perjantai 28. joulukuuta 2018

Autuasta arjen viivytystä ja muutamia lahjapaljastuksia


Joulukuusi koristaa olohuoneen nurkkaa ja tontut töröttävät paikoillaan. Joulua ei ole kiire raivata pois, vaan viivyttelen tonttujen ja kynttilöiden kanssa, vaikka mieli jollain tasolla halajaa jo uutta kohti. Oli silti jälleen ihana olla yhdessä rakkaiden kanssa joulun aika. Lunta hipsutteli sataa hiljalleen mummolassa ja me saimme nauttia todellisesta joulun ihmemaasta. Instassakin oli jaossa pieniä onnenmurusia joulunajastamme.

Uudistimme hiukan myös joulumenuta ja saimme uusia suosikkeja ensi vuoden pöytään. Kalapöydässä meillä oli blinejä ja skagenröraa. Niin hyvää. Paahdettu persimon-salaatti on puolestaan sellainen, jota voi tehdä uudelleen vaikka uuden vuoden vastaanottajaisiin. Ohje löytyy täältä
 
Nyt jo kotona ja näin on hyvä vielä. Pyjama päällä. 24/7. Ehkä vaihtuu, jos käyn kaupassa. Palaan siihen kuitenkin kotona. Pidän pitkän huilin, palaan töihin vasta yhdessä lasten arjen aloituksen kanssa. Se tuntuu hyvältä.



Joululahjat olivat ihania, kuten aina. Kirjojen parissa on tullut vietettyä mieluisia hetkiä ja pehmeät paketit ovat saaneet todellisia wow-huudahduksia aikaiseksi. Lapset saivat myös kirjoja, esikoinen sai yhden tanssiaiheisen kirjan myös englanniksi. Ekat meikkijutut esikoiselle ja makuhuulirasvoja kuopukselle ihanissa meikkipusseissa aiheuttivat huokailuja. Uudet pyjamat ja collarit tulevat aina tarpeeseen.



Muita hittejä olivat Harry Potter -aiheiset lahjat, Baby Born -vauva sai uuden Ballerina -asun ja kulkee nyt kätevästi mukana rintarepussa. Nämä oli saatu meille maahantuojalta. Vaikka leikit jäävät helposti nykyään puhelimen varjoon, niin  silti leikeille ja peleille on vielä sijaa. On hurjaa, että lelukaupat taistelevat olemassa olostaan, koska leluilla ei enää entiseen malliin leikitä. Tänään lapset ovat pelanneet Aliasta keskenään ja tämä ajatus lähti heiltä itseltään! Kännykät oli takavarikoitu jo aamulla. 

Vanhan vuoden loppuessa, huomaan herätteleväni mielessäni toiveita uuden vuoden osalle. Mieli tekisi avata perinteistä jumppakautta pitkästä aikaa jossain salilla, ohjatusti. Onko tällaista vielä olemassa vai ovatko nykyajan jumppasalit ns. kylmiä videoseinäsaleja, joissa ei saa mitään Kike Välimaa -tsemppausta?  Haluanko siltikään sitoutua maksamaan koko kauden maksun vai aloittaisinko kuukausikortilla? Varaan ajan fyssarille näyttämään jalkaterääni, jotta voisin taas juosta Naisten kympin.

Hankkisinko museokortin? Amos Rexiin täytyy ennen loppiaista päästä, meni sitten jono korttelin ympäri tai oli museokorttia tai ei.  Tämä on tärkeä tavoite.



Siinäpä sitä olisikin uudelle vuodelle aika mukavia tavoitteita. Liikkumista ja kulttuuria, kyllä kiitos. 

Mukavia loppuvuoden hetkiä & onnellista ja parhainta mahdollista tulevaa vuotta Sinulle!


torstai 13. joulukuuta 2018

Säkyl-tonttu kylässä!


Tänä vuonna meidän tonttuovea upgreidattiin, koska teki mieli saada uuteen kotiin uusi ovi myös tontuille. Tänä vuonna meillä vierailee Säkyl-niminen tonttu. Lapset ihmettelivät, kun tonttu on tuonut monenlaisia herkkuja ovelle ja pohtivat ääneen eräänä aamuna, että "Sä kyl oot se tonttu, joka yöllä käy." Tokaisin ihmeissäni, että "Mistä oikein tiesitte, sehän on Säkyl-tonttu!"

Siitä lähtien jo illalla on mietitty, mitä Säkyl aamulla tuo. Perinteisen joulukalenterisuklaan rinnalle nämä herkut tuovat balanssia. Mm. cashewpähkinöistä, taateleista ja raakakaakaosta tehdyt Posh Bitsit ovat superhyviä! Mun suosikki on tämä.  

