perjantai 28. kesäkuuta 2019

Ihana kesä, vihdoinkin Essen meikkivoide ja aurinkosuoja!

Mainos // Natural Goods Company


Ihana kesä! Tekisi ihan mieli vetää jarrua ja pysäyttää aika. Kesässä on aina jotain taikaa. Fiilis on iloinen ja kepeä, aurinko lämmittää ja hymyilyttää. Lomaan on aikaa vielä reilu pari viikkoa ja kalenterissa merkintöjä jo elokuulle. Yritänkin viisaasti nyt paiskia hommia alta pois, jotta lomalle laskeutuminen ja töihin paluu sujuisi molemmat mahdollisimman smoothisti. 

Tietäjät tietävät, että olen vannoutunut Essen probioottisen ihonhoitosarjan käyttäjä. Välillä vähän irroittelen ja otan esim. matkoille mukaan Whamisan geeliputsarin vaihtelun vuoksi, mutta muuten pysyn kiltisti Essen tuotteissa. Ihoni onkin ollut Essen tuotteiden vuoksi tasapainossa aikaisempien vuosien hormoninäppyjen ja arpien kanssa taistelun jälkeen. Tätä sarjaa en siis vaihda. 

Olenkin erityisen mielissäni, että Esse lanseerasi myös aurinkotuotteet: aurinko- ja meikkivoiteen, joissa molemmissa spf30! Usein puhutaan, että aurinko vanhentaa ihoa ja aurinkoa tulisi vältellä. Itse asiassa, ilman aurinkoa me emme pärjää ja terveyden kannalta olisi tärkeää oleskella auringossa 15 minuuttia ennen aurinkovoiteen levittämistä, jotta saisit riittävästi D-vitamiinia. Vartti kuitenkin riittää ja tämän jälkeen iho tulee suojata tai siirtyä pois paahteesta.




Essen aurinkosuojavoide on tarkoitettu kasvoille ja decolteelle. Olen itse alkanut kiinnittämään erityistä huomiota kaulan ja rinnan iholle, kun aiemmin nämä jäivät paljolti oman onnensa nojaan.  Voiteessa on päällystettyä sinkkioksidia (ei nanopartikkeleita), joka heijastaa UV-säteet iholta eli se ei imeydy verenkiertoon. Voide on myös lähes läpikuultava levitettäessä, joten muumiefektiä ei tarvitse pelätä.

Voiteessa on anti-age-vaikutteisina tehoaineina myrothamnus-kasvin, rooiboksen ja oliivinlehtiuutteen antioksidantteja, jotka tuhoavat
iholle auringon vaikutuksesta aiheutuvia vapaita radikaaleja. Herkkänenäiset ja -ihoiset iloitsevat, sillä tuote on tuoksuton ja sisältää vain miedoimpia säilöntäaineita.

Kuva: Natural Goods Company


Entä se meikkivoide sitten? Heittämällä paras, mitä olen koskaan käyttänyt ja mähän olen! Peittävyys, hoitavuus, sopiva hehku ja aurinkosuoja spf30 on sellainen nelikko, joka toimiessaan takaa täydellisen yhdistelmän. Olen siis tykännyt tosi paljon. 

Luomusertifioidussa ja probioottisessa meikkivoidelinjastossa on 10 sävyä. Meikkivoide on tuoksuton, säilöntäaineet miedoimpia mahdollisia ja emulgaattorit nopeasti biohajoavia. Väripigmentit saadaan luonnollisista raudan oksideista ja titaniumdioksidista.

Kyllä kiitos! 


Tämä on vielä lisättävä, jotta kukaan ei voi vedota siihen, ettei tiennyt. On ollut suoranainen järkytys oppia kemiallisten aurinkovoiteiden koostumuksesta ja tässäkin tapauksessa tieto lisää tuskaa, mutta silmiä ei ole varaa kenelläkään sulkea. Tiedossa on, että ne tuhoavat vesistöt ja vaikuttavat terveyteen negatiivisesti.  

Kemiallisissa aurinkovoiteissa yksi käytetyistä kemikaaleista on esim. Oxybenzone, jota menee vuosittain 8000 tonnia mereen tuhoten korallit. Yksi pisara tätä kemikaalia pilaa 6,5 olympialaisten uima-allasta. Yhteen altaaseen menee noin 4 miljoonaa litraa vettä. Suositusten mukaan kasvoille levitetään 26 pisaraa aurinkovoidetta ja tällä määrällä sitten tuhoaakin 169 altaan verran koralleja. 

Ihmisille tämä kemikaali aiheuttaa hormonihäiriöitä, raskaanaolevien vauvojen pienipainoisuutta, allergioita (erityisesti lapsilla) ja soluvaurioita. Ko. kemikaalia löytyy valitettavasti myös juomavedestä. Havaji kieltää 2021 mennessä tämän kemikaalin käytön ja Ruotsi on kieltänyt käytön lasten aurinkovoiteissa. Tanskassa ei saa lapsilla käyttää laisinkaan kemiallisia aurinkovoiteita. Kaikki kieltäminen on tietysti hyvä juttu, mutta ko. kemikaalia ei olisi pitänyt saada ottaa koskaan käyttöön.

Tehdään niitä fiksuja valintoja, kun siihen todellakin on varaa!
  

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Helle yeah! Rusketu turvallisesti ruusuntuoksuisella Zuiilla

Mainos/Ruohonjuuri
Ihan kuin oltais oltu vähän biitsillä, vaikka oikeastaan ihan vaan purkilla. Shhh, ei kerrota muille. 


