lauantai 28. huhtikuuta 2007

Rispektiä

Hyvää Iltaa!

Kotosoffalta terveisiä. Lottoarvonta katsottu (en kuitenkaan lotonnut). Nyt Meryl ja Clint tunnelmoivat televiitsiossa (miksi mulla on päällä tuo kanava?). Paplarit päässä (tosin ainoastaan siksi, että ostin ne tänään ja on testing menossa). Verkkarit (no excuse).
------------------------------------>
Analyysi valmis. Merkit eivät voisi olla yhtään selvemmät. Olen siis aikuinen. Päässäni alkoikin heti pauhaamaan Paulan Aikuinen nainen mä oon, enää eksy en maaailman tuu-u-liin. Selvä peli. Olen nimittäin miettinyt tänään, että sitä varmaankin ollaan oikeasti siinä aikuisten kerhossa. Puuttuu vain avioliitto. Ja ne lapset. Kellot tietysti välillä kilkattavat, mutta jotenkin olen niin onnellinen jo pelkästään muiden vauvoista. Eihän mulla ole edes sitä paritalon pätkää. Vielä.

Syy miksi olen pohtinut aikuisuuttani tänään on se, kun ulkoilin eilen ystäväni kanssa ja jouduin hankaluuksiin. Illastimme ravintolassa, jota voi kuvailla pelkästään jo sen drinkkilistan mukaan. Aloitimme shamppanjapohjaisella POSH BARBARA nimisellä juomalla. Melko hard core settiä. Drinksu oli kuitenkin tosi hyvääää. Ravintolakin oli tosi viihtyisä kaikkine Bolly viitteineen. Siis selkeästi aikuisten ravintola.

Tilasimme uudet drinksut, alkupalat ja pääruoat. Alkupalat olivat taivaalliset. Pääruoka ei sitten ihan yltänyt taivaisiin, saati lautaselta suun korkeudelle. Okei myönnän, mulla on varmaan ihan superjunttimaku, mutta jos ei maistu, niin sori vaan. Kysyin tarjoilijaneitokaiselta, että onko tarkoitus, että ruoka on niin sitruunaista, ettei sitä voi syödä. Mulle vastattiin vaan, että juu-u ja keittiöön kyllä toimitetaan mun terveiset. No meitä sitten nauratti vähän, että sepä oli herkkä paikka. Aikuismaisesti keskustelimme, että kyllähän tämän tason ravintolan tulee osata ottaa palautetta vastaan. Kohta samainen tyyppi tulee paikalle ja sanoo: "Sulle kuitenkin toi meidän drinkki maistuu." Olin niin häkeltynyt, että pyysin toistoa, koska luulin kuulleeni väärin. Samaan aikaan minulle tuli vahvasti Sue Ellen tunne. Suora viittaus alkoholismiin. Miksi se sanoo mulle noin??? En ole edes humalassa. Sama juttu toistuu. AUTS. Aikuinen ei kestä nenäkkäitä teinejä. Teini-iän käsitys venyy minun aikuisessa maailmassa tarpeen mukaan hyvinkin pitkälle. Tässä tapauksessa tämä tarjoilijaneitokainen oli korkeintaan kakskyt (lue: teini).

Meille ei tietenkään tarjottu mitään jälkkäreitä ikään kuin lohdutukseksi enkä niitä varsinaisesti kaivannutkaan, mutta todellinen grande finale oli se, kun mun keskeneräinen drinksuni tultiin nappaamaan pöydästä ja todettiin vain kylmästi, että " tän voi kai jo viedä". EI VOI! Olin kuitenkin vielä siinä aikuismaisen pöyristyneessä tilassa, että en kyennyt nyrkkitappeluun, vaan alistuin. Mun cocktail vietiin multa. Perkele.

Aikuismaiseen tyyliin naputtelin tänään 14 kilometrin pituisen reklamaation ko. ravintolan palautesivulle. Odotan sieltä saapuvaksi ziljardi anteeksipyyntöä ja lahjakorttia kattamaan 10 hengen seurueen illallistamiset, VAAN eihän sinne nyt enää uskalla mennä, kun mun annos on sitten täynnä jotain vähemmän kivoja ylläreitä. Sen siitä saa, kun haluaa rahoilleen vastinetta ja palvelua. Miksi ei voi vaan antaa ihmisten kohdella itseään törkeästi? Jos antaisi, niin tässä ei nyt oltaisi ja itkettäisi, ettei voi mennä enää ikinä siihen paikkaan. Kannatti olla aikuinen ja vaatia rispektiä.

Mä muuten haluan silti sen lahjakortin. Voihan sen antaa aina lahjaksi.

perjantai 27. huhtikuuta 2007

Toleranssia tosissaan

Terve!
Päivä alkaa olla pulkassa ja onnea itselleni siitä, että olen selvinnyt perjantaihin saakka. Meinasi kyllä käydä köpelösti lounaalla, kun Herra IsoHerra mainosti olevansa tosi suvaitsevainen, koska on käynyt Ameriikassakin. Se on siitä katos todisteena. Siellä se on hienoo se meininki. Donald Trump is "the man". Siitä todisteena jokaisen työntekijän on pitänyt ihastella Herra IsoHerran lompakkoa, joka on muutes ostettu - mistäpä muualta kuin Herra Trumpin giftshopista Trump Towerista. Meni kyllä keitot vähän väärään kurkkuun, kun IsoH latasi: "Mulla on vuodelta kolkytysi tietosanakirja ja katoin sieltä mitä neekeristä sanotaan. Siellä sanotaan, että neekeri on musta käkkäräpäinen, joka suuttuessaan sätkii raajojaan." Siis apua. Miten kukaan voi edes sanoa tuollaista?!

