lauantai 15. heinäkuuta 2017

Piknikillä vauvelien kanssa



Ehkä ihaninta. Kirjoitan parvekkeella ilta-auringon lämmittäessä ja lokkien kirkuessa naapurin katolta. Kesä on täällä ja se tuntuu ihanan lämpimältä. Meidän parveke on siitä huikea, että jos aurinko yhtään pilkottaa, se pilkottaa meidän partsilla ja ihan auringon laskuun saakka. 

Tänään on lasten kanssa puistoiltu, syöty eväitä puistossa ja oltu vauvojen kanssa. Jaksoin monta kertaa kieltää aikaisemmin, ettei nukenrattaita viedä ulos, kunnes tajusin, että hitto miks ei. Nyt niitä työnnellään erityisen ilolla, koska Alex ja isosisko Emilia otetaan mukaan - mielellään joka paikkaan.

Minä keskityin tänään juomaan jäälattea ja nauttimaan auringosta. Lapset juoksentelivat puistossa ja näyttivät minulle esityksiään. Meidän melkein eskarilainenkin oppi tekemään  hienoja kärrinpyöriä. Lasten kolmen ja puolen vuoden ikäero on näkynyt jonkin verran siinä, että nuorempi on tehnyt juurikin esim. kärrinpyöristä miniversioita tai todennut yksoikoisesti ettei hän osaa jotain, vaan  isosisko voi tehdä, mutta nyt näitä juttuja kuuluu aina vaan vähemmän. On ollut ihan liikkistä huomata, että apua, meidän vauva osaakin jo isojen juttuja ihan oikeasti.  Kärrinpyöriä näkyy tänään myös Instastoriesilla @riikka_hei.




On myös aika superia, että vaikka joka ikinen päivä molemmat tytöt viettävät aikaa pelien ja ohjelmien parissa puhelimilla ja se on ihan ookoo, mutta leikeille on silti tilausta. Tytöt saivat maahantuojalta leikkeihinsä nämä vauvelit ja ovat pienokaisistaan luonnollisesti onnellisia. Toiveissa olikin ollut jo pitkään omat Baby Born -vauvelit, koska meillä oli ennestään yksi vauva. Tiedättehän-mitä-siitä-seuraa. Kuopus toivoi erityisesti poikavauvaa. Baby Bornin isosisko oli nähty monella kauppareissulla, sitä oli katsottu netistä ja se vaan oli niin ihana. Isosisko Baby Born on pidempi kuin vauva Baby Born - no tietty on - mutta samat vaatteet näille sopii siitä huolimatta. Ihanan kätevää.

Nukkeleikeistä käydään myös paljon keskustelua netissä. On gallupeja ja kysellään, minkä ikäiset lapset leikkivät vielä nukeilla. Voi kunpa he leikkisivät mahdollisimman pitkään! Nukkeleikit sekä kehittävät että kuvaavat lasten tunne-elämää, kuten toki myös muunlaisetkin leikit, mutta hoivaleikit ovat hyvin tärkeitä tunne-elämän kehityksessä.

Pojille soisin hankittavan nukkeja leikkiin ihan ilman, että he niitä itse pyytävät, mutta erityisesti silloin. Tiedän tapauksen, jossa perheenisä ei suostunut ostamaan pojalleen vauvanukkea, kun hän sitä pyysi. Mitä tulee vauvojen sukupuoleen, niin mielestäni nukkevauvat ovat mainio tapa tarkastella ihmisen anatomiaa, kun se kuitenkin luonnollisesti lasta jossain kohtaa kiinnostaa ja nuket ovat lapselle ominainen tapa tarkkailla näitä eroja. On myös sydäntä läikäyttävää kuunnella, miten lapset vauvoilleen puhuvat. Ajoittain tuntuu, että on itsekin onnistunut jossain kohtaa, kun tunnistan omikseni niitä lohduttavia sanoja, joita lapset vauvoja hyssytellessään lausuvat.



Alex saa joka aamu vettä pullosta, se kylvetään - myös illalla. On erittäin ekologista, kun sama vaippa käy päivästä toiseen. Isosisko Emilian hiukset saavat hoitoa päivittäin ja myös äiti kehotti pitämään niistä hyvää huolta, ettei niille käy kuten eräälle meikkipää-horrowshowlle, jonka tukka ei selvää päivää tule enää näkemään. Nukkejen mukana tulee kaikenlaista hoitokamaa potasta ja tutista lähtien, myös se hiusharja. Niin ja ruokaakin näille nukeille saisi antaa, mutta lapset antavat leikisti kaupasta ostettua oikeaa mangososetta, koska vauvan putsaaminen on kuitenkin aika työlästä. Vesipissit pottaan on vielä ihan jees. Nukkeja hoidetaan hartaasti ja vielä illalla ne peitellään yöpuvuissaan nukkumaan.  Aika ihanaa.


