perjantai 26. tammikuuta 2018

Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia ja kalenterivinkki: Lujasti lempeä - Mielen työkirja



Tänä vuonna ekaa kertaa minulla ei ole perinteistä paperikalenteria, mutta viikkokalenteri on ja se onkin erityinen sellainen. Maaret Kallion  Lujasti Lempeä - Mielen työkirjassa on vuoden jokaiselle viikolle voimaannuttavia tekstejä ja harjoituksia, jotka sopivat mielen hyvinvoinnin tueksi. Työkirjan voi aloittaa milloin tahansa, joten ei haittaa yhtään, vaikka tammikuu on jo kohta ohi.

Tutustuin Kallion Lujasti Lempeään sen ilmestyttyä vajaa pari vuotta sitten ja löysin jotain hyvin arvokasta - minua kirjan ajatukset tukivat ja kannattelivat. Sain sen käteeni tuolloin ehkä juuri silloin, kun kaipasin erityisesti myötätuntoisia ajatuksia. Sain kirjasta tuolloin voimaa ja oivalsin monta tärkeää asiaa, jotka liittyivät mielen ja tunteiden myllerrykseen ja niiden parempaan hallintaan. Halusin ehdottomasti tutustua myös Kallion uusimpiin Inhimillisiä kohtaamisia ja Mielen työkirjaan.    




Olen tunnistanut olevani herkkä reagoimaan huoliin ja stressiin, jotka helposti herättävät minussa monenlaisia tunteita, ahdistusta ja pelkoa. Se miten suhtaudun näihin tunteisiin tänään on paljolti kiittämistä Kallion myötätuntoisista ajatuksista, jotka ovat antaneet välineitä oman tunnetilan havainnointiin. Samoin yhdessä lasten kanssa, olemme opetelleet tunnekuohujen tunnistamista ja niissä seilaamista siten, että ei torjuta tunnetta, vaan annetaan sen tulla ja pyritään tarkastelemaan sitä. Tunne on tullut kertomaan meille jotain, se on läsnä kehossamme jostain syystä. Vastustaminen ja kieltäminen usein lisää ahdistuksen tunnetta, joten tunnetta kannattaa pysähtyä kuulostelemaan. Kun pitää mielessä sen, että tunteet tulevat - ja myös menevät, ikävänkin tunteen pystyy helpommin hyväksymään.  

Tyttäreni havainnoi oman lähestyvän kiukkunsa ja sanoitti sen:  "Kohta pinta palaa!". Tunteiden tunnistaminen ja niiden skannaaminen on tärkeä taito ja tätä opetellaan Mielen työkirjassa. Tavoitteena ei ole tulla tunteettomaksi viilipytyksi, jota ei hetkauta mikään, vaan opitaan kuulostelemaan, miltä missäkin kohtaa tuntuu.  


Inhimillisiä kohtaamisia kirjassa keskiössä on nimensä mukaisesti kohtaamiset itsen ja toisten kanssa. Kirjassa pohditaan keinoja ja taitoja tulla toimeen hankalienkin kohtaamisten kanssa. Jälleen kerran näitä samoja ajatuksia käyn läpi myös lasteni kanssa, jotta itseluottamus ja myötätunto niin itseä kuin toisia kohtaan kehittyisi ja vahvistuisi.

Maaret Kalliosta huokuu rauha ja vahva empaattisuus. Uskon kaiken, mitä tämä nainen sanoo tai kirjoittaa - ja siitä tulee turvallinen olo. Tällöin myös hänen ohjauksena oman mielen hyvinvoinnin tukemiseksi toimii niin hyvin. Maaret Kallion lempeää ja rauhoittavaa ääntä pääset myös kuuntelemaan ilmaisilla harjoituksilla täällä. Tee siellä harjoituksia, esim. Tunnepysäkki -harjoitus ja jos kaipaat lisää tsemppaavaa kättä olkapäälle, tukea jaksamiseen ja mielen hyvinvointiin, suosittelen lämpimästi tutustumaan näihin kirjoihin.



Levollista viikonloppua!
t. Riikka


*) Kirjat arvostelukappaleita 

  


  

 

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Olkkariin haaveilua

Saana ja Olli MUM'S Koko iäksi -matto


Vuodenvaihteessa ihminen lajilleen ominaisesti kokee uusiutumisen tarvetta. Tämä näkyy elämänremonteissa (psst! muista hyödyntää tammikuun loppuun mennessä ilmainen kuukausi Yogaiassa) ja kotia aletaan sisustamaan kevättä varten, vähintäänkin raivaten joulukoristeet pois. 

Itse viime talvena toteutin pitkään haaveilemani Lundia Classic -kirjahyllyproggiksen olkkariin ja myöhemmin keväällä tytöt saivat myös huoneeseensa samaisen klassikkohyllyn, jonka voisin täälläkin vilauttaa, kunhan ehdin tarttua kameraan niin, että rojukasat eivät ole vallanneet hyllyjä.