Lakeijatkin katsoivat jo toisiaan merkityksellisesti, mutta nauroivat tietenkin IsoH:n jutulle. Minä kokosin itseni ja - kuten aina - asetuin poikkiteloin ja sanoin, että "on kyllä kamalaa, että kerrot ääneen tuollaista", jonka jälkeen IsoH sanoi, että "mulla olis myös viis juutalaisvitsiä, mutta en viitti tässä kertoo." Kertoi kuitenkin oman versionsa siitä, miten juutalaiset tulivat Suomeen: "Se meni se tilausjärjestelmä pieleen, kun tänne tulikin nuoria naisia - ne oli kato varmaan tarkotettu sotilaille, mut ne menikin sitten näille vanhemmille miehille ja syntyi sitten tää juutalaisyhteisö tänne Suomeen." There. Huomautin, että mitähän työsuojelu sanoisi noista jutuista. IsoH:n mukaan ei niitä paljoo tällaset kiinnosta. Sitten kamala sadattelu pojuille, kun mä kiellän häntä käyttämästä neekeri-sanaa, mutta hän kun ei näe kerta kaikkiaan siinä mitään pahaa.

IsoH oli ostanut kokista ja ihme kyllä myös "lihktiä", kuten hän sitä useaan kertaan mainosti, niin kysäisin sitten, että saako ottaa. "Joo, jos otat kaks, niin se maksaa sulle yhden lounassetelin." Kyllä on vitsikäs äijä. Sitten kantaa mun pöydälle koko ajan jotain saamarin after-eightejä ja keksipaketteja oikein Ameriikan kokoisissa laatikoissa, kun olen oikein ääneen sanonut, että en syö pullaa enkä keksejä, vaan yritän elää vähän kevyemmin. No arvaahan sen montako after-eighttiä on mennyt. Viskasin sen lootan nyt sen "työpisteeseen", vaan eiköhän se kohta jo töröttänyt se laatikko mun pöydän kulmalla, on se kumma!

Kohta mä kokoan ne vähät rippeet, jotka mun ihmisyydestä on jäljellä ja hyppään bussiin. Ai sitä autuutta, kun ei tarvitse nähdä tätä legioonaa useaan päivään. Herra IsoH aikoo juhlia rankasti, joten me saatiin maanantaikin vapaata. Hei hip huraa. Tietenkään tämä vapaa ei ilmaiseksi tule, vaan siitä varmaan maksetaan sitten rankasti ensi viikolla. Täytynee varmaan jonkinlaiseen myrkytystilaan itsensä ajaa näinä vapaapäivinä, että selviää taas tulevista koettelemuksista, mutta ihanaa, ihanaa oloa muutaman päivän ajan, vaikka vähän päätäkin jomottaisi, niin se kyllä voittaa tämän maanpäällisen helvetin!!!

torstai 26. huhtikuuta 2007

Händikäppi

Back in the office. Mä olen vihdoinkin päässyt kartalle tästä konsulttien kierosta maailmasta. Esimerkkinä päivärahat. Nuo kuuluisat WorkShopit pidetään aina muualla kuin varsinaisella työpaikallani, niin silloin niistä kuuluu saada päiväraha. Ensimmäisen kerran jälkeen Herra Isoherra sanoi, että "Njää, mä en oikein tiedä noista päivärahoista, kun ei kukaan niitä ole ennekään pyytänyt." Mä ajattelin silloin, että onpa erikoista. Olin silloin "uusi" ja "kuuliainen" työntekijä ja jätin asian sikseen. Nyt huomasin, että jopa yrityksen "konseptikirjassa" mainitaan, että päivärahat kuuluvat jokaiselle ja yada yada. HAH! Eipä ollut tullut Herra Isoherra vilkaisseeksi sitä turhanpäiväistä vihkosta, joka muutes on oikein muovisissa kierrekansissa ja tehty tässä sweatshopissa omalla mahtavalla laitteistolla. Tuo kierrekansiin kaiken tunkeminen on muutes kans yks outo trendi. Yrityksen "Terminologiakirja vrs. 1,0" (palaan tähän vielä) on myös tietenkin kierrekansiiin sidottu, vaikka sivuja on peräti 15 ja se olisi helpompi lukuisempi ihan niitattuna.

Back to päiväraha. Laitoin päiväraha-anomuksen IsoHerran hyväksyttäväksi ja se siinä jo alkoi hiiltymään ja sitten luuli vetäsevän hihastaan oikein todellisen ässän: "Joo, no mut nyt sitten sun pitää antaa sitten mulle lounasseteli siltä päivältä." Mä olen kuitenkin niin viksu ja vilmaattinen, että olin soittanut verotoimistoon ja pyytänyt heitä toimittamaan minulle tekstinpätkän, että lounasseteli ei vaikuta tähän päivärahaan mitenkään. HAH.

Tämä keskustelu jatkui myös lounaalla ja nyt IsoHerra on niin tulistunut, että ei usko ennen kuin tulee selvitys verovirastosta. "Verotoimistohan on tosi looginen ja tämä asia ei ole looginen, joten mä haluun nyt kattoo tän jutun ja sitten aion kyllä kysyä kollegalta miten niillä nää päivärahajutut." Huhhuh. Mä sanoin, että niissä ei ole mitään kysymistä, laki on laki. Pojut käpertyivät kuoriinsa ja arvelivat, että kohta räjähtää ja sitten IsoH:n pinna katkesikin ja se ihan huusi mulle, että "LOPETA JO!" Hei kamoon. Onpa iso juttu, kun joutuu lakia noudattamaan. PYH.

