torstai 27. huhtikuuta 2017

Ripsien kasvatusprojekti *Plume -ripsiseerumi in action*



Minä en ole päässyt ripsillä koreilemaan. Olen joskus nuorempana liimaillut yksittäisiä ripsitupsuja bileiltoihin ja jossain vaiheessa iltaa siten keräillyt näitä tupsuja poskipäiltä. Oh dear. 

Nyt tulee mummotilitystä, sillä vierastan näitä nykyajan  ripsipidennysten kanssa pelaavia, sillä minussa ne paksut, liimatut ripsitupot, eivät herätä minkäänlaisia huokailuja. Noudatan tässäkin less is more -viisautta, mutta makuasioista ei sovi kiistellä. Ripsiäni on yleisimmin kaunistanut mascara ja tähän lisään olen ollut ihan tyytyväinen, vaikka ripset eivät mitkään erityisemmät räpsyttimet ole olleetkaan.

Olen toki tietoinen esim. ripsiseerumeista, mutta "hehkutukset" ovat olleet synteettisiä ja erittäin kyseenalaisia, jos inciä eräästä ko. tuotteesta vilkaisee (sis. esim. glaukoomalääkettä (!) Isopropyl Phenylhydroxypentene Dihydroxycyclopentylheptenatea). Hui! Tämä jo riittää vakuuttamaan, ettei kiinnosta, mutta lisäksi nämä ovat olleet ihan törrrkeän hintaisia. Sanon näille ei-kiitos, koska käytän vain luonnonkosmetiikkaa. Sittemmin Ruohonjuureen ilmaantui Plume-ripsiseerumi, joka pääsi ihmiskokeeseen. Tämäkään ei ihan halpa ole, mutta täyttää luonnonkosmetiikan kriteerit ja viisi viikkoa käytöstä, huomaan valokuvissa ihan merkittävää eroa ripsieni pituudessa!
 

 
Antioksidanttinen seerumi kosteuttaa ja vahvistaa ripsien juuria. Plume-ripsiseerumissa on mm. aloeveraa ja luomurisiiniöljyä, joka tunnetaankin ripsien yhtenä boostausaineosana. Seerumia on superhelppo käyttää, kuten eyelineria, eikä se ole ärsyttänyt silmiäni.

Minun ripset eivät toki vieläkään ole kilometrinmittaiset, koska lähdettiin milleistä, mutta olen superilahtunut niiden tuuheutumisesta - ja luonnollisin keinoin. Halusin testata tämän tuotteen perusteellisesti ja laittaa myös ennen ja jälkeen -kuvat. Onkin iltodeta, että seerumi tosiaan toimii!

Jos olet harkinnut ripsiseerumin hankkimista, lämmin suositus Plumelle. Ruohonjuuressa nyt tarjoushinta.    

* Tuote saatu testiin.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Mitä tänään syötäisiin? // Ostoksilla SF Supermarketissa


Sunnuntai. Tänään viisaat perheenäidit ja isät käyvät kaupassa ostamassa ensi viikon ruoat. Käydäänkö teillä? Meillä yleensä ei. Ehkä useimmiten kysytty kysymys viikon aikana on: Voitko käydä kaupassa? Se on tavallaan vielä helppoa. Sinä tai minä. Satunnaisesti nykyään myös jo esikoisen voi laittaa pieniä ostoksia varten kauppaan.


Seuraava haastavampi kysymys onkin: Mitä ostetaan kaupasta? Minä en ole niitä inspiraatioiineksiä, jonka voi vaan lähettää kauppaan ilman selkeää suunnitelmaa siitä, mitä ruokaa on tarkoitus valmistaa. Dialogi menee siitä huolimatta näin:

- Mitä syödään?- Päätä sinä.

Just. Täytyy kuitenkin todeta, että meillä onneksi se toinen puolisko käy kaupassa tässä elämänhetkessä useammin kuin minä, mutta ne kerrat, kun astun kotimatkalla K-markettiin ja alan miettimään siellä, mitä ostetaan, niin kerään yleensä aamun puurotarpeet itselleni (mantelimaitoa, tuoreita vadelmia, quinoaa jne..) ja sitten haahuilen pakastelaatikon edessä etsien maistuvaa ja helppoa ratkaisua lapsille (lue: kalapuikkoja).