Helteet ovat täällä ja mikä parasta, lakananvalkoisesta ihosta ei tarvitse kenenkään kärsiä. Homma on kaiken lisäksi tosi helppoa. Tarvitset vain muutaman vinkin ja tuotteen näyttääksesi siltä, että olet ollut lomaillut jo tovin. Parasta tässä on se, ettei aurinkoa todellakaan tarvitse, niin kuin ei kannatakaan, palvoa.

Lupasinkin jo aiemmin palata turvalliseen rusketukseen ja mikä ihanampaa kuin helliä itseään ihonhoidolla ja saada palkkioksi kaunis bruna siinä sivussa. Olen tällä viikolla onnekkaasti lomalla ja kohta kiiruhdan Altaalle uimaan ja nauttimaan näistä keleistä.

Kaikki muistavat ne ekat itserusketuskokeilut, joiden soisi jopa unohtuvan. Itse tein huippulöydön jokunen vuosi sitten EcoBySonya -sarjasta. Sittemmin erinomaisia tuotteita on tullut muiltakin brändeiltä. Zuii Organicin itseruskettavat ovat just sellaisia. 


Talven jäljiltä iho on usein kuiva ja sen huomaa siitä, kun sen kuivaharjaa, niin kuollut ihosolukko ihan pölisee. Ennen itseruskettavia on tärkeää 1) mieluusti kuivaharjata ja kuoria iho

Zuiin sokerikuorinta on ihanantuoksuinen. Se kannattaa levittää hiukan kostealle iholle ja nauttia kuorivasta hieronnasta. Tee kuorinta mieluusti edellisenä päivänä.

Polvet ja nilkat nappaavat kiinni väriä hanakammin kuorinnasta huolimatta. Itse sipaisen vielä nilkkoihin, polviin ja jalkapöytään kosteusvoidetta, jotta vahinkoja ei sattuisi.

2) Käytä levityskinnasta. Tämä on huippukeksintö, sillä saat ruskettavan tuotteen levitettyä tasaisesti joka paikaan. Zuiin levityskinnas on tähän tarkoitukseen erinomainen. Se on tarpeeksi napakka ja hyvällä tavalla paksu. Kintaalla saat levitettyä moussen tasaisesti joka paikkaan. Ihan ehdoton, älä jätä tätä hankkimatta!





Pumppaa itseruskettavaa moussea yksi painallus säärelle, noin puoleen väliin ja hiero kintaan mousse tasaisilla vedoilla säären ympäri. Sipaise hiukan myös jalkapöytään, mutta tällä alueella ole varovainen erityisesti nilkan ja varpaiden seudulla. Itselläni sävy on Light.

Toinen pumppaus levitetään reidelle ja sama juttu, tasainen levitys kintaalla. 



3) Kasvoille ykköstuote on sävyttävä kasvovesi. EcoBySonyalla oli erinomainen ja tämä Zuiin geelimäinen kasvovesi ei onnekseni kalpene tässä kisassa ja se on myös edullisempi. Geelimäisyys tässä tarkoittaa sitä, että tuote ei ole ihan lirua, vaan helpompi pumpata vanulapulle ja pyyhkiä kasvoille. Aloita otsasta ja etene poskipäille, nenään, leukaan, pyyhkäise korvat ja kaula. Aivan huipputuote.

Kollageenin tuotantohan on meikäläisellä näin 40+ -ikäisenä jo hiipunut, joten tämä antiage-tuote kohdallani liftaa, kiitos siitä, nuoremmilla vielä kohentaa kollageenin tuotantoa. 


Itse teen niin, että hoitelen yläkropan ja jalkaterät tällä Gradually tanning lotionilla. Tämä on kevyemmin ruskettava tuote ja voidemainen. Tätä tykkään itse levittää ylävartaloon ja tämän kanssa ei tarvitse olla niin tarkka. Kyynärpäät ovat myös niitä riskialttiita paikkoja, joten voiteella et pysty mokaamaan. Muista silti pestä kädet voiteen levityksen jälkeen. Myös tämän tuotteen voi levittää tasaisesti kintaalla, jos haluaa. 

Mikä on plussaa, on se, ettei näissä ole voimakas tuoksu. Näissä on Zuille ominainen ruusuntuoksu, erityisesti kuorintavoiteessa. Ruskettunut iho on kaunis ja hyvinvoivan näköinen ja on mahtavaa, että sen saa helposti ja turvallisesti purkista. Vinkkinä myös porkkanamehu. Se on kesäkaverini ja syventää rusketusta. 


Nyt nautitaan!


sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Ihana aurinko! // Aurinkovoidealevinkki

Mainos//Ruohonjuuri

Nyt se on täällä! Siitä tietää, että kesä on tullut, kun altaasta noustessa et ole ihan jääkalikka. Myönnettäköön, että vähän pyyhettä vielä kaipasi hetkeksi altaasta noustessa, kun meri puhaltaa aivan vieressä, mutta pian sen sai jo heittää sivuun, kun aurinko helli niin lämpimästi.

Olimme eilen Altaalla kuopuksen kanssa ja niin oli moni muukin sään ollessa niin upea. Huomasin altaalla myös punaisia selkiä ja päälakia. Aurinko on raju, erityisesti veden äärellä. Itse sain jo vapulta ekat uikkarin rajat, kun aloin merialtaan lisäksi uimaan lämpimässä altaassa. 

