lauantai 31. lokakuuta 2015

Kjaer Weis - Refill Blossoming Grace



Refill Blossoming Grace kuulostaa aivan kuin niiltä kauniilta elämänviisauksilta, joita mun Facen fiidi suoltaa. Eikä itse asiassa yhtään huonompi ohje olekaan! Viittaan kuitenkin sillä ensisijaisesti niin mageeseen, luonnonkosmetiikan luksusbrändiin tanskalais-nykkiläiseen Kjaer Weisiin, josta nakuttelen nyt tänne vaikka joululahjavinkkauksia perheen isille. Äidit tykkää, I promise.

Kuten ilmeistä, mä intoilen täällä blogissa näistä löydöistä, jotka eivät ole vain kerrassaan ihania ja toimivia, myös kauniita ja ekologisia mm. refill-ominaisuuksiensa vuoksi. Kjaer Weisin mukana tulee myös todellista luksusta, vähän blingiä, jota tuskin on liikaa kenenkään arjen keskellä. Kauniit rasiat itsessään ovat chic ja ne pysyvät, vaikka sisus vaihtuu.  

Kaivelin arkistoja ja noin vuosi takaperin esittelin täällä maailman parhaimman ripsarin. Tilasin sen tuolloin Saksasta, koska se ei ollut vielä saatavilla Joliesta, tuosta naapurista Punavuoresta, mutta pian oli - ja onneksemme on jatkossakin. 

Minulla on ollut käytössä monia muitakin luonnonkosmetiikan ripsareita ja varsin hyvien ehdokkaiden joukosta kuitenkin ykkösenä on pysynyt tämä huikea Kjaer Weis. En vaihtaisi mitään tässä ripsarissa, en sitten mitään. 

Luovuin ekalla käyttökierroksella luomiväreistä ja rajauksista, koska täysin rakastuin tähän ripsariin. Nyt sain Joliesta refillin tähän ripsariin ja mon dieu, miten kätsää - not to mention ekologista, niin ja taloudellista. Refill on hinnaltaan kympin edullisempi kuin original, jonka vain kerran hankit. Ja se tuoksu... laventeliset ripset. Je les aime!




Pohjustus on aina itselleni kriittinen kysymys. Monet värivoiteet ovat jääneet kokeiluksi, sillä en kestä, jos meikkivoiteeseen ei voi luottaa. Sen tulee kestää työstämistä. Moni on varmaankin ollut siinä tilanteessa, että värivoidetta levitettäessä, se alkaakin hippuuntua ja rullautuu irti. Merci, non.

Zuiin nestemäinen värivoide, RMS Beauty "Un" Cover up ja ei ehkä yllätys, että myös Kjaer Weis Foundation ovat kirjoissani niitä pohjia, joihin voi luottaa. Verrattuna RMS Beautyn värinappiin, Kjaer Weis on luonteeltaan snadisti tuhdimpaa, peittävämpää, mutta tämänkin voit määritellä itse. Siveltimellä sinne lisää, missä tarvitaan enemmän peitettä. Peittävyyden määrittelet itse.

Olen levittänyt pohjan niin sormin kuin siveltimellä. Tämä on fiilis- ja tilannekysymys.

Voidemainen poskipuna on ihana, vaikkapa lahjaksi! Sävy on helppo valita. Minulla on Blossoming, joka on täydellinen poskipäille taputeltavaksi. Huulille sävy on snadisti makuuni liian vaalea, mutta laitan joskus sitä kuitenkin pohjalle ja taputtelen vähän tummempaa sävyä päälle. Blossoming tuoksuu - ja maistuukin ihanalta. Kjaer Weis on niitä brändejä, jotka nostavat meikkipussin tason taivaisiin.    








*) Sis. mainoslinkkejä
*) Meikit saatu bloginäkyvyyteen




keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Asiaa koulusta: vaihtarit ja katoamiset



Syyslukukausi on jo pitkällä ja parit kärvähtämiset on äidillä ekaluokkalaisen kanssa käynyt. Nimittäin tavaroiden ja vaatteiden katoamiset, joista juttua olikin jo aiemmin - nyt uutena erilaiset tavaroiden vaihtarit.

Ekaluokkalainen vei viime viikonloppuna äidin omasta mielestään todelliseen aarrekauppaan ja sai ostamaan erikokoisia ja erivärisiä timantteja, koska hän haluaa vaihtaa niitä kavereidensa kanssa, joilla myös on samanlaisia timantteja

Seuraavana päivänä monet lapsen timantit ovat vaihtaneet omistajaa, mutta tilalla oli pari nappia ja muovinen kinderukkeli. Omassa pedagogisessa lähestymistavassani oli harkitsemisen varaa, myönnän sen, mutta olin suoraan sanottuna tyrmistynyt. Siis mitä nää on? Oletko sä vaihtanut ne timantit tällaiseen krääsään? Ne oli euron kappale! 

Toki rauhoituin ja yritin paikkailla kiivastumistani ja kysyin, onko hänestä itsestään nämä vaihtarit yhtä kivoja kuin se timantti, joka oli hänelle tosi tärkeä. Ei lapsi sitä sillä hetkellä osannut ajatella niin. Hän on siis pyytetön henkilö. Sepä hienoa. Ehkä se on ihan hyväkin, ettei aina ole vailla jotain samanarvoista takaisin, mutta yhtä lailla en halua, että hänen ystävällisyyttään käytetään myöskään hyväksi.

Sama koskee keräilykortteja. Ei tarvitse vaihtaa sellaiseen, josta ei itse tykkää. On ok sanoa, ettei vaihdakaan, jos vaihtari ei miellytä. Koulussa muuten ei nykyään kortteja vaihdella, opella kärvähti myös tämän harrastuksen kanssa. 

