sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Leivotaan gluteenitonta - anopin sämpylät uusiin ja rapea pizzapohja

 

Riikan kokeilukeittiöstä tilulei! 

Olen taajaan kehuskellut, miten olen innostunut taas sovittelemaan kokin hattua keittiössä syksyn jumittamisen jälkeen. Tätä sietääkin tuulettaa, sillä olen laajentanut repertuaarini koskemaan gluteenittomia vaihtoehtoja ja hups, anopin sämpyläohje lähti uusiin

Ruohonjuuresta tsemppasivat tätä proggista tarjoamalla tälle leipurille psylliumit ja parit gluteenittomat jauhot testiin (tumma leipäjauho ja gram-jauho). Halusin testata Doves Farmin itsekohoavia jauhoja ja hankin näitä pari pussia lisää. 

Itsekohoava tarkoittaa sitä, että näissä jauhosekoituksissa on mukana nostatusaineet. Lisäsin joka tapauksessa taikinaan kuivahiivaa enkä osaa sanoa, kohosivatko nämä paremmin kuin ilman nostatusta olevat jauhot, koska en ole kokeillut gluteenitonta aiemmin. Sämpylät kohosivat joka tapauksessa

 

Itseleivotut sämpylät ovat aina niiiin hyviä ja intoa puhkuen päätin tehdä ekalla kierroksella terveellisiä, tummia sämpylöitä pelkästä gluteenittomasta tummasta leipäjauhosta. Löysin ohjeen, jossa käskettiin laittamaan taikinaan d-e-s-i oliiviöljyä ja tämä oli se suurin virhe. Ehkäpä jo pelkän tumman leipäjauhon käyttäminen oli liian stydiä toimintaa, mutta oliiviöljyn niin reilu käyttäminen oli joka tapauksessa aivan liikaa. Nämä sämpylät maistuivat kitkerältä oliiviöljyltä. En suosittele.  

Tulin siihen tulokseen, että ei kannata miettiä liian vaikeasti. Kyseessä on erilaiset jauhot, relax nyt. Yleensä en laita rasvaa sämpylätaikinaan, mutta tällä toisella kerralla laitoin sulatettua voita ja jätin oliiviöljyt kaappiin. Lisäsin myös juustoraastetta taikinaan! Ja nyt oltiin oikealla tiellä. Näistä sämpylöistä tuli oikein hyviä! Sekoitin keskenään tummaa ja vaaleaa leipäjauhoa ja vot, balanssi löytyi. Pakasta tuoreina, niin saat hyviä sämpylöitä sulatettuna!

 

Psyllium oli uusi tuttavuus ja sen virka on toimia ns. sitkona. Se lisää kuitupitoisuutta ja samalla on hellä vatsalle. 5 dl sämpylätaikinaan sitä laitetaan 1-2 rkl. Got it!  

 

 


Pitihän sitä pizzaakin kokeilla gluteenittomana ja näihin käytin Gram-jauhoja, jotka ovat ts. kikhernejauhoja. Pohjasta tuli kerralla todella hyvä ja rapea. Kuva jäi melkein ottamatta, kun pizza katosi muihin suihin. Lasissa siideriä.

Täytyy rehellisesti kuitenkin todeta, että olen meidän perheen suurin gluteenittomista herkuista innostuja. Mies kuitenkin piti erityisesti pizzapohjasta, joten tämä olkoon se suurin menestyjä - so far.



Gluteenittomia reseptejä otetaan ilolla vastaan, trendikästä pataleipää on leiponut mm. Mrs Jones. Meiltä puuttuu vielä se Sarpanevan pata, niin olen pysytellyt sämpylöissä. Some day, some day.

Reseptit sämpylöihin ja pizzapohjaan saatavilla. Mitään monimutkaista niissä ei tehty. Oikeammin korvattiin vain tavalliset jauhot gluteenittomilla. Keep it simple.


perjantai 29. tammikuuta 2016

Viikonlopun äärellä


Maja nojatuolin ja sohvan välissä. Olkkarin lattialle myös leväytetty patja, jonka päällä tytöt tekevät kuperkeikkoja. Pyykit ovat yhä sohvanreunalla. Raukat. Eivät löydä oikeisiin lipastoihin.