*) Yhteistyössä maahantuojan kanssa

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ehkä yksi kauneimmista työmatkoista



Näin kesäloman alla muutama sananen työmatkailusta, joka jää ihan juuri muutaman viikon tauolle. Olen tänä kesänä taittanut työmatkan vain ja ainoastaan pyöräillen - tuli taivaalta mitä tahansa. Kaikenlaistahan sitä on niskaan tullutkin ja olen aidosti kiitollinen, kun kelit ovat kuivat. 


Olen alkanut seuraamaan vartin välein päivittyvää sadetutkaa. Tunnen keltaisen ja sinisen sävyt, jolloin polkeminen on vielä ihan iisiä, kohtalaisen sateen ripsutellessa, mutta punaisella ollaan sitten jo rankkasateessa, jolloin lenkkarit kastuvat jo lähtöhetkellä. En ole ottanut bussia, vaikka välillä kun on oikein kastunut, on ajatellut, ettei tässä ole mitään järkeä... mutta kun maisemat ovat tällaiset, niin en vaan voi hypätä bussiin.  






Varmaan ymmärrät. En todellakaan voi hypätä bussiin. Pyöräilen töihin vajaan puoli tuntia (9 km) Matka-aikaan vaikuttavat myös pakolliset pysähdykset, koska on vaan ihan pakko ottaa kuvia kauniista maisemista tai joutsenperheestä.

Viime keväänä sain synttärilahjaksi hartaasti toivomani kulkupelin Pelagon Brooklynin (iso kiitos jälleen kerran ihana M!). Tuolloin työmatkani oli noin 3 km per sivu kaupungin halki ja baanaa pitkin tsygäni kulki kuin unelma. Siksi pyöräksi valikoitui juuri tämä yksilö.


Vaihtaessani työpaikkaa kilometrit kasvoivat, kuntarajat ylittyivät ja tuli aika hankkia myös pyöräilytakki. Edelleen työmatka on ihan kohtuullinen poljettava ja koska se on ehkä yksi kauneimmista reiteistä, mitä voi olla, se menee suht vaivatta. Poljen saarten läpi, ensin Lauttasaaren sillan ja mäen ylös, siitä meren rantaa pitkin Kaskisaareen ja Lehtisaareen. Voiko olla ihanampaa. 

Kuitenkin olen ajatellut, että lisävaihteista ei varmastikaan olisi haittaa, sillä kun ajan kaupunkipyöräksi suunnitellulla Brookynillä tätä matkaa, niin huomaan, etten pääse niin lujaa, kun jerkkua pohkeissa piisaisi. Työmatkojani saattaisi snadisti paremmin palvella esim. kasivaihteinen versio pyörästäni tai varsinainen työmatkapyörä, kuten Airisto Commuter. En ole näitä käynyt koeajamassa, joten ainoastaan arvailen.

Yhtä kaikki, olen kuitenkin varsin tyytyväinen kauniiseen kulkupeliini. Voi kysyä, mikä pakko se on ylipäätään kaahata ihan täysillä, kun perille pääsee vähän iisimminkin. Erityinen maininta Brooklynille ajoasennosta. Selkä pysyy suorana, eikä hartiat ole kipeytyneet. Lisäksi erittäin mainiota on se, ettei reppua tarvitse pitää selkää hiottamassa, sillä tavarakori kuuluu osana pyörän parhaimpiin ominaisuuksiin. Viereltä ohi vinkaisevat muna-asentoiset huomioliivi-pyöräiyhousulijat raksuvine vaihteineen ei ehkä muutenkaan ole ihan mun juttu, vaikka tyyli olkoon kaikilla vapaa. hän sopisi nyt sateenkaari emoji. 




Aa että
 On vaan niin kaunista!

Aamulla vielä tämä reissu 
ja sitten alkaa 
l-o-m-a !!!





 






lauantai 8. heinäkuuta 2017

UUTINEN! 40-v nainen työllistyi jälleen!

Onnittelut minulle! Iso kiitos rakas sisko!