Yritän opettaa lapselleni, että täytyy uskaltaa sanoa, jos joku ei tunnu hyvältä. Täytyy uskaltaa sanoa kaverille, joka hyppii selän päällä, että ei saa, se sattuu. Ei ole väliä, onko hänellä hauskaa, jos itsellä ei ole. 

Tänään hakiessa tytärtäni, hän vilkaisi minua sanoessaan samaan aikaan kaverille, joka tuli tiukasti halaamaan, että EI SAA! Halaaja kysyi Miksi ja tyttäreni sanoi, KOSKA EN TYKKÄÄ. Wau, kyllä äidin sydämessä läikähti. Tätä lisää. Ehkä halaukset ovat vähän ylireagointia, mutta jos on koko ajan kaulassa roikkumassa, niin sopiihan sitäkin rajoittaa.

Niin ja viimeisimpänä Kånkenin peppupehmuste on sitten kadonnut varmastikin for good, ainakin jos lapsen pohdiskelua kuuntelee.

- Se on niin kevyt, kun kerran se puistossakin lensi pääni yli, kun oli tuulista. 
- No otitko sen silloin mukaasi? 
- Mmmm. En oikein muista. 

Huokaus. Ekaluokkalaiset.


Mut noin muuten, kylläpä oli kaunis syyspäivä tänään, eikö?

maanantai 26. lokakuuta 2015

Jumissa - Vaihtoehtohoitoja vai pillereitä?

Well hello there!

Jumissa. Niskat jumissa. Reilu kuukausi takaperin tulin töihin ja päässä heitti. Olin sitä mieltä, että nyt se sitten iski, se hulluus. Oikeasti olin ihan paniikissa, kun en tiennyt miksi huimasi, syy saattoi olla ihan mikä vain. Pelkäsin, että pitkittynyt stressi oli tullut tappiinsa. Soitin työterveyteen.

Sain ajan ihanalle lääkärille, joka sen sijaan, että olisi tarjonnut pilleripurkin kouraan, käski riisumaan paidan pois, painaisi niskaa ja totesi, että täältä löytyy syy huimaukselle. 

Niska-hartiaseutuni oli niin kireä, että lääkäri ihmetteli, olinko jo käynyt päivystyksessä, kun veri ei kierrä kunnolla. Hän iski akupunktioneulat korvaan, päähän ja niskaan - tai siis ei varsinaisesti iskenyt, vaan asetti - ja hetken päästä oli kuin olisin käynyt löylyissä ja istunut saunan jälkeen yhä lämpimänä vilvoittelemassa. Veri alkoi kohisten kiertämään ja niskanseutu pehmeni konkreettisesti. 

Olin niin helpottunut, että huimaukselleni löytyi oikea syy. Toki stressillä varmasti oli oma osansa. Paniikkihäiriökin voi iskeä ihan keneen tahansa, ihan milloin vain, jos niikseen tulee. Tällä kertaa ei onneksi syy löytynyt siitä. 

Vaihtoehtohoidoista jaksetaan vääntää, että ne ovat hevonhumppaa ja höpöhöpöä.*) En ole samaa mieltä. Muutama päivä sitten kirjoitettiin näistä ns. uskomushoidoista, miten on eräiden mielestä epäeettistä ylipäätään tarjota ko. hoitoja. Itse voin todeta, että minua akupunktio ja hieronta ovat auttaneet. Olen ennemminkin kiitollinen, etten jäänyt kotiin syömään Pronaxenia 500mg, jota elokuussa tapaamani lääkäri määräsi olkapääkipuihini, vaan vaivani hoidettiin - ei lääkkeillä, vaan hoidoilla.


Akupunktio on virallisesti hyväksytty hoitomuoto, kun sitä antaa lääkäri, vaikka sen juuret ovat perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. 

Lainaus yllä lehtijutusta. Miksi ei olisi hyväksytty hoitomuoto? Kiinalainen lääketiede on jokunen vuosi länsimaista lääketiedettä edellä muutenkin, en näe tässä mitään kummallista. 

Suosittelin akupunktiota myös raskaana olevalle kollegalle, joka kärsi voimakkaasta pahoinvoinnista ja häntä hoidot ovat myös auttaneet.

Mietin artikkelia lukiessani, että mitä sitten, jos joissain hoidoissa kyse olisikin ns. placeboefektistä, jos vain vaiva oikeasti parantuu? Huiputtaa ei tietenkään saa, että vääristelisi tutkimustuloksia. Eettisyydestä voidaan todeta myös, ettei saa myydä mitään hevonhumppaa ja höpönhöpöä ja uskotella, että kyseessä on jotain tosi spesiaalia syvän meren tippoja, ja rahastaa epärehellisesti sillä. Tuli nyt vaikka mieleen, että jos vauvojen nenätukkoisuuteen suositellaan ostamaan apteekista näitä, niin ostaisivatko vanhemmat viiden euron pikkuputelin, jos ymmärtäisivät sen oikeasti olevan pelkkää suolavettä? Itse ostimme ainakin. Molemmille vauvoillemme. Näyttää niin uskottavalta tuo pipettipurnukka ja neuvolasta suositeltiin. En kyllä ostaisi enää. Kyllä vettä osaisin keittää.



Ruohonjuuren kauneushoitolassa pää painetaan sydämeen ♥

Lääkäri suositteli minulle 10 kerran akupunktiohoitokuuria. Kävin lyhyellä aikavälillä neljä kertaa akupunktiossa, jonka lisäksi kävin Kampissa Ruohonjuuren kauneushoitolassa - myöskin neljä kertaa klassisessa hieronnassa. Se oli taivaallista. Siis niiden parin ekan kerran jälkeen, jolloin jumit olivat vielä tiukemmassa. 

Ensimmäiset pari kertaa niskat yhä jumiutuvat palatessani takaisin työpisteelleni, mutta rentoutuivat kerta toisensa jälkeen aina vaan helpommin niin akupunktiossa kuin hieronnassa.