Lehdissä on kirjoitettu aurinkokeratoosista ja melanoomasta. Iho muistaa kaikki auringonottokerrat ja myös ne palamiset. Puhutaan valovanhenemisesta. Iän myötä iho rutistuu ja siihen tulee pigmenttimuutoksia, pahimmassa tapauksessa ihosyöpä. Itsessään ruskettuminen on jo dna-vaurio. 

Olemme suojanneet ihomme fysikaalisilla suojilla monista syistä. Ensinnäkin ihon läpi imeytyy verenkiertoon kaiken mitä laitat ihollesi. Tämän vuoksi käytämmekin luonnonkosmetiikkaa. Lisäksi ympäristön vuoksi. Vesistöihin valuvat kemikaalit päätyvät loppujen lopuksi lautasillemme vaikuttaen siinä sivussa kalakantoihin ja kasvistoihin. Ainakin Havaiji on rajoittanut aurinkovoiteiden myyntiä, koska kemialliset aurinkosuojat vahingoittavat saaren koralliriuttoja.

Synteettisissä aurinkovoiteissa on todettu olevan myös hormonihäiritsijöitä, joten lienee selvää, miksi fysikaalinen suoja on oikea valinta auringolta suojautuessa. 

Vinkkaan tässä Ruohonjuuren aurinkovoidealesta, sillä itse ostin muutama viikko sitten Madaran uuden aurinkovoiteen spf 20 ja olen tykännyt siitä tosi paljon. Kasvoillani käytän myös Madaran sävyttävää City CC spf15 suojaa kosteusvoiteen päällä. Kesäisin sävy on medium ja talvella light.

Alga Maris on myös meidän suosikki. Nyt sain testiin spf 30 lotionin, tämä on loistava myös suihkeena. Voide on ehkä hiukan kosteuttavampi kuin suihke. Aurinkovoiteet saattavat kuivattaa snadisti ihoa, joten auringossa oleilun jälkeen on tärkeää myös laittaa kosteusvoidetta tai after sunia iholle. Spf 50 on hyvä lapsille ja itse sipaisen tätä myös huulen päälle välttääkseni kesäviikset. :D 

Rakastan ruskettunutta ihoa ja onneksi nyt on luonnonkosmetiikan saralla myös monta loistavaa vaihtoehtoa itseruskettaville. Minulla on kokeilussa uusi sarja ja palaan näiden fiilisten kanssa pian.

Nautitaan auringosta ja fiksusti! Ihanaa päivää!

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Pieniä kestäviä tekoja

Mainos Ruohonjuuri


Hei mitä kuuluu? 

Viikko on puolessa ja kupissa iltapäiväkahvi, vähän myöhäinen sellainen, mutta mietin pitkään, laitanko kukkaisen servetin suodatinpaperiksi vai voinko odottaa miestä eko-suodatinpaperin kanssa. En odottanut ja servetti olikin varsin kaunis kahvinkeittimessä.   

Jäin pohtimaan tämän päivän Hesarin artikkelia ihmiskuntaa uhkaavasta tuhosta, jos emme ihan aikuisten oikeasti toimi.
 
Kansainvälisen IPBES-luontopaneelin jättiraportissa nimetään viisi suoraa syytä (tärkeysjärjestyksessä) luonnon köyhtymiseen.


Ne ovat muutokset maan ja merialueiden käytössä, elävän luonnon (liiallinen) hyötykäyttö, ilmastonmuutos, saastuminen ja vieraslajit.
Johtopäätös on tämä: tuhoisa kehitys voidaan vielä pysäyttää, mutta se vaatii hyvin laajamittaisia ja järjestelmätasolle pureutuvia muutoksia. Asteittaiset parannukset eivät enää riitä.

Sanattomaksi vetää. Asioista kyllä puhutaan ja omalla työpaikallani vuoden teemana on kestävä kehitys. Samaan aikaan kuitenkin väittelemmme neukkarissa, tarvitseeko sidosryhmille hankkia muovikrääsää tai ylipäätään yhtään mitään, jossa logomme näkyy. Olin viime kuussa konferessissa, jossa naapurimaamme Norja promosi omaa asiaansa vain ja ainoastaan sähköisesti. Kannatetaan!

Köpiksessä on ravintoloita, jotka ottaa maksun lautaselle jätetystä ruokahävikistä. Silja Line pyytää kohteliaasti buffetkansaa huomioimaan ruoan määrä, jotta siitä ei tulisi hävikkiä. Oikein! 
  
Katso omaa toimintaasi. Lähde arkisista asioista liikkeelle. Valitse kaupassa ostoskärriin muovittomat vihannekset (vaikka ne ovat kalliimpia kuin muovilliset - ihan älytöntä!), osta kotimaista tai jos pakko valita ulkomaisista, osta luomua. Käytä luonnonkosmetiikkaa - tässä myös valinnat tärkeitä. Pesuaineita ja kosmetiikkaa valitessasi mieti, että käyttämäsi aineet joutuvat vesistöihin ja lopulta omaan vesilasiisi. 

Kaikilla valinnoilla on kauaskantoiset vaikutukset, kuten luontoraportistakin selviää. Ajattelin juuri kirjoittaa, että tarkoitus ei ole paasata, mutta oikeammin kyllä on. 

Kuka ei vielä kierrätä roskia, muovia metallista, bio- ja sekajätteistä? Kuka vielä vetää röökiä ja heittää tumpin maahan, joka on itseasiassa mikromuovia? Tupakantumppi ei maadu - tiesitkö tämän? Kuka vielä hölvää pääkallon kuvilla varustettuja pesuineita lattioihin niitä pestessään? Kuka on niin tietämätön, että rasvaa lapsensa jollain synteettisellä aurinkovoiteella ajattelematta kuinka se vaikuttaa lapsen hormonitoimintaan ja samalla tuhoaa vesistöjä ja niiden asukkeja. Kenen on pakko syödä lihaa monta kertaa viikossa?

