keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Kurkistus teinin elämään



Ihmeiden aika ei ole ohi! Meidän teini siivoaa huoneensa itsenäisesti. Enpä olisi uskonut, että lausun näitä sanoja. Toki on päiviä, jolloin kamat ovat lattioilla ja on hurlumhei, mutta lopettaessani niistä jäpättämisen, olen nähnyt ihmeen. Teini tykkää siitä, että tavarat ovat järjestyksessä ja hän siivoaa itseohjautuvasti. Olen varmaan unessa.

Muuttaessamme viime kesänä uuteen kotiin, teini siirsi lelunsa pikkusiskon säilytettäväksi tai komeroon. Hänen feng shuinsa vaatii avaruutta. Siksi huonetta ei ole täytetty ylimääräisillä tavaroilla. Digipianolle on kylläkin jakkara hakusessa, saa huikata, jos on E60 tai Baby Rocket joutavana. 

Teini sisustaa itse huoneensa ja asettelee tavarat, kuten haluaa. Äiti ei säädä. Yritti, mutta viisaasti häipyi takavasemmalle. 

  
Sänkyasian pohtiminen ratkesi siten, että ostimme myös teinin huoneeseen Familonin Uni-joustinsängyn ja petarin*). Sängyn väri on tummanharmaa ja se sopii hyvin vaaleaan huoneeseen. Petarin voi kääntää ja toisella puolella on sellainen aaltoileva ts. profiloitu pinta. Petari sopii erityisen hyvin kevyelle nukkujalle, kuten nuorisolle. Halusimme ostaa teinille laadukkaan sängyn, jota voi modata esim. petaria vaihtamalla myöhemmin.

Sänky on ollut mieluinen teinille, välillä tosin petaria joutuu korjaamaan paikoilleen. Se saattaa johtua pitkälti siitä, että sängyllä tehdään päälläseisontoja ja siltoja, joten melko eläväistä on sen käyttö. Asuntomessuhulinoihin liittyen saimme ostaessamme sängystä alennusta.

Vanhasta kodista siirtyi Artekin String-työtaso ja se ratkaisee kivasti työpöytäkysymyksen, kuten pikkusiskon huoneessa Lundian työtaso. Lasten huoneet eivät ole hirmu isot, mutta oikeilla ratkaisuilla säästää tilaa. 

Huoneen matto ei ole teinin mielestä paras ratkaisu huoneeseen. Nappasin sen Annon alesta viime syksynä ja ajattelin, että villainen matto on ihana varpaiden alla. Väärin meni, sen päällä ei voi tehdä piruetteja, koska se menee rullalle. D'oh! Matto on nyt kuitenkin saanut olla, mutta täytyy pitää silmät auki, jos kevääksi hankkisi muutenkin hiukan kevyemmän ja vaaleamman maton huoneeseen - ja tanssiystävällisemmän. 




Tanssi on teinin elämän kenties tärkein asia tällä hetkellä ja se näkyy myös monella tapaa. Tanssi onkin myös toimiva keino kanavoida tunteita, kun ne alkavat jo heilahdella. Koiranpentu olisi toinen. Tätä en ole saanut vielä ajettua läpi. 1/4 vastustaa. Voiko se olla oikein, kysyn vaan. 

Jos et ole nähnyt vielä The Greatest Showmania, katso se. Se on aivan ihana! En malta olla laittamatta yhtä upeaa esitystä leffasta jakoon sinullekin. Nauti!







*) Sängystä saatu alennusta
 

 
 

maanantai 14. tammikuuta 2019

Mehupaasto ohi! Kokemuksia ja fiiliksiä viiden päivän matkalta



Siis woohoo, Vogelin viiden päivän mehupaastokuuri*) tehty! 

Alla kokemuksia, olkaa hyvä. Aloitin edellisen viikon lopulla jättämällä kahvin pois ja pienentämällä ruokamäärää. 

Paastoa edeltävänä päivänä söin aamulla ja illalla kaurapuuroa pellavarouheella höystettynä. Lisäksi detox-teetä, hiukan jäävuorisalaattia ja kurkkua. Huomasin, että paino oli jo pudonnut muutaman valmistelupäivän aikana jo kilon verran. Tein edellisenä illalla huuhtelun.




