maanantai 30. kesäkuuta 2014

On ilimoja pielly



 Sataa.. 
ihan joka jumalan päivä.



Paistoi...
about yhtenä päivänä kesäkuussa 2014.

Kyllä nyt on suomalaisilla small talk -aihetta kerrakseen. Veikkaillaan milloin lämmin rintama suvaitsee saapua, kun juhannuskin meni pakkasta piellessä. Pitäskö ottaa äkkilähtö vai tuleeko se helle just silloin. Todellinen jännitysnäytelmä. Ihan kuin se olisi jotenkin itseltä pois, jos siellä Roodoksellakin paistaa. Vaan kyllä se on.

Allekirjoittaneetkin odottavat viikonlopun yli, josko ne helteet tulevat. On luvattu. Mikäli ne tulevat, pysymme kotimaisemissa ja matkaamme onnellisina Uunisaareen uimaan ja nautiskelemaan elämästä. Aurinko lämmittää varpaita, lapset kiljuvat rannalla. Äiti on hyvällä tuulella. Ei sillloin oteta äkkilähtöjä.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kesäloma korkattu



Kuten sovittu, ne helteet alkoivat ekana lomapäivänäni ja se startattiin kahvin ja jäätelön merkeissä. Harmillisen harvinaisen ja niin ihanan auringon helliessä jatkoimme ulkoilua puistoilun merkeissä. 


Oikaisimme leikkipuistoon Koffin puiston läpi, jonne Pride-kulkue oli hetkeä aiemmin Senaatintorilta kulkeutunut. Puisto oli täynnä sateenkaaren sävyihin sonnustautunutta porukkaa. Tytöillä riitti ihmettelemistä kulkiessamme puiston läpi ja kysymyksiä, onko sateenkaari-päivä vain kerran vuodessa, mitä se tarkoittaa se sateenkaari, jne. sateli ilmaan. Kysymykset jäivät kuitenkin ilman vastauksia, kun huomion kiinnitti pomppulinna! 


Jäin kuitenkin pohtimaan, mitä olisin sanonut - miten kuusi- ja kaksivuotiaalle osaisin sateenkaarilaisista kertoa - ilman tiedostettua tai tiedostamatonta asenteellisuutta. Silloin en voi ainakaan kertoa, ettei näitä ihmisiä kohdella lain edessä samoin kuin meitä muita. Siinäpä sitä asenteellisuutta jo onkin. Huomasin oman vajaavaisuuteni, kun esikoinen jokin aika sitten kertoi, että vaikka yleensä mennäänkin pojan kanssa naimisiin, hän meneekin tytön kanssa. Totesin tuolloin ääneen mahdollisimman kepeästi, että aijaa okei. Myöhemmin kun tyttäreni kertoi pussailleensa päiväkodissa ja huokaili Eskon perään, olin helpottunut. Sanoinko jotain jostain asenteesta


Aurinkolasit kaivettiin talviteloilta

Tänään jo tutuksi tulleen vesisateen piiskatessa kesäkatuja (annettakoon anteeksi, lomanihan virallisesti alkaa vasta huomenna), taidamme suunnistaa alennusmyynteihin! Tähänkin pätee se viisaus: Tee sitä, mikä tekee onnelliseksi


Walldesign.fi
 





 

torstai 26. kesäkuuta 2014

Like riding a bike

kuva
Kaksi aamua. Sitten on kesäloma.

Kesäloman jälkeen on jotain. Aika jännää. Äitiyslomalaisetkin näemmä palaavat joskus töihin ja kun on yt:t, jotka estävät rekrytoinnit, on aika hypätä fillarin selkään ja jatkaa matkaa. 

Mitään käsitystä ei ole, kuka rahoittaa kaiken tämän elokuussa. Toivottavasti se on joku tosi antelias taho. Jostain syystä en jaksa nyt yhtään hätäillä. Kesäloma on loma, en suostu yhtään stressaamaan, mihin kuulun loman päätteeksi.Minä aion lomailla. Mietitään asiaa uudelleen loman päätyttyä. Melkoinen lupaus itselleni, mutta asiat järjestyvät, kuten ne aina tekevät.

Helteitä kohti!

P.S. Miksi joku amerikkainen lupaa meille kuumaa heinä- ja elokuuksi? Miksi Pekka Pouta ei sano mitään?


tiistai 24. kesäkuuta 2014

75 Avenue des Champs Elysées


 

Pariisista ei voi olla puhumatta ilman ettei mainitse macaronseja. Ei tarvinnut kulkea pitkältikään rue tai avenueta pitkin ilman ettei pâtisserien ikkunoissa näkynyt toistaan hempeämpiä, pastellinsävyisiä pieniä suussasulavia taideteoksia; pièces sur l'art.


