tiistai 30. syyskuuta 2014

Voi itku!

kuva

Itku - tuo lapsiperheissä tuttu ilmiö. Vauva itkee, kun sillä on business to take care - nälkä, jotain pöksyssä, masukipu (jopa koliikki god forbid) tai palvelusväkeä ei ole näkyvissä. Itkun syitä ja sävyjä on monia. Harjaantunut vanhempi erottaa ajan myötä, mistä itkusta on kysymys ja reagoi siihen soveltuvin osin. 

Puhetaidon kehittyessä lapsen itkun sävy ei ole ainoa tulkki selvittää, mistä kenkä puristaa, vaan isompi lapsi osaa yleensä tarvittaessa kertoa nyyhkytyksensäkin seasta syyn itkulleen. Joskus itku on ikävä äitiä (usein päiväkodissa kuultua), pipi (sisarustappelu tai sormi on työnnetty esim. hissin tiukkaan tuuletusaukkoon), sukka on rutussa tai ihan vaan yleinen pänniminen, jolle ei ole erityistä syytä.

Itkemiseen reagoi aina. Yleensä lasta rauhoittelee, ottaa syliin. Joskus ei sano mitään, joskus rumasti ärähtää. Tapoja on monia. Lopputulos on kuitenkin sama, itku halutaan loppumaan. Itkua ei kestä kuulla.

Tietyissä unikouluissa lapsen annetaan itkeä, jolloin äidit purevat rystysiään ja katsovat kellosta kahta minuuttia, jonka jälkeen monotonisesti käyvät taputtamassa huutavan vauvan selkää ja toteavat yön olevan läsnä, jolloin nukutaan. Itkun kuunteleminen on raastavaa. Meillä ei ikinä unikoulua pidetty.

Uhmaikäisen, isomman lapsen itkulle haluaa myös löytää syyn ja ratkaisun nopeasti. Valitettavan usein vanhempi sortuu myös huutamiseen, koska ei voi muuttua kutittamattomaksi sukkahousuksi tai ylipäätään ratkaista itkun aihetta, joka voi olla ihan mikä tahansa, jopa ihan opittu tapa, joka poikkeuksetta joka aamu iskee ennen kuin pitäisi lähteä ulko-ovesta ulos. Joka aamu tulee tehtyä harjoituksia itsensä kanssa, että ei menettäisi pinnaansa. Jonain aamuna harjoituksissa onnistuu, jonain ei. Treenit jatkuvat.
Menovinkkinä: huomenna voi mennä myös itkuseminaariin - joka tosin ei liity uhkaikäisen huutamiseen millään tavalla; siellä oppii muuten vaan itkusta ja esim. sen historiasta.

Kasvatusasiantuntijat ovat monissa medioissa todenneet, että jos lapsen itkuun ei reagoi, sinne meni perusluottamus ikkunasta ulos. Viuuh. Yhtä lailla huutavaa lasta ei saa uhata hylkäämisellä, ei varmasti poliiseillakaan. MLL neuvoo, mikäli oma pinna meinaa kiristyä liikaa, jäähy on paikallaan, mutta tuoreimmat kasvatusneuvot puolestaan toteavat, ettei jäähy olekaan se juttu, sillä se onkin vahingollinen kasvatuskeino. Henkilökohtaisesti huutamisen ollessa kovimmillaan mielessä ei todellakaan käy, mikä olisi pedagogisesti viisain tapa toimia, toiveeni on ainoastaan saada huuto loppumaan. Itku ja huutaminen ovat vahvoja ärsykkeitä, joihn tuleekin reagoida. Ainoa erotus on se, että voittajia ovat ne vanhemmat, jotka selviävät suhteellisina viilipyttyinä. Saa muuten ilmoittautua. Onneksi tulee aina uusi päivä, jolloin ei ole myöhäistä yrittää onnistua viilipyttykisassa.  


Olikos se niin, että neljä-viisivuotiaana on taukoa uhmasta? 


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Onnea, iloa, juhlaa ja hammaskeiju kylässä


Syksy


Sunnuntai-ilta alkaa olla täällä. Tytöt leikkivät nukeilla ja minä vähän huokailen. Takana on viikonloppu rakkaiden parissa. Olo on aina haikea, kun juna lähtee. Seuraavaan kertaan on kuitenkin aikaa. Sitä ei ole vielä sovittu. Ei voi vaan piipahtaa kylässä keskellä viikkoa, kun matkaa on välissä useampi tunti. Viikonloppu menee ohi aina liian nopeasti. 
 