Nämä herkut on saatu Ruohonjuuresta maisteltavaksi ja vaikka lasten kalentereihin laitettavaksi. En olisi ehkä koskaan hoksannut ostaa Posh Bitseja, mutta niitä olen napsinut päivittäin ja konvehtirasiat ovat jääneet kauppoihin. Iskä rakastui Puhdistamon vadelmakombuchaan, joka tekee maitohappobakteereillaan hyvää myös vatsalle. Maistoin viime keväänä kombuchaa ekan kerran ja minusta se oli liian makeaa, mutta tästä tykkäsin minäkin.
  
Lakritsataatelista ei ole paluuta. En sano muuta. 

Mantelit kuuluvat jouluiseen glögiin ja arvaa vaan, montako mantelia laitetaan joulupäivän riisipuuroon. Foodinin manteleita uskallan varovasti maistella, sillä muista alkaa heti kurkkua kutittamaan ja saan allergisen reaktion. Siedätyksen aloitankin varovasti näillä. 

Rehellisyyden nimissä on todettava, että aikuiset ovat intoileet näistä herkuista lapsia enemmän, mutta koska Säkyl-tonttu näitä herkkuja ovelle tuo, lapset kyllä kaikkea maistavat ja ehkäpä niitä suosikkeja vähitellen löytyy heille näistäkin.

Shhh... Mitähän se Säkyl ensi yönä tuo? 


*) Herkut saatu    

maanantai 10. joulukuuta 2018

Hääpäivänä Kaasua, Komisario Palmu Helsingin kaupunginteatterissa




Vietimme tällä viikolla 11. hääpäivää, ensi kesänä tulee 20 vuotta yhdessäoloa. En tunnista itseäni näistä lukemista, tai ehkä tunnistan, vuosilukuja ei tule vain arjessa laskettua. Voisi ajatella, että ihan kohtuullinen taival ollaan yhdessä jo taaperrettu. Voisi ajatella myös, että on aika onnekas.

Muistan, kun jossain haastattelussa Rouva Tellervo Koivisto kertoi avioliitostaan Mauno Koiviston kanssa ja hän sanoi, etteivät olleet koskaan harkinneet avioeroa - murhaa kyllä. Minusta pitkässä suhteessa se on juuri näin. Toki kyllä sitä eroa on ehkä joskus murhan sijaan jopa harkinnut, mutta silti aina kuitenkin jokin meidät on pitänyt yhdessä. Se jokin on luultavasti se pitkän liiton salaisuus. Väittäisin, että se liittyy jollain tapaa uppiniskaisuuteen - ja Maaret Kallioon

Kenties juhlateemaan sopivasti, menimme katsomaan murhanäytelmää. Minulla oli kaksi saatua lippua ja juhlan kunniaksi kävimme katsomassa Kaasua, komisario Palmu! Helsingin kaupunginteatterissa. 



Kari Väänänen Palmuna oli taitava roolissaan. Myös aloittelevan ja konkarietsivien roolit olivat perinteiset ja viihdyttävät. Ihan sellaista kollegaa sparraavaa otetta ei odotetusti nähty. Saarnaaja Mustapää toi ajoittain mieleeni Jope Ruonansuun kahvia-kaljaa -hahmon tai Pastori Sillin, jos joku on niin vanha, että muistaa 80-luvulta Soitinmenot. Huh, kaikenlaista sitä katsottiin. :)




Tykkäsimme siitä, että bändi oli esillä, eikä perinteisesti verhojen takana. Myös näytelmän ääniefektit olivat mahtavat. Vuokko Hovatan esittämä laulajatar loisti roolissaan. Muut roolitukset, toiset enemmän, toiset vähemmän esillä, loivat jännittävät puitteet murhanäytelmälle. Murhaajaa oli hauska arvuutella.

Mies oli nähnyt näytelmän aiemmin elokuvana ja tykkäsi paljon näytelmästä, erityisesti jazz loi hänelle kaivatun fiiliksen. Minä tykkäsin leffan nostalgisuudesta, lankapuhelimesta, mustavalkoisesta Helsingistä. 

Ohjelmalehtinen kannattaa hankkia aina, koska siitä saa sisäpiirin tietoa itse näytelmästä, mutta myös detaljitasolla mm. siitä, mikä rooli oli höökipillereillä ja pulmolla sen ajan Suomessa. Ohjelmalehtisestä jää myös kiva muisto, näitä meillä on paljon.



Kuvat: hkt.fi

En halua paljastaa näytelmästä tämän enempää, vaan suosittelen lämpimästi, mene katsomaan ja tässä on oiva lahjavinkki pukinkonttiin. Kaasua, komisario Palmun näytökset ovat helmikuun puoleenväliin saakka.  

Vinkiksi! Kannattaa aina varata tarjoilut etukäteen, sillä ne lohileivät ja skumpat tai kahvit ja Palmun suklaa-aprikoosileivokset odottavat ilman jonottamista omassa pöydässäsi, kun tulet teatteriin tai väliajalla - kuten meillä ja ehdit nauttia tarjoilusta. Olin ostanut meille Baileys almandet, laktoosittomat mantelimaito Baileysit ja kilistelimme hauskalle illalle - ja yhteisille vuosille, tulkoon niitä paljon lisää. 


*) Liput saatu