Eipä hetkauta. Minä istun nyt tässä. Laitan ne kohta, jos en saa lapsia maaniteltua/kiristettyä/lahjottua laittamaan ne itse.

Viikosta kului vain pari päivää toimistossa, muuten pidettiin sairastupaa. Tästäkin huolimatta työpäivä oli tänään jollain tapaa erityisen työläs. Siihen saattaa osaltaan vaikuttaa sekin, että olen mielessäni jo toisessa paikassa. Se missä se on, on vielä mysteeri. En aio hötkyillä. Herkuttelen tässä kohtaa sillä ajatuksilla, että uuden työn tulee oikeasti olla sellaista, josta minä todellakin pidän. Voi olla, että kesän koittaessa on ihan eri ääni kellossa, jos tätä inspiroivaa leivänsyrjää ei ole ilmaantunut, mutta mietitään sitä sitten, nyt vielä fiilistellään.

Toka treeniviikko on ollut aktiivinen. Projekti #10viikkoa on niin käynnissä and I love it! Maanantaina tuli tosin tajuttua se, että koreografinen step ei ole mun juttu. Olen ihmetellyt sitä, että tamppasin perusaskelta kuitenkin 50 minuuttia, enkä lähtenyt aiemmin vetämään. Se kova pää. Ajattelin kyllä, että onhan tämä typeryyden huippu, kun muut lähestulkoon heittää volttia ja kiertää lautaa ilmassa, samaan aikaan yksi Toropainen yrittää vaan pysyä poissa tieltä loputtomasti tampaten lautaansa. Tein muutamat polvennostot väliin. Kuolen häpeästä. Maanantaina olkoon mun lepopäivä tästä lähtien. Tämä viikko onkin nimittäin tupattu täyteen jumppia. No worries, kuten mainittu, maanantaina tulee sitten lepoa, kun jätän stepin väliin. Aina ja ikuisesti. Heh.  

Kuinka monen kodissa muuten Iittalan Kastelyhdyn tuikun kajo luo valoa pimeisiin iltoihin? Keräsin joulun alla elämäni ensimmäistä kertaa keräilytarroja, jotta saisin omakseni tuon kauniin tuikun, vaan nehän ehtivät loppua. Myyjä lupasi, että saan toki uuden, kunhan niitä tulee. Huomasin sitten tuikkuja tulleen toiseen kauppaan ja esitin ryttyisen keräilyarkin kassalle, mutta myyjä totesi minulle kamppiksen loppuneen eikä uskonut nikotteluani, vaikka toistelin minulle luvattua. Ei auttanut.

Totesin Schwarzeneggermaisesti I'll be back ja soitin pari puhelua. Kävin sitten iltapäivällä hakemassa tuikkuni.  Välillä mietityttää, eikö sitä maalaisjärkeä voisi ihan vaikka käyttää. En kanna kaunaa. Säännöt on sääntöjä ja yhtä lailla minähän en turhaa niitä tarroja kerännyt ja käyttänyt kolmeakymppiä jouluaatonaattona Siwassa, jotta sain puuttuvat kolme tarraa. Just sayin'. Tshih.

Kaunis se on.

Hei armollista viikonloppua ihanat, nautitaan, tehdään niitä juttuja, mistä tulee hyvä mieli, ei tehdä mitään, jos se tuntuu hyvältä. Iloisia ajatuksia!


maanantai 25. tammikuuta 2016

Äiti, älä kontrolloi ihan kaikkea



Viikonloppu oli ja meni ja paljon ehdittiin. Lunta tuiskutti hurjat määrät ja tänään valikoin kumpparit jalkineiksi, jotka livettivät loskan keskellä. Eilen kuitenkin onneksi iskä ja koululainen nauttivat pulkkamäestä, eikä loskasta ollut vielä tietoakaan. Äiti leipoi pannarin. Äiti söi melkein sen. Viikonloppuna myös urheiltiin. Tavattiin ystäviä. Oli kummityttö yökylässä ja tytöt kihersivät yömyöhään. 