Akupunktiohoitoon en ole tällä erää palaamassa, koska voin hyvin, mutta ylläpitävään hierontaan kyllä ihan lähipäivinä. Akupunktion pidän hoitomuotona mielessä, sillä se on niin kokonaisvaltainen hoito, että yhdellä kertaa voidaan hoitaa niin stressiä, unettomuutta, migreeniä, kipuja, pahoinvointia, ihottumia... Lista on pitkä, kannattaa lukea lisää esim. täältä.

Pyysin fysioterapeuttia tarkistamaan työpisteeni ergonomian ja siihen tehdyt säädöt ovat auttaneet myös. Tämä tehtiin vasta hoitojen jälkeen, joten ergonomia ei vaikuttanut hoitojen tehoon. 

Järki käteen arvioidessa vaihtoehtohoitoja. Mikäli olo paranee, lienee ihan sama, millä metodilla näin on käynyt. Jaksan väittää, että pelkillä särkylääkkeillä oma tilanteeni niskahartiaseudulla ei olisi korjautunut niin hyvin kuin vaihtoehtohoitojen avulla.

Haluaako joku lausua tästä jotain? Onko kokemuksia? Uskomuksia? 




*) Lainaus Putoksesta. Oli kyllä niin hevonhumppaa ja höpöhöpöä Irma Rönkköä lukuunottamatta.

Yhden niskahartiahierontakerran minulle tarjosi Ruohonjuuri bloginäkyvyyttä vastaan.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Viikonloppua, pohdintaa omakuvasta ja sen semmosta

House Doctor aw2015



Tänään taltutettiin tätä kotikaaosta yhdessä tuumin, Mies kokkasi ja minä siivosin, lapsetkin mukana touhussa. Oli niin ihanalla tavalla outoa, että en edes yhtään ahdistunut kaikesta sotkusta ja siivoamisesta. Imurointi jäi vielä huomiselle kuitenkin.

Iltapäivällä piipahdimme kaupungilla ja minä a.k.a jouluihminen ilahduin vilpittömästi kaikesta joulusta, jota oli ilmaantunut kuin varkain kauppoihin. Niin ihanaa. 

Olen postaillut viime viikkoina erityisen paljon lähäreitä naamaristani niin tänne kuin instaan @riikka_hei ja aina koen hetkellisesti tunteen, että miten kuvan katsoja ottaa sen vastaan. En niin, että kaikki on ihan et wau, vaan enemmänkin niin, että mitätoioikeinluuleeitsestään. Yritän olla pohtimatta tätä. En ole koskaan onnistunut kuvissa. Jos joku ottaa minusta kuvan, onnistun saamaan itseni sellaiseen jumiin, että kuvassa esiintyy sivupersoonani Rouva Toropainen. Hän ei ole ihan sen näköinen kuin haluaisin olla if you know what I mean. 

Valokuvissa epäonnistuminen ei varsinaisesti ole elämäni suurin murhe, mutta viime aikoina olen napsinut kuvia itsestäni, koska haluan oppia onnistumaan - monella tasolla ja ihan oman itseni kanssa. En kaipaa kehuja kauneudesta, niistä tulee vaivaantunut olo, vaikka se toki on kiva kuulla, ettei ole ihan hirveä selvästikään. Se vain tuntuu, jos kiittää kehuista, että pidetään kauheana ämmänä, narsistina. Aina pitää jotenkin vähätellä. Se kyllä on typerää. Mistä se tulee, se tunne, että jos kehutaan ja siihen vastataan kiitoksella, että sitä pidetään ylpeyden merkkinä. Ylpeys on synti. Miksi ei saa olla ylpeä itsestään? Ei saa kehua, ettei ylpisty. Fak it. Mä aion jatkossa vain kiittää ilman selityksiä - jos siis kehutaan, kröh.

Mä täytän alle puolen vuoden päästä neljäkymmentä. Ehkä tämä maaninen fotarointi liittyy siihen. Mua jotenkin jännittää ihan hirveesti. Elämän monet asiat ovat vielä kesken. Ei ole sitä rivarinpätkää, ei vakkariduunia - just nyt yyteetkin, onko määräaikaistakaan duunia kohta. Paljon minulla kuitenkin on ja olen niistä äärimmäisen kiitollinen. Tuntuu vain välillä, että aika loppuu tai on jo myöhässä. 

Ehkäpä tätä itsesuggerointia täytyy jättää vähemmälle. Onnistun pääsemään melko syvälle. Täytyisi luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Meillä on kaikki hyvin.


Illalla kampasin lapsien tukat täikammalla ja yritin erottaa, mikä on päänahkaa, mikä niitä kammotuksia ja päädyin pohdinnoissani siihen, ettei niitä kammotuksia ollut. Haudoin tukat eco.kidissä ja käyn varmuudeksi päät huomenna uudelleen. 

Elämän balanssi palaa näin helposti. Onneksi on muutakin ajateltavaa, kuin oma itse ja mukamas tekemättä jääneet asiat.

 
 


torstai 22. lokakuuta 2015

Mineraalipohja ja Chestnut luomet sekä paljon muuta



 
Huokaus mikä viikko! Onneksi viikonloppu jo häämöttää. Ei tule yllätyksenä, että meikkijutut ovat meitsille mieluisia ja arjen hektisyyden keskellä sipaisu ihanaa huulirasvaa tai mitä vaan muuta, vie ajatukset hetkeksi kevyempään ja kauniimpaan suuntaan. Toiset puristelee stressipalloja, mä silittelen meikkirasioita. Mitä pyörittelet silmiäsi. On ihan tervettä toimintaa. Kokeile vaikka.

