torstai 30. tammikuuta 2014

To-illan lisäalevinkki Finnish Design Shopiin

FDS

Siis en voi olla vinkkaamatta viikonlopun ehdottomasti-worth-checking-alevinkistä, koska huomasin, että Finnish Design Shop tarjoaa vielä lisäalen aletuotteista - myös normaalihintaisista tuotteista! Pääset tekemään löytöjä täältä.

Lisäale on voimassa 2. helmikuuta asti, ja se ei koske kampanjatuotteita. Käytä maksamisen yhteydessä kampanjakoodia WINTERSALE10. 

Meille Joulupukki toi Finnish Design Shopilta jotain sellaista joka ennen käyttöön ottoa vaatii merkittäviä toimenpiteitä. Ihme kyllä olen vielä pysytellyt erossa kombinaatiosta kiviseinä ja pora. En tiedä kauan maltan pysyä fiksuna. Nimim. Ukkia kylään odotellessa. P.S. Älkääkä ehdottako, etteikö Mies voisi porata kiviseinään. Ei voi

*) Sis. mainoslinkki

maanantai 27. tammikuuta 2014

Fredriksonin Pop Up Lakkikauppa ja arvonta!

Fredrikson

Hei, jos liikuskelette Helsingin kulmilla tiistaina, satuin huomaamaan, että Fredriksonin Pop Up Lakkikauppa vaikuttaa virka-ajan päätteeksi (klo 16-18 )Herttoniemenrannassa. Ilmoituksen mukaan myytävänä niin hittineulepipoja, erilaisia sampleja ja muita kivoja lätsiä. Lue lisätiedot täältä.

Vihdoin alkavat talvikelit olla kohdallaan, vaikka ei täällä kaupungin keskustassa vieläkään päästä kinosten korkeudella ylpeilemään. Nyt on kuitenkin sopiva aika laittaa eteenpäin pari mageeta lakkia. 



Meille tuli Fredriksonilta Kiva ja Oma lakit, ja perheen kaksivuotias valitsi itselleen jo aiemmin esitellyn ja itse nimetyn Sherlock-lakin, joka siis oikeasti nimeltään Oma. Koko näissä arvottavissa yksilöissä on 53, joka menee mielestäni parhaiten +3 -vuotiaiden päähän. Tämä yksilöllistä toki, mutta on reilu koko, kuten yleisesti Fredriksonilla.

Lakissa on säädettävä lenkki leuan alla, joka estää hattujen lentoon lähtemisen vähän pienemmissäkin päissä tai mikäli lakin kantajalle sattuu tulemaan raivarintynkää, niin pysyy edes hattu päässä. Nimim. Kokemusta on. Ei lähtenyt hattu irti, vaikka miten otti pientä päähän. Nerokasta lakkisuunnittelua. Hyvä Veera ja Katja! 

   
Lakeissa on makea lippa, retromainen samettipinta, ja kaunis vuori. Lakit ovat myös lämpimiä topatun vuoren ansiosta. 

Arvonnassa mukana kaksi lakkia - tummanruskea tai viininpunainen.  


Lakeissa kaunis vuori

Arvonnan säännöt:
Arvonta on blogin lukijoille, joten mikäli et ole vielä seurakuntalainen, voit liittyä lukijaksi oikealta sivupalkista. Kerro kommenttilaatikossa kuinka monella arvalla osallistut (1-3). Arvonta päättyy ensi lauantaina 1.2.14 klo 23.58.
      

1) Käy tykkäämässä Fredriksonin FB-sivua täällä.
2) Kerro kumman lakin ottaisit, mikäli arpaonni osuisi kohdalle.
3) Voit jakaa arvontaa myös omassa blogissasi/FB:ssä. Käytä alla olevaa kuvaa.