Olipa onnistunut viikonloppu.  
 
Projekti #10viikkoa käynnistyi viime viikolla. Kävin neljänä päivänä treenaamassa. Se on hyvin ja siihen pyritään jatkossakin. En stressaile syömisistä, mutta pidän kiinni liikunnasta. Reilu peli. 300g on painoa pudonnut viikossa. Ajattelin hypätä vaa'alle joka maanantai.





Lueskelin taas eilen illalla, kuten monena muunakin iltana näitä arjen tsemppareita, kuten Sisäistä timanttia ja muitakin oppaita, kuten Basam Booksin Mindfulness vanhemmille ja 10 läsnäolon minuuttia - mindfulness lapsille kirjoja. Tiedättekös, että näissä on jopa jotain itua. 

Ja en - en ole lopettanut hoputtamista tai pysynyt viilipyttynä kaikissa tilanteissa kuin olisin yhtäkkiä ovea päin kävellyt, mutta väitän, että olen tullut paremmaksi näissä haasteellisissa tilanteissa.

Tunnistan itseni monista tilanteista Mindfulness vanhemmille oppaan kuvauksista ja tunnen myös pistoja niistä asioista, joita olen taatusti lausunut äkäpäissäni, vaikka olen sillä hetkellä arvostellut, saanut lapseni tuntemaan, ettei hän ole tarpeeksi hyvä ja muuta kamalaa. Huomaan myös olleeni - olevani aivan järkky kontrollifriikki, joka erityisesti stressaantuneena kimittää joka asiasta. Muistathan käydä vessassa koulupäivän aikana? Kävithän vessassa? Aamupalalla täytyy ehdottomasti syödä jotain, vaikka ei maistuisi, muuten ei jaksa. Nukkumassa piti olla jo. Huhhuh. 

Kauan se on ottanut, enkä halua siitä potea huonoa mieltä, etten ole aiemmin ymmärtänyt pitää parempaa huolta itsestäni, jotta voisin pitää parempaa huolta toisista. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä. On tärkeää olla itsekäs. Itsensä täydellinen uhraaminen äitiydelle ja kodille ei ole kadehdittavaa, se on viisautta, että ymmärtää astua välillä ulos siitä, mikä on kaikista tärkein. Tämä on vähän sama kuin ulkomailla asuessa huomaa, miten hyvin monet itsestäänselvät asiat ovat kotimaassa, mutta niitä arvostaa erityisesti vasta sitten, kun ne eivät ole siinä läsnä. Reflektoidessa omaa käyttäytymistään, kuten minä edellä, huomaa, että helpommallakin voisi päästä - ja päästää toisetkin.

Näihin keloihin ja moniin muihin täsmainitut mindfulnessoppaat vanhemmalle ja lapsille antavat hyödyllisiä vinkkejä. Oppaissa korostetaan tietoista läsnäoloa ja annetaan myös hyviä vinkkejä siihen, kuinka oppii olemaan läsnä. Ei ole mikään helppo taito nimittäin, mutta sellainen, jota sopisisi tavoitella ja ohjeiden avulla se on täysin mahdollista.  

Laitevapaa kotiaika alkoi taas tällä viikolla. Puhelimet ja padit ja koneet ovat hyllyllä valveilla ollessa. Puhelinta ei vilkuilla kun puhutaan toisillemme. Perusjuttuja, mutta siltikään ei itsestäänselvyys. Onko toisilla?

Nyt ihanaa, levollista uutta viikkoa kaikesta mahdollisesta kiireestä huolimatta! Käy pohtimaan miltä varpaissa tuntuu juuri tällä hetkellä, jos alkaa mittari näyttämään punaista.

