskarissa lapset ovat saaneet tehdä ja opetella tärkeitä taitoja. Lukuisat kortit, askartelut, taideteokset (mm. dinosaurus-kynäteline, kipsikäsitaulut), käsityöt jne. Näiden vuosien aikana on kuljettu hieno polku, on saatu kasvaa omaksi persoonalliseksi itsekseen. Näitä mukavia muistoja vaalimme lämmöllä sydämissämme. Niin, että ei ihme, että itketti.
 
Entäs se kolmosluokkalainen, joka on jo nelosluokkalainen... Hän kasvaa hurjaa vauhtia ja vaivoin pysyn enää perässä, missä mennään. Yritän kuitenkin. Hän on ihana persoona, herkkä ja vahva. Täysi kymppi, kuten oli tokarikin.

MAALISSA!

Viime sunnuntaina saavutin tavoitteeni ja juoksin Naisten kympin. Se oli ihan mahtavaa! Huomasin, että jännitin lähtöä ja pulssi oli korkeissa lukemissa, mutta lenkki itsessään aivan upea, vaikka menikin vähän liian kovilla sykkeillä. Sirpa Pietikäinen jakoi suolakurkkuja, 3:n ja 6:n kilsan kohdalla vesibreikit olivat unelmaa, perhe ja ystävä matkan varrella - hyvä etten alkanut itkemään, oli niin hyvä fiilis tsempistä! Tästä on hyvä jatkaa. 

Kävin keskiviikkona vitosen lenkillä, mutta oli niin kuuma, että se ei oikein maistunut. Tänään tarkoitus mennä uudelleen. Täytyy pitää lenkkirytmi. Seuraava kymppi on näillä näkymin tiedossa vasta syksyllä ja sitä kohti on aikaa enemmän treenatakin.

Muuta akuuttia, jos ihmettelet, miksi instastories on hiljainen ja miksi tässä ei näy ihania kuvia kesäloman alusta. Mäsäytin luurini ashfalttin ja voin kertoa, että harmittaa! Nappasin lapsen vanhan ja kyllä ottaa koville, kun instastories-videointi ei ole mahdollista. Toinen melkein yhtä harmittava seikka on se, että koska olin ladannut pankkisovellukseni vain luuriini, kuten varmasti kaikki muutkin, niin nyt saan odottaa postista saapuvaa koodia, jotta voin aktivoida sovelluksen uudelleen. Minä arvasin, että niistä vanhoista paperitunnareista ei olisi kannattanut luopua! Kenenkään puhelinnumeroitahan minulla ei myöskään enää ole. Yasss!

Positiivista on se, että koska en tietenkään muista mitään puhelimeen tallennettuja salasanoja, jouduin ihan tekemään matkan K-kauppaan lottoasioille. Tästä asioinnista olisi saanut omanlaisensa instavideon, mutta sepä jää nyt mielikuvienne varaan. Sen verran aikaa siinä meni, että kuopus lähti jo oma-aloitteisesti avaamaan pyöränsä lukkoa ja käänsi avaimen katki lukossa, kun se pentele ei ruvennut aukeamaan. No, mikäpä siinä, meitsi kantaa pyörän lukkoineen kotiin ja lapsi on tietysti minulle vihainen, koska ei voi enää koskaan pyöräillä. Minuakin harmitti ja pohdin todella fiksusti, että voisikohan joltain murtovarkaalta lainata välineitä, että saa tämän lukon katkaistua. Sitten illalla mietittiinkin, tulevatkohan ne murtovarkaat. Jep. Great parenting.

Tänään on uhattu olevan viimeinen hellepäivä, joten minä aion nauttia siitä. Huolella. Luultavasti jossain aurinkotuolissa, koska nukahdan taatusti jonnekin. 

Mukavaa oloa!