Todellinen "händikäppi" toi Herra IsoHerra. Laitoin iPodin täysille, kun IsoH sitten rauhoitteli ja luennoi pojuille äsken, että "pitää tsekata tarkkaan missä ne händikäpit tässä sitten on". Hän kyllä itse tietää, kun on ollut alalla jo yli kakskyt vuotta. "Ei kehtaa kato asiakkaita suututtaa jonkun päivärahan takia." Pojut on ihan, että vou, händikäppien etsintään, mahtavaa! Tsiisus, mä tartten kohta nitroja.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2007

Full book

WorkShop-päivä takana. Kertoo varmaan jotain, kun kävelin kotiin sateessa, vaikka toisessa kädessä olisi killunut sateenvarjo. En vaan jaksanut avata sitä. Se nyt kertoo ainakin sen, että flegmaattisuusarvot olivat korkealla, kun olin koko päivän kuunnellut Herra IsoHerran mitäänsanomatonta konsulttilingoa. Täytyy silti sanoa, että nautin työstäni siltä osin, kun Herra IsoHerra heittää jotain, jonka tarkoitus ei todellakaan ole olla hauskaa. Siinä kohtaa voi puhua työn mielekkyydestä.

Meidän neukkari oli tänään IsoH:n makuun liian pieni ja ankea, josta sai myös kokousisäntä osansa. Toinen raukka yritti selittää, että kohtelevat kaikkia tasapuolisesti. Turhaan. Kaikki tilat oli varattu ja se meidän tila oli ainoa jäljellä oleva eikä siinä ollut edes mitään vikaa. Asiakkaiden saapuessa IsoH sanoo: "Siis muuten ei oltas tässä tilassa, mutta kun täällä on full book." Tämä asia piti toistaa vähintään neljä kertaa. Olisi tehnyt mieli sanoa, että kas kun ei ole full moon. Hah.

Jännä palata sinne Heppalandiaan huomenna ja katsoa miten siellä nyt hirnahdellaan. Nimittäin sen juoruakan loru loppui lyhyeen, kun kävin pikku keskustelun IsoH:n kanssa eilen. Herra IsoHerra tulikin toimistolle just ennen mun lähtöä ja vaikutti kovasti siltä, että aikoo kohta keskustella mun kanssa vakavasti. Se siinä jo punotti ja väänteli naamaansa, niin mä ennakoin ja sanoin, että "saatan olla vähän vainoharhainen, mutta on jäänyt jotenkin Hevosnaamasta sellainen kuva, että se on varmaan joku sun kätyri." Aika ovelaa, eikö? Hevosnaamasta käytin vastahakoisesti sen omaa nimeä. Latelin siinä sitten kaikkia juttuja naisten arvostamisesta ja pyrkyryydestä ja kuinka ollakaan, onnistuin kääntämään sen jutun edukseni (tai ainakin luulen niin)! Pfiuh. Tällaiseksi konnaksi kasvaa konsulttimaailmassa. Nyt mun pitää olla tyytyväinen, koska IsoH kertoi sanoneensa pojuille, että mä oon sit yks niistä "jätkistä" ja mua ei saa sorsia. "Jos me puhutaan pleikkarikolmosesta, jonka mä muutes ostin päivää ennen kuin kukaan muu tässä maailmassa, niin ei saa jättää sua ulos niistä keskusteluista." Yritin vakuuttaa, että hei jättäkää ihan ilman muuta mut ulos enkä muutenkaan halua olla yks "jätkistä". Siinä on jotain todella vastenmielistä. Score 1-0 joka tapauksessa. Niin ja Herra IsoHerra valehteli kirkkain silmin, että hänellä ei ole mitään kätyriä. PAH.

Hevosnaaman juoruilun seurauksena jouduin tietysti sitten esittelemään sen raporttini tänään. Olinhan paasannut pojuille, että IsoHerra rakastaa omaa ääntään ja siksi haluaa olla esillä koko ajan. Mä olen viiden vuoden ajan toiminut yrityksissä kouluttajana eikä tuollainen esittäminen ole todellakaan mikään iso juttu minulle ja sain hyvää palautetta esityksestä asiakkailta. No IsoHerra sanoi päivän päätteeksi, että "Onneksi olkoon. Sait juuri historian parhaimman palautteen." Jestas miten dramaattista, oikein historian. Sanoin, että se nyt oli ihan normaalia palautetta. Tämä ei kuitenkaan käynyt, vaan sitä palautetta olisi pitänyt arvostaa ja hehkuttaa ihan eri tavalla. IsoH sanoi mulle vielä, kun lähdin kotiin, että "mieti tosiaan sitä palautetta nyt illalla." En voi uskoa tätä.

Päivän suurin anti oli se, kun IsoH antoi todella merkittävän ja helllvetin kalliin neuvon asiakkaille: "Hei, ihan tosissaan nyt, kiipit simpöl." Ja mua nauratti taas. Siis vaihteeksi suorastaan mukava päivä töissä!

tiistai 24. huhtikuuta 2007

Demotivoitunut

Good afternoon!

Täällä sitä on istuttu yksin koko päivä. Otin tuossa äsken yhteyden Herra IsoHerraan, koska olisin tarvinnut "kontaktoida" erästä asiakasta. Vastaus tulee: "asiakkaista on kansio ja riippari jossa jommassakummassa on heidän toimittama excell jos et löydä ilmoita." Pari juttua... Mikä hemmetti on "riippari" ja ai että IsoH:lla oli taas äidinkieli hallussa. Excelkin oikein kahdella ällällä. Mahtavaa. Corinne Maier kirjoittaa kirjassaan Tervetuloa laiskuus. Taidosta ja välttämättömyydestä tehdä työssä mahdollisimman vähän, että Yrityksellä on taiturimainen kyky tärvellä kieltä, ja se rakastaa törkeitä kielivirheitä. Tämä on niin totta kuin kirkon rotta.

Oli pakko laittaa IsoHerralle viesti, että ystävällisesti selvittää minulle tuon mysteerisen sanan merkityksen, kun ei oikein "kellot soi päässä". No hei dummy, sehän on tietenkin riippukansio. Hienoa, asia ratkesi, nyt sitten puuttuu tieto vain, että missä mahtaa olla tämä ko. riippukansio. Tässäpä taisi nyt tämä tehtävä delegoitua Hevosnaamalle, jonka muutes olen "demotivoinut"...

