perjantai 28. helmikuuta 2014

Harakanpesä Shopista ihanuuksia -20% alekoodilla!



Kerroinkin vastattain uudesta löydöstäni, Harakanpesä Shopista, josta nappasin mukaani lahjaksi 10-vuotiaalle Papua ja Gugguuta. Iloitsen siitä, että joku uskaltaa ottaa isompiakin kokoja lastenvaatteita myyntiin - kuten uusia Gugguita 152 cm saakka! Nyt kannattaakin hyödyntää blogin alekoodi esim. normaalihintaisiin uutuuksiin, ja tsekata myös alehintaiset!







Laitoin nyt eteenpäin kuopuksen ehdottoman suosikkibodyn Papun Nappikaupungin, ja piti ihan varmistaa etukäteen, että saan vastaavan paitana isommassa koossa. Tämä on ihan eka kerta, kun on samaa paitaa eri koossa, mutta kerta se on ensimmäinenkin.




Harakanpesä Shopista löytyy paljon muutakin ihanaa, sisustusjuttuja, huippukuntoisia Second Hand -tuotteita ja myös aikuisille Vietto-merkin Helsingissä valmistettuja, monikäyttöis vaatteita. Kannattaa tsekata nekin nyt, sillä Harakanpesä Shopin rouvan kanssa sovittiin, että te ihanaiset saatte 

-20% alennusta 
normaalihintaisista ja Second Hand -tuotteista 
 koodilla: "antakeearmoo" 
9.3. saakka!

Kauppaan tästä!

kuvat Harakanpesä Shop


Mukavaa viikonlopun aikaa kaikille!

torstai 27. helmikuuta 2014

Onni on...


...ihana sisko, ja pienet rakkaat, jotka lähettävät postissa juuri niitä asioita, joita kotona pötköttelevä sairaslomalainen voi kaivata. Piti ihan kyyneleet tirauttaa. Snif.

Tätin omat ihanuudet olivat kirjoittaneet kirjeen ja tehneet taikataikinasta kauniin enkelikorun. Ohjeistuksena oli, ettei sitä kannata syödä, koska se on tosi suolainen. Kiitos muruset, pidän mielessä

Viettäessäni ihan virallista saikkua, jolloin myös lapset ovat päiväkodissa, selailin liikuttunein silmin saamiani kevätmuotia pursuavia lehtiä. Ihania juttuja! Jonkin verran ehkä totuttelua vaatii tämä hame, mutta saapa nähdä, kuinka monelta se löytyy päältä loppukeväästä. Se on törkee! Tarkoittaen tietysti aivan mahtava! Voi lähteä heti mallailemaan vaikka vessanmaton kanssa. Hih. No joo, mä oonkin vähän juntti, mutta kyllä mä tuon vielä omaksun. You'll see.


Kevään muotia. The Hame.
 




keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Vinkki: Gymi-synttäreistä -10%

kuva


Täältä tulee vuoden paras idea: Synttärit Gymissä!


Ei sitä kiljumista, riehumista, sohvan alta löytyviä poppareita ja loputonta jälkiensiivoamista kotona. Say no more. I'm in.

Kampissa on Kampituspäivien tarjouksena ke-su juhlat ja leirit, eikä tarvitse arvata, ketkä juhlivat viisivuotiaan kuusivuotissynttäreitä ko. kohteessa! Olen edeltävinä vuosina tutkinut mahdollisia vaihtoehtoja synttäreiden viettopaikasta, enkä ole lämmennyt hoplopeille tai vastaaville siksi, koska sieltä täytyy aina valita jokin kiinteä tarjoilupaketti, johon lisämaksusta saa yhden jäätelöpallon lisää tai muuta tiukasti paketoitua settiä. 

Tutkailtuani Gymi-synttäreitä, sinne voi ilokseni tuoda omat tarjoilut, joita voi nauttia ohjatun osuuden jälkeen. Minusta tässä on jo loistoidistä sikäli, että vieraillekin annetaan lahjaksi tunti ohjattua liikkumista. 