1. päivä

Aloitin paaston juomalla muutamia kulauksia huoneenlämpöistä vettä. Aamupalaksi nautiskelin jääkaappikylmän aamupalamehun, Biottan graanattiomenan vedellä ja se maistui erittäin hyvältä. Cynara-tipoista ei voi sanoa samaa, mutta se johtuu siitä, että laitoin niiden joukkoon lusikkaan liian vähän vettä. Vedin loput mehut lusikallisen perään - ja selvisin. Keitin myös kupposen Detox-teetä ja herättelin kuopusta.

Saateltuani lapset kouluun, nappasin lähikaupasta luomusitruunan ja varalle hunajaa, jos olo käy heikoksi. Hunajaa saa ottaa lusikallisen, jos alkaa heikottaa. Good to know.

Luomusitruunaa puristin veden ja Molkosanin sekaan. Tämä meni alas näin. Voisikohan Molkosanin korvata maitohappokapseleilla? Ugh, katsotaan millaiseksi suhteemme muodostuu.

Välipala

Aamu venähti ja join vasta klo 11.30 yrttiteen. Yritän jaksottaa juomia myös iltaa ajatellen, ettei tule liian kova nälkä ja ei saakaan enää ottaa mitään. Fiilis on kylläkin juuri tässä kohtaa vielä sellainen, että koko ajanko tässä pitää syödä - siis juoda jotain. Hassua.

Lounas

Keitin puolikkaan kasvisliemikuution 2,5 desiin vettä ja söin lusikalla ohjeen mukaan 2 dl lientä. Tämä maistui oikein hyvää ja minipienet kasvissattumat pureskelin erityisellä hartaudella. Lisäksi join vettä. 

Tässä välissä kävin hakemassa kuopuksen koulusta, jonka jälkeen nautin lämmitetyn tomaattimehu(keiton) veteen sekoitettuna ja Cynara-tipat. Tippojen joukossa, kun on enemmän vettä, niin eivät ole niin carmeita.  

Tein tässä mokan, että sekoitin tomaattimehuun vettä, näin ollen join vahingossa puolet liian vähän itse mehua. (toim. huom.)

Olo on ollut loppupäivästä väsynyt ja hidas sekä päätä on hiukan särkenyt. Olen kuitenkin iloinen, että minulla on vielä 2 yrttiteetä tämän loppupäivän menussa, päivälliseksi ananasmehua (myös tässä join 1dl liian vähän mehua, koska sekoitin yhtä paljon vettä) ja kasvislientä. Hyvin tämä menee.

Päivä 2.

Huhhuh, ei turhaan sanota, että toinen päivä on rankin paastossa. Kävin yöllä vessassa ja sain sellaisen hikiöllötysolon, että hyvä, kun pääsin takaisin sänkyyn. Aamulla sama ja silmissä näkyi mustia länttejä. Sain laitettua itselleni aamupalamehun ja sen myötä myös olo normalisoitui. Aamupäivällä sydän hakkasi ja pulssi oli tosi nopea, samoin verenpaine hiukan normaalia korkeampi. 

Otin eilen illalla maitohappobakteerit kapseleina, enkä olisi aamulla pystynytkään ottamaan Molkosania, kun oli niin huono olo. Pöh, eikö minulle sovikaan tämä paasto?

Ennen iltapäiväpalaveriin lähtöä, söin kasvisliemen. Otin termosmukiin tomaattikeiton, jota imeskelin palaverissa. 

Huono olo helpottuikin iltapäivällä. Aloin laskeskelemaan kaloreita ja ihmettelin, että tulee vain 128 kaloria/päivä. Olinkin vahingossa nauttinut lounaaksi ja päivälliseksi vain desin tomaatti- ja ananasmehuja ja lisännyt toisen desin vettä. Aamupalalla ohjeissa sanotaan, että mehu tulee sekoittaa veden kanssa, mutta ei lounaalla tai päivällisellä. No nyt. Olotilahan on lähes pirteä, kun juuri kiskaisin ananasmehun ilman lantrinkeja alas.

Varasin seuraavalle aamulle mehun jo sängyn viereen. Nousin myös nousta rauhallisesti. 