Onnea matkaan!
 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Ihanat Onneli ja Anneli leffassa ja teatterissa

Meidän ihanat Onneli ja Anneli Tennispalatsissa 26.1.2014


Söpöilyn ystäville

Marjatta Kurenniemen rakastettuun romaaniin Onnelin ja Annelin talo perustuva elokuva kertoo kahden ekaluokkalaisen tytön, Onnelin ja Annelin, kesästä ja unelmahetkistä parhaan kaverin kanssa ilman vanhempia - hetkistä joissa todellisuus ja fantasia kohtaavat maagisella tavalla.

Näin kerrotaan Onneli ja Anneli -elokuvasta Finnkinon sivulla. Meidän perheen toinen puolisko: esikoinen ja iskä kävivät leffassa tänään, ja me satuimme kuopuksen kanssa heitä vastaan. Hieman harmitti, kun iskä meni puolestani leffaan, mutta minä olinkin käynyt syksyllä katsomassa teatteriversion Onnelista ja Annelista, joten ihan reilu peli. Teatteriversio pyörii Helsingin kaupunginteatterissa, ja se on suunnattu 5+ -vuotiaille. Kävimme katsomassa sen viime syksynä serkusten kanssa. On sanottava, että teatterikappale on osin pelottavakin, mutta leffaversio kertookin eri kirjasta, eikä se pidä sisällään niin jänniä kohtia. Teatteriversiossa seikkailivat pahis Minna Pinna ja orpokoti. Hui. Tämä siis vähän jänskempi versio, vaikka mukavia kohtia siinäkin on.
 

kuva Finnkino
 
kuva Finnkino

Minä tykkään. Kaikki kauniit värit ja leppoisat tunnelmat. Niistä tulee hyvä mieli. Toki pakolliset rosmotkin voisi jättää pois, mutta saahan sitä hän jännitystä olla, kunhan ei mene ihan överiksi. Viisivuotias tuossa varmisti ennen nukahtamistaan, etteihän rosvot tule köyttä pitkin meidän parvekkeelle. No ei tule. Kauniita unia.   

Ompeluhenkiset voivat muuten marssia Eurokankaaseen Onneli ja Anneli -kuosien perässä, sillä Eurokankaan pakoista on loihdittu elokuvan puvustus ja lavastus. Nyt tulisi vaan muistuttaa itseään, että ei varsinaisesti koske minua tuo ompeluhenkiset -viittaus. Hih!

Hempeitä ja lempeitä Onneli ja Anneli -maisia ajatuksia teille kaikille ja tsemppiä uuteen viikkoon! 

lauantai 25. tammikuuta 2014

Ihanankamalanpelottavankiva harrastus


Esikoisellamme ei ole harrastusta. Emme ole painostaneet tai pakottaneet häntä harrastamaan, sillä jo päiväkotipäiviin pakottamisessa on ollut haastetta riittämiin. Olemme kokeneet, että harrastukset voivat tulla kuvioihin, kun lapsi itse ilmaisee toiveensa niitä kohtaan.

En ole ottanut asiasta mielestäni suurempia paineita, vaikka samanikäisillä kavereilla, nuoremmillakin, saattaa olla useampikin harrastus. Olen aika ajoin kysellyt, haluisiko lapsi kokeilla sitä tai tätä, ja vastaus on ollut ei, jos äiti ei saa tulla mukaan. 

Ennen joulua lapsi sitten totesi, että voisi olla kiinnostut tanssitunneista. Varovaisesti tiedustelin, että onko hän ymmärtänyt, ettei äiti voi tulla sinne tunnille mukaan, ja tämä oli selvä. Innostusta hihkuen varasimme kaksi kokeilukertaa tanssiryhmä Haltiattariin, ja odotimme joulun yli tuntien alkamista.

Ensimmäisen tunnin aika koitti, ja se oli niin kamalaa, etten tajua, miksi en vaan napannut itkevää lasta tunnilta kesken kaiken pois, vaan annoin hänen kokea sen kaiken kamaluuden. Sain luvan tulla kesken tunnin saliin, jotta lasta ei pelottaisi niin paljon. Tämä ei varmasti ollut oikea ratkaisu. Omat kehotukset mennä mukaan, tehdä niin kuin opettaja sanoo, älä nyt itke, ja muut puhinat eivät taatusti auttaneet, ja jännitys sai tiukan otteen pienestä balleriinasta. Silti hän ei halunnut keskeyttää tuntia, vaan sitkeästi kolme varttia katseli peilistä itkevää itseään.