Lisätietoa alla:

Kampituspäivien aikana varatuista juhlista ja kesän 2014 leireistä 10%:n alennus! Sovi juhla-aikasi sähköpostitse: info.kamppi@gymi.fi. Leireille ilmoittautuminen ilmoittautumislomakkeella. Gymiin tästä.

Jos on muutenkin kiinnostuneita, niin lauantaina Gymiin voi mennä koko perheen voimin. Juhuu, äitikin pääsee tekemään neulansilmää halutessaan. Hihhhih! 

Lauantaina 1.3. klo 15-17 Gymi Family – koko perheen omaehtoinen jumppatunti. Gymin telineradat ja välineet vapaassa käytössä. Treeni soveltuu kaikenikäisille lapsille, nuorille ja aikuisille. Kampituspäivien hinta 10 €/perhe!



lauantai 22. helmikuuta 2014

Viikonlopun 3/4


Ihana, ihana viikonloppu, ja vasta reilussa puolessa! Viisivuotiaan kanssa ensin isojen tyttöjen päivää kampaajalla, ja vähän kaupungilla. Stockalla on nyt muuten huippuviikonloppu kanta-asiakkaille:  -20% kodin sisustus, kodin tekstiilit ja keittiökamat -20%. esim. kuvan Iiittalan Nappula-kynttilänjalat. On siellä ne Artekit, Hayt, Muuramet ja Fatboytkin. Pääset Stockalle tästä.*) 




Jossain vaiheessa tajuttiin, että olin kadottanut 10 rullaa vessapaperia, ja peruutettuamme muutamaan kohteeseen, kadonnut paketti lopulta löytyi kirjakaupasta. Joku olisi saattanut jättää tuon taakseen, mutta ei allekirjoittanut. Se oli ainoa asia, jonka Mies toivoi. Että muistaisin tuoda vessapaperia. On se vähään tyytyväinen. 


Ennen tätä veskipaperiepisodia viisivuotias oli täysin vakuuttunut siitä, että ehdottomasti hänen täytyy saada HM:n sydänfarkkushortsit varmistettuaan minulta, että eikös äiti ole ihan viimeisintä muotia.  

Meijän Antsku-Bantsku

Kotona viisivuotias kipaisi hakemassa tädin neulomat säärystimet jalkoihinsa ja arvuutteli meiltä, kuka hän mahtaa olla. No Antsku-Banstku. Äitiä onkin pyydetty useampaan kertaan lähettämään tekstaria, että Antsku pääsisi jatkoon.

 
Tälläisia kuvia pitäisi helmikuussa saada, eikä vain yhtenä viikonloppuna koko talvena. Mur.

Pienempi ihanuus pääsi äidin kanssa ruokakauppareissuille ja voi kunpa omaisi edes hippusen tuon parivuotiaan elämänfilosofiasta. Matkalla Alepasta kotiin kuultua: "Huikee lätäkkö!" 
 

perjantai 21. helmikuuta 2014

Mini Rodini // drop II


https://fbcdn-sphotos-a-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc3/t1/1796435_10152081144519947_619261760_n.jpg
Mini Rodini drop II

kuva

https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/t1/1625484_10152081144529947_206200940_n.jpg
kuva

kuva
 
kuva
   
 
kuva

kuva

Liskoja, tukaaneja, mitä näitä nyt on. Niin makea mokkarotsi! 
Mitä ite tykkäät?

torstai 20. helmikuuta 2014

Toteutuksia ja suunnitelmia

Kuvassa hiukan ryppyinen Samuji, kuvassa myös ryppyinen rouva - niin samikset!

Muistatteko, miten osimoilleen vuosi sitten haaveilin eräästä paidasta? Tilasin sen vihdoin -70% alesta. Samu Jussi, meitä ei voitu pitää erossa.



Olenko jo maininnut, että olen pidättäytynyt poran varresta, enkä ole suoraan sanottuna yllätyksekseni lähtenyt kokeilemaan, miten se käyttäytyy kiviseinässä. Kohtapa en malta enää odottaa, sillä nämä joulupukin tuomat kaverukset vaativat pääsyä seinälle ja lapset saavat ripustaa takkinsa seinälle - eteisen lattian sijaan? Voiko muka olla vaikeaa porata seinään reikä, ja laittaa se proppujuttu, ja sitten olisi naulakko valmis. Tämä kertaa viisi. Kuinka suuri todennäköisyys on, että saan seinään nyrkinkokoisen reiän? 