Just like in Haliwood ♥

Ehdimme kuitenkin ihmetellä Tarzania ja melkoista pantterin pentelettä Helsingin kaupunginteatterissa, nauttia ihanasta syksyisestä, mutta yhtä aikaa vielä lämpimästä säästä, ihanien tyttöjen touhuista, päivitellä juomatta jääneitä Happy Joeita ja sitä ihan älytöntä mekkalaa, mikä lasten leikeistä lähti, kun me isommat siskokset yritimme katsoa Vain elämää.


Kuopuksen synttäreitä juhlittiin tietysti. Sekin oli mahtavaa, että tää jengi oli luonamme, kun lauantai-iltana hammaskeiju vieraili esikoisen luona. Kyllä sitä lenksottavaa hammasta olikin tässä jo ehtinyt katsella, vaan oli se juhlan arvoista sekin.


Puistossa ulkoiltiin ja serkut ihastuivat meidän eskarilaisen softshell-leggareihin ja saivatkin tältä reissulta omansa. Neitihän sanoi syksyn alkaessa - ja sen jatkuessa näin: - Minä en sitten noita pulleita housuja laita päiväkotiin. Aika oli tullut tsekata Reiman ulkoleggarit, joita olin katsonut jo viime vuonna, mutta en ollut vielä niihin nähnyt tarvetta tarttua. Nyt oli tullut se tarve. Tänä vuonna esikoinen sai nämä Maia softshell-housut Reimalta ja nämähän ovat olleet ainoat ulkohousut, joita eskarilainen on ylipäätään suostunut käyttämään.
 


Ihan kuriositeettina, en ole pessyt housuja vielä kertaakaan, sillä vedenpitävä kangas on puhdistunut ihan pyyhkäisemällä. Lahkeissa on tarrat, joten menevät myös kengän päälle tarrat aukaisemalla. 

Housut ovat tosi kevyet ja helppo pukea. Meillä näitä on pidetty perusleggareiden päällä. Viileämmällä alla menee ohkaiset villaleksut. Näitä saa Reimalta myös punaisina.



Voi mikä viikonloppu, jäi ihanat muistot tästäkin. Siitä kuuluu isoin kiitos meidän ihanille, jotka jaksoivat tulla synttäreille ja meidän iloksemme. Arki alkaa hiukan haikein, mutta hymymielin. Tällaiset viikonloput ovat aina tervetulleita!


Hei hei ihanat! ♥ ♥ ♥


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kolme



Mä istun tähän synttärisankarin tuolille.
Mä oon kolme vuotta. Kato näin. 
Mä toivoin lahjaks kakkua.
Ja kukkia.


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Silmukoita, kuvia ja ekat aatokset JOULUsta!

Silmukoita tehdään Frozen-printtipaita päällä - tietty.

Meillä on tehty viikonloppuna silmukoita. Eskarilainen osti omilla viikkorahoillaan itselleen kuminauhoja. Molemmat kohdat ehkä nostattavat kulmakarvoja, joten pieni selonteko paikallaan. Esikoinen on saanut pari viikkoa ihan rehellistä rahaa, jos huone on pidetty siistinä. Tämä on meidän perheen tapa, joten jos paheksut, ei kiinnosta. Hehheh. Ei vaan, tehtävän haastetasoa nostaa pikkusisko, joka ei tod. laita kamoja paikoilleen, joten esikoinen tsekkaa ja järjestelee, jos tavarat ja vaatteet ovat hujan hajan - viim. torstaina, kun perjantaina on palkkapäivä. Minä rakastan. Jos siisteys pysyy rahalla, olen valmis maksamaan. No questions asked.



Kuminauhoja. Oletteko nähneet tätä settiä? Pieniä kuminauhoja ja virkkuukoukku. Sitten syntyy rannekoruja ja vaikka sormuksia. Suuressa arvossa oleva tyttöjen rakas täti on esikoiselle tuonut lahjaksi jo aiemmin glitter-lankaa ja setin virkkuukoukkuja. Täti on suorastaan taianomainen hahmo, vaikka onneksi on ihan oikea. Lapsi on joskus kaihoisasti katsahtanut ikkunasta ulos ja kaivannut tätiään, koska haluaisi virkata... Minusta oli kuin olikin apua viikonlopun virkkauksissa ja oli ilo seurata lasta, joka totesi ensi alkuun, ettei onnistu - ja hetkeä myöhemmin koki onnistumisen iloa. Pedagogi minussa oli tyytyväinen.

