perjantai 18. tammikuuta 2013

Valoa, älyä ja tinkimaitoa


Voitteko uskoa? Aurinko meitä ihan lämmitti tänään ja laittoi silmämme sirrilleen. Yksivuotiasta nauratti ulkona, kun oli niin hieno ilma ja äiti teki ryppyjä siristellessään. Tää ei ole kyllä mikään leikki (huom!). Isosisko oli tänään päiväkodissa ja me touhuiltiin kotona. Käytiin me tosin vähän hoitamassa asioita (nyt ei muuten ihan hirveesti voi hoidella mitään asioita ennen seuraavaa liksaa. Kikatusta! Ja heti perään masennus.) Pöh ja pah, nyt ei liksoja mietitä, vaan ekaa kertaa tänään oli sellainen tunne, että ihan kohta syödään tuossa rannassa jätskiä ja on kesä! Ihan kohta, sanoin!

Kävimme tänään tosiaan siellä asioilla (enkä vieläkään päättänyt, mitkä toppikset neljävuotiaalle tulee) ja yksivuotiaalle tuli kova nälkä. Kluuvin Alepasta nappasin yhden Piltin ja arvelin, että nautitaan se vaikka Stockalla, jossa oli lisää hoidettavia asioita. No ei se mennyt ihan niin. Ruokakaupan vieressä on Eat&Joy maatilatori ja siihen se oli parkkeerattava. Syömään. HETI.

Sen suuremmin etukäteen pohtimatta, pyysin voisinko pilttipurkin saada lämpimäksi, niin saatais tuo lapsi hiljaiseksi. Ihana tarjoilija tuo kuumaa vettä ja sujauttaa purkin sinne. Siinä kohtaa minullakin alkaa iso pyörä vähitellen pyörimään. Ei helkkari. Etenkään, kun meidän kaikkiruokainen yksivuotiaamme ei enää koskaan ikuna syö purkkiruokaa, niin nyt sitten osoitan olevani melkoinen kasvattaja tarjoamalla kyseistä tärkkelysskeidaa ssä luonnonläheisyyteen, lähiruokaan, luomuun ja-mitä-näitä-nyt-on keskittyvässä keitaassa.


Piti tietysti ihan vielä tehdä tilanteesta entistä huonompi tokaisemalla, että lämpiääkö se ees siinä, voi kauheeta, ei meillä kyllä ikinä tätä purkkiruokaa syödä, nyt vaan tällä kertaa, kun oli tuo kauppa tuossa ja niin kamala nälkä tällä lapsella, eikä siinä kaupassa ollut kuin croisantteja, eikä ne sille maistunut, eikähän niillä elä, ja voi että, mitäs minä ottaisin.. Ihan varmasti uskoi tuohon purkkiväitteeseen, vaikka se olikin Totuus. Ja miksi minä mitään siinä selkkasin? Me syödään nyt tämä purkkiruoka ja mitä se kenellekään kuuluu. Osoitti kyllä jälleen ihan huikeeta älyä tuo toimintani. 

Saatuani täysin hyödyttömän tarinointini päätökseen, päädyin tilamaan itselleni cappucinon, vaikka mieli teki tilata jotain syanidia, kun hävetti niin. Astuin jälleen miinaan kysyessäni - onko kevytmaitoa - (miksi hemmetissä olisi, enkö osaa pitää sitä suutani jo kiinni perhana soikoon??)! Ihana tarjoilija kertoi, että heillä on tinkimaitoa - raakamaitoa. Se on ihanaa, hän lisäsi. -No sitä sitten koko kupillinen eheeheh. Hyvä, etten tässäkin kohtaa alkanut pullikoimaan, mutta tarjoilija näki kyllä ilmeestäni, että järkyttyneessä tilassahan sitä oltiin joka tapauksessa. Hän rohkaisi juomaan tinkimaitoa aina kun on mahdollista, kuten nyt. 

