sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Juhlatunnelmia


Voi että, nyt meillä on yksivuotiasta juhlittu isosti se eka viikonloppu. Vielähän ne on anopit syöttämättä ja juottamatta. On se vaan iso juttu. Niin iso, että on iloinen ja haikea mieli yhtäaikaa. Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että ensimmäinen ikävuosi on saavutettu, ja meidän pieni pötkyläinen osaa itse jo vaikka mitä. Siitäpä kai se haikea mieli tuleekin, kun se äidin syli ei olekaan enää se paikka, jossa istutaan rauhassa siihen saakka, kunnes äiti laskee sylistään. Ei, vaan siinä istutaan sen aikaa, kun yksivuotiasta huvittaa. Eikä ainakaan silloin istuta hetkeäkään, kun vaatteita puetaan, vaan kiemurrellaan, mutkitellaan, itketään ja yritetään purra äitiä. Semmoinen se äitin vauveli on. Suurimmat kipinät se ottaa vaipan pukemisesta. Siksipä sitä pottaa treenataankin niin ahkerasti.

Meidän tärkeimmät

Juhlapöytäänkin äiti sai taiottua tarjottaviakin, vaikka hiukan etukäteen mietityttikin. Suklainen-kakkupaperi-problematiikka ratkaistiin, kun Mies ehdotti, että sadattelun sijaan ihan vaan leikkaisin kakkupaperinreunat ja laittaisin uuden paperin kakun alle. Kakku oli pieni ja suklaakuorrute jähmettynyt, joten saatoin hyvin siirrellä sitä, jotta uusi alunen saatiin paikoilleen. Tästäkin melkoinen tilanne saatiin aikaiseksi, ja noin yksinkertainen ratkaisu löytyi. Kuivakka naurahdus tässä kohtaa.

Vieraat oli kutsuttu tiettyyn aikaan, ja jotenkin minulle aiheutti pientä mitensennytsanois - olkoot vaikka tykytystä se, että tulee tekstari, jossa eräs kokoonpano kysyi, sopiiko tulla kahta tuntia (!) aikaisemmin. No sopiiko? Sopiiko? Jäin hokemaan ääneen tuntien samalla miten tuli kamala hiki enkä kuullut enää mitään. Tokenin tästä kuitenkin nopeasti ja huomasin, että sormeni naputteli viestiin: Tottakai, tervetuloa! Sitten jäikin kiillote juustokakusta vain unelmaksi, muutenhan minä olisin sen tehnyt. Tietysti!

Kyllä voikin 1-v synttäreiden järjestäminen saada aikaan niin monenlaisia tuntemuksia, päällimmäisenä äidin ylpeys valtavan ihanasta juhlittavasta!
 
 

perjantai 28. syyskuuta 2012

Leipuri Tunari täällä moicca!

kuva: täältä

Keittiö on sanalla sanoen suklainen. Päätin tehdä 1-vuotiaan kakkuun suklaakuorrutteen (ei se syö sitä kuitenkaan), koska a) en osaa kaulita marsipaania oikeaoppisesti 2 mm paksuiseksi b) enkä pursottaa mitään, vaikka kuinka Städter tylliä omistankin (lukuisia - haluaako joku ostaa? Halvalla.). Kuvittelin osaavani erilaisia pursotustekniikoita luettuani paria blogia parina iltana ennen esikoisen yksivuotissynttäreitä. Kakkua aloinkin itsevarmasti pursotella juhla-aamuna, ja kun kerron tässä nyt, että teen suklaakuorrutetta, niin voitte varmaan visualisoida tuliko samanlaiset kiekurat kuin malliesimerkeissä.

Nyt mä mietin, että teen suklaakuorrutteen pintaan ja sivut kuitenkin pursottaisin vispikermalla. Suoraa pursotusta osaan - jotenkuten. Siinäkin voi tumpuloida. Helposti. Tein suklaakuorrutetta kuitenkin niin reilulla kädellä, että sain kakun kupeetkin peittoon - tahtomattamani. Hupsis, kuorrute valuu.. ja valuu.. ja valuu. Ei s-tana, myös kakkupaperi on ihan suklaassa - tahtomattani. Sen sijaan, että olisin jättänyt valuneen suklaan paperiin hiukan artsysti levinneenä, aloin paniikissa pyyhkiä sitä pois siitä, ja nyt on sen näköinen kakkupaperi, että en edes viitsi kuvailla sanoin.

