tiistai 8. tammikuuta 2013

Ihan vain pari kohtaa

Jahas, jahas. Pitänee vähän pohtia paria juttua, jotka toistuvat tässä huushollissa. Usein. Ihan on käynyt mielessä, että...

1) Mikä siinä onkaan, että vain ja ainoastaan minä osaan tässä huushollissa pestä muutakin pyykkiä kuin vain Miehen pyykkiä? Mistä minä tiedän mikä menee mihinkin. 

2) Mikä siinä onkaan, että vain ja ainoastaan minä osaan niiden pyykkien kuivuttua lajitella ne oikeisiin kohteisiin? Mistä minä tiedän mikä menee mihinkin.

3) Mikä siinä onkaan, että vain ja ainoastaan minä osasin raahata vintiltä kaikki joulukamat meidän iloksemme, ja nyt ne voi odottaa tuossa eteisessä sinne vintille takaisinpaluuta niin kauan kunnes minä ne sinne kuljetan? Mistä minä tiedän mikä menee mihinkin.

Tarina jatkuu...

4) Miten voikaan olla, että kauppaan lähtiessäni minua pyydetään tuomaan jotain hyvää? Siis mitä tarkalleen?? No jotain.

5) Miten voikaan olla, että kysyessäni mitä ruokaa tehdään, vastaus on Päätä sinä. 

!!!!!

Jotta ei menisi riehumiseksi ja kirkumiseksi, olenhan luvannut olla turhista räyhäämättä,
kohdat 1) ja 2) ovat harjoittelun alla ja ohjattuna kohta 2) sujuu Mieheltä ihan ookoosti. Kohta 1) on ihan ookoo mun tekemänä. Viaton kysymys eikös tän (t.harmaa t-paita) voi pestä näiden kanssa (valkeat) vakuutti ja minä pesen ihan mielelläni pyykit. En aluksi nimittäin uskonut, että pitää oikeasti ohjata, mutta tulokset nähtyäni, uskon. Ja ohjaan. Esimerkki: etsin Acnen t-paitaani ihan joka paikasta, aloin välittömästi epäilemään myös naapureita, ovatko varastaneet pyykkituvasta (niitä varmaan ylipäätään kiinnostaa se mun paita ihan helkkaristi), kunnes se tuli vastaan neljävuotiaan vaatelipastosta. Samoin kuin kaikki värikkäät sukkani.

Mies ei myöskään erota kokojen 80 ja 110 sukkahousujen välistä eroa (no kukapa erottaisi, onhan sitä vaan jokunen kymmenen senttiä), jolloin nämäkään eivät löydä oikeaa kotia. Myöskään ohjeeni: sukkahousut tulee lipaston ekalaatikossa olevaan laatikkoon. Mihinkä näistä, täällä on kolme laatikkoa? No yhdessä on paitoja, toisessa nilkkasukkia, kolmannessa on niitä sukkahousuja. Katsoo silmällä. 

Kohta 3) vinkkasin, että miksiköhän allekirjoittanut roudailee näitä kamoja ees taas, niin siihen sain täydentävän vastauksen peruslauseen lisäksi, että armias auttakoon, jos hän menisi laittamaan kulkuset väärään hyllyyn. Hah. Nappas marttyyrikortin.

Kohta 4) hajottaa kyllä ihan joka kerta. Sitten, kun on karkkihyllyn edessä skannattu karkkipussit ja kannettu jotain Angry Birds namuja kotiin, niin en tiedä onko tää hirmu iloinen vastaanotto: Taas näitä? 

Kohta 5) on ihan järkkyä. Minä en ole se tyyppi, joka menee kauppaan ja keksii hatusta reseptit ja kantaa kotiin ihanat raaka-aineet ja pyöräyttää avokadopastat, joita neljävuotiaatkin syövät. E-hei. Minä ostan naudan paistijauhelihaa, kermaviiliä, sipulikeittoa ja kananmunia. Eikö voitas joskus syödä jotain muuta? Jauhelihakeittopäivänä Meillä oli töissä keittoruoka. Lohikeittopäivänä Tilataanko pitsat?

Ai että. Kyllä mulla on helppoa, kun saan itse päättää niin monista asioista.Välillä ihan meinaa hermot mennä, mutta tänä vuonnahan näin ei käy, kun tuli luvattua. !!!!!


14 kommenttia:

Live&Home kirjoitti...

Ihana tietää että joku