tiistai 31. heinäkuuta 2012

Tip ja tip

kuva: www.etsy.com

Ojdå, mikä päivä! Olimme neljävuotiaan kanssa silmälääkärissä tänään. Migreeniä pukkaa iltapuhteiksi melko varmasti tämän kokemuksen vuoksi. Kävimme joku aika sitten atooppisen ihottuman vuoksi lääkärissä ja siellä lääkäri kysyi onko neljävuotiaan silmät tutkittu, kun jonkun mutkan kautta tultiin siihen, että allekirjoittanut on saanut silmälasit joskus samoja ikiä. No tuli sitten tämäkin päivä.

Olin varoittanut (kerrankin! - vaan oliko viisasta, sopii kysyä?) neljävuotiasta, että hänelle laitetaan tipat silmiin, mutta se on vain ihan kuin vesipisara - tip ja tip, eikä muuta. Olin luvannut myös ekstrakarkkipäivän ja neljävuotias-saa-määrätä-päivän (ihan greisi idea!) koska arvelin näiden lupausten auttavan lääkärissä tsemppaamiseen. Nyt siellä ne fiksut vanhemmat miettii, mikä nuija äiti täällä on, että lupailee ekstrakivaa, jos on jotain hankalaa tiedossa. Well, tough shit. Semmosta se on ja satun tuntemaan tyttäreni erittäin hyvin enkä usko, että tällä toiminnalla tuli suurempaa hallaa aiheutettua (muulla toiminnallahan varmasti kyllä..). Sitä paitsi olen muistutellut pitkin päivää, että neiti laittaa nyt muistiin, että seuraavan kerran, kun on silmälääkäri, jos on reipas, niin on yhtä hauska päivä. Taisin sittenkin toimia erittäin viisaasti, sillä se seuraava kerta tosiaan on jo puolen vuoden kuluttua. Lääkärireissu nimittäin meni jota kuinkin näin:

Neljävuotias itki aivan lohduttomasti puristaen silmiään tiukasti kiinni lääkärin yrittäessä näyttää pientä pupun kuvaa katsottavaksi. Arvaatte varmaan, että lääkärin kysymykseen: Mikäs eläin se tässä oikein on? ei saatu vastausta. Yritin nätisti sanoa, että ei ole hätää, mutta nyt pitäisi itkun loppua, kun ei oikein saada silmiä tutkittua. Samoin lääkärin pitäisi saada selvää puheesta, jotta selviäisi tarvitaanko silmälaseja. Ei kun yltyi vaan itku. Sain selvää, että ei tippoja, ei tippoja, jolloin minäkin jo varmaankin karjuin, että eieiei, vaan nyt riittää ihan se, että katsoo silmillä! Ei ollut mitenkään itsestäänselvyys.

Neljävuotias rauhoittuikin ja jonkinlainen näkötarkastus saatiinkin tehtyä, mutta kyllä oli peevelistä ne erilaiset lasit, joita piti pitää päässä. Milloin ne pisti ja milloin tökkäsi ja mitäkin, mistä syntyi uusi itku. Lääkäri sanoi melko kuivasti, että oletpa sinä herkkä. No niin ja itkut sille. Homma alkoi kuitenkin tosiaan jotenkuten sujua, kunnes lääkäri iloisesti heläytti, että nytpä laitetaan sellaiset taikatipat. Voi elämä. Oli nimittäin äitin leningin selkämys aika märkä, kun olin paininut neljävuotiaan siihen asentoon, että tippojen laitto oli mahdollista. Huokaus. Nämä on niin inhottavia. Tulee elävästi mieleen keväinen antibioottikuuri. Puistatus.

Tippojen laiton jälkeen hysteeriset me menimme odottamaan eikä lapsi tietysti enää nähnyt mitään. Ihan tyhmää. Se mun täytyy vielä sanoa, että tutkimus nro 2 sujui huomattavasti paremmin kuin nro 1, vaikkakin näin lääkärin kirjoittavan tietoihin joka tutkimuksen jälkeen sulkuihin itkee. Ja meille sanottiinkin, että kaikki näyttäisi olevan kunnossa niiltä osin, kuin pystyttiin tutkimaan, ja sitten ne sanat, jotka olisi voineet jäädä sanomatta - mutta varmuuden vuoksi tutkimus tehdään uudestaan vielä puolen vuoden kuluttua. Hyvää kesää! Great. Just great. Iskä saa lähtee.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kuuma-kylmä


Kattokaa nyt tuota ihanaa äitin hortonomia, joka kastelukannu kädessä yrittää hämätä olevansa menossa rehellisiin kastelupuuhiin. Oikeasti suunnitteilla on irroittaa nuo Petskun valkoiset kukat. Ei onnistu! Niin ja kattokaa nyt samalla, miten kaunis tuo mun Petsku on. Ihan kuin oma lapsi. Mieskin jaksaa kuittailla, että ihmeen kauan olen antanut tuon kukan elää. Pah! Lannoitus on siis kunnossa (arvatkaa siis miksi pissitän kymppikuista potalla.. Hihhihhehhehhohhoh!, no onko itellä noin mahtavaa petuniaa? Onko, mitä häh?) Olen niin ylpeä tuosta kukasta, että melkein jo tirautin tänään, kun ajattelin tulevaa talvea ja edessä olevia jäähyväisiä. Snif.

