sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Paluu arkeen

Hoh hoh hohhoijaa!

Joulupukki on käynyt ja vähitellen palaamme arkeen.. tosin vielä kaksi ja puoli päivää mummoloita, mutta uudeksi vuodeksi kyllä karkaamme omaan rauhaamme! Ooo sitä onnea. Lahjoja tuli taas ihan tajuton määrä, ihania - kiitos rakas sisko, Sinä se et koskaan petä!!! Mieskin yllätti ja nyt on tulossa sitten jotain kauneushoitolajuttuja kans. Thanks Joulupukki, kun kuulit toiveeni!!! Mieskin sai vanhusten tyynyn lisäksi muutaman paketin.

Lapsi sai järkyttävän vuoren paketteja eikä edes jaksanut kaikkia aattona repiä auki. Ihanien asujen lisäksi pukki kantoi lapselle keinuvaa pingviiniä, kännykkää, perässä vedettävää kirahvia, nukkea, räksyttävää ja kävelevää koiraa ja niin edelleen, joten tilava kaksiomme repeää viimeistään nyt liitoksistaan. Lahjat ovat ihania, mutta kuka idiootti on keksinyt sitoa lelun tuhannella rautalangalla kiinni paksuun pahviin? Ennen kuin se on siitä saatu irti, on siltä hyvinkin voinut irrota pää ja muita raajoja, koska purkaja on saanut takuuvarmasti hermoromahduksen.

Lapsi on myös oppinut nousemaan seisomaan ja tekee tätä myös joka aamu viimeistään kello kuusi silmät ristissä eikä suostu asettumaan takaisin nukkumaan ennen kuin on vähintään kolme varttia kiipeillyt äidin ja isän yli ja seinää vasten eivätkä äiti ja isä tietenkään voi nukkua, koska lapsi siinä tapauksessa tippuisi pää edellä lattiaan. Great. Tästä seuraava vaihe lienee se, että lapsi oppii kiipeämään joka paikkaan ja heittäytymään sieltä itsenäisesti pää edellä lattiaan. Ihanaa uutta vuotta siis!

lauantai 20. joulukuuta 2008

Jolly Xmas

Ho-ho-ho-hou!

Olemme lapsen kanssa viettäneet kuta kuinkin viimeiset pari viikkoa Stockmannilla ja sen lähiympäristössä haalien pukin konttiin kuuluvia tavaroita. Ensimmäiset päivät ovat ns. huuhailua, jolloin etsiskellään, pohdiskellaan, vertaillaan. Tiimalasin hiekka kuitenkin hupenee livakasti siten, että viimeiset kolme päivää semipaniikissa haalitaan kasaan jotain. Miten tää on tämmöstä? Kerroin lapselle tänään, että se on nyt sitten niin, että huomenna lähdetään mummolaan eikä vähään aikaan tulla tänne kaupoille. Siis ettei tuu vierotusoireita.

Meidän perhe on siirtynyt selkeästi keski-ikään lahjojen suhteen. Aiemmin pukinkonttiin on kannettu kasvohoitolahjakortteja, makeita kenkiä, vaatteita ynnä muita ihanuuksia, vaan tänä vuonna Mieheltä loppuvat niskasäryt kun seinään, sillä hän saa pötkötellä uudella Tempur tyynyllään. Voiko muka joku rokkidvd olla parempi vaihtoehto, hä? Tämä äiti puolestaan on valittanut, että ei pääse koskaan jumppaan, niin nyt on pukki tuomassa äidille ikiomaa jumppasalia kotiin (lue: Wii Fit). Ei siis mani-tai pedikyyrejä tahi aromaattisia hierontoja, vaan hyötyä hyödyn perään. Torta på torta, kuten eräs nimeltä mainitsematon Herra IsoHerra Konsulttitoimistosta tapasi sanoa.

Siis toki edellä mainitut artikkelit ovat erittäin hyödyllisiä eikä ainakaan mitään rahan hukkaa (ja kukahan tämänkin oikein määrittelee), mutta täytyy sanoa, että kyllä vaan pieni ihminen minussa toivoo pukin kuulevan ja tuovan jonkun ihanan kauneushoidon... Please Joulupukki, kuuluuko? Ja onhan se niin, että on kyllä melko hanurista, jos ei tuu muuta kun joku hikinen Tempur (siihen on sitten parempi olla kuolaamatta, kun eihän sitä Nasa-materiaalia saa edes pestä!) Onneksi Stocka on vielä auki.

Joyeux Noël!

lauantai 6. joulukuuta 2008

Itsenäistyminen

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Täällä juhlitaan itsenäisyyttä ihmettelemällä, kun Lapsi osaa nousta istumaan! Party party party! Niin ne vaan itsenäistyy nuo vauvatkin. Ossaavat ite jo tehä kaikenlaista. Nyyh. Onhan se hienoa, mutta se aiheuttaa toimenpiteitä. Ohjelmassa on täten pinnasängyn tason laskeminen, sillä tätä menoa neiti ei sen sisuksissa kauaa pysy.