3.ja 4. päivä

Jee, ei heikotuksia, eikä mitään huonoja oloja! Granaattiomena-vesimehu maistui hyvältä huoneenlämmössäkin. Ketoosi on päällä, koska hampaat tuntuvat siltä, että pinnoilla on sellainen päällinen. Nyt kandee harjata myös kieli, koska elimistö erittää myrkkyjä ulos, ja se näkyy myös kielessä. Molkosanit otin kiltisti, mutta hiukan mietityttää tuo sitruunavesikombo hammaskiilteen kannalta.

Matkalla palaveriin vedin komeat lipat ja satutin häntäluuni tosi pahasti. Kärvistelin palaverisssa ja vielä toisessakin sen jälkeen, mutta sitten menin ortopedin puheille, joka määräsi röntgenkuvat. Onnekseni häntäluu ei ollut murtunut, mutta kova tälli joka tapauksessa, koska joka askel aiheutti ulahduksen. Pohdin turhaan ennen lääkäriä, mitkähän mummokalsarit tuli laitettua jalkaan, hän ei niitä edes katsonut.   

Huomaan ajattelevani ruokaa maltillisesti. Siivosin tänään jääkaapit (meillä kaksi (!!)), kävin kaupassa, tein perheelle lihapullia, perunamuusia ja ruskeaa kastiketta. Ei tehnyt mieli syödä itse. Kuopus hoiti maistelut, että oliko tarpeeksi mausteita. Lisäksi tein vielä salaattia, joka myös maistui syöjille.

On ihmeellistä, miten ei ole mitään mielitekoja. Suunnittelen kyllä paaston jälkeiselle aamulle kaurapuuroa voisilmällä ja mustikoilla. Aa että. Arvostukseni ruokaa kohtaa on hyvin korkea. Jopa niin korkea, että ostin kaupasta ruusukaaleja - valmistan niitä paaston jälkeen. 



Olen pohtinut myös suhdettani ruokaan ja omaan kroppaan. Toivon, että jaksaisin tehdä salaatteja, ihania keittoja ja syödä hyvää ruokaa, vähentää leivän syömistä. Kahviin minulla on nyt hyvin ristiriitainen suhde. Sen kamalan vierotusmigreenin jälkeen, en tiedä mitä tekisin. Haluan kyllä juoda kahvia ja juon jo muutenkin luomukahvia, joten sitä ei tarvitse korjata, mutta ehkä kuppi aamulla riittää. Mieli ei ole tehnyt karkkeja tai mitään muutakaan. Toivoisin, että ruokavalio pysyisi järkevänä jatkossa.

Olen tänään siivonnut myös sukkalaatikon ja iso laatikko, johon kumotaan kaikki piiloon, kaipaa järjesteystä. Toiset sanovat, että paastolla he saavat loistoideoita ym., mutta itsestä tuntuu, että aivot ovat kyllä jotenkin hitaammalla modella, edelleen.

5. päivä

 
Viimeinen paastopäivä. Ihan parasta. Tämä menee jo rutiinilla. Nyt ollaan jo alkuillassa. Työpäivä vaihtui viikonlopuksi hetki sitten. Minä kiehautin vikat kasvisliemet ja vielä on vihannesmehu illallisena sekä yksi yrttitee. 

Alan suunnittelemaan, mitä viikonloppuna ja ensi viikolla syön. Toivoisin, että minulle olisi kehittynyt tämän viikon aikana sellainen itsekuri, että pystyn pitämään mahdollisimman ravinnerikkaan ja terveellisen ruokavalion. Monet minua seuranneet ja erityisesti minut tuntevat tietävät, että olen melko mustavalkoinen tyyppi, se on joko-tai. Kuten tämä paastokin osoittaa. Ei ole mitään puolimallia. Nyt haluan elää terveellisesti ja syödä optimaalisesti ilman turhaa kuormitusta. 

Kiloja lähti 4,5. Nyt kolme päivää paaston jälkeen, olen yhä samoissa lukemissa.

Mehupaasto oli monella tavalla rankka, mutta yhtäaikaa ihan helppo matka. Jos olet harkinnut, anna mennä. Saat siitä itsellesi todella paljon.




*) Tuote saatu





lauantai 5. tammikuuta 2019

Vogelin mehupaastolla uusi vuosi alkuun

kuva


Hyvää uutta vuotta! 