Kotimatkalla en saanut hillittyä itseäni, vaan totesin hyvinkin moittivaan sävyyn, ettei tanssitunnille itkemään mennä ja tivasin, mikä oli niin kamalaa. Toisetkaan lapset eivät itkeneet. Tunnustan, olen hirveä äiti, enkä todellakaan kaipaa, mitään etkä ole -tsemppejä. Olen kamala äiti. Piste. Lapsi sai kyyneltensä seasta sanottua, että ei halunnut toisten katselevan hänen grand jetéetänsä. Minä senkun jatkoin moittimista, vaikka yritin myös selittää, että jokainen tekee omaa juttuaan, vaikka toiset katsovatkin. Ei auttanut. Eniten minua harmitti pieleen mennessä tunnissa oma käytökseni, etten voinut vaan antaa olla. Etten voinut vaan pitää suutani kiinni, ja halata pientä rohkeaa tyttöäni, joka itkusta ja pelosta huolimatta kesti koko tunnin, vaikka ei tanssiaskelia uskaltanutkaan ottaa. 

Totesin, etten ole ottanut paineita siitä, että lapsi ei harrasta, mutta olen ottanut paineita siitä, että lapsi on herkkä ja sosiaalisissa tilanteissa se aiheuttaa usein haasteita. En usko karaistamiseen, enkä siihen, että kyllä se tottuu, kunhan vaan pari kertaa pakottaa. Päiväkodissa on kausia, jolloin lapsi selvästikin viihtyy, on luottavainen ja jää hoitoon hyvillä mielin. Yhtä lailla on kausia, että päivät menevät itkuksi. Ei se sillä pakottamisella ole mihinkään muuttunut. Vaikkakaan en pysty toimimaan aina siten, etten ilmaisisi omaa harmitustani lapsellekin, niin kunnioitan kuitenkin lapseni herkkyyttä. Se on oikeasti hieno piirre. Herkkyys näkyy monessa asiassa myös hyvin positiivisessa merkityksessä.

Olen viime aikoina opiskellut kehityspsykologiaa - peloista ja moraalin kehittymisestä, sillä pieni tyttömme kokee monet asiat hyvin vahvasti, ja hän tuntuu välillä kantavan koko maailman huolet harteillaan. Hän huolehtii suuttuukohan joku, kun hän on viime kesänä katkaissut oksan mummolan pihapuusta. Tai tulikohan ukille paha mieli, jos hän vahingossa särki joulukoristeen, kun koristelimme joulukuusta, vaikka hän ei ole ihan varma, särkikö juuri hän sen. Näitä huolia tuli useamman viikon ajan useita päivässä, ja lapsi sai vaivoin pidettyä itkun kurissa, kun hän kertoi, mikä milloinkin mieltä painaa. Äidin ja isän vakuuttelut siitä, ettei kukaan suutu eivät varsinaisesti auttaneet, sillä lapsi usein ymmärtää asioiden merkityksen vasta pitkän ajan kuluttua, vaikka niitä kuinka yrittäisi sillä hetkellä selittää. Nyt huolten ja pelkojen määrä on vähentynyt, vaikka lapsi yhä onkin huolissaan, jos hän on omasta mielestään esimerkiksi sanonut toiselle jotain, eikä voi tietää, tuleeko toiselle paha mieli.

Olen oppinut kuuntelemaan, ja toteamaan, että ei tarvitse pelätä. Ei ole vakava asia. Se tuntuu vähän auttavan. Pelkoja ei tule vähätellä, vaan ne tulee jaksaa käydä läpi. Usein vain kuunteleminen auttaa. Vaikka mieli tekisikin sanoa jotain tosi älykästä, kuten ihan älytöntä ja nyt lopetat tuollaiset ajatukset, niin voin kertoa - ihan siitä kokemuksesta*) - että ei auta, korkeintaan tekee lapsen tuntemukset vielä kamalimmiksi. *) minulle ei tule vuoden äiti-pokaalia.