Puhekykyni palauduttua sain tiedusteltua ihan oikeasti kiinnostuneena, mistä maito tulee. Opin, että se tulee Laitilasta Saloniemen tilalta ja on kyyttö-metsälehmien tuottamaa. Tilalla on kuulemma aivan mahtava nuori emäntä, joka syö yrttejä yhdessä lehmien kanssa. Awww, miten söpöä. Eat&Joy maatilatori on noin muuten aivan ihana paikka, jossa jatkossakin kävisin, jos ilkeäisin. Sieltä saa nettisivujen mukaan mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa yli 500 suomalaiselta pientuottajalta – luomua, biodynaamista tai muuta puhdasta täysruokaa, joka on tuotettu eettisesti ja luonnon monimuotoisuutta tukevilla, kestävillä tuotantotavoilla. Kaikki, ketkä oikeasti välittävät siitä, mitä suustaan sisään laittavat, käyvät täällä. Siis jos sattuvat asumaan Helsingissä. Maaseudullahan ne vihannekset kasvaa niillä omilla pelloilla, ja ovat siten todellista lähiruokaa, eikö?   
 
Kylläpä vaan oli ihan eri tunnelma nauttia kahvinsa tällaisen tarinan kuultuaan. Miten sitä nyt voikaan palata johonkin meijerimaitoon enää.. Ei sitten mitenkään, mutta yritettävä on. Tai se on Mies, joka lähetetään tinkimaito-ostoksille. 

Tinkimaito-cappucino


6 kommenttia:

zirk kirjoitti...

Ihana valo!
Pikainen kommentti puuronkeiton lomasta (minäkö nettiriippuvainen?)
Anyway reilu vuosi sitten meinattiin pyöräyttää kaverin kanssa lähiruokaprojekti käyntiin. Monestakin syystä se sitten jäi. Taustatiedusteluja tehdessä yksi kaupunkilainen löhiruokakauppias totesi meille, että eihän maalla tarvitse myydä lähiruokaa, koska kaikki kasvattavat vihanneksensa itse. Tämä siis pokerinaamalla ja vilpittömästi todettuna.
Huokauksia ja silmien pyörittelyä: eihän piirunverran isompi elintila kenestäkään tavallisesta, työssäkäyvästä ihmisestä mitään viherpeukaloa tee. Erittäin harvalla on energiaa viherpiipertelyyn. Eihän tilaisuus tee kaikista varkaitakaan. Hihhih.
No me aiotaan viljellä ens kesänä punajuuria ja mennään tänään veljen luo nauttimaan tinkimaidosta ja ulkoilemaan navettaan ku on niin kylymä. Ehkä me moikataan Tuulaakin.
Mut ihan eka me mennään perhekerhoon, jossa oli viimeksi ihanan puheliaita ihmisiä. ;)
Avot. Puuro on valmista.

Jennijee kirjoitti...

Hih ihana kirjoitus! :)

Me lämmiteltiin jokunen vuosi sitten purkkeja vesihauteessa. Kyllähän se periaatteessa toimii, käytännössä tulokset oli aika vaihtelevia (liian kylmää tai kuumaa). Ukki totesi, että ei näin ja osti mikron.

Ripu kirjoitti...

Zirk: Eikö olekin aivan mahtava valo! Samasta saamme nauttia myös tänään, ihana, ihana! Tai sitten ne vitskut toimii.. ;)

Tuosta lähiruoka/luomu/puhdas ruoka -asiasta on etenkin täällä etelässä tehty trendi. Ei siinä mitään, on niitä huonompiakin trendejä. On tosi hienoa ostaa jotain puuklapejakin jostain luomukaupasta, vaikkei olisi edes sitä trendikästä leivinuuniakaan, minne ne iskisi, ja jonka jälkeen uunissa valmistaisi sitä prosessoimatonta luomuevästä. Ne puuklapit toimii sitten sisustuselementtinä, vaikka siinä Kanto-lehti/puutellineessä, kun ei kait niitä edes raaskisi polttaa. ;)

Itse ostan luomua kukkaronisallimissa rajoissa, ja ylikin, mutta katson myös missä se ruoka on valmistettu. Ei oikein tunnu oikealta ostaa jotain luomuhiutaleita, jos ne on tehty jossain Moldovassa.