Tsemppiä!
  
 
*) sis. mainoslinkkejä
**) mindfulnessoppaat arvostelukappaleita 

 


 

 

lauantai 23. tammikuuta 2016

Tyyneyden soppa


Jeee, ihana lauantai! Olin jo säntäämässä aamupäivällä kaupungille asioille - kunnes rauhoituin mustajuurikeiton ääreen. Se oli oikea ratkaisu.

Suuntaan lounasaikaan poikkeuksetta Hakiksen Soppakeittiöön silloin, kun lista näyttää Mustajuurikeittoa. Maa-artisokkakeitto on toinen yhtä hyvä. Kotona en näitä herkkuja ole juurikaan aiemmin harrastanut, mutta viime aikoina olen löytänyt sisäisen soppasankarini ja kunnostautunut keittiössä. Tämä oli jo toinen mustajuurisoppa lyhyelle ajalle. Hiukan modasin reseptiikkaa tällä tokalla kerralla.

Tämä mainio ja niin hyvää oloa tuottava talvipäivän kruunaava soppa valmistuu superhelposti.

- Laita kasvisliemi kiehumaan.
- Kuori mustajuuret viileän veden alla.
- Kuori pari perunaa. 
- Kuullota sipuli ja 2-3 valkosipulin kynttä.
- Keitä 20 min.
- Soseuta.
- Lisää suolaa ja mustapippuria.
- Lisää 2 dl kermaa 
- Lorauta vichyä joukkoon.
- Surauta vielä viimeinen silaus soseuttajalla.

Et voilà! Keitto on niin hyvää, oikea tyyneyden soppa.

Täällä on kunnostauduttu myös gluteenittomilla resepteillä. Näistä maistiaisia tulossa pian myös.

Nyt jumppakamat kassiin ja Circuit training odottaa. Oooo!

Ihanaa viikonlopun rauhaa!

torstai 21. tammikuuta 2016

Tammikuun puolivälissä // Pakkaspäivien pelastussetin voittaja



Tammikuun puolenvälin terveiset terve! 

Tulppaanit ovat saapuneet, ihania eikö? Täällä aloitettiin uuden viikon kunniaksi maanantaina uusi elämä teemalla #10viikkoa ja ostaa paukautin kerralla muutaman kuukauden jumppia. Watam! Jos alkaa kaduttamaan - kuten esmes tänään - niin ei voi lyödä hanskoja tiskiin, kun on pistetty elämää uusiksi jo kuukausia etukäteen.

Teema #10viikkoa viittaa siihen hetkeen, kun mittarin lukemat vaihtuvat. Mä päätin eilen, että mä oon ihan huikeessa kunnossa sitten kun se hetki tulee. Ei ole ainakaan itseluottamuksesta kiinni tämä homma, hah. 

Aloitin uuden elämän huhkimalla Bodypumpissa. Viimeksi ko. lajin parissa ehkä 20 vuotta sitten. Hyvin muistui mieleen, vaikka ihan sama kuntotaso ei ollut. Huusin äsken, kun vessaan istahdin. Ollaan kohdassa älä-koske-muhun-edes-hihallasi. Olemattomat lihakseni ovat shokissa. Tänään ja eilen oli lepoa, illalla vein lapsen treeneihin, enkä todellakaan olisi kyennyt edes vaihtamaan jumppahousuihin, mutta huomenna taas - edessä keskivartalotreeni. Work it, beibe. 

Näinikkäästi se lähti tämä uusi vaihe silmään. Mutta #10viikkoa. Mä nään silmissäni vaan jonkun lihaksikkaan, selluliitittoman upeuden. Eikä siihen ole enää kuin 9 viikkoa 3 päivää. En malta odottaa. Onkohan kukaan muu aloittanut uuden elämän tammikuussa? Jotenkin veikkaisin, että on.

Hei ja iso kiitos kaikille osallistumisesta Ruohonjuuren sponssaamaan pakkaspaketin arvontaan! Teitä oli niin blogin kuin FB:n puolella ja oli ilo lukea muitakin vinkkejä ja vastaanottaa kiitoksia annetuista.