Niin talvi tuli mieleeni, kun kolmen hellepäivän jälkeen hihattomassa topissa melkein palelsi. Mitä, mitä tapahtuu? Pieni hortonominikin piti pukea kauppareissulle suorastaan syksymäisesti. Siitä huolimatta - Ihanat värit, vai mitä?



sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Skidit festareita ja kiipeilyhommia

kuva: skidifestarit.fi


It's hot maan! 

Me vietimme tämänkin päivän ulkosalla, ei kuitenkaan rannalla, kuten tavaksi on jo tullut tässä hellekesässä, vaan Kalliossa Skidit festareilla, kuten aika moni muukin helsinkiläisperhe. Porukkaa oli kuin pipoa ja oli vähintäänkin yhtä kuuma kuin saunassa, mutta eipä haitannut. Tosi kivat festarit siis.





Stagelle nousivat lastensuosikit erilaisissa karva-asuissaan (voi luoja!), kuten Kengurumeiningit ja mitä-niitä-nyt-oli. Myös äiti(e)n suosikki Reino Nordin esiintyi yhdessä nuoremman Nordinin Fidel "El Jefen" kanssa, joka ilmeisesti debytoi reggaeartistina. Mä olin katsonut muutaman kerran sitä Iholla -sarjaa ja päättänyt, että en enää diggaile Reino Nordinia, kun oli niin nuija vaimoaan kohtaan ja kielenkäyttö oli to-del-la törkeää lastensa edessä, mutta can't help it, musaa diggailen kyllä. Valitettavasti, sanois neljävuotias.


kuva: makiaclothing.com


Festareille oli kulttuurisministerikin saapunut paikalle. Stalkkasin sitä kameran kanssa - eikun olimme Makian paitajonossa, niin stalkkasin siinä (hohhohhoh - kauhunaurua). Makia on hauska brändi, meidän perheessä Mies on Makian suurkuluttaja. Vaatteet on yksinkertaisia ja siksi juuri kivoja. Ostin neljävuotiaalle Makia collari-cardiganin ja siihen painatettiin Makian lippulogo selkään. Koot olivat ihan loppu, mutta sattumoisin yksi 110 cm löytyi! Hintaa takilla oli 10e (ovh. vajaa 40e) Itse nappasin ostoskassiksi logokassin ja siihen painettiin Kuudes aisti festari -kuva. Hauska muisto. 





Neljävuotias piirteli sarjakuvapisteessä, pomppi pomppulinnassa, halusi mennä koruja askartelemaan, mutta siinä oli niin kova suhina, että skipattiin se. Festareilla oli esillä myös mm. Costo. Olen sovittanut ja makeita ovat, vaan ei mun päässä. Myös Taaperokyltit olivat paikalla, jotka erityisesti ko. tapahtumassa olivat omiaan. Lavalla kuulutettiinkin karanneita kadonneita äitejä hakemaan löytynyt lapsi. Neljävuotiaan kaulakorussa sekä Pupun kaulassa roikkuivat kyltit, joten he olivat ns. safe. En olisi päässyt kauas, kun jo olisivat soittaneet perään. ;)






Helle on hellinnyt ja en valita, en. Jatkukoon nyt ihan rauhassa vaikka lokakuuhun saakka. Meidän just us girls -päivät on nyt vietetty until next time. Iskän poissaollessa on tapahtunut vaikka mitä biitsin ja festareiden ohella. Neljävuotias oppi ottamaan itse vauhtia keinussa ollessaan - voi sitä ihmetystä ja suurta riemua! Kymppikuinen kävelee todella pitkiä pätkiä muksahtamatta pepulleen, on tehnyt kolmena päivänä monet pissit pottaan (!) ja kaiken kruununa - on oppinut kiipeilemään. Tänään kipaisi ihan tosta vaan sohvalle. Voi **/#! Niinpä. Nyt ei sitten edes keittiön karkkijemmoilla pääse piipahtamaan, kun pitää vahtia neitiä koko ajan.

Tänään kymppikuinen myös nautiskeli äiskän Kuningatartuuttia niin antaumuksella, että ei puhettakaan, että olisin ottanut sen jäätelön pois. No pantiin puoliks. Niin hei Siwassa ei ollut mehujäitä ja onko vähän pehvasta, että kaikissa jätskeissä on suklaata, paitsi ei Kuningatartuutissa - no mummolle mummojäätelö. Minkäs ikäisenä sitä sai vauvoille sitä jätskiä muuten antaa.. Tsih!






lauantai 28. heinäkuuta 2012

Levotonta



Huoltojoukoista terve! 

Hei en muistanut muistuttaa alkulämmittelystä. Mä en kerkee, mut jos sä kerkeet, niin tässä. Tsekkaa vähintään nuo spandexit. Naiset on jossain lääkkeissä, kun niitä naurattaa koko ajan. Ei minua naurata eikä kiinnosta hihkua jumpan aikana. Lähinnä yritän pysyä tajuissani.