Oletteko huomanneet, miten päivä on pidentynyt? Aamulla ei ole pimeää, eikä neljän jälkeenkään vielä. Aika ihanaa.  


Kaunisteen kortin sisällä mukavat terveiset, kiitos ♥!


Kaikkea mukavaa viikonlopun odotukseen! 

tiistai 18. helmikuuta 2014

Aarrekaappi // Aarikka 60 v

Aarikka kevät 2014

Aarikka täyttää pyöreitä tänä vuonna ja olen kehittänyt itselleni jälleen must-have saatavan, joka on tuo kaunis Aarrekaappi-tarjotin.

Ihastuin viime kesän Tukholman laivamatkalla Aarikan vaaleanruskeaan Lysti-kaulakoruun, ja kävin vastattain sitä metsästämässä Espan liikkeessäkin, mutta turhaan. Niiskis.

Muita kauniita koruja näyttää olevan kevään mallistossa, ja niin pirteissä väreissä! Josko joku toinen pirtsakanvärinen koru kompensoisi viime kesäisen vaaleanruskean menetykseni... (jos joku paikallistaa tuon vaaleanruskean Lysti-korun vielä jostain, laita viestiä!) 

 
Aarikka korut kevät 2014

Minä hipelöin vihreitä kaulakoruja samaisessa Aarikan liikkeessä, ja uskonpa, että kirkas vihreä on tämän kevään ja kesän värini, vaikken tätä vielä oikein usko itsekään. Katsotaan miten käy!

Mutta vielä tästä tarjottimesta...

Aarrekaappi-tarjotin

Voiko muka jättää kotiuttamatta? 



sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Siskoja//Serkkuja//Juhlia//Lunta//Löytöjä

Ystävänpäivää ja meidän yhden ihanan tyttöjengiläisen syntymäpäivää juhlivat myös Ukin kissat: Pilli ja Pulla.


Voi näitä ihania. Meillä oli niiiin mukava viikonloppu. Oli aivan mahtavaa unohtaa kaikki muu: työt, kotityöt ja se viime aikoina uuvuttavaksi käynyt arjen aherrus. Nukuinkin viikonloppuna kuin tukki verrattuna viime viikkoisiin stressiuniin. Mummolassa on hyvä olla

Ystävänpäivää vietimme parhaassa seurassa, ja seuraavana päivänä juhlimme vielä serkuista vanhimman kymmenvuotiaspäiviä. Minulla on edelleen sama asu henkarissa, joka oli sankarin kastejuhlassa. Mihin kymmenen vuotta on voinut hujahtaa? Synttärisankari on itse kyllä hujahtanut siitä neljästäkymmenestä sentistä (voi iik, mikä mini olikaan tuo eka vauva), joten uskottava on, että jokunen vuosi on päässyt kulumaan


Papua ja Gugguuta pienille, ja isoksi iloksi isommillekin ihanille!

Olen usein harmitellut, että kotimaiset verkkokaupat (mur!) ja Marimekko (mur!) tarjoavat lastenvaatteita useimmiten vain sinne 128 cm saakka. Sen jälkeen sopii siirtyä HenkkaMaukkaan (ei tykkää) tai sitten Harakanpesään! Mieluiten tuonne Harakanpesään siis. Tämä on se tämän jutun löytö, sillä olin vielä perjantaina vailla pehmoista pakettia kymmenvuotiaalle, ja Stockakin tarjosi kaavailemiani Molon printtejä vain sinne 128 cm saakka. Mikä pettymys, kunnes hokasin, että Eerikinkadulle on loppuvuodesta avattu Harakanpesäshop, josta löytyy näitä ihania lastenvaatteita myös koululaisille. Jippii! Supermukava Rouva Harakka pitää verkkokauppaa myös niille, jotka eivät kivijalkaliikkeeseen pääse. Suosittelen kyllä, sillä kauniissa liikkeessä tuoksui pakurikahvi, ja siellä oli sellaisia herkkuja, jotka vaativat palaamista takaisin.

