Ihan vain pari kohtaa
Jahas, jahas. Pitänee vähän pohtia paria juttua, jotka toistuvat tässä huushollissa. Usein. Ihan on käynyt mielessä, että...
1) Mikä siinä onkaan, että vain ja ainoastaan minä osaan tässä huushollissa pestä muutakin pyykkiä kuin vain Miehen pyykkiä? Mistä minä tiedän mikä menee mihinkin.
2) Mikä siinä onkaan, että vain ja ainoastaan minä osaan niiden pyykkien kuivuttua lajitella ne oikeisiin kohteisiin? Mistä minä tiedän mikä menee mihinkin.
3) Mikä siinä onkaan, että vain ja ainoastaan minä osasin raahata vintiltä kaikki joulukamat meidän iloksemme, ja nyt ne voi odottaa tuossa eteisessä sinne vintille takaisinpaluuta niin kauan kunnes minä ne sinne kuljetan? Mistä minä tiedän mikä menee mihinkin.
Tarina jatkuu...
4) Miten voikaan olla, että kauppaan lähtiessäni minua pyydetään tuomaan jotain hyvää? Siis mitä tarkalleen?? No jotain.
5) Miten voikaan olla, että kysyessäni mitä ruokaa tehdään, vastaus on Päätä sinä.
!!!!!
Jotta ei menisi riehumiseksi ja kirkumiseksi, olenhan luvannut olla turhista räyhäämättä,
kohdat 1) ja 2) ovat harjoittelun alla ja ohjattuna kohta 2) sujuu Mieheltä ihan ookoosti. Kohta 1) on ihan ookoo mun tekemänä. Viaton kysymys eikös tän (t.harmaa t-paita) voi pestä näiden kanssa (valkeat) vakuutti ja minä pesen ihan mielelläni pyykit. En aluksi nimittäin uskonut, että pitää oikeasti ohjata, mutta tulokset nähtyäni, uskon. Ja ohjaan. Esimerkki: etsin Acnen t-paitaani ihan joka paikasta, aloin välittömästi epäilemään myös naapureita, ovatko varastaneet pyykkituvasta (niitä varmaan ylipäätään kiinnostaa se mun paita ihan helkkaristi), kunnes se tuli vastaan neljävuotiaan vaatelipastosta. Samoin kuin kaikki värikkäät sukkani.
Mies ei myöskään erota kokojen 80 ja 110 sukkahousujen välistä eroa (no kukapa erottaisi, onhan sitä vaan jokunen kymmenen senttiä), jolloin nämäkään eivät löydä oikeaa kotia. Myöskään ohjeeni: sukkahousut tulee lipaston ekalaatikossa olevaan laatikkoon. Mihinkä näistä, täällä on kolme laatikkoa? No yhdessä on paitoja, toisessa nilkkasukkia, kolmannessa on niitä sukkahousuja. Katsoo silmällä.
Kohta 3) vinkkasin, että miksiköhän allekirjoittanut roudailee näitä kamoja ees taas, niin siihen sain täydentävän vastauksen peruslauseen lisäksi, että armias auttakoon, jos hän menisi laittamaan kulkuset väärään hyllyyn. Hah. Nappas marttyyrikortin.
Kohta 4) hajottaa kyllä ihan joka kerta. Sitten, kun on karkkihyllyn edessä skannattu karkkipussit ja kannettu jotain Angry Birds namuja kotiin, niin en tiedä onko tää hirmu iloinen vastaanotto: Taas näitä?
Kohta 5) on ihan järkkyä. Minä en ole se tyyppi, joka menee kauppaan ja keksii hatusta reseptit ja kantaa kotiin ihanat raaka-aineet ja pyöräyttää avokadopastat, joita neljävuotiaatkin syövät. E-hei. Minä ostan naudan paistijauhelihaa, kermaviiliä, sipulikeittoa ja kananmunia. Eikö voitas joskus syödä jotain muuta? Jauhelihakeittopäivänä Meillä oli töissä keittoruoka. Lohikeittopäivänä Tilataanko pitsat?
Ai että. Kyllä mulla on helppoa, kun saan itse päättää niin monista asioista.Välillä ihan meinaa hermot mennä, mutta tänä vuonnahan näin ei käy, kun tuli luvattua. !!!!!