Olen huomannut, että muualla luomusta ei vauhkota niin kamalasti, mikään itsestäänselvyyshän se todellakaan ole, kuten sanoit.

zirk kirjoitti...

Mä ostan luomua ja lähiruokaa kun sitä kohdalle sopivasti sattuu. Se ei siis ole mikään uskonto mulle. Luomumaidossa on muuten todella iso ero tavalliseen verrattuna. Siinä mitä lehmät syö ja miten ne saa liikkua. Vasikat myös saa puudutteen ennen nupottamista (se kun poltetaan ne sarvien alut), se on hyvinvointidirektiivin mukaista touhua se. Pvat sitten ihan pihalla päivän, mutta eipä satu.
Anyway joo, kaupungeissa luomu menee helposti hipsteri-romanttiseksi itsensä jalustalle-nostamiseksi ja jeesusteluksi.
Se onkin mielenkiintoista, miten eri tavalla asia pitäisi esittää maalaisille ja ns. tavallisille pulliaisille, että viesti menisi perille. Kyse on nyansseista. Maalla puhuu mieluummin suoramyynnistä ja paikallisuudesta kuin luomusta ja lähiruuasta. ja kaiken pitäisi löytyä cittarista ja s-marketista, että se olisi aidosti saatavilla. Helppous on tätä päivää.
Oi, että, alan toimijoiden pitäisi yhdistää voimansa ja pitää aihe eetterissä, ettei homma olisi ohimenevä trendi.
Luomu- ja lähiruoka vaan käyvät järkeen: vähemmän kaikkea ylimääräistä myrkyistä välikäsiin. JÄRKEVÄÄ!
Se oli lähiruokaa parhaimmillaan, kun ostin kylän omasta pikkukaupasta punajuuria, jotka oli samana aamuna oman kylän pelloilta nostettu. Cool. Ja joo, meidän elämä taitaa pyöriä nyt punajuurten ympärillä.
No joka tapauksessa olihan NE Pekan punajuuret aivan omaa luokkaansa herkullisuudessaan.

Jennijee kirjoitti...

Minä suosin lähiruokaa ja välillä luomuakin. En ole superperehtynyt aiheeseen, muistan kuitenkin lukeneeni, ettei luomu automaattisesti ole parempaa ihmisille tai luonnolle, joten en jaksa aiheesta stresasata.

Lähiruoka kylläkin tuntuu järkevältä, ja sitä on usein ostoskorissa, esim. leipää ja vihanneksia. Kesällä torilta saa parhaiten lähiruokaa, vaan saapas nähdä kuinka usein sinne tulee raahauduttua, kun työarki koittaa. Zirkin kanssa siis samaa mieltä siitä, että lähi- ja luomuruoka pitää saada markettien tiskiin "tavallisten" tuotteiden rinnalle. Ja onhan niitä jo paljon, suunta on hyvä.

Olisi mielenkiintoista tietää lisää logistiikan kiemuroista. Esim. Lidlin maito täällä on merkintöjen mukaan Suonenjoella (eli kohtuullisen lähellä) purkitettua. Tietäisi vaan, onko se ennen myymälään saapumista käynyt jossain logistiikkakeskuksessa n kilometrin päässä vai vedetäänkö mutkat järkevämmin suoraksi.

Oli miten oli - arjen kokkailu tuottaa mulle niin paljon harmaita hiuksia muutenkin, että en jaksa liikaa näillä asioilla päätäni vaivata. :)

Ripu kirjoitti...

Jennijee: Nimenomaan tuo logistiikka. Katsoin tänään kaupassa mielenkiinnosta jotain rainbown valmis perunamuusia, kun oli luomua. Valmistusmaa: Saksa. Just. Vieressä mummonmuusi - ei luomua. Valmistusmaa: Suomi, Vihanti. Että näin.