tiistai 10. maaliskuuta 2020

Loma - niin lähellä, niin kaukana?

kuva


Uusi viikko, uudet uutiset. Viime viikot ovat johtaneet siihen, että seuraan tarkasti, missä päin koronaa on viimeisimpänä tavattu ja jaksan muistuttaa lapsia pitämään hanskat käsissä ratikassa, eikä saa kasvoja kosketella sekä käsiä pestään eestä ja takaa samalla laulaen Jänis istui maassa eka säkeistö. Joojoojoo.

Tilanne on nimittäin se, että olen niin loman tarpeessa. Minulla on takataskussa p i t ä m ä t ö n t ä  lomaa ja viime aikoina on ollut sen verran kuormitusta elämän kaikilla kanteilla, joten aion lomani pitää. Tuo samperin virus kuitenkin huolestuttaa sen verran, että jos viikko auringossa muuttuu kolmeksi tai jos tartuntaa tarvitsee alkaa oikeasti pelkäämään, tämä ei ole mitä lomallani tahdon pohtia. 

Luin juuri, että punttisaleilla tartunta on epätodennäköinen, sillä siellä harva tulee kipeänä bodaamaan. Hyvä, sillä viime viikon itse niiskutin kotona, enkä treenannut juuri laisinkaan. Tällä viikolla pitäisi hiukan kiriä tahtia, vaikka tästä ei aiheudu mitään paniikkia. 

Tytöt suunnittelevat matkagarderobiaan ja valitsevat ihania palatsihotelleja (hehheh), minä seuraan uutisia. 

To be continued...

tiistai 18. helmikuuta 2020

Vihainen leski HKT:ssä, vielä ehdit!

*liput saatu//HKT




Kuvat: HKT.fi

Kulttuurihampaan kolotukseen hiihtolomavinkkaukset Helsingin Kaupunginteatterin Vihaisesta leskestä, jonka ehdit vielä käydä helmikuun loppuun asti katsomassa. Tässä näytelmässä on mukana loistojengi, joka tekee hienon roolityön. Saat nauraa (ja itkeä) eläkeikäisten touhuille, jotka ovat kaikkea muuta kuin villasukan kutomista (tätä kai tekee nykyään enemmän me nelikymppiset) tai kiikkustuolissa keinumista. 

Näyttelijäkaarti (mm. Riitta Havukainen, Eija Vilpas, Pia Runnakko, Kai Lehtinen) toimitti katsojille hyvin hauskoja, myös hiukan myötähäpeää aiheuttavia hetkiä Finnhitsien tahdissa. Pelkkää bilettämistä seitsemänkymppisten elämä ei kuitenkaan ollut, vaan näyttelijät loivat koskettavia hetkiä myös elämän arvaamattomuudesta. Tarina kertoi, miten elämä oli mennyt, koska oli ajateltu, että niin sen pitää mennä, vaikka se ei ollut sellaista, millaiseksi oli sen itse ajatellut. Koskaan ei myöskään voi tietää, mitä on edessä. 

Tässä näytelmässä käsiteltiin omaishoitajuutta, puolison poismenoa, uuden elämän aloittamisen haasteita, sen vaikutuksia omiin lapsiin, ystävien sairastumista, elämän rajallisuutta. Ei niin hauskaa aina, mutta sitä se elämä kai on.

Näytelmä saa sinut nauramaan, se saa myös liikuttumaan ja se myös muistuttaa siitä, että sinulla on vain yksi elämä. Tee siitä sellainen kuin itse haluat, ei sellainen kuin sen pitäisi jonkun muun mielestä olla. Kaikkea ei myöskään voi halllita, siksi tee siitä kaikesta niin hyvää kuin pystyt. Äläkä unohda elää. 

Käy katsomassa, esitykset vielä helmikuun loppuun!

tiistai 21. tammikuuta 2020

Kakskytkakskyt



Tammikuu on jo paremmalla puolella tai oikeammin pitkä marraskuu. Annetut uuden vuoden lupaukset on yleensä tähän mennessä jo unohdettu. Vuosi sitten olin mehupaastolla. Kokemus oli sekin. Talvi ei ole tullut, joten pimeydessä rämmitään ja äkkilähtöjä selaillaan. Joo, jotenkin näin tää menee.