Se, että ostaisi kerran viikossa perustarvikkeet - joista voi taikoa viikon aikana muutaman ruoan ja esim. maitoa voi käydä ostamassa viikon aikana lisää - säästäisi ruokakuluissakin merkittävästi. Tapamme käydä joka päivä kaupassa ja haalia mukaan myös extraa, kuten vaikka suklaapatukan, koska matkalla kotiin on jo niin nälkä, ei ole taloudellisesti kovinkaan kannattavaa.






Tänään olen menossa kuopuksen kanssa ostamaan koko ensi viikon ruoat ja katsotaan, miten se toimii. Olen ladannut Valio Reseptit appin luuriini, josko tämä auttaisi hämmentämään tyhjään reseptipäähän sopivia ruoanlaittovinkkejä. Netistä löytyy myös lapsiperheen viikon ruokalistoja esim. täältä ja täältä. Kasvisruokaviikkokin on täysin mahdollinen. Martat jakakavat viikon, jopa kolmenkin listoja. Alan tykätä tästä. Näistä voi poimia mieluisat!

Jos lähdetään oikein finesseä hakemaan, niin sopivan viinin kanssa auttaa tällainen keksintö, mutta tämä ei ole nyt ollutkaan se arjen ongelmatilanne. Onpahan olemassa, jos joskus tulee tarve.

Edistän tätä asiaa niin, että kysyin lapsilta toiveita ensi viikon ruoiksi. Vastaus tuli kuin yhdestä suusta: - HESEEE! Oi jee. Eli nyt äiti päättää, mutta toki pidän mielessä, että bouillebaisset syödään Soppakeittiössä.  


 
Tytöt saivat lahjaksi tämän Sylvanian Families Supermarketin ja täytyy sanoa, että tämä on inspiroinut myös minua. Olenkos jo lausunut aiemmin lapsuuteni nukkekodittomuudesta jotain... Tästä kaupasta saa Täällä paistettu -tuotteita ja pullan tuoksu hiipii nenään jo ulko-ovella. Odotan sitä hetkeä, jolloin myös meidän lähimarketista saa Moët et Chandonia, nyt onneksi se on saatavilla tästä marketista, kuten myös laadukas pinot noir. Kyllä Etelä-Euroopassa osataan. Ooo, kunpa vain voisin asioida tässä kaupassa. Sieltä löytyy sokerikin luomuna! No joo, olen kuitenkin sen verran insprioitunut tästä Sylvanian Families Supermarket -meiningistä, että ostoslista on laadittu ja suuntaan Cittariin! Tullaan muuten taksilla kotiin.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Hyvinvoiva nainen solutasolta lähtien



Minulla on kirjahyllyssä oma terapiahylly, jossa on ihania, elämänhallintaoppaita mindfulnesstaidoista, tunnelukoista sekä kaikkea näiden väliltä. Huomaan tarttuvani näihin kirjoihin erityisesti juuri silloin, kun tuntuu, että kroppa ja pää kaipaa rauhoittumista ja näitä hetkiä näissä kuuluisissa ruuhkavuosissa on piisannut

Viime viikot olen saanut pitää käsissäni urheilulääkäri Pippa Laukan teosta Hyvinvoiva nainen ja heti avattuani kirjan, ilahduin, että tämähän on juuri minulle tehty. Minulle ja kaikille muille 40+ -vuotiaille naisille. Toki tätä voi lukea iästä ja sukupuolesta riippumatta, sillä siitä ei ole haittaa, että oppii tunnistamaan aikuisen naisen elämässä vaikuttavia tekijöitä. Nelikymppisenä naisena lukiessani kirjaa, koin itse monta oivallusta ja sain ikääni liittyen niin informatiivista kuin lohduttavaakin ajateltavaa, liittyen mm. geenitaakkaan.