Arki on alkamassa maanantaina ja joululomalla välähti mieleeni, että mitä jos aloittaisikin arkensa paastoamalla. En ole koskaan aikaisemmin ollut paastolla. Jotta to-del-la näin tapahtuisi, hain Ruohonjuuresta Vogelin paastopaketin*) ja mehupaaston etenemistä voi seurata päivittäin instastoriesissa. Suuren kansan seuratessa, saan tsemppiä paastoamiseen ja sen jatkamiseen, mikäli jossain kohtaa matkaa tämän kyseenalaistan. 

Se, miksi päätän kokeilla paastoa on oikeastaan näitä sarjassamme miksi ylipäätään milloin mihinkin ryhdyn? Viime vuonna sain päähäni juosta Naisten kympin, vaikka en ollut koskaan juossut ja juoksin syksyllä vielä toisen kymppikisan. Sen jälkeen en juossutkaan, kun jalkaholvi meni aika tohjoksi, mutta tulipahan osoitettua, että sitä pystyy monenlaiseen, kun vain päättää. Jalkaholviakin olen jumpannut, että kyllä se siitä.

Tässä paastossa kyse on päättäväisyyden lisäksi myös siitä, että en ole ollut täysin tyytyväinen tähän lösähtäneeseen fiilikseen ja kroppaan, joka johtuu epäterveellisestä syömisestä ja liikunnan puutteesta. Sanovat, että paasto ei ole mikään laihdutuskuuri, koska kadonneet kilot palaavat varmasti paaston jälkeen, mikäli jatkaa pepperonipitsalinjaansa. Haen toki myös oikaisua terveellisempään ruokavalioon ja toivon myös, että saan pidettyä muutaman kilon poissa. 

Vogel kertoo monia hyviä syitä, miksi paasto kannattaa. Lisäenergia, keventynyt olo, tehopotku persuuksille terveellisimpiin elintapoihin ja painonhallintaa riittävät minulle. Muita syitä voit lukea täältä.

Avasin paastopaketin instastoriesissa ja siellä näkee myös sen sisällön. Varsinaista valmistautumista paastoon olen tehnyt muutaman päivän, mutta en sen suuremmin tiedostamalla paastoa. Lihaa, kalaa tai kanaa en ole syönyt pariin päivään, koska tarjolla on ollut siskonmakkarakeittoa muulle perheelle, enkä välitä niistä makkaroista. Olen myös juonut muutaman kupin Detox-teetä päivittäin. 

Suosittelen kuitenkin tuon kahvin kanssa toimimaan eri tavoin kuin minä. Juon yleensä aamulla pari kuppia kahvia ja iltapäivällä kupillisen. En olisi uskonutkaan, mikä olo tuli toisena kahvittomana päivänä. Sain eilen pahan migreenikohtauksen, eikä siihen auttanut enää särkylääke. Makasin välillä oksentaen ja nukkuen pimeässä huoneessa 17 tuntia! On mahdollista, että pelkkä kahvi ei aiheuttanut noin kovaa migreeniä, vaan se oli myös osin hormonaalista. Yleensä en kuitenkaan kärsi noin kovasta päänsärystä.

kuva

Tänään olo oli vielä hutera ja tunsin, että päätäni alkoi taas iltapäivällä jomottaa. Ostin imeskeltäviä inkiväärikahvikarkkeja ja kas vain, olokin helpottui, eikä päätä jomota enää yhtään. On kamala tajuta, miten hirveät vierotusoireet voi kahvista tullakaan eli paaston ensimmäinen oivallus tehty. Jatkossa kahvin juomiseen täytynee kiinnittää huomiota, vaikka en mikään kovin paha kahvinkillittäjä ole ollutkaan. 

Olen tänään syönyt kaurapuuroa aamulla ja alkuillasta, jolloin laitoin joukkoon myös pellavansiemeniä aineenvaihdunnan kiihdyttämiseksi. Lisäksi kaupungilla ollessamme jaoin lapsen kanssa Hesen ranskalaiset (vain koska olo oli niin huono) ja söin siellä myös minisalaatin, jossa oli jäävuorisalaattia, kurkkua ja tomaattia. Leipää enkä lihoja enää syö ennen paastoa. Jääkaapissa on uuden vuoden jälkkäristä (valkosuklainen pannacotta) jäänyttä rusina-luumukeittoa, jota myös heitin huiviin, koska pro-aineenvaihdunta. Huomenna vielä "valmistatumista".