On ollut melkoinen viikko. Olen useaan otteeseen täälläkin kertonut, miten stressaavaa on elää määräaikaisissa työsuhteissa. Olen nyt jo monta vuotta vuosi kerrallaan jokaisen määräaikaisuuden lopun lähestyessä jännännyt, missähän sitä on seuraavaksi töissä - vai onko missään. Jälleen olin tämän asian äärellä ja naputtelinkin pari hakemusta, joissa molemmissa etenin haastatteluun saakka. Toinen oli sellainen ihan ookoo, muttei mitään intohimoja herättävää -pesti ja toinen oli sellainen superjees ja todellista työmotivaatiota ylläpitävä pesti. Toisen sain ja just sen, mitä toivoinkin. ...oon niin ansainnu mun laskevan sykkeen...





Tieto paikan saamisesta tavoitti minut juuri ennen huikean Vesalan keikkaa ja voin kertoa, että Pommery maistui erityisen hyvältä hyvän ystävän seurassa tuona iltana. On suunnaton helpotus, kun voi taas olla hetken pohtimatta, mistä kuukausiraha tilille kilahtaa. Yhtään tätä stressiä ei helpota uutisointi siitä, miten nelikymppinen nainen alkaa olla jo liian vanha rekrytoitavaksi. En voi käsittää tätä. Tämähän on juuri oikea aika rekrytoida naisia, kun lapset jo pääosin nukkuvat yönsä, se taaperoralli on helpottanut ja aivosumu hälvenemässä. Uutisessa mainittiin, että työnantajat epäilevät naisten kyvyn oppia uutta katoavan nelikymppisenä. Itse näin uusien haasteiden nimenomaan pitämään pään skarppina. Tämä on jälleen kerran jotain käsittämätöntä tasa-arvoroskaa, joka Suomessa rehottaa paikoitellen hyvinkin voimakkaana.



Minä se täytin ristikkoja juhannuksena ihan sillä fiiliksellä, että saan hyvää aivojumppaa. Tämä oli uusi juttu minulle. Oli todellinen ilo löytää oikeita ratkaisuja ja havaita, että ristikoissa on ihan oma jargoninsa, joka minulla on vielä vähän hakusessa. Ihmettelin pitkään, miksi valitsemani "darra" ei lopulta sopinutkaan päätään pitävälle ja (hiki)pisaroiden ympäröivälle vihjeelle. Oikea vastaus olikin "surra", mutta senkin lopulta oivalsin itse! Ehkä nämä ristikkoharrastukset ovat jotain sellaista, jotka vasta nelikymppisenä alkavat kiinnostelemaan, mutta sehän jälleen kerran kumoaa epäilyksen siitä, etteikö olisi kykyä oppia uutta. Pah ja pöh, sanon minä.

Nyt tämä nelikymppinen ihastelee vielä saamiaan onnittelukukkia, jonka jälkeen kävelee tottuneesti napsauttamaan pyykkikoneen päälle. Elämä on just nyt vaan ihan mahtavaa.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kesälomalaisten kuulumisia ja alevinkki Sylvanian Families -setteihin


Kävimme kuopuksen kanssa tänään Citymarketissa ruokaostoksilla ja huomasin, että Sylvanian Families -settejä oli ihan reilussa alessa. Kannattaa käydä kurkkaamaassa, jos perheeseenne kuuluu faneja. 

Kesälomaa koululaisilla alkaa olla jo kuukausi takana. Itse olen yleensä jäänyt lomalle jo juhannuksen aikaan, vaan tänä vuonna pakerran officella vielä pari viikkoa. Lomaa kyllä jo o-do-tan!

Tytöillä loma sujuu aika rennosti. Ei ole kerhoja tai leirejä, saavat ihan keskenään miettiä miten päivänsä viettävät. Iskä on siis kotona heidän kanssaan, mutta leikit sujuvat tytöillä pääosin kahdestaan. Aamulla nukkuvat pitkään, koska illalla myös valvovat pitkään. Siitä vaan, sanoo äiti. Arki on niin tiukkaa aikatauluttamista, että lomalla saa olla ihan omassa rytmissä.


Ei nukuta, koska loma!
Tytöt olivat laittaneet Sylvanian Families -perheet esille ja en malttanut olla nappaamatta muutamaa kuvaa. Meillä alkaa olla näitä kaveruksia jo niin paljon, että lisätilakin oli tarpeen. Tämän kolmikerroksisen talon tytöt saivat keväällä maahantuojalta. Kovin monessa paikassa emme ole tätä nähneet, mutta ainakin täällä se on saatavilla. Tytöt laittoivat talon alle ruokakaupan ja talo on mahdollista myös liittää yhteen muiden talojen kanssa. Kaikkia komboja on kokeiltu.  


