sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sophie the Giraffe hoitaa ja hurmaa

Eskarilaisesssa on selvää suunnittelijan ainesta ♥

Tiedäthän sen Sophie-kirahvin? Meille ensimmäinen suloinen kirahvi kotiutui kuopuksen mukana synnytyssairaalasta. Täti ja serkut toivat ensimmäiseksi leluksi rakastetun Sofia-kirahvin ja sittemmin kirahveja on ilmaantunut meille lisää. Viimeisimmät lisäykset saimme mukaan Hippulasta ja sarjan maahantuojalta.

Tiesitkö muuten, että purulelu maalataan ruoasta saatavilla pigmenteillä.

Sophie-kirahvilla on myös ekosertifioitu (Ecocert) luonnonkosmetiikan luomuihonhoitosarja. Yläpuolella kämmenessä Face Cream, alapuolella koostumukseltaan paksumpi Protection Cream. Esikoisen atooppisen ihottuman hoitoon olen laittanut Protection Creamia, joka on ns. täsmävoide. Tätä voi käyttää esim. vaippaiholle sekä tarpeen mukaan kasvojen ja vartalon iholle. Protection Cream sisältää mm. karite- ja kaakaovoita, jotka tunnetusti ovat ihoa hoitavia ja kosteuttavia ainesosia. Lisäksi siinä on aloe veraa ja laventelivettä rauhoittamassa ihoa sekä timjamiuute ehkäisemässä tulehduksia. Love it! 
 



Face Creamia on käyttänyt myös - kröhm - äiti. Ihosta tulee tosi pehmeä, melkein kuin se klisheinen vauvanpylly - usko pois, nimim. äiti 35+++. Omalle normaali-iholleni tämä menee myös päivävoiteena, mutta rasvaisemmalle iholle suosittelen mieluummin yövoiteeksi. Face Cream sisältää mm. valkoista teetä, jobojaöljyä ja mustikkaöljyuutetta.


Kuva Hippulan Lasten Putiikin avajaisista

Ihonhoitosarjaan kuuluu laaja valikoima tuotteita ja mm. Starter Kit, jossa on testikokoisena Baby Face Cream, Body Lotion,  Baby Oil ja Hair & Body Wash.

Meidän tytöt ovat innokkaita hoitamaan ihoaan ja meikkailemaan äidin esimerkin mukaisesti. Näitä voiteita he ovat saaneet laittaa iholleen ihan rauhassa. Meillä toimii usein kauneushoitola Palli, jota pitää kaksivuotias Ellaspani. Hän vastaanottaa asiakkaan esittelemällä itsensä ja toteamalla, ettei tarvitse yhtään pelätä. Äitillä oli ensimmäisen kerran asioidessaan hymyssä vähän pitelemistä. Tsihi.

Mahdottoman hurmaavan upea -  2 -vuotiaan tuotearvio

Sarjan tuotteet eivät rajoitu puruleluihin ja ihonhoitotuotteisiin. Niihin kuuluu mm. tuo kaunis, puinen soittorasia, jonka kirahvit tanssivat ympäri kuin ballerinat, samoin tekevät kotona meidän omat ballerinat.  Kirahvien piruetit ovat muuten nopeita... Soittorasia sopii myös pienille vauvoille vedettävien unilauluja soittavien lelujen vaihtoehtona.Lahjaksi Sophie the Giraffet ovat yksinkertaisesti hurmaavia. Tuotteiden jälleenmyyjät täällä, esim. Hippula ja Babyshop.*)

Löytyykö Sophia-kirahveja teiltäkin?


*) tehdyistä ostoista maksetaan korvaus



perjantai 29. elokuuta 2014

Viikon filimi

Haluatko miljoona euroa? En.

Viikko on ollut pitkä. Maanantai tuntuu kaukaiselta. Perjantai on tässä. Olen selviytynyt. 

Töissä on painettu niin pehva viikko, ettei muusta väliä. En edes jaksanut innostua Mini Rodinin uutuuksista. Neiti lähes kolmevuotta on huutanut koko viikon kurkku suorana, kun olen tullut töistä kotiin. Sitäkin on ottanut pannuun, can't blame her. Aamuisin valitaan vähintään kolme vaatekertaa ja viimeistään sukkikset tai leggarit aiheuttavat hermoromahduksen - paitsi tänä aamuna riitti pinkki Dirkjen mekko, jonka Aati O:n ihana kaupantäti lähetti hänelle lahjaksi. Juuri tällaisen olen aina halunnut, totesi lapsi ja päiväkotiin päästiin yksillä vaatteilla. Kiitos, se on ihana! 

Päiväkodistakin tuli joka syksyinen täivaroitus. Lapsilla ei ole täitä, luojan kiitos. Omassa päässäni sen sijaan tuntuu kuin joku kävelisi. Tämä tuntemus alkoi eilen ja se tulee ja menee. Olen aivan kauhuissani. Ostin Stockalta uuden putelin Eco.Kidin täiden estoshampoota, jota tytöillä on ollut aiemminkin ja täiltä on vältytty. Olen hölvännyt tukkaani aivan hysteerisesti sillä. Tyhjensin sen päälle vielä öljyputelin päänahkaani, koska täit lukemani perusteella eivät pidä siitäkään. Kampaan täikammalla tukkaani, eikä mitään ole kylläkään näkynyt. Kohta päänahka on ihan riekaleina tästä maanisesta vahtaamisesti.Vaihdoin lakanatkin, joka tosin ei ole mitenkään huono asia. Mies pyörittelee päätään. Psyykkistä, se ajattelee. Yököttävää, minä ajattelen.