Odotan innolla ensi viikkoa. Pelkään eniten heikkoa ja huonoa oloa ja sitä, että veteen sekoitettavat tipat maistuvat hirveiltä. Olen aina kesäisin juonut Biottan porkkanamehua, joka on hyvää, joten en varsinaisesti pelkää, että mehut olisivat horroria.

Omia vinkkejä saa antaa ja mukaan liittyä myöhemminkin, jos maanantai tulee liian pian.


*) Paastopaketti saatu 




perjantai 28. joulukuuta 2018

Autuasta arjen viivytystä ja muutamia lahjapaljastuksia


Joulukuusi koristaa olohuoneen nurkkaa ja tontut töröttävät paikoillaan. Joulua ei ole kiire raivata pois, vaan viivyttelen tonttujen ja kynttilöiden kanssa, vaikka mieli jollain tasolla halajaa jo uutta kohti. Oli silti jälleen ihana olla yhdessä rakkaiden kanssa joulun aika. Lunta hipsutteli sataa hiljalleen mummolassa ja me saimme nauttia todellisesta joulun ihmemaasta. Instassakin oli jaossa pieniä onnenmurusia joulunajastamme.

Uudistimme hiukan myös joulumenuta ja saimme uusia suosikkeja ensi vuoden pöytään. Kalapöydässä meillä oli blinejä ja skagenröraa. Niin hyvää. Paahdettu persimon-salaatti on puolestaan sellainen, jota voi tehdä uudelleen vaikka uuden vuoden vastaanottajaisiin. Ohje löytyy täältä
 
Nyt jo kotona ja näin on hyvä vielä. Pyjama päällä. 24/7. Ehkä vaihtuu, jos käyn kaupassa. Palaan siihen kuitenkin kotona. Pidän pitkän huilin, palaan töihin vasta yhdessä lasten arjen aloituksen kanssa. Se tuntuu hyvältä.



Joululahjat olivat ihania, kuten aina. Kirjojen parissa on tullut vietettyä mieluisia hetkiä ja pehmeät paketit ovat saaneet todellisia wow-huudahduksia aikaiseksi. Lapset saivat myös kirjoja, esikoinen sai yhden tanssiaiheisen kirjan myös englanniksi. Ekat meikkijutut esikoiselle ja makuhuulirasvoja kuopukselle ihanissa meikkipusseissa aiheuttivat huokailuja. Uudet pyjamat ja collarit tulevat aina tarpeeseen.



Muita hittejä olivat Harry Potter -aiheiset lahjat, Baby Born -vauva sai uuden Ballerina -asun ja kulkee nyt kätevästi mukana rintarepussa. Nämä oli saatu meille maahantuojalta. Vaikka leikit jäävät helposti nykyään puhelimen varjoon, niin  silti leikeille ja peleille on vielä sijaa. On hurjaa, että lelukaupat taistelevat olemassa olostaan, koska leluilla ei enää entiseen malliin leikitä. Tänään lapset ovat pelanneet Aliasta keskenään ja tämä ajatus lähti heiltä itseltään! Kännykät oli takavarikoitu jo aamulla. 

Vanhan vuoden loppuessa, huomaan herätteleväni mielessäni toiveita uuden vuoden osalle. Mieli tekisi avata perinteistä jumppakautta pitkästä aikaa jossain salilla, ohjatusti. Onko tällaista vielä olemassa vai ovatko nykyajan jumppasalit ns. kylmiä videoseinäsaleja, joissa ei saa mitään Kike Välimaa -tsemppausta?  Haluanko siltikään sitoutua maksamaan koko kauden maksun vai aloittaisinko kuukausikortilla? Varaan ajan fyssarille näyttämään jalkaterääni, jotta voisin taas juosta Naisten kympin.

Hankkisinko museokortin? Amos Rexiin täytyy ennen loppiaista päästä, meni sitten jono korttelin ympäri tai oli museokorttia tai ei.  Tämä on tärkeä tavoite.