Strategiani on nostaa kakku paperin päältä uudelle paperille - aamulla. Kannattaako tämä? Ajatelkaa, miten viisaaksi olen tullut, että täältä lukijoilta a.ka asiantuntijoilta tiedustelen keskellä yötä, kannattaako minun nostella tuota kakkua. Juhlathan ovat huomenna, jotta uutta ei sitten ehdi. Jotenkin minua ei yllätä tämä tunarointi. Ei sitten yhtään. Jos polttaisin, niin nyt saattaisin käryttää jotain Belmonttia parvekkeella ja miettiä huulet tiukkana miten pelastaudun, mut emmä polta.

Mä lähden nyt keskeyttämään esikoisen Muumitalon asukkien unet ja heitän ainakin Muumimamman ja Niiskuneidin kakkuun koristeeksi. Älä sano mittään. Minä kyllä tiijän. Pitää huomenna vahtia yhtä kaksivuotiasta vierasta, ettei se jukoliste nielaise niitä. Se on kyllä semmoinen tyyppi, että aina pitää olla syömässä meidän kakuista ne pahviruusut, vaikka olisin saattanut muistoksi haluta säästää. Ups, too late. Masussa jo. Nyt ei olekaan ruusuja - HA!

P.S. Pelasin varman päälle, ja tein myös valkosuklaa-lime juustokakun. Sisko teki mummolassa itelleen synttärikakuks (miettikää mikä sisko minäkin olen - ihan useless) ja vieressä siis seurasin miten tämä tapahtui. Hienot päällisetkin siihen tuli tuolloin, mutta nyt luotan lime-viipaleihin. Ne ehkä osaan leikata. Tästäkään ei ole varmuutta. Huomenna tiedetään, miten kävi. Olen kuitenkin miettinyt tekisinkö tähän kakkuun kiillotteen? Miksi, oi miksi?, te siellä mietitte. No, mitä mieltä? Uskaltaako joku siellä sanoa, että älä helkkarissa pilaa sitä(kin) kakkua!

P.S.2. Hei ihanaa, seurakuntalaisia ja muitakin salaisia lukijoita on tullut hirmuisesti lisää. Mahtavuutta. Kiitos, siunausta ja tervetuloa!

Ostoslista


Olin kirjoittamassa puutelistaa huomisia 1-v juhlia varten ja lähdin kesken kaiken pelastamaan yksivuotiasta imurin lonkeroista (että voikin olla pelottava vehje ihan hiljaisenakin). Sillä aikaa neljävuotias lisäsi listaan ne tärkeimmät. 

P.S. Neljävuotias muuten oppi jokunen viikko sitten kirjoittamaan ihan itse
Terveisin melkoisen ylpeä äiti

Onnekas vesisateessa

kuva: täältä

Illalla, vesisateessa ratikkapysäkillä matkalla kotiin puurohiutaleostoksilta jäin katsomaan valoista kimaltelevia vesilammikoita ja tummia katuja. Siinä seistessä tennarit märkinä tuntui hyvältä. Olo täynnä kiitollisuutta. Kaikesta. Kaikista - paremminkin. Ihanista ympärillä, ja vähän kauempanakin. Kiitos, kun olette. Olen hurjan onnekas.

torstai 27. syyskuuta 2012

1-v Synttärispecial: pikkuOtus alekoodi

kuva: pikkuotus.fi / Anïve for the Minors

Ei päivää ilman 1-v synttäri-iloittelua! Jälleen äitien ja lasten (!) iloksi alekoodi on heitetty ilmaan! Ota koppi!

pikkuOtus tarjoaa -10 % kaikista tuotteistaan koodilla 

antakeearmoo

Alennuskoodi on voimassa syyskuun loppuun!