Kuten olen kertonut, minulle sanottiin, että en saa kertoa mitään näille uusille piraijoille, mutta siinä kävi kuitenkin niin, että kerroin miten esimerkiksi nämä meidän "mahtavat ja ainutlaatuiset" raportit esitetään. Siis mielestäni todella järkevää on se, että se, joka on raportin tehnyt, esittelee sen itse asiakkaalle. No kuinkas ollakaan, IsoH sanoi mulle aiemmin, että "Sopiiks, kun sä esittelit viimeksi, niin mä esittelisin nyt?". Siis mullehan sopii mikä vaan, kun tuo tarkoittaa sitä, että ei tarvitse valmistella sitä esitystä. Se on vaan tosi naurettavaa, kun IsoH ei tiedä mitä se esittelee ja lukee alituisesti väärin ja sitten multa kysytään kaikki kysymykset, kun IsoH ei tietenkään tiedä niihin vastauksia. No sanoin sitten pojuille, että koska HerraIsoHerra tykkää niin paljon esiintyä, niin mua ei haittaa, että se haluaa sen esittää. Neuvoin myös, että gradut kannattaa sitten tehdä ihan tämän työn ulkopuolella, kun IsoHerra oli jo ehdottanut, että voisi jotenkin olla osallisena toisen lakeijan gradussa. Mielestäni olin varsin ystävällinen ja annoin oikeasti viisaan neuvon näille pojuparoille.

Toinen - tämä uudempi pallokala- tuli mun kanssa samaa matkaa bussilla ja ihme kyllä, vaikutti ihan siedettävältä tyypiltä (kyseessä ei ole siis tietenkään Hevosnaama). Hän oli kovasti kiinnostunut näistä taustoista ja mun oli tosi vaikea olla kehottamatta sitä, että run for your life. No tämä uusi poju osoittikin suoranaisia kaveerauksen merkkejä, kun se illalla viestitti, että Hevosnaama on mennyt lavertelemaan jotain IsoH:lle, joka oli soittanut ja voivotellut, että nyt sitä demotivointia on tapahtunut minun toimesta! Minä olen siis "demotivoinut" uudet lakeijat. Voiskohan sen laittaa ceeveehen?

Katsotaan nyt mikä on IsoH:n reaktio, kun huomenna tapaamme WorkShopin merkeissä. Ei huolta, olen sisäisesti valmistautunut tähän "konfrontaatioon". Lukaisen vielä tänä iltana Dalai Laman Path to tranquility, jonka jälkeen IsoH saa kuulla minne hän voi työntää demotivoitumisensa ja kysyä itseltään, että kukahan täällä on vähän DEMORAALINEN - ihan kapitaalideellä, kun päät tippuu heti, kun erehtyy kyseenalaistamaan miksi puheen_johtaja on kirjoitettu erikseen. Mun pitää varmaan ruveta tsekkaamaan, että mikä on mun työturva...

maanantai 23. huhtikuuta 2007

Moody Monday

Ajattelin aamulla, että hohhoijaa raskasta on, mutta jospa ajattelisin positiivisesti siihen asti, kunnes se ei ole enää mitenkään mahdollista ts. kun astun toimiston ovesta sisään. Hyppäsin bussiin, kuuntelin Tuomoa ja jossain vaiheessa vilkaisin puhelinta - kuinka ollakaan Iso Herra oli jo soitellut. Soitin takaisin ja heti syyllistys, että enkö ollut vielä töissä. No en ollut, kun bussissa. Eilen, siis sunnuntaina, pyhäpäivänä, IsoH yritti soitella, mutta en vastannut, kun en kerrassaan ymmärrä miksi pitää soitella vapaapäivänäkin, niin laitoin vain viestin, että on kuule kauheet migreenit, jos asiaa, laita viesti. No tämän aamuinen puhelu koski minun eilistä "migreeniä" ja se meni tosiaan näin: "Nyt mä toivon kuule, että sä kuuntelisit mua, kun sä et koskaan kuuntele mua, mutta kuuntele nyt. Sulla kun on tota migreeniä ja ne flunssat, niin usko jo, se on allergista. Nyt menet ja ostat heti antihistamiinia." Sanoin topakasti, että itse uskon, että se oli sitä, kun oli niin kamala viikko töissä viime viikolla, että stressi purkaantuu ja mun siskon perhe oli tosi flunssassa, kun kävin niillä viikko sitten. Niin vielä vaan väitti, että "Se on kuule sitä allergiaa ja sillä hyvä." Voi että meinasin heittää koko puhelimen kuraojaan, kun mua niin otti päähän. Klonks. Positiiviset fiilikset katosivat heti kärkeen.

Lakeijat ovat säntäilleet täällä koko päivän, kun IsoHerra on positioimassa myrkkyä jonkun asiakasparan mieleen. Ottaisivat iisisti. Eivät vielä oikein tajua, että silloin kannattaa vaikka kirjottaa blogia, kun ei ole tarkkailevat pythonin silmät paikalla (mulla vaihtuu noi mielikuvaeläimet noissa IsoH:n silmissä). Olen sähissyt paikaltani, että täällä on sitten turha olla mistään eri mieltä ja pojut vaan sinisin silmin kattoo mua kuin olisin joku katkeroitunut ja vaikea ämmä. Sanoinkin ihan varmistukseksi ääneen, että mä kuulostan varmaan tosi hankalalta tyypiltä, kun en ole aina kaikesta samaa mieltä kuin IsoHerra, mutta tulette huomaamaan... KJÄH, KJÄH. Kauheeta ihan.

Lakeijat ovat yrittäneet lähestyä mua tänään. Kyselevät kaikkea ja mä vastaan, että OIKEESTI miettikää ite, ei se IsoH tiedä mistään mitään, jos se on sanonut, että tee niin ja niin. Musta tulisi varmaan ihan mahtava työnohjaaja.