Eräs Monsieur Pierre Desfontaines keksi kerran 1900-luvulla liittää macaronskuoret yhteen, eikä reseptiä ole muutettu sittemmin. Macarons makuja on lukematon määrä ja valinta on odotetusti vaikeaa.


Oma suhteeni macaronseihin on erityisen lämmin. Kuusi vuotta sitten tarjoilimme vaaleanpunaisia macaronseja esikoisemme kastejuhlassa. Tilasin ne juhliin Välimäen Hansin silloisesta La Socièté du Cochon ravintolasta silloiselta vaimolta - saattoi myös olla nykyinen, sopi vain lauseyhteyteen. Ei takerruta epäoleellisuuksiin. Macaronsit kulkeutuivat juhlapaikalle mummolaan junakyydillä ja selvisivät koettelemuksesta moitteetta.

Matkalukemista ja matkajuomaa

Juurikin Ladurée macaronsit ovat eräänlainen instituutio Ranskassa. Madame (H)elena Petäistö mainitsee uusimmassa oppaassaan Pariisi, Versailles, Giverny vierailevansa säännöllisesti ko. ravintolassa. Niin siellä vierailee monet muutkin. Jonot shopin puolella 75 Avenue des Champs Elyséellä ovat melkoiset, mutta Ladurée macaronseja saa esim. tavaratalo Printempsin katutasolta. Eikä tarvitse välttämättä edes Pariisiin lähteä, Laduréella on myös online boutique, josta saa tehdä tilauksen myös tänne Pohjolaan, jos vaan raaskii myös postikuluihin sijoittaa sievoisen summan. Vaan ei se ole sama asia. Toinen on tietysti usko omiin kykyihin. Nimim. macaronseja leivottu, tuloksena jotain ihan muuta.

Toin tuliaisiksi kotiin tietysti juuri näitä macaronseja valitsemassani kauniissa rasiassa. Sen tyhjennyttyä sillä on nyt oikeutetusti virka korurasiana ja muistona mukavasta matkasta.


Ladurée macarons pour moi





sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Viikonloppulomalla... ilman lapsia!



Hotellin kulmilla

Viikonloppulomalla... ilman lapsia. Tätä lausetta ei tässä forumissa ole liiemmin viljelty, vaan niin tuli se viikonloppu meidänkin perheeseen, kun jätimme lapset ihan koko viikonlopuksi mummon ja papan hoitoon ja lähdimme matkaan. Rasti seinään.

Ajatus matkalle lähdöstä virisi jo alkuvuodesta, ei suinkaan lähtökohtaisesti siitä yhteiskunnallisesta velvollisuudesta hoitaa parisuhdetta, viettää aikaa puolison kanssa ja mitä näitä on, joita lähes kaikki julkaisut vauvalehdistä Hesariin jaksaa tuutata ilmoille, vaan ihan siitä syystä, kun mietimme lahjaa pyöreitä vuosia täyttävälle isällemme. Aika yhdessä puolison kanssa tuli tässä niin kuin mukavana lisänä. Eikä siinä vielä kaikki! Tarina kertoo seuraavaa:

Sankarin tyttäret (a.k.a siskoni ja allekirjoittanut) päättivät erään työpäivän aikana soitetun pikapuhelin aikana varata samoin tein lentoliput kaikille meille aikuisille ja idea oli, ettei kerrota sankarille etukäteen, että oppaiksi lähtevätkin myös tytöt ja vävyt! Yllätyyyyyys!


Sacre Coeurin liepeillä

Tuo spontaanius kannatti, nimittäin vasta lentolippujen varaamisen jälkeen iski järkytys siitä, miten tästä kerrotaan lapsille ja miten ne lapset - ja mummo ja pappa (!) sen viikonlopun oikein pärjäävät. Strategia oli kertoa matkasta - ei yhtään aiemmin kuin - viikkoa ennen matkaa. Esikoiselle matka oli suurempi huolen- ja surunaihe kuin kuopukselle, joka ei varmasti edes ymmärtänyt, mistä oli kyse. Mummo ja pappakin jaksoivat lähetellä rauhoittavia lopettakaa se skitsoilu siellä -viestejä, joten ei tarvinnut hysteerisesti kelailla, miksi ne ei vastaa viesteihin


Ma vie en rose - Pariisi täynnä ruusuja!