kuva: pikkuotus.fi / Lily-Balou

Äitillä meinaa vaan ilo vaihtua ajoittain epätoivoksi, sillä ensimmäinen kakunpohja raivattiin uunin pohjalta. **%%! Jos oltais amerikoissa, niin oikeusjuttu painaisi jo niiden harteita, jotka väittävät, että 18 cm kakkuvuokaan voi tehdä onnistuneen kakkupohjan kolmella munalla. Jätän mainitsematta lähteet, mutta kyllä otti päähän, koska ajatuksena oli tehdä ihkuäitien tapaan oma kakku pienille juhlijoille, ja olin alunperin ajatellut, että 2 munaa varmaan on ok, mutta katsoin parhaakseni uskoa muita ohjeita. Pah ja pah! Onneksi kakkupohja nro 2 onnistui - täydellisesti. Eikä tarvinnut juhlia perua. Huokaus! 

Näitä ihanuuksia katsoessa onneksi unohtuu nuo kakku-gatet. OO ja II, sanon ma! 

kuva: pikkuotus.fi / Mina

kuva: pikkuotus.fi /Soft Gallery
kuva: pikkuotus.fi / BANGBANG Copenhagen

Mysteeripöksy

kuva: täältä
Siis miten voi olla, että viime aikoina yksivuotiaan vaipasta on löytynyt jos jonkinlaista tavaraa, joka ei luontaisesti kuulu sinne?

Eilen lähdin kiikuttamaan yksivuotiasta pottaa kohden nähdessäni hänen pysähtyvän ja tiukasti yhteen paikkaan tapittavan katseen. Sain tempaistua vaipan pois - tosin hetki liian myöhään, mutta se ei minua varsinaisesti säpsäyttänyt, vaan vaipasta kurkistanut Salama McQueen leikkiauto! Piti ihan hetki pohtia, että ei kai se tuota olisi voinut nielaista?

Vaipasta on löytynyt myös tutti, sukka ja nyt leikkiauto. Miten nuo tavarat joutuu sinne, ihmettelee tää. Vaikkakin on äärimmäisen terävästä yksivuotiaasta kyse (sanoo esmes koiraa "au-au" - eikoo taitava?), niin ei hän ihan vielä osaa avata bodynsa neppareita ja käyttää vaippaansa minireppuna.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Pandaa etsimässä Punavuoressa


Yksivuotiaan (lue: äidin - kröhm..) ehdottomia suosikkivaatteita ovat tällä hetkellä haalarit, a.ka. onesiet, a.ka jumpsuitit - rakkaalla vaatteella on monta nimeä. Olin päättänyt, että en tykkääkään tuosta Mini Rodinin pandahaalarista, koska kaikki 1-vuotiaan koot olivat loppu joka paikasta. En silti vaan kerrassaan saanut rauhaa. Tiedättehän tunteen. Piinaa ja vaivaa niin kauan, kunnes asia on hoidettu. Näiden tuntemusten kanssa ei ole leikkiminen, mutta ne vaivat loppuvat, kunhan toimii, eikä jää miettimään liikaa. Valitettavasti tämä on parantumaton vaiva, sillä jonkin ajan kuluttua koittaa jälleen uusi tuntemus... Aijai.

Arvaatte varmaan. Oli pakko lähteä päiväkävelylle naapurustoon. Ihan vaan viattomasti päiväunille nukutin yksivuotiasta. Ai katos, siinä onkin punavuoren peikko.


No jos sitä ihan vaan piipahtaisi sisällä, kun ulkonakin on aika viileä..


Bugikset on niin ihanat. Meille ei tullut niitä, vaikka kuinka halusin. Mies ei suostunut. En kyllä unohda sitä. Silittelen niitä sitten täällä. On ne vaan makeet. Neljävuotias keräilee aina ihania, puisia leivonnaisia mukaansa täältä, ja onkin kiva, kun niitä voi ostaa vaikka vaan yhden kerrallaan - (onko ikinä ostettu vaan yhtä, kysyn vaan). Mini a Turen superlämpimiksi kehuttuja rukkasiakin on täällä. Iiiihania. Soreleja olisi kans. Näyttävät lämpimiltä. Taitavat päästä meille kilpailemaan Viikkareiden kanssa. Just onkin neljävuotiaalle jäämässä pieneksi Vikingin talvigoret. Voi pahus sentään, että pitikin sen jalan taas kasvaa.. Molon fleecehaalareita on herkkuväreissä. Yksivuotiaalta puuttuu kokonaan fleecet. Voi pihkurainen, pitikin tulla tänne lämmittelemään.