Oh well. On kyllä ollut niin järkyttävä viikko noin niinkun muuten - maanantai-iltaa lukuunottamatta, että nämä päänahan tuntemukset varmaan kuuluvat asiaan. Toivotaan silti, että tämä täipaniikki osoittautuu aiheettomaksi. 

Viime viikonloppuna oli joka tuutissa Keekki-hehkutusta. Ähh! (Keekki-imitaatio) Me emme olleet Stadikalla. Maanantai-ilta oli meille viikon ja helposti toisenkin kohokohta. Olimme Miehen kanssa Huvilateltassa. Siellä esiintyivät Pepe Willberg & Saimaa. Katto melkein irtosi. Se kuvatkoon, miten hieno keikka se oli, niin hieno, että olisin voinut ihan helposti itkeä. 


Ravintola Juuren herkut Huviltateltassa

Minä  ja keikkapunkku - Otatko toisen? - Yeth pliiz. Happy.  :)

Huvilateltassa oli tuttuja. Piti ihan tarkistaa, olinko vahingossa eksynyt VIP-osastolle. Siellä oli kaikki. Harvoin jaksan fiilistellä mitään keikkaa, harvoin missään keikalla olen, mutta siitä huolimatta, oli hieno ilta. Viime toukokuussa mietin, oliko Miehellä ruuvi pahasti löysällä, kun hän kertoi minulle äitienpäivänä vievänsä minut Pepe Willbergin keikalle elokuussa, vaan vielä mitä, Mies tietää nää jutut. Tähän viikkoon maanantai-illan kulttuuririento tuli kuin tilauksesta. 


Nyt superlöysäily viikonloppu startatkoon maanantai-illan fiilistelyjen henkeen vaatimattomasti Finlandialla ja Aivan sama mulle mä oon onnellinen. Just niin.



tiistai 26. elokuuta 2014

Eskarilaisen tossut ja ruusujen elämän pitkitys




 


En sitten suostunut hm:n jumppatossuihin, vaikka nekin kimaltavat. Muutamat tossut ovat puhki kuluneet alta aikayksikön ja sitten jossain joulujuhlassa olen kauhistellen katsonut, kun lapsen varpaat kurkkivat kärjistä.

Tänä syksynä satuin kurkkaamaan Pikku Jalat.fi -kauppaan ja lopputulos onkin nähtävissä. Lapsi itse ihastui Petit by Sofie Schnoorin söötteihn persikkametallin värisiin tossuihin, koska toivoi tossuissa olevan "äksät". Hetki meni tajutessa, että häntä viehätti ristiin menevät kuminauhat. Ahaa. Näiden tossujen lesti oli kuitenkin leveämmän puoleinen, jolloin niihin jäi liikaa väljyyttä meidän normilestiselle neitille. Tossut lähetettiin pitkin hampain takaisin. Lapsi ehdotti, että voi laittaa tossujen sisään villasukkaa, muutamat pohjalliset ja ties sun mitä fyllinkiä, jotta olisi vain saanut ne pitää. Äiti vei tossut postiin. Mikä pits!

Tilalle tilasin kapeampilestiset Bisgaardin kultakimaluudet. Nämä sopivat jalkaan kuin valettu. Kuminauha pitää tossun paikoillaan, joten näissä voi olla käyntivaraa, vaikka muuten ei tossuihin oikein kasvunvaraa voi varata ilman etteivät ne putoaisi jalasta.  

Pääasiassa näillä viiletetään päiväkotikäytössä, mutta nämä ovat kyllä niin kauniit, että menevät myös juhlakäytössä - ja tulevissa syksyn harrastuksissa - oma tarinansa..

Niin ja en raaskinut heittää ruusuja maljakosta roskiin, vaan päätin pitkittää niiden eloa laittamalla ne pariksi päiväksi (lue: viikoksi) veteen meitä vielä ilahduttamaan. ♥

*Tossuista saatu alennusta


perjantai 22. elokuuta 2014

Al borde

kuva

Vielä tolpillaan. Enkä oo mitään ottanut, vaikka hyvin voisi, mutta en kerrassaan kykene. Uudessa duunissa takana on pariviikkonen. Minua ei ole perehdytetty, koska henkilö, jonka duunia hoidan, työskentelee toisissa tehtävissä, eikä ole kadonnut mihinkään, joka tarkoittaa sitä, että olen todellakin omillani, eikä häntä saa häiritä.