Ukin synttäreitä juhlittiin vapun alla - niistä täällä -  ja lahja annettiin tuolloin! Luvattiin myös selvittää etukäteen kaikki bussikuljetukset, kartat, liput pakollisiin turistikohteisiin, jne, ettei tarvitse jännittää. Yllätys oli vielä yllätys! Voi apua, että meitä jännitti! Voin muuten kertoa, että kamalan rankkaa oli tämä valheiden taakka. Totesimme siskon kanssa, että ollaan matkalla varmasti ihan poikki, kun saa vihdoin tunnustaa, mitä on kantanut sisällään koko kevään ajan.

Tuli lähtöaamu ja olimme olevinaan sopineet, että lentokenttävirkailija tuo synttärisankarille liput kentälle ja itse asiassa me mentiin lippujen kanssa kentälle. Täydellinen suunnitelma. Pohdimme rikoskumppanini kanssa, että oli suuri ihme, ettei meitä otettu kiinni lentokentällä erittäin epäilyttävän toikkaroinnin vuoksi. Me nähtiin isä, mutta piti pysyä piilossa, jottei isä nähnyt meitä. Note to self: urasuunnittelussa huomioitava: ei yksityisetsiväksi. Erityisiso kiitos vielä siskolle kaikista järkkäilyistä! Susta ehkä olisikin Sherlock Holmesiksi.

La case de cousin Paul - Paulin pallot!

Long story short.. Saavuimme kohteeseen, kaikilla oli mukavaa, yllätys onnistui ja oli iloinen sellainen saajalleen. Pariisihan itsessään on aina vaan ihana. Näin äitinäkin. Viime käynnistä oli ehtinyt kulua lähes viisitoista vuotta (omg!). Pariisia en lapsiperheen kohteeksi suosittelisi, mutta näin jo mielessä, että ehkä joskus isompien tyttöjen kanssa olisi aika ihana huokailla Champs-Elyséen varrella ja poiketa Tiffanylle, kuten nyt siskon kanssa suunnittelimme. Oi että. Mitä sanot sisko, olisiko hyvä kymmenvuotissuunnitelma - me kaikki tytöt Pariisissa vuonna 2024?

Hotellissa


Huoneessa (päällä Vieton keeppi)

Hotellia voin suositella ja kertoa siitä enemmänkin, jos kiinnostaa. Itse varasimme hotellin ystävän suosituksesta ja kannattaa hyödyntää esim. TripAdvisoria hotellin tasoa määriteltäessä. Hotellin omat kuvat voivat olla vaikka miten fiinit, mutta todellisuus voi olla toinen. TripAdvisorissa on kävijöiden puolueettomia kommentteja ja kuvia. Meidän hotelli oli korttelin päässä Champs Elyséeltä ja oli kaikin puolin erittäin hyvä valinta. Hintaan kuului myös ranskalaisittain poikkeuksellisesti laadukas aamiainen. Kadulta kuului sen verran meteliä yöllä, että minä herkkäuninen heräsin siihen, mutta tästä huolimatta palaisin tänne takaisin.

Matkagarderobista sen verran, että viikonlopun reissuun voisi kuvitella pakkaavansa aina aivan liikaa vaatteita. Kannattaa kuitenkin varata vaatteita niin helteen kuin jääkylmän ilman varalle - ihan niin kuin Suomen kesään. Itselläni oli kasa vääriä vaatteita, mutta yksi onnistunut oli Harakanpesä Shopista mukaan saatu Vieton keeppi, joka on ollut käytössäni niin töissä, juhlassa kuin Seinen illallisristeilylläkin. Keepistä erityisesti mainittava, että se on käsinmaalattu ja Helsingissä tehty. Se on saanut ansaitusti kehuja osakseen.

Matkanjärjestäjät in disguise

Oli meillä vaan mukavaa!
 
Merci beaucoup!
 
Pariisi Seinen illallisristeilyltä kuvattuna


 

 

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Parit vinkit juhannuksen viettoon

Fleecetakissa juhannuksena - ei paljoo naurata! 

Hei siinä odotellessa kelien lämpenemistä voi hyvin viettää aikaansa alekaupoissa. Illaks kirkastuu (ainakin putelit kihkih!), usko pois! Siis voi jee, mitkä ilmat! Me korkattiin aleostokset eilen PoPista ja Marimekosta. Ja hei tuota kuvan Fredriksonin raitalätsää näytti olevan saatavilla vielä ainakin Ratkiriemussa. Ihan paras kesälätsä on ollut!