Kävin hetkeä ennen kirjan ilmestymistä kuuntelemassa, kun Pippa Laukka itse kertoi kirjastaan ja mieleeni jäi tuolloin erityisesti telomeerit. Painoin mieleeni, että niiden tulisi olla kauniit ja pitkät, joka tällöin korreloisi pitkän eliniän kanssa. Minusta oli virkistävää saada tietoa siitä, että hyvinvointi lähtee jo solutasolta. Ei riitä yksistään, että vain hokee mantran omaisesti asioiden järjestyvän. Vaikutuin siis näistä pitkulaisista pötköistä, jo mainituista telomeereistä, joiden pituuteen omat elintapamme vaikuttavat. Jos ei välitä itsestään huishiitä, geenit alkavat korjata lyhentyviä telomeereja, tällöin tosin voi valitettavasti syntyä myös geenivirheitä. Jotta telomeerimme pysyivät pitkinä ja kauniita, Laukka kehottaa pitämään niistä huolta. Kannattaa perehtyä tarkemmin, miten. 


Kirjassa esitellään myös yleisiä terveyteen liittyviä väittämiä, joihin Laukka ottaa kantaa. Hän on mm. sitä mieltä, että alkoholia ei tulisi nauttia terveysvaikutuksia ajatellen. Mummot hoi, sitä konjamiinia ei sitten oteta lääkkeeksi, vaan se menee sinne viihdekäytön puolelle. ytyy sanoa, että hiukan harmittaa, sillä olen itse ihan opetellut juomaan sen viikottaisen kuivan saunasiiderini, koska olen ollut täysin vakuuttunut sen terveysvaikutuksista. Ihan varmasti se osaltaan auttaa kireitä hartioitani rentoutumaan ja laskemaan alas viikon aikana kertyneitä kierroksia - vai onko se todellisuudessa sauna, joka tämän tekee. Mene ja tiedä. Ekiistä kirjan väittämää. Taatusti sokerit nousee, vaikka miten kuivasta juomasta olisi kyse. Tästä huolimatta, uskallan sanoa, että kun ämpäriin ei huku, niin satunnainen Happy Joe tuskin haavaa tekee, vaikkei se terveyttä suoranaisesti edistäisikään. Päteköön tässäkin se viisas kohtuus, oli saunajuomana mitä tahansa. Opin Laukan kirjasta nimittäin myös jatkossa tarkkailemaan makuvichyjen fruktoosipitoisuuksia, joihin en ollut aiemmin tajunnut luoda silmäystäkään! 

Koska kaikki asiat eivät kuitenkaan ole uskon asioita, eikä mututuntumaan pidä sokeasti luottaman, niin Laukka muistuttaa kirjassaan myös niistä asioista, joita nelikymppisen naisen tulisi hoitaa säännöllisesti tietyllä aikavälillä. Olen juuri itse käynyt tänä aamuna verikokeissa ja näen tämän muistilistan tärkeänä elimoitaessa mahdollisia terveydelle haitallisia tekijöitä. Helposti lääkäriin hakeutuu vasta, kun joku kohta oireilee. Hiukan tosin kuumottaa odottaa niitä paastosokeriarvoja pääsiäisen jälkeen. Mites siinä mämmissä ja suklaamunissa olikaan hiilareita, joista sokeria... Huhhuh!      


 
Hyvinvoiva nainen ei ole varsinainen mielenhallintaopas, vaikka sitä lukiessa tuleekin hyvä ja harmoninen mieli - kiitos myös kauniiden kuvien. Kirja keskittyy kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja selittää mitä naisen kehossa monella tasolla tapahtuu ja näin esim. soluissa tapahtuvaa biologista vanhenemista - solujen senesenssiä - pystyy ymmärtämään ilman lääkistäkin. Laukka kertoo avoimesti myös omasta elämästään, häntä kohdanneista haasteista ja tekemistään valinnoista. 

