keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Virallinen syksy

Okei. Nyt on sitten se syksy. Vettä sataa ja tuulee. Hanskoja en vielä laita. Saati toppahousuja. Ne on tammikuun juttu. Hai-saappaat ottivat tänään ekaa kertaa kosketusta syksyyn. Iloisina ne uhmasivat lätäkköä! HAHAA, eipäs sukat kastuneet!

Täällä sitä vaan kotona vetelehditään. Niinhän sitä voisi luulla, vaan tämä olotila on kaukana siitä. Olen hakannut infamous työhakemuksia oksennukseen asti ja lähtenyt Stockmannille ostamaan mustetta printteriin, kun sekin jo tässä hötäkässä loppui. Damn you työnantajat, miksi ette voi vastaanottaa sähköisiä hakemuksia? Save the planet while doing so. Mutta EI, sen sijaan joudun kohta hyppäämään taas Hai-saapikkaisiin ja talsia postilaatikolle. Sateenvarjokin on rikki. Täytyy miettiä olisiko se seuraava investointi.

Palattuani musteen hakumatkalta tehtäväni oli tiskata Mt. Everestin mittaluokkaa oleva tiskivuori. Ainoa radiokanava, joka keittiössämme kuuluu on todellinen Radio goo goo, joten tiskivuori pieneni ensin Lionel Ritchien Say you, say me:n tahdissa, sitä seurasi vauhdikas Wham klassikko I don't want your freeeeedom huipentuen Queenin Radio Ga Gaan. Huhhuh, mitä menoa ja meininkiä meitin keittiössä! Edelleen kuitenkin mietityttää, miksi siinä puuhassa aina kastuu paidan hihat? Nyt on sitten kiva tässä märissä hihoissa istua.

Eilen sattui kuitenkin niin mainio tapahtuma, että en voi olla yhtään mökönä. Löysin nimittäin itselleni takin! JOO! Tämä on niin mahtijuttu, että kyseessä ei ole mikä tahansa takki. Olen vuoden päivät etsinyt itselleni ns. välikausitakkia. Eilen se sitten löytyi ja ai että on hieno! Kyllä tässä kelpaa kotona oleskella. I feel so happy!!!

tiistai 11. syyskuuta 2007

Virus

Se on huh!

Minulla on vapaapäivä open hommista. En olisi varmaan kyennyt menemään töihin muutenkaan, koska olen viruksen kourissa. Olen nimittäin tyhjentänyt kaapit ja viikannut lakanat ja pyyhkeet ojoon. M-I-N-Ä. Juu-u. Virus on hanakasti vielä päällä, koska aion vielä hurauttaa koneellisen pyykkiä, imuroida MYÖS sängyn alta (tämä onkin erillinen projekti, nimittäin sängyn alus täytyy ensin tyhjentää, että mistään pikkupuuhastelusta ei ole kyse), kipittää postittamaan korttia ystävälle, kenties kysyä naapurilta haluaisko hän, että vien heidän tärkeimmän päiväkävelylle.

Olo on tietenkin vähän outo kaikesta tästä, mutta kuuluu tuohon virukseen. Huomiseen mennessä olen varmaankin ennallani. Nyt virus kuitenkin painaa päälle, joten ei tässä ehdi koneen edessä enempää istua. HOPI HOPI imurin varteen.

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

Syksyn aktiviteetit

Kukvel!

Syksy on aikaa uusien harrastusten. Ihmiset aktivoituvat ja aloittavat opiskelemaan espanjaa tai kankaanpainantaa kansalaisopistossa, vääntäytyvät punttisalille tai ahtaaseen aerobikkiin tallomaan toistensa varpaita, kun grape vine käsky ei mene reseptoreihin tarpeeksi nopeasti. Ja kas, kun lokakuu koittaa, niin salit tyhjenevät kuin taikaiskusta. Niin heikko on ihmismieli.

Minä olen kaukaa viisas. En ole nimittäin aikonut aloittaa minkäänlaista uutta aktiviteettia, niin ei mene hukkaan kausikortit tai kallisarvoinen aika. Tosin aikaa, sitä minulta kyllä liikenisi muillekin. Tai se ei pidä ihan täysin paikkaansa, toiminhan -etupäässä ranskan kielen- opettajana aina, kun minua tarvitaan. Viime aikoina se on ollut joka päivä. Yhtäkkinen repäisy työelämään vaikkakin neljäksi tunniksi kerrallaan, on aiheuttanut parit migreenit ja ihan tajuttoman väsymyksen, joka täytyy paikata parin kolmen tunnin päiväunilla. Ilta meneekin sitten päätä selvittäessä. (Huom! Alkoholilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.)

Olenkin vakavasti pohtinut, että kykenenkö ylipäätään 8-16 työaikaan? Tätä asiaa on syytä harkita tarkkaan. Eipä sillä, että minun täytyisi tämä dilemma ratkaista anytime soon. Asia tulee uuteen tarkasteluun sitten, kun ja jos armolliset työnantajat vihdoin tajuavat todellisen arvoni, ja kutsuvat minut haastatteluun. Niin ja tarjoavat minulle työpaikkaa. Niin ja mieletöntä liksaa.

Syksyn kovimpiin aktiviteetteihini kuuluvatkin siis sohvalla hengailu, johon liittyy läheisesti herkuttelu BB-finaalin yhteydessä joka sunnuntai (Einari on kyllä special), herkuttelu leffamaratonien yhteydessä viikonloppuisin, herkuttelu kympin uutisten yhteydessä joka ilta. Joo joo, ei mun tarvitse kuitenkaan jumppasaleille vääntäytyä, lenkkeilen Stockan herkkuun lähes päivittäin. THERE!

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

Latu auki

Ohoi!

Täällä on tapahtumassa varovaista siirtymistä totaalisesta syrjäytymisestä takaisin yhteiskunnan jäseneksi, tosin korostan: hyvin varovaista. Olen viettänyt tämän päivän 12-vuotiaiden seurassa ja minua kismittää sijaisopettajan toimessa erityisen paljon seuraavat asiat :

I
- miksi pitää mölistä, vaikka kuinka karjun tukka suorana, että "nyt jos ei mene se suu kiinni, niin tulee kyllä rangaistus. Tai useita rangaistuksia". Lisäksi tehostuskeinona vetoan ikään: "Luulin, että ei teille enää tarvitsisi möykätä, niin kuin nelosluokkalaisille."

Kun mikään ei riitä, mennäänkin jälki-istuntojen jakoon:
"Paljonko jälkkäriä?"
"Kaksi tuntia."
"No ei kyllä onnistu, kun voi olla vain tunnin kerrallaan."
Hemmetin näsäviisaat.
Tosin lisäsin, että sitä rangaistusta jaetaankin monen päivän ajalle. HAH.

II
Miksi 12-vuotiaat pojat ovat ihan tytön näköisiä? Tämä sotkee istumajärjestelypähkäilyn täysin. Asiaa ei helpota se, että tehdään nimilaput, koska nämä tämän päivän Idat ja Jasonit kirjoittavat nimilappuihinsa kaikkea muuta kuin oman nimensä. Kuten Pauli, joka ei siis ole Pauliina, vaikka onkin ihan tytön näköinen.

III
Miksi kuutosluokan matematiikasta on tehty ihan tajuttoman vaikeaa ymmärtää, saati selittää toisille? Kännykän laskimella saa oikean vastauksen, mutta mites alat jakoviivan kanssa turaamaan. "Joo, käytte sitten oman opettajan kanssa nämä tehtävät." "Juu, nyt ei kysellä, teette vaan just ne tehtävät, jotka osaatte." Pfiuh.