Kohta on maanantai lusittu. Jee. Pakko lähteä jonnekin veri-suussa jumppatunnille, että saa taas itsensä kasattua. Huomenna mulla onkin varsinaiset kissanpäivät, kun Herra IsoHerra on poissa ja saa luennoida uudelle lakeijalle "miten näitä hommia oikein tehdään" yhdessä tosi mahtavassa "WorkShopissa". JEE. Ihan oikesti suorastaan positiivinen fiilis tuli muhun. Plim. Nyt se lähti pois, kun puhelin soi.

No kukas se sieltä soittaa. Nyt on kaikki sekaisin IsollaHerralla, että jatketaan taas. Mä rupean ratkomaan nyt näitä ydinasekoodeja. HAH.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2007

Aurinko armas

Aurinkoista sunnuntai-iltapäivää!

Nyt on kyllä sellainen tilanne, että ulos pitää päästä, koska aurinko paistaa tosi kovasti. Miten onnistuin tuonkin asian kirjoittamaan niin negatiiviseen sävyyn? Hmpf. Siis se on mahtava juttu kerrassaan, että on lämmintä ja aurinko paistaa! Huomenna on paluu taistelukentälle ja turha haaveillakaan, että sieltä voisi piipahtaa ulkona, jos sattuisi vaikka aurinko paistamaan.

Mä en ole voinut urheillakaan muutamaan viikkoon, kun olen aina niin lopussa, kun pääsen kotiin, että sohvan halailuun on ehkä riittänyt energiaa just ja just, vaan ei muuhun. Toki olen ollut tosi paljon kipeänäkin, nytkin on kova flunssa. Sanoin IsoHerralle viime viikolla, että on kyllä tosi kurja olo ja kamala flunssa, niin silmää räpäyttämättä hän sanoo "Se on allerginen nuha." Ok. Mulla ei ole ikinä ollut allergista nuhaa, mutta nyt siis on. Joutui puremaan sitten seuraavaksi tiukasti hampaita yhteen, kun IsoHerra alkoi ääneen pohtimaan, että "Nuo allergialääkkeet tuppaa väsyttämään kauheesti." Siihen Hevonen hirnahteli paikaltaan, että "Kyllä, kyllä, juuri näinhän se on. Kyllä, kyllä. Joo, joo." IsoH jatkaa, että "Mä en muista millään, mikähän se merkki oli, kun mä sain lääkäriltä sellaisia uuden sukupolven pillereitä, ne on sellaisia sinisiä." Mä meinasin sanoa, että "Sen lääkkeen nimi on kuule Viagra." En kuitenkaan uskaltanut. Jotenkin tuntui, että vois olla et olisin saanut potkut.

Liikunnasta puheenollen meidän töissä on kuntosali, josta IsoH maksaa isot rahat joka kuukausi. Siitä se jaksaa aina ajoittain natista, että "Käyttäkää nyt, kun on kerta maksettu. Kohta ei makseta, jos sitä ei kukaan käytä." Ex-kollegani kävi siellä ahkerasti. No nyt IsoH lukuisia excel-budjettilaskelmiaan esitellessä sanoi, että "Perkeleen perkele, nyt pitää kyllä vähentää menoja. Helmikuu on jo ihan kuralla. Teidän pitää olla tarkempia, kun mä menetän asiakkaita, kun te ette tee huolellista työtä." Mä sanoin, että "Luovutaan kuntosalista ja annat meille kuntoseteleitä, kun se tulee takuulla edullisemmaksi." IsoH oikein hätkähti ja karjasi, että "EI AINA VOI OLLA PYYTÄMÄSSÄ, KUN MÄ JUST SANOIN, ETTÄ PITÄÄ LEIKATA KULUJA. ASIAKKAAT EIVÄT OLE TYKÄNNEET SUN RAPORTEISTA JA MÄ MENETIN SATATONNIA!" Hetkinen! Kysyin, että onko se nyt tosissaan, että mun tekemien töiden takiako tosiaan. IsoH sitten sanoi, että "En minä niin sanonut." Just joo. Tuo on niin tyypillistä, kun sille sanoo välillä, että sanoit näin, niin vastaus on poikkeuksetta aina, että "En ole sanonut. Ehkä olen sanonut, että joku muu on sanonut niin." Tämä kommentti tuli siihen, kun IsoHerra tivasi, että miks hän muka on rasistinen ja sanoin, että jos sanoo, että "Menipä käsi heti aamusta likaiseksi, kun neekeri koski ovenkahvaan juuri ennen minua." Että näin, mutta hän ei siis tätä ollut omien sanojensa mukaan sanonut, vaan ehkä joku muu on sanonut niin ja hän vain toisti sen. Joo, kyllä näin se varmaan sitten meni.

Mut ei siis mene perille, että halvemmaksi tulisi ne saakuran liikuntasetelit. Anti olla. Täyden repeämisen aiheutti sitten tämä IsoH:n kommentti, että "Ei me siitä kuntosalista luovuta, kun mäkin käytän sitä." Picture this: Mä suorastaan ulvon kaksin kerroin ja lähestulkoon pyörin lattialla plyyshimaton päällä silkasta hysteriasta, kunnes saan sanottua: "Sinä. Kuntosalilla. Älä nyt viitsi oikeesti." IsoH ottaa sellaisen hyvin viattoman katseen ja sanoo: "Joo kyllä mä sitä käytän. Siis jotain kerran kuussa." HAHHAH. Ei todellakaan käytä. Ei osaisi mennä mihinkään laitteeseenkaan. Olisi kyllä herkullinen tilanne nähdä, kun itse puheen_johtaja pungertaisi joku tanko olkapäillä ja hikipanta leijonanharjaa taltuttamassa. Kodakmoment.