Tsekkaan vielä ennen lähtöä parit rekit, kun Mini a Turellakin on aivan ihana haalari, ja mitkä supersuloiset värit. Punavuoren peikon Niina kertoi, että Småfolkilta tulee neljä mallistoa vuodessa, eikä ole vielä kertaakaan ollut samaa printtiä kahta kertaa! Niin ja sitten on Mini Rodinit, näistäpä ei muuta, kun ihkujahan nekin. Se on selvä. Olin jo tekemässä poistumisliikkeitä, kunnes huomasin jonkun pinkin pilkottavan haalareiden lomasta, ja ihan selvästi viittovan minulle, että kurkistapa tänne...

EIKÄ!  
MEIDÄN PANDAHAALARI! 
JA YKSIVUOTIAAN KOOSSA! 
EI-OO-TODELLISTA! 

 

 Need I say more? 
Pystyikö tuota nyt vastustamaan? 
Niin arvelinkin, Panda muutti meille
ja äiti sai rauhan.
Aamen.

Että semmoinen päiväunikävely..

1-v Synttärispecial: Lumoan-alekoodi



Meidän ihanimman yksivuotiaan juhlakulku senkun jatkuu - myös täällä blogissa, kuten lupasin, ja nyt jos koskaan kannattaa vinkata sille Miehelle (kröh, kröhhhöm!), että this me wants. Jos ei Mies lämpene (miksei muka?), niin tällaisen voi hankkia myös ihan itse muistutukseksi siitä, kun on vaan niin mainio tyyppi. Kotiäidit, tänään taitaa tulla Kelan palkka!
 
Koodilla "antakee armoo" saa kaikista Lumoan nettikaupan tuotteista -15% alennuksen. Koodi on voimassa syyskuun loppuun.

Eipä tarvitse miettiä, mihinkä Miehen pankkitunnuksia kohta käytetään. Ajatelkaa, miten avulias (ja ihana, ja paras) vaimo olen, kun lahjat-asioillakaan ei tarvitse työssäraatavan Miehen vaivata mieltään, ja olen aina yhtä yllättynyt, ja lahjoihin tosi tyytyväinen. Mistä se mun Mies arvaakin niin täydelllisesti mistä minä pidän? Se on tietysti nää meidän yhteiset vuodet. Sydän, heart, love, pus ja kaikkee. 

tiistai 25. syyskuuta 2012

Mummy goes Missoni


Ciao Bellas,

niin kuin monet muutkin, minäkin kävin kuhisemassa tyttöjen kanssa Lindexin Missoni-markkinoilla. Minulla on aiheesta lempinimikin: migreenimissoni. Kävellessäni Bulevardilla välttelen katsomasta THE Missonin näyteikkunaa, koska minulle oikeasti saattaa tulla migreeni. No minkä helvatan takia pitää vasiten mennä tungeksimaan Missoni-marketille? No sen tautta, jotta koska kaikki muutkin tungeksivat.

Minua kyllä kiinnosti jälleen tämä halpisketju-designer combo (kaapista löytyy Madonnan HM-kynähame - pitämätön, ja Madonnahan ei varsinaisesti täytä mitään designerin tunnusmerkkejä, mutta ihan vaan esmes), ja täytyy sanoa, että meni just niinkuin arvelinkin. Ne kietaisumekot, joita ei ollut kuin yksi mallinuken päällä siinä vaiheessa, kun meidän crew saapui paikalle, olivat sellaista polyesterisekoitetta, että eipä harmittanut, etten saanut sellaista. Sitä paitsi täytyy alkaa totuttelemaan lapasrintoihin imetyksen lopetuksen jälkeen, eikä semmoisia lärpäkkeitä mihinkään kietaisu-unelmaan lätkäistä. 

Se, mikä olisi voinut lähteä matkaani, oli myyjän päällä, ja hän pyöritti päätään säälien, että oot-niin-myöhässä-nainen-tätä-et-saa-enää-mistään.

kuva: lindex.com

Minkä sain, ja mistä olen iloinen, on kuvattu tässä päälläni (näette ihan kasvokuvan ja kaikki - MIKÄ PALJASTUS!). Hei eikö oo muuten mahtava yhdistelmä? 