SERA Helsinki

Haaveilen tai vähintäänkin toteutan harkiten. En lähde ensimmäiseen blogimattobuumiin. Myönnettävä kuitenkin on, että omat inspiraatiot tulevat blogeista ja se onkin tämän homman parhautta. Blogeissa näkee miten jokin potentiaalinen haaveesi toteutuu erilaisissa kodeissa. Sitten voikin alkaa haaveilemaan omasta toteutuksesta.Mustavalkoinen raitamatto kävi meilläkin, mutta se vaihtui jo aika päivää sitten nykyiseen villamattoon, joka on nyt alkanut häiritsemään silmääni olemalla hiukan liian pieni.

Sohva- ja nojatuolikuume on puolestaan vaivannut jo pidempään. Kuten myös mattokuume. Jos voisin vain valita, niin ottaisin ehdottomasti olkkariimme SERA Helsingin etiopialaisten naisten kutoman, Saanan ja Ollin MUM'Sin Koko iäksi villamaton tai vaikkapa Beni Ourain lampaanvillaisen paimentolaismaton



Sohvahaaveetkin elävät, mutta myönnettävä on, että vahvimmin minuun on vaikuttanut Hakola ja kelpuuttaisin Lazyn sekä Dayn milloin tahansa olkkariimme, että tervetuloa vaan. 

Kyllä kiitos! Nämä voisivat ollakin sellaisia tämän vuoden tavoiteltavia haaveita. Onko sielläkin haaveilijoita?
   

tiistai 16. tammikuuta 2018

Potterit kierroksessa // Kokemuksia Harry Potter studiosta?

Potterit rivissä

Kun Potterit julkaistiin ensimmäisen kerran, innostuin ja ostin kirjat hyllyyn. Hankin myös pari englanninkielistä Potteria, koska rakastuin sarjaan ja sen kieleen. Tämä tietysti koskee myös suomennoksia. Harvemmin suomentajista tulee julkkiksia, mutta Kapari-Jatasta tuli kyllä sellainen. 

Nämä hankinnat tapahtuivat siis kakskyt jotain vuotta sitten. Pohdin tuolloin, että aikuinen minä (noin parikymppisenä) ostaa lastenkirjoja... Enpä arvannut, että omat lapsenikin lukisivat samoja kirjoja. 

Viisasten kiven nappasi esikoinen jokunen vuosi sitten ekaa kertaa lukuun, mutta se kuitenkin jäi. Taisi olla viime joulua, kun saimme  ensimmäisen kuvakirjan Salaisuuksien kammion ja patistelin esikoista lukemaan ekan kirjan loppuun, jotta voisimme aloittaa kuvakirjan kanssa. Potterit ovat kuitenkin sellaista matskua, että niissä on ajoittain niin jänniä kohtia - tiedät-kyllä-kenen-takia, että meillä ei iltalukemisina niitä lueta, koska äitiäkin jännittää. Näin ollen Potter oli vähän jäänyt. Saimme tänä jouluna luettavaksi myös toisen kuvakirjan Azkabanin vanki, joten Pottereiden pariin houkuttelu on taas alkanut. 


 
Jokunen vuosi sitten oli Harry Potter -kaverisynttärikutsut ja meillä tiedettiin heti, että Hermione Granger it is. Pukeutuminen oli helppoa, koska kauluspaita, vekkihame sekä kravatti riittivät. Niin ja tietysti taikasauva, mutta Tylypahkan koulupukustaili puri ja sittemmin esikoinen on lukenut Hermione Grangerista kertovia omia kirjoja, kuten esim. tätä. Hän kokee olevansa juuri kuin Hermione. Ei hullumpi roolimalli. Tässä yhteydessä ei mainita nyt niitä muita, kuten Miley Cyrusta ja muita teini-ihmetyksiä.

Potter-lukuprojekti ei kuitenkaan edennyt toivotusti, koska Viisasten kiven lopussa yksisarvisten verijärjet niityllä olivat vain liikaa handlattavaksi. En muistanutkaan, että se oli näin jännä! Lupasin lukea kirjan tytöille sensuroiden pelottavimmat kohdat ja hurray, vihdoin pääsimme kuvakirjojen pariin! Ettekä arvaa, kuka on myös ihan intona näistä? No arvaatte.


Vaikka meiltä löytyy vastaavat kirjat vuosilta way back, niin kuvakirja on virkistävä luettava ja hienosti kuvitettu. Ihan kaikkia kuvia ei katsella yhdessä, koska suojelusvarjelus partioi, kun tarkoitus ei ole kuitenkaan pelotella yhtään enempää kuin jo tarina itsessään. 

No miksi lukea näitä kirjoja, jos pelottaa niin paljon? No siksi, koska meille herkkiksillekin tekee hyvää oivaltaa faktan ja fiktion ero sekä erityisesti se, että valo voittaa pimeän. Pottereissa on sitä paitsi niin huikeita persoonia, että sen verran jännää me kyllä kestetään! 

Nyt kysymys sinulle. Oletko käynyt Lontoossa Harry Potterin studioilla? Minä olen matkakuumeissani menossa viikonloppuna Matkamessuille ja melkein tekisi mieli piipahtaa tänä vuonna Lontoossa. Jos näin, kannattaako studiolle mennä? Onko siellä muita Pottereita lastensa kanssa kertaavia?  
   

*)Azkabanin vanki saatu