1) Mikä siinä onkaan, että vain ja ainoastaan minä osaan tässä huushollissa pestä muutakin pyykkiä kuin vain Miehen pyykkiä? Mistä minä tiedän mikä menee mihinkin.
2) Mikä siinä onkaan, että vain ja ainoastaan minä osaan niiden pyykkien kuivuttua lajitella ne oikeisiin kohteisiin? Mistä minä tiedän mikä menee mihinkin.
3) Mikä siinä onkaan, että vain ja ainoastaan minä osasin raahata vintiltä kaikki joulukamat meidän iloksemme, ja nyt ne voi odottaa tuossa eteisessä sinne vintille takaisinpaluuta niin kauan kunnes minä ne sinne kuljetan? Mistä minä tiedän mikä menee mihinkin.
Tarina jatkuu...
4) Miten voikaan olla, että kauppaan lähtiessäni minua pyydetään tuomaan jotain hyvää? Siis mitä tarkalleen?? No jotain.
5) Miten voikaan olla, että kysyessäni mitä ruokaa tehdään, vastaus on Päätä sinä.
!!!!!
Jotta ei menisi riehumiseksi ja kirkumiseksi, olenhan luvannut olla turhista räyhäämättä,
kohdat 1) ja 2) ovat harjoittelun alla ja ohjattuna kohta 2) sujuu Mieheltä ihan ookoosti. Kohta 1) on ihan ookoo mun tekemänä. Viaton kysymys eikös tän (t.harmaa t-paita) voi pestä näiden kanssa (valkeat) vakuutti ja minä pesen ihan mielelläni pyykit. En aluksi nimittäin uskonut, että pitää oikeasti ohjata, mutta tulokset nähtyäni, uskon. Ja ohjaan. Esimerkki: etsin Acnen t-paitaani ihan joka paikasta, aloin välittömästi epäilemään myös naapureita, ovatko varastaneet pyykkituvasta (niitä varmaan ylipäätään kiinnostaa se mun paita ihan helkkaristi), kunnes se tuli vastaan neljävuotiaan vaatelipastosta. Samoin kuin kaikki värikkäät sukkani.
Mies ei myöskään erota kokojen 80 ja 110 sukkahousujen välistä eroa (no kukapa erottaisi, onhan sitä vaan jokunen kymmenen senttiä), jolloin nämäkään eivät löydä oikeaa kotia. Myöskään ohjeeni: sukkahousut tulee lipaston ekalaatikossa olevaan laatikkoon. Mihinkä näistä, täällä on kolme laatikkoa? No yhdessä on paitoja, toisessa nilkkasukkia, kolmannessa on niitä sukkahousuja. Katsoo silmällä.
Kohta 3) vinkkasin, että miksiköhän allekirjoittanut roudailee näitä kamoja ees taas, niin siihen sain täydentävän vastauksen peruslauseen lisäksi, että armias auttakoon, jos hän menisi laittamaan kulkuset väärään hyllyyn. Hah. Nappas marttyyrikortin.
Kohta 4) hajottaa kyllä ihan joka kerta. Sitten, kun on karkkihyllyn edessä skannattu karkkipussit ja kannettu jotain Angry Birds namuja kotiin, niin en tiedä onko tää hirmu iloinen vastaanotto: Taas näitä?
Kohta 5) on ihan järkkyä. Minä en ole se tyyppi, joka menee kauppaan ja keksii hatusta reseptit ja kantaa kotiin ihanat raaka-aineet ja pyöräyttää avokadopastat, joita neljävuotiaatkin syövät. E-hei. Minä ostan naudan paistijauhelihaa, kermaviiliä, sipulikeittoa ja kananmunia. Eikö voitas joskus syödä jotain muuta? Jauhelihakeittopäivänä Meillä oli töissä keittoruoka. Lohikeittopäivänä Tilataanko pitsat?
Ai että. Kyllä mulla on helppoa, kun saan itse päättää niin monista asioista.Välillä ihan meinaa hermot mennä, mutta tänä vuonnahan näin ei käy, kun tuli luvattua. !!!!!