Peukuttaa voit täällä:
Insta: @riikka_hei
Facessa: https://www.facebook.com/antakeearmoo/
 



lauantai 26. toukokuuta 2018

Mamma Miaa ja juoksua kesäsäärillä

Ihanat pionit siskolta ja eskarilaisen puukepit kirjahyllyssä esillä, no miks ei?


Kaunista kesäaamua!

Kävin saattamassa siskon aamujunaan ja oli niin mahtava aikainen aamu, kun aurinko paistoi tosi lämpimästi. Me olimme eilen illalla katsomassa Mamma Mian ja lämpimät suosittelut, mene katsomaan, oli kyllä super, super trouper! Paula Vesala oli tehnyt biiseistä sellaiset suomennokset, että eipä originaaleille hävinneet. Ihan mahtava Mamma Mia! Sain niin paljon hyvää energiaa, että tämä päivä meneekin ihan hymyillessä leveästi! Kiitos, kiitos, kiitos

Tänään ajatuksena oli lähteä pitämään vähän Siivouspäivää lähipuistoon, mutta saapa nähdä malttaako keräillä tavaroita kasaan, kun on niin hieno päivä. Itse ajattelin, jos vaikka pari tuntia olisi, niin lapset voisivat samalla puistoilla.

Näyttää aika lailla juoksijalta, eikö? Kompressiosukat, shortsit ja vyölaukku luurille, sponsored by Stadium. Tack så mycket! Kyllä ei jää varusteista kiinni juokseminen!

Niin ja huomenna on sitten se Naisten kymppi, jonka otin tavoitteekseni vain kuukausi sitten. Olen käynyt joka toinen päivä juoksulenkillä ja kolme (3) kympin lenkkiäkin on mahtunut tähän kuukauteen. Aika wau! Eilen kävin 8 kilsaa hölkkäämässä ja lenkit ovat vaihdelleet 5-10 kilsan välillä. Äkkiä ne kolmen kilsan tiukat ekojen treenien raahustamiset ovat venyneet näinkin pitkiksi ja se on ihan mahtavaa!

Kunto ei kuukaudessa mitenkään järisyttävästi varmaankaan kasva ja vaikka olen malttanut ottaa iisisti, niin vieläkin iisimmin olisi voinut ottaa. En juokse aikaa, vaan fiilistä. Kuuntelen oloani ja seuraan sykkeitä, jotka meinaavat helposti karata, jos ei jarruttele. Siksi pitäisiin alkutaipaleella vain malttaa. Saapa nähdä, millainen helle hellii huomenna. On kyllä superhauskaa osallistua!



Vaikka aurinkokin on hellinnyt, niin olen ottanut avukseni Eco By Sonyan itseruskettavan, kiinteyttävän (!) moussen jaloilleni, koska Stadiumin sponssaamat, tou-del-la lyhyet juoksushortsit tarvitsevat kaverikseen vähintäänkin päivettyneet kintut. Eco By Sonya on vanha tuttu ja tätä itseruskettavaa sarjaa en vaihda. Muista tuotteista testausta enemmän täällä. Nyt sain Ruohonjuuren tämän kuukauden tarjoustuotteen kokeiluun ja se on kyllä sarjassamme ihan parhaita itseruskettavia, se on superhelppo levittää iholle, eikä se näytä miltään fake tanilta.

Nyt kirppiskamoja kasaan, ihanaa, lämmintä ja kaunista kesäviikonloppuna! 
Riikka  
 


*) Osa kuvissa näkyvistä tuotteista saatu testiin.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Helle hellii - suojaa ja peitä kevyesti Mádaran SPF15 CC-voiteella


Eilen lämpötila kohosi +30 asteeseen Porvoon kupeessa, jossa olimme työporukan kanssa yön yli kehittämispäivässä. Tiedättehän tämän, että kokoonnutaan yhteen ja kuullaan erittäin loistavia ajatuksia siitä, miten työyhteisö toimisi mahdollisimman hyvin, sen jälkeen palataan takaisin ja mikään ei varsinaisesti muutu. #perus mutta ihan hauskaa ja näitä asioita on tärkeä yhdessä työstää.