Joulukalenterit kaupassa -bongaus 20.9.2014

Minä sain jonkun ihme inspiksen, kun olen tasan tarkkaan kaksi ja puoli vuotta stressannut siitä, kun valokuvat eivät kansioihin siirry. Projekti on tähän saakka tuntunut työläältä ja aivan mahdottomalta, vaan tänään kuopuksen päikkäreiden aikana, aivan spontaanisti siirsin kuvat kansioihin. Et voilà. Kansioihin on liimattu kuvat uudesta vuodesta 2012, joten vielä olisi teetettävää ja askarreltavaa, jotta ollaan syksyssä 2014, mutta nyt jo teetetyt kuvat ovat paikoillaan, eivätkä makaa valokuvapinoissa. #Feeling tehokas, hyvä ja onnellinen. 

Saattoi olla, että kuvat kuopuksen ekasta joulusta toivat tämän vuoden ensimmäisen kaihoisan ajatuksen joulusta, tosin bongasin myös ekat joulukalenterit kaupoissa, Lapissa sataa lunta, joten why not - Sinua odotellen ihana Joulu! ♥

lauantai 20. syyskuuta 2014

Musta mekko monella tapaa - osa II


Mikä kesä! Järki käskee pukemaan päälle neulepontsoja, vaikka oikeastaan ihan t-paidalla pärjäisi - ainakin Helsingissä tänään. Ihan mahtava sää. Tunnustan, että aamupäivällä ulos mentäessä, pontson alla oli vielä nahkarotsi, jonka joutui riisumaan välittömästi.

Lupaamani jatkis: musta mekko monella tapaa. Eka osa löytyy täältä.
Päällä Lumoan Säde-mekko, Vimman Lettileggarit, äitini neulepontso. ♥ 




Sään yhä lämmittäessä, muuttolinnut katsoivat kuitenkin parhaaksi matkata tänään kohti etelää. Tai näin oletan. Voihan se olla, että kävivät vain jossain lintukavereiden luona isolla porukalla.  Ensi viikoksi luvattu talvi tuntuu vaikealta käsittää. Nautitaan kesän viime hetkistä.


perjantai 19. syyskuuta 2014

Kasvojen kirkastusta kuorinnasta ja kuulautta luksuskasvoöljystä




Ollaan jälleen yhden suosikkiaiheeni parissa. Äidin ihonhoidossa. Se on nimittäin kuin laittaisi rahaa pankkiin. Virkistynyt iho vaikuttaa myös hyvinvointiin. Sillä on väliä, kurkistaako peilistä harmaa, kulahtanut, veltto iho vaiko hyvinvoivat, kirkkaat kasvot.

Minulla on myös yksi viikonlopun menovinkki, joten pysy matkassa.



Mádaralta on tullut uutuustuotteita ihonhoitoon  ja sain valita kokeiltavaksi Detox-mutapohjaisen kuorinnan tai kirkastavan naamion sekä ylellisen kasvoöljyn. Valitsin Aha-hedelmähappoja sisältävän Brightening Peel kirkastavan naamion, koska sitä suositeltiin erityisesti väsyneelle, elottomalle iholle, jossa näkyy jo ikääntymisen merkkejä. Tähän sitä vaan on tultu. Ihoni on mielestäni perushyvässä kunnossa - kiitos aktiivisen ihonhoitamiseen. Iho kuitenkin reagoi eritoten stressiin näpyin, etenkin leuan alueella ja auringon paahtaman kesän jälkeen ihonelvytys on enemmän kuin tervetullutta.

Pesin kasvoni vakkariputsarillani Mádaran mustikkaisella kasvosaippualla, levitin naamion, huhuilin lapset hampaanpesulle ja iltapisuille. Naamio saattaa joillakin kihelmöidä sen vaikuttaessa, mutta itselläni en havainnut erityisempiä tuntemuksia. Saatoin keskittyä enemmän myös kuopuksen hampaiden pesutuloksen tarkistamiseen. Sen kuitenkin huomasin, kun pesin naamion pois, että ihoni väri oli selvästi kirkkaampi. Tuote todella piti sen, minkä lupasi. Osasin tätä odottaakin, sillä blogia pidempään seuranneet tietävät, että Mádara on yksi luottotuotteeni, joka sopii iholleni niin puhdistuksessa kuin kosteutuksessakin.

Tähän väliin, yksi ikävämpi juttu synteettisista ihonkuorintatuotteista. Jos käytät, niin mieti toisen kerran. Kuningaskuluttajassa todetaan, että synteettisissä ihonkuorintavoiteissa käytetään muovirakeita. Haloo, kenen kemikaalikeisarin idea tämäkin on ollut. En jaksa ymmärtää, kuka haluaisi kuoria ihoansa muovilla ja sen jälkeen vielä saastuttaa maat ja meret. Entäs tämä? Fazerkin varoittaa syömästä suklaata, kun siinäkin voi olla muovia. Mihin tää maailma on mennyt? Huh!




