tiistai 23. syyskuuta 2008

Huono äiti part II

Kukvel!

Lapsi on unilla ja äiti alkaa tilittää...
Kyllä vaan oli äiskällä kamala migreeni eilisen katastrofin jäljiltä, kuten arvelinkin (ks. ed. postaus). Serves me right, vaikkakin olen saanut osakseni paljon myötätuntoa, sillä se on kuulemma niin, että kaikki lapset putoavat jostain. No sepä helpotti. NO EI TOD. Varmaan kannan tätä kamalaa syyllisyyden taakkaa harteillani tuomiopäivään saakka.

Olen nyt kuukauden ajan antanut lapselleni maidon kyytipoikana kasviksia lounaaksi ja dinneriksi sekä puurot aamu- ja iltapalaksi. Kuten kunnon äidit, niin myös minä, surauttelin bataatit, porkkanat, perunat ja kukkakaalit sileiksi silkkisooseiksi ja kun sooseja oli tehty seuraavaksi puoleksi vuodeksi ja keittiö oli kuin hävityksen kaupunki - mitä tekee kiitollinen lapseni? Kakoo ja oksentaa silmistä vesi valuen jopa pienimmänkin lusikan kärjellisen rakkaudella tekemääni luomuravintoa. Great. Ajattelin loogisesti, että selvän teki, lapsellani ei ole vielä herkkyyskausi, joten ei vaan ruoka vielä maistu. Kokeilin kuitenkin kaupan sosetta ja PADAM! sain lappaa sitä lapsen suuhun sen minkä kerkesin. No onpahan kerrankin jotain tehty pakkaseen (jotka saa heittää menemään vuoden päästä). Sanomattakin lienee selvä, että lapseni ruoka on valmista, kun siitä kuuluu naks-ääni.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Huono äiti part I

No nyt se sitten tapahtui! Lapsi putosi sängystä - joo kyllä pää kopsahti. Voin kertoa, että äidille on takuuvarma migreeni tulossa. Heräsimme neitokaisen kanssa aamulla vaihtamaan kuulumisia ja kun tärkeimmät oli kerrottu, päätimme vielä köllötellä hetkisen. Äitihän sammui välittömästi, mutta etevä lapseni kääntyi hienosti masulleen ja siitä seurasi elämäni kamalin herätys. Ajattelin, että ei oo totta, mutta niin vain kävi. Lapsi oli pudonnut selälleen lattialle. Onneksi hän itki (kaikki oppaat sanovat, että "hyvä jos itkee" ja sitä taisin hänelle hokeakin, että itke vaan, itke, itke, itke!). Kaikki näyttää olevan onneksi kunnossa. Olen tietysti soittanut jo neuvolaan, anoppilaan, ystävälle, siskolle, you name it. Miehellekin yritin, mutta eräät käyvät töissä eivätkä vastaa puhelimeen. Murr.

On se vaan hirveä tunne, kun tuollaista tapahtuu. Ihan kamalaa. Huonoäitihuonoäitihuonoäiti. En tiedä pääseekö tästä huonoudesta ikinä irti. Lapsi saa kyllä nyt ihan takuulla FisherPricen uuden lelun ja Polarn o Pyretin veluuriasun, jota en raaskinut viikonloppuna ostaa. ENKÄ KYLLÄ ENÄÄ IKINÄ ANNA LAPSEN NUKKUA MEIDÄN SÄNGYSSÄ! Tai en ainakaan kovinkaan lähellä reunaa. Voi kamala.

Nyt lapsi on joutunut keskeyttämään päiväunensa lukuisia kertoja, kun neuroottinen äiti käy vähän väliä tökkimässä. Tämä on tosin lääkärin määräys eikä mitään neuroa. Ensi yönä ei myöskään nukuta, koska nuo kopsahdukset vaativat 24h seurantaa. Onneksi on kaapissa Cafe Brutalia eikä sillä että minua tässä tilassa nukuttaisikaan. Nyt sitä sitten yritetään jatkaa elämää huonon äidin leima otsassa.