Ostin tämän kirjan myös lahjaksi yhdelle toiselle nelikymppiselle ja tämän parin palaa mielellään uudelleen. Nelikymppisyys ja sitä seuraavat vuodet tuovat eteen jos jonkinlaista muutosta, mutta it's okay ja moniin asioihin on lupa suhtautua terveen itsekkäästi. On tärkeä tiedostaa, miksi mitäkin tapahtuu, mutta loppua ei suinkaan kannata jäädä odottamaan peffallaan istuen (istuminen muuten on absolute no-no), vaan tehdä niitä asioita, jotka tukevat hyvinvointiasi. Vain sinä voit siihen vaikuttaa, kertoo Pippa Laukka. Erinomaista iltateeseuraa!


*) Sis. mainoslinkin
**) Kirja saatu kustantajalta



sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Entä jos...

Oletko koskaan miettinyt, että entä jos elämäsi ei olisikaan mennyt niin kuin se on mennyt, entä jos olisitkin valinnut jonkun toisen polun kulkeaksesi?

En minäkään kovin usein, tai oikeastaan ikinä siis, mutta ehkä sillä tasolla, että olen joskus miettinyt, miksi jotkut asiat ovat tapahtuneet, en niinkään, että olisin jäänyt jostain paitsi. 

En ole vuosiin, varmaankaan lasten syntymien jälkeen, muistellut menneitä, ihan siitä syystä, että sellaiseen ei ole ollut mitään erityistä syytä, eikä oikeastaan minkäänlaista toimivaa muistikapasiteettia johtuen vauva- ja taaperovuosien valvomisista. Sitten kun joku ystävä sanoo, että muistatko silloin, kun olimme siellä tai täällä ja tapahtui joku juttu... alan haparoiden muistelemaan tapahtumaa, joka omassa mielessä on autuaasti jo unohtunut. Monet näistä muistoista voisi ihan mieluusti jättääkin sinne unholaan, mutta sitten taas toisaalta myönnettävä on, että minun nuoruusvuoteni ovat olleet hulvattoman hauskojakin hetkiä täynnä. 

Itse mietin tässä pääsiäissuklaaövereissä tätä kuljettua polkuani. Monet isot päätökset olen tehnyt melko kevyesti, kuten viettämäni vuodet ulkomailla heti lukion jälkeen ja pian taas uudelleen opiskelemassa. Jos nyt pitäisi miettiä muuttoa ulkomaille, niin huhhuh, mitä pohdintaa se vaatisi! Olen asunut viiden vuoden ajan muutamassa eri maassa kotimaan ulkopuolella, aina kuitenkin vahvaa sidettä kotimaahan ylläpitäen. Muistan aina ne raskaat kyyneleet, kun katosin turvatarkastukseen äidin ja isän saattaessa minut lentokentälle. Miksi halusin niin kauas? Miksi en opiskellut Suomessa? No tähän tiedän vastauksen, halusin juuri sinne, minne menin. 

Entä jos äiti ei olisi sairastunut? Olisimmeko nyt viettämässä pääsiäistä mummolassa siskoni perheen kanssa ja äiti olisi laittanut jotain todella hyvää ja hartaudella valmistettua pääsiäisruokaa ja leivonnaisia, joiden valmistamisessa hän oli mestari. Äiti olisi antanut kaikille lapsenlapsilleen pääsiäisyllätykset ja rutistanut meitä kaikkia lämpimästi. Voi että, niin kaipaan ja ikävöin näitä hetkiä, joita olisi vielä saanut olla.

Olisinko mina toisenlainen tänään, jos äiti olisi vielä täällä? Olisinko jotenkin iloisempi ja kantaisin asioita harteillani kevyemmin?

Mietin nuorempana, että en varmaan löydä elämäni rakkautta ja elän vain uralleni. Todella päteviä parikymppisen nuoren naisen aatoksia. Olin sitä mieltä, että minusta tulee menestynyt diplomaatti, joka työpäivän päätteeksi juo kristalligrogilasista 2 cl Sue-Ellenmäisesti viskiä tyhjän kodin marmoritiskillä. Diplomaatti siksi, koska saa parkkeerata minne haluaa. Voi elämä. Onneksi tama visio ei toteutunut.
 
Paljon on toteutunut, enkä kiitollisempi voisi olla. Menetykset elämässä eivät ole jalostaneet. Yritän elää aina paremmin kuin edellinen päivä. Perheen kanssa omaa olemistaan voi peilata toisten kautta. Millainen olin ja millainen voin olla.


