tiistai 18. helmikuuta 2020

Vihainen leski HKT:ssä, vielä ehdit!

*liput saatu//HKT




Kuvat: HKT.fi

Kulttuurihampaan kolotukseen hiihtolomavinkkaukset Helsingin Kaupunginteatterin Vihaisesta leskestä, jonka ehdit vielä käydä helmikuun loppuun asti katsomassa. Tässä näytelmässä on mukana loistojengi, joka tekee hienon roolityön. Saat nauraa (ja itkeä) eläkeikäisten touhuille, jotka ovat kaikkea muuta kuin villasukan kutomista (tätä kai tekee nykyään enemmän me nelikymppiset) tai kiikkustuolissa keinumista. 

Näyttelijäkaarti (mm. Riitta Havukainen, Eija Vilpas, Pia Runnakko, Kai Lehtinen) toimitti katsojille hyvin hauskoja, myös hiukan myötähäpeää aiheuttavia hetkiä Finnhitsien tahdissa. Pelkkää bilettämistä seitsemänkymppisten elämä ei kuitenkaan ollut, vaan näyttelijät loivat koskettavia hetkiä myös elämän arvaamattomuudesta. Tarina kertoi, miten elämä oli mennyt, koska oli ajateltu, että niin sen pitää mennä, vaikka se ei ollut sellaista, millaiseksi oli sen itse ajatellut. Koskaan ei myöskään voi tietää, mitä on edessä. 

Tässä näytelmässä käsiteltiin omaishoitajuutta, puolison poismenoa, uuden elämän aloittamisen haasteita, sen vaikutuksia omiin lapsiin, ystävien sairastumista, elämän rajallisuutta. Ei niin hauskaa aina, mutta sitä se elämä kai on.

Näytelmä saa sinut nauramaan, se saa myös liikuttumaan ja se myös muistuttaa siitä, että sinulla on vain yksi elämä. Tee siitä sellainen kuin itse haluat, ei sellainen kuin sen pitäisi jonkun muun mielestä olla. Kaikkea ei myöskään voi halllita, siksi tee siitä kaikesta niin hyvää kuin pystyt. Äläkä unohda elää. 

Käy katsomassa, esitykset vielä helmikuun loppuun!

tiistai 21. tammikuuta 2020

Kakskytkakskyt



Tammikuu on jo paremmalla puolella tai oikeammin pitkä marraskuu. Annetut uuden vuoden lupaukset on yleensä tähän mennessä jo unohdettu. Vuosi sitten olin mehupaastolla. Kokemus oli sekin. Talvi ei ole tullut, joten pimeydessä rämmitään ja äkkilähtöjä selaillaan. Joo, jotenkin näin tää menee.

Minä en tehnyt yhtään lupausta, vaan jotenkin löysin itseni kolme viikkoa sitten tanko selästä ohjatusta jumpasta. Olen ehtinyt tässä ajassa käydä jo kaikki pahimmatkin intervallikidutukset - Onko se burbee vai onko se kyykky?! No kumpikohan se on, tietysti burbee, vaikka tuntuisi miten pahalta. All in tai ei mitään.  

Suorastaan huvittavaa, vaan tämäkin noudattelee jo tutuksi tullutta kaavaa, jolla elämässä operoin. Ei kannata kamalasti suunnitella, vaan oikeastaan tehdä ensin ja miettiä sitten. Näin ne on monet muutkin hommat hoidettu. 

Nythän sitä on hypätty kaikissa mahdollisissa jumpissa monta kertaa viikossa ja old school salillakin käyn rautaa kääntämässä kerran viikossa. Että jäisi se lihasmuisti. Jos tuleekin jatkossa niitä huilipäiviä, niin keho kaipaisi sitä kurittamista ja sitä polttavaa tunnetta, kun se rasva siellä ritisee muuntuen muskeliksi. Kyllä. Palataan tähän maaliskuussa. Hah!

Vaan kyllä se kesä sieltä tulee, tosin huhtikuussa taatusti hukutaan hankiin ja kinoksiin, niin hurjaa (ja surullista) on tämä ilmastonmuutos. 

Kohta ollaankin jo keskiviikossa ja sitten onkin jo melkein viikonloppu. Näinhän nämä viikot kuluvat, on aina jotain mitä odottaa. Tätä kirjoittaessa minua odotti pasta bolognese, joka oli tekemättä, vaan hyvin valmistui. Ah, tämä ihana arki. Tsemppiä sinullekin, hyvin me vedetään. 

Parhainta mahdollista tätä vuotta!