Kulunut viikko on muutoinkin historiallinen, sillä tämä äiti myös itsenäistyi ja kävi nauttimassa improvisaatiokyldyyristä. Tuli myös nautittua alkohoonii! Kyllä vaan ja on myönnettävä, että taitoni olivat ruostuneet merkittävästi - edellisestä baarireissusta aikaa 1,5 v... Ensinnäkin tämä kultturinen miljöö, jota myös baariksi voi kutsua aiheutti minulle suuren järkytyksen, kun sen uumenissa kansalaiset vetivät savukkeitaan antaumuksella. Eikö tämä ole kielletty lailla? Tästä rikkeestä närkästyneenä haeskelin mukavan näköistä istuinta (lue: sohvaa), joka oli jo kaapattu toisten käyttöön. Hmpf. Siis apua, baarissa ei nimittäin voi (lue: jaksa) vain seisoskella. Baarijakkarat sai nyt luvan kelvata.

Kohtaus baaritiskillä: "Juu hei vaan, mitäs siidereitä teiltä löytyy? - Oookoo. Ai pulloissa vain goulden käppiä..." Sitä seurasi melko hämmentävä laini: "Onko mahdollista saada puolikas tuoppi?", johon hämmentynyt baarinhoitaja totesi: "HÄH?", johon perheenäidin jumahtaneesta roolista rimpuileva minäni totesi: "Unohda. Pistä TUOPILLINEN sitä kroumooria sitten."

Onneksi oli ne baarijakkarat, sillä kroumoori oli vahvaa ainetta ja onneksi kyldyyritapahtuma kesti kaksi tuntia, muuten ei olisi ollut kotiin menemistä. Huhhuh pitää ottaa ens kerran sitä goulden käppiä ihan vaan puteli, niin ei mee ihan överiks. ;D

tiistai 2. joulukuuta 2008

HYVÄÄÄÄ HUOMENTA!

TipTap!

Joulukuu on päässyt yllättämään tämän jouluun yleensä niiin hurahtaneen henkilön. Tähän aikaan vuodesta ovessa on tavallisesti kranssi ja jouluvalot ovat paistaneet jo kuukauden päivät, vaan ei tänä vuonna. Jotenkin sitä ei nykyään meinaa keretä mukaan mihinkään.

Tänään tosin aloitin joulupukin avustamisen, mutta kiitos siitä kuuluu Bobon ystävämyynnille, joka nyt vain sattui tälle päivälle. Ystävämyynnissä tapahtui ns. hullaantuminen, kun kaikki oli olevinaan niin edullista, niin kassalta päästyäni laskin neljään kertaan miten menikin niiiiin paljon rahaa. Käsittämätöntä, koska kaikki oli niin edullista.

Lauantain onnellisesti päättyneen piilolinssiepisodin jälkeen, päätin illalla vaan olla tekemättä varsinaisesti mitään ja parannella punaista silmää. Ajattelin, että ehdin sunnuntaiaamuna vielä touhuta kaikenlaista puolilta päivin saapuvia vieraita varten. Lapsi heräsi tapansa mukaan hieman kuuden jälkeen ja nousi isänsä kanssa aamupuurolle ja leikkimään hetkeksi. Jatkoimme kaikki vielä unia puoli kahdeksan aikoihin. Normaalisti eli aina eli yleensä joka ikinen aamu lapsi herää viimeistään puoli yhdeksän. Heräsin siis lapsen herätykseen ja samalla tsekkasin puhelimesta kellonajan. 10.45! EI-OO-TOTTA. EI-OOOOO-TOTTA! HERRANJESTAS-MITEN-PALJON-KELLO-ON! APUA-APUA-APUA-APUA! Ramppaan ees taas hokien miten paljon kello on, kun Mies päivittelee, että kai nyt herätyskello on tämmöisenä päivänä herättämässä. AI MITEN NIIN??? Miten minulla olisi herätyskello herättämässä, kun en ole moista kahdeksaan kuukauteen todellakaan tarvinnut?

Normaaliaamuna (hei haloo! Olisko muka lapsi nukkunut noin kauan normaaliaamuna???) olisin haukotellut ja venytellyt ja todennut, että mahtavaa, että nukuttiinkin näin pitkään, mutta nyt sitä sitten paniikissa säntäilin ees taas. Silti kolmessa vartissa ehdin suihkuun, pesin ja kuivasin hiukset, meikkasin, pukeuduin (liian tiukkoihin farkkuihin), syötin lapselle lounaan, tungin kuivat vaatteet narulta kaappiin (okei en viikannut, siitä ei saa siis pisteitä). Mitähän vielä? En tainnut muuta ehtiä. Pretty darn well though. Päätäni alkoi kuitenkin särkeä jossain vaiheessa ja se aikaisemmassa elämässäni johtui yleensä siitä, että olin nauttinut liikaa punaviiniä tai sitten olin nukkunut liikaa. Tässä tapauksessa jälkimmäistä vaihtoehtoa on syyttäminen.

Nyt täytyy lähteä vielä laskemaan, että miten niistä niiiiin edullisista vaatteista tulikin niiiiin iso lasku.