Mukaan Marimekosta tarttui vain pienemmälle t-paita ja leggarit - johtuen siitä, ettei isoja kokoja enää valmisteta. Käsittämätön linjaus, mutta en pui sitä tässä sen pidemmälle. PoPista mukaan tarttui kuopukselle windfleecetakki, kun näitä on vuosi toisensa jälkeen joka paikassa kehuttu, joten kuinka voisin jättää hankkimatta. PoPin tämän vuotiset vk-vaatteet jäävät roikkumaan rekkeihin, niin paljon on niistä - etenkin takeista - kuulunut valitusta. Meiltä löytyykin onneksemme edellisvuosien ns. hyvää kamaa. Nyt oli aleprossat 30% ja kantistilillä oli ylläriviitonen odottamassa, niin ei jäänyt paha hinta takille. Suomen kelit huomioiden on sellainen all-year-round -takki. Brrrrr.

Itselläni listalla:
- silmälasit

Tämän hankinnan tehtyä voisikin hyvin pidättäytyä muista ostoksista, mutta kannattaa ne alet vähintäänkin tsekata. Sivupalkista voit valita kaupan: Stockalla ja Babyshopissa on jo isotkoht alet sekä Gugguuta ja Papun Nappikaupunkia on alehintaan Harakanpesä Shopissa.

Joko oot tehnyt hyviä alelöytöjä?

Nyt minä laitan midsommarfiilikset säästä huolimatta täpöille - nyt se sitten jo sataakin -  ja alan keittää uusia perunoita kesäkattilassa, laitan grilliin maissia ja halloumia, nostan savulohen ja mansikat pöytään ja suatanpa sihhauttoo siiturinkin auki. Valkkarinkin laitoin hämäykseksi jääkaappiin. Ties vaikka se naksahtaa auki. Ei tiedä tästä juhannuksesta, mihin kääntyy. Tshih!

Iloa ihanaiset!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Jäätelöö!



Ulkona olevasta säätilasta en suostu mainitsemaan mitään. Korkeintaan sen, että hiukan pyöräytin silmiäni, kun lapset toivoivat kaupasta jäätelöä! Se taitaa olla niitä herkkuja, joiden kulutusta ei lämpötilat säätele.

Hehkutan aika ajoin kotimaista designia ja käsityötä, on se Papu tai Lumoan, nyt on vuorossa kotimainen lähijäätelö, joka valmistetaan käsityönä Heikin, Ilkan ja Saulin toimesta. On vaan ihan pakko vinkata, jos et ole aiemmin maistanut 3kaverin jäätelöitä, niin älä kulje ohitse, jos jossain oranssin purkin paikallistat.

On mukava ajatus, että kotona herkuttelemamme jäätelö on saatettu valmistaa samana päivänä helsinkiläisellä jätskitehtaalla. Jätskin maito ja kerma on noudettu kotimaisilta tiloilta. Marjat on poimittu kotimaan metsistä tai kotimaisilta marjatiloilta. Tykkään, tykkään!

Oma lähikauppamme on näillä varustettu ja koko perheen suosikki on vanilja&mansikka, äiti tykkää mustikkapiirakan makuisesta mustikka&kardemummasta, ja tänään silmäni osui uutuuteen, joka on ehkä haettava juhannuksen juhlahumuun - villasukissa nautittavaksi.


kuva: 3kaverin jäätelö


Hauskaa juhannuksen odotusta!
Muista villavaatteet!
 

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Mini Rodini AW14

kuvat: Mini Rodini

Ensi talven Mini Rodini kurkkaus.

Vaikuttaa siltä, että näitä ei ihan hirveästi tule meille. Hiiriä ja juustoa. Ei mikään niin tosi ihku kombo mun makuun. Mitä tuumaatte?


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ravintolassa lasten kanssa - uhka vai mahdollisuus?

Aamupalalla

Hei eiks me mentykään reissuun ilman lapsia? No mentiin, mutta äitinähän sitä ajattelee lapsiaan ihan koko ajan. On ollut ajatuksissa kirjoittaa jo aiemmin edellisen matkan fiiliksiä ja kokemuksia liittyen reissussa ruokailuun, joten ennen matkalla ilman lapsia -postausta, on tämän vuoro.

Ajatus ruokailusta ravintolasta ei ole kuulunut meidän koko perheen agendaan -- vuosiin. Olemme useimmiten hylänneet ajatuksen siitä syystä, että olemme pyrkineet hallinoimaan verenpainettamme ja syöneet kotona. Syitä ei tarvinne toisille perheellisille eritellä. Reissussa puolestaan on toinen tilanne.