Synttärisankarille nappasin mukaan Gugguun leggarit ja Papun Talviunilla-paidan. Nämä olivat mieluisat myös lahjansaajan mielestä, ja siitä tämä täti tulikin iloiseksi. Papun paita on reilua, ja Gugguun leggarit puolestaan hiukan naftia, siksi tuo 152 cm koko, johon jäi lahkeisiin hiukan kasvunvaraa, mutta muuten hoikalle tytölle olivat oikein passelit. Itselleni jäi Gugguu-kuume, ja näitä hauskoja moniväripöksyjä tulee varmasti hankittua lisää. Papu on ikisuosikki meidän perheessä, ja mustaviinimarjamehuviiksisen tytön body on hänen lempivaatteensa. Saattaa käydä niin, että hankin Nappikaupunkia paitaversionakin, sillä aina kun tälintupaita on valittavissa päälle päiväkotiaamuina, vältytään yksiltä raivareilta. Se on aina plussaa. 



Serkukset ja talven toppaprinttien sikermä!


Mikä mukava viikonloppu olikaan meillä! Mikä onni onkaan, kun on ihana tyttöporukka ja Ukki - tietysti. Mieli on niin hyvä, olkoonkin, että takana on junamatka leikkivaunuttomassa pendossa, ja arki odottaa aamulla. Tällaisen viikonlopun jälkeen se on hyvä arki. 

Rutistuksia ja hyviä ajatuksia uuteen viikkoon! 



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Fredriksonin arvonnnan voittajat....

Fredrikson

 Hei pikaiset terveiset ennen unille kaatumista! 

Blogissa on arvottu Fredriksonin lahjoittamat lakit. Kuvassa näkyy ristimämme Sherlock-lakki (Oma), ja se löytyy myös meiltä kuopukselta. 

Arvonnassa olivat tummanruskea Kiva ja viininpunainen Oma. Onnettarena toimi Random Generator, joka arpoi ensin tummanruskean ihanuuden...




♥ Olen lukija

♥ Facebook-sivusta tykätty!

♥ Ruskea lakki on suosikki :)


 Jelena Niemiselle!


Viininpunaisen lakin saa kotiuttaa...




Viininpunainen ykkösvalinta
Ruskea kakkosvalinta
Fredrikson on todella tuttu juttu. 
Laatua 
Pistin jakoon
ja tykätty on ihan valtavasti. 
Ja nyt odotellaan tulevaa ;) 
Papa tuotae(at)gmail.com 

Papa!

 
Ottakaahan yhteyttä blogin sähköpostiin (löytyy blogin oikealta yläreunasta), 
niin laitetaan Fredriksonin ihanuudet uusiin koteihin!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kuin kaksi marjaa


Viisivuotiaalla on kaksoissisko. Päiväkodissa on askarreltu real-life-look-a-like, ja voitte uskoa, että meinaan hypätä aina metrin ilmaan, kun sivusilmällä näen tuon kaksoissiskon seinällä. 

Molemmilla tytöillä päällä Ubangin ihkut heppamekot. 

P.S. Edellä mainittua merkkiä olen aiemminkin hehkutellut täällä, sillä se on huippuhyvää materiaalia. Ei nukkaannu, ja on pehmeää päällä - lukuisista pesuista huolimatta. Plussaa lapsellisuudesta. ;)

lauantai 8. helmikuuta 2014

Viis viis erot



Kukvel!

Nyt tulee avautumista - tai sitten ei. En ole vielä päättänyt. Tämä kirjoitus syntyy siksi, koska olen kohdannut työelämässä minua vahvasti ravisuttaneen asian, jota olen aiemmin vain sivulauseessa päivitellyt. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, mitä joillekin tapahtuu heidän astuessaan palkanmaksajan ovista sisään. Lauseet "olen täällä vain töissä" tai "ei kuulu mun tehtäväkenttään" tosiaan tarkoittavat oikeasti juuri sitä, ja sitten on se porukka, joka toimii hiljaa, ja se on vielä vaarallisempaa. 