Tytöille ostetiin joku aika sitten tämä vaatekaappisetti ja he ovat saaneet sisustaa talot ihan oman fiiliksen mukaan. Minä printtasin tapetit joku aika sitten taloihin SF:n omilta sivuilta. Kannattaa huomioida, että mittasuhteet eivät välttämättä ihan mätsää, joten itse tein vähän lisäkappaleita koloihin, mutta niitä ei edes huomaa.  




Cittarin aletuotteista mukaan pääsi tämä vauvansänky. Suklaapupuperheen äitillä on nukutuspuuhat, mutta kuopus ei näytä menevän nukkumaan. Samaistun.


Iltapalalle löytyy alakerran kaupasta ihan kaikkea mahdollista. Kaupasta voi lukea enemmän täältä. Lapsukaiset ovat parhaillaan tekemässä iltapalaa äidillekin, sieltä on tulossa porkkanaa ja kurkkua, eipä hullumpaa.



Ihanaa lomaa sinne lomalaisille ja tsemppiä työssä pakertaville! Toivotaan, että saadaan nauttia näistä lämpöisistä päivistä ollaan lomalla tai töissä!

*) Yhteistyössä Sylvanian Families

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Puolessa välissä




Keskikesän juhlan aikaan päivitellään kehnon sään lisäksi myös sitä, että on vain puoli vuotta jouluun. Viileä sää sytyttää keskustelun lähestyvästä talvesta kokon roihutessa vieressä. Se siitä tässä hetkessä elämisestä. 

Me matkasimme kaupungin hulinasta maalaismiljööseen, ei varsinaisesti juhannusta juhlimaan, vaan kummitädin kunniatehtäviin, rippijuhliin. Kauniit olivat juhlat ja kirkko saa minut aina herkistymään.

Lapset nauttivat mummolavisiiteistä ja pääsivät ratsastamaan. Minä lenkkeilin pellonlaitaa pitkin, täytin ET-lehden ristikoita ja keräsin kesäkukkia maljakkoon. 

Ikkunaa vilkuiltiin tuon tuosta ja todettiin melko taajaan, että

 "Tuas se sattaa."
"No nyt se paestaa."
"No nyt se tuas alako satamaan."
"On ves herkässä." 


Vesi vihmoo ikkunaan myös nyt, kun matkaamme raiteita pitkin kotia kohti. On jotenkin ihanaa, kun sade ropistaa ja ollaan matkalla. Voi vain olla. 

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kukkaparatiisi parvekkeella





Meillä on tänä kesänä aivan unelmainen kukkaparatiisi parvekkeellamme. Osallistuin Kauniisti kotimaisen FB-arvontaan ja suureksi ilokseni voitin käyttööni ihkaoikean suunnittelijahortonomin ja valitsemiani kesäkukkia iloksemme parvekkeelle! Ai-van mah-ta-vaa!  

Meillä on ollut tähän saakka kesäisin parvekkeella pelakat ja orvokit, ehkä joskus myös markettaa. Nämä ovat myös ilahduttaneet,  mutta en ole oikeastaan osannut laajemmin suunnitellakaan, mitä kaikkea voisimme laittaa parvekkeelle. Kovin suurta valikoimaa kesäkukkia ei Helsingin keskustassa ole oikein edes ollutkaan. 


Parvekesuunnittelijatiimi: Anu ja Minna

Arpaonnen osuttua kohdalle, matkasimme suunnittelijahortonimi-Anun ja kuvaaja-Minnan kanssa Vantaalle Kukkamestareiden puutarhalle ja vietimme siellä rauhassa aikaa tutustuen kukkavalikoimiin, jotka viihtyisivät paahteisella kaupunkiparvekkeellamme. Olin kertonut etukäteen suunnittelijahortonomille parvekkeen mitat ja ilmansuunnan. Kerroin myös, että pidän vihreästä ja valkoisesta, muista väreistä vaaleanpunaisen eri sävyistä. Pian päätin, että valkoinen ja vihreä edustakoot parvekkeella äitienpäivänä saadussa hortensiassa, puutarhalla lopetin turhan hipistelyn ja valitsimme alkuun voimakkaan fuksian väriset pelargoniat. Siitä se Onneli ja Anneli -parvekkeen suunnittelu sitten lähti! 



Siinäpä olimme hiukan ihmeissämme parvekeplanning crew:n kanssa, kun pohdimme logistista siirtymää meille kaikkien ihanuuksien kanssa. Autoon ei olisi enää yhtään ylimääräistä kukkaa mahtunut, mutta nämä mahtuivat ja se riitti! 

Ennen istutusta...