Eipä siinä - maanantaina olen puhumassa reilulle 120 tyypille informatiiviseen sävyyn parituntisen ja poistin tänään varmuuden vuoksi Kysymyksiä -kalvon esityksestäni. Varjele, en kai vapaaehtoisesti altista itseäni suden suuhun. Tiistaina edessä sama juttu ja pari muutakin WTF-kohtaamista on ensi viikolla edessä. Ilmeisen mielenkiintoinen postaus tulossa viikon lopulla. Heräsin viime yönä klo 2.39 kirjoittamaan muistilappua tänään hoidettavista asioista, jotta en unohtaisi niitä, koska olin keskellä yötä ne jostain kumman väläyksestä saanut päähäni. Ei tykkää, ei tykkää, ei tykkää.

Minulle putoaa sivulauseessa pikkujuttuja, jotka pitää akuutisti hoitaa, mutta minä autan - kuuluu perään. Hahha. Minä en näissä tilanteissa kysy yhtään lisäkysymystä liittyen näihin uusiin tulipaloihin, sillä en yksinkertaisesti kykene ottamaan vastaan mitään lisätietoa. Miten sammutetaan nämä annetut liekit, mietitään yksi kerrallaan. 

Tuota yöllistä muistiinpanomerkintää huomioimatta, hoidan tilanteen mielestäni hyvin. Tämän viikon puolivälissä olin jo yhdessä tulikokeessa, joka meni sikäli hyvin, kun en tajunnut mistä puhuin, mutta tein sen vakuuttavasti ja kieltäydyin kiireisiin vedoten keskustelemasta tilaisuuden jälkeen aiheesta enempää, vaan viittasin ensi viikon tuleviin tapahtumiin, joissa asiat kyllä sitten selviävät (omg!). Ammattitaitoani kehuttiin ja taputeltiin olalle, miten huikean nopeasti olen ottanut homman haltuun. Kunpa tietäisitte.

Joitain hajoilun merkkejä on ilmassa. Maanantaina menin töihin vasemman käden pikkurillin kynsi lakkaamatta. Ei tämä nyt sinänsä mitään, tänään sen sijaan puhurin tavoin kiersin varmasti duunin joka huoneen varmistamassa asioita, jotta selviäisin jotenkuten maanantain koitoksesta - paita nurinperin päällä. Kyllä. Tämähän on niitä, että vielä kotona ollessa saattaa ajatella, että oho, meinasipa lipsahtaa, muttei tietystikään lipsahtanut, vaan tänään se tapahtui. Huomattuani tapahtuneen, keskustelin samaan aikaan kiivaasti kollegan kanssa ja samalla yritin peittää oikealla kädellä kyljen pesulappua ja nykiä huivia peittämään niskalapun. Ihan kuin se ei olisi jo tajunnut, että pikkusen titityy tuo uusi tyyppi. Mikä kaikista oudointa, palattatuani huoneeseeni, vetäisin tyynesti neuletakin nurinperin topin päälle ja jatkoin hommia. Ei kato ehtinyt paljon käännellä paitoja oikeinpäin, sitä paitsi damage was already done

Iltaisin olen rentoutunut askartelemalla uutta tv-tasoa. Ihan parasta puuhaa nuo Ikean palapelit. No pun intended. Olin jo kovin ylpeä yhdestä Bestå-palasesta, kunnes sen kaapin peevelin ovi jäi roikkumaan. No hei, olishan se ollut, jos ovi olisi pysynyt suorassa kertafiksaamisella. Ei siis pysynyt, vaikka kolme varttia sitä ränkkäsin. Sitten iski migreeni. 

Tämmöstä.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Yrittäjäkasvattajuutta ravintolapäivänä


Sydänmehukiska Ravintolapäivänä 17.8.2014

- Äiti miten mä voisin saada nämä lakanat. Mä tekisin mitä vaan, äiti, että mä saisin Frozen-pussilakanat. Äiti! 

Äiti on tunnetusti tiukkapipo. Frozen-Elsa oli jokin aika sitten meille saapunut pitkällisen haaveilun jälkeen, mutta kaappien pursutessa pussilakanoita, en suostunut hankkimaan lapselle Frozen-lakanoita. Eilen kaupan hyllylle oli ilmestynyt Frozen-pyyhe. Voi sitä huokailujen määrää ja jalanpolkemista, kun kaupasta lähdimme tyhjin käsin.

Keskustelimme loppuviikolla, että tänään on ravintolapäivä, ja lapsi alkoi ääneen haaveilemaan omasta puodistaan. Oma Sydänmehukiska. Voidaanko me tehdä kyltti, pliis äiti? Voidaan. Lapsi valitsi mehuiksi päärynän ja mansikan. Ne eivät olleet itsetehtyjä, mutta tällä aikataululla mentiin mahdollisimman iisillä toteutuksella - kaupan tuottamilla. Illalla tosin sain vielä kymppiuutisten alettua houkutella neiti kauppiasta pehkuihin, kun mukitkin piti saada koristeltua. Tietty. Yrittäjä ei kai niitä virastoaikoja tunne.

Nappasimme sitten tänään lounasaikaan pöydän, liinat, mehut ja muut kainaloon ja suuntasimme tarjoamaan kansalle helpotusta janoon. Olen niin ylpeä omasta pienestä, isosta tytöstäni, että voisin purskahtaa itkuun ihan nyt. Hän kertoi reippaasti, mitä vaihtoehtoja on, paljonko lasillinen maksaa, että on itse askarrellut mukitkin - vaikka jännittikin.