Kookosöljyä muuten voi ja kannataa käyttää myös vaikka yövoiteena kasvoilla. Ihoni voi taas superhyvin loppuvuoden räjähtelyn jälkeen ja siihen vaikuttaa varmasti myös antibakteerinen kookosöljy. Lapset osaavat ottaa pesuaineeksi kookosöljyä suihkuun ja hieroa sheavoita itsenäisesti pakkasen kurittamalle iholle. Myös oil pulling eli suussa purskuttelu on tämän ajan hitti ja ilmeisen toimivaa. Itse aloitin mutten saanut ylläpidettyä. Täytynee aloittaa pian uudelleen.

Hiusveteen olen ai-van koukuttunut ja käytän sitä pakkashiusten taltuttamiseen ja lämpösuojana. 

Tää homma on meillä hanskassa. Sitten rumpujen pärinää...

Ruohonjuuren sponsoroiman Pakkaspäivien pelastussetti arvonnan voittajaksi osui


Pauliina Kärkkäinen

Onnea!


Iloista mieltä kaikille ja ihanaa viikonlopun odotusta! 


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Arvotaan pakkasihon pelastajat!



Ihana talvi on vihdoin täällä! Pistää ihan runoilututtamaan...

Mistä on pakkasiho tehty? Karheista käsivarsista, taipeista ja sääristä, atooppisen ihottuman aktivoitumisesta, päänahan hilseilystä ja koppuraisista kantapohjista. Siitä on pakkasiho tehty.


Älkööt ymmärtäkö väärin, valkoiset hanget ja talvi itsessään ovat erittäin tervetulleita, mutta kuiva sisäilma ja pakkasta ulkona aiheuttavat monia näistä kurjista vaivoista, mutta ei olla moksiskaan, sillä kun on oikeanlainen hoitoarsenaali, ei pakkasesta tarvitse kärsiä. 

Vuosia sitten meillä oli käytössä kolmet eri kortisonit ja suurin piirtein kaikki apteekinvoiteet - eikä mikään auttanut. Nyt kerron reseptin toimivaan ja turvalliseen talvi-ihonhoitoon, joka sopii myös vauvoille.


1) Pesu Kuumia suihkuja tulisi välttää, mutta kukapa sitä nyt kylmässä suihkussa talvella kävisi. Luomulaatuinen kookosöljy kaivetaan meillä kaapista talviaikaan ja sitä hierotaan niin lasten kuin omalle iholle suihkussa. Se puhdistaa ihon, kosteuttaa ja jättää pienen kalvon ihon pinnalle. 

2) Päänahka usein hilseilee talvisin enkä ole löytänyt tähän ratkaisua, kuin vastattain, kun vinkkiä Ruohonjuuresta kyselin. Dr. Hausckhan hiusvesi pesun jälkeen hierottuna päänahkaan rauhoittaa ja tosiaankin auttaa hilseilyyn. Hiusvesi sisältää Neem-puun lehtien uutetta, nokkosuutetta, koivunkuoriuutetta ja takiaisuutetta. Sitä voi käyttää myös hiustenhoitotuotteena esim. lämpösuojana, jolloin sitä levitetään myös latvoihin. 

3) Iho kuivuu ja aiheuttaa kutisevia kohtia, jotka olisi kriittistä saada hoidettua ennen kuin ihon repii rikki. Jos iho on infektoitunut, sen hoitamiseen kannattaa käyttää Terva-pihkasalvaa. Lue tarkemmin atooppisen ihon hoidosta täältä

Kosteutukseen kuivalle iholle ihan paras apu on 100% Sheavoide eli toiselta nimeltään karitevoide. Monilta brändeiltä löytyy, kunhan on 100% puhdasta kamaa. Joukkoon voi tipauttaa tipan eteeristä kamomillaöljyä, mutta jos on tuoksuherkkä ilmankin pärjää.