Mun ex-kollega lanseerasi ton leijonanharjan, kun se tulee siitä, kun ollaan ihmetelty, että föönääköhän se fledaansa vai miten se on aina ihan kun leijonanharja. Ei tietenkään yhtään tuuhea tai mitään, mut se mitä siinä päässä on jäljellä leijuu jotenkin hassusti. Ihme ettei meidän pitänyt aina roudata jotain fööni-lakkasettiä matkassa, kun kävimme "asiakasrajapinnassa" bullshitluennoimassa.

Arvatkaa mä yritän nyt lähteä tonne auringon hellittäväksi!

Ps. Meillä on TO DO -lista. Mä laitan ton linkin mun listalle ja Herra IsoHerran täytettäväksi huomenna. (Voi kunpa olisinkin niin rohkea enkä vain aina niin järkevä...)

http://electricpulp.com/guykawasaki/arse/

lauantai 21. huhtikuuta 2007

Vapaapäivä!!!!!!!!!

Morjenks!

Terveisiä sohvan nurkasta. Ihana fiilis, kun saa vaan kotona köllötellä eikä tarvitse sieluansa tärviölle ajaa puheen_johtajan pirun silmien alaisuudessa. Katoin muutes tällä viikolla, että sillä on todelliset pirun silmät tai en ole kyllä onnekseni sellaisia nähnyt, mutta samaa näköä on myös Veli Pontevan silmissä. Pienet ja syvällä eikä oikein tiedä mitä väriä ne on, kun ei näy yhtään valkeeta. Ei kannattas niitä pekonislaisseja vedellä niin antaumuksella nimittäin. Tuo kuvan possu on kyllä suorastaan söpö, että ei sitä pidä rinnastaa Herra IsoHerraan, vain nuo silmät.

Meillä on töissä siis avokonttori ja oman tilan rajaa sellaiset ihan-yhtä-tyhjän-kanssa-sermit ihan vaan, et pääsee sanomaan, että "kato on jokaisella oma työrauha". Rat's ass, sanon minä. Mä istun tietenkin ihan Herra IsoHerran silmien edessä eikä siihen voi mitään sermiä vetää eteen. Vielä kun mun rakas partneri oli töissä ja Herra IsoHerra oli jossain "jumppamassa asiakasrajapintaa", niin me ajateltiin vähän järjestellä. Meitä kun oli kehotettu tekemään ja sisustamaan officesta "kotoisa paikka". Mulla oli vielä kuitenkin vähän duunia ja roikuin puhelimessa, kun partneri alkoi säätää sermejä irti toisistaan ja kuinka ollakaan yhtä äkkiä sermi kaatuu, tietokoneeni näyttö romahtaa, bambustikki (on every bloody desk) kaatuu vesineen uhkavaasti kohti näppistä, näppiksen alla oleva sellainen koroke napsahtaa poikki ja "helllvetin kallis" joku IsoHerran disain lamppu lentää ihan törkeen pitkälle (miten se voikaan lentää niin pitkälle?!) ja tietty se lamppuosakin irtoo ja särkyy.

Me naurettiin kauheesti ja samalla yritettiin tsekata, että mitä kaikkea oli särkynyt, kun näytössä rullaa tekstit ja lamput makaa lattialla, vaan kaik saatiin takaisin, paitsi tietty mun näppiksen alla on nyt mytty vessapaprua. Muuten se klenkkaa, kun kirjottaa. No järjestely jatkui. Partneri teki kaikkensa, että mut saatas turvaan niiltä pirullisilta katseilta. Ei me onnistuttu, ne on varmaan kirottu ne sermit. Lukuisten yritysten jälkeen, yksi sermi oli jäädä tuhannen kappaleeksi, kun osat eivät suostuneet menemään takaisin. IsoH kysyikin seuraavana päivänä, kun me ei sit ihan saatu niitä silleen kun ne oli, että mitä on tapahtunut. Mä en tietenkään tiennyt, mutta puheen_johtaja osasi sitten syyttää aasialaisia siivoajia, että niiden syy sitten. Mua harmitti vierittää syy aasialaisen siivojan niskaan, mutta tiesin, ettei IsoH sano sille mitään, kun ei osaa englantia. Siis win-win situaatio.

Tilanne on siis se, että minua tarkkaillaan ja suoranaisesti voisi sanoa näin, että vainotaan jopa. Me vaihdettiin tuntemuksia partnerin kanssa tsättäillen ja usein ne jutut aina nauratti, niin IsoH sanoikin kerran, että "Täällä nauraminen on kielletty. Kaikki aika, minkä naurat, vähennetään palkasta. Wohhohohhoo." Siis se oli vitsiksi tarkoitettu. Urpo, urpo, urpo.

Mä alan nyt haaveilemaan uusista tarralenkkareista enkä yhtään mistään muusta. Mietin kyllä, että pitäskö vielä laukata kaupungille jotain maanisesti etsimään. Shopping, you know, makes you happier.



Bon week-end!
-
kuvat: www.hedweb.com, http://imagecache2.allposters.com/images/EPH/8296.jpg

perjantai 20. huhtikuuta 2007

TGIF

Huhhuh, mikä viikko!

Tänään sitten nämä uudet puheen_johtajan lakeijat ovat luikerrelleet tänne myrkkykammioon ja voi apua, että tarvitsen oksennussankon tähän "työpisteeni" yhteyteen. Kynät sauhuaa pojuilla, kun he kirjoittavat intensiivisesti muistiinpanoja mitä Herra IsoHerra suustansa suoltaa. Sain ukaasit aamulla, että nyt sitten ei heti myrkytetä tätä työyhteisöä, että turpa pysyy sitten tiukasti kiinni. "Ihan oikeasti. Mitään negatiivista ei sanota "uusille pojille"!" Ay, Ay sir, ei tietenkään. Pass me the oksennussanko, pliis. Jotenkin tuo komentelu vaan lisää mun raivoa ja kuittailen takaisin entistä enemmän joka käänteessä missä vaan mahdollista. Menin jo Hevoselle avautumaan ja kadun sitä kyllä, koska se kuuluu kipittäjäkerhoon ja mongertaa kohta mun angstit puheen_johtajan korviin. Great.