Suojasin ihoni epätasaisuudet ja pigmenttivirheet saamallani*) Mádaran uudella CC-voiteella, jossa on aurinkosuoja spf 15. Nappasin selfien, jossa näkyy, miten tämä voide asettuu kauniisti ja kuulaasti kasvoille. Tykkään tosi paljon tästä voiteesta, koska se on kevyt, mutta suojaa UV-säteiltä ja peittää näkyvimmät epätasaisuudet. 


En käytä kesäisin värivoidetta, koska se tuntuu tunkkaiselta, vaan tässäpä oiva korvike ja heti näyttää iho freshimmältä. Minulla on sävy Light Beige ja saatavilla on myös tummempi sävy, joka voisi olla paikallaan ihon saadessa enemmän väriä. Hyaluronihappoa sisältävä voide on nyt muuten tarjoushintaan Ruohonjuuressa, tsek.

Ja kun tätä kuitenkin mietit, niin kerron: T-paita on Arelan Kim. Niin haluaisin sen vaaleanpunaisen ja mustan. Huivi on R/H Studion viime kesän alelöytö. Aika kiva mätshi!


*) CC-voide saatu testiin. 



 

perjantai 11. toukokuuta 2018

Äitienpäivän varmat vinkit ja kurkistus syksyn Arabian astiauutuuksiin





Yksi vuoden tärkeimmistä aamupaloista katetaan sunnuntaina. Laitoin fiiliskuvia kattauksista, jotka ovat oikeastaan mahdollisia vasta sinne vuoden toiseen tärkeään aamupalaan eli isänpäivään. Arabian uutuuksista Teema-astiaston kaunis puuteri ja 24h musta astiasto on saatavilla elokuun puolen väliin jälkeen. 
 
Kokosin muutaman toimivan vinkkauksen äitienpäivälahjaksi, mikäli siellä iskät vielä kuumeisesti lahjoja miettivät, olkaa hyvät.

1) Kaikki hoidot ja lahjakortit - varma ja aina onnistunut lahja. Ihana Johanna Salon & Shopissa hoitaa Essen ja Mádaran tuotteila, myös sielua. Ruohonjuuren kauneushoitolassa voit saada myös hyvän mielen kehon lisäksi, valitse klassinen tai aromaterapeuttinen hieronta, myös intialainen päähieronta on aika ihanaa.


2) Kirja - En malttanut olla ostamatta itselleni äitienpäivälahjaksi viime viikolla Werner&Jarlin ystiksestä Äiti, kerro minulle-kirjan. Kirja on ihana lahja äidille, isoäidillekin on omansa. Samoin sitten marraskuussa juhliville. Pyydä äitiäsi kertomaan elämäntarinansa kirjan kysymysten avulla. Minä kerron lapsilleni omani. Vinkkinä, kirjoista saa vielä 40% alen 13.5. saakka YSTÄVÄ2018 -koodilla.




3) Ruoka - Aamupala sänkyyn, äitienpäivälounas yhdessä koko perheen kanssa, illallinen ja iltapala... No okei, okei... 

4) Kauniit sanat - Puhutaan toiselle kunnioittaen. Rakastaen. Arvostaen. Tämä on tärkein ja toivoisin tämän toiveen kantavan myös arjessa.

Vielä bonuksena jokerivinkki
 
*) Jos äitisi tai lasten äiti on kaltaiseni myöhäisherännäinen hölkkääjä ja haaveillut ääneen Naisten kympistä, niin vielä ehtii treenata pari viikkoa ja kympin voi vaikka kävellä! Abreu siivittää kympille taatusti loistofiiliksissä.

 
Ihania hetkiä tärkeimpien kanssa ja aurinkoista äitienpäiväviikonloppua kaikille!