Siitä tanssiharrastuksesta vielä, että viikko mietittiin, mennäänkö toiselle kokeilukerralle, en ollut pakottamassa häntä, ja olinkin varma, että tanssikoulu oli siinä. Lapsi totesi loppuviikkoa kohti, että jos vain äitikin voisi osallistua, niin hän menisi kyllä. Lupasin kysyä, koska itselläni oli morkkis omasta huonosta käytöksestäni, ja halusin ennen kaikkea hyvän kokemuksen lapselle. Sain luvan, ja äiti kun oli tehnyt parit joutsenhissit, saatoin vähitellen hipsittyä salin nurkkaan seuraamaan, miten hienosti ihana tyttöni teki ihan kaikki liikkeet, ja jopa hymyili tanssinsa lomassa. Olisin voinut itkeä vollottaa ihan täysillä jo siellä salissa, mutta jouduin hillitsemään itseni.

Kotimatkalla kehuttuani lapsen kupruille, kysyin, haluaako lapsi jatkaa harrastusta, ja vastaus oli leveän hymyn lomasta: Ei.   

Ei jatketa sitten. En tiedä olisiko oikea tapa ollut lähteä maanittelemaan, että kylläpäs jatketaan, mutta minä en tätä asiaa päätä. Huomenna olisi tarjolla kokeilukerta temppukoulussa, mutta sitäkin vielä mietitään, saako äitikin heittää voltin, ja itse olisin - ihan jo merkittävän loukkaantumisriskin tähden sitä mieltä, että äiti ei tähän juttuun osallistu - joten jää nähtäväksi tuleeko temppukoulusta "se" harrastus.
   


 

lauantai 18. tammikuuta 2014

Pyhä viikonloppu


Viikonlopuista on tullut pyhiä. Viikot tuntuvat puurtamiselta, lasten saaminen päiväkotiin aamuisin tuntuu todelliselta terveysriskiltä verenpaineen kohistessa hitokseen korvissa, päivä töissä aamun saavutuksiin nähden lähes lomailulta, vaikka stressiä pukkaa niin, että työasiat ovat mielessä juuri tälläkin hetkellä. Ihan peevelistä, sanon minä. Pohdin tekisinkö vähän töitä, niin saisin yhden mieltä painavan asian ojennukseen vai pidänkö tiukasti kiinni siitä, että kotiin ei töitä tuoda. Päätän tämän asian piakkoin.

Olen sitä mieltä, että viikonloppuna ei ole aikatauluja, mutta on niitä. Jos ei ole kampaajaa, kuten tänään oli (voi autuus, voisin käydä vain hiustenpesussa, niin saisin sen päähieronnan, joka korjaa asian kuin asian), niin sitten on ratikkaan juoksemista (aina on niin kiire just siihen ratikkaan) tai kauppa menee kiinni kuudelta jiiänee. Entinen tarkka nipottaja -minä ei nykyään arvosta kovinkaan korkealle aikatauluja. Ilman aikatauluja, ei olisi kiirettä, eikä olisi ärisevää äitiä, eikä verenpainetta ja jatkuvaa tunnetta siitä, että mie romahan.  Vaan, kun on, niin onneksi on lauantai-iltaisin Antsku ja Ymmi. Minä arvostan - todellaki, todellaki, todellaki, todellaki.

Pyhää viikonloppua!
 


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Pieni hetki


Kiiruhdin aamulla töihin, piti jo olla, kuten tavallista. Minulle tuli kuitenkin siinä kaiken hopun keskellä tarve pysähtyä. Seisoin pienen hetken kaikessa hiljaisuudessa katsellen kaunista aamua ja tunsin pakkasen keskellä häivähdyksen lämpöä. Sain terveisiä äidiltä, ihan varmasti. ♥

maanantai 13. tammikuuta 2014

Paade Mode - vihdoinkin villaa!