Meidän kesäparveke 2017

Pelakoiden lisäksi mukaan valikoitui muun muassa keijunmekkoamppelit, verbenaa, neilikkää, dianaa, hopeavitjaa. miljoonakelloa ja markettaa! Näistä moni oli minulle aivan uusia tuttavuuksia, vähintäänkin nimensä puolesta. 

En voinut kuin huokailla puutarhalla. Siellä oli niin valtavasti valikoimaa ja aivan ihania kukkia, jotka olivat aiemmin jääneet minulta täysin huomaamatta. Rakkaus kukkapuutarhoihin roihuaa ja myös ensi kesänä ihastelen ja haen kesäkukat puutarhalta! Nyt enää tarvitsee pitää nämä ihanuudet hengissä! On ollut luontevaa nyppiä ja hoitaa kukkia. Toki hiukan mietityttää, miksi tuo keijunmekko pudottelee kukkiaan öisin ja diana hiukan loukkaantui kun laitoin sen yksin melko isoon astiaan, mutta virkosi onneksi kuitenkin. 

Vanhan kansan mukaan 10.6. jälkeen ei tule enää yöhallaa, joten enää näitä pienokaisia ei tarvitse peitellä, kuten tein vielä viikko sitten. Oh yes, I am in love. Vaan eikös nämä olekin vaan niin ihania? 

Fiiliksiä puutarhareissultamme voi kurkata Minnan koostamalta videolla alla. KIITOS!!!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Hornstull, Tukholman Punavuori ja Spinner-löytö!


Hej, hej, hejsan!

Mihin tämä aika oikein kiitää? No voin kertoa, viime postauksesta on tapahtunut paljon. On ihmetelty nollakeliä, on siitä huolimatta laitettu parvekekukat, jotka tänä kesänä ovat erityisen huikeat - postaus suunnitteilla, on oltu (taas) reissussa, mutta tällä kertaa mukana hela gängen ja siskon gängi myöskin. Vad fantastiskt!

Saimme kesästä kunnon esimakua, kun reilu viikko sitten risteilimme ah aina niin jätteihkuliiniin naapuriin Tukholmaan. Tuntui kyllä ihan kreisiltä vetää hytissä shortsit jalkaan, kun säätiedot väittivät Tukholmassa tuolloin olevan +25 astetta. Näin kuitenkin teimme, eikä palellut yhtään, kun suuntasimme Värtänin-satamasta suoraan Tukholman hipsteriyden ytimeen, Hornstullin kaupunginosaan. Sinne pääsee suoraan metrolla.

Voisi tietysti pohtia miksi juuri 40+ perheenäiti ja -iskä lapsineen suuntaa juuri tänne hipsteriyden ytimeen, mutta mitäpä sitä pohtimaan. Kivaa oli poiketa muuallakin kuin Gamla Stanissa, jossa ehdimme tosin tälläkin reissulla piipahtaa. Hornstull tulee maantieteellisesti Södermalmin kylkeen, joten kovin kauaksi tutuista kulmista emme eksyneet, eikä poikkeamaan mennyt kovinkaan paljon aikaa.

 
 






Hornstullissa vietetään lauantaisin Loppis, markkinoita ja alueen valtaa kirppari ja foodtruckit. Meitä suosi ihana, lämmin sää, joten kiertelimme alueella myös ihan fiilistellen säätä, mitään sen erikoisempaa ei tarttunut mukaan.

Ihastelimme hauskoja tauluja ja lapset bongasivat tietysti Pikachun (en taaskaan muista oikeaa kirjoitusasua). Hamahelmistä oli tehty taidetta. Pitäisiköhän sitä itsekin aloittaa...


Kuinkahan monessa muussa perheessä on Spinnerit viuhuneet tai sitten ei ole viuhuneet, koska ovat kaikkialta loppu? Meidän perheessä alkoi kiivas spinner-etsintä ennen koulun loppumista, vaan Helsinki-city sanoi ei-oota. No eipä tarvinnut hypätä kun Silja Serenadeen, kun Kids&Toys teki heti menomatkalla yhdeksänvuotiaastamme onnellisen. Paluumatkalla lupasimme ostaa serkuillekin omat spinnerit, vaan sepä oli silloin myöhäistä, myös laivan varastot olivat ehtineet tyhjentyä. Onko perheen aikuisetkin hurahtaneet tähän stressileluun? Itse en ole vielä ehtinyt, on ollut suoraan sanottuna hoppu, vaan hyvä sellainen. Palataan siihen. Nyt paistaa aurinko, joten löpinät seis ja kohti parveketta!