tiistai 19. maaliskuuta 2019

Biohakkerin käsikirja ja Supermarket Survival - Parempaan elämään navigoimiseen

*Mainos Ruohonjuuri, Read me ja Foodin
Helposti upein vegesalaatti


Jälleen on uusi viikko hyvässä vauhdissa. Kuinka moni lupasi aloittaa viikonlopun jälkeen paremman elämän? Nyt ei pullaa, ei karkkia, ei sitä tai tätä? 

Jos olet seurannut touhujani, olet tietoinen siitä, että olen alkuvuoden navigoinut kohti parempaa kurssia puhdistautumalla ensin viiden päivän Vogelin mehupaastolla. Siitä kuin kiitoksena seurasi omien ruokailutottumusteni tarkastelu - ja niiden muuttaminen, joka on sujunut tosi helposti. 

Meinasin kirjoittaa edelle kriittinen tarkastelu ja radikaali muuttaminen, mutta voimakkaiden adjektiivien käyttäminen ei ole tarpeen. Oman elämän ohjaamista parempaan suuntaan ei tarvitse, eikä pidäkään assosioida minkäänlaiseen kiristelyyn. Olen oppinut, että tarkoituksena on  o i v a l t a a  ja tehdä asioita korvaamalla se entinen huono, paremmalla vaihtoehdolla. Mistään et jää paitsi, päinvastoin saat paljon enemmän. Niin just, voit edelleen syödä jäätelöä ja suklaata.

No miten?

Ihan ensin hankkimalla käsiisi nämä kaksi kirjaa: Biohakkerin käsikirja ja Supermarket Survival. Rakkaudesta ruokaan ja hyvinvointiin. Kirjat saatavilla myös esim. Adlibris*) Biohakkerin käsikirja ja SuSu.


Usein sitä tekee tiettyjä muutoksia esimerkiksi ruokavalioonsa, jättää pois kaikki herkut, lisää jotain tiettyä liikuntaa, nukkuu enemmän ja milloin mitäkin, koska joku niin suosittelee. Muutos tehdään usein hyvässä uskossa - tajuamatta kuitenkaan pohjimmiltaan miksi.

On hyvä ymmärtää, miten elimistömme toimii, mikä vaikuttaa mihinkin, jotta ymmärtää miksi joitain juttuja kannattaa suosia, joitain vältellä tai korjata paremmalla vaihtoehdolla.

Aina virallisetkaan suositukset eivät välttämättä ole tae siitä, että jokin suositeltu asia aidosti tukisi terveyttämme, silloin on hyvä ymmärtää ja olla tietoinen asioista. Esimerkiksi koulujen rasvaton maito, margariini ja väritön raaste -ravintosuosituskombo vaatii paikkailua kotona, jotta kasvavat lapset saisivat riittävän hyvät eväät kasvua, oppimista ja jaksamista ajatellen.


Biohakkerin käsikirjan ovat kirjoittaneet lääkäri Olli Sovijärvi, teknologia-asiantuntija Teemu Arina ja ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja. Se on todella kattava tietokirja ja opas elämän eri osa-alueiden optimointiin. Optimoinnista tulee mieleen jonkun laitteen säätäminen siten, että se toimii parhaimmailla mahdollisella tavalla. Yli 500-sivuisen Biohakkerin käsikirjan avulla osaat optimoida omaa elämääsi oppimalla siitä ja siihen monella eri tasolla vaikuttavista tekijöistä, jotta itse voisit parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Biohakkerin käsikirja sisältää viisi eri osa-aluetta: uni, ravinto, liikunta, työ ja mieli, jotka kaikki sisältävät yksityiskohtaista tietoa siitä, miten näitä osa-alueita voi parhaiten omilla valinnoillaan tukea. Kirjassa kerrotaan myös miten erilaiset tekijät vaikuttavat toisiinsa, kirja on erittäin informatiivinen. Olen oppinut todella paljon lukiessani tätä kirjaa.

Biohakkerin käsikirjassa on tiedon lisäksi myös paljon vinkkejä esimerkiksi eri tilojen optimaalisesta sisustamista. Itse törmäsin kuin tilauksesta erääseen käytännön vinkkiin koskien kananmunien tuoreuden tsekkaamista, joka selviää rikkomatta kananmunaa. Tuoreiksi epäilemäni munat, osoittautuivatkin testin perusteella vanhoiksi. Onneksi en ehtinyt käyttää näitä ruoanlaittoon. 

Nämä pari esimerkkiä yllä ovat ihan pieni raapaisu siitä kaikesta valtavasta tiedon määrästä, mitä käsikirjasta on saatavilla. Kaikki kirjan tieto on niin mielenkiintoista ja niin hyödyllistä, se ei sisällä mitään turhaa ollakseen niin iso opus. Kirjaa tekee mieli lukea ihan kaikessa rauhassa, omaksuen ja oivaltaen. 


Just näin!

Olli Postin viesti Supermarket Survivalissa ei ole jyrkästi kieltää mitään, vaan korvata jokin ravinnnetyhjä ruoka paremmalla, kuunnella mitä keho kaipaa ja mistä sinä itse tykkäät. 