Huhhuh, hämmästelevien kysymysten lista on loputon. Jos joku teistä nostaa käden ylös, haluaisin kuulla miksi toimit niin? Sen sijaan, jos toimisimme tiedostavasti, näilläkin valinnoilla voisimme suoraan vaikuttaa uhkakuvaan, joka yllemme on langennut.




Parvekkeen ikkunaan on ilmaantunut lokin signature. Suihkautan ikkunaan pesuainetta, joka on minulle tuttu jo monen vuoden ajalta. Uuden purkin sain Ruohonjuuresta, mutta miksi vauhtiraidan putsaaminen (ja muutenkin kodin) on fiksumpaa tällä pesuaineella? 



Puhdas!


Kerron lyhyesti. Perusidea on Worry Free Ingredientsissä eli raaka-aineista ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.  Kyseessä on sertifioitu, ekologinen ja hiilidioksidineutraali sarja, joka sopii myös vegaaneille. Tuotteet ovat hypoallergeenisiä, niissä ei käytetä listattuja allergeenejä. Valmistusaineet eivät koskaan sisällä mutageeneja, karsinogeenejä eikä lisääntymiskykyisiä toksiineja.  Hajusteet luonnollisista raaka-aineista. Pakkaus on HDPE-muovia, mutta se on helpoin muovi kierrrätykseen. 

Nämä ovat niitä pieniä, arjen kestäviä tekoja, jotka eivät vaadi kuin tietoisuutta.

Mihin asioihin kiinnität itse huomioita?

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Pääsiäistä ja parvekehaaveiluja




Aurinko on lämmittänyt ihanasti nyt pääsiäisen aikaan ja olen päästänyt valloilleen parvekkeen vihersisustushaaveilun. Meillä on iso parveke ja viime kesänä muuton vuoksi en hankkinut sinne kukkia juurikaan. Tänä kesänä tämä ei toistu.

Kukkien lisäksi aikomuksena on vallata tilaa viljelyyn. Haaveissa olisi uudet perunat, salaatit ja mansikat. Ehkä rajaan perunapenkin tästä kuitenkin pois ja haen torilta multaiset perunat. Yrttejä tulee kuitenkin. Nyt etsinnässä sopiva viljelylaatikko. Jalallinen sopisi ehkä parhaiten, koska viljelysmaani jäisi muuten vähän sohvan taakse piiloon. Se saisi myös paremmin valoa. Sormet syyhyävät multaan upotusta! Se on maadottumista parhaimmillaan.

Haluaisin viljellä mansikoita, lehtikaalia, tomaattia, salaattia, basilikaa, rosmariinia, rucolaa... Kaikkia sellaisia yrttejä, joita tulee nyt viikottain ostettua kaupasta. Mansikoita en ole ostanut, koska yritän välttää espanjalaisia tuontimansikoita, monestakin syystä. Ostan kotimaiset mansikat pakastelaarista.



Parvekkeella ei ole vielä kuin pääsiäiskukat, hortensiankin onnistuin ilmeisesti tainnuttamaan, kun sitä maaliskuun lopulla pidin sisällä. Katsotaan jaksaako se vielä kasvaa viileässä, kun nyt ei ehkä enää ole yöpakkasia.

Parvekelaseihin ei saa parvekelaatikoita kiinni, joten kukat laitetaan tänä kesänä koreihin. Voi että olisi ihana kurvata puutarhalle ihastelemaan kaikkia ihanuuksia! Täytyy vielä malttaa mielensä, koska Suomen kesä. Meillä tosin parveke on täysin lasitettu, joten periaatteessa voidaan ottaa vähän varaslähtöä täysin avonaiseen parvekkeeseen verrattuna.  

Pyöreä juuttimatto on Natur Finartelta. Hankimme sen viime vuonna loppukesästä. Tekisi mieli ostaa toinenkin. Se sopisi parvekkeelle hyvin.

Toisen pääsiäispäivän lomalaiset voisin tästä herätellä aamupalalle. Niin mukavaa, kun on ollut monta vapaapäivää. Vielä tätä autuutta tämä päivä - ja vajaa työviikko tiedossa, ei hullumpaa! Levollista oloa sinne!
  

 
 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kööpenhamina yhdessä päivässä

Maileg pupuset halusivat mukaan, kun näm olivat viimeiset Tivolin lahjatavaramyymälässä


Mukavaa palmu- ja vaalisunnuntaita! Vaalituloksia odotellessa kerron tämän viikon piipahduksesta Kööpenhaminaan. Olin työmatkalla ja ilokseni tulopäivän ohjelma peruttiin, joten minä nautin kaupungin parhaimmista.

Hotelli Ibsens oli loistosijainnilla Nørreport -aseman lähellä Indre by kaupunginosassa, joka puolestaan oli lähellä kaikkea muuta. Tanskalaiset taitavat luomuaamiaiset hyvällä kahvilla, ystävällisellä tarjoilulla, ihanilla smootheilla, levain-tyyppisillä hiivaleivillä, suolaisilla ja makeilla, joten näillä puheilla, aamupala oli varsin timanttinen tässä hotellissa. Design-pöydät ja tuolit toivat myös lisäpisteitä. Itse sain kuitenkin vahvistukset sille, että Carl Hansenin Y-tuoli jääköön näin hotellissa istuttavaksi. Sen paperinaruistuin ei kestäisi meidän perheen mustikansyöntiä. 