Meillä kuopus osaa ulkoa tämän telkkarimainoksesta usein kuullun biisin, vaan nyt siitä löytyi superkaunis Evan&Manun versio. Tässä on sopivasti kaipuuta ja lohtua siitä jostain, joka vielä on edessä, mutta myös sitä, että se oikea aika on tässä ja nyt, eikä jossain sitkussa.

Erityiskiitokset tässä myös niille nuoruudenystäville, meidän pääsiäisvieraille, joiden kanssa tällä samalla polulla on saatu kulkea, välillä ehkä kompuroitukin, jo melkoinen taival ja matka yhä jatkuu. Se on hienoa. 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Laita se jalka maahan // Take no shit

Puhdasta pyykkiä



Pitkäperjantain teemaan sopii kärsimyksen ruotiminen. Kärsimystä on monenlaista, mutta tässä pureudutaan siihen, miten annat itseäsi kohdeltavan. Miten sinulle työpaikalla puhutaan, miten se puoliso puhuttelee, entä lapset - tuleeko käskyjä vai pyydetäänkö kauniisti? Onko ystävä myös sinun ystävä vai kuunteletko sinä vain hänen huoliaan? Teetkö töissä aina jotain joka tuntuu tympeältä kerta toisensa jälkeen, mutku kukaan muukaan ei sitä hoida? 

Kuuletko koskaan korvissasi Maaret Kallion pehmeän äänen, joka kehottaa kohtelemaan itseäsi lempeästi. Minä rakastan tätä kehotusta ja yritän noudattaa tätä viisasta ohjetta, mutta mites ne muut kohtelee sua? 
Nämä ovat nyt ne ehdot, joilla sinä voit palata tänne työskentelemään. Ota tai jätä.
Viime kesän lopulla edellinen, muutaman vuoden määräaikainen työsuhteeni päättyi. Stressasin tätä etukäteen p a l j o n. Jäin kesälomalle ja sen jälkeen huilailin pari kuukautta, kunnes työpaikalta otettiin yhteyttä ja tarjottiin entisellä tittelillä olevaa työtehtävää. No tästähän olisi pitänyt olla iloinen, vaan työtä oli triplasti ja tiesin, että se on mahdoton yhden ihmisen hoitaa. Kaiken kukkuraksi tuolloinen esimieheni päätti laskea palkkaani useammalla satasella. Sitten nuo kursivoidut sanat ennen tätä kappaletta. Vieläkin puistattaa.

Lomani aikana koettu eheytyminen entisestä, yyteiden runtelemasta työyhteisöstä, stressaantuneen mielen ja kehon palautuminen pitkästä aikaa rauhallisempaan tilaan, jossa jokainen vastoinkäyminen ei nosta sykettä reiluun sataan, vaan josta löytyi pitkästä aikaa myös kärsivällisyyttä ja lempeitä tunteita niin toisia kuin itseään kohtaan, tuntui katoavan sillä hetkellä, kun tajusin, että joutuisin palaamaan.

Päätös ei suinkaan ollut helppo. Mieskin sanoi, että älä mene, kun näki kipuiluni, mutta hei, miten voi nelikymppisenä työttömänä jättää ottamatta asiantuntijatasoista työtä vastaan. Niinpä, ei mitenkään. Pohdin ne pari iltaa, jotka minulle annettiin harkinta-aikaa ja ymmärsin, että minulla ei ollut vaihtoehtoja.

Tuolloin kuitenkin lupasin itselleni ja puhelin lempeästi, että älä huoli Riikka, tämä ei ole pitkä keikka. En anna itseäni kohdella näin kohtuuttomasti. Päätin, että teen työni sillä ajatuksella, että hommat hoidetaan, mutta itseäni en aikonut särkeä. Toin voimakkaasti esille sekä esimiehelle että myös työsuojeluun, että minulle osoitetut työtehtävät eivät ole hoidettavissa yhden hengen voimin. Samaan aikaan etsin tietä ulos.


