maanantai 25. kesäkuuta 2007

Mittumaari

Juhannustaiat on tehty taas vuodeksi eteenpäin. Vietin tuon yöttömän yön pienellä savolaisella paikkakunnalla ystävieni ympäröimänä. Perinteisiimme kuuluu yleensä vierailu paikkakunnan paikallisessa, joka kerta toisensa jälkeen jaksaa yllättää, hämmästyttää, yököttää sekä onneksi myös jossain määrin naurattaa. Juhannusjuhlijoita viihdyttämässä oli Dingon Jonttu + possible girlfriend, jota luulin ensimmäisen neljän biisin ajan mieheksi. En voi linkittää Jonttua, koska 1985 aikainen foto ei ihan vastaa tätä päivää. Mitään dingohysteriaa ei Jonttu kyennyt lietsomaan ja tuli huomattua, että niin se on Jonttukin ihan tavallisia kuolevaisia, jonka myös pitää laskunsa maksaa. Juhannusaaton keikkaliksasta maksaa varmaan just ja just puhelinlaskunsa (osissa). Joku siinä tökkäsi - tyyppi soitteli Sinä ja minää lähestulkoon mikroshortseissa.

Tyypillistä juhannusjuhlijaa tässä samaisessa anniskelukohteessa voinee kuvailla siten, että nainen oli laittanut päällensä liilan (myös muut värit) trikoopaidan (Maximarketista) ja jonkin hameenoloisen tai highwater-housut (tietämättään highwater-ominaisuudesta). Toiset sanoisivat, että housujen lahkeet olivat liian lyhyet. Tukka oli kuitenkin se todellinen katseenvangitsija, joka keräsi pisteet - ilmakihartimet ovat varmaan out of stock tässä cityssä. Hu-huh. Kuka lienee kaupungin hovikampaaja? Jos haluaa todellista extremeä elämäänsä, kannattaa kokeilla. Miesjuhlija puolestaan kulki rennosti virttyneessä verkka-asussa tai kauluspaidassa, johon oli painettu jotain autokorjaamotekstiä selkään tai rintataskun yläpuolelle. Kaikilla oli hiki.

Itseluottamusongelmat eivät tämän kaupungin miehiä vaivanneet, sillä varsinkin nämä vanhan (ja tuoreen) hien pinnoittamat hammas-siellä-toinen-täällä donhuanit hakeutuivat juttusille hämmentävän aktiivisesti. Siinä ei todellakaan harrastettu 'oliskohan tuo vähän out-of-my-league?' ajattelua, vaan nämä herrat luottivat vimosen päälle naturalistiseen lähestymistapaan. Monella oli nimittäin tapana laskea ilmoille kunnon flatus juuri ennen kysymystä 'voepko tarinoettee' tai vielä suorempaa 'onkos ukkos tiällä'. Muitakin naisihmisiä oli lähestytty, koska siitä seurauksena oli runsaasti pahoinvointia. Naisten saniteettitilan lattiat olivat täysin laatoitetut ja kävi ilmi, että kenkävalintani oli niiiiiin epäonnistunut! Flipareita ei muutenkaan katsottu hyvällä tässä ko. kohteessa.

Drinksuja saattoi tilata kierrevihkosesta, ja jos sattui puhe kangertelemaan, niin pystyi näyttämään vaan vihkosta kuvaa ja avot - drinksua tippui tiskiin. Irish Coffeen pinnalla oli herkullisen näköistä suklaarouhetta ja kauhoin sen suuhuni vain ja ainoastaan havaitakseni, että sen seurauksena joka ikisen hampaan väli oli täynnä Saludoa. I still have a lot to learn.

tiistai 19. kesäkuuta 2007

Gran turismo

Hoipotihoi!