Olen tänään kuullut sen seitsemän tuhatta vitsiä (aihepiiri top3: mustalaiset, neekerit, siivojat), jotka olen kuullut jo valitettavan monta kertaa aiemmin ja tietenkin absolutely mindblowing hehkutukset "konsepti"stoorista, jota muilla ei yksinkertaisesti ole. Tyyppi on joka käänteessä patenttia hakemassa, kun on niin upeeta. Paras patenttiläppä oli ---- Nyt pitää soittaa kaltoin kohdellulle partnerilleni, kun psyykeeni on suojellut minua ja alkanut unohtaa näitä traumaattisia kokemuksia enkä muista miten se tarkalleen meni. SIIS NÄIN:

puheen_johtaja: "Siis mua niin nyppii, kun mä lanseerasin sellaset, että 'otetaan pallo haltuun' ja 'perävisiiri vuotaa'. Ja voi jumalauta, kun mä tietysti implementoin niitä tuolla asiakasyrityksissä, kun kehitetään sitä asiakasrajapintaa, niin nyt noita kuulee ihan joka paikassa. Ne kun on ne multa pöllineet. Jopa maikkarin uutisissa niitä on käytetty! Voitteko kuvitella? Mä oon yrittäny hakee patenttia, mut en oo saanu vielä rekisteröintiä läpi."

Hei ihan totta. Vetää kyllä sanattomaksi. Nyt sitten tunnette pistoksen sielussanne, jos meinaatte siellä "ottaa pallon haltuun" saati, että "perävisiirit vuotaisivat" ilman, että royaltit ohjautuu puheen_johtajalle. $$$$$$$$

Tämä päivä onkin ollut sitten todella maanista. Tussit on vinkuneet hela dan ja pojut kirjoittaneet mustesäiliöt tyhjäksi (onneksi tilasin uusia kyniä miljardi kappaletta) ruutuvihkoon, joka on kyllä kiellettyjen listalla, mutta special arrangements piti ottaa käyttöön, kun TIMESYSTEMSit eivät olleet vielä saapuneet. Ei kuitenkaan voinut jättää luennoimatta, vaan

"Tää on sitten aivan mieletön juttu, mä demonstroin tossa nelikentässä, kun siis on aa, bee, cee ja dee ja täällä voi olla vaikka eekin, vaikka tossa kohtaa (tussi vinkuu fläpillä ja uusi paperi esiin) ja sit on tää S-käyrä, et on tosi mielenkiintosta siis kattoo, et missä on nyt. Siis S-käyrällä. Mä ooooon (X yläreunaan) tässä. Te ootte (X alareunaan) tossa. Tässä (X yläreunassa - ei kuitenkaan ihan siinä missä on puheen_johtajan X) on vaarassa demotivoituminen. Ihan niin kun mulla voisi olla, mut ei oo, kun oon siis niin helllvetin täydellinen kaikessa. Siinä olis muuten nimittäin kriittinen paikka. Saitteko kiinni?"

ARRRRRRRRRRRRRRG! Ampukee, ampukee.

Vaikkakin päivä on mennyt tänään hullun jorinoita kuunnellessa tai yrityksissä täysin sulkeutua ja tuijottaa blankkona rekisteröimättä yhtään mitään, sain tehtäväksi tarjouksen laatimisen, joka meni suurin piirtein näin: "Hei, sä voisitkin kokeilla, jos osaisit laatia tarjouksen siihen-ja-siihen strategiaWorkShopiin." Okei. Duunia. Nice. Ihan kiva, kun on ollut yhtä copy pastea jatkuvasti, niin saa jopa vähän miettiä ja ajatella. Positiivista.

...Vaan eihän se ihan niin mennyt, koska ohjeistus seurasi välittömästi tai onko tuo nyt enää ohjeistusta: "Kirjoita siihen jotenkin näin, että Viittaus keskusteluun X:n kanssa 03.04. Strategiapäivään sisältyy sitä ja sitä ja laita erityisesti siihen, että MINÄ toimin tilaisuuden puheen_johtajana. (TIRSK!!!) ja sitten vielä Investointi kohtaan, että se maksaa tuhansia euroja. Ja me ei sitten makseta mitään. Muista laittaa, että ne maksaa alvit ettei ne luule, että mitään sisältyy, koska mitään ei sisälly. Ja muista sitten laittaa siihen vielä, että kunnioittavasti MINÄ toimitus_johtaja. Hei mieti sitä oikeasti ja ota se hanskaan."

Joo, kiitti, kun sain sen laatia ja ihan ajatella itse mitä siihen voisi laittaa. Kiitti oikeesti tosi paljon. Voi että, kun opin taas uutta. (Huom! W ja S pitää olla isoin kirjaimin WorkShop. Siitä ei tingitä. Ou jee. Ja tuo päivämäärämerkintäkin on ihan pielessä, vaan "Kuule, niin se on aina ollut eikä sitä lähdetä muuttamaan, koska kohta on 10 erilaista versiota ja sitten pitäisi päivittää konseptikirja.") Sitten tietysti pitää avautua pojuille ja luetella perkeleet ja muut kirosanat, kun mä oon siis sellanen niuhottaja, että. Ja Hevonen vääntelee naamaansa. RRRRAUH!

Mun pitää lähtee nyt istumaan piiriin ja kertomaan "käytännössä" miten täällä työt tehdään. HURRAAA! Voi vitsi, että tää on mun viikon huippumomentti, kun mä pääsen nyt kertomaan pojuille, että tää on ihan mahtavaa, kun saa täällä haastaa itsensä ihan huipulle saakka joka käänteessä. Just nyt puheen_johtaja kertoo pojuille, että "Pitäs jostain saada tähän suihkulähde, jossa voisi uiskennella karppeja." Sillä lailla.