Kynäni sauhuaa, kun kirjaan muistintueksi Postin vinkkejä, mitä kaupasta kannattaa hankkia - ja miksi. Kirjassa on viisaasti marginaalissa viivat, johon saa raapustella huomionsa ja muistiinpanonsa. Millainen kahvi on hyvä valinta, millä voi korvata valkoisen sokerin, millaisia vihanneksia kannattaa suosia, mitä kannattaa lisätä juomaveteen...  

Supermarket Survival kertoo selkein esimerkein, miten mistään ei oikeasti tarvitse luopua. Kun opit syömään ravinnerikkaasti entisen ravinnetyhjän sijaan, kehosi oppii pyytämään sitä parempaa, eikä kaipaa E-koodeja tai mitään tyhjää höttöä.


Kirjassa edetään oivalluksista, vinkkeihin, resepteihin ja tehdään ostoslista, myös budjetilla. Kaupassa käynti helpottui huomattavasti! Posti kiteyttää kirjan kappaleet siihen, mikä on kulloinkin keskeistä, mitä voisi toivoa lisää, mikä olisi ideaalisin lopputulema. Posti jakaa myös kiitosta sinne, minne se kuuluu ja antaa vinkkejä kiinnostuneille lisätietoja varten.  

Kippis hyvinvoinnille!


Voisin helposti ihan itkeä onnesta, kun olen saanut nämä kirjat luettavakseni ja niistä opittavaksi. Niin valtavia valaistumisen kokemuksia olen saanut osakseni tässä lukumatkallani (joka vielä jatkuu). Kumpaakaan kirjaa ei hetkessä hotkaise ja se on hyvä niin. Ota itsellesi aikaa perehtyäkseni näihin kirjoihin, sinulla on vain yksi elämä, elä sitä arvostaen ja kunnioittaen tekemällä parhaimmat valinnat sen eteen. Usein kysymys on vain siitä, että ei tiedä tarpeeksi, ei siitä, etteikö välittäisi.   

Olen myös niin onnellinen, ettei mieleni enää himoitse sipsejä tai irtokarkkeja. Jos joskus tekee mieli perunalastuja tai lapset niitä toivovat, osaan jo nyt valita sellaisen pussin, jonka syömisestä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Mikä parhainta, mieli tekee useimmiten jotain muuta, enkä koe jääväni mistään paitsi, päinvastoin! Oletko muuten maistanut lehtikaalisipsejä...


*) Affiliate-linkit   

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Suloinen sunnuntai, ota rauhasti rennosti

kuva: Sami Heiskanen

Huomaan asettuvani blogin äärelle sunnuntaisin. Lauantaina mennään vielä kierroksilla ja on lasten menoja tai hoidettavia asioita, joita arjen kierrokset vielä kirittävät.

Sunnuntaina aika on aamuisin pysähtynyt. Herään meistä ensimmäisenä, keitän kahvin ja uppoan ajatuksiini. Aamu tänään alkaa harmahtavana, joten ei ole kiire mihinkään. Auringon paistaessa tekee mieli heti aamusta pakata uintikamat ja suunnata altaalle merivesipulahdukseen. Tänään sinne ehdin iltapäivälläkin. Aurinko asettaa pienen paineen siitä, että on vähän kiire. Ei voi muka sisällä olla, kun on niin kaunista ulkona.

Mieli on siitä kummallinen, että se kyllä vaeltelee ja se keksii kaikenlaista pitäisi-tekemistä. Olisi ikkunanpesua, vaatteiden sorttausta kirpparille, kaappien siivousta - vai hetkinen, onko nyt se aika, että pitäisi vaihtaa mullat kukille. Tekeminenhän ei koskaan lopu.

Sunnuntaihin kuuluu myös haaveilu ilman varsinaista tekemistä. Tänään olen jo pohtinut, millaisen kesäparvekkeen laittaisin, mitä kukkia ja kuinka paljon, laittaisinko yrttejä kasvamaan. Ajatus on poikennut myös kesälomareissussa, työmatkoissa sitä ennen, keittiöntuoleissa (edelleen!) ja vessan pesuaineessa, josta en varsinaisesti haaveile, mutta jonka unohdin eilen ostaa.

Sunnuntait ovat itselleni pyhiä päiviä. Silloin ei säntäillä. Elimistö ja parasympaattinen hermosto painaa jarrua, rauhoittaa, kehottaa ottamaan iisisti. Tekemisiä tehdään fiiliksen mukaan.
  
Tiedän, että on myös heitä, joiden on saatava jotain aikaisiksi, ei voi vaan olla. Viikonloput on myös usein niitä päiviä, jolloin mitään jaksaa tai ehtii edes tehdä. Sekin on okei. 

Jatkan vielä hetken vain olemista, sitten kaivan esiin lapsen kouluprojektin, autan häntä siinä, vilkaisen ikkunoihin ja loppu jääkin vielä käsikirjoittamatta. Antaa sunnuntaiflown viedä.

Ihanaa päivää!