maanantai 15. huhtikuuta 2013

Äitimonstezilla filosofoi

kuva: täältä

Huonot yöt eivät vaan sovi minulle. Ei sitten yhtään. Puolitoistavuotias herätti noin kolmesataa kertaa käskien minua kiukkuisena HEIKKIMÄÄN! No ei lähetä klo 02.12 heikkimään. Eikä klo 2.56. Äiti sain imakan potkun päähänsä kiitokseksi. IIhan joka kerta, kun kieltäydyin ehdotuksesta.

Viisivuotias itki lohduttomasti (rajut sokerilaskut eilisestä) heti herättyään, ettei halua päiväkotiin. Katsoin kelloa (miten se on jo noin paljon!) eikä minulta herunut yhtään sympatiaa. Ei yhtään. Täysin kylmänä ihmisenä vaan kiskoin itseeni kuumaa kahvia ja käskin lopettaa vinkumisen sekä pukea tai sitten soitetaan, ettet lähde retkelle. Jos mahdollista huuto senkun yltyi. Kynnyskysymykseksi nousi jälleen päiväkodin lepohetki, johon lapsi ei haluaisi osallistua. Kun en muuta keksinyt, totesin palaneella suullani, että Semmoista se kuule elämä on. Täytyy joskus tehdä juttuja, joista ei niin välitä. Äitin pitää siivota ja sinun levätä vähän aikaa. Ei saata huvittaa pätkääkään, mutta niin se vaan menee. Tämä ei lohduttanut yhtään.

Nyt onkin sitten ne huonot fiilikset päällä, ja ihan ansaitusti. Mitäs piti olla niin tyhmä äiti. Siivoomaan siitä.

 

6 kommenttia:

Jennijee kirjoitti...

Taisi juhlajännitys purkautua kaikilta? Noh noh, kyllä se siitä.

Sokerihumalakonsepti on muuten höpönlöpöä. Supernannyssä oli kerran lähes kaikki tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävä koe ja tulokset siitä, että lasten kekkereissä kaikki oli ihan yhtä sekaisin, vaikka toiset söi sokeria ja toiset jotain terveellisempää. :) Supernanny tietää nää hommat!

Ripu kirjoitti...

Jennijee: Ai eikö sokerinkaan piikkiin saa laittaa enää mitään? Ei voi pitää paikkaansa. En usko. Itsellänikin on ollut ihan kamala (sokeri)kankkunen tänään, kun piti syödä kolme litraa jäätelöä ihan itse, sekä puoli pellillistä pannaria, bonuksena keksit ja karkit. Huhhuh mikä urakka. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Jennijee on oikeassa.

Juu, eikä se ole edes Supernannyn tasoa, vaan siitä on ihan yliopistotutkimuskin... Sokerihumalaa ei ole biologisena ilmiönä.

Sen sijaan esim karkkipäivään liittyy paljon jännitystä ja sitä lapsi purkaa levottomuutena, joka usein tulkitaan sokerihumalaksi.

OP

zirk kirjoitti...

Ih, näitä kiintiopaskapäiviä ja kivuuden jälkeisiä romahduspäiviähän tulee ja menee. Huokauksia ja taputus olkapäälle!

Ripu kirjoitti...

OP: Tää ei voi olla. Miten sitten selittää ne hirveet sokerivierotusoireet, jotka kestää helposti viikon, kun pitää herkkutaukoa? Kyllä se sokeri jotain tekee elimistölle, kun sen poisjättäminen aiheuttaa vakavat oireilut.

Zirk: Kiitos taputuksesta ja tsempistä. Huokaus. :S

Anonyymi kirjoitti...

Minä vähän veikkaan, että ns sokeririippuvuus on sosiaalisesti opittua. Lisäksi sokeri nostaa nopeasti verensokeria, ja voi olla, että syöt muuten niin, että tarvitset äkkitankkausta...Jos syö siten, että verensokeriarvo ei kovin paljon heittele, tuskin sokeririippuvuus on muuuta kuin opittu tapa.

OP