Thank God it's Friday!

torstai 19. huhtikuuta 2007

64 pv kesälomaan

Huraa, "vain" 9 vk kesälomaan. Sen voimin (eikä minkään muun) tässä nyt aherretaan. Taustatiedoksi: ajauduin viime syksynä pirullisten yrityskonsulttien kieroon maailmaan. Vilpittömin silmin ja idioottimaisen naivisti ajattelin, että wou, mahtava homma, kun pääsee tutustumaan moniin erilaisiin yrityksiin ja oppimaan miten työyhteisöjä käytännössä kehitetään. Pohdin gradussani työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja olin etsinyt vastaavaa työtä, vaan tässä valinnassa mentiin metsään oikein rytinällä.

Totuuden nimissä on sanottava, että työhän voisi olla mielenkiintoista, jos toimintatavat (ja työtehtävät) olisivat täysin erilaiset mitä ne nyt ovat. Kaiken takana on siis Esimies ja hänen linnunratoja hipovat täysin absurdit ajatuksensa. Viittaan blogissani jatkossa häneen nimellä "puheen_johtaja", koska siihen liittyy niin hauska tarina, että alkaa aina naurattamaan, vaikka kuinka päätä kiristäisi. Viiva puheen ja johtajan välissä viittaa siihen, että hänen oikeakielisyytensä on enemmän kuin usein täysin pielessä. Lisäksi hän nimitti itseään kyseisellä tittelillä - ajatusmerkkien kera - :) eräässä asiakkaan viestissä. Jesus, Maria ja Magdaleena, että on välillä tosi vaikeaa pitää pokka, kun puheen_johtaja heittää vähän ajatuksia ilmaan tai kuten hän itse sanoisi, "pallottelee" niitä.

Aloitin tämän blogin, koska jäin eilen ihan yksin tuonne työhelvettiin. Yksin tarkoittaa sitä, että puheen_johtaja antoi potkut työkaverilleni, josta tuli minulle kovin rakas. Hänen kanssaan jaoimme tämän tuskaisen taipaleen viimeisen neljän kuukauden ajalta. Hän oli ainoa syy, jonka vuoksi jaksoin töihin joka aamu kammeta. Potkut tulivat siitä, että tämä rohkea, upea, ihana, kaunis ja aivan mahtava tyyppi laittoi usein puheen_johtajalle jauhot suuhun ja yksinkertaisesti hänen verbaalinen kyvykkyytensä ei yltänyt kollegani tasolle. Siis kun ei ihan niitä välkyimpiä tyyppejä ole, niin minkäs teet, potkut on silloin varmaan ainoa oikea vaihtoehto. Go figure. Tapa, jolla potkut hoidettiin, oli niin oppikirjamatskua siitä, miten ei koskaan saisi tehdä. Varsinainen kosto meidän puheen_johtajalta. Vaan niinhän sitä Ameriikoissa sanotaan, että "What comes around, goes around". Uskon vahvasti siihen ja se himpun verran lohduttaakin.

Kyllä meillä oli monet naurut, kun puheen_johtaja oli taas keksinyt jotain mitä voi "implementoida". Tuo konsulttilingo on niin omaa luokkaansa. Rakas partnerini joutui siis lähtemään "per heti" ja itse jäin shokkitilassa ihmettelemään, että mitä oikein tapahtui. Meille tuli jokin aika sitten apulainen tekemään robotin duunia ja kysyin, että miltä on parin viime päivän aikana työilmapiiri vaikuttanut. Vastaus: "Ihan ok." Siis täh? Kysyinkin, että eikö ole tuntunut hurjalta, kun päät tippuvat tuosta vaan ja tosi dramaattisin kääntein. No tämä Hevonen (sori vaan) osasi sanoa vain, että "No ei taida monessa paikassa pitkiä juttuja nykyään ollakaan." Siis haloo, torvi. Ihan täysi mäntti. Laskelmoi varmaan mielessään, että hyvä juttu hänelle. WROOONG! Tulen tekemään kaikkeni, että en ole ainakaan yhtään kiva, mitä yleensä aina olen (ja lisäksi aivan huipputyyppi). Tämä puoli minusta kuoli eilen työpaikan osalta.

Puh. No niin, nyt aion mököttää vielä vähän ja sitten yritän piristyä. Onneksi on kesälomaan vain 64 pv ja sitten tämä huipputyyppi ottaa ja lähtee eikä palaa sinne käärmeiden pesään enää koskaan. Voisiko olla kamalampaa kuin joutua palaamaan sinne kesäloman jälkeen? Yaiks, ei edes mennä sinne. Brrrr. Kylmiä väreitä.

Palataan.

Vuodatus alkakoon!

Hei!

Tervetuloa lukemaan ja jakamaan ajatusteni lentoa!

Aikomukseni on kirjata tänne tuntemuksiani ensisijaisesti varmaankin työstäni, joka minua eniten ahdistaa ja seuraavaksi sitten muista vähemmän ahdistavista tekijöistä :)

Katsotaan miten ehdin kirjoitella ahdistavan työni lomassa. Minulla on nyt niin paljon sydämelläni, että nähtäväksi jää minkälaisen blogioikosulun saan aikaiseksi, kun tilitykseni aloitan. Rupee nimittäin screenit kuumenemaan. Jopas tämä alkaakin positiivisesti! Tiedoksi vain, ken tätä silmäilee, että turha sieltä on sitten kommentoida, että valittaa ei saa, koska sitä on tästä tuutista tulossa. Ja paljon.

Nyt painajaispomoni saapuukin, joten aloitan varsinaisen purkauksen piakkoin!