Olen sutinut viime aikoina innoissani Zuiin meikkejä aamuisin kohentaakseni öiseen aikaan tapahtunutta muutosta kasvoillani ja onnekseni melko onnistuneesti voidakseni kohdata ulkomaailman tyylillä. Mies kysyi tänä aamuna huolestuneen oloisena ennen kohennuksen alkamista: Miten sulla voi olla keskellä naamaa tuollainen jakki. Niin. Mä en tiedä, mitä öisin tapahtuu. Ehkä mun pitäs hommata se Kukkohovin kauneustyyny, mutta se vaikuttaa sen verran erikoiselta, etten ole vielä lähtenyt siihen.



Siihen olen lähtenyt, että aloitan elpymisprosessin suihkauttamalla virkistävää Mádaran nokkosuihketta, pyyhkäisen kasvot ja laitan joko Nafhan kosteusvoidetta tai Zuiin tasoittavaa ja kosteuttavaa pohjustusvoidetta. Hörpin vähän kahvia ja sitten aamusta riippuen laitan nestemäisen värivoiteen tai kuten tänä aamuna, nappasin sudin käteen ja korjasin damaget mineraalipuuterilla. Tää on nopee ja erinomainen tapa päästä nättinä matkaan. Liekö vaikutusta kauniiseen lopputulokseen sillä, että Zuiin meikit valmistetaan kemiallisten sekoitusten sijaan jasmiinin ja ruusun kukkien nupuista, kamomillan kukkien terälehdistä, hoitavista kasviöljyistä ja muista kukka- ja kasviperäisistä, ihoa hellivistä ainesosista, sekä ripauksesta mineraaleja. Aika ihanaa!



Aamulähäri


Posket eivät tarvitse kimaltaa kullan lailla työpäivän aikana, mutta pieni hehku ei ole pahitteeksi. Sipaisen tällöin Zuiin Melon-sävyä poskille.

Silmistä on sanottava sen verran, että olen nyt löytänyt pari aivan mahtista luomiväriä, toinen on Zuiin Solo värinappi sävyssä Chestnut ja toinen Kjaer Weisin Grace (tästä lisää toiste). Nämä toimivat yhdessä loistavasti, mutta myös yksistään sipaistuna riittävät tuomaan huolitellun lookin pelkällä sipaisulla - ja ihan ilman meikkitaiteilijan diplomia. 





Huulilla (ja suussa, en voi mitään) maistuu Chai ja se johtuu Crazy Rumorsin kardemumman, kanelin, vaniljan ja inkiväärin kombosta 100% luonnollisessa huulirasvassa. Brändin huulirasvat nyt tarjouksessa Ruohonjuuressa ja näitä voi antaa myös lasten käyttöön, kun pieni hampaanjälki ei haittaa mitään sisällön koostuessa sheavoista ja luonnollisista makuaineista. 

Joko olet löytänyt Zuiin herkut? 

*) Meikit saatu bloginäkyvyyteen.




maanantai 19. lokakuuta 2015

#vakiosetti #normimeininki #maanantai #mysteeri



Maanantai. Olin töissä klo 9.28 tänään. Nousin sängystä klo 7.01 ja työmatkani syklaan vartissa. Mikä maksoi? No mikäköhän? Olisko ihan yksinkertaisesti tää arki? 

Oliko pk-kassi ladattu syysloman jälkeen? Oliko vaatteet katsottu a) koululaiselle b) päiväkotilaiselle c) itselle etukäteen?




Vastaus helppo arvata, mutta tätä ikuista parittomuutta en vaan hiffaa, se on ikuinen mysteeri. Mihin nää katoilee? Voiko joku kertoa?

Varmaa tietoa yhden sormikkaan olinpaikasta: Lintsillä on tuo oikeanpuolimmainen vaaleanpunkku. Ehti olemaan meillä kuusi päivää. Nuorimmainen hanskajoukosta. Se raukka tosin nyt joutuu odottamaan siellä ensi kevääseen, kun se tiettävästi hukattiin sinne sunnuntai-illan valokarnevaaleihin.




perjantai 16. lokakuuta 2015

Mádaran uudistunut Time Miracle // I love me // Huikeet messudiilit!

 
 
 


Mádaralta tulee maailmalle julki tänä viikonloppuna uudistunut Time Miracle -sarja, jonka lanseerauksessa piipahdin jokunen viikko sitten. Paikalla oli luonnollisesti myös Lotte Tisenkopfa-Iltnere, Mádaran perustaja, joka esitteli uudistuneen sarjan.

Ensimmäiset Mádaran tuotteet, joita itse kokeilin olivat nimenomaisesti anti-age -vaikutteiset Time Miracle kasvovoiteet. Niistä kerroin täällä parisen vuotta sitten. Sarjan tuotteet eivät sisällä vettä ja niiden ainutlaatuisuus piilee Tohmajärven koivunmahlassa, joka tosiaankin korvaa tuotteissa käytetyn veden. Koivunmahlasta löytyy soluja uudistava kasviyhdistelmä, joka sisältää seitsemän eri kasvin uutetta. 

Se nuorentava anti-age vaikutus on nimetty uusissa tuotteissa termillä Cell Repair Bio-Complex. Uuu, fancy. Liftaus ja nuorennus syntyy luonnollisin asein, nimittäin uudet tuotteet sisältävät mataraa, mustikkaa, poimunlehteä, puna-apilaa, tyrniä, hevoskastanjaa sekä peltokortetta. Näillä kasveilla on tutkitusti tehokas vapaita radikaaleja neutralisoiva vaikutus, joka näkyy iholla ehkäisten ikääntymisen merkkejä.
 


Pannacotta salmiakilla ja boysenmarjalla. Niin ja Lumoanin upea Isla-mekko saatavilla messuilta Lumoan-osaltolta.

Time Miracle tuotteita löytyy minullakin testissä parhaillaan olevat ULTIMATE FACELIFT -päivävoide ja CELLULAR NUTRIENTS -tehosuihke sekä lisäksi TOTAL RENEWAL -yövoide, WRINKLE SMOOTHING -silmänympärysvoide, CELLULAR REPAIR -seerumi sekä
AGE DEFENCE -päivävoide. 

