maanantai 14. tammikuuta 2013

Vapaapäivänä heppajuttuja

Viime yö meni piiitkästä aikaa tosi huonosti. Yksivuotias juttelee jo kovasti ja jutut häiritsevät uniakin, sillä neiti huuteli yöllä kovaan ääneen mennään! äi-tiiii! pu-puu! tä-tiii! si-sii! (=isi) puujoo (=puuroo!!) - ja jos ei sanoja huudellut, niin sitten muuten vaan oli levoton ja itkuinen. Kukapa ei olisi, jos ei puujotarjoilu pelaa? Kellon pärähtäessä aamulla soimaan, olo oli kuin jyrän alle jääneellä, ja neljävuotiaan kuorsatessa vielä täyttä päätä, päätin, että se on meillä vapaapäivä. En halunnut alkaa kiskomaan lasta sängystä ja heti hoputtamaan päiväkotiin lähtemistä, joten koska tämä vaihtoehto on meillä vielä hetken mahdollinen, so be it. Silti mietin etukäteen päiväkotiin soittaessani mitäminänytsinnesanon, kunnes tajusin, että sanonsinnetotuuden. Heti piti mukamas olla joku oikea syy, miksi en lastani vie päiväkotiin päiväkotipäivänä. Pah.


Neljävuotiaan heppainnostuksesta olen maininnutkin täällä useaan otteeseen ja onkin mainiota seurata, miten innostus vain vahvistuu. Nykyään neiti sonnustautuu itse valitsemiinsa hevosvaatteisiin - ja jälleen tänään meille syntyi uusi varsa, nimeltään Liisa Pippuri (häntä ei saanut vielä kuvata). Neljävuotias on vuorannut huoneensa seinät hevosten kuvilla ja piirroksilla. Katselimme yhdessä Kanelimaan julisteita, joista neiti tykkäsikin, mutta homma stoppasi kuin seinään siihen, kun erehdyin varmistamaan haluaisiko hän siis valita Maurin? Äitii, eikös Mauri ole pojan nimi? Mun täytyykin tätä vielä miettiä...

Mauri-juliste (kuva: täältä)

Jottei meillä olisi jo lukuisia itsetehtyjä keppihevosia, molemmat tytöt ovat saaneet myös kaupan kepparit (Citymarketista à 5e), joissa on nappula, ja siitä painettaessa kuuluu laukkaamisen ja hirnumisen ääniä. Molemmat tytöt ovat tästä aivan tunnelmissa, vaikka alkuun yksivuotiasta pelottikin. Olen niin kiitollinen ja sanomattakin valtavan viisas ihminen, kun näitä keppihevosia ostettiin heti kerralla se kaksi, nimittäin riita syntyy, kun toinen kaivaa hevosen esiin, eikä sitä kloonia ole ihan just vieressä, mutta onneksemme riita katkeaa, kun heppa kakkonen kaivetaan jostain esille. Nämä kaksoset ovat nimiltään Ella ja Bella. Neljävuotias on luonnollisesti nimennyt itse kaikki heppansa.

Talli-look

Neljävuotias harmitteli mustien saappaiden puuttumista, mutta Emun karvakengät pääsivät tähän leikkiin mukaan. Karvaliivin toi Joulupukki ja se on ensisijaisesti Viileä Venla accessory, mutta on ollut päällä lähes päivittäin jouluaatosta saakka.

P.S. Kameraan tallentui kuva myös loppiaisen kastejuhlasta, jossa näkyy, miten neljävuotias oli vaivihkaa vetäissyt juhlatamineiden päälle tuon liivin! Onneksi huomasin tämän juuri ennen juhlan alkua ja sain suklaalla lahjottua sen liivin pois - vain juhlien ajaksi. Tiukkis mikä tiukkis, mutta kun oli muutenkin niin kauniit vaatteet, niin ja kuumakin se liivi on ja...

Ihanat siskokset... Varjele, tuo liivi!


4 kommenttia:

Nanna S kirjoitti...

Ellan ja Bellan kadonnut sisko löytyy esikoiselta, mutta pikkuveli on kovin mukautuvainen, joten ratsastaa villasukkahepalla. Ja mää niin tykkään näistä sun jutuista.

Ripu kirjoitti...

Nanna: Voi että, ihana pikkuveli! Ja kiitos! <3

Anonyymi kirjoitti...

Niin mäkin tykkään näistä jutuista ja erityisesti silloin, kun täällä pilkahtaa itäisen Suomen murretta, vaikka täällä etelässä olenkin jo vuosikymmeniä asunut. Ja tänään tykkäsin heppatytön liivistä ja asenteesta, lemppariliivihän sopii vaikka juhliin, aivan huippua! Terv vakkarilukijasi mari

Ripu kirjoitti...

Mari: Voi yhen kerran! Kiitos ihanasta kommentistasi. Murre varmasti pilkahtaa, ja ihana, että sinä sen bongaat. :)