Naamion jälkeen ihastelin hetken kaunista, huurteista lasipulloa, joka piti sisällään Superseed Radiant Energy kasvoöljyä. Otin pipetistä muutaman tipan kuivaöljyä ja hieroin sen kasvoilleni. Muistakaa naiset, että niin seerumit kuin hoitoöljyt tulee hieroa kunnolla ihoon, jotta ne vaikuttaisivat mahdollisiman tehokkaasti. Kasvoöljyä voi sekoittaa muutaman tipan myös kasvovoiteeseen. Öljyisen kiiltäväksi iho ei kuitenkaan jäänyt, vaikka laitoin tipat sellaisenaan kasvoille, sillä kuivaöljy imeytyi ihoon melko nopeasti. Käytän itse kasvoöljyä erityisesti iltaisin.

Superseed Radiant Energy tuoksuu sitruunaiselta, raikkaalta, energiseltä - ihanalta. Itseäni miellyttää tieto, että ihoani kirkastaa ja kuulauttaa yhdistelmä yhdeksää, arvokasta luonnonöljyä.
Antioksidanttiset mustikan-, lakan- ja karpalonsiemenöljyt on yhdistetty puhdistavaan karhunvatukkaan, mustakuminaan ja persiljansiemenöljyihin ja kiedottu ihon pehmeäksi tekeviin kurpitsan, ruusunmarjan ja jojobansiemenöljyihin.
Ei ihme, että iho voi ja näyttää paremmalta, kun sitä hoitaa tunnistettavat marjat ja monet luonnon tehoaineet jonkun käsittämättömän polyeteenin sijaan. Mádaran kasvoöljy on pakattu tyylikkääseen putkiloon ja se on sellaisenaan kaunis sisustuselementti ja aivan ihana lahjavinkki. Omani ei ainakaan katoa peilikaapin uumeniin, vaan saa olla esillä - ainakin siihen saakka, kunnes pienet kädet putelin bongaavat.

Kasvoöljyjä on kolmea erilaista; erilaisiin tarpeisiin. Tällä viikolla kannattaakin piipahtaa Sokkarille tai Emotions-liikkeeseen kuulemaan näistäkin uutuuksista vielä enemmän ja viettämään Hyvän olon viikkoa hyvien tarjouksien parissa.  




Pelkkää sopusointua


Perjantai-aamu meni näin mahtavissa tunnelmissa, kukaan ei huutanut, päivä käynnistyi  leppoisissa tunnelmissa. Lapset valitsivat mieluisat vaatteet itsenäisesti ja myös pukivat ne ylleen kiristelyittä. We want more! We want more!

Esikoisen absolute favourite paitoja koristavat  Frozen-printit ja jouduimme jonkin verran neuvottelemaan, että päiväkotikuvaukseen laitettaisiin Molo Kidsin kukkatunika, eikä Elsa ja Anna paita. Tunika kuuluu myös suosikkivaatteistoon, joten ei mennyt tappeluksi.

Kuopuksen Gugguun Baggyjen ja Papun Metsänpoikasen matsku miellyttää lasta, eivätkä nämä vaatteet kiristäneet - ainakaan tänään. Olen tästä aidosti kiitollinen.

Lounas venähti työkavereiden kanssa ja ihastelimme kaunista syksyistä kaupunkia astellessamme vatsat täynnä takaisin työpöytien ääreen. Saatettiin poiketa Chjokon kautta - ihan vain Miehelle vähän rakkaudenosoitus tuliaisia.. Tervetuloa iisi viikonloppu!

Tätä ei voi sanoa yhtään paremmin. Ihana kuusivee! ♥ 

torstai 18. syyskuuta 2014

Torstain treenit ja mielettömästi kuplia



Hei ihanaa, viikonloppu on jo oven takana! Torstai on meillä vielä touhua täynnä. Esikoisen kanssa harrastetaan yhdessä sirkuskoulua ja treeneistä suunnataan suoraan saunaan molempien tyttöjen kanssa!

Saunalla on tunnetusti monia terveysvaikutuksia ja yksi tärkeimmistä on mielestäni sen rentouttava vaikutus. Saunassa saa huokaista, äiti hoitaa ihoaan naamioin, skraappaa sääriään (sori liian kuvaava sana, tiedän) ja lapset pulahtavat löylyistä ammeeseen vaahtokylpyyn.