Otin mukaani minikokoiset testerit syyslomareissulle ja olipa kätsää, kun sai koko tuotesarjan mukaansa ilman putelien raahaamista. Jos pääsette piipahtamaan I love me -messuilla, kannattaa kysyä testereitä uudesta sarjasta. Itse olen tykännyt kovasti Ultimate Facelift -päivävoiteesta. Sen koostumus on pehmeän kosteuttava, samaan aikaan napakoittava Tohmajärven koivujen uutteiden kannatellessa kasvoja korkealla.  

Cellular Nutrients -tehosuihke eroaa esim. Nokkossuihkeesta siten, että jälkimmäinen on kepeä, virkistävä ja tehosuihke nimensä mukaisesti on tehokas. Se lisää ihon kosteutta,
parantaa rakenetta ja tehostaa kollageenisynteesiä. On nimittäin äksöniä iholla, kun tehosuihketta suihkaisee. Suosittelen aikuiselle iholle.



   


Lanseeraustilaisuudessa oli tarjolla tyylikkäitä herkkujakin ja tervetuliaisdrinkkinä maisteltiin trendikästä Black Magic hiilismoothieta. Melkoisen coolia!





Menu piti sisällään myös mustavalkoisia herkkuja mm. Belugalinssi-fetaoliivisalaattia, Halloum-helmiohraa ja Merileväkaviaaria. En voi jättää mainitsematta myöskään Tryffelimarinoitua mozzarellaa taikka Purjontuhkaa. Jälkkärinä Jogurttipannacotta salmiakilla ja boysenmarjalla.

Siis WAU!

Messutarjouksena tänä viikonloppuna on Natural Goods Companyn verkkokaupassa mm. Madaran tuotteet -20%.

Tsekkkaa myös erityistarjoukset, kuten kympin Misellivesi ja Time Miracle vanhoissa pakkauksissa nyt -40% alessa. Kannattaa kurkata myös monien muiden brändien hyvät messualet, jotka saat verkosta, jos et paikalla pääse. Bannerista pääset kauppaan.





Kaunista viikonloppua siskot ja veljet! Miehille on muuten uusi ihonhoitosarja Triumph & Disaster, joka isosti esillä messuilla, myös verkossa, kantsii tsekata isänpäivää silmällä pitäenkin. 

*) Sis. mainoslinkkejä


 




torstai 15. lokakuuta 2015

Tallinnan fiiliksiä takataskussa


Otin pari lomapäivää syyslomalla minäkin ja piipahdimme perheen kanssa Tallinnassa. Olemme kolunneet Tukholmaa viime vuosina vähintäänkin pari kertaa vuodessa ja Tallinna on jäänyt oikeastaan kokonaan käymättä. Työpaikan jouluristeilyä ei lasketa, kun viimeksikin hurautin neljäksi tunniksi Rocca Al Mare ostoskeskukseen ja sieltä suoraan takaisin satamaan. Ei sillä, sain joulupukin konttiin edulliset My Little Petsit ja Chi Chi Loven pennut. Oikeammin Tallinna on jäänyt, koska lapsilla ei ole ollut passeja ennen tämän vuoden alkua. 


  




Ja mikä paikka me löydettiinkin! Olen ihan äimänä, miten en ole tajunnut hypätä reiluksi pariksi tunniksi botskiin ja piipahdella naapurissa useammin. Tämä erhe täytyy korjata. Se myös, että jos ajattelee, että ei tuollaiselle matkalle hyttiä tarvitse, niin ajattelee uudestaan sillä, kun olet kuunnellut elämää juoksuhaudoissa karaokessa matkan ajan ja seurannut, miten vieruspöydän voluumi on ihan eri lähtiessä kuin saapuessa, niin sanon vaan, että ensi kerralla me otetaan hytti - mennen tullen hiio hoi.

Lomasuunnittelun aloitin kurkistelemalla ihan ensiksi Tallinnan hotelliskeneä ja lähtökohtaisesti halusin viedä perheeni johonkin ihanaan paikkaan. Hotelliksi valikoitui Hotel Telegraaf. Emme joutuneet pettymään, vaan vanhankaupungin sydämessä sijaitseva rauhallinen ja varsin elegantti spa-hotelli vei sydämemme. 



Hotelli ei profiloidu varsinaisena lapsiperheen kohteena, en saanut varattua huonetta koko perheelle kuin suoraan ottamalla yhteyttä hotelliin, mutta onneksi onnistuin sitä kautta. Mitään liukumäkiä hotellin kylpylästä ei löydy, mutta en näe henkilökohtaisesti tätä heikkoutena, ymmärtänette. Huone oli riittävän tilava, lapsille oli vuodesohva ja kylppärissä amme, joka pääsi kylpyläkeikasta huolimatta vielä lasten käyttöön. Parisänky oli niin valtava, että jossain vaiheessa yötä molemmat tytsyläiset olivat kainaloissamme. 

Niin ja jos hotellihuoneesta löytyy Pillow menu, ei voi olla huono valinta. 




 


Mikä Tallinnassa kuitenkin viehätti oli kaunis ja tunnelmallinen vanhakaupunki. Lasten kanssa liikkuessa päätimme jättää hötkyilemättä, kun aikaa oli kuitenkin vain reilu vuorokausi. Jätimme trendikkään Kalamajan ensi kertaan ja käppäilimme  viihtyisiä vanhankaupungin katuja sekä piipahdimme mm. Virukeskuksen Kaubamajassa, jossa muuten on lapsille erittäin kiva lelu- ja vaateosasto. Siihen oli satsattu paljon. Oli ilo nähdä, miten visuaalisuuteen oli panostettu isosti. Frozenit ja Minionsit löytyivät myös täältä. Samoin kuin Beanie Boons. Voi örkit, meille muutti nyt mm. Glamour ja Midnight. Koululainen perusteli hankintaansa sillä, että Midnight on harvinaisuus, jota ei ole missään nähnyt aiemmin ja ostaa sen omilla rahoillaan, jos äiti ja iskä eivät. Määrätietoisuushan on hyvä ominaisuus, eikö?