Tuo video näyttää niin tutulta, että voisin vannoa, että meiltä vanhempien luota löytyy tuo VHS:nä. Ja mm. nuo lilatoppisen solariumsandran mustat pöksyt - valkoisena, kiiltävänä, ja what's worse ne on sellaiset ihmestringit (!!!), jotka vedettiin jumppapuvun päälle, merkki Casall. OMG. Tähän ei pysty enää tuon pommin jälkeen lisäämään muuta. 

Löysät pois pylleröt

Tehokasta*) huuuuuuooooomentaaaaa!

Arvatkaa kuka on just hangannut olkkarin maton kuituja selkäänsä ja kiduttanut vatsalihaksiaan, jotka ovat siellä jossain vatsanseudun uumenissa ja vielä hetken verran kadoksissa, mutta ei kauan? No kyllä! Ihan järkkyä, kun satuin lukaisemaan Oi mutsi mutsia ja siellä oikein kansanliikettä toiset pylleröt ovat alkaneet pistää pystyyn vatsalihastensa puolesta. No pistetään oman löysät kiertoon myös. Päätin haastaa myös omat seurakuntalaiseni tähän proggikseen.

Oi mutsi mutsilla on personal trainer (niinpä!), jonka ohjeita myös minä noudatin -  soveltaen. No ei perkele mikä liike on olevinaan se jalat kattoon - alas (10 senttiä lattiasta, my ass) - lantio ylös -kombo ja vielä VIISI kertaa 20 veivauksen toisto? Ja tässä kondiksessa? Päätin, ettei se tässä kohtaa treeniä, siis selkeissä alkukankeuksissa vielä onnistu, niin sovelsin treeniä niin, että tuon paskan sijaan nostetaan yksinkertaisesti lantio ylös. Kuulostaa helpolta, mutta se  pitää tehdä HALLITUSTI (no on se helppoa silti). Tämä liike täytyy osata silti tehdä OIKEIN, jotta siitä olisi MITÄÄN hyötyä. Älä siis heijaa jalkoja, vaan työstä sitä alavatsaa. Lantion ei tarvitse nousta lattiasta kuin muutaman sentin! 



kuva: suosikki.fi
Minä tein nämä liikkeet KERRAN, vaikka piti tehdä VIISI. Minulla oli puolustuksekseni yhdeksän kilon punnus roikkumassa koko ajan jossain. Kyllä mä teen enemmänkin seuraavalla kerralla.

Pyllerötreeni tehdään seuraavasti:

1) Perusrutistukset kyynärpäät sivulla (joo on tullut käytyä aerobickissä joskus ysärivuosina) ja alaselkä kiinni lattiassa. 20 x.
2) Sivurutistukset molempiin suuntiin. Sama määrä molemmille puolille.
3) Lantion nosto (ks. kuva)
4) Lankku, no ihan just niin kauan kun pystyt, minuutti olis hyvä, mutta puolikin on.

Toistoja 20
Sarjoja 5
(tai alkuun vaikka 1 tai 3, jos oikein iskee fitnesshulluus)

Tehdäänkö niin, että jos muita pylleröitä innostuu Löysät pois -treeniin, laittaa kommenttipoksiin viestin, niin tehdään joku treeni-kuitti-systeemi, niin on pakko kans tehdä?

Ja nyt siskot, kohti bikineitä (sitten ensi kesänäääääääääää!)

P.S Ja on muuten aika tarkalleen 26 päivää siitä, kun olen viimeksi syönyt suklaata ja voin kertoo, että on ihan pehvasta.

*) en voi noin niinku yleensä sietää tätä sanaa.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Polarn o Pyret talven topat 2013


kuvat: http://www.minityyli.fi/?p=25133




Tässä on PoPin ensi talven topat poimittu minityylistä noin niinkun tyttöväreissä, paitsi tuo punainen menee Pettereillekin. Hih. Onko nämä lähestulkoon samat kuin viime vuonna? Hmmm. Miksi minussa ei värise tai tunnu mitenkään erikoiselta? Onko se tää helle vai onko nämä vähän liian tuttua ja turvallista PoPia? Mitä sanotte? Näistäkin sopii tietysti taas harkita toppista ja housua tai haalaria - riippuen neljävuotiaan fiiliksistä. 

Nyt päätän PoP-raporttini ja palaan takaisin helteeseen. Adjö!


Kohteessa ollaan

Mies sen kun jatkaa lomaansa minigolfailen toisella puolella Suomea, niin me tytöt lähdettiin myös retkelle. Tänään pakattiin Phil&Tedsit ääriään myöten pyyhkeillä, eväillä ja uikkareilla suuntana Biitsi!

Sitten arvailtiin mikä bussinumero veisi meidät kohteeseen eikä aikaakaan, kun eräät levittivät leirinsä*) kesän kuumimpana päivänä polttavaan santaan. Tämä se on sitä elämää, totesi neljävuotias. En voi väittää vastaan.


Neljävuotias teki hiekkakakkuja ja polkuja, kävi uimassa ja toivoi että viipyisimme rannalla yöhön saakka. Kymppikuinen touhusi teltassaan, otti nokoset (myös Pupu) ja kävi välillä uittamassa varpaitaan. Oikea emäntä. Niin ihania, ihania, ihania ovat.






