sunnuntai 13. elokuuta 2017

Autoilua just silloin kun haluat / Sis. DriveNow koodin, jolla 20 min ajoaikaa



Olen autokuumeillut aika ajoin, mutta Helsingin keskustassa asuvana ei voi oikein mitenkään järkevästi perustella oman auton hankkimista, eikä siinä kamalasti ole järkeä paljon muuallakaan. Enää ei onneksi tarvitse kuumeilla, sillä olen saanut istua Bemarin ratissa aina kun olen niin halunnut tehdä.

Mainitsin jo aiemmin, pari postausta sitten, että lomalle lähdetään Bemulla, koska aamuneljän aikaan perheen roudaaminen lentokentälle junakyydillä tai taksilla ei varsinaisesti houkuttanut. 

Drivenow-sovellus puhelimessa näyttää lähimmät kiesit ja siitä sitten sopii valkata, haluaako napata manuaalivaihteisen Kyllikin vai automaatti-Laurin. Kalusto on siis aivan uusia Mineja ja Bemareita. Varasin ennen nukkumaan menoa mieluisan ajopelin aivan kotimme läheltä, jotta sain torkuttua ne muutamat tunnit rauhassa ilman huolta siitä, mistä auto löytyy ja saan unenpöpperöiset matkalaiset kyytiin ilman suuria ponnisteluja. Varaaminen klo 23-06 on ilmaista su-to välisenä aikana. Muuten auto on varattu 15 minuuttia ilmaiseksi.

Minä superstressaaja kuitenkin jännitin, miten kaikki menee, mutta ei voisi palvelun käyttö kyllä helpompaa olla. Buukkaat auton sovelluksella tai jos olet auton kohdalla, voit näyttää tuulilasiin omaa DriveNow -korttiasi, jonka jälkeen sovellus käy läpi auton vahinkotsekkaukset, voit syöttää navigaattoria varten kohteen ja varata alemman omavastuun. Sitten vain kliks ja ovet on auki. 


Autossa täytyy syöttää oma pin ja painaa start-nappia. Wruuum! Off you go! Kun olet ajanut perille, niin painat stopista, hyppäät autosta ja lukitset ovet sovelluksella. Odota vielä tuulilasiin vihreä hymynaama ja sen jälkeen autosta ei tarvitse välittää.

Lentokentällä on parkkihallissa omat DriveNow-paikat ja ne löytyivät superhelposti. Auto siihen ja lentokonetta kohti! Lentokenttää koskee 7,90e palvelumaksu, tämä ei koske muualla ajelua. Tässä vielä yhteenveto lentokenttäpalvelusta. 

Itse arastelin alkuun rekisteröitymistä, koska ajattelin, että omavastuu vahinkotapauksissa on kuitenkin tonni ja niin se onkin, paitsi voit sen vähentää, että se on 350e maksamalla joka reissulla 1,50e. Näin olen tehnyt ja toki toivon, ettei vahinkoja tule siitä huolimatta. Ajaminen maksaa 0,57e/min ja jonkun verran on myös ns. Drive'n Save autoja tarjolla, jolloin hinta on 0,40e/min. Menovesi/sähkö sähköautoille sisältyy hintaan.

Mitä kannattaa osata? Muistaa oma pin. No jos ei muista, voi soittaa asiakaspalveluun ja sen saa tekstarilla sieltä. Done.

Ei ole sakkopaikalla

Kannattaa myös parkkeerata oikein, ei siis sakkopaikalle, jolle minä kahdesti olen pysäköinyt. Ekan kerran töissä ja tuolloin asiakaspalvelu hoiti homman kyllä hienosti, kun kysyin joskus iltapäivällä, että onkohan se auto ihan luvallisella pysäkillä. GPS-tsekkaus, missä se Seppo luurasi ja väärässä ruudussahan se oli. Säästyin kuitenkin sakoilta. Sain ohjeet puhelimitse (Kiitti Iiro) ja siirsin  autoa luvalliselle parkkipaikalle.