Siinäpä sitä olisikin uudelle vuodelle aika mukavia tavoitteita. Liikkumista ja kulttuuria, kyllä kiitos. 

Mukavia loppuvuoden hetkiä & onnellista ja parhainta mahdollista tulevaa vuotta Sinulle!


torstai 13. joulukuuta 2018

Säkyl-tonttu kylässä!


Tänä vuonna meidän tonttuovea upgreidattiin, koska teki mieli saada uuteen kotiin uusi ovi myös tontuille. Tänä vuonna meillä vierailee Säkyl-niminen tonttu. Lapset ihmettelivät, kun tonttu on tuonut monenlaisia herkkuja ovelle ja pohtivat ääneen eräänä aamuna, että "Sä kyl oot se tonttu, joka yöllä käy." Tokaisin ihmeissäni, että "Mistä oikein tiesitte, sehän on Säkyl-tonttu!"

Siitä lähtien jo illalla on mietitty, mitä Säkyl aamulla tuo. Perinteisen joulukalenterisuklaan rinnalle nämä herkut tuovat balanssia. Mm. cashewpähkinöistä, taateleista ja raakakaakaosta tehdyt Posh Bitsit ovat superhyviä! Mun suosikki on tämä.  

Nämä herkut on saatu Ruohonjuuresta maisteltavaksi ja vaikka lasten kalentereihin laitettavaksi. En olisi ehkä koskaan hoksannut ostaa Posh Bitseja, mutta niitä olen napsinut päivittäin ja konvehtirasiat ovat jääneet kauppoihin. Iskä rakastui Puhdistamon vadelmakombuchaan, joka tekee maitohappobakteereillaan hyvää myös vatsalle. Maistoin viime keväänä kombuchaa ekan kerran ja minusta se oli liian makeaa, mutta tästä tykkäsin minäkin.
  
Lakritsataatelista ei ole paluuta. En sano muuta. 

Mantelit kuuluvat jouluiseen glögiin ja arvaa vaan, montako mantelia laitetaan joulupäivän riisipuuroon. Foodinin manteleita uskallan varovasti maistella, sillä muista alkaa heti kurkkua kutittamaan ja saan allergisen reaktion. Siedätyksen aloitankin varovasti näillä. 

Rehellisyyden nimissä on todettava, että aikuiset ovat intoileet näistä herkuista lapsia enemmän, mutta koska Säkyl-tonttu näitä herkkuja ovelle tuo, lapset kyllä kaikkea maistavat ja ehkäpä niitä suosikkeja vähitellen löytyy heille näistäkin.

Shhh... Mitähän se Säkyl ensi yönä tuo? 


*) Herkut saatu    

maanantai 10. joulukuuta 2018

Hääpäivänä Kaasua, Komisario Palmu Helsingin kaupunginteatterissa




Vietimme tällä viikolla 11. hääpäivää, ensi kesänä tulee 20 vuotta yhdessäoloa. En tunnista itseäni näistä lukemista, tai ehkä tunnistan, vuosilukuja ei tule vain arjessa laskettua. Voisi ajatella, että ihan kohtuullinen taival ollaan yhdessä jo taaperrettu. Voisi ajatella myös, että on aika onnekas.

Muistan, kun jossain haastattelussa Rouva Tellervo Koivisto kertoi avioliitostaan Mauno Koiviston kanssa ja hän sanoi, etteivät olleet koskaan harkinneet avioeroa - murhaa kyllä. Minusta pitkässä suhteessa se on juuri näin. Toki kyllä sitä eroa on ehkä joskus murhan sijaan jopa harkinnut, mutta silti aina kuitenkin jokin meidät on pitänyt yhdessä. Se jokin on luultavasti se pitkän liiton salaisuus. Väittäisin, että se liittyy jollain tapaa uppiniskaisuuteen - ja Maaret Kallioon

Kenties juhlateemaan sopivasti, menimme katsomaan murhanäytelmää. Minulla oli kaksi saatua lippua ja juhlan kunniaksi kävimme katsomassa Kaasua, komisario Palmu! Helsingin kaupunginteatterissa. 