Välillä kahvilassa tankattiin, jotta jaksaisimme vielä köllötellä auringossa ja uittaa varpaita. 


 Äiti ihmetteli toista päivää peräjälkeen ihanaa, ihanaa kesää ja söi herneitä. 

 



  
Life's good. 


 *) Mies sanoo aina, kun lähdetään johonkin, että vain haitari puuttuu...

torstai 26. heinäkuuta 2012

Mikä Fiilis


Oi, olipa tänään hienoja hetkiä. Pitkästä aikaa lämmin iltapäivä Kaivarissa ystävän ja hänen lastensa kanssa, Jäätelötehtaan jätskit, Caruselin cappucinot, kymppikuinen maisteli ekaa kertaa kiviä ja istui hiekalla, neljävuotias viiletti leikkipuistossa ja sai kuvata äidin ja iskän kameralla.  


 






Illalla leikimme kotona Viileää Venlaa ja Nelli Nuudelipäätä ja minä sain nauttia neljävuotiaan loistavista oivalluksista sekä huikeasta mielikuvituksesta, sain nauttia myös nukuttamisen haasteellisuudesta, kun kymppikuinen ei millään meinannut asettua unille, kun oli vaan niin kiinnostunut kaikesta mahdollisesta (äidin kaulakoru, sormukset, hiukset, lakanan kulma, pupu, tutti, ihan mikä vaan), sain kuitenkin parkkeerata telkkarin eteen ja nauttia porkkanakakun lisäksi AbFabin hauskoista hetkistä - etenkin, kun niissä oli hauska linkki minun elämään  (Edinan control body pöksyt - hahhahha! Ostin ristiäisiin, jotta mahtuisin villakangasmekkooni, mutta sittemmin en ole niitä käyttänyt - vannon! Meinasi käydä kuin Patsylle, kun nauratti niin, Tenaa en kylläkään tunnusta). Pyykitkin saavat nauttia ihanasta kesästä yön yli parvekkeella, jossa ei nyt palele yhtään.

Voi että, Minä niin heart Kesä! 


Vaatteet & asusteet
Kymppikuinen: Hattu, paita P.oP, leggarit Lindex, tossut Puma
Neljävuotias: Hattu Benetton, mekko Exit, leggarit Minymo, kengät Crocs
Äiti: Raitapaita H&M (lasten osastolta 4,90e!), housut Vila, kaulakoru Breathe/Exhale Efva Attling, rannekoru Keys of Life - Dpn 

Lights, models, guestlist - just do you best darling

kuva: dlnqnt.com

Hello, sweetie!

To do -listalla tänään:
TV1 KLO 21.35 Ab Fab - Todella upeeta olympiakuumetta.

Onko kukaan muu naulittuna telkkarin eteen? Mies on siellä minigolfaamassa, niin eräs aikoo tsekata Patsyn ja Edinan kuulumiset ihan rauhassa. Tämä sarja oli ehdoton suosikkini jokunen 15 v sitten. Kaikista uusimmat jaksot eivät ole olleet Lights, models, guestlist -veroisia, mutta toivottavasti tämä special edition on. It's Lacroix, darling!  

IIK! IIK! IIK! ja vielä IIK!

kuva: swedishhasbeens.com

Hei apua, auttakee, nyt on my kinda ALE! Nyt ei muuta ehdi - pakottavista syistä. See ya!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Haaveilua ja haahuilua

Buena notte fellow humans!

Tänään on ollut varsinainen huokailupäivä. Se kesä sitten tuli, niin kuin pitikin ja nää valui yhtenä perheenä Hietsun torille jätskeille. Pappa betalar. Siitä tää ja lapset PoPiin tsekkailemaan jotain mega-alejuttuja, vaan vielä mitä - ihan tyhjänä oli koko PoPin liike. Siis alekamoista. Sinänsä ei tullut isoa harmia, mutta kyllä kai nyt heinäkuun loppuun asti vedetään vielä ne viimeiset -60%. Kuten Stockmann, joka huiputtaa sillä KitchenAidilla, joka on vieläkin vain -30%. Olkoot! Sitä paitsi tulisi melkoinen hätä löytää se omakotitalo tai vähintään rivari, johon se laite sopisi. Ei mahtuisi tähän nykyiseen haciendaan. No mahtus se, jos...

Stockmann täytyy joka tapauksessa käydä ratsaamassa huomenna, koska Mies lähtee pitkälle viikonlopulle minne lie minigolfaamaan. Mulla sattuu olemaan hänen lahjaksi saatu lahjakorttinsa tuohon pikkubutiikkiin kukkaron pohjalla, niin täytyy tsekata muutama item. Mikähän siinä on, että kotiin hankittavat yleishyödykkeet, kuten leivänpaahdin ja vesikannu ovat mun ostoksia eli minä saan ne kustantaa huimalla kotihoidontuellani. Not this time hubbyseni. Ka-ching!, sanoo lahjakortti ja pappa betalar.