Ihmiset jaksoivat asioida kauppiaan itsensä kanssa, eivätkä puhuneet hänen yli minulle aikuiselle. Minä sain hillitä itseäni, etten olisi liikaa puuttunut. Minä kaadoin mehun mukiin ja lapsi hoiti rahaliikenteen. Lopulta lapsi kaatoi mehun ja rahasti. Minä hätistelin yhtä ampiaista, joka ihastuneena jaksoi pörrätä myyntiartikkelien ympärillä. Vaan kukapa ei olisi, ihastunut ihanaan mehukauppiaaseen, jolla oli hurmaava Sydänmehukiska.

Mehut myytiin viimeistä tippaa myöten ja aikaa kului pari tuntia. Kauppias nappasi kassansa ja suuntasi ostoksille. Ansaitusti. Mikä liikkisintä, hän halusi ostaa omilla tienesteillään ystävälleen, sielunsiskolleen,  Frozen-pyyhkeen - jos äiti voisi mitenkään ostaa myös hänelle, kun kaikkeen ei oma raha riittänyt. Ja tällä kertaa äiti osti.

Ravintolapäivä - yrittäjäkasvattajuutta parhaimmillaan.
 

lauantai 16. elokuuta 2014

Syksyn Moloa ja uusi lastenvaatekauppa Aati O.


Vietimme tänään kaupunkipäivää kuusivuotiaan kanssa. On ollut mukavaa huomata, että voimme liikkua kävellen kotiovelta lukuisten kauppojen kautta takaisin kotiovelle - ilman että ketään täytyy kantaa. Juhuu! Esikoisesta on kehkeytynyt taitava shoppailija. Viisituntinen kaupungilla menee kevyesti. Mahtava saavutus vanhempana. Käymme välillä kahvilla ja jätskillä. Lelukaupassa piipahdetaan yhtä lailla kuin vaate- ja kenkäkaupoissa. Fair enough

Joo tiedän, pitäisi viihtyä metsissä eikä huidella kaupungilla - vaan sitä varten on luojan kiitos myös päiväkoti, joka on jo avausviikollaan vienyt kotihoidossa pilatut lapset metsäretkelle. Siitähän niille maksetaan. Lapsi tiedusteli asiantuntevasti minulta, olenko milloin viimeksi syönyt ketunleipiä. Siirtolohkareen sisältä kuuluu muuten veden lorinaa. Jasså. Ja se lehmän lanta on muuten tosi ällöttävän hajuista. Samaa mieltä. See, perusasiat hallussa.



Syksyyn on löytynyt vähän uusia juttuja. Lapsien leggarivalikoimaa on kasvatettu, sillä näitä menee ja leggareilla mennään siihen saakka ulkonakin, kunnes vk-housuja tarvitaan - veikkaan, että siihen menee vielä aikaa. Ainakin toivon näin ja sisällähän leggarit menee kesät talvet. Molon syksyn uudet ovat jotenkin ihania. Eskarilainen ihastui Niki Black Flowering legsuihin ja niin minäkin. 
  
Liittyen leggareihin ja muihin ihanuuksiin, hyvä ystäväni ei tyytynyt vain shoppaamaan, vaan perusti uuden lastenvaateverkkokauppa Aati O:n, joka tuo tervetulleita, tuoreita tuulia lastenvaatemaailmaan. Vanhojen tuttujen merkkien, kuten Molon lisäksi kaupasta löytyy mm. Dirkjen, DJ Dutchjeansin ja 4FF:n tuotteita. Näistä ihanuuksista kuullaan vielä! Suosittelen kurkkaamaan myös Rouva Kauppiaan blogia, josta löytyy sovituskuvia puodin vaatteista ihanien mallien yllä sekä kokovinkkejä! 

Niin ja äiti ite on saanut päähänsä yhden pakkomielteen, se liittyy pupunkorviin - eikä niitä laiteta päähän. Apua.

Joko kaapeista löytyy syksyn ihanuuksia?

perjantai 15. elokuuta 2014

Varaslähtö viikonloppuun

Ota syliin!

Näin ne nukkumaanmenot pitäisikin mennä, totesimme vanhempien tyytyväisyyttä ja onnistumisen tunnetta huokuen toisillemme illalla, kun kuopus illalla halusi itse mennä nukkumaan ihan säädylliseen aikaan.

Olisihan se pitänyt osata odottaa, että hetkeä myöhemmin samainen kuopus itki sängyssä kuumeen ollessa lähemmäs 39. Ei tykkää. Olihan sitä päiväkotiarkea ollutkin jo kuusi päivää ennen sairastumista.

Kivi-paperi-sakset - kumpi jää kotiin. Mies ei mitenkään pysty. Minä jäin, koska pystyn tekemään etätöitä, joita ei siis käytännössä todellakaan pysty tekemään kotona, jos jälkeläisiä on myös samassa rakennuksessa.Kello onkin jo pikkukakkosaika, joten eikö tuo lie ole aika aloittaa viikonloppu. 