Minä en tehnyt yhtään lupausta, vaan jotenkin löysin itseni kolme viikkoa sitten tanko selästä ohjatusta jumpasta. Olen ehtinyt tässä ajassa käydä jo kaikki pahimmatkin intervallikidutukset - Onko se burbee vai onko se kyykky?! No kumpikohan se on, tietysti burbee, vaikka tuntuisi miten pahalta. All in tai ei mitään.  

Suorastaan huvittavaa, vaan tämäkin noudattelee jo tutuksi tullutta kaavaa, jolla elämässä operoin. Ei kannata kamalasti suunnitella, vaan oikeastaan tehdä ensin ja miettiä sitten. Näin ne on monet muutkin hommat hoidettu. 

Nythän sitä on hypätty kaikissa mahdollisissa jumpissa monta kertaa viikossa ja old school salillakin käyn rautaa kääntämässä kerran viikossa. Että jäisi se lihasmuisti. Jos tuleekin jatkossa niitä huilipäiviä, niin keho kaipaisi sitä kurittamista ja sitä polttavaa tunnetta, kun se rasva siellä ritisee muuntuen muskeliksi. Kyllä. Palataan tähän maaliskuussa. Hah!

Vaan kyllä se kesä sieltä tulee, tosin huhtikuussa taatusti hukutaan hankiin ja kinoksiin, niin hurjaa (ja surullista) on tämä ilmastonmuutos. 

Kohta ollaankin jo keskiviikossa ja sitten onkin jo melkein viikonloppu. Näinhän nämä viikot kuluvat, on aina jotain mitä odottaa. Tätä kirjoittaessa minua odotti pasta bolognese, joka oli tekemättä, vaan hyvin valmistui. Ah, tämä ihana arki. Tsemppiä sinullekin, hyvin me vedetään. 

Parhainta mahdollista tätä vuotta! 

tiistai 10. joulukuuta 2019

Niin ihania lahjavinkkejä....!

Hei sanotko sinäkin, että äh, en tiedä, en toivo mitään, kun sinulta kysytään vinkkejä pukinkonttiin? Minäkin  j o s k u s  sanoin niin. Nykyään ongelma on siinä, että minulla on vaikka ja kuinka paljon hyviä lahjavinkkejä, jos niitä joku uskaltaa minulta enää kysyä.

Eritoten puolisot siellä nyt saavat timantinarvoisia - kirjaimellisesti - vinkkauksia pukinkonttiin. Nämä ihanuudet ovat taatusti upeita lahjoja. 

Kuva: Balmuir


Balmuirilla on ihanat kashmirhuivit ja ponchot, nyt Bmuir-mallistossa on upeat silkkiset paidat. Santa, yes please.


Kuva: Efva Attling

Efva Attlingin paketit saavat aina hymyn huulille. Minulla on monta ihanuutta, joissa joku viesti, kuten Breathe tai Take no shit. Erittäin tärkeitä muistutuksia ihan jokapäiväisessä elämässä. 

Kuva: Selfie by me // Curls by Dyson Airwrap

Minulla on ollut Dysonin hiustenkuivaaja noin vuoden (kaupallinen yhteistyö) ja se on ollut aivan paras kuivaaja. Hiukset kuivuvat supernopeasti ja ovat sileät, harvemmin suoristajaa enää käytän. Olen pulassa vieraissa paikoissa, kuten hotelleissa, jos en ota omaa kuivaajaa mukaan. Myös kiharahiuksiset tykkäävät Supersonicista, siinä on kiharille hiuksille oma suutin, jota olen käyttänyt, jos olen tehnyt kosteisiin hiuksiin sormikiharat, jotka olen kuivannut ja viimeistellyt hiustenkuivaajalla.

Kävin kesällä teettämässä pikakiharat Stockan Dyson-pisteellä ja arvatkaa, mistä olen sittemmin haaveillut. No Airwrapista! Kattokaa nyt, niin huikeet kiharat. Airwrap nappaa hiussuortuvan ja tekee siitä niin makeet kiharat, että jos joulupukki tämän kuulet, aivan fantastinen paketti on tässä.  


kuva: Esse


Ihonhoidossa probioottinen Esse Skincare on ollut luottosarjani jo vuosien ajan. Olen oppinut käyttämään oikeanlaisia tuotteita perustuen vuodenaikojen mukaiseen ihonhoitoon sekä iän sanelemiin vaatimuksiin. Nyt joulun alla pukinkonttiin vinkiksi uutuus ihon mikrobiomin toimintaa tukeva, superkosteuttava Esse Hyaluronihapposeerumi. Kyllä kiitos.