Kari Väänänen Palmuna oli taitava roolissaan. Myös aloittelevan ja konkarietsivien roolit olivat perinteiset ja viihdyttävät. Ihan sellaista kollegaa sparraavaa otetta ei odotetusti nähty. Saarnaaja Mustapää toi ajoittain mieleeni Jope Ruonansuun kahvia-kaljaa -hahmon tai Pastori Sillin, jos joku on niin vanha, että muistaa 80-luvulta Soitinmenot. Huh, kaikenlaista sitä katsottiin. :)




Tykkäsimme siitä, että bändi oli esillä, eikä perinteisesti verhojen takana. Myös näytelmän ääniefektit olivat mahtavat. Vuokko Hovatan esittämä laulajatar loisti roolissaan. Muut roolitukset, toiset enemmän, toiset vähemmän esillä, loivat jännittävät puitteet murhanäytelmälle. Murhaajaa oli hauska arvuutella.

Mies oli nähnyt näytelmän aiemmin elokuvana ja tykkäsi paljon näytelmästä, erityisesti jazz loi hänelle kaivatun fiiliksen. Minä tykkäsin leffan nostalgisuudesta, lankapuhelimesta, mustavalkoisesta Helsingistä. 

Ohjelmalehtinen kannattaa hankkia aina, koska siitä saa sisäpiirin tietoa itse näytelmästä, mutta myös detaljitasolla mm. siitä, mikä rooli oli höökipillereillä ja pulmolla sen ajan Suomessa. Ohjelmalehtisestä jää myös kiva muisto, näitä meillä on paljon.



Kuvat: hkt.fi

En halua paljastaa näytelmästä tämän enempää, vaan suosittelen lämpimästi, mene katsomaan ja tässä on oiva lahjavinkki pukinkonttiin. Kaasua, komisario Palmun näytökset ovat helmikuun puoleenväliin saakka.  

Vinkiksi! Kannattaa aina varata tarjoilut etukäteen, sillä ne lohileivät ja skumpat tai kahvit ja Palmun suklaa-aprikoosileivokset odottavat ilman jonottamista omassa pöydässäsi, kun tulet teatteriin tai väliajalla - kuten meillä ja ehdit nauttia tarjoilusta. Olin ostanut meille Baileys almandet, laktoosittomat mantelimaito Baileysit ja kilistelimme hauskalle illalle - ja yhteisille vuosille, tulkoon niitä paljon lisää. 


*) Liput saatu

maanantai 26. marraskuuta 2018

Joulun kirjasuositukset lapsille ja -40% alevinkki korvan taakse


*) osa kirjoista arvostelukappaleita

Taas on aika kääriä paperiin iloa joulun ajalle. Tai kääriminen jää taatusti sinne lähemmäs aattoa... Kirjamessuilta tuli hankittua jo ekat kirjapaketit, joten hyvässä vauhdissa ollaan. Innostuin poimimaan meidän suosikkeja myös aikaisemmilta vuosilta ja se vain osoittaa sen, miten mahtavia tarinoita nämä ovat. Näitä meillä luetaan moneen kertaan ja tämä lista on iloksemme pitkä. Löytyykö samoja suosikkeja?

Nopolan siskosten Jouluvintiö on jo viimevuotinen, mutta sitä luetaan tänäkin vuonna. Heinähattu ja Vilttitossu ja hupsu enkeli on tämän syksyn uutuus, jossa etsitään kadonnutta enkeliä. Kuinka monen kotona muuten on tai on ollut se klassinen suojelusenkelitaulu, jossa enkeli varjelee sillalla kulkevia lapsia? Samainen taulu löytyy myös tästä kirjasta ja siitäpä se tarina sitten lähtee. Minun muuten tekee mieli aina korvapuusteja näitä kirjoja lukiessa. Kiitos kuuluu Alibullenin neideille. 


Yksi tämän syksyn hauskimmista on varmasti Paula Norosen Supermarsu ja roskaavat ryökäleet. Tämä sopii aiheeltaan valitettavankin hyvin käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen, kun herätellään huomioita taivaalta sataviin romuihin. Olen nauranut ääneen lasten kanssa monta monituista kertaa tätä lukiessani. Tunnen itse erään vanupuikonnäköisen Annelin. Tirsk. Kirjassa on monta kohtaa, josta tunnistan myös itseni - on lohdullista, että kyseessä on universaali ilmiö. 