Sunnuntana on muuten Ravintolapäivä ja Käpylän suunnalla liikkuvat, poiketkaa lasten kanssa Hippulaan. Siellä on sormiruokaa perheen pienimmille. Tsekkaa event tästä.

Meidän perheestäkin on edustus Ravintolapäivänä - oletettavasti allekirjoittanut ei ole kauhan varressa, vaan se on joku toinen.

Että sellainen varaslähtö viikonloppuun. Ottakaa chillisti!

Potilaan asu: 
Collari Mini Rodini
Lumoan baggyhousut (ihanan pehmeää luomupuuvillaa)
Mintut Crocsit koruineen - lapsi on ihan ite valinnut



maanantai 11. elokuuta 2014

Arjen aamutoimet

kuva

Juhuu, se on arki polkaistu käyntiin ja lapsetkin ovat nukkumassa ennen kymppiuutisia. Uusi juhuu! Koko perheen arjen ensimmäinen päivä sujui hyvin. Juhuu vielä kerran! Lapset eivät itkeneet päiväkodissa, vaan olivat reippaita ja iloisia koko päivän. Vaan millainen olikaan arjen startti. 

Mies jännitti töihin paluutaan, heräsi ennen minua  - piti ihan tarkistaa, onko joku hätä ja keitti ensimmäiset aamukahvinsa sitten viimeisen työaamunsa ennen kesälomaa. Ei se, ettei minulle keittänyt, vaan se, että se peevelin mutteri oli Miehen kahvien jälkeen tulikuuma. 

Huomasin, etten hallitse tilannetta. Verenpaine kohahti salamana korviin saakka ja jupisin ikäviä sanoja itsekkyydestä kahvilla täytetylle Miehelle. Ei tykkää tämmöisistä aamustarteista.  Poltin tietysti sormenikin, kunnes vihdoin älysin viskata mutterin jääkylmän veden alle. Tulihan siitä käyttökelpoinen ja äiti sai kahvia.


Tilanne ei voi jatkua.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Arjen aattona



Aamulla startti. Koko perhe liikkuu. Sääennuste lupaa viilenevää säätä. Itkettää. Siinäkö se sitten oli. Kesä 2014.

Mitä se oli? Aurinkoa, ruokaa, uintia, ruokaa, vesillä huokailua, vuoristorata, mansikoita, ihania, rakkaita tyyppejä. Ihan mahtava kesä! Pysy vielä kesä, älä jätä meitä.

Tsemppiä pienet päiväkotilaiset, eskarilaiset ja koululaiset - ja niille isommille isot tsempit. Kyllä me jaksetaan. Tämän kesän fiiliksillä ei voi kuin jaksaa .

P.S. Kuka teki päiväkotitarvelistan ja unohti sisätossut?! 

perjantai 8. elokuuta 2014

Vimman maksiruttu ja arjen startti

Ei helkkari, mullahan on maksihame, ihana Vimma!

Arki on polkaistu käyntiin. Aamulla havahduin viileään tuulahdukseen fillarin selkään hypätessäni. Varjele, onko kesä jo menossa ohi, kauhuissani ajattelin. Huristelin mittarin ohi, joka näytti lukemat +22 astetta klo 07.25. Ehkä ei sittenkään. Kohta olikin jo se tuttu, turvallinen hiki. Huh! 

Pehmeä alku. Työt alkoivat tiistaina, etäpäivien saldo: puolitoista. Tänään jo kuitenkin jotain töiden tapaista. Epävarmuuden sietäminen on uudessa työssä se tärkein taito. Mistään ei tajua mitään, mutta tulosta tulisi pikku hiljaa syntyä. Kalenteri on jo kahden sivukääntämän päästä ihan tukossa. Asioiden haltuunottoa odotellessa.

Maanantaina se on sitten se todellinen tulikoe. Lapset päiväkotiin. Esikoinen eskariin ja kuopus uuteen ryhmään. Odotettavissa jännää, sanotaanko tässä kohtaa ihan vaan näin.

Sitä ennen, lomaillaan vielä hetki... levollista viikonloppua!

tiistai 5. elokuuta 2014

Uudet Gugguut keskiyöllä


Hei arjen ahertajat ja lomalaiset! 


Gugguu-fanit vahtivat kelloa parasta aikaa. Nimittäin kun vuorokausi vaihtuu keskiviikoksi klo 0.00, uudet Gugguut tulevat tilattaviksi täällä. Kävin kurkistamassa ensimmäisiä syksyn Gugguu-uutuuksia Harakanpesä Shopissa. 


Materiaali on napakkaa trikoota (95% puuvillaa, 5% elastaania) ja värit kauniita. Jäimme viime satsissa vaille trikoopantsejä ja nyt ei aiottu jäädä. Oranssi on ehkä nyt se meidän suosikkiväri, upeita ovat harmaa, musta ja pistaasikin.


Trikoopantseissa on kiristettävä vyötärö, keskikuvassa kiristystä ei ole laitettu, mutta yhden tai kaksi napinväliä voisi ehkä laittaa, niin housut napakoituisivat. Näillä helteillä housuja vain käytettiin nopsaan jalassa. Justeerataan niitä sitten myöhemmin.