Ihohuokoset ja treeneissä jäykistyneet lihakset tykkäävät lämmöstä, eikä äitikään ole seuraavana päivänä ihan niin tönkössä kondiksessa. Vääjäämättä äiti on osin hiukan jäykähkönä seuraavana päivänä, sillä sirkuskoulussa harteilla seisoo eskarilainen ja milloin tämä samainen neitokainen on käsivarsien varassa tai muuten vaan keikkuu jossain kiinni - odottakaahan muuten hauiskuvauksia (näitä joutuu kyllä oikeasti odottamaan...).

Postissa oli ylläripaketti, kun Jolien tytöt olivat lähettivät meidän tytöille Sophie la Girafe -tuotteita ja suuressa suosiossa onkin tyttöjen keskuudessa ollut Bubble Bath. Wonder why....

Iso-Britanniassa  Hair & Body Wash voitti tänä vuonna Best Baby Bathtime Product -palkinnon ja tämä on ilouutinen sikälikin, että tittelistä kisasi myös synteettinen lastenkosmetiikka. Onneksi jo niin monet vanhemmat hoitavat lastensa ihoa nimenomaisesti luonnonkosmetiikalla. Hair & Body Wash koostuu kauramaidosta ja pesee päästä varpaisiin. Puuvillan sanotaan selvittävän takkutukan. Lasten hiuksiin tulee äärimmäisen harvoin laitettua erikseen hoitoaineita. Kenties laittaisin silloin, jos purkka on tarrautunut tukkaan tai jotain muuta kriisitoimenpiteitä vaativaa olisi tapahtunut... Onneksi ei ole - ainakaan vielä.

Unohdin itse oman meikkiputsarini saunaan mentäessä ja pesin kasvot tällä pesuaineella ja ilokseni myös ripsari puhdistui.

Bubble Bathissä on rauhoittavaa laventelia. Siksipä varmaan saunasta tullessamme lapset syövät iltapalan rauhallisesti pöydän ääressä ja nukahtavat sen jälkeen alta aika yksikön. Minä niin uskon tähän. Hihhii! Tyttöjen mielestä vaahtokylpy tuoksuu ihan mahtavalle. Äidin kenties vähän tylsästä näkökulmasta tuoksu on miedon miellyttävä. Vaahdolla on hauska tehdä joulupukin parrat - myös äidille.

Kun ilmat viilenevät ja lastenkin iho kuivuu, tipautan usein pari tippaa öljyä kylpyveteen, jolloin se kosteuttaa samalla ihoa. Öljyä hieron joskus myös käsiini ja käyn läpi hiusten latvat. Huikea tehohoito. Talven tullessa hieron joskus myös päänahkaan öljyä ja haudon päätä pyyhkeen sisällä saunassa. Ei hilseile tai kutia päänahka.


Saunan jälkeen vilvoittelemme Helsingin kattojen yllä. Vielä tarkenee kattoterassilla hyvin. Sauna vaan on ihan paras. ♥ Ihanaa viikonlopun odottelua!


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Musta mekko monella tapaa



Asusta musta mekko monella tavalla -jatkis alkoi just. Tänään musta mekko tarjoiltuna Vimman Dalmisleggareilla. Oikeammin Täplälegginseilla, mutta nämä Linda Linkon suunnittelemat legsut kulkevat myös nimellä Dalmatialaiset. Näillä pöksyillä ei ottanut läheskään niin paljon päähän kun ketjutkin aamukiireessä putosivat Bulevardilla - jälleen kerran. Kertaus on opintojen äiti ja sain ne suht vähällä sadattelulla paikoilleen, mutta päätin vaihtaa pyöräreittiä töihin. Hermoille hellempää niin. Pitäkää ikuiset pyörätieremppannne, minä suuntaan pyörän sarvet Baanalle.

Päivän menussa muut: mekko Marc O' Polo, huivi Becksöndergaard, sukat Miehen sukkalaatikosta (joka hämmästykseni on imenyt perheemme kaikki mustat sukat uumeniinsa). Onko muissa perheissä havaittu samaa ilmiötä?



 

tiistai 16. syyskuuta 2014

God morgon


Tisdag morgon ja bitti. Tää mamma on menossa ruotsin intensiiviin. Mielessäni on tiukasti lause: Benny, tycker du att jag har hängpattar? Ai että. Näen jo kurssilla menestymisen silmissäni. 

Ha en rolig dag! Liten tips - Älkää aldrig i livet ostako esipaistettuja croissantteja. Fy *** - ei kirosanoja.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Harmaa lemppari


Hei asukuva. Yksi lemppareista, joten ansaitsee kuvan tai pari. 