Mikä on ollut aika huvittavaa ja suorastaan pöpiä huomata, että en ole suinkaan ainoa, joka on pohtinut ensi talven takki- ja haalariasioita muutaman päivän suorastaan pakkomielteisesti. Monessa blogissa ensi talven mallistot on esitelty ja olen miettinyt, että meidän lapset siis saavat jotkut kahden sadan euron talvitakit, jos en löydä jostain last season toppavaatteita. Jätin siis typeränä tai tosi typeränä joulun alet hyödyntämättä enkä hankkinut neljävuotiaalle mitään päällepantavaa ensi talveksi. Sinänsä olen iloinen, etten löytänyt mistään sitä tuolloin haikailemaani Ticketin Baggie Nordicin pinkkiä tai sitä superpunaista haalaria, koska a) neljävuotias ei luultavimmin pukeudu haalariin tänä talvena b) neljävuotias ei olisi ikimaailmassa pitänyt sitä kirkkaanpunaista haalaria päällään. Jos se ei oo vaaleenpunkku, se jää kaappiin. Nythän on vielä tuo tuore kymppikuinenkin topattavana. Huokaus! Tuskin hän mahtuu Ticketin toppahaalariin kokoa 68 cm tai ei tiedä vielä. Mahtuu, jos ei muuta ole. No eikä, se haalari joutaisikin myyntipöydälle.

Jos saisin valita, ja mikä perkuta etten saisi, neljävuotiaalle tulisi Mini a Turen takki ja varmaan kuitenkin vielä haalari. Jos joku tietää mistä maailmankolkasta saisi viime vuoden MaTin takkeja kokoa 5 (110 cm), niin huikatkaa! Niin ja halvalla tietysti. Kihkih. Joo todella, so last season, mutta tuosta Mini a Turesta ei kukaan huomaa miltä vuosikymmeneltä tuo anorakki on, kun vain väri vaihtuu - jos aina joka vuodeksi sekään.

Mieli tekisi kokeilla Molo Kidsin haalaria ainakin kymppikuiselle, no mikäpä ettei myös neljävuotiaalle, aika herkku vaaleenpunkku siellä on. Millainen lie Polarn o Pyretin talvi? Eikö ole viisaita aatoksia heinäkuun helteissä? Minusta tämä täyttää jo jonkun (hankalan) sairauden tuntomerkit. Silti huikatkaa, jos jossain näkyy joku pale mauve tms. vaaleenpunkku MaTin toppa-anorakki, niin neljävuotias saa talvella lämmintä päälle eikä äiti joudu velkasaneeraukseen. Tämän seasonin anorakeissa hinta 120 eukon paikkeilla, tuon tavallisen jopa 130, mutta siinä ei vetskaria tarvitsekaan niskasta ja kainalosta olla nykimässä, että siks se kalliimpi hinta - yhtä kaikki specöl price for my friend.




kuvat:
Mini a Ture: fi.babyshop.com
molo kids kidswear-department.com


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Tukka kuin hattara



Vihdoinkin tuli se päivä, että tukkani pelastui. Kävin tänään tukkahemmottelussa ja vähän muutenkin. Tajusin juuri, että kampaamo on ainoa paikka, jonne menen ja jossa olen ilman lapsia. Odotan sitä hetkeä, jolloin astun kampaamon ovista sisään, ja minut valtaa hetkellinen rauhan tunne. Se johtuu siitä, että itse kampaamo on niin hillitty, että siellä ei voisi muutenkaan alkaa mitenkään yltiöpäisesti riehumaan. Minun vierelläni on istunut mm. Vesku Loiri ja Kaarina K sieltä Boutiquesta - kai te tiedätte. Ihan vain joitakin nimiä mainitakseni. Monia muitakin. Sitten siellä istun minä. Ihan tavallinen toropainen. Miksi? No siksi, koska kampaajani Heidi on tosi hyvä. Siis todella. 

Alun perin ko. kampaamo valikoitui the kampaamoksi siksi, koska se sijaitsi lähellä kotiamme. Jos vauva1 olisi alkanut itkemään siten, ettei iskä olisi pärjännyt, olisi vauva voitu kiikuttaa äidin luo nopeasti. Sama päti vauva2:n kohdalla, tosin tätä vaihtoehtoa ei enää ollut olemassa, koska onhan se nyt hemmetti, jos ei paria tuntia ilman äitiä pärjätä. Joka tapauksessa tämä on se paikka, jossa minut harjataan ja värjätään jatkossakin. Mikä on ihan mahtavaa, on päähieronta värin pesun yhteydessä. Nauroin tänään ihan kippurassa, että minut pitää nostaa siitä pesupaikalta pois, koska lähes tulkoon nukahdin - hymy huulilla. Supersuperihanaa, eiooparempaa. 

Vietän kampaamossani tosiaan pari tuntia puhtaasti nautiskellen. Luen aina Seiskaa ja päivittelen kampaajalleni milloin mitäkin urpoa, joka siellä on silloin esillä. Tiedän, ettei kampaajallani tarvitse jännittää lopputulosta. Olen useamman kerran ehdottanut kampaajalleni omia ideoitani, jotka hän kohteliaasti ottaa vastaan ja leikkaa sitten sellaisen, joka ei ole sinne päinkään, mutta sopii erinomaisesti juuri minulle. Minun ei tarvitse murehtia tuleeko tukastani keltainen (horror-ror-ror), koska siitä ei tule. Minun tarvitsee vaan miettiä, kuka minusta sillä kertaa siksi päiväksi tulee.