Sängyssä oli Hayn päiväpeitto ja koristetyynyt - peukut näille!

Yhden hengen huoneet olivat ilmeisen pieniä - kuulin toisten sanovan, itselleni sattui 2h huone, joka passasi minulle varsin mainiosti. 

Lähdin kollegaystävän kanssa hyödyntämään yllättävästä vapaastamme ja suuntasimme jalkaisin läheisen Rosenborgin linnan pihamaille ihastelemaan narsisseja, kirsikkapuita ja kevään heräämistä. 






Linnalta suuntasimme kohti Pieni merenneito -patsasta. Olin luvannut esikoiselleni, jonka kanssa kävimme katsomassa baletin ja syksyllä menemme katsomaan musikaalin, että käyn ottamassa kuvan patsaasta. Kävelimme kaunista Langelinie-rantatietä ihastellen samalla upeita kirsikkapuita. 





 
Patsaalta suuntasimme jälleen postikorttimaisemiin eli Nyhavn-satamaan, joka oli odotetusti kaunis värikkäine taloineen ja ravintoloineen. Emme jääneet satama-alueelle syömään, vaan kävelimme ostoskadun läpi etsien oikeaa ruokaa, joten ohitimme klassiset smørrebrödet, eikä suostuttu mihinkään ketjuravintolaan.

Kävelimme Strøgetia pitkin oppiaksemme, että se on Euroopan pisin kävelykatu (1,1 km). Poikkesimme toki Illums Bolighusetiin ja olisin voinut olla siellä vaikka kuinka kauan. Oivalsin miten valtavasti designia tulee Tanskasta - niin huonekaluja, koruja, vaatteita, koriste-esineitä ym. Niin makeita! Hay sulki ovensa juuri nenäni edestä, kaupat muuten menevät melko aikaisin kiinni (klo 18). 


Vihdoin saavuimme Riz Raz -nimisen ravintolan eteen, jossa tuntui olevan paljon ihmisiä ja tämähän on aina hyvä merkki. Valitsimme Green buffan ja oh buffa, että oli taivaallista. Niiiiiin hyvää kasviruokaa en ole varmasti syönyt koskaan. Todella mahtavia makuja! Oli niin hyvää, etten olisi halunnut lähteä. Mainittava on myös, että buffa oli vain DKK 99 eli reilu 13€, talon punaviiniäkään ei hinnalla oltu pilattu 3,5€/lasillinen. Mikä onni!

Ilta oli kuitenkin näiltä turreilta jo hämärtynyt, mutta varovasti kysyin kollegalta, että vieläkö Tivoli osuisi matkan varrelle. Ja visst! Kysyttiin kävelyohjeet tarjoilijalta ja se ei ollut edes kaukana, aivan keskustassa. 



Aloimme olla vähän valmista kamaa kaikesta ihastelusta, kävelystä, syömisestä ja juomisesta, mutta mitäpä olisi Tivoli ilman vuoristorataaa - ei mitään. Siispä sinne. Vuoristorata on vuodelta 1914, 720 metriä pitkä, joka on tehty vuoristoa muistuttavaksi maisemaksi. Se meni sitten kovimmillaan 50 kilometriä tunnissa. Kerrassaan hurmaava kyyti, joka piristi meitä ja jaksoimme ihastella miten upea paikka Tivoli onkaan. 






 


Mikä iltapäivä ja ilta meillä olikaan! Hygge löytyi ja itselleni uusi suosikkikaupunki. Seuraavat pari päivää istuimmekin tiukasti konferenssissa, joten ihan mahtavaa, että lähdimme seikkailemaan. Koko tämän sightseeing lenkin teimme jalan eli se on täysin mahdollista, mutta toki tiesi myös kävelleensä. Tämä ei kylläkään haitannut, koska oli ihan mahtavaa. 

Köpikseen pääsee 1,5 tunnissa lentäen jopa alle 50e/suunta.
Metrolla kestää vain 20 minuuttia keskustaan ja sillä liikkuminen oli varsin vaivatonta. Hotellit ovat usein +200e/yö, mutta jos on vain yhden yön, niin edulliset lennot kompensoivat yöpymisen. 

Köpis on kaikin puolin upea kohde, joten tänne suuntaan taatusti uudelleen. 

 

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Kalenterit esiin: Pieni merenneito Disney -musikaali syksyllä HKT:ssä

* Mainos, pressitilaisuus/Helsingin kaupunginteatteri


hkt.fi

Hei jes aurinko paistaa ja kevät on täällä! Toivottavasti pysyykin, eikä takatalvi iske. Nyt kannattaa suunnata katse hetkeksi jopa kesän yli sillä nyt voi hankkia lippuja Helsingin kaupunginteatterin Disney-klassikkoon,joka saa ensi-iltansa elokuussa!


Kävin helmikuussa Pieni Merenneito musikaalin pressitilaisuudessa ja tämä on ehdottomasti meillä ohjelmassa ensi syksynä. Meillä on ollut tapana käydä katsomassa musikaaleja siskoni perheen kanssa. Me on käyty katsomassa yhdessä mm. Tarzan, Peppi Pitkätossu, Shrek, Kinky Boots ja kun kuopuksemme syntyi, serkukset olivat sen aikaa tätinsä kanssa yhdessä katsomassa Kolme iloista rosvoa! Tätä tarinaa tulee usein muisteltua, kun kaikki meni ihan kuin olisimme suunnitelleet kaiken.