Siinä kärsimyksessä, joka sentään kuitenkin toi rahaa tilille, ei mennytkään kuin reilu kuukausi, kun sain toisen työpaikan. Juuri sellaisen, josta olin innostunut ja supermotivoitunut tekemään, jossa edelleen viihdyn erinomaisesti ja tiedän yhä voimakkaammin, että mitä tahansa ei todellakaan tarvitse kestää. Päätin hoitaa aloittamani projektin edellisessä tehtävässä loppuun, vaikka en olisi ollut sitä velkaa kenellekään. Ei minua siitä millään tapaa kiitelty. Yhtä hyvin olisin voinut lähteä keskarit pystyssä samoin tein. Halusin kuitenkin toimia itse oikein. Oikein myös itselleni. Halusin lähteä siten, että voin nukkua yöni hyvin - ja näyttää niitä keskareita sitten, jos tuntisin tarpeellseksi. Enkä ole varsinaisesti edes tuntenut. No ehkä pikku keskarit olen näyttänyt. Enemmän olen kuitenkin onnellinen siitä, että menin määrätietoisesti kohti jotain muuta, jonka tiesin olevan minulle parempi.

Lähtöni kuitenkin vahvisti minulle sitä, mitä nyt ylpeänä ranteessani kannan: Take no shit ja tämä tarkoittaa juuri tätä.

Sama pätee työn ulkopuolella. Aukaise suu, jos tuntuu, että asiat eivät mene oikein. Olen superärsyttävä välillä, kun vastuullistan myös lapsia viemään lattialle pudonneet vaatteet ja omat tavarat paikoilleen, vaikka helposti ne voisi itse siitä nostaa paikoilleen ja jupista päälle, että aina minun täytyy sitä ja tätä tai vielä pahempaa, heittäytyä marttyyriksi, katkeroitua ja kuolla kaikkensa uhranneena, mitään keneltäkään muulta koskaan vaatineena. Ei kiitos!

Kuten tyttärilleni opetan, älä anna toisten kohdella itseäsi huonosti, vaan kerro siinä tilanteessa mielipiteesi. Se voi olla joskus vaikeaa, mutta jos sinä et sitä tee, kuka muu sitten? 

Minullekin jossain vaiheessa valkeni, ettei puolisoni osaa lukea ajatuksiani. Ei vaikka kuinka ne olisivat olleet täynnä tulta ja tappuraa, vaikkapa pyykkien viemisestä kuivaustupaan. Ei se vaan osannut nähdä pääni sisälle. Sitten, kun minä opin avaamaan suuni, niin johan ne pyykit rupesivat ripustumaan. Ihmeellistä.

Myönnän, että helppoa olisi välillä pitää se suu kiinni ja mäkättää männessään, mutta älä tee tätä aina. Huomaat, että se matka pyykkituvalle on ihan mukavakin välillä, kun sitä ei tarvitse aina taittaa vain sinun. Se, ettet löydä farkkujasi omasta kaapistasi, vaan esikoisen lipastosta, ei haittaa. Se on sen yhden pyykkivapaan keikan hinta. Hihiii!

What time is it? It's Take no shit - O'clock

Efva Attlingin rannekoru tai sarjan muut korut ovat hyviä lahjavinkkejä kastelahjaksi, kaverille ja itselle muistutukseksi, tsempiksi. Tämä koru vaan on niin rok!


Yhteistyössä Efva Attling, osa Take no shit -korujen tuotosta ohjataan Ruotsissa ja Norjassa lasten oikeuksien yhteisölle.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kaikki ne mahdollisuudet




Tää fiilis - niin monta vapaapäivää! 

Tänään olen työskennellyt etänä kotona eli olen koneen ääreltä pessyt pyykkiä ja lattiatkin nuolaissut siinä sivussa. Ritwa Siivousfirma Siivoo-Ite :stä kävi siis aamupäivällä ja nyt on ihana katsella puhtaita pintoja. Vapaapäivähän etäpäivä ei suinkaan ollut, vaan erittäin tuottelias työpäivä, mutta rrrrakastan viikottaista etäpäivääni siitäkin syystä, että sen ajan, kun lörpöttelisin asiaa kollegan kanssa, voin tehdä jotain hyödyllistä kotonakin. Työasiat on nyt kuitenkin jätetty pääsiäisen jälkeen ja edessä on monta vapaapäivää!