 Tänään minusta tuli Crystal Carrington, muistanette Dynastiasta? Tukkani on väännetty edestä, sivulta ja takaa eikä tämä otos anna todellista kuvaa laineiden määrästä. Tukka on nimittäin niin Crystal. Totean aina kampaajalleni, että nyt mun pitää lähteä johonkin juhliin, mutta ikinä mä en sitten lähde, vaan joko siivoan tai laitan ruokaa hienolla tukallani. Ehkä ensi kerralla. 

Sehän on myös niin, että olen Crystal vain ja ainoastaan tänään, sillä tukkani ei taivu tuohon malliin enää koskaan, jos sitä itse yritän taivuttaa. E-hei. Huomisesta alkaen mennään omalla tyylillä. Sekin sopii, sillä leikkaus ja väri ovat moitteettomat seuraavat kuusi viikkoa. Kampaajalle lampsin häpeissäni noin kymmenen viikon kuluttua, jolloin olemme tilanteessa nimeltä catastrophe. Näin se tukan kiertokulku etenee.

Kotiväellä on aina omat kommentit, kun ulko-ovi jälleen avautuu ja palaan taas tehtäviini kotiäitinä ja vaimona. Tänään neljävuotias totesi seuraavat: 

- Vautsivauvau äiti, ootsä huomannu, sulla on tukassa vaihtanut väri!  
- Onpas se kuiva, se on aivan kuin hattara!
- Annas mä katson, (pitkä nuuhkaisu), aivan ihana, se haistaa ihan karkilta!

Pienempi katsoi ihmeissään, ihmetellen minne se juurikasvuhirmu-äiti on hävinnyt, tosin leveä hymy sekä tukistavat pienet nyrkit kertoivat, että tämä tyyli sopi myös hänelle. Toinen juttu olisi ollut, jos hiukset olisivat lyhentyneet liikaa eikä niistä olisi saanut enää kiskottua kunnolla. On muuten ihan järkkyä, miten kovasti tuo pieni ihminen voi kiskoa hiuksista!

Mies kehui todeten, että mä katoinkin, kun sä tulit, että ihan kuin olisit käynyt juoksemassa tosi lujaa. Thanks, ai että.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Nyt on kahvia!

Ai ihmettä, taitaa olla allekirjoittaneen toiminta sen verran holtitonta, että ihan virallinen taho on lähestynyt ja varmistanut, että perustarpeet on ylläpidettävä, muuten ei hyvää seuraa. Nimittäin ihana herra Paulig lähetti minulle laatikollisen kahvia. Kyllä! Jotta aamuni tästäkin vielä helpottuisivat, kahvi on pakattu neljän kupin annospusseihin. Kyllä! Sen verran oman älyn täytyy leikata, että kaadan itse keittimeen neljä kuppia vettä. Onnistunee. 

Herra Paulig vaikuttaa myös sympaattiselta hahmolta, koska arveli minun tarvitsevan loman jossain kaukana ja lähetti minulle Mundo kahvia. Näin voinkin fiilistellä joka aamu olevani jossain Mundossa (espanjaa on selvästikin opiskeltu ihan yliopistossa). Kihkihkih.

kuva: paulig.fi

Lisäksi jatkossa juomani kahvi on sertifioitu ja kahvini pavut ovat vastuullisesti tuotettuja huolehtien ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista. Noin niinku vaatimattomasti. Mitäpä sinun kahvisi eteen tehdään? Minun joka aamuisen kuppini eteen tehdään mm. seuraavia tekoja: 
Esimerkiksi maaperän kulumista ehkäistään istuttamalla suojapuita ja maanpeitekasveja. Kahvimarjojen kuoret kompostoidaan ja käytetään maanparannusaineena. Kahvimarjojen käsittelyssä tarvittava vesi kierrätetään ja puhdistetaan ennen laskemista takaisin vesistöihin. Lannoitteita ja torjunta-aineita käytetään mahdollisimman vähän ja noudatetaan paikallisia ja kansainvälisiä määräyksiä. Kahvitiloilla vuosittain tehtävä tarkastus sertifioinnin säilyttämiseksi edellyttää myös ympäristöasioissa jatkuvaa kehittämistä.
 Bless. Kyllä maistuu niiiiin hyvältä ja eettiseltä minun kahvit - oli miten uneton yö tahansa takana!

Lämmin kiitos herra Paulig, myös läheiset kiittävät, etteivät joudu kahvittoman äidin läheisyyteen ihan heti.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Pelasta tukkas

Hei arvaatteko, että hävettää? Menen ensi viikolla kampaajalle jälleen liian pitkän tauon jälkeen. Miten tähän on taas tultu? Mulle käy näin ihan joka kerta. No ei siinä mitään, voin vedota siihen, että yritin soittaa pari kertaa, mutta en saanut aikaa ja mummolareissua pukkasi jiiänee jiiänee...

Oikeasti mulla on nykyään niin makeet muotoilutuotteet, että niillä voi vetkutella kampaamoreissua vähän turhan kauan, kunnes on jo liian myöhäistä. Nyt nimittäin tukka menee kiinni parin pinnin avulla (apua!) ja olen alkanut pohtia pitäisikö alkaa taas kasvattaa sen verran, että tukan saisi sipaistua aina kiinni.