Kävin nelosluokkalaisen kanssa katsomassa Pieni merenneito baletin, joka perustui H.C. Andersenin tarinaan ja olkoonkin, että baletti on aina baletti ja balettitanssijat ovat supertaitavia, kuin myös puvustus on upea, niin tämä baletti oli äidillekin paikoitellen melkoisen jännittävä kokemus. Siksipä kysyinkin Pieni Merenneito musikaalin pahis-Ursulalta (Sanna Saarijärvi), että mites, onko kauhua tiedossa?





No siis, levollisin mielin olen lippuja hankkimassa, sillä vaikka varmasti jännääkin tulee paikoitellen olemaan, musikaali perustuu myös Disneyn elokuvaaan, joka taatusti pehmentää H.C. Andersenin kuvausta. Keskustelin aiheesta myös ohjaaja Samuel Harjanteen kanssa, joka muuten on Kinky Boots -musikaalin takana ja ikäraja määräytyy lähinnä sen mukaan, että katsoja jaksaa sen parituntisen istua paikoillaan - ei kauhunsietokyvyn mukaan. :D


Pieni merenneito -musikaalissa rooleissa ovat Sonja Pajunoja Arielina, Martti Manninen Arielin mielitiettynä Erikinä ja Arielin Pärsky-kaverina vuorottelevat Valo Eklund, Lennin Kallela, Alek Perez-Lahtinen ja Samuel Vihma

Vedenalaisen maailman kuvauksessa tarvittavien lennätysten suunnittelijat tulevat Broadwayn ja West Endin teattereista. Nuket ovat puolestaan Star Wars -elokuvahahmojen suunnittelijoiden käsialaa. Tekijöissä ei ole todella säästelty.

Musikaali kertoo nuoresta Ariel-merenneidosta, joka haluaa jättää merellisen kuningaskunnan ja elää ihmisten maailmassa. Ariel rakastuu prinssiin ja tekee merinoidan kanssa sopimuksen voidakseen elää rakastettunsa kanssa. Pienen merenneidon koskettava tarina unelmien tavoittelusta ja rakkauden voimasta ja sen maagisen kaunis musiikki on hurmannut musikaaliyleisöt ympäri maailman ja saapuu nyt vihdoin myös Helsinkiin.



Joo! Syksyllä nähdään!



tiistai 19. maaliskuuta 2019

Biohakkerin käsikirja ja Supermarket Survival - Parempaan elämään navigoimiseen

*Mainos Ruohonjuuri, Read me ja Foodin
Helposti upein vegesalaatti


Jälleen on uusi viikko hyvässä vauhdissa. Kuinka moni lupasi aloittaa viikonlopun jälkeen paremman elämän? Nyt ei pullaa, ei karkkia, ei sitä tai tätä? 

Jos olet seurannut touhujani, olet tietoinen siitä, että olen alkuvuoden navigoinut kohti parempaa kurssia puhdistautumalla ensin viiden päivän Vogelin mehupaastolla. Siitä kuin kiitoksena seurasi omien ruokailutottumusteni tarkastelu - ja niiden muuttaminen, joka on sujunut tosi helposti. 

Meinasin kirjoittaa edelle kriittinen tarkastelu ja radikaali muuttaminen, mutta voimakkaiden adjektiivien käyttäminen ei ole tarpeen. Oman elämän ohjaamista parempaan suuntaan ei tarvitse, eikä pidäkään assosioida minkäänlaiseen kiristelyyn. Olen oppinut, että tarkoituksena on  o i v a l t a a  ja tehdä asioita korvaamalla se entinen huono, paremmalla vaihtoehdolla. Mistään et jää paitsi, päinvastoin saat paljon enemmän. Niin just, voit edelleen syödä jäätelöä ja suklaata.

No miten?

Ihan ensin hankkimalla käsiisi nämä kaksi kirjaa: Biohakkerin käsikirja ja Supermarket Survival. Rakkaudesta ruokaan ja hyvinvointiin. Kirjat saatavilla myös esim. Adlibris*) Biohakkerin käsikirja ja SuSu.


Usein sitä tekee tiettyjä muutoksia esimerkiksi ruokavalioonsa, jättää pois kaikki herkut, lisää jotain tiettyä liikuntaa, nukkuu enemmän ja milloin mitäkin, koska joku niin suosittelee. Muutos tehdään usein hyvässä uskossa - tajuamatta kuitenkaan pohjimmiltaan miksi.

On hyvä ymmärtää, miten elimistömme toimii, mikä vaikuttaa mihinkin, jotta ymmärtää miksi joitain juttuja kannattaa suosia, joitain vältellä tai korjata paremmalla vaihtoehdolla.

Aina virallisetkaan suositukset eivät välttämättä ole tae siitä, että jokin suositeltu asia aidosti tukisi terveyttämme, silloin on hyvä ymmärtää ja olla tietoinen asioista. Esimerkiksi koulujen rasvaton maito, margariini ja väritön raaste -ravintosuosituskombo vaatii paikkailua kotona, jotta kasvavat lapset saisivat riittävän hyvät eväät kasvua, oppimista ja jaksamista ajatellen.