Kävimme Tukholmassa koko perheen voimin ja söimme laivan ravintoloissa niin aamupalat kuin päivällisetkin. Verenpainemittari ei ollut käsivarteen kytkettynä, mutta sille ei ollutkaan kovin suurta tarvetta. Pientä kiipeilyä ei lasketa (ks. kuva); ei tarvittu edes laastaria. Kesälomaristeilijöille vinkiksi, nämä kokemukset tulevat uudistuneelta Silja Serenadelta.




Laivan startattua Olympiaterminaalista, buffetin eka kattaus oli käynnissä. Ajatus siitä, että tuossa kohtaa syöminen olisi se ideaali, sillä seuraava kattaus, jossa me olimme, oli vasta klo 20. Olin maalaillut etukäteen jo ne perusuhkakuvat ilmoille, ettei pari- eikä kuusivuotiaammekaan voi mitenkään jaksaa odottaa, kun äiti ja iskä fiilistelee kalatiskillä. Laivan buffetissa olemme tykästyneet etenkin kaloihin, ja saturaatiopiste alkaa jo lähestyä, kun on skagenit, sushit ja lohet masussa, vaikka ei vielä ole lämpimiä edes maisteltu. Buffetissa oli myös suosittu tex-mex -osasto, joka me skipattiin, mutta antipastoista etenkin manchego-juustoa tuli viipaloitua lautaselle. Tarjolla oli myös uusi avokadopasta eli trendikäs pulled pork. Oletteko muuten tehneet itse? Täytyisi kokeilla.

Kuusivuotias navigoi ravintolassa tottuneesti ja kantoi ties kuinka monta lihapullalautasta pöytään. Tämä perinteinen buffetin komponentti maistuu aina. Ei tarve uudistua tällä sektorilla. Ruokailu eteni mukavasti, eikä ketään ihmeeksemme väsyttänyt. Ruoka oli helppoa syödä eikä syömistä muuten tarvitse rajoittaa lasten buffetiin, vaan mieluisia syötäviä voi poimia muistakin linjastoista. Rauhallisen ruokailun edesauttamiseksi äidin ja iskän tehtäväksi jää varmistaa, että mieluista syötävää löytyy koko ajan lasten lautasilta.


Aamupala oli buffetissa myös turvallisen tuttua. Mahat saimme täyteen. Kahvit, mehut, erilaiset leivät, leikkeleet, hedelmät, myslit ja makeatkin löytyivät meidän pöydästämme. Tukholmassa pääsimme pitkälle ennen kuin oli kenelläkään nälkä.

Meillä on ollut tuuria saada buffeteissa pöytä ikkunan ääreltä, ja etenkin Tukholman liepeillä saariston maisemat ovat upeat, mutta milloinkahan muistaisi laittaa tarpeeksi päälle, sillä siinä kohdassa on melkoisen viileää. Ei silti niin viileää, etteikö jäätelö olisi maistunut lapsille.

Tavolàta Ristorante Italiano

Paluumatkalla muutimme kurssia ja ruokailimme italialaisessa Tavolàtassa. Tunnelma oli rauhallisempi kuin buffetissa ja henkilökunta huomioi koko seurueemme välittömällä tyylillään. Tästä jäi hyvä fiilis. Alotimme kuoharilla ja antipastoilla.





Minulle tarjoilija suositteli pariloitua siikaa ja tomaattifenkolihöystöä. Siika maistui, fenkolia oli annoksessa fenkolifanille riittämin, omaan makuuni hiukan liikaakin. Iskästä kuului ruokailun ajan vain tyytyväistä murinaa, joten grillattu härän sisäfile timjamiperunoilla ja valkosipulilla maustetulla pinaatilla oli ilmeisen nappivalinta. Lapsille oli huikea buffet, josta teki mieli ottaa äidinkin, jollei à la carte olisi jo tehny tehtävänsä.




Tavolàtassa söimme antaumuksella niin monta ruokalajia (ne kaikki kolme), että olisi huiputusta olla mainitsematta mitään lasten jaksamisesta. Eiväthän ne jaksaneet itse syödä keskittyneesti annoksiaan niin kauan. Tarjoilija oli hyvin kartalla ja toikin lapsille - heti kun liikehdintä alkoi - askartelusetin kynineen sekä äidin käsiveskaan otettiin mukaan myös tabletti, joka auttoi siinä, että myös jälkiruoka saatiin syötyä - kenenkään hermostumatta.



Jälkkäriksi juustotarjotin - oj vad gott!



Joko tuli nälkä?