Takki P.oP, huivi Missoni-Lindex, housut HM

Joka äidin kaikenlaista säätä ja paskoo likaa kestävä takki, (on muuten lapsen oksentamaa maissinaksua taskun saumassa), parhaimmat ikinä syksyhousut, mä niin tykkään tuosta väristä, ja pam! migreenimissoni kaulassa. Vot! Eikun leikkipuistoon töröttömään, kyllä kelepovaa huuvella, että elä syö sitä hiekkaa s-na! 


No joo, tiedetään. Kaunishan minä, ei mahda mitään! ;)

1-v Synttärispecial: Qnuttu alekoodi


Huhuu! 

Mitä mieltä ootte tuosta Mini Rodinin jänöstä? Vakavamielisenä henkilönä ajattelin alkuun, että no onpas, ihan kuin olisi jossain tiloissa, enkä ihan kamalasti tuntenut mitään tuntemuksia. Mikä tilanne on nyt? No mitäpä luulette, jos neiti ykköselläkin on Rabbit mekko? 


Siis tuo jänishän on kerrassaan ihana! Tykkään niin tuosta ilmeestä, joka mulle sanoo, että ihansama, oon joka tapauksessa tosi magee tykkäät SINÄ musta tai et. Mummo. Sanookse teille mitään? :) Ja tää haalari on niin ihku, että voisi vaikka kiljua! Tai no, ehkä ei ihan, mutta melkein. Väri on oikeasti tosi tummansininen, mutta kuvaushetkellä oli niin upea aurinkoinen ilma, ettei voinut mitään. Onpahan luonnonvalossa. :D 


Ai niin muuten, nyt alkoi tässä blogissa Juhlaviikot. Tai virallisesti 1-v synttärispeciaalit! Tai ihan vaan ihanat hulinat! Tiedossa luonnollisesti kaikkea ihanaa, kun onhan meillä niin ihana yksivuotiaskin!

Juhlakattauksen saa aloittaa Qnuttu, joka tarjoaa - 10 % koko valikoimastaan koodilla: 

Beaublog

Kamppiskoodi on voimassa syyskuun loppuun (HUOM! isoB ja loput pienillä kirjaimilla, sitten toimii alekoodi.) Juhuu!

Piipahdin viikonloppuna Qnutun warehousella a.ka varastolla hypistelemässä, ja siellä se Mini Rodinin pupukin meidät hurmasi niin, että en vaan voinut vastustaa tuota mekkoa - mitenkään!, ja kassiinhan se ryökäle hyppäsi. Ihan itsestään, voisin miltei vannoa.



Entäs nämä Beau LOvesit,  ovat kyllä hauskoja, ja ne, jotka ovat surkutelleet, etteivät omat lapset mahdu Beau LOvesin mittoihin (4v saakka) enää, voivat hypätä kattoon, sillä semmoinen ihme juttu on, että myös Beau kasvaa, ja sen äitylihän tekee sille isompia vaatteita, ettei Beau-polosen tarvitse ilman olla. Siis tulossa on! Näin minulle osattiin kertoa Qnutussa.

On se mahtavaa! Tuliskohan meille vielä se poikavauva..? Hmmm. HAHHAHHOHHOH! Ai että, mä kerron välillä niin hyviä juttuja, että ne naurattavat vain minua ihan hirveesti. HIHHIHHIH! Ihan kauheeta, tää nauru eikun vaan jatkuu. Huhhuijjaa! Oh well, polkaistaanpa nämä synttärispessut nyt käyntiin ennen kuin pitää lähteä pistämään joku tenatensku pöksyyn, ja se ei muuten naurata. Minuakaan. MOIDO!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Vuosi


Reilu vuosi sitten käskin Miehen kuvata tuota valtavaa vatsaa, joka piti sisällään ihanaa vauvaa. Reilu vuosi sitten panikoin, miksi vauva ei ole jo syntynyt normaalisti ennenaikaisena, kuten isosiskonsa ja serkkunsa. Näin silmissäni pisteitä, mittasin joka päivä verenpainetta kymmeniä kertoja, ja minulla oli jo vaikka mitä (kuviteltuja) tiloja, koska oli niin perin kummallista, että vauva ei ollut vielä syntynyt. Ukki oli hypännyt eestaas Helsingin ja mummolan väliä, jotta olisi tuolloin kolmevuotiaan kaverina, jos lähtö laitokselle tulisi. Ei tullut.