4) Kantapäät ovat talvisin usein kuin raastinraudat. Vaan ei pitkään! Hiero ensin suihkussa kookosöljyä myös jalkapohjiin, huuhtaise kevyesti ja lopuksi hiero reilusti sheavoita kantapohjiin ja laita yön ajaksi sukat jalkaasi. Et voilà, aamulla on pehmeät jalkapohjat.

5) Huulet on hyvä suojata ennen uloslähtemistä, mutta muista jättää niin kasvo- kuin huulivoiteille aikaa imeytyä ennen pakkasaltistusta. Vähintään puolisen tuntia ennen lähtöä on hyvä laitella voiteet ja tämä aika yleensä meneekin ennen kuin muu jengi on villahousuissaan ja haalareissaan valmiina eteisessä. Crazy Rumorsin ihkut raakahuulihoiteissa on käytetty mm. sheavoidetta ja ne sopivat lapsillekin 100% luonnollisina tuotteina. Huulivoiteen syöntiä ei tosin varsinaisesti suositella.

****
Ovatko nämä tuttuja hoitovinkkejä ja tuotteita pakkasihon hoidossa? Toimivia ne ainakin ovat. Siitä olen niin varma, että tämä pakkassetti lähtee pian Ruohonjuuren toimittamana ja sponsoroimana  jollekin teistä - juuhuuuuuu! Käythän T&J tykkäämässä blogin FB-sivusta täällä ja jakamassa arvontalinkkiä omalla sivullasi TAI jätä tähän alle kommenttiboksiin terveiset, jos et ole Facebook-kansalainen. Siirrän terkut Faceen, niin suoritetaan arvonta siellä. 

Mieleni niin ilahduttaisin, jos löytyisit myös blogin lukijapaneelissa. 

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 17.1. klo 12. Onnea ja ihania pakkaspäiviä!

 

maanantai 11. tammikuuta 2016

Parempia ajatuksia aina ja uudestaan


Uuh maanantai miltei takana. Töissä oli jälleen melkoinen tunnelma, koska yyteet ja toisilla hösä joka asiasta. Vaikkei itse lähtisi mukaan mihinkään, se ympäröivä hötkellys helposti vie mukanaan. 

Lapset sängyissään, vaan eivät vielä nuku, kun tämän aloitan. Minä odotan milloin pienimmäinen ilmaantuu tähän minun ja koneen viereen. Ilmaantukoon, mennään sitten makkariin, kyllä me 140 cm leveälle sängylle mahdutaan - kaikki kolme, joskus jopa neljä, jos esikoinenkin tulee. Tämä on muuttunut. Loppusyksystä olisin tiukemmin vaatinut, että nyt takaisin omaan sänkyyn. Joululoman lepo ja hyvät kirjat tekivät minusta jälleen lempeämmän.

Mihin se lempeys välillä katoaa? Se jää kaiken sen kireyden jalkoihin, joka aiheuttaa aina lopulta pahaa mieltä. Kaikkea äkseeramista ei saa pyyhittyä pois ja itsensä suitsiminen ei tee hyvää. Tulee olla itselleen kiltti, armollinen. Mitä oli, oli. Aina on uusi päivä ja on tärkeä osata pyytää anteeksi huonoa käyttäytymistään.    

Sain juuri ennen joulua Jenny Belitz-Henrikssonin uusimman teoksen Sisäinen Timantti - 365 ajatusta parempaan arkeen*) arvostelukappaleen ja sujautin sen samoin tein rakkaan ystävän joululahjakonttiin, koska uskoin hänen arvostavan juuri tätä kirjalahjaa suuresti. Kävin joulusta kotiin palattuani ostoksilla kirjakaupassa ja ostin itsellenikin tämän odotetusti voimaannuttavan, armahtavan arjen tsempparin.