Täällä sitä vaan lomat jatkuu eikä työt paina. Vaihdoin paikkakuntaakin, niin tulee oikein kunnon lomafiilikset. Auringon pihtaillessa ei-niin-terveellisiä UV-säteitään ja taloudellisen tilanteen vääjäämättömän romahduksen lähestyessä mennä paukautin ja tilasin lomamatkan Kreikkaan! Kalispera vaan! Eikä ollut muutes todellakaan mikään kuuma äkkilähtö superalematka. Miksipä se olisi sitä nyt just ollut? Aina kun matkustan - vulgääristi 'etelään' - maksan matkastani erittäin vähän, koska se on se koko pointti, vaan en tällä kertaa. Nyt mentiin sitten ihan katalogin mukaan. Ihan sama olisi ollut tilata tämä matka vaikka jo ennen joulua. Tässä tapauksessa tätä äkkilähtemistä seurasi se, että jouduin anelemaan luottokunnasta luottorajani korotustakin, koska tilasin matkan niin myöhään, niin hela hoito piti maksaa Viissa-cardilla. Luottohan kannattaa aina. Etenkin minun nykyisessä tilanteessani.

Meikäläisellä on sitten 1,5 vk aikaa opiskella ne olennaisimmat ts. missä on lähin iso kaupunki (lue: ostoskeskukset). Biitsit ja poolit on ihan takapihalla, joten sunbathing tietous on jo kohdillaan. Vastoin yleistä varoitusta aion ottaa maks. sunblock vitosen, koska se on todellakin niin, että jos vetää jonkun UVB 35 naamarin, niin se on sitten ihan sama jäädä kotiin. Muhun ei uppoa se huiputus, että kyllä se ruskettaa. PAH! Sitä paitsi, se pakollinen pikku punoitus kääntyy kyllä rusketukseksi. Eventually.

Flip-flopit veskaan ja kunhan jussit on juhlittu, niin tämä plikka lentää jetin siivellä kuuminta hottia tavoittelemaan!

perjantai 15. kesäkuuta 2007

Deaktivoitu

http://imagecache2.allposters.com/images/pic/EPH/8344
~Amazingly-Enough-Posters.jpg

Rumpujen pärinää.......

Tadaa! Olen irtisanoutunut IsoHerran kioskin palveluksesta! Luukut on nyt lyöty kiinni. Hanskat on isketty tiskiin. Kyllä vain, näin siinä sitten on käynyt. Tyhjän päälle vaan. Ei ole työpaikkoja jonossa odottamassa. Turha on mitään työttömyystukiakaan haikailla, kun Kela rankaisee tästä niskuroinnista kolmen kuukauden karenssilla. Kylläpä kannatti? No kylläpä kannatti.

On varsin huvittavaa, että emme ole puolikastakaan sanaa IsoHerran kanssa vaihtaneet sitten toukokuun lopun, kun otin ja lähdin sieltä Myrkkykammiosta lääkärin kautta aurinkolomalle. Ei pihaustakaan. Zip. Zero. Nada. Äitiyslomalainen se tosin vähän yritti pomotella niillä humoristisilla työyhteisökokous määräyksillään, vaan itseään IsoHerraa ei poissaoloni hetkauttanut. Hän on varmaan jo niin tottunut siihen, että tällainen käytäntö hänen alaisiltansa on ns. luontaista poistumaa.

Pakko myöntää, että kun postilootaan nakkasin 1) irtisanoutumisilmoituksen 2) sairauslomatokarin 3) ex-kollegan testimoonin siitä viiden viikon lomasta, kävi hetken mielessä, että olikohan ihan viisasta. HUOM! VAIN HETKEN, koska muistin välittömästi sen turvokkaan pönöttäjän, joka teki elämästäni kerrassaan sietämätöntä. Ruvetaan sitten tästä lähtien vaikka laittamaan ruokaa itse ja perutaan siivoja. HA. Gotcha there for a moment. Siis oikeammin mitäänhän ei muuteta, paitsi ehkä nyt kannattais vaikka alkaa lotota. Nykyinen lifestyleni on melko kukkaroa kuluttavaa, että jos ei uutta duunia ala kohta ilmaantua, niin mietitään sitten luovutaanko Miehen musiikkilehtien tilaamisesta.