Siskoni ja ihanat siskontytöt olivat tulossa luoksemme, koska olimme saaneet heiltä lahjaksi Helsingin kaupunginteatteriin liput Kolmeen iloiseen rosvoon. Itse olin ilmoittanut itsevarmasti jo alkuraskaudesta, että en harmikseni pääse esitystä katsomaan, koska meillä on silloin pieni vauva! Kuvittelin ja olinkin täysin varma, että esityksen aikaan vauva olisi ollut meillä jo vähintäänkin kuukauden ajan.

Aamu koitti, ja minulla oli tunne, että ehkäpä vauva tuleekin tänään, enkä oikeasti pääse esitykseen. Pientä fiilistä tulevasta oli heti aamusta lähtien, mutta hyvin epäsäännöllisesti, ja kävin ihan normaalisti ruokakaupassa iltapäivällä. Ihmettelimme siskoni kanssa näitä pieniä supistuksen tyylisiä tuntemuksia, joista en vielä varsinaisesti miksikään muuttunut (lue: apua-huutavaksi-olioksi-joka-ei-voi-tajuta-miten-järkyttävää-kipu-voi-ollakaan).

Ilta koitti, ja olin soittanut Kätilöopistolle kertoakseni epäsäännöllisistä ei-kivuliaista supistuksista vain kuullakseni siellä olevan sulku. Ei välttämättä sellainen asia, jonka haluaisi kuulla, jos olisi synnyttämään lähdössä. Enhän minä tosin tuolloin ollut. Olin huolissani, koska vauva oli ollut niin hiljainen, ja olin päättänyt, että kunhan teatterilaiset lähtevät matkaan, niin menemme kuuntelemaan vauvan sydänääniä, ja tarkistamaan, että kaikki on hyvin. Muistan pohtineeni hiukan hätääntyneesti, tuleeko lapsestani espoolainen, jos täytyykin mennä Jorviin, jollei sulku pian pääty. Soitin Naistenklinikalle, josta meidät toivotettiin tervetulleiksi sitten kun siltä tuntuu. Olin niin rauhallinen ja liian normaali kuulostaakseni siltä, että synnyttäisin lapsen kolmen tunnin kuluessa. Lähdimme kuitenkin matkaan, koska minua huoletti vauvan vähäinen liike.

Hurautimme taksilla sairaalaan, jossa meille kerrottiinkin, että sulku on Kätilöopistolta ohi, mutta katsottiin tilanne kuitenkin vielä. Vauva voi onneksemme hyvin, ja minua hävetti, koska halusin tosiaan lähteä sinne Kätilöopistolle. Synnytys oli siis hyvinkin käynnissä, mutta me lähdimme kiitos ja anteeksi -fiiliksin odottamaan jälleen taksia Naistenklinikan ulko-ovelle. Kätilöopistolle saavuttuamme pääsimme ammehuoneeseen, ja hihkuin ilosta, että mahtavaa pääsen uimaan! Tilitin kätilölle, että siis onko siistiä, kun en ollut saanut koko kesänä uida eikä meillä ole ammetta kotona. Aina hotellissakin toivon ammeellisen huoneen.. Oijoi mikä sekopää. Mies istahti villapaidassaan kiikkustuoliin, ja kaivoi lehden kassistaan (vinkiksi isille, että villapaidassa saattaa tulla vähän lämmin, vaikka toimiikin vain tsemppaajan roolissa synnytyssalissa). Kello oli tuolloin 19.15, ja Mies tiedusteli jo milloin seuraava vuoro tulee. Hän totesi tietävän oloisena, että täällä menee varmaan kauan, kun tuo yksi ui tyytyväisenä tuolla altaassa, ja näyttää enemmänkin siltä, että tilaisi margaritan allasbaarista, kuin kovin pian synnyttäisi. Klo 21.30 vaihtuu vuoro, saimme kuulla.