Biohakkerin käsikirjan ovat kirjoittaneet lääkäri Olli Sovijärvi, teknologia-asiantuntija Teemu Arina ja ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja. Se on todella kattava tietokirja ja opas elämän eri osa-alueiden optimointiin. Optimoinnista tulee mieleen jonkun laitteen säätäminen siten, että se toimii parhaimmailla mahdollisella tavalla. Yli 500-sivuisen Biohakkerin käsikirjan avulla osaat optimoida omaa elämääsi oppimalla siitä ja siihen monella eri tasolla vaikuttavista tekijöistä, jotta itse voisit parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Biohakkerin käsikirja sisältää viisi eri osa-aluetta: uni, ravinto, liikunta, työ ja mieli, jotka kaikki sisältävät yksityiskohtaista tietoa siitä, miten näitä osa-alueita voi parhaiten omilla valinnoillaan tukea. Kirjassa kerrotaan myös miten erilaiset tekijät vaikuttavat toisiinsa, kirja on erittäin informatiivinen. Olen oppinut todella paljon lukiessani tätä kirjaa.

Biohakkerin käsikirjassa on tiedon lisäksi myös paljon vinkkejä esimerkiksi eri tilojen optimaalisesta sisustamista. Itse törmäsin kuin tilauksesta erääseen käytännön vinkkiin koskien kananmunien tuoreuden tsekkaamista, joka selviää rikkomatta kananmunaa. Tuoreiksi epäilemäni munat, osoittautuivatkin testin perusteella vanhoiksi. Onneksi en ehtinyt käyttää näitä ruoanlaittoon. 

Nämä pari esimerkkiä yllä ovat ihan pieni raapaisu siitä kaikesta valtavasta tiedon määrästä, mitä käsikirjasta on saatavilla. Kaikki kirjan tieto on niin mielenkiintoista ja niin hyödyllistä, se ei sisällä mitään turhaa ollakseen niin iso opus. Kirjaa tekee mieli lukea ihan kaikessa rauhassa, omaksuen ja oivaltaen. 


Just näin!

Olli Postin viesti Supermarket Survivalissa ei ole jyrkästi kieltää mitään, vaan korvata jokin ravinnnetyhjä ruoka paremmalla, kuunnella mitä keho kaipaa ja mistä sinä itse tykkäät. 

Kynäni sauhuaa, kun kirjaan muistintueksi Postin vinkkejä, mitä kaupasta kannattaa hankkia - ja miksi. Kirjassa on viisaasti marginaalissa viivat, johon saa raapustella huomionsa ja muistiinpanonsa. Millainen kahvi on hyvä valinta, millä voi korvata valkoisen sokerin, millaisia vihanneksia kannattaa suosia, mitä kannattaa lisätä juomaveteen...  

Supermarket Survival kertoo selkein esimerkein, miten mistään ei oikeasti tarvitse luopua. Kun opit syömään ravinnerikkaasti entisen ravinnetyhjän sijaan, kehosi oppii pyytämään sitä parempaa, eikä kaipaa E-koodeja tai mitään tyhjää höttöä.


Kirjassa edetään oivalluksista, vinkkeihin, resepteihin ja tehdään ostoslista, myös budjetilla. Kaupassa käynti helpottui huomattavasti! Posti kiteyttää kirjan kappaleet siihen, mikä on kulloinkin keskeistä, mitä voisi toivoa lisää, mikä olisi ideaalisin lopputulema. Posti jakaa myös kiitosta sinne, minne se kuuluu ja antaa vinkkejä kiinnostuneille lisätietoja varten.  

Kippis hyvinvoinnille!


Voisin helposti ihan itkeä onnesta, kun olen saanut nämä kirjat luettavakseni ja niistä opittavaksi. Niin valtavia valaistumisen kokemuksia olen saanut osakseni tässä lukumatkallani (joka vielä jatkuu). Kumpaakaan kirjaa ei hetkessä hotkaise ja se on hyvä niin. Ota itsellesi aikaa perehtyäkseni näihin kirjoihin, sinulla on vain yksi elämä, elä sitä arvostaen ja kunnioittaen tekemällä parhaimmat valinnat sen eteen. Usein kysymys on vain siitä, että ei tiedä tarpeeksi, ei siitä, etteikö välittäisi.   

Olen myös niin onnellinen, ettei mieleni enää himoitse sipsejä tai irtokarkkeja. Jos joskus tekee mieli perunalastuja tai lapset niitä toivovat, osaan jo nyt valita sellaisen pussin, jonka syömisestä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Mikä parhainta, mieli tekee useimmiten jotain muuta, enkä koe jääväni mistään paitsi, päinvastoin! Oletko muuten maistanut lehtikaalisipsejä...


*) Affiliate-linkit   

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Suloinen sunnuntai, ota rauhasti rennosti

kuva: Sami Heiskanen

Huomaan asettuvani blogin äärelle sunnuntaisin. Lauantaina mennään vielä kierroksilla ja on lasten menoja tai hoidettavia asioita, joita arjen kierrokset vielä kirittävät.

Sunnuntaina aika on aamuisin pysähtynyt. Herään meistä ensimmäisenä, keitän kahvin ja uppoan ajatuksiini. Aamu tänään alkaa harmahtavana, joten ei ole kiire mihinkään. Auringon paistaessa tekee mieli heti aamusta pakata uintikamat ja suunnata altaalle merivesipulahdukseen. Tänään sinne ehdin iltapäivälläkin. Aurinko asettaa pienen paineen siitä, että on vähän kiire. Ei voi muka sisällä olla, kun on niin kaunista ulkona.

Mieli on siitä kummallinen, että se kyllä vaeltelee ja se keksii kaikenlaista pitäisi-tekemistä. Olisi ikkunanpesua, vaatteiden sorttausta kirpparille, kaappien siivousta - vai hetkinen, onko nyt se aika, että pitäisi vaihtaa mullat kukille. Tekeminenhän ei koskaan lopu.

