torstai 25. huhtikuuta 2013

Eläköön elämä ja yö

Minä oon niin hirrrrrrrrrveen, hirrrrrrrrveeen ihana!

Heräääääätys! Voi elämä, että olo on kuin olisi urheillut pitkästä aikaa. Joka paikkaa kolottaa. Syy ei ole suinkaan urheilu. Valitettavasti. Tuntemattomista syistä kuvan henkilö heräsi lukemattomia kertoja yöllä huutamaan ja huitomaan "Tänne!", "Ei käy!", "Ei mittään hättää, hättää, hättää!", "EI!", "ÄETI!", "LAPTET!"*). 

Maito oli juotu loppuun illalla, joten juuri näinä aamuina kuin espressotälli olisi ollut enemmän kuin tarpeeseen, tyydyin kitkerään suodatinkahviin. Se maistuu muuten ihan oikeasti kitkerältä mutterikahvin jälkeen - ihan ilman mitään diivailua. Luojan kiitos, kahvia ylipäätään oli. Olen tästä kiitollinen.

Mites se menikään, nyt listaamaan ne onnellisen päivän toiveet (kohta 1. Pysy hereillä ja hyvällä huumorilla...), ja sitten ikkunalastan varteen - lintsasin eilen, kun ei kai sitä auringonpaisteella ikkunoita edes saa pestä. Muutenhan olisin..

Pirrrrrrrrrrrteää päivää siis! Tänään saa napata vähän raakasuklaata, ihan virkitysmielessä.

*) Puolitoistavuotias komentaa meitä usein sanomalla tomerasti "Laptet!", myös iskälle ja äitille. Välillä varmaan ihan oikeutetusti. Hih.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Taaperoikäiset eläytyvät niin voimakkaasti uniinsa. Siskon tyttö oli käynyt Ylläksellä perheensä kanssa, laski mummon kanssa pulkalla mäkeä. Sain tietää aika tarkasti millaista sillä reissulla oli ollut, kun yöllä nukkuva siskontyttö nousi istumaan, nauroi ja kiljahteli - laski mäkeä unissaan, pieni. OP

PS tuossa kuvassa puolitoistavuotias on aika cool.

Riikka kirjoitti...

OP: Hih. Ihana pulkkamäkeläinen siellä.

Totta turiset unista, meidän taapero on vaan niin samperin pahalla tuulella unissaan. Onhan se sitä aika usein hereilläkin. Peruslausahdus onkin kädet rinnan päällä: Äätyttää! Keltä lie tuon kipakan luonteensa perinyt. Viheltelyä....