sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Hetkiä mummolaviikonlopusta

Kisu ja serkukset

Vietimme mukavan, oikein kunnolla kevään ekan lämpimän viikonlopun mummolassa. Ideana oli vähän autella Ukkia, ja tyhjennellä kaappeja pääasiassa omista, ikivanhoista tavaroista, joita ei oltu heitetty pois lupaa kysymättä. Teinikalenterit OMG. 

Ukki a.k.a isä ja täti a.k.a sisko laittoivat kunnolla tuulemaan ja pesivät ikkunatkin ulkoa ja sisältä. Mikä ihana valo! Puhtaat ikkunat - love, love! Minä pääasiassa kannoin puolitoistavuotiasta, joka välittömästi alkoi huutoprotestoimaan, mikäli ei saanut olla sylissäni tai muuten vaan läheisyydessä. Ei puhettakaan, että minusta olisi ollut muuta hyötyä mummolassa, kun viihtyä lasten kanssa. Olipa rankkaa. Ei siis ollut. Toisten huhkiessa kaikkea mahdollista, me kävimme lasten kanssa kävelyllä mm. toivomuskaivolla

 
Serkukset toivomuskaivolla


Lapset huhuilivat kaivoon toiveen: Kunpa emme riitelisi yhtään tällä reissulla. Voi ihanuudet. No riitelikö ne? Ihan saletisti. Vähän väliä jotain nahinaa oli käynnissä. Milloin joku kaatui nurin, milloin joku keinui liian kauan vauvakeinussa, milloin mitäkin. Nyt sitä taas huokaillaan, miten ikävä on. 

Ihan parhaat serkukset

Kaikki tytöt olivat sonnustautuneet oikein varustein mahtavan kevätsäähään. Mummolan pelloilla näkyi uutta ja vanhaa Reimaa, uutta Racoonia ja vanhaa PoPia. Meidän tytöillä oli uudet Reiman vk-hanskat ekaa kertaa käytössä. Illalla kävimme vielä keinumassa ja vähän kävelemässä ulkona mittarin näyttäessä +3, niin olin ihan varma, että sormet ovat kylmät sen reissun jäljiltä, vaan vielä mitä. Hyvin pysyivät lämpimänä, tosin ei niitä käsiä lätäköissä uitettu tuolla reissulla. Testit jatkuvat siis. Huomio: Pivo-hansikkaat ovat koossa 2, ja ovat tosi reilua mitoitusta. Viisivuotias kuitenkin haluaa näitä pitää, ja kun onnistuu hommat ulkona, niin pitäköön, eikä meillä ollut muita vedenpitäviä hanskoja mukana, niin näillä mentiin, eikä ne vauhtia ainakaan hiljentäneet.

Kaikkiin polviin tarttui merkistä riippumatta yhtä hyvin multa ja rapa, kun joku selästä vähän taputti. Puolitoistavuotias totesi aina kaatuessaan: Huppitta. Ihan samaa huumoria näiltä isommilta ihanuuksilta ei joka muksahdukseen löytynyt. Voi että, sanon minä.

Ukkikin houkuteltiin toivomuskaivolle kesken askareiden.

Puolitoistavuotias nukahti autoon yleensä juuri kun saavuimme mummolan pihaan...


Mummolassa!


...tai juuri kun saavuimme kotiin. Ei kai sitä kukaan neljän tunnin junamatkalla nuku, ei kai? 
 
Kotona!

10 kommenttia:

Jennijee kirjoitti...

Olittepa reippaita, myös nanny! :) On se kumma kun ei voi nukkua silloin kun pitäisi!

Heidi kirjoitti...

Teinarit <3 On kyllä varsinainen myötähäpeän tulvahdus kun niitä näin kypsällä iällä lueskelee :)

Riikka kirjoitti...

Jennijee: Eikö olekin kumma? Viisivuotias nukkui junassa, ja aina kun minä suljin silmät, puolitoistavuotias huuteli niin kauan äeti, äeti, ÄETI!, että oli pakko avata silmät.

Jennijee kirjoitti...

Ja hei, mitä niille teinareille tapahtui?

Riikka kirjoitti...

Heidi: Ei pystynyt. Vähän yritin, mutta sitten piti sulkea se kalenteri. ;) Minkähän takia ne on pitänyt säästää, saati kirjata niitä asioita ylös? Onhan se nyt ihan varma, että äiti on vähintäänkin niitä lukenut ja järkyttynyt perin ja pohjin.

Riikka kirjoitti...

Jeba: Ei mitään. Laitoin järkyttyneenä ne takaisin laatikkoon, mutta älä luule, että niitä luetaan missään illoissa ääneen. Ne pitää polttaa ennen kuin jälkikasvu pääsee niihin käsiksi. ;)

Anonyymi kirjoitti...

No, sehän on selvää, että junamatkalla ei nukuta, koska silloin voi sattua kaikkea kivaa - ja kun junamatkaa jännittää, niin silloin voi sattua sellainen vahinko, että nukahtaa mummolan pihassa ihan väsyyn.

Minun aikana teinarit tais loppua just. Niitä ei enää ollut. Tunnustan lukeneeni isosiskon teinareita.

OP

Riikka kirjoitti...

Just niin. Sitä paitsi, jos nukkuisi, niin äitihän pääsisi lehtiä lukemaan. Ei kävin semmoinen nyt sovl?

Teinareista, ole vaan tyytyväinen, ettei sulle riittänyt niitä kalentereja. ;)

*Laura* kirjoitti...

Ihania pinkkejä tyyppejä! :)

Teinarikalentert, apua. :D Mistä tulikin mieleeni että pitäisi varmaan hakea lapsuudenkodista vanhat päiväkirjat parempaan talteen...

Riikka kirjoitti...

Laura: Kiitos! :) Mekin löydettiin päiväkirjoja, ja ei niissä ihan lapsuudenajan päiväkirjoissa se isoin huoli ole, lähinnä just niissä Teinareissa ja niitä seuraavien vuosien muistiinpanoissa. Hae siis pois. ;)