Supermarsussa on hassuja nimiä. Se on kiinnostava, vähän jännittävä ja tosi hauska. Ja laita siihen, että huikea.

Kannattaa lukea! Ostin myös lahjaksi tämän kirjan ja kirjailija itse jaksoi jututtaa meidän ekaluokkalaista kärsivällisesti ja saimme kirjat tietysti signeerattuina. Siinäkin on jotain erityistä. :)


Ekaluokkalainen tykkää lukea Lukupalat -sarjaa. Tässä on niin hyvä tarina aina ja ihanat pennut, sanoo hän. Tätä sarjaa on meille kerätty jo parin vuoden ajan ja nyt on ilo seurata, miten lapsen oma lukeminen sujuu. Nämä ovat myös sen verran lyhyitä lukea, että vanhempikin jaksaa taatusti lukea luvun tai pari, jos ei koko kirjaa kerralla.




Tähän väliin pakkonostona pari Astrid Lindgrenin klassikkoa. Iki-ihana ja peppimäinen Peppi Pitkätossu ja joulukuusen riisujaiset ja Meidän Marikki. Pepin joulu Huvikummussa on tyypilliseen tapaansa juuri omanlaisensa. Hän antaa piutpaut Rouva Hienoston paheksunnalle, joka johtuu siitä, ettei hän pidä lapsista (ainoastaan kermakakuista). Pepin joulu tuo kaikille hyvän mielen. Kirja on alkuperäisen kuvituksen mukainen.  

 Joulupuu on ravistettu
neulaset on matolla
joulupukki värjöttelee
talon ulko-ovella. 

Meidän Marikissa vietetään myös joulua, mutta jouluaatto ei ole ihan perinteinen. Marikissa on lähes viisisataa sivua Kesäkummun tarinoita, joihin ei koskaan kyllästy. Me olemme katsoneet leffoina ja lukeneet kirjoina aina uudestaan ja uudestaan Melukylän lapsia, Peppi Pitkätossua, Marikkia, Vaahteramäen Eemeliä... Aivan ihania hahmoja ja tarinoita. Tukholmassa kannattaa ehdottomasti vierailla Junibackenin Satujunassa. Se on hieno matka tähän maailmaan.


Hei onks tuo Emma Watson? 

Kymmenvuotiaani bongasi kannesta Emma Watsonin, joka muiden kirjassa esiteltävien naisten mukaan antaa ohjeita nykyajan tilanteisiin. Kirja antaa kapinallisten tyttöjen ohjeita moniin tilanteisiin. Ohjeet ovat hyvin kannustavia ja mielestäni tsemppaavat ja valavat itsevarmuutta nuorempiin lukijoihin. Tätä luen myös minä erityisen mielelläni. Tarinat ovat sopivasti pähkinänkuoressa. Seuraavaksi voisi hankkia suomalaiset naisesikuvat.


Arvaatteko mistä Emma Watson tunnetaan meidän perheessä? No arvasit. Potter-huuma ei ota laantuakseen, kunhan vain äiti saisi järjestettyä vielä sen Lontoon matkan! Pottereissa hahmot, kuten Hermione, Luna Lovegood, tietysti Harry ja Weysleyt ovat ihan mahtavia, Hagridia unohtamatta. 

Harry Pottereiden lisäksi meillä kymmenvuotiasta kiehtoo myös muut aiheeseen liittyvät kirjat. Uusimpana nyt myös leffateatterissa pyörivä Grindewaldin rikokset. Näkisin kuitenkin, että sekin me luetaan ensin kirjana.  


Vielä yksi suosikki, jota lukee koko perhe mielellään. Karhuherra Paddingtonia suloisempaa saa hakea. Paddington lähtee lomalle on jälleen kerran mahtava seikkailu, jonka "matkasuuntitelman" on laatinut karhuherra itse. Paljastamatta yhtään sen enempää, lienee selvä, että ihan kaikki ei mene suuntitelman mukaan. 

Wow, mikä kattaus! Lukeminen kannattaa aina. Siksi suosittelen merkitsemään kalenteriin 11.-13.12., jolloin käynnistyy Werner & Jarl -kirjakaupan ystävämyynti. Saat WSOY:n, Tammen, Johnny Knigan ja Readme.fi:n valikoimasta –40% alennuksen.