Design Marketista nappasin mukaani Lumoan Louna-mekon. Love it. Harmaat sukkikset edelliseltä vuosituhannelta, mutta denierejä riittävästi, joten jalkaan vaan. Nahkatakki Betty Barcley - kiitos siskorakas ♥, huivi Gap, kengät Wonders, nahkalaukku Kipling. Vaatehenkarina nainen, vanha. 



Ihana Zaz, ihana Pariisi. 

Kauniita unia // Bonne nuit...





 

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Rauha maassa ja vielä on viikonloppua jäljellä


Ihanaa sunnuntaita!

Meillä on koko perhe koolla ja olen siitä superduperkiitollinen. Mies oli puolet viikossa reissussa ja sain pitkästä aikaa muistutuksen, miltä tuntuu, kun ne hermot menevät ja kaikkien mielet siitä pahoittuvat. 

Teimme mm. tyttöjen kanssa kampaamoreissut pienellä riskillä päiväkotipäivän päälle ja iltapalaksi syötiin vaniljapirtelöä. Fiilistelin vielä seuraavanakin aamuna, miten mahtavasti menee ja kaikki on niin hyvissä sykkeissä, kunnes päiväkodista lähdetttiin kiireellä esikoisen harrastukseen - vain nopea pitstop kotona:  leipää ja mehua, kun ei muuta ehditä. Voi veljet sitä huutamisen ja riehumisen määrää, kun teimme vartin matkaa. Kuopuksen kengätkin lensivät kaaressa ja ihan kaikki, minkä hän irti sai. Työnsin rattaita aikani purren hampaita tiukasti yhteen, ihmiset kiiruhtivat perässämme tuomaan pudonneita artikkeleja - milloin pipoa, milloin sukkaa. 

Jossain kohtaa Tehtaankatua katkesi se kamelin selkä ja karjaisin ne klassiset sanat: nyt lopeta se huutaminen! Huusin, että lopeta se huutaminen. Typerys. Viisas olisi hoitanut tämän niin, että ottaa lapsen hetkeksi syliin ja rauhoittelee, kuiskaa lapselle, että ei viitittäs huutaa nut, kun on aikamoinen hoppu, että ehditään. Sen sijaan, huusin ja sähisin lapselle, että nyt se suu kiinni ja kaupan päälle uhkailin huoltsikalla päivystävällä poliisilla. Esikoinen alkoi itkemään, koska pelkäsi, että toteutan aikeeni pyytää poliisilta apua lapsen rauhoittamiseen. How low can a mother get.

Pääsimme kuin pääsimme harrastukseen, vaikka mietin koko matkan, että käännytään takaisin kotiin. Molemmat lapset nauttivat kolmen vartin ajan siitä, ettei äiti ainakaan ärjynyt. Kunnes alkoi paluumatka kotiin ja kuopus huusi koko matkan, ettei halua kotiin. Can't blame her

Suihkuun mentäessä esikoinen oli laittanut käsisuihkun telineeseen oikein päin, joten kun avasin hanan, kastelin itseni ja kädessä olleen puhelimeni. Ihan oikein minulle. Tästä siirtyessämme nukkumaan kuopus sai vielä vikat riehut ottaessaan aikaan itselleen nenäverenvuodon, jota tyrehdytettiin melkoinen tovi ennen kuin uni saatiin taloon. Ihme kyllä, en kiroillut. En tiedä, voiko siitä olla mitenkään ylpeä huomioiden katastrofaalisen alkuillan, mutta pakko löytää edes jotain hyvää.

Näistä hetkistä jää aina tosi kurja fiilis - moneksi päivää. Olen ollut niin iloinen, kun koko syksy aamuineen on mennyt niin hyvin. Päiväkotiin on lähdetty hyvässä hengessä ja pulssi matalana. Juttelimme tyttöjen kanssa yhteenotostamme ja katuvainen äiti kyllä pyysi anteeksi mölyämistään, ja sanoi, ettei huutaminen ole hyvä tapa, eikä sen sallitumpaa äidille kuin lapsillekaan, mutta kuten viisas esikoiseni totesi: Sulla on hiukset, mulla järki. En voi kiistää. Yritän taas muistaa, kun hermoja koitellaan seuraavan kerran. Pinnan venytys - siinä on opeteltavaa aina vaan. Auttaisikohan joku kurssi?
 