Yksi syy mitä voin lämpimästi suositella kaikille toisille vetkuttelijoille on värimaskit. Suosittelen siis kotikampaajille näitä, enkä niitä kestovärejä, joihin olen vannottanut itseäni olemaan koskematta. Koskaan enää. Näitä juttuja en edes viitsi kertoa.

Itselläni on siis vaaleaksi raidoitettu tukka, jonka lähtöväri on jotakuinkin sähäkkä maantie. Normaalisti käytän jotain hopeashampoota, jotta se vaalennettu väri pysyy kylmänä eikä muutu keltaiseksi. Joskus on kiva kokeilla muutakin ja silloin on näiden aika. Maskeissa kyseessä on sitäpaitsi tehohoito, joten jos on värjätty tukka, niin se kaipaakin useimmiten kosteutta ja hoitoa. 


kuva: miraculous.fi


Itselläni on Vanilla ja Silver. Olen käyttänyt Vanillaa yksin, siitä tulee sellainen ihan vähän tummempi sävy, mutta edelleen kuitenkin vaalea. Noita kahta sekoittamalla kirkastuu väri ja on kyllä tosi kiva. Siis se väri, joka ei ole omaa juurikasvua.. 

Hauskaa on se, että sellainen minituubi maksaa Stockalla 3,90e ja siitä riittää aika moneenkin hoitokertaan - riippuen hiusten pituudesta. Sitten, jos se oikea sävy löytyy, niin Color Maskeja saa isoissakin tuubeissa. 

Intouduin muuten ostamaan kosteuttavan hoitoaineen ihan peruskäyttöön ja oli pakko ostaa tämän sarjan tuote. Siis ihan puhtaasti tuon nimen perusteella. Se sanoo, että:  Antakee minun olla. Ihan rauhassa. Ees tukkaani pesemässä. Hei kuulitteko. Hihhih. Sanokoo se teille mitään? Pitäisiköhän minun muuten lähteä johonkin ihan ilman lapsia, ettei tarvitsisi ostaa pesuaineita sanomaan, että omaa aikaa, s'il vous plaît?


kuva: http://www.miraculos.fi/let-me-be

 


torstai 19. heinäkuuta 2012

Seppälä Baby AW12

Tervetuloa kurkistamaan Seppälän syksy-talvi mallistoon! Tapu-tapu-tapu-tapu! Hihhih, kyllä on niin fashionotsikko tässä tekstissä, että oksat pois. No oli ihan pakko. Sitä paitsi on niin awwww! mallisto sopivasti, niin anti mennä ja kyllä tätä on odotettu. Onko siellä?


Mummolassa on jatkunut sade - aivan lakkaamatta (eikoo järkyttävää), joten ei olla voitu muuta kun kierrellä kaupoilla ja meidän Baby on täten saanut Seppälä Baby malliston uudet tuulet päälleensä. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos Maagi-täti! Tässäpä kuvia, löytyykö jo ihkuja?


kuva: seppala.fi

Tässä ei suinkaan ole kaikki syksyn mallit, vaan mallistossa on tummansinistä ja oranssia veluuripöksyä, reilusti tummanruskeaa ja keltaista - aika retroa menoa paikoitellen. Ja mikä ehkä ihaninta, on ne sydänleggarit, jotka on nyt tummansinisinä! Myös ihania tunikoita, collaritakkeja, paitoja ja bodyja. Niin ja sukkiksia tähtikuvioin sekä raidallisina. Oli myös ihana farkkumekkokin ja farkut. Entäs pyjamat! Aww!

Meiltä löytyy näitä ihania syksyn mallistosta seuraavat:


Tunika ja raitasukkikset, oranssit leggarit on kevättä, mutta syksyssä samanväristä velourpöksyä.

Iik, mitkä napit!

Eipä haittaa sadepisarat, jos ovat näin iloisia. Pyjamassa sama malli kuin syksyllä eli molemmista päistä aukeaa vetskari.




Niin ja nämä! Kyllä sopii ysikuisen jatsata nämä jalassa. Ovat kyllä maailman liikkiksimmät legginsit. Love.

No hopi, hopi! Vai onko tämä mallisto edes ehtinyt vielä myyntiin muualle kuin Mummolan Seppälään, jossa on ihan omat syksy-talvimalliston julkistamisaikataulut. Tsihi!


Kohinaa

kuva: mookau.co.uk

Terveiset mummolasta!

Vettä sataa. Koko ajan. Yllätys. 

Sade kuulostaa ihanalta, kun se peltikattoon rapisee. Pienet ihanat nukkuvat. Isommatkin. Ukki seuraa jotain ohjelmaa telkkarista silmät kiinni ja tuhisten. Välillä sohva narahtaa ja kanava vaihtuu. Tuhina jatkuu taas. 

Minä kuuntelen milloin ysikuisen hiukan levotonta unta, milloin sateen kohinaa. Se on jännä tunne, miten voikaan keskellä yötä nauttia sateesta. Alkaa nukuttaa. Minä haluan oman peltikaton.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Muista-lista



Ehtoota!