Yritin saada kuopukselle hiustenleikkuuajan samaisessa paikassa, mutta jonossa oli kolme ennen meitä, niin jätettiin sitten väliin. Palvelun hinta olisi ollut käsittääkseni alle kympin ja kampaamo oli erikoistunut lasten viihdyttämiseen. Kampaamotuolin edessä oli seinään upotettu tv-ruutu piirrettyjä varten. Erikoisempikin keesi syntyisi taatusti näillä eväillä.

Kaubamajaan jäi kyllä äidille rekkejä koluttavaksi. Sellaisia designerbrändejä löytyi reilusti, joita ei Helsingistäkään saa. Myös Mulberryn liike löytyy vanhankaupungin kujilta. Mies ei laskenut minua sinne. Pakko oli jättää työpaikan jouluristeilylle se keikka.



Kuvassa mm. Glamour


Vanhastakaupungista löytyi myös erinomainen ravintola nimeltään Restoran Spot. Tallinnassa saa syötyä loistavasti ja edullisemmin kuin kotomaassamme ja tämä tunnelmallinen ravintola häikäisi jo lasten menussaan. Siinä oli tarjolla kanaa, kalaa tai pihviä perunabataattisoseella ja salaattipedillä. Kiitokset, kun tarjolla ei ollut nakkeja. Meidän tytöt kehuivat ruokaa kilpaa ja tämä on silloin paljon sanottu! 

Kävimme kahdesti samassa ravintolassa, kun tytöt kysyivät ennen kotimatkaa ehditäänkö sinne Spottiin vielä syömään. No ehdittiin! Itse söin kaksi erinomaista kattausta - Caesarin ja grillattua lohta - näitä voisin ottaa lisää anytime ja Mieskin antoi myös ison peukun pihvilleen, joten lämmin suositus meiltä tälle ravintelille.






Piipahdimme nukkemuseo Nukussa, jossa kerrottiin nukketeatterin historiasta Virossa ja esillä oli vanhoja nukkeja vitriineissä. Nukketeatterin alakerrassa oli myös nukkejen kauhugalleria, joka me skipattiin, koska liian jännä meille herkkiksille. Museossa oli myös mahdollista nähdä lavasteita ja kokeilla peruukkeja sekä nähdä miten nukketeatterinukkeja valmistetaan.

Museon opas puhui eestiä ja tuli huomattua, että ei tajua kyllä yhtään mitään. Eipä se sinänsä haitannut, mutta varmastikin enemmän tarinoista olisi saatu irti, jos kielitaito olisi riittänyt. 

Ja mikä se kiitos on eestiksi, tätä pohdittiin monessa käänteessä? Tarkistan sen nyt. Aitäh! No joo, varmaan tuli vahingossa jossain kohtaa sanottuakin, vaikkei ehkä kiitosta sillä tarkoittanutkaan. Hih!  



 

Tallinasta jäi takataskuun monia mukavia muistoja ja vielä paljon nähtävää seuraaville reissuille. Villasukatkin jäi vielä ostettavaksi ensi kerralle, joten pakkohan se on palata pian!

 

lauantai 10. lokakuuta 2015

Minulle sopiva



Kävin eilen Kaisan hoidettavana kampaajalla ja juttelimme siinä samalla. Kaikesta. Kuten aina. Kerroin, miten lääkäri kielsi juoksemisen ja käski ostamaan kävelysauvat. En totellut ja sydän ei yöllä tykännyt. Mun on pakko uskoa. 

Kaisa jutteli mulle ayervedasta. Hän tokaisi, että sä oot niin vata ja tarkensi, että on minussa myös jonkin verran pittaa. Ihan tosta vaan teki tämän diagnoosin. Kaisan mukaan minun ei tosiaan pitäisi juosta, eikä repiä eikä riuhtoa, vaan tehdä minulle sopivia juttuja. Rauhallista kävelyä, joogaa ja sellaisia asioita, joista tulee hyvää mieli.

Niin. Sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli. Miksi sitä joskus ajattelee, että jos joku ahdistaa, töissä on ollut ihan paskaa tai on räyhännyt kotona ja on siitä morkkis, sitten sitä haluaa jollain tapaa rankaista itseään juoksemalla tai jumppaamalla veri suussa. Tai mä en mielestäni juokse veri suussa,  mutta joka tapauksessa tämä on väärä tapa. Pitäisi rauhoittua, maadoittua. Pitäisi tehdä jotain lempeää. Miksi on itselleen ankara silloin kun on muutenkin vaikeaa olla?

Mä koen epäonnistumista, kun mun sydän ei tykkää siitä, että mä juoksen. Mä olen huono. Mulla on siis huono kunto. Miksi mä tunnen, että kävely ei ole yhtä hyvä kuin juoksu. No koska eihän se ole. Mä kävin kokeilemassa kävelysauvoja Stadiumissa. Myyjä oli pissata housuihinsa, kun demonstroin miten mä sitten vedän pitkin Eiran rantoja niillä kepukoilla. Morjens. Jätin ne sinne kauppaan. Jos mun pitää kävellä, niin mä kävelen ilman kävelysauvoja. Mä hommaan ne sit kun mä jään eläkkeelle, en yhtään aikaisemmin.

Tein netissä ayervedatestin ja kuinka ollakaan mä oon vallitsevasti vata ja myös pittaa löytyy. Tämä on tosi mielenkiintoista.  