Nyt on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet olla parempi äiti. Lähdenkin tästä hymyssä suin putsaamaan kylppärin ovea. Saakos muualle kuin paperiin piirtää? Saa-a. Lipastossa oli vain maalauksia, eikä paperia. - Kuopus.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Syyskuussa kuin kesäkuussa - iltalenkillä

Vielä reippaana

Lähdetiin iltakävelylle postiin, kun sinne oli tullut äitille paketti ja oli niin hieno ilma. Taivaalla oli kolme ilmapalloa. Isosisko oli sitä mieltä, että on vaarallista, kun oli pilviä taivaalla, jos ne pallot meneekin ukkosilmaan. Minusta ne olivat tosi hienoja palloja. Olikohan iskä siellä pallossa, kun se ei ollut meidän mukana?

Isosiskolla on hieno pyörä.

Isosisko ajoi omalla pyörällä. Sillä on hieno pyörä, se on saatu serkuilta. Minulla on kotona muumipyörä ja iskä on luvannut minulle vaaleenpunkun pyörän, joka on varastossa, mutten ole saanut sitä vielä, kun äiti sanoo aina, että täytyy pyytää iskää laittaa siihen apupyörät, etten minä kaavu. 
 
Minulla ei ollut punaista haalaria päällä, kun oli niin lämmin. Kukkuu-haalari riitti. Voiko nyt mennä uimaan? Minulla oli taskuissa tsylitol-pastilleja ja kivejä. Halusin ottaa iskälle oman kiven, mutta sellaisen, jossa ei ollut ryppyjä.

Postissa oli kiva tuoli enkä sitten enää jaksanutkaan kävellä kotiin. Minä aina sanon, että jaksan varmasti, mutta eipä huvittanut. Onko nyt aamu vai yö?

Väsymys

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Pyhäpäivän kuulumiset ja Design Marketin vinkit

Viikko virastossa on ohi

Syvä huokaus. On jälleen sunnuntai. Keho on levännyt. Olen ilmeisemmin ottanut tavakseni nukkua vähintään 12 tunnin yöunia, mutta mikäpä siinä. Oma aika iltaisin onkin täysin yliarvostettua. Elän symbioosissa lasten kanssa. Sydämiä, sydämiä.

Voisin kuvailla monin erilaisin sanakääntein kulunutta viikkoa työmaalla,  mutta se ehkä riittänee, kun totean, että minulla on jatkuva sisäinen, ajoittain myös ulkoinen hiki, kun työtäni teen. Aina on joku asia, joka olisi pitänyt jo hoitaa, mutta sitä ei ole hoidettu, mutta kyllähän minä hoidan - koska ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Olen alkanut myös jupisemaan rumia sanoja, joita yritän joka aamu välttää, mutta viimeistään tunnin kuluttua töiden aloittamisesta, ensimmäinen ruma sana on lipsahtanut. Äläkä ymmärrä väärin, olen kiitollinen, että minulla ylipäätään on työpaikka, jossa voin sadatella. Että joku raja tälläkin valituksella.

Aamuisin kaahaan punaisella paholaisellani (fillari) halki Bulevardin (voi vee ne pyöräkaistan korjaustyöt, onko sen hiton asfaltin levittäminen todellakin niin työlästä, että siihen tuhraantuu monta kiireistä työaamua, jolloin venttaan liikennevaloissa kunnes otan riskin ja vaihdan puolta, urheilen autojen keskellä yrittäen välttää ajamasta ratikkakiskoihin?).

Valitsen työmatkani kiertäen tietyt kadunpätkät ja korttelit, jotten saisi migreeniä mukulakivillä jyristelystäni. Sanomattakin on selvä, että joka aamu kisaan ehtiäkseni leimaamaan kellokorttini liukuman loppuun mennessä. Useimmiten häviän. Torstai-aamuna olin jälleen erityisen myöhässä (vien lapset päiväkotiin aamuisin - tietysti) ja sirklasin eteeenpäin hiki kypärässä, kunnes ketjut tippuivat. Eiootodellista! Universumi osoittaa minulle nyt jotain, jonka tarkoituksen ymmärrän vasta myöhemmin. Saavuin seminaariin tyylikkäänä vaaleanharmaassa (trendikkäästi todettuna greygessä) jakussani, kädet ketjurasvassa - mutta mikä tärkeintä: ajoissa. HUOMENTA KAIKILLE!

No mutta, tästäkin viikosta selvittiin ja huomenna alkaa uusi. Jeeeeei! 

Eilen minut saattoi tavata Kaapelitehtaalta Design Marketista Lumoan mekkojen seasta - suosittelen piipahtamaan tänään, luomupuuvillainen lastenmallisto -50% ja osta kaksi mekkoa yhden ovh:n hinnalla. Tsekkaa salasana FB:stä. Ja sit myös ne muut marketin ihanuudet...