Pohdin vielä eilen, mihin veisin perheeni minibreikille ja yhä haaveilen Lapin aurinkoisista hangista, Tallinnan vanhasta kaupungista, Madridin kevätauringosta tai kylpylälomasta. Kaikki ihania vaihtoehtoja! Samaan aikaan, remontti-Ritwaa kutkuttelee päästä maalauspuuhiin seuraavaa rojektia varten. 

No ni, kaikki nämä mahdollisuudet? Vua mitteehä tuota alakaes?

Pääsiäisen ensimmäinen minibreikki alkaa nyt, kun pakkaan kylpytakin taskuun kuivan Happyn Joen ja Essen suklaanaamion ja ihan vahingossa nuoleskelen sen huulilta parempiin suihin. Nythän on sitä paitsi pääsiäinen! Viikkosauna täältä tullaan!

Happy Easter ihkuliinit ja ihanaa minibreikkiä kaikille muillekin!  

  

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Joka kodin kaksi must have-ihonhoitotuotetta



Viikonloppuna äänestettiin ja tarjolla oli luonnonkosmetiikka- ja kevätmessuja - minä kyllä äänestin, mutta messut jätin tällä kertaa väliin. Kuitenkin aiheesta inspiroituneena ja myöskin velvollisuudentunteesta teitä kohtaan, minun täytyy ehdottomasti kirjata tänne nämä joka kotiin kuuluvat kaksi tuotetta. Olen molemmista jotain taatusti lausunutkin, mutta tässä vielä teesit koottuna.

Aloe vera -geeli*) on mainio monesta syystä, mutta kesän tullessa se viilentää auringon kuumentamaa ihoa. Ilman aurinkoakin se hoitaa ihon vaurioita. Ihon tulehdustiloja, näppy, jopa aknea voi helpottaa aloe veralla. 

Aloe veraa voi käyttää myös sisäisesti ja suosittelenkin valitsemaan juotavan version ärtyneelle vatsalle. Sellaisen ohjeen olen bongannut, joka on toteutuskelpoinen kodista löytyvillä perusaineksilla. Laita hunajaa, appelsiinimehua ja ruokalusikallinen aloe veraa lasilliseen vettä. Juo tämä drinksu aamuisin ennen aamupalaa. Shit Magic happens. Hihhi, en malttanut...

Suussa geeliä kannattaa levittää suoraan ikeniin ientulehdusta rauhoittamaan, jos ikenet ovat ärtyneet. Muista kuitenkin hammaslääkäri, mikäli vaiva jatkuu

Selluliittiä ei saa yksistään millään geelillä katoamaan, mutta itse käytän aloe vera geeliä yhdessä kuivakuppauksen kanssa ja voin kertoa, että todellakin toimii. Sattuu ja toimii. Ei kipuu, ei tuloksii. Eiks se niin mene? Pelkkä geeli ei riitä kuppaukseen, mutta sivelen geelin ensin ja siihen päälle öljyä ja sitten aloitan selluliitin karkoitusoperaation.
     
Sitten se vinkki, josta väitteiden mukaan turhan moni ilmeisimmin kärsii, mutta harvemmin siitä huudellaan missään. Aloe veraa suositellaan käytettäväksi peri-ikävässä perävaivassa eli peräpukamien rauhoittelussa. Apteekissa myytävissä geeleissä mukana on usein aloe veraa ja siinäpä se tärkein, hoitava ainesosa onkin, jota voi yhtä hyvin lievittää pelkällä aloe veralla ilman muita ainesosia, joita ei muutenkaan suositella pitkäaikaiseen käyttöön.

Etenkin talviseen aikaan minä kärsin päänahan pölinästä, erityisesti jos en jaksa aina laittaa hiusvettä pesun jälkeen. Aloe veraa voi käyttää myös päänahan hoidossa ja sen sanotaan poistavan myös hilsettä rasvaisemmalta hiuspohjalta. Suosittelen aloe vera -hiusnaamiota kokeiluun.
 