Näitä uutuuksia pääset kohta tilaamaan Harakanpesä Shopista. Onko suosikkeja? Tykkäätkö väreistä?


   

maanantai 4. elokuuta 2014

Loman loppu yllätti lomailijan


Huomenna alkaa arki. Uusi arki. Uusi työ, joka oli vielä epävarmaa tänään ennen puolta päivää, kunnes yhtäkkiä siitä tulikin varmaa ja uusi työsuhde alkaa aamulla klo 9.00.

Miten uuteen työhön orientoidutaan tällaisen kesän jälkeen? Kesän, joka aina vaan jatkuu. Jälleen aamulla nuuskin ikkunasta ilmaa toisten vielä nukkuessa. Ihan kuin olisi pitkällä etelänlomalla, poislukien ne kamalat roskisten hajut, jotka pelmahtavat aina jostain kulmalta - siellä etelässä

Tytöistä on tullut kesän aikana taas niin paljon isompia ja jos vaan mahdollista, ihanampia, en kestä. Koko heinäkuu ja vähän elokuuta on saatu olla yhdessä. On vietetty ihanaa aikaa kotona, mummoloissa ja rakkaitten kanssa. Olen kiitollinen. 

Mediassa puhutaan arkeenpaluumasennuksesta. Kamoon hei, lomat on lomia ja duuni duunia. Jotain rotia sentään. Henkilökohtaisesti ei ole vielä minkäänlaista konkreettista käsitystä, että kello pitäisi yrittää muistaa virittää herättämään klo 7. Sentään kohtuullinen herätysaika. Hypätä pyöränselkään ja ajaa Stockan ohi sinne duunipaikalle. Ei ole arkeenpaluu vielä iskenyt tajuntaan.

En stressanut loman aikana sitä, missä olen loman päätyttyä. Se kannatti, sillä asiat järjestyivät, vaikka koko loma meni lomaillessa ilman etukäteistietoa siitä kuka tämän elämäntyylin kustantaa. 

Arki ♥ 


Keep Calm, asiat järjestyvät aina!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Hippulan hauskat uudet jutut


Joskus jotkut jutut tuntuu vaan niin hyviltä, että ei voi kuin vilpittömästi toivoa tekijöille vain parhainta menestystä, kuten Hippulan uudelle startille. Olen aiemmin kertoillut lastenvaatteiden roudauksesta kirpparille, joka on ottanut kamat vastaan ja myynyt ne milloin viikossa, milloin kahdessa tai joskus kolmessa, jonka jälkeen tilittänyt tuotot tililleni -  ja se kirppari on ollut Helsingin Käpylässä sijaitseva Hippula.

Mikäli olette ihmetelleet, miksi kirpparireissupostauksia ei viime aikoina ole ollut ja vaateläjät makkarissa saavat Miehen näkemään eri värejä, syy on se, että Hippula piti huilitauon vapusta tähän saakka. Hippulassa tultiin tilanteeseen, jossa jouduttiin pohtimaan Hippulan tulevaisuutta. Onneksemme Hippula is back entistä ehompana ja Kaffelan erityiskahveja sekä herkkuja saadaan jatkossakin, mutta muistetaan sitten käydä niitä siellä nauttimassa. Hippulan vaiheista ja haasteista voit lukea omistaja-Heidin tarinan täältä

Kävin lauantaina vähän ennakkoon katsastamassa, mitä se muu nyt sitten tulee maanantaista alkaen olemaan - ja jos et vielä ole Kätilöopiston kulmille Hippulaan matkannut, älä enää odota. 65a hurauttaa keskustasta ihan viereen (pysäkki Joukolan puisto), omalla autolla pääset melkein sisälle asti. 

Trenditietoiset vauvat matkaavat tänä syksynä kettu-Tulassa

Hippula on siis yhä edelleen kirppari ja Kaffela. Näiden lisäksi sillä on jengissään ja hyllyillään todellisia aarteita. Alkuperäisjäsenen Heidin lisäksi remmiiin ovat liittyneet alansa asiantuntijat Joensuun voima Ipanaisen Anni ja kantovälineguru Anu (Kantaen), joka on muuten perjantaisin ja lauantaisin Hippulassa antamassa ohjausta kantoliinojen ja -välineiden käytössä. Hei miksi ei tällaista ohjausta ollut, kun temppuilin itse kantoliinan kanssa paiskaten sen lopulta mäkeen, kun umpisolmulla ei ihan päästy maaliin. Anun saa paikalle myös esim. babyshowereihin. Hippulasta voi myös vuokrata kantovälineitä, jos ei ole tarvetta omaksi ostaa. Tästä voi vinkata lomailijoillekin, jos ei halua rattaita lähteä roudaamaan matkalle mukaan. 


Paikalla oli myös aina niin suloisen Sophie the Giraffen maahantuojat ja oli kiva päästä keskustelemaan etenkin Ecocert-sertifioidusta, hajusteettomasta ihonhoitosarjasta, josta löytyi potentiaalinen atooppisen ihon hoitovoide. Tästä lisää, kunhan käyttökokemusta karttuu. Ensi kokeilusta kuusivuotias totesi, että ah, ihanan raikastavaa. Siis tosi virkistävä voide. Like mother, like daughter. Hihhi.