Olen saanut tuta tässä männä viikoilla, että työpaikallani vallitsee se paljon quotattu viidakon laki, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, mutta tässä sillä viitataan siihen, että trust no one, tiedä mitä teet, älä näytä epävarmuuttasi, koska et  tiedä, mitä teet, sillä joku todellakin odottaa kompastumistasi. Ihan kuin jossain kauhuleffassa. Ei tykkää. Ei tykkää. Ei tykkää.

Omiin tehtäviini kuuluu vastuuta, ja tässä lähinnä kyse on siitä, että tajusin hiukan myöhään, että ei perskele, eipä ole kukaan ollut koputtamassa olkapäälle, että hoida tämä homma, vaan sehän olen minä, jonka on pitänyt koputella niitä muita olkapäitä. Varjele! No joo, olin kyllä niitä toisia olkapäitä jo aikaa sitten koputellut, mutta en ole ylhäältä-alas käskyttäjätyyppiä, enkä tykkää kyttäämisestä (ainakaan sitä, että joku kyttää minun tekemisiäni), joten sanotaanko näin, että viime viikon kiire on tullut täysin yllättäen ja pyytämättä.

Enemmänkin oikeasti uskon jaettuun asiantuntijuuteen, joka tarkoittaa kohdallani yleensä, että opin viisaammilta, ja tässä kohtaa koin, että tämä tässä viitattu projekti hoidetaan yhteistyössä. Sallitte, että naurahdan kuivasti. Ei, en pysty edes siihen, tämä on vakava asia, ei voi edes hymyillä. Olen opppinut tärkeän viestin: Työpaikallani ei jaeta asiantuntijuutta, eikä siinä vielä kaikki: Siellä on muutama piraija (tämä on se kaunis kuvaus), jotka odottavat, että uppoan tämän laivan mukana! 

Olen huomannut, että stressin- ja paineensietokyvyissäni on parantamisen varaa, voisi todeta, ettei niitä juurikaan ole. Tämä on itsessään erittäin huono asia. Olen ehkä eniten järkyttynyt siitä, että mikä tätä maailmaa vaivaa. Jos ei tiedä mitä tekee, kysyy, eikö? Jos on uusi ihminen, joka ei voi mitenkään tietää kaikkia koukkuja, ja sitä perhanan historiaa, joka tuntuu leimaavan työtäni joka asiassa. Tällä asialla on täällä niin pitkä historia... Täällä on vaan totuttu tekemään se noin... No voi perkele.

Minä en aio upota. Se ei kylläkään ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta jo se, että kirjoitan tätä tekstiä nyt, on hyvä merkki. Viikko sitten en kyennyt, enkä vielä eilenkään. Olen nimittäin tehnyt töitä yötä päivää silloin kun en vaan ole ollut muuten vaan ihan shokissa. Kamala yhtälö. Aiempi sivulauseessa päivittelyni siitä, miten joku odottaa toisen epäonnistumista, miten joku ei auta, kun ei vaan halua auttaa, on tullut päälauseeksi viime aikoina. Se on surullista. Mitä näille ihmisille on tapahtunut, kun ne kohtelevat toisia niin ilkeästi? Sanotaan, että jokaisessa työpaikassa on joku, joka on vaikea tyyppi, ja se vaan tunnutaan hyväksyvän. Olenko minä "se vaikea tyyppi?" Mahdollista, mutta erittäin epätodennäköistä. Hih. Riittääkö kampittamiseen käyntikortin hassu nimike, jonka käännökselle jaksetaan ainakin kotona hymähdellä. Toinen sana on Officer. Enkä ole töissä poliisilaitoksella.

On epäkiitollista tehdä jotain koko ajan veitsenterällä, kun ei voi olla ihan varma. Ensi kierroksella tietäisi jo miten kaikki hoidetaan, mutta hups, sitä ensi kierrostahan ei tule, koska työsuhde on määräaikainen, ja pian ollaan taas uusissa haasteissa. Mie romahan. 

Mites teillä töissä --ja kotona?