perjantai 20. heinäkuuta 2007

Tyhjyys

------
------
------
------
Taiteilen tekemättömyyden ja tylsistymisen rajamailla. Olen juuri (kolme tuntia ja 13 min. sitten) päättänyt lähes pariviikkoisen rupeaman pienten ihmisten seurassa. Rakkaimmista rakkaimmat nièces viettivät kesää kanssani ja tiedoksi vain, että kolmevuotiaan ja lähes 8 kk vanhojen ihmistaimien kanssa oleilemisessa ei tarvitse pohtia päätään puhki mitä tekisi. En ole ehtinyt stressata syrjäytymisestänikään. Nimittäin jo ravinnon saattaminen näiden ihmisten suihin on melkoinen operaatio. Aloittelija ja vieläpä keskitasoinen tarvitsevat konepesua after. Kolmevuotiaalta kysytään, että otatko tätä - otatko varmasti? Hän vastaa, että joo. Lautanen mikroon ja eteen, jolloin hän toteaa, että ei otakaan sitä, vaan just jotain muuta. Pienempi jaksaa kaksi lusikallista istua Stokkessaan, kunnes hermot palavat totaalisesti.

On todella outo tunne, koska ehdin jo jotakuinkin omaksumaan lapsiperheessä käytettävät standardit. Nyt olenkin kummissani selannut (huom! en lukenut) pari päivää vanhasta lehdestä pikavauhtia noin 1/3, juonut puoli kuppia kylmää kahvia ja jättänyt sen (IDIOOTTI) seisomaan pöydän laidalle, jotta pikkutyyppi voisi käydä sen huitaisemassa alas. Olen harjannut toisen puolen päätäni. Ripsiväriä on mitä luultavammin vain oikeassa silmässä, koska kesken laittamisen olen rynnännyt tarkistamaan josko jostain kuului rumahdus. Olen ottanut omaa aikaa (13 sekuntia) ja tarkistanut sähköpostini havahtuen siihen, että on liian hiljaista. MITÄ NE NYT TEKEVÄT?, kunnes muistan, että olen yksin.

Yritän parasta aikaa tirkkiä pieniä sormenjälkiä olevien silmälasieni läpi. Tarkastin juuri mitä minulla on päälläni. Näyttävät vaatteilta, vaikka minulla ei ole harmainta aavistustakaan kuka ne on päälleni pukenut. Tällä tyypillä ei ole kyllä mitään erityistä tyylitajua ollut. Onneksi sukkia ei tarvitse kesällä (paitsi tänä kesänä), koska ne ovat unohtuneet. Kaiken tämän jälkeen minulta ei edelleenkään liikene sympatiaa äideille, jotka kulkevat meikittä ja tukka rasvassa addu-verkoissaan rattaita puskien. No excuse.

Mitähän tekisi? En vaan keksi mitä voisin tehdä. En voi tehdä mitään, koska EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ! Herranen aika. Missä minun elämä? Ai niin, ei mulla ollutkaan, kun olen syrjäytynyt. No niin justiin. Täytyy alkaakin taas vajoamaan siihen muottiin. Goodbye iloinen mieli ja hulvaton hulina - Pof.

tiistai 10. heinäkuuta 2007

Pallo Haltuun Ltd.

kuva http://www.paajarvenky.fi/viittoma/pallo.gif

Ohoi!

Lomalta on palattu ja tuliaisina on mahtava rusketus. Saatiin se, mitä lähdettiin hakemaan. Jonkinlaisia aikeita on epidermiksellä kuoriutua, mutta kyllä se siitä tasottuu - ainakaan ei pääse rusketus enempää syventymään täällä mahtavassa Suomen kesässä. Käsittämätöntä, että ollaan niukin naukin parissa kympissä. HALOO! MINUN LOMA JATKUU! KUULUUKO? AURINKOA TÄNNE JA PER HETI! (quote ex-työnantajani)

On se kumma, että ei ole nuo ex-työpaikan painajaiset vieläkään jättäneet minua rauhaan. Tiedän - se closure tulee vasta sitten, kun olen ne pakolliset työsuojelutoimenpiteet tehnyt. Strategiani on kuitenkin vielä kesken (olen lomalla) eikä kukaan työsuojelusta mene heinäkuussa puheen_johtajan ovelle tarkistusta tekemään. Sitä paitsi kalkkaroluolassa vallitsee varmaan nyt harmooninen sihinä, kun Pilli ja Pulla saavat kaikessa rauhassa palvoa tätä bisnesmaailman karakteerisinta hahmoa.

Juttelin eilen rakkaan ex-kollegani, nyk. ystäväni kanssa ja pohdimme hetken, mikä mahtaisi olla paras keino vetäistä minut takaisin oravien pyöräretkelle, kun työpaikkahakemukseni eivät tunnu työnantajia miellyttävän. Mies kyllä tukee ja tiedustelee, että "Mitä paikkaa tänään hait? Ai tasavallan presidentin paikkaa?" Hän tuntuu olevan sitä mieltä, että kannattaisi miettiä tarkemmin mitä paikkoja hakee. PAH! Minullakin on jokin raja. Olen kuitenkin edelleen vakuuttunut, että syrjäytynyt tai ei, kalkkaronluolasta karkaamista ei voi katua. Tässä kohtaa takaisin leivän syrjään kiinni -operaatiossa on yhtenä mahdollisuutena alkaa tarjota tätä huippuluokan expertiisiä myös muiden hyödynnettäväksi ja ystävälläni olikin hihassaan jo valmiina nimiehdotus yritykselleni: Pallo Haltuun Ltd. Mahtava idis! Huomaa logo.

Ja eikun firmaa pystyyn vaan! IsoHerra vetäisisi kahvit niin väärään kurkkuun. Voisin lähettää sille mainoksen. Heh. Meillä oli nimittäin pokan pidon maailmanmestaruuskisat menneenä kevättalvena, kun meitin ex-veturi päivitteli Patentti- ja rekisterihallituksen paperit käsissään, että "Jo se nyt on perkele", kun hän ei saa patenttia itse keksimilleen tokaisuilleen, vaikka kuinka hakisi. Kuten olen jo tainnut aiemmin kertoa, on nimittäin niin, että se on itse IsoHerra, joka on keksinyt fraasin "Otetaan pallo haltuun" ja toinen hänen keksimänsä on "Perävisiiri vuotaa". Niin ja voitteko kuvitella, että ihan MTV3:n uutislähetyksessä oli LUVATTA käytetty IsoHerran fraaseja!

Tämä "Otetaan pallo haltuun" -keksintö meni niin pitkälle, että IsoHerra pohti ääneen (joo, totta se on), että pitäisi hommata sellainen pallo, jota aina heitetään viikkopalaverissa, kun "pallotellaan idiksiä". Siitä olisi tullut varsinainen matsi! Pallo olisi voinut olla esim. koripallo tai better yet pesäpallo. Se olisikin osuessaan IsoHerran wanna-be-pääministeri-linssien kehykseen (ehkä muuallekin) tehnyt oivaa jälkeä. Naps vaan.

Nyt mä ryhdyn pallottelemaan täällä tätä mun bisnesidistä, mutta pitää kyllä varoa, ettei vaan ala se perävisiiri vuotamaan. Hui kauheeta!