Se on kello taas nuin paljon ja olkkarin lattia on huiskin haiskin. Laukussa tilaa jälleen naftisti kolmen naisihmisen vaatteille, joita tulee pakattua liikaa, mutta jos en ota jotain, niin just sitä olisi tarvittu. Tämä on testattu. Olin ajatellut ottavani mukaan tytöille shortsit, mekkoja, uikkarit, jotkut ihanat hellehaalarit - mehän vaan köllötellään auringossa ja uikkareissa. 

Ilmeisesti tulee varautua myön muunlaiseen ajanviettoon. En ole katsonut säätiedotusta, enkä katso, koska elämme heinäkuun puoltaväliä ja naisten viikkoa, jolloin on ennenkin selvitty ilman villapaitoja. Tänään kyllä oli lähellä etten aloittanut sitä mantraa kyllä-jaksaa-sataa-oliskohan-äkkilähtöjä ollessani hoitamassa asioita. En koskaan muista ottaa sateenvarjoa mukaan ja siksi toisekseen minua ei haittaa vähän vaikka kastuakin sateessa. Tämä ei ole mitään ihku-kesäsade-tuntuu-ihkult -juttuja, vaan se, että kun tukkani kastuu sateessa, niin voin esittää, että se on sateen takia niin sekaisin ja kamala. Sateen kastelema tukka antaa vähän (todella vähän) anteeksi, ettei sitä ole käytetty kampaajalla koko kesänä (aika on sentään varattu!). No joka tapauksessa tänään sitä vettä sitten tuli, ei vaan vähän, vaan sen verran, että sillä ei saanut mitään anteeksi.

Huoh, yritän tässä miettiä otanko kurikset neljäveelle ja kumpparit - mihin ne mahtuu (?!), ysikuiselle Po.Pin windfleecehaalarin (ei helvata - heinäkuussa?), itselleni Conssit ja baltsut (kenkälängwitsi on todistettavasti hallussa) vai otanko yksistään Hai-saappaat. Viidennessä kädessä kannan ysikuisen turvakaukalon ja neljävuotiaan korokepenkin. Voi, että voi ottaa päähän tämmöinen pakkaaminen, kun ei tiedä missä kuravellissä sitä uidaan seuraavat viisi päivää vai onko sittenkin ihan ookoo ilmat (yli +20 eikä sada koko aikaa) eikä puoliakaan näistä tarvikkeista olisi tarvinnut raahata mukana. Näissä hetkissä (ja monissa muissakin) toivoisin omistavani auton. Eipä tarvitsisi miettiä. Sen kun viskoisi takakontin täytiin kumisaapasta ja flipflopia. Antaa tulla taivaan täydeltä ihan mitä vaan. Meillä on varustauduttu. 

Mutta ei. Siihen mennessä, kun tyttöjen kamat on pakattu, niin omille vaatteille on tilaa kolmen sentin kaistale. No, jospa minä ottaisin pari t-paitaa ja yökkärin. Tai itse asiassa, minulla on usein Ukin joku huikea Elävä Kylä t-paita yöpaitana lainassa, joten jätänpä pyjamat kotiin turhaa tilaa viemästä.

Pakattiin me laukkuun villasukat ja haalarit tai sitten ei, mutta uikkareita en suostu jättämään kotiin. Ne ovatkin jo pakattuina. Bon voyage!


 



Kuvissa: Bisgaard, Mini Rodini

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Luottovehje Jumalan armosta

Haa! Seuraa kuva-arvoitus ja muutama vihje.

  • Tämä luottovehje on ollut seuranani jo vuodesta 1987 tai -88 eli viime vuosituhannelta. Reilusti. 
  • Se tarvitsee toimiakseen verkkovirtaa.
  • Käytän sitä muutaman kerran viikossa. 
  • Siinä on tuunattuja ominaisuuksia, kuten metrikaupalla johtoa ja kaksi virtakytkintä. Luulin jo, että tästä päästiin, mutta erehdyin mainitsemaan asiasta Ukille ikään kuin vinkiksi Joulupukin konttiin ja tässä tulos. Sentään musta-valkoisena, on muuten viimeisen päälle trendikäs johto.
 
 
  • Tämän kanssa ei tosiaan tarvitse seisoa ihan pistorasian vieressä, vaan tätä käyttäessä voi samalla tsekata mitä lapset tekee toisessa päässä huoneistoa. 
  • Toisaalla vastaavaa vehjettä käyttäessäni, tuntuu, että pää irtoaa, kun on vähän eri tehot. 
 
 
  • Olen käyttänyt sitä myös pakkasen sulatukseen (kuten tänään!) ja farkkujen kuivatukseen (back in the yläaste-lukio years), jolloin se näissä toimissa tietyn ajan päästä lakkaa toimimasta. Pohdin aina tuolloin, että jokohan se henkäisi viimeisen kerran ja innoissani suunnittelen kaksituhattaluvulle päivittämistä, kunnes huomaan, että ei peeveli - nyt se taas toimii.
  • Yhtä kaikki, eroon tästä ei pääse. Ikinä.
  
 Joko arvasit?


 
 
 
Saanko esitellä, 
Silence Tonni.
 
 Ei ihan nimensä veroinen, 
mutta takuuvarmasti
 iskun ja ihan minkä vaan kestävä.