Vinkkinä lasten kanssa ruokailuun ravintolassa:  pakkaa laukkuun puuhaa - tehtäväkirja, paperia, kyniä, elektroniikkaa (tabletti, läppäri, tms.), joka pitää lapsen tyytyväisenä, sillä aikaa kuin äiti ja iskä syövät loppuun. Meillä tämä on toiminut nyt parin viime reissun ajan, että näitä kuvia katsellessani, saatan harkita laivareissua ensi viikonlopulle.

Onko kukaan risteillyt juhannuksena? Onko Tukholmassa tai Tallinnassa mikään paikka auki vai ollaanko siellä täysin juhannustunnelmissa?

*) Blogiyhteistyö

torstai 12. kesäkuuta 2014

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Babyshop - kaikki -30%

Pikavinkkaus ennen kroohpyyhiä:



VIP ALE 30% ALENNUSTA VAATTEISTA JA KENGISTÄ!
Hiivimme käyntiin alennusmyyntimme eksklusiivisella VIP ALELLA 30 % alennuksella vaatteista ja kengistä! Osta kaikki tarvittavat tuotteet kesän viettoon mahtavin hinnoin. Täytä koodi VIPSUMMER kassalla.

Tsekkaa rajoitukset kaupassa!

Bonne nuit!

*) Klikkaa kauppaan kuvasta - mainos

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Parivuotias höpötysautomaatti





Välillä sitä ihan ihmettelee, miten tuo pieninkin on jo tuommoinen ihan oikea tyyppi. Tätä pohdintaahan sitä tekee siitä hetkestä, kun vauvan rinnalleen saa, mutta ajoittain tulee niitä hetkiä, jolloin sitä ihan pysähtyy ihmettelemään.

Parivuotiaan elämä on ihan mahtavaa. Pääosin. Tunne-elämän termostaatti reistaa ajoittain, jolloin mennään suoraan punaiselle, kuten siirtymissä. Kiire on se, joka ei tähän personaan sovi laisinkaan ja jarrut iskeytyy pohjaan välittömästi, kun ilmassa on havaittavissa sitä pitäs joutua jo -henkeä. Tässä

Parivuotias siteeraa sujuvasti Heikkis Jamoa ja Antskua. Laatikosta kaivetaan usein neuletakki, ja kun se on päällä, hän on Antsku ja silloin täytyy haastatella, mikä on nimi (Antsku) ja mistä on kotoisin (Imatralta).  Hän laulaa Michael Jacksonin Beat it -biisiä Tähdet tähdet -ohjelman ja Irinan innoittamana. Hän laulaa ylipäätään koko ajan. Setissä on ihan mitä vaan.

Lapsi on tarkka vaatteistaan. Suosikkeja ovat mm. Paput, kuvassa on aarrepaita, koska rintataskuun voi jemmata vaikka mitä. Nappikaupungista ostin bodyn mennessä pieneksi samanlaisen paidan, koska lintupaita on vaan niin rakas.




MLL:n sivuilla todetaan tämän ikäisestä seuraavaa:

Otteita  2-3 -vuotiaan kehityksestä
  • Uhmaiässä kehittyy lapsen oma tahto. Ilmeisen välttämätön vaihe. 
  • Pieni puuhailee itsekseen omissa leikeissään jonkin aikaa. Välillä on tärkeää käydä vanhemman tai hoitajan luona tankkaamassa turvaa. Kyllä! Pieni pulputus kuuluu huoneesta, kun lapsella on menossa jokin leikki, useimmiten Muumiperheen jäsenten, pehmolelujen tai legojen kanssa.
  • Lapsi saattaa vaikuttaa jo itsenäiseltä ja päättäväiseltä, mutta on hyvin herkkä ja tarvitsee aikuisen hellyyttä ja läheisyyttä. Syytä pitää mielessä.
  • Oudot äänet ja naarmut huolestuttavat. Painajaisunet ilmaantuvat, kun mielikuvitus kehittyy. Tätä on. Iltaisin jokaiseen ripsahdukseen reagoidaan kysymällä: Mikä ääni se oli?
  • Kaverit ovat tärkeitä, mutta lelujen jakaminen kavereiden kesken on vielä vaikeaa. Riitoja syntyy. Siskon kanssa päivittäinen tilanne. 
  • Puheen kehityksen nopeus vaihtelee: useimmilla on käytössään sanoja tai sanojen yrityksiä. Monet puhuvat lyhyitä lauseita. Meillä puheenkehityksessä ollaan tätä kuvausta edellä. Lauseet ovat pitkiä ja kieli värikästä. R-äänne oikealla kohdalla.
  • Lapsi kasvaa vuodessa n. 5–10 cm ja painoa tulee n. 3 kg.
  • Kuivaksi oppimisen ikä vaihtelee. 3-vuotiaista noin puolet on yökuivia. Kotona oltiin jo ilman vaippaa, kunnes tuli takapakkia - iskä toi kotiin Pampersin Dora-vaippoja, ja nehän ovat kuin asusteita. Näitä ei enää osteta!
  • Kävely on jo varmaa. Lapsi oppii juoksemaan ja kävelemään portaita ylös tasa-askelin sekä potkimaan ja heittämään palloa. Vauhtia piisaa. Kuperkeikat, hypyt ja pyörähdykset jokapäiväisiä.
  • Lapsi osaa koota palikoista tornin. Hän nauttii muovailemisesta, leipomisesta ja maalaamisesta. Kyllä. Ruoanlaittoon mukaan ottaminen erittäin mieluista - ja usein sotkuista puuhaa, mutta tämähän on vain äidin ongelma...
  • Lapsi pitää kynää kiinni kämmenellään. Ikäkauden loppupuolella hän haluaa harjoitella saksilla leikkaamista. Ounou!



