lauantai 20. lokakuuta 2007

Too employed

Terve!

Alle kaksi vuorokautta, kun meikäläisen pitäisi tarttua kouluttajan sarvista kiinni ellei minua käristetä roviolla ennen sitä. On käynyt nyt niin, että päätin harkita hieman uudelleen tätä uutta-vanhaa työnantajaa ja tulin siihen tulokseen, että kyllä opetusvirasto*) parempi duunipaikka kaikin puolin on. Ei tarvitse sanoa kuin joululoma ja hiihtoloma. Kiitos kyllä käy. Viestittelinkin uudelle-vanhalle työnantajalle, että se on muutes niin, että kuukauden voin paiskia duunia teillä, mut sit tuloo stoppi. Maanantaina pitäisi aloittaa se kuukausi, mutta melko nihkeä vastaanotto kommentillani oli, joten jäänee nähtäväksi laskeeko securite minua laisinkaan hommiin. Jännät paikat.

Täytyy raportoida myös tärkeä voittoni against the system. Ei siihen mennyt kuin 3 kuukautta ja tsiljardi lausuntoa ja selvitystä, mutta tää likka peittosi jo asetut karenssit. Lällää IsoHerra. Nyt jäänkin vain odottelemaan Kelan jättipottia, joka melkein jäi saamatta. Kyllä tappelu kannattaa aina.

*)Minusta tulee virallisesti teinien sylkykuppi, kun aloitan enkun ja espanjan opena peruskoulussa.

maanantai 8. lokakuuta 2007

Employed

Hei!

Näin sitä vaan lomailu pian loppuu, sillä kävin juuri signeeraamassa 5. sivuisen sopparin uuteen/vanhaan työpaikkaani! Kyllä se vaan kuulkaa niin on, että ei se tiikeri raidoistaan pääse, sillä tässä on nyt rekrytoitu enkun kouluttaja takaisin ruotuun.

Työsuhde-etuja ei ole nimeksikään, mutta eipä ollut yllätys, joten eipä tullut pettymyksiäkään. Työnantajani ei myöskään noudata minkäänlaista työehtosopimusta, vaan ihan ikiomaa sopimusta. Very clever, ju sii. Mun strategia onkin paiskia muutama kuukausi tosi reippaasti duunia ja olla sitten taas siestalla. Olen nimittäin pohtinut, että mikä pakko sitä on koko ajan olla työsuhteessa? Vastaus on, että ei mikään pakko.

Nyt loppuvat sitten pitkät ja rauhalliset aamut. Ensi viikolla ollaan jo Pitäjämäessä ja seuraavalla ties missä. Tulee nimittäin muutkin kuin Stockan kulmat tutuksi. Kaikista hauskinta tässä on se, että tuntuu ihan siltä, kuin kotiin menisi. Asiat voisivat olla pretty darn huonomminkin ;)

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Hmpf?

Se on lokakuu pyörähtänyt käyntiin and I'm still unemployed. Tai en ihan. Olenhan piipahtanut ranskan open ominaisuudessa tienaamassa leipää pöytään. Jos ollaan ihan tarkkoja, en edelleenkään ole työtön, vaan on pidettävä vielä kiinni siitä syrjäytyneen leimasta. Minulta pyydettiin lisä-lisäselvitystä ties kuinka monennen kerran irtisanoutumiseeni liittyen. Lisäksi pitäisi toimittaa myös lääkärin lausunto, että minä ylipäätään olen kykenevä tekemään töitä. Hei kamoon!

Tarina jatkuu. En myöskään nykyisestä työsuhteestani saa palkkaa ennen kuin olen toimittanut rikosrekisteriotteen työnantajalleni. HEI NYT EI OO ENÄÄ REILUA. Mua pidetään joka käänteessä epäilyttävänä tapauksena. Miten tähän on tultu? ks. postaukset huhti-toukokuu

Sain eilen puhelun kenkäkuninkaalta - olenhan hakenut kenkämyyjänkin tehtävää. Tässä taka-ajatuksena oli se, että ko. boutiquen sandaalit ovat sitä hintaluokkaa, joihin ei tällä syrjäytyneen toimeentulolla ylletä, joten ettei tyylistä tarvitsisi tinkiä, kenkämyyjän toimenkuva kuulostaisi melko ihanalta. Homma ei olisi mitä tahansa kenkien hypistelyä, vaan ekaksi olisi kahden viikon nahkatreenit. Menin hetkeksi hiljaiseksi, kunnen tajusin, että herranjesta mikä mahdollisuus laajentaa mun ekspertiisiä, jos mä kävisin nahkatreeneissä kaksi viikkoa. Vaude. Tilanne on vielä kesken, koska kun akateeminen taustani selvisi soittajalle, hän sanoi, että jos ei ensi viikolla kuulu, tilanne on mennyt kohdaltani ohi. ODOTAN SILTI SOITTOA.

To be continued....