Tätä päivää on odotettu! Muistanette, ehkä hehkuilin latvialaista Paade Modea täällä jo syksyn keskellä. En tiedä, milloin villahousut olisivat herättäneet niin paljon ihastunutta huokailua kuin tällä kertaa. Ai miten niin hanki elämä. Hanki ite! Päädyin toivomaan pukinkonttiin näitä ihanuuksia - vaatimattomasti neljät (4) kappaleet. Serkuille kans



Viikonloppuna en enää aikaillut, kun pakkaslukemat iskeytyivät mittariin, niin meidän tytöt hyppäsivät 100% merinovillapöksyihin! Viisivuotiasta piti tosin vähän lahjoa ja maanitella, mutta taatusti hänkin tulee rrrrrakastumaan omiin villaleggareihensa. Tuon kuvan ottaminen vaati muistaakseni vain vähän suklaata. Tshih!



Kaksivuotiaalle halusin nämä vihreät kaunottaret, jotka ovat löysät malliltaan, ja aivan ihanat! Näissä on vielä kasvunvaraa, mutta ihan pidettävissä ovat jo. Talvi älä mene pois! Näissä koko meillä 98/104.

En voi olla kuin vinkkaamatta, että nämä käsintehdyt, merinovillaihanuudet on saatavilla joko ihan meiltä koto-Suomesta, Rauman syrämestä Busstopista tai suoraan villavaatteiden äidiltä Lindalta itseltään täältä. Paade Modessa on nyt talvivarastontyhjennys, joten lähtee villavaatteet Latviasta superedulliseen hintaan. Villahousuvarastojen ollessa nyt kiitettävät, minä haaveilen nyt Paade Moden yläosista, ja yllätys, yllätys - vielä yksistä villaleggareista: mulle!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Huolta, huvia, paljon haleja ja sitä LUNTA!

Kaupunkilaisperheen vai sanoisinko - Karvakaulusten talven viettoa - takkiksella a.k.a. takapihalla

Se arki ei sitten tullutkaan ihan niinkuin arvelin. Olisin mieluusti lusinut tavallisen työviikon aamuheräilyjen kera, vaan ei. Heräilyjä kyllä tuli, moneen kertaan yöllä - sairaanhoitajan ominaisuudessa. Nimittäin loppiaisena kuopukselle pomppasi kuume korkeaksi kesken leikkien, ja se vei viikon mittaan parille terveyskeskuslääkärille ja lopulta Lastenklinikan asiakkaaksi. Kovasti on päivitelty Lastenklinikan kuntoa, eikä minulla ole muuta lisäämistä kuin se, että jo nyt on perhana. En keksi, mikä voi olla tärkeämpää. 

Kuopuksella oli joulunalusviikolla viimeksi samankaltainen kuumepiikki, joka kesti tuolloinkin lähes viikon. Tämä kuumeilu päättyi torstai-iltana koko kehoon leviäviin näppyihin, joita paineilin hysteerisenä selvittääkseni aivokalvontulehduksen tai vauvarokon etymologiaa. Näpyt ovat yhä läsnä, mutta hiukan haaleampana. Onko siellä lääkäreitä? Tänään sitten ulkoiltiin viimassa ja nythän se nenä taas valuu. What do you know.. Huomenna olemme vielä menossa verikokeisiin, joten mahdolliset uudet pöpöt näkyvät siinä sitten samaan rahaan. Huokaus.



Snadistadissa timantein viisivuotias skeitillä

Viikonloppuun mahtui esikoiselle parit kaverisynttärit, tylliä ja viisivuotiaan pohdintoja, jotka viime aikoina ovat olleet melkoisen rankkoja pienen tytön kannettavaksi. Moraalin kehittymisen teorioita on luettu vanhempienkin toimesta. Huokaus tähänkin.

Arjelle uusi yritys huomenna. Katsotaan päästäänkö sisään päiväkotiin vai käännytetäänkö ovella mysteerinäppyjen vuoksi. To be continued...
  

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Samuji asian ytimessä!


Samuji Resort 2014 - hei höpsö, se on hiha!

Samuji Resort 2014
 
Eikö ole niin, että yleensä kaikki mallikuvat masentavat, koska niitä on vähintäänkin retusoitu, muokattu, manipuloitu, keksi itse lisää synonyymejä. Kuten olen todennut tässäkin forumissa aiemmin, että suuri rakkauteni, joka on valitettavan usein niin tavoittamattomissa (paitsi alennusmyynneissä), sinä Samu Jussi siis, olet nyt asian ytimessä.

Kyllä minäkin pitelen usein päätäni ja ryhti on kehno. Päätä hihaan meillä saattaa työntää kaksivuotias, mutta voisihan sitä kokeilla itsekin, josko välillä helpottas? Voiko näihin kuviin ja tunnelmiin olla samaistumatta?

Uutta Samuji Resort 2014 mallistoa olkaa hyvät. Saatavilla jo Busstopissa.



tiistai 7. tammikuuta 2014

Finnish Design Shop jopa -50% -vinkkaus

Apua! Finnish Design Shop Ale. Pääset bannerista. En voi mennä. Menen kuitenkin. Moicca!

*) Sis. mainosbanneri!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Kohti hyvää arkea

Agatha Ruiz de la Prada & Corazón

Mielessä on monenlaista. Loman aika alkaa olla ohi, mutta kuusi ja koristeet ovat vielä läsnä. Korjataan ne pois vähitellen. Loppiainen tulee aina liian aikaisin. Vielä yksi aamu saadaan nukkua, ja sitten yritetään saada taas kammettua koko perhe arkeen kiinni. Mielenkiintoista tulee olemaan, sillä olemme onnistuneesti kääntäneet rytmimme ihan päälaelleen -  illalla nukkumaan kymppiuutisilla ja aamuherätys niukin naukin klo 10. On ilmeistä, että levätty ollaan. 

Tänään kävimme koko perheen voimin näyteikkunakävelyllä - kerroin lapsille, miten meillä (mummolla, ukilla, tädillä ja äidillä) oli tapana käydä iltaisin kaupungilla kävelyllä, ja ihailla näyteikkunoita. Samaa teimme tänään tällä kokoonpanolla. Näyteikkunoita taisi tosin ihailla vain allekirjoittanut (Il Gufon lasten untuvatoppis 275e - alessa, hah!). Muutenkaan rauhallinen kävely ei ihan vastannut omia muistelmiani umpiväsyneen kuopuksen raivotessa rattaissa. Olimme ajatelleet, että kun ei päiväunet maistuneet päiväuniaikaan, niin skipataan ne, ja mennään nukkumaan ihmisten aikaan. Hyvä yritys, joka meni pyllylleen, kun muu perhe ihasteli Lux Helsinkiä Senaatintorilla, niin kuopus veteli tyytyväisenä sikeitä. Oh well.

Jollain tapaa arjen lähestyvä alkaminen saa huokaamaan. Seuraava hengähdys on hiihtolomalla, jolloin lapset saavat olla arkea kotona isänsä kanssa. Huokauksista huolimatta ja niiden tähden, pyrin ajattelemaan hyviä ajatuksia. Arki on hyvä asia. 

Sitä ennen... Vielä on lomaa jäljellä, joten Bridget Jonesey täältä tullaan! Konvehdit oli syöty jo ennen paluumatkaa. Rasia + palanen maalarinteippiä anopin sämpylöiden säilyttäjänä. 


Joululomamuistelmia..

 

 


OMA pieni Sherlock

Päässä: OMA//Fredrikson

Moi!

Mulla on uusi hattu. Se on mun Oma. Sain sen kivoilta Fredriksonin täteiltä. Kiitos. Mä tykkään siitä, koska siinä on koiria ja mä tykkään kaikesta, missä on koiria. Koirahattu on lämmin, enkä anna äidin ottaa sitä pois kaupassakaan. Mulle tulee kuuma, mutta sit mä vaan huudan.  

Heippa!

lauantai 4. tammikuuta 2014

mini rodini ss14 - the zoologist

kuva

kuva

kuva

Taas herätellään mini rodini -kansaa hulluuteen 28.1.14 kauppoihin saapuvalla mallistolla - itse irtisanoudun tästä porukasta. Suurin osa näistäkin on jo niin nähty Pre-Spring launchin yhteydessä, eikä yhtään niistä ole tullut meille. Olen sentään järkevä ihminen. Syksyn mallistosta tosin pukki toi meille vielä jotain, mutta muutoin suhteeni mini rodiniin on neutralisoitunut. Jos on kiva, voi tulla meille. Jos ei, niin ei voi tulla. Ei maniaa, ei pakkomiellettä. I've moved on.

Hieman tätäkin brändiä varjostamaan on tullut äitikansan totaalisekoaminen, ihan mihin tahansa, jossa on mini rodini -lappu. Poden huonoa omaatuntoa myydessäni jotain kauhtunutta, elastaaniköyhää trikoota törkeään ylihintaan, mutta se ostetaan, siitä taistellaan, koska se on mini rodini. Tässä käyttäytymisessä on väitöskirjan ainekset ja vähintäänkin se aiheuttaa jonkinlaisen reseptin tarpeen. Mainittakoon, että the Zoologist-malliston polyesteri on sentään kierrätettyä. Woohoo.

Mulla olisi muuten taas myynnissä yhdet MR:n pupuntöpöhäntäleggarit. Kalliilla lähtevät.

Onko siellä muita herännäisiä - lue tämä miten haluat?

EDIT: lisäsin vielä nuo löytämäni pari elefantti- ja ananaskuvaa. Eikös nämä ole jo olleet tuotannossa, tai ananakset ainakin, ja elefanttikin muistuttaa vähän sitä safarimallistoa parin kesän takaa?

perjantai 3. tammikuuta 2014

Pandahaalarista


Ai että ollaanko jossain Sveitsissä? No eikun joulun aluspäivinä mummolassa ennen kuin sade muunsi pihamaan vehreäksi velliksi. En osaa kauniimminkaan tätä talven säätä kuvailla. Olen saattanut myös pikkaisen käsitellä kuvaa kirkkaamaksi, jotta luminen maisema korostuisi entisestään. Joka tapauksessa oikeaa lunta oli kuvassa.

Tästä pandahaalarista sananen. Olemme käyttäneet sitä nyt nämä eletyt talvikuukaudet marraskuusta alkaen. Päiväkodin piha on aina todella tuulinen, ja vaikka mittari plussaa näyttääkin, niin puhaltava merituuli on viileää, ja sitä paitsi nyt on kalenterinkin mukaan talvi, niin silloin pidetään talviasuja. Sillä sipuli ja kädet ristiin, lainatakseni kuvan henkilöä. 

Meidän noin just tasan 90 senttisellä tuo koko 92/98 cm on passeli. Jos talvi tulee huhtikuussa, niin saattaa pikkasen kirrata, mutta eiköhän sitten pueta päälle jo se Molon Girly Rainbow tai se vanha haalari.

Niin ja tästä pandahaalarista vielä se sananen. Se on ihana!

Ja nyt alessa Ballotissa. Hopihop. Vielä ehtii täksi talveksi. Hah. Vitsin murjaisin. Silti, totta joka sana.

Girly Rainbow

Girly Rainbow
Babyshop

Hei pikaiset moicat kahvitauolta! Ootteko nähneet tään, kirkas Rainbow on saanut hempeän sisaren: Girly Rainbow!

Kevääksikö? Meillekö? 

Ai niin, saattaa mahtua Popin haalari vielä keväälläkin, mutta eihän sitä tiedä. Näitä löytyy takkeinakin.. Oho.


*) Sis. mainoslinkki