Ihana kaksivuotiaamme ei jätä mitään huomioimatta. Kommenttia saa joka asiaan ja joka paikassa, kuten esimerkeissä alla käy ilmi:

Potalla istuessaan. Näköjään mä haluun toisen kirjan.  Äiti ei ainakaan myönnä lukevansa pöntollä.
Mua ei huvita pestä pyllyä, kun äiti kehottaa riisumaan yövaipan. Mihinkähän tällä asenteella varustetun kanssa vielä joudutaan...

(Epä)varmuuden ilmaiseminen: Mä ilmeisesti rakastan sinua äiti.

Palautteen antaminen: Iskä sulla on staili paita.

Erittäin vilkkaan mielikuvituksen omaaminen:  -Ootsä Helsingistä? - Ei kun mä oon Imatralta. Ote junassa käydystä keskustelun hiukan vanhemman lapsen kanssa, joka tiedusteli lapselta kotipaikkaa.

♥♥

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Ihkuu ja uhmaa

 
 


Kamalaa huutoa, kiukkua, lyömistä, lällättelyä, jatkuvaa riitelyä. Kuulostaako tutulta? Asuuko teilläkin kuusivuotias? Mitä on tapahtunut meidän perheen kiltille, herttaiselle, rauhalliselle tytölle, jolla ei ollut edes parivuotiaana minkäänlaista uhmaa? Se pelätty U on meillä nimittäin nyt. Piti ihan tutkia ammattilaissivuja. Mitä sanoo Mannerheimin lastensuojeluliitto?




 Otteita 6-7 -vuotiaan kehityksestä
 
  • Tunne-elämä muuttuu ailahtelevammaksi ja ristiriitaiseksi. Lapsi uhmaa vanhempia ja kodin sääntöjä ja haluaa uudenlaista itsenäisyyttä, mutta toisaalta hän kaipaa rakkautta ja läheisyyttä. Just great.
  • Hänellä voi olla erilaisia, esim. nukkumiseen, omaan tai vanhempien sairastumiseen tai kuolemaan liittyviä pelkoja. Ei kiva.
  • Yökylään tai vieraan luo meno saattaa olla vaikeaa. Meno on vaikeaa, mutta ikävä menee ohi, kunhan äiti häipyy. Yökyläilyä ei ole vielä kokeiltu. En ole jaksanut  edes ajatella, että joutuisin lähtemään keskellä yötä hakemaan ikävöivää lasta kotiin.
  • Hän kysyy lupaa erilaisiin asioihin ja tuntee syyllisyyttä toimiessaan väärin. Tämähän on hyvä asia!


  • Häviäminen on vielä vaikeaa. No kidding?
  • Pituuskasvussa on tilapäinen spurtti 6–8 vuoden iässä. Note to mama: Kasvunvaraa seuraaviin ostoksiin. 
  • Lapsi saattaa tarvita pidempiä yöunia ja aiempaa enemmän aikaa aamutoimiin. Kuinka paljon on "enemmän aikaa"? Mikään aika ei ole "tarpeeksi", voin kertoa.
  • Ensimmäiset maitohampaat irtoavat 5–6 vuoden iässä. Tilalle kasvavat pysyvät hampaat. Hampaiden irtoamista on odotettu kuin kuuta nousevaa ja hampaat jo heiluvat - lapsen mielestä. Äidin mielestä eivät, ja tämä vain hyvä asia.
  • Lapsi nauttii liikkumisesta ja liikuntaleikeistä: juoksee, hyppii, jumppaa, hyppää narua, tanssii, kiipeilee ja harjoittelee pyöräilemään ilman apupyöriä, hiihtämään, luistelemaan ja uimaan. Niin sisällä kuin ulkona.