Minä senkun vaan polskin ja luin Annaa. Siinä oli juttua naisesta, joka tänä päivänä toimii Pierre Cavallon toimitusjohtajana, ja jolle brenkku maistui ihan liikaa. Yhtäkkiä kesken jutun lukemisen ja erittäin leppoisien tunnelmien kuului pikkuinen naps-ääni. Lapsivesi! Siitä menikin vajaa pari tuntia, joka piti sisällään tajuttomia ilokaasupöllyjä, naurukohtauksia, armon anomisia, epätoivoa, tsemppausta ja vannomista, että tämä on sitten viimeinen kerta, kun minä olen täällä. Kuulitko sinä?!, ja viisaita toteamuksiani tyyliin: Kyllä tämä lapsen tekeminen on aikamoinen savotta! (just olin vetässyt pikkuiset kaasut. Ihan tosi??). 

Ja juuri ennen vuoron vaihtumista - Kätilöopiston kellon ollessa 21.24, meidän rakkaasta esikoisestamme tuli isosisko, kun ihana, rakas tyttäremme syntyi. 

Ihana, kun vihdoin tulit rakas.

Ensimmäisen aamun näkymä sairaalan ikkunasta kahden tyttären äitinä.

Äidin muruset



Pupulle tuli kaveriksi serkkujen tuoma Sophia-kirahvi

Voi ihanuus!

Pikkuiset varpaat tädin sukkatehtaan tuotoksissa

Ja hups! Haloo kuuluuko? Aivan yhtäkkiä minä olenkin 1-vuotta vanha!

Äitin rakas 1-vuotias, sinne se jo lähtee maailman ääriin! EI SAA! Snif ja nyyh!

Äiti älä pelkää
kyllä pidän itsestä huolen, 
ja laulan pappadaduda pa 
duda dapa.
(Maailman toisella puolen / Haloo Helsinki)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Mitä lahjaksi yksivuotiaalle?

kuva: minirodini.com

Voi apua! Mitä lahjaksi yksivuotiaalle, jos koti on jo ylikansoitettu pehmoleluilla, fisherpriceilla, brioilla ja duploilla? Myös vaatteita on ihan överisti, mutta niitä tarvitaan aina, vai mitä? Mutta mitä muuta? Lapsi ei itse välttämättä niitä pehmeitä paketteja kovin korkealle arvosta. Nimim. Vähänkö otti päähän saada joku pussilakanasetti lapsena. 

Jostain syystä äitille itselleen (ylläri?) kohdistuvia lahjoja tulee tosi helposti mieleen. Aivan loistoideoita muistoksi ekasta vuodesta, kuten esim. aivan ihania kotimaisia Lumoan-koruja, joihin saa lapsen/lasten nimet tai minkä vaan arvonimen (pyhimys / marttyyri tms.), jonka haluaa koruun taottavan. Lisäksi korusta voi tehdä millaisen haluaa helmien tai muiden materiaalien avulla. Me love.



Toinen mitä olen ajatellut, tulisi seinille, ja koska en vielä ainakaan ole Therese Sennerholtin Helvetes jävlä skit -printtiä raaskinut hankkia, on olemassa jälleen kotimainen vaihtoehto Walldesign.fi, jonka printit paljoltikin muistuttavat ed.mainitun designerin tuotoksia. Olen pohtinut näitä Päivämäärä-tauluja. Nimillä tai ilman.


No niin, siis nämä selvät, mutta mitä sille yksivuotiaalle?

Nosh Organics alekoodi

kuva: noshshop.com
Hoi!

Äiti-ihminen täällä tekee niitä äitien töitä eli siivoaa. Voijee, miten mä nautin!

Siinä ohessa löytyi Nosh Organics 5€ alekoodi: FU verkkokauppaan. Voimassa 15.10.12 saakka ostosten ollessa väh. 20€.

Pakko jatkaa tätä (loputonta) hommaa. Terve!