Vatatyyppien energisyys on puuskittaista ja he väsyvät nopeasti. He ovat hyviä tasapaino- ja venytysharjoituksissa, koska he ovat kevyitä ja joustavia. He pitävät joogasta ja kävelystä, kunhan niistä ei tule liian väsyttävää. Luontaisen innostuksen vuoksi vata-tyypit harrastavat myös mielellään tanssia/aerobicia musiikin tahdissa. Kaikki sisällä tapahtuva liikunta on hyvää talvella, koska useimmat vatat eivät pidä kylmästä, eikä heillä ole riittävästi rasvaa ja lihaksia, jotka suojaavat kylmältä säältä. Kaikkien, joiden hallitseva dosha on vata, on aina varottava innostumasta liikaa ja menemästä liian pitkälle. Puolen tunnin kevyt liikunta päivässä riittää hyvin.
Onko kukaan muu kiinnostunut omasta kehotyypistään? Nimittäin luettuani vatasta, tunnistin monta kohtaa omakseni. Täytyy perehtyä tähän syvemmin ja ehkäpä ottaa opikseen, jotta voi mahdollisimman hyvin.  

Mun pitää niin palauttaa mun juoksutakki ja luojan kiitos en ole ostanut niitä kompressiosukkia. 
 

 

torstai 8. lokakuuta 2015

Panosta pohjaan - Piipahda Zuiin pikameikissä lauantaina!

Kumpi vai kampi?

No onko sillä meikkipohjalla mitään merkitystä? Arvaa kumpi evil twinseistä on ennen ja jälkeen? Tuo vasemmanpuoleinen please-don't-shoot-me-I'm-ugly-in-the-morning -ilmestys on loistoesimerkki siitä, kun iholla on vähän äksöniä. Hui helekatti! Nuo suojalasit paree pitää päässä. Nyt on nimittäin ikuistettu ne klassiset stressiröpöt leukapielissä ja vähän muuallakin - joita ei vaan voi olla näprimättä. Sitten onkin tämmöinen pomminpurkajalook. 

Vaan eipä hätiä. 




Nappasin kouriini joka naisen pelastusputelin Zuii Organic Primerin eli suomeksi meikinpohjustusvoiteen, joka taikoo ihon pinnan ihanan sileäksi. Ennen tätä suihkautin pahimmat yön jäljet Mádaran uudistuneen Time Miracle sarjan Cellular Nutrients kasvosuihkeella veks. Tämä uudistunut Mádaran sarja saatavilla muutes ensi viikonlopun I love me -messuilla ekaa kertaa mualimassa. Sipaisin snadisti päälle kosteusvoidetta, koska iho punotti suihkun jäjiltä, mutta ilmankin olisin pärjännyt, sillä primer kosteuttaa, tasapainottaa ja tasoittaa ihon pinnan meikkipohjan kiinnittymistä varten. 

Pohjustusvoide ei ole pelkkää tasoitelaastia, vaan kauniin pohjan ohella aikas ihanat ainesosat, kuten ruusuvesi, kamomilla, aloe vera ja kehäkukkauute rauhoittavat ihoa ja kosteuttavat sen pintaa, vähentäen pienten juonteiden vaikutelmaa. Tää on siis ihan must have -kategoriassa. Ruusuvesi myös rauhoittaa, auttaa kontrolloimaan ihon rasvatasapainoa ja vähentämään tulehduksia. Goodbye stressiröpöt.

Pahimmat röpöt lanasin peitekynän alle. Kävin tämän ostamassa toki tarpeeseen, mutta myös mielenkiinnosta, sillä en ollut aiemmin kajaltyyppistä peiteväriä kokeillutkaan ja tämä on tosiaan mielenkiintoinen löytö. Värinä Natural. Kynä ei levity samalla tavalla kuin peitevoide, mutta on ehkä tuhdimpaa kamaa. Peittää hyvin. 

Meikkivoiteessa minulla sävy Olive light. Se on vaalea, skandikaunottarille oikein passeli väri. Minäkin ihan kokeilematta sen osasin valita. Hiukan mietin alkuun, miten me kaveerataan, kun mulla on ollut aiemmin erimielisyyksiä meikkivoiteiden levityksen kanssa, kun ne on rullanneet nenän pieliin. Tääpä älys olla rullautumatta. Pointsit Zuiille! Tämä on nimittäin a keeper. Puolipeittävä voide ei jätä naamarilookkia, vaan peittää ne röpöt ja muut epäsuhdat samaan aikaan näyttäen ihan.. no.. aika täydelliseltä, vaikka ite sanonkin.

Hoitavista ainesosista valmistettu meikkivoide sopii kaikille ihotyypeille - myös herkkiksille. Kehäkukka ehkäisee tulehduksia, Aloe Vera parantaa ja rauhoittaa, E-vitamiini kosteuttaa ja antioksidanttinen C-vitamiini silottaa ihon hienoja juonteita.  

Sain Ruohonjuuresta muutamia Zuiin hienouksia meikkipussiini ja kunhan testailen niitä, laitan tekstiä ja tarinaa. Mä tiedän, että te niin odotatte vlogia, mutta mitään leffaa ei tuu, koska Rose-Marie Swift on sanonut, että bloggareiden tutorialsvideot on peevelistä. Mä uskon tähän kans. Eli ei tuu tubetusta meikkivinkeistä. Valitettavasti (Martti Ahtisaaren äänellä). 

Lohdutukseksi menovinkki lauantaille 10.10. Kampin Ruohonjuuressa tehdään Zuiin pikameikkejä! Suunnatkaa sinne siis ja varautukaa pyörtymään Zuiin huikean meikkivalikoiman edessä!

Ja huomenna... perjantai! ♥

 



maanantai 5. lokakuuta 2015

Täsmätuotteet helposti Joliesta // Sis. alekoodin

kuva Pinterest


Uusi viikko - Bonjour tout le monde!