En tiedä, olenko se vain minä, onko se tämä elämänvaihe - nämä kuuluisat ruuhkavuodet, ikä - kun kolkuttelee neljääkymmentä, arjen kiireet, katala stressi, työn ja perheen harmonian ainainen tavoittelu vai näitä kaikkia yhdessä - rankka mylly se joka tapauksessa ajoittain on. Viime vuosien aikana olen hakeutunut erilaisten oloani kohentavien mindfulness- ja selfhelp-oppaiden; hyvien ajatusten ääreen. Ei ne asiat sen autuaammaksi muutu, mutta suhtautuminen niihin voi muuttua. 

Muistelen kaiholla parin viikon joululomaa. Sydän ei hakannut, olo oli hyvin levollinen muutaman ensimmäisen lomapäivän jälkeen, kun kierrokset sai laskemaan. Innostuin taas laittamaan ihania ruokia keittiössä (oikeasti ihania..) ja mielessä pyörii yhä monet uudet kokeilut. Tein tässä yksi ilta gluteenittomia sämpylöitä (noo, nämä vaativat vielä jatkojalostusta..) ja eilen halloumipastaa. Maa-artisokka- ja valkosipulikeitot ovat myös höyrynneet keittiössämme - jos nyt ei lasten, niin pakkaspäivien iloksi. Aivan mahtavaa!

Aiemmin syksyllä en tosiaan edes jaksanut ajatella ruoan laittoa. Onneksi on tuo Mies. Hän laittoi lapsille ruokaa. Oli sitä minullekin illalla yleensä odottamassa. Aika ihanaa.
 
Luin Sisäisesti timantista hienon otteen, joka on hyvä muistaa:  
Jos joskus vielä saatoit räjähtää perheenjäsenillesi ollessasi kiukkuinen tai alakuloinen, nykyään ymmärrät kaivautua vaikka sitten peiton alle ja pysyä siellä. Koska kielteisten tunteiden kokeminen ei tarkoita sitä, että niitä toisit näyttävästi esille, et edes niille rakkaimmillesi. [...] Vaihteluahan sekin, että joskus murjotuttaa. Sen jälkeen taivaskin näyttää kauniimmalta [...] ja se tavallinen arki aivan huikealta. Silloin olet taas onnellinen ihan siksi, että saat olla. 

Kyllä vieläkin kimmastun ja sanon ikävällä äänellä juurikin niille rakkaimmille, kun alkaa ärsyttää tavaroiden kädestä pudottelu tai se ties monenteen kertaan sanominen, mutta en mene enää niin helposti pois tolaltani ja päädy verenpainemittari kourassa rauhoittelemaan kiihtynyttä pulssiani. Se on jo edistystä se. Hyvät ajatukset rauhoittavat aina, vaikkei olisi mitään erityistä syytä rauhoittuakaan. Ne myös ennaltaehkäisevät, varastoivat harmoniaa, hyvää mieltä. Hyvä vetää mukanaan hyvää.

Belitz-Henrikssonin kirjan takakannessa sanotaan, että Sisäinen timantti tarjoaa työkaluja vastoinkäymisten, tunteidesi ja ajatustesi kohtaamiseen. Olen samaa mieltä. Kaikkia ajatuksia ei tarvitse lukea hirveän valaistuneena ja tosissaan. Itseäni naurattaa monet sanavalinnat. Silloin kun vituttaa, niin se on just niin, eikä hymistellä jotain muuta. Kirjailija tietää myös mistä puhuu. Hän on samanikäinen, äiti ja tamppaa tätä samaa arkea kuin meikä- ja teikämandoliinit. Hän ei lässytä, vaan lausuu viisaat arjen parantamisen ajatuksensa yhtä aikaa jämptisti ja lempeästi.
 
En aina tässä kaikessa onnistu, mutta jaksan mielestäni paremmin yrittää aina uudelleen. Asiat järjestyvät jollain tapaa.

Tämä arjen sankareille eli kaikille meille tarkoitettu kirjasuositus lähtee eteenpäin Heroesin siivittämänä samalla toivottaen Hyvää matkaa Mr Bowielle.





*) Mainoslinkki