Olin paikalla nuorimmaiseni kanssa, joka iloitsi itsetehdystä raparperimehusta, korvapuusteista, Annin tekemistä tyylikkäistä karjalanpiirakoista ja raakasuklaaherkuista - kuten myös allekirjoittanut. En muistanut kysyä, mutta jos karjalanpiirakoita saa Hippulasta jatkossakin, niin jengihän jonottaa jo niitä!

 
Hyllyt notkuvat Lifefactoryn lasipulloja tuttipullosta aikuisten juomapullojen lukuisiin eri versioihin. Ja ne värit! Jaksan tätä(kin) ihmetellä, että kuinkahan monta muovipulloa olisi purtu rikki niiden parin vuoden aikana, mitä meidän tytöillä on nuo lasipullot olleet. Monta. Mikähän siinä on, että se korkki pitää pureskella ihan säpäleiksi? Puhumattakaan niistä myrkyistä, joita muovipulloista liukenee nesteeseen.  EU-komissiohan jo jokunen vuosi sitten suositteli muovipullojen vaihtamisen lasisiin. No niin, en paasaa, enkä syyllistä (enpä). Valintakysymys



Vauvaa odottavalle, pienen vauvan äidille tai vauvaperheen kamuille Hippulan valikoima on todellinen löytöaitta. Tavaraa on toki myös isommille lapsille ja aikuisille, mutta erityisesti jo raskaana ollessa tänne kannattaa suunnata saamaan ohjausta ja tarvikkeita.  Vauvalle lahjaksi täältä voi hankkia Beibamboon pehmoiset, saumattomat (piilossa), bambuviskoosiset ensivaatteet. Kumiankat ovat luonnonkumia eikä niihin pääse vesi sisälle homehtumaan. Milestone Baby Cardsit ovat hauska lahjaidea. Kivoja kortteja on 30, joissa jokaisessa on teksti vauvan ensimmäisen vuoden merkittäviin hetkiin. Aina ei ehdi sitä vauvakirjaa täyttämään, ja vaikka ehtisikin, kortit ovat hauska idis. Kenties uusi vauvakirja!

Milestone Baby Cards

Kortti ikuistetaan vauvan kanssa valokuvaan, näin ei tarvitse muistella muutama vuosi myöhemmin valokuvakansiota tehdessä, että olikos tämä se eka vai kymmenes hymy, pyörähdys selältä vatsalle, eka hammas jne. Voguessakin esitellyt kortit ovat nyt se vauvaperheiden hittituote.  Kortit ovat myös ekologisia: ne painetaan FSC-sertifoidulle, happo- ja kloriinivapaalle paperille kasviöljypohjaisilla väreillä. Toisin sanoen, ei tarvitse soittaa 09 4711, jos lapsi nakertaa kortit käytön jälkeen säpäleiksi.



Ostin mukaani käsintehdyt La Lilun rusettipinnit, jotka olivat kulkeutunut Hippulaan Puolan Krakovasta. Siellä eräs kotiäiti näitä ihanuuksia värkkäilee puuron keittämisen lomasta,  samoin kuin huikeita henkseleitä ja mirrejä pienten miesten kauloihin. Mistä tätä luovuutta tälläkin äidillä riittää? Näitäkin on kiva viedä myös lahjaksi.

Mitähän vielä? Hippulassa on edustettuna useita eri brändejä ja ihania ekologisia tuotteita, joista tässä mainitaan vain murto-osa. Suosittelen visiittiä paikan päälle, eikä tule unohtaa, että kohteessa vaikuttaa kirppisosasto, josta helposti tekee löytöjä. Voit myös itse tuoda tavaraa myyntitilille ja se jos mikä on sanalla sanoen helppoa. Pakkaat kamat kassiin ja viet Hippulaan. Ei tarvitse hinnoitellakaan. Sitten vain odottelet, kun tuotot kilahtavat tilillesi. Lue lisää täältä

Vielä yksi maininnan arvoinen asia on lasten leikkipaikka. Ar-vos-tan. Tyttäreni kaatoi raparperimehunsa pöytään jossain kohtaa bileitä, vaan mitä sanoivat Hippulan naiset: Ei haittaa, pysyvätpähän duplot paremmin pöydällä. Tykkään!





   

Selvittämätön mysteeri

Mikä siinä oikein on, että kaikilta nalleilta ja nukeilta pitää kiskoa ne millimetri kertaa millimetri paidat ja pöksyt hittoihin? Näitä sitten löytyy sieltä sun täältä villakoiriksi muuntautuneina, mutta auta armias, jos alat jossain mielenhäiriössä pukemaan niitä  takaisin, niin ei takuulla löydy Herra Tossavaisen vihreitä pikkareita. Onko se sitten parempi täysnakuna kuin housuitta vihreässä kireässä paidassa? Pitikin ruveta.

Sama koskee dvd-levyjen paperikansia? Ne kiskotaan aina koteloistaan, sitten ne on taiteltuna ja revittyinä jossain lehtikorissa, enkä raaski niitä heittää roskiin, koska jos ne kuitenkin joku päivä ottaisin urakakseni. Hanki elämä, sanoisi joku fiksumpi.

lauantai 2. elokuuta 2014

Turkoosi kesä... ja syksy!