On ollut vähän stressiä, koska leukapieliin on ilmaantunut jotain röpää (OMG, lainaan sujuvasti Bull Mentulaa, vaikka hän viittasi ko. termillä Maria Veitolan olemattomaan vatsanseutuun). Kesän päivetys on vaihtunut kalpeuteen. Siinä missä villaa kaivetaan kaapista lämmikkeeksi, myös ihoa tulee valmistella talvea varten ja huomioida sen omat finesset.

Moni sitten miettiikin, mistä osaa hankkia juuri itselleen sopivat tuotteet. Luonnonkosmetiikkaa on monenlaista, eri brändit ja eri vaikutusaineet, mitä erityishuomiota juuri sinun ihotyyppisi vaatii.


Kuvakaappaus Jolien verkkosivuilta


Jolien verkkokaupasta saa tähän jeesiä klikkaamalla omaa ihotyyppiä tai mahdollista ongelmaa välilehdellä Ihotyypit ja ongelmat. Ruudulle ilmestyy täsmätuotteet. Aika kätsää! Esim. hankalasti diagnosoitava perioraalidermatiitti vaatii miedot ja kosteuttavat tuotteet, eikä liian voimakkaita tuotteita suositella käytettäväksi tai pigmenttiläiskiin löytyy avuksi eräs suosikeista Mádaran hedelmähappokuorinta

 


Kurkkailin tässä Jolien verkkokaupassa männä iltana ja haaveilin mm. Absolutionin huulipunasta; väri Rosewood, Kjaer Weisin kuultovoiteesta ja Patyakan legendaarisesta, nyt uudistuneesta putsarista). Se on jännä, kun aina löytyy jotain haaveiltavaa. Hihhi. Iholla on myös erilaisia kausia, oikeammin päiviä, jolloin tietty tuote on paikallaan, joten näitä luonnonkosmetiikan daydreamingejä tulisi herkästi toteuttaa.


Absolution-Cosmetics


Jotta kynnys toteutukselle olisi mahdollisimman matala, Jolie jatkaa 3v synttäreitään tarjoamalla teille tälle viikolle 5.-11.10. oman 10% alekoodin "riikka10", joka koskee kaikkia Jolie webshopin tuotteita lukuunottamatta Kjaer Weis -sarjaa, May Lindstrom Skin -sarjaa ja lahjakortteja. Ihastelemaan ja ostoksille pääset tästä.


Sis. mainoslinkkejä

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Onnelin ja Annelin Talvi ♥ ♥ ♥ ♥ ♥




Parhaat ystävykset, Onneli ja Anneli, ovat kaksi tavallista pikkutyttöä, ehkä vain vähän onnellisempia kuin useimmat muut, koska heillä on satumainen mahdollisuus asua kahdestaan omassa talossaan.

Eräänä joulukuisena iltana heidän ikioman talonsa pihaan ajaa pieni, tuskin kenkälaatikon kokoinen auto, josta nousee ulos pikkuruinen Vaaksanheimon perhe.

Vaaksanheimot ovat joutuneet kodittomiksi koska maantiejyrä on hajottanut heidän kotitalonsa. He muuttavat väliaikaisesti Onnelin ja Annelin nukkekotiin asumaan, mutta pian selviää, että kaikilla isoilla ihmisillä ei olekaan hyviä aikeita Vaaksanheimojen suhteen. Tarinan salaperäisten yhteensattumien taustalla on tälläkin kertaa hyväntahtoinen rouva Ruusupuu.


Onnelin ja Annelin Talvi saa virallisen ensi-iltansa syysloman startin kunniaksi 9.10., mutta leffa esitettiin kuitenkin ennakkoon jo tänään sunnuntaiaamupäivällä. Tämä niin ihana elokuva piti hymyn huulilla alusta loppuun ja meille kaikille jäi tästä erityisen hyvä mieli. Tytöillä on luonnollisesti nyt kotona meneillään nukkekotileikki. Toiveissa olisi kuitenkin oikea nukketalo, eikä Pepin talo. No täytyy tutkailla, jos tonttujen silmiin osuisi sellainen oikea... Ilmeisesti Kannustalo valmistaa ainakin Onneli ja Anneli leikkimökkejä. Iiks.

Jotenkin tuntuu, että hyvyttä ei ole koskaan liikaa. Tässäkin leffassa on tärkeitä teemoja mm. erilaisuudesta, oikeasta ja väärästä. Kuitenkaan tämän elokuvan kaarta ei ole tarvinnut väkisin rakentaa kovien äänien ja jännityksen ylivirittämisen kautta, vaan teemat näyttäytyvät maltillisemmin ilman monille leffoille ominaista jyristelyä, sydämentykytystä ja pelkotiloja. Onnelin ja Annelin Talvessa on myös niitä jänniä paikkoja, mutta vähän herkemmätkin lapset handlaavat ne paremmin, kun niiden ylle ei ole tarvinnut kaataa mitään turhaa.

Kurenniemen hyvänmielen tarinassa päästään ensikosketuksiin myös joulun kanssa (enää 80 päivää...) ja joulun vietossa leffassa esitettiinkin lähinnä minua hihityttäneet psykedeelisomaiset hetket, mutta tuntien isommat nämä isommat höpöt Tingelistiinan ja Tangelstiinan, nämä bileet olivat täysin odotettavissa. 







Vaaksanheimot ovat niin mahtavia. Se kaikki vaatimattomuus on niin hellyttävää, kun ei haluta olla vaivaksi. Onnelin ja Annelin talo kaikkine yksityiskohtineen saa aikaan syviä huokailuja ja ihastelevia katseita.

Tälle leffalle me annetaan täydet ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ viisi sydäntä. Voi kunpa meissä kaikissa olisi edes ripaus Rouva Ruusupuuta, Vaaksanheimoja, Onnelia ja Annelia, niin maailma olisi parempi paikka.
 

 

Kuvat: Finnkino