Kasvo- ja vartalohoidot ovat aina ihania. Ihan aina. Itse sain synttärilahjaksi kaksi hierontalahjakorttia ja käytin ne kuukauden välein. Tämä teki tosi hyvää. Esse-hoitoloita löytyy ympäri Suomea, myös Helsingin Töölössä syksyllä avattu Jolie spa hoitola on upea. Linkistä voi varata hoidon pukinkonttiin. Sinua tullaan niin rakastamaan joulupukki tästä lahjasta.

Kuva: adlibris

Sitten lahja vaikka itseltäni itselle on sopivasti kaikkien näiden hulppeiden toiveiden jälkeen upean Julia Thurénin Kaikki Rahasta - Näin säästin kymppitonnin vuodessa.*) Hahhaa! Pokkari antaa hyviä vinkkejä sijoittamisesta kiinnostuneille. Kaikista kirjoista saa nyt Adlibriksestä -15%  koodilla TONTTU19. 


*) affiliatelinkki. 

Iloista joulunodotusta!






torstai 5. joulukuuta 2019

Mitä jos...



Mitä jos...
joulukorttikuvan nappaisi viikonloppuna päivänvalossa ja teettäisi tunnin kuvassa, jotta ne saisi postiinkin ajoissa.

Mitä jos...
miettisi hetken ja toisenkin, mikä joululahja sopisi kullekin saajalle ja hankkisi sen samantien, eikä lähtisi tuskailemaan joulunalusviikolla ol-len-kaan kauppoihin. Muistaisi tässä myös sen perusviisauden: älä osta mitään turhaa. 

Mitä jos...
samalla kauppareissulla nappaisi kaupan joulupuusta jonkun tuntemattoman lahjatoiveen ja täyttäisi myös sen.

Mitä jos...
tapaisi joulukuussa ystäviä ja viettäisi perheen kanssa aikaa eikä stressaisi mistään. 

Mitä jos...
tänä vuonna etsisi aikaa kauneimmille joululauluille ja antaisi kyynelien tulla Varpusen jouluaamuna.

Mitä jos...
hengittäisi rauhallisesti.

Mitä jos...
kerrankin toteuttaisi nämä toiveensa. 


tiistai 3. joulukuuta 2019

Piristystä pimeyteen Budapestistä


On tupsahdettu joulukuuhun ja vähitellen jouluvalot ovat ilmaantuneet koristamaan ikkunaa. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä pimeys alkoi käydä jo raskaaksi. Kirkasvalolamppujen lisäksi toki auttaa, jos kaamosta pääsee johonkin karkuun. Tässä tulee yksi vinkki.

Itse sain marraskuun harmaista huilia muutaman päivän matkalla Budapestiin. Varsinainen aurinkolomahan tämä ei ollut, mutta kyllä se tähän kaamokseen auttoi, sillä Budapestissä oli marraskuussa kuin meillä syys-lokakuussa. Lehdet olivat vielä värikkäitä ja lämpötila keikkui +15 paikkeilla. Sääennusteet lupasivat sateita, vaan niitä ei saatu neljän päivän aikana laisinkaan. 

Kyseessä oli työmatka, mutta aikataulussa on sen verran mukavasti joustoa, että ehdin tutustua kaupunkiin varsin perusteellisesti. Reissulla tulikin käveltyä vaatimattomat 50 km. Budapestin plussiin kuuluukin ehdottomasti se, että kaupungin voi ottaa haltuun jalkaisin. Mikäli joskus ei sitten enää jaksanut kävellä, saattoi napata sympaattisen näköisen ratikan tai huristella metrolla. 


Finnairin lento oli jo ennen puolipäivää perillä ja kentältä pääsi superhelposti yhdellä bussilla (100E) puolessa tunnissa keskustaan. Lipun hinta oli alle 3 euroa. Lipun sai ostettua automaatista terminaalin ulkopuolelta läheltä bussin lähtöpaikkaa. Sama homma toiseen suuntaan ja myös bussiin sai maksettua, kun ei pysäkillä ollut lippuautomaattia.




Ekana päivänä oli kiipeilyhommia. Budan puolella oleva Citadine kohosi kaupungin harjalle ja oli varsinainen palkinto päästä ihailemaan upeita maisemia melkoisen kapuamisen jälkeen. Baari virvokkeineen ei myöskään ollut yhtään huono idea nesteyttämiseen. Ei tarvinne mainita, että (iso) lasi valkkaria maksoi noin pari euroa. 