Voi sitä äitin pientä. Vaikeaa on elämä välillä, mutta on myös niitä ihania hetkiä. Suuremmaksi osaksi, onneksi. Kova kiire on kasvaa koululaiseksi. Kesälomalla alussa on jo päätetty, mitä laitetaan ekana päivänä eskariin. Tämä saattaa kuitenkin vielä unohtua loman aikana. Muoti on stailii ja kauneus on tärkeetä. Lainaus kuusivuotiaaltani. Tänään lähdetäänkin yhdessä kauneuspäivään ja käydään hakemassa kesätukka (Hei Kaisa, mäkin oon tulossa pian, lupaan!). Varmaan vähän tapellaankin jostain asiassa jossain kohtaa. Tänäänkin.  Love.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Maanantain mindfulness ja ihanat Vimman letit



Maanantai. Toteutin aikeeni ja lähdin töihin jo ennen seitsemää, kiiruhdin bussiin, myöhästyin, seisoin pysäkillä vartin. Tein pitkän päivän. Liian pitkän. Kaksi pitkää kokousta. Liian pitkää. En ehtinyt lounaalle. Join liikaa kahvia.

Kotona odotti kaunis paketti. Ennakkotilasin Vimman lettileggarit. Ne Maija Louekarin solmimat. Nyt ne ovat täällä. Korkealla vyötäröllä. Ihan minulle tehdyt. Marjut Rahkolalle iso sydän.

Letit lähtevät aamulla mukaani töihin. Huomenna laitan kalenterimuistutuksen ja teen hyvän mielen harjoituksen keskellä päivää, ja lähden kotiin aikaisemmin kuin tänään. Tee sinäkin samoin.

Työelämässä unohdamme helposti läsnäolon. Työtehtävät, puhelut ja lukemattomat sähköpostit vievät huomiomme. Voit myös työelämässä ylläpitää läsnäolemista viemällä tarkkaavaisuutesi aika ajoin kehoosi ja hengitykseen pariksi minuutiksi. Laita puhelimesi tai tietokoneesi muistuttamaan sinua tunnin välein tauosta, tai pidä pieni paussi aina jokaisen työtehtävän jälkeen.

Oikaise tällöin ryhtiäsi, voit istua tai seisoa. Huomioi kehon kosketuspinnat, asentosi. Vie huomio kehoosi ja sen tuntemuksiin. Vie sitten tarkkaavaisuutesi hengitykseen joka on aina läsnä tässä ja nyt. Huomioi missä päin kehoasi aistit hengityksesi voimakkaimmin. Ja jos huomiosi herpaantuu ja mielesi lähtee miettimään työtehtäviä tai muita asioita niin palaa hengitykseesi, sen huomioimiseen.
Voit myös aina kuunnella 5 minuutin ääniteharjoitteen työpäivän lomassa vaikkapa kuulokkeilla.
Mindfulness harjoitukset auttavat parantamaan keskittymiskykyä sekä työssä jaksamista.

Kauniita unia!

Mindfulness-harjoitus täältä.
.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Elämän tähtihetkiä



Vietimme viikonloppua juhlien kummipoikani lakkiaisia. Ylpeä ja onnellinen äiti kantoi rinnassaan kultaista lyyrarivistöä, kuopuksensa lyyra kiiltävimpänä, eikä hänen tarvinnut sanoa mitään. Yksi elämän tähtihetki oli saavutettu äidinkin elämässä. Myös kummitäti oli ylpeä ensimmäisestä kummilapsestaan. Hän oli itse juuri saanut oman lakkinsa ja huiteli maailmalla, kun tämän viikonlopun sankari saapui maailmaan.

Lakkiaispäivänä kaikki on vielä edessä. Kaikki on mahdollista. Opiskelu, ulkomaat, työt, välivuosi. Yhtäällä haikeus siitä, että turvallinen koulutaival on takana, valintojen polku edessä. Yksi ovi avautuu, toinen pysyy kiinni. Tässä kohtaa alkaa elämä. Kasvetaan isoksi. Tullaan joksikin. Nyt on aika pitää hauskaa, olla huoleton. Se on ihanaa aikaa! Nauttikaa nuoret!



Onnea uudet ylioppilaat!