 

lauantai 22. syyskuuta 2012

Ensi kerralla...

kuva: blogs.babble.com

...kun päätät leikkiä leipuria, varmista nyt vitpersaa, että sinulla on riittävän isoja vuokia kuppikakkuja varten, eikä jotain tosi kivannäköisiä  - hmmm? minikonvehteja varten. Sanomattakin selvää, että 1-v synttärileipominen on lähtökuopissaan. Pahasti.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Me ollaan ihan rasavillejä!

Päästä varpaisiin Polarn o Pyret


Kuvat kertovat - ainakin tässä tapauksessa - enemmän kuin mitkään sanat voisivat koskaan kuvata juuri näitä ilonhetkiä!



Taustalla soi Kaartamo-Kuustonen-Kettunen taukoamatta ja tosi kovalla (pahoittelut naapurit)! Kyseinen veisu valikoitui neljävuotiaan itse valitsemalta levyltä erinomaiseksi riehumismusiikiksi. Voi miten lystiä!

Perfect match


Minun Ihana valmiina syksyn ulkoiluun 
(siis kontrolloidusti kaupungille rattaissa
ei kai herravarjele tuolla takilla missään kuralätäköissä ryömitä!)



Mini a Turen takki löytyi Punavuoren peikosta 
ja aluksi sen sävy ei äitiä oikein miellyttänyt. 
En löytänyt siihen oikein mitään just sopivaa hattua, 
kunnes oikaisimme lahden yli Tukholmaan ja voilà! 



Siinä se on perfect match!

torstai 20. syyskuuta 2012

Kurikset






Ylärivi:
Molo Zareb Skydiver - kuva: nordickids.co.uk
Didriksons - kuva: lillis.fi
HM - kuva: hm.com/fi

Keskellä:
Lindex - kuva: lindex.com
Sadetakki Petit Bateau - kuva: fi.babyshop.com
Reima - kuva: reimashop.fi

Alarivi:
Ticket Outdoor - kuva:.ticket2heaven.dk
Kappahl - kuva: kappahl.fi
Rukka - kuva: rukkarainwear.com

No mihin perhanaan se Popin kuva jäi tuosta kollaasista? No pannaan tuohon!
 
Ihan alin rivi:
Polarn o Pyret - kuva: polarnopyret.fi



On aika kurishankintojen! 

Kävin tänään Stockalta kuminauhaa neljävuotiaan kuristen jalkalenksujen uusimiseen, jonka aion varmasti tehdä, vaikkakin uudet kurikset on hankintalistalla!

Kriteeristö: 

- neljävuotiaan omat toiveet: aamulla keltainen, illalla pinkki. Eli keltainen tai pinkki ja jos pelataan uhkarohkeaa, niin lila - ne ovat varmat valinnat. Musta ei ole.
- ei fleeceä. 
- henkselihousut (ei takkia). Kollaasissa on Petit Bateaun takki keskellä koristeena. Piti muuten katsoa kaksi kertaa sen hinta. 95 fuckin' 50 (95,50 €)! KYLLÄ! Onkohan siinä jotain erityistehosteita, kuten rankkasateen sattuessa siitä tuleekin kumi..VENE!?

Tämä kombo rajaa mm. Ticketin melko hyvin ulkopuolelle. Tuo takittomuus ei ole must, mutta olen huomannut, että ei sitä niin tarvita, siinä missä kurahousuja. Meillä ei puistoissa hengailla, jos taivaalta sataa. Päiväkotiolosuhteissa pienet sateet saa luvan kestää ihan normaali takki tai haalari. Normaali as in tuhansien vesipilareiden kyllästyttämä takki. Eihän niitä muita nykypäivänä ole olemassakaan. On tämä maailma. Ennen kastuttiin likomäriksi, eikä käynyt kuinkaan, kuin ehkä vähän palelsi. So what!

Nykyiset speksit: Ticket to Heaven Rubber rain, väri musta.  Jep, what was I thinking, tätä saan kuulla aika usein neljävuotiaalta EIHÄN MUN LEMPIVÄRI EDES OLE MUSTA! ÄITI! Takissa sentään on muutakin väriä (sitä ei tosin paljoakaan pidetä, kuten on jo mainittu).

Ehdotuksia, vinkei?

Absolute no-nos?

---

EDIT: Lisätty 21.9.

kuva: testfakta.se