Ja kesä jatkuu! Ihanaa aamua! Ihan kun oltais etelässä, jaksan aina vaan ihmetellä. Love, love! Nyt tulee hei kesämeikkipostia!

Muistatteko Ripun meikkikoulun? Viime kesänä meikattiin luomet pronssilla ja tehtiin kolmosia poskiin? Tänäkin kesänä samat kujeet, mutta vaihteluna ja uutena elämänkokemuksena turkoosi luomiväri! Ihan oikeesti! Jotenkin Abban Agneta on niin pyhä, että en ole vaan voinut koskea aiemmin turkoosiin. Joskus täytyy kuitenkin think outside of the box, live a little ja go for it. Musta tulisi varmaan ihan huikee elämänvalmentajatsemppari? Hih!


Ennen kuin pyörryt noista lomakulmista, niin ota tietoisuuteesi, että naturel kulmikset ovat in - tämä maininta taitaa löytyä poikkeuksetta kaikista mun meikkipostauksista. Vai oliko se jo niin, etteivät ole, mutta ei välitetä siitä. Teen oman postin siitä, kun kulmat on joskus kunnossa. Ja hei oikeesti mä teen muutakin kun meikkailen kesälomalla, mutta nyt oon kyllä ihan hirrrrveen ihastunut tuohon turkoosiin.

Sain muutamia Benecosin uutuuksia testiin ja mainnnan arvoinen on tuo luomivärin pohjustusvoide. Siis melkein neljäkymppiä (huom, siis melkein) ehti iskeytyä tauluun ennen kuin meitsi meikäläinen oli kokeillut primeriä, luomivärin pohjustusvoidetta. Nyt en luomiväriä tököttelekään silmiin ilman sitä. Olipa yllätys. Olenpa tehnyt niinkin, että olen laittanut pelkän pohjustusvoiteen ja lähtenyt torille. Toimii sekin. Joka tapauksessa primerin kanssa luomiväri pysyy aamusta yöhön, ei tosiaankaan ajaudu nurkkiin hikisiin ruttuihin, vaan on siellä missä pitää. Iso käsi tälle.

Benecosin nuden valkoinen kajaali (toim. huom. oma tulkinta väristä) ei ole kovan valkoinen, vaikka white kynässä lukeekin. Veto alaluomien sisäpinnoille ja vot! Eipä uskoisi, että valvottu on. Useita vuosia. Niin se virkistää katsetta. Kuinka moni käytti ysäriluvulla valkeaa kajalia suurentaakseen silmiään? Käsi ylös! Valkea kajali on niin back in mi meikkipussi!

Nyt tulee se Ripun meikkivinkki "Helpot kesäsilmät". Tarvinneeko tuota mainita, mutta mainitaan silti epäselvyyksien välttämiseksi, etten ole kosmetologi, kuten harvempi meistä, mutta se ei estä meikkaamasta (älä sano mittään). Luomivärit siis suditaan ronskisti silmiin ilman sen suurempia taitoja. Siitäkin huolimatta näyttää uppeelta, eikö? Haha!


Niin se elämä yllättää, vaikken olisi uskonut, että vetelen turkoosia luomiin ja diggailen sitä täysillä. Tämä olkoon tribute to Agneta! Ja hei turkoosia luomiväriä ei muuten tarvitse nostaa talviteloille, vaan se viihtyy luomilla syksylläkin blendattuna harmaaseen. Juhuu! 

Tykkäätkö? 

 

perjantai 1. elokuuta 2014

Elokuun yö

Arvelitteko, että tulee jotain kaunista sepostusta tähdistä ja kuusta, vaan tuleekin ihan inhorealistinen kuvaus elokuun ensimmäisestä illasta, joka kohta yöksi kääntyy. Viimeinenkin lapsi on saatu edes sänkyyn, uni tulee sitten muutaman olkkarireissun jälkeen, kun äiti on joutunut taas testaamaan, miten kauniisti saa artikuloitua, että nyt se pää tyynyyn!

Koti on kuin hävityksen kaupunki. Ihan todella. Vaatteita on ihan joka paikka täynnä. Mummolasta paluu ei ole vielä setvitty kaappeihin ja muutamat alelöydöt odottavat paikkaansa. 

Leluja, lehtiä, tavaroita. Siitä on elokuun eka ilta  ja yö tehty. Äiti nostaa pehvansa tästä koneen edestä ja alkaa raivaamaan. Olo on valmiiksi jo sopivan ärtyisä, joten se sopii tähän iltaan. 

Harkitsen yhden siiderin nauttimista ennen yön koitosta, mutta vaarana on sammuminen, joten mietin tätä vielä, koska en kestäisi herätä aamulla näkemään tätä samaa realitya.

Miksi istun vielä tässä johtuu siitä, että minun pitää vielä tilata piilareita, koska niitä saa nyt ilman postikuluja ja se jos mikä, on yhtä säästöä. Koodi muuten on BACK2REALITY - ettäs sattuikin sopiva?

  

Mites siellä? Ahdistaako?