Linnavuori tarjosi Budan puolen parhaimmat nähtävyydet. Alkuillan hämärässä kaupungin valot osoittivat Budapestin kauniit rakennukset. Luin jostain, että oli sanottu Budapestin olevan vähän kuin Pariisi, hiukan ränsistynyt, mutta silti niin kaunis. Allekirjoitan tämän kuvauksen täysin.    

  


Kauniita kirkkoja ja temppeleitä Budapestissä riittää ja kävin sytyttämässä kynttilät parissa kirkossa. Dohány-kadun synagoga Pestin juutalaisalueella sen sijaan oli hienoinen pettymys. Pääsymaksu oli yllättävän kallis (noin 15€), mutta varsinaisesti paikassa ei ollut mitään kovinkaan erikoista nähtävää. Tämäkin paikka on pommittettu maan tasalla ja tarina kertoo, että mm. Estée Lauder on lahjoittanut viisi miljoonaa synagogan uudelleenrakentamiseen. 



Shoppailu Budapestissä onnistuu mainiosti. Pitkä ostoskatu Vaci Utca tarjoaa perusliikkeet ja turistikojut. Vähän ja enemmänkin fancymmat löytyvät Andrazy Avenuelta. Brändituotteet ovat jotakuinkin samoissa hinnoissa kuin täällä, vaikka muuten ruoka ja juoma on todella edullista. Söin muuten Gulassi-keittoa jokaisena päivänä. Niin hyvää. Ihanat kahvilat kakkupaloineen on myös ehdoton must.




Great Market Hall Pestin puolella tarjosi joka kojussa makkaraa ja paprikamaustetta. Yläkerrasta olisi ilmeisesti saattanut löytää paikallisia käsitöitä ja vintageaarteita. Minä kävelin makkarapötköjen viitoittamaa väylää hallista sisään ja ulos, joten nämä mahdolliset aarteet jäi huomioimatta. 


Kengät Tonavan rannalla piti myös käydä katsomassa. Luin kenkien tarinan siinä rannalla ja kengät tosiaankin olivat ihan muuta kuin koristeet rannalla. Siihen oli monen ihmisen kengät jääneet natsien ammuttua heidät Tonavaan.   
 

Ketjusilta oli yksi kauneimpia Budapestin nähtävyyksiä ja vei Budapestin puolelle Gellértin kylpylän juurelle. Kylpylöistä tulee mainita aina kun Budapestistä puhutaan. Kävin myös Szechenyi-kylpylän pihassa, vaan kumpaankaan en nyt vähän tylsästi tällä reissulla päätynyt polskimaan.



Summa summarum, tämä kaupunki vaikuttaa miellyttävän kaikenikäisiä - niin nuorempia kuin eläkeikäisiä. Minut tämä kaupunki onnistui todellakin hurmaamaan ja suosittelen pitkän viikonlopun kohteeksi ehdottomasti tätä kaunista kaupunkia.

lauantai 19. lokakuuta 2019

I love me 2019 ja Esse-messuvinkit!

                     *lippu messuille saatu


Syksy on parasta aikaa erilaisille messuille. Habitarella se alkaa vielä kesän lämmön tuntuessa ja parasta aikaa on käynnissä I love me
-messut. Ensi viikonloppuna puolestaan Kirja- ja viinimessut lokakuun inspiraatioksi pimeneviin päiviin. Näihin minä osallistun mielelläni.

I love me -messuilla poikkean ehdottomasti Natural Goods Companyn ja Jolien yhteisellä pisteellä (6f48). Sieltä kannattaa napata ihanin Protect oil kylmeneviin ilmoihin, sillä Sensitive linjan tuotteet ovat -20%. Ostin oman öljyni viikko sitten ja iho oikein imaisee sen Tonerin jälkeen. Tuoksu tässä öljyssä on viehkeän vaniljainen. Niin ihana. 




Talvea kohti, kun mennään, itse lisään ihonhoitorepertuaariini myös seerumin. Jälleen protip, nappaa messuilta probioottinen seerumi -20% hintaan. Se on näistä seerumeista ehkä minun suosikkini, kosteuttava ja superhoitava.

Ihania osastoja on I love me -messuilla jälleen vaikka ja kuinka, joten kannattaa varata aikaa fiilistelylle ja hyville löydöille. Erilaiset hyvinvointi- ja ravintovinkit kiinnostaa minua, samoin luennot. Messuohjelma löytyy tästä.   


kuva