Irtisanoutumiseeni liittyi varsinaista agenttitoimintaa, sillä pitihän minun palauttaa helvetin portin avain ja IsoHerran hieno kommunikaattori. Se, että olisin vienyt ne sinne itse ei ollut listalla, joten sovin Puudelin kanssa tärskyt. 'Tärskyt' sopii jotenkin aivan täydellisesti kuvaamaan tapaamista Puudelin kanssa. No lopputulos oli se, että IsoHerra oli selvästi laittanut lakeijan asialle, koska minulta tivattiin, että onko oikeusjuttua tiedossa. Totesin hyvin non-chalantisti, että minun kanssani ei kannata ryhtyä pelailemaan mitään huiputuspelejä, koska jos yksikin sentti uupuu palkastani, niin see you in court, buster. Meni täydestä. Palkanlaskija nimittäin viestitti jo tänään, että loppupalkka on tulossa maksuun ja lomakorvaus kans. Kunhan ne massit on tilillä, niin toki pirautan työsuojeluun. Vähän niinkuin kaupan tekijöiksi. Reilu peli.

Sitä on nyt sitten konsultin ura deaktivoitu for good. Mitähän seuraavaksi?

tiistai 5. kesäkuuta 2007

Burn baby burn

Hei Sairauslomalta,

mentaalisen tasapainon järkkymisen lisäksi olen valellut itseni yltäpäältä Bepanthen -merkkisellä salvalla - rasvaisimmalla mahdollisella, mitä apteekkari suinkaan hyllystään löysi. Tässä kun on sen verran cuckoo, niin en tajunnut eilen, että auringolla on tapana polttaa ja ihoa tulisi suojata aurinkovoiteilla. Sitä istuttiin oikein kaksilla terasseilla päivän kuumimpaan aikaan, jotta mahdollinen haitta tulisi maksimoitua. Nyt ei tarvitse kelloakaan ranteeseen, kun on ääriviivat ranteeseen tatuoitu. Voi voi, miten tällaisen psychon uskaltaa enää laskea ovesta ulos. Ei mitenkään ainakaan tänään, sen takaa Bepanthen-kylpy.

Case: Workplace from hell - Olen saikulla nyt pari viikkoa. Sen verran ekstensiiviset tuhot sai Herra IsoHerra aikaan. Olin varautunut puheluihin ja viestittelyihin, että "nyt sieltä takaisin töihin ja per heti", vaan hiljaista on. En ole saanut viestin viestiä en äitiyslomalaiselta, joka totesi, ennen breakthroughtani olevansa myös "esimieheni" - pliis, älä naurata - saati IsoHerralta. Ei sillä, että tässä mitään Parane pian -viestejä odottaisinkaan, vaan lähinnä jännään, onko IsoHerralla pahat mielessä. Siis on tietenkin, lähinnä mietityttää minkähänlaiset.

Huumoria ei ole kylläkään puuttunut. Tomera äitiyslomalainen, joka on muuten oikein "koripallojoukkueeen kapteeni ja kirjoittanut kirjan", laittoi minulle viestin (ennen kuin olin ilmoittanut sairauslomasta), että tulee luennoimaan työyhteisöstä ja loma-ajoista. On ne varsinaisia vitsiveikkoja! Viesti sisälsi käskyn "OLE PAIKALLA!". Olisikohan siinä jotain ajatusta, että näille mahtaville esimiehille tulisi joku todellinen asiantuntija luennoimaan, minkälainen on terve työyhteisö? Ei varmaan. Nämä tyypit eivät neuvoja kaipaa. Tuo äitiyslomalaisen hieno "kirja" on siis opinnäytetyö, mutta kirja kun kirja.

Tässä sitä siis puhdistutaan päivä kerrallaan IsoHerraCobran myrkyistä. Kirjoitan ahkerasti keltaisille Post-it lapuille, kun ne oli täysin pannassa tuolla kalkkaroiden kolossa. Siihen ei tullut muuta selitystä kuin se, että niitä ei käytetä, koska IsoHerra mainostaa asiakkaille, että niitä ei käytetä ja olisihan se vähintäänkin maailmanloppu, jos asiakas näkisi meillä keltaisia lappuja! Tätä vahinkoa ei koskaan pääse tapahtumaan, koska kukaan asiakas ei koskaan raahaa luitaan heidän avokonttoriinsa. See! Edistystä! Olen karistanut me-muodon pois puhuessani kalkkaronkolosta. Kohta sitä saa varmaankin ne terveen paperit.

Until then... taidan ottaa nokoset.