Nyt siivousta ja mitä sitä muuta tosi rentouttavaa nyt keksisikään. Hymyä!


 

maanantai 1. syyskuuta 2014

Uusi viikko, uusi kuukausi ja uusi mekko



Uusi viikko ja uusi kuukausi. Syyskuu. Vielä en kuitenkaan täysillä heittäydy syksyn viileään huomaan. Odotan puolta viikkoa, jolloin lämpötilojen luvataan kirivän taas kesälukemiin. En tiedä, onko se ihanaa vai voisiko kesämekot jo pakata odottamaan ensi kesän helteitä. Epätietoisuus vuodenajasta ahdistaa. On se ihanaa, tule vaan vielä kesä. Pakataan ne mekot myöhemmin. 

Huomaan, että arki taas uuvuttaa. Tuli lauantaina nukuttua alkuillan nokoset, jotka vaihtuivat lasten nukuttamiseksi ja lopulta nukuin aamuun saakka. Sunnuntai olikin se varsinainen lepopäivä, jolloin tunsi jo levänneensä viikon hyrskynmyrskyt pois. Eihän se vaatinutkaan kuin vaatimattomat 15h unta... 




Esikoinen vietti sunnuntaina isänsä kanssa omaa aikaa ja minä pienemmän kanssa. Näitä erillisiä hetkiä molempien lasten kanssa on mielestäni tärkeää viettää. Silloin äiti ei sano isommalle, että onko ihan pakko huudattaa pikkusiskoa eikä pienemmälle, että äiti ei nosta isosiskon perässä tolpan nokkaan, jos et itse pääse kiipeämään. Useimmiten arjessa lapset ikäeronsa (3,5 v) vuoksi joutuvat sopeutumaan toistensa rajoitteisiin. Aina jompi kumpi joutuu kärsimään. Nyt arjen koitettua, viikonloput ovat niin lyhyitä, että haluaisi olla molempien lasten kanssa, mutta siltikin tekee hyvää joskus ottaa pieni hetki ja tehdä toisen kanssa vaikka pannukakku, jos ei muuta. Tämä oli huono idea, tästä tulee vääjäämättä miks toi sai ja mä en saanu...

Lauantain levänneenä äitistä oli ihanaa kävellä meren rannassa - vielä hetken kaksi vuotta vanhan - ihanuutensa kanssa. Keskustelimme hyvässä hengessä siitä, josko voisi ajatella, ettei ihan kaikkeen vastaisi aina kieltävästi. Kuopus totesi siihen, ettei se käy - ihan hyvässä hengessä. Myöskin siitä, että kun äiti kieltää jotain, niin siihen on syynsä. Kuten se, ettei merenrannassa saa mennä kivien päälle, ettei putoa mereen. Kuopukselle kieltojen esittäminen on viime aikoina ollut yhtä tarttuvaa kuin vesi hanhen selässä.  Pääasiassa keskustelimme siitä, että Birgitta on hieno kahvila, mutta siellä on tyhmät jonot. Päädyimme Espalle.



Neiti valitsi itse sunnuntaiasunsa, kuten valitsee kaikki muutkin vaatteensa ja vastattain puhjennut rakkaus mekkoihin näkyy siinä, että niitä vaihdetaan useita kertoja päivässä. Laita edellinen mekko lipastoon, huutaa äiti. Enkä laita

Uusi lastenvaateverkkokauppa Aati O. on piristänyt vaatemarkkinoita tuomalla puotiinsa mm. Dirkjen vaatteita, jotka ovat sekä kivannäköisiä ja kivantuntuisia päällä. Meillä on muutama Dirkjen mekko, kuten tämä kuvissa päällä oleva puuvillainen neulemekko. Koko 104 cm vastaa täysin kokoaan. Hihat sai vielä kääntää, muuten koko on passeli meidän 98/104 kokoa käyttävälle. Dirkjestä on nyt parin mekon kokemus ja voi todeta, että hinta-laatu -kombo on paikallaan. Kiva mallisto on muutenkin ja kokoja 140 cm saakka.




Kysyin mitä muuta kuin jäätelöä lapsi haluaisi välipalaksi ja hän vastasi, että pullan. Asia selvä. Niitä terveellisiä porkkanoita syödään joku toinen päivä. Huolestuneille tiedoksi, äiti söi puolet. Siitä, jos mistä, sopii huolestua. 

Seuraavaksi äiti ja esikoinen -päivä. Veikkaan, että silloin lakataan kynsiä. ♥   

Vietetäänkö teillä aikaa vain yhden lapsen kanssa säännöllisesti?