Sheavoi on toinen näistä ihmevoiteista. Tällä parantui ja on pysynyt kurissa esikoisen, erittäin pahasti infektoitunut atooppinen ihottuma. Tämä Inkuton voidepalkin olen ostanut ehkä vuosi sitten eli se on myös todella riittoisaa. Välillä olen reissuja varten leikannut veitsellä pienemmän palan mukaan. 

Sheavoita meillä sipaistaan mihin tahansa kuivaan kohtaan, vaikka kuviville nenän limakalvoille. Meillä ei varsinaisesti mitään muita vartalovoiteita olla käytetty koko talvena. Tässä osin myös laiskuutta, mutta sheavoi itsessään on riittänyt kosteutukseksi sinne, missä iho sitä on kaivannut. Erityisesti lapsilla ihan ehdoton tuote. Tätä sipaistaan myös rohtuneisiin huuliin.

Kesän lähestyessä sheavoilla saa nopeasti pehmitettyä karheat kantapohjat. Tehohoidoksi voi hölvätä jalkapohjat sheavoila ja nukkua sukat jalassa. Aamulla voi askella silkkisin jaloin uuteen päivään. Aah! Sheavoiteesta voisi kirjoittaa vielä pidemmänkin listan, mutta tässä yleisimmät kohteet.  

Aika paljon, mutta niin helposti lausuttu näistä kahdesta! Pysyy taatusti meidän perheen perusvalikoimassa vuodesta toiseen.


*) Aloe vera -geeli saatu
 

 


 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Lundia System 2-laatikon voittaja on...



Kiitos kaikille Lundian arvontaan osallistuneille kivoista muistoistanne ja haaveista, joita jaoitte. On selvää, että Lundiat ovat niitä sekä aikaa että kulutusta kestäviä aarteita, jotka onnekkaimmilla pysyvät mukana lapsuudenkodista lähtien. Onnea on myös tuotanto, joka pysyy samana, jolloin lisäosia saa hankittua vanhempiin tuotteisiin tai sitten voi vaan hankkia uutta. Kevään lähestyessä ylioppilas- tai valmistumislahjaa miettivät, suosittelen kurkkaamaan Lundian valikoimaa, vaikkapa System -laatikko on taatusti ihana lahja.

Monissa kommenteissa kerrottiin, että Lundiaa on ollut jo lapsuudenkodeissa ja mökeillä. Klassikko on kulkenut mukana myös opiskelija-asuntoon ja sieltä omaan kotiin tai sitten harmiteltiin, että Lundiasta oli jossain vaiheessa luovuttu. 

Haaveissa on monella mm. kaunis Soihtu-valaisin, Classic ja Fuuga -sarjat ja System 123 -laatikot. Itse haaveilen eteiseen Halo-kattoplafondeista. Nekin niin kauniita, aina on hyvä olla haaveita! 

 

Omassa System 2 -laatikossani on tällä hetkellä toisen mindfulnessharrastukseni tarvikkeita eli ihania villalankoja. Sukka on kesken ja saa ollakin, kun olen ollut nyt kiinni maalausprojekteissa, mutta eiköhän niitä puikkojakin jossain vaiheessa taas kilkutella.   
 
Suosin arvonnassa jälleen nopeaa ja luotettavaa lottokonetta, joka arpoi System 2- laatikon onnekkaalle vastaajalle nro 27...

Isot onnittelut
M a r j a !


Laitan Marja sinulle ihan pian viestiä ja voit käydä jo kurkkimassa täältä, minkä värisen System 2-laatikon toivot.

Ihan vinkkinä kaikille haaveilijoille, niin tällä viikolla starttaavat Hullut päivät -tarjoavat muuten Soihtu-lamppua pöydälle ja lattialle sekä Fuuga-senkkiä, tv-tasoa ja kaappia, joten nämä tarjoukset kannattaa ehdottomasti kurkata!

Kiitos kaikille osallistuneille ja lupaan, että projekteja pukkaa jatkossakin.

*) yhteistyössä Lundian kanssa