Tulin lasten kanssa ruuhkassa kotiin viime viikolla ja pysäköin yllättävän vapaalle paikalle. Tulimme kotiin ja aloin muistelemaan, mites se olikaan se suojatien läheisyyteen parkkeeraus. Ei ihan viittä metriä ollut se väli, joten lähdin etsimään parkkipaikkaa ja jos jotain, niin taskuparkkeeraus ei ole vahvuuteni, se vaatii vielä treeniä. Näin ollen sopivan slotin löytäminen vei aikaa ja vähän hermojakin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Elokuun ajan voimassa on tämä linkki, jolla saat DriveNow-rekisteröinnin ilmaiseksi (norm. 30e) ja vielä 20 min. ajoaikaa.  Minä saan 10 min. ajoaikaa koodin käyttämisestä.

Minä käytän autoa nyt kauppakassina ja lentokenttäkyytinä. Joku viikonlopun minireissukin on suunnitteilla palvelun tuntipaketeilla. 

Tätä on odotettu!  

*) Yhteistyössä DriveNow

perjantai 11. elokuuta 2017

Se tämän kesän ihana loma



Eka työviikko loman jälkeen on pulkassa. Palasimme vuosittaiselta akkujen lataus -reissulta maanantaina ja arki otti vastaan jo paluulennolla. Olin ladannut lentotilaan muutaman artikkelin, joihin perehdyin kotimatkalla ja aloitin työt heti jo Kyproksen ilmatilassa. Melkoista. Otin kyllä legendaariset niskaretkahdusunet jossain Ukrainan kohdalla, joten suht iisi lomaltapaluu. Nyt ekan viikon päätteeksi palataan vielä lomafiiliksiin ja saadaan niistä energiaa tulevillekin viikoille. 




Me reissasimme tänä kesänä Kyprokselle. Valitsimme kohteen parhaiden biitsien mukaisesti, joten vietimme viikon Protaraksessa. Täällä olen vieraillut viimeksi päiväretkellä about 15 vuotta sitten, kun vielä tuolloin tiesimme mitä biletys tarkoittaa ja lomailimme Ayia Napassa. Tällä reissulla hotellimme oli lapsiperheen unelma Rising Star, joka ei pettänyt meitä huoneen, tarjoilun tai henkilökunnan suhteen, vaan olimme ennen kaikkea erittäin tyytyväisiä. Varasimme kaksion merinäköalalla ja sitä saimme koko rahalla. Mies halusi ehdottamasti vähintään puolihoidon ja päädyimmekin ns. Holiday Inclusiven, johon kuului lounas ja päivällinen viitenä päivänä. Aamiainen kuului hintaan jokaisena aamuna. 


Ruokaa on pakko hehkuttaa, koska teemaillat (kyproslainen, meksikolainen, sushi, italialainen...) takasivat ruokien vaihtuvuuden ja kaikki oli to-del-la hyvää. Lasten osalta tosin hiukan mietitytti se ranskalaisten, pastan ja nugettien syöminen, mutta koska he saivat valita, siitä ei niuhotettu. Yhdestä asiasta tuli vähän sanomista, nimittäin Nutellan syöminen lusikalla oli a bit too much. Yhtään en kyllä sitten marissut, kun Nutellan alle löytyi croisantti.  

Jätskipalloja ja suklaaputouksia oli joka jälkkärillä. Ei jääneet aikuistenkaan jälkkärit häviöille. Huhhuh nimittäin. Aamiaisella nautin taivaallisen hyvää kreikkalaista jugurttia hunajalla ja myslillä. Niin, niin hyvää. Entä ne hedelmät... Protaraksen parhaat ruoat nautimme hotellissamme.
 
 
Hotellin oma biitsi oli pieni poukama, mutta melko kivinen, kun lähti syvemmälle kahlaamaan, joten mereen menimme muutaman sata metriä kohti kuuluisaa Fig Tree Bayta, jonka ranta oli unelmainen kirkas ja pehmeähiekkainen. Ranta syveni loivasti, joten yllätyksiä ei tullut lapsillekaan. Kävelimme myös Fig Tree Bayn rannalle, joka lunasti maineensa, tänne emme kuitenkaan jokaisena päivänä kokeneet tarvetta tulla, sillä yhtä huikeaa biitsiä oli lähempänäkin hotellia.