Sunnuntaihin kuuluu myös haaveilu ilman varsinaista tekemistä. Tänään olen jo pohtinut, millaisen kesäparvekkeen laittaisin, mitä kukkia ja kuinka paljon, laittaisinko yrttejä kasvamaan. Ajatus on poikennut myös kesälomareissussa, työmatkoissa sitä ennen, keittiöntuoleissa (edelleen!) ja vessan pesuaineessa, josta en varsinaisesti haaveile, mutta jonka unohdin eilen ostaa.

Sunnuntait ovat itselleni pyhiä päiviä. Silloin ei säntäillä. Elimistö ja parasympaattinen hermosto painaa jarrua, rauhoittaa, kehottaa ottamaan iisisti. Tekemisiä tehdään fiiliksen mukaan.
  
Tiedän, että on myös heitä, joiden on saatava jotain aikaisiksi, ei voi vaan olla. Viikonloput on myös usein niitä päiviä, jolloin mitään jaksaa tai ehtii edes tehdä. Sekin on okei. 

Jatkan vielä hetken vain olemista, sitten kaivan esiin lapsen kouluprojektin, autan häntä siinä, vilkaisen ikkunoihin ja loppu jääkin vielä käsikirjoittamatta. Antaa sunnuntaiflown viedä.

Ihanaa päivää!

 

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Nyt ei oo kiire / Nyt on vaa fiilis - Hiihtoloman parhaimmat


Hiihtolomakausi avattu, vielä vikaa päivää fiilistellään. Minä olin loppuviikon lomalla ja suunnittelin minibreikiksi kylpyläreissua tyttöjen kanssa, mutta ajatus siitä, että emme tod. saata olla ainoita polskijoita, sai vaihtamaan suunnitelmaa.

Tukholma on  a i n a  hyvä vaihtoehto, mutta koska etsimme risteilyä vasta keskiviikkona, torstain lähtö oli kyllä ihan kiikun kaakun. Verkkokauppa näytti eioota, mutta sitten - hyvin todennäköisesti joku oli harmikseen kohdannut noron ja perunut, joten saimme kuin saimmekin hytin torstain lähdölle. Pikaista paranemista vain, jos syy oli epäilemäni.

Kävin uimassa merivesialtaassa lenkin vielä ennen lähtöä laivalle, joten olin niin lomafiiliksissä energiaa täynnä, kun aloitimme matkan. 

 
Hiihtolomalaiset
 
Tukholma tarjosi parastaan kevätauringon lämmittäessä ihanasti takinselkämystä. Meillä kuljetaan usein samoja, hyväksi havaittuja reittejä Gamla Stanin kautta Östermalmille ja siinä välissä piipahdamme kaupoilla. Hyppäämämme Gärdetistä metroon ja jäimme Gamla Stanissa pois. Takaisin päin tulimme Östermalmilta tunnelbanalla.




Uusi tuttavuus oli kuninkaanlinnan lahjatavarakauppa. Siellä ei myyty Vickan ja Daniel -lautasia, mutta sain sentään postikortin heistä, joka nyt inspiroi minua aina kun jääkaapille suuntaan. Olkoonkin, että Danielia on korttiin hiukan liikaa photoshopattu minun makuuni, mutta se ei haittaa. Olemme itse asiassa kohdanneet Prinssi Danielin kanssa työpaikallani viime keväänä ja tervehtineet. Siitä "Hej!":stä riitti kollegan kanssa iloa pitkäksi aikaa. Hih.

Nordiska Kompaniet (NK) on kiva kiertää aloittamalla ylhäältä lastenosastolta ja laskeutumalla kerros kerrallaan Nedre planiin eli alimpaan kerrokseen saakka. Hissi on superfint, joten sillä ajetaan aina. Många gånger. Tällä kertaa oli suhteellisen vaikea ohittaa herkulliset laskiaispullat alakerroksesta, jossa on ruoan lisäksi myös paperiosasto.

Vakava paikka. Valokuvaus NK:n hississä. Ja ne mummosormet, en vaan osaa peukalolla.

Oj, vad fina semlor!

Kungsträdgården on aina ihana. Talvella siinä on luistinrata Madison Garden fiiliksellä. Keväällä kirsikankukat kukkivat upeina. Minä nautin. 



Laivalla esiintyi Mikael Gabriel ja tämä näkyi shown lisäksi siinä, että melkoinen fanilauma partioi yötä päivää käytävällämme. Lienee luettavissa, että herra Gabriel huilaili naapurihytissä. Me olimme tietysti keikalla ja ihan fiiliksissä! Instastories tarjosi myös parhaita paloja keikasta, toivottavasti kurkkasit.

Mä oon lomalla, musat kovalla, kaikki kohallaa //  Nyt ei oo kiire // Nyt on vaa fiilis. (Riippumatto by Mikael Gabriel)
  
Tukholma on niin tuttu, mutta ehdottomasti yksi suosikkikaupungeistamme. Haaveilemme joka reissulla, että olisipa ihana tulla Tukholmaan pidemmäksikin aikaa. Päivästäkin tosin saa hyvää fiilistä ja energiaa sekä mahdollistaa visiitin ilman muita säätöjä. 

Voi että. Olipa mukava breikki. Pyykit pyörivät koneessa, ruokakauppa odottaa asioimista, aamulla alkaa palaverikimara, joka kestää iltapäivään saakka. Pääsiäislomaan on muuten 53 päivää, sitä kohti, hyvin jaksaa!  

Tänne pääsee onneksi joka päivä!