Allaselämä miellytti erityisesti lapsia ja myös minä kierähdin aurinkotuolilta altaaseen, kun aloin tiristä liikaa. Saimme myös mahtavan tuliaisen kotiinvietäväksi, kun meidän eskarilainen oppi loman päätteeksi uimaan itse! Esikoinen puolestaan oppi pari vuotta sitten tämän taidon Kreetan lomalla.



Auringosta nautimme täysin siemauksin ja lapsilla oli testissä herkälle iholle sopiva Acorellen spf 50 spray*), jota myös mies suihki hartioihinsa ja rintaansa. Tästä tuli yksi suosikeista aurinkovoidearsenaaliin. Spray levittyi hyvin, eikä tehnyt muumiefektiä. Itselläni oli vanhat tutut Biosoliksen spf 20 -öljy ja Alga Mariksen spf 30 spray. Väri vaihtui kalpeasta kauniin ruskeaksi. Vinkkinä aurinkolomailijoille: Kannattaa laittaa jääkaappiin after sun ja aloe vera -geeli, näitä on hyvä lisäillä päivän päätteeksi ihoa hoitamaan ja viilentämään. 




Olemme vähän huonoja lähtemään retkille, eikä tällä kertaa käyty edes lähikohteissa, kuten Ayia Napassa tai Larnacassa, koska olin Kyproksella työmatkalla pari vuotta sitten ja nämä paikat oli käyty. Ihan vaan poolilla ei pelkästään pötkötelty, sillä kävimme hotellin lähellä olevalla kukkulalla, josta löytyi kaunis, pieni kirkko Profitis Elias. Kirkon juurella oli puiden oksille sidottu nauhoja ja mekin ostimme jokaiselle oman nauhan, jonka sidoimme oksalle. Nauhan solmittuaan sai toivoa jotain.



 
Esikoisen kanssa hyppäsimme yksi iltapäivä reilun parin tunnin veneretkelle ja pääsimme uimaan Blue Lagooniin. Esikoinen tiedusteli, yltääkö jalkani pohjaan. Noooo ei ihan, kun alla oli seitsemän metriä. Vedet olivat uskomattoman kirkkaat ja näimme matkalla Knossos Beachin, Rakastavaisten sillan ja paljon muuta.




Kyproksella(kin) oli kisuja, jotka veivät erityisesti lasten sydämet. Kuopus kyseli toiveikkaana, voisimmeko adoptoida yhden kisun ja viedä sen kotiin. Jotkut turistit ostivat ruoka-annoksia kaupasta ja ruokkivat kissoja kadulla. Pohdimme lasten kanssa, miten mahtaa käydä, kun loma loppuu. Tietysti uudet lomailijat jatkavat ruokkimista. No, toivotaan niin.


Pakkasin mukaan kaksi lomakirjaa - Katja Kallion Yön Kantajan ja Lori Nelson Spielmanin Kymmenen unelmaani ja luin ne matkalla molemmat. Kallion kirja on hienosti kirjoitettu, mutta ei ehkä sitä kaikista keveintä lomalukemista. Amanda Aaltosen tarina Seilin saarella oli melkoisen rankka ja tarina paikoin niin intensiivinen, että piti välillä laittaa kirja aurinkotuolin alle lepäämään.  

Kymmenen unelmaani oli ihana, pyyhin kyyneliä useaan kertaan. Sellainen suht kevyt, olematta kuitenkaan yhtään hömppä. Ihan täydellinen lomakirja.


Mitähän vielä kertoisin? Ehkä sen vielä, että loma teki tehtävän. Oli kiitollista olla yhdessä perheen kanssa, istua aamupalalla, lounaalla ja illallisella kaikki yhdessä. Oli ihanaa, kun ei ollut mitään suoritettavaa, jonka suorittamatta jättäminen olisi stressannut. Ne matot voi pestä vaikka tulevana viikonloppuna, kun kesälomalla ei ehtinyt. Näillä energioilla jaksaa taas ja ensi kesänä uusiksi.

  

*) Acorellen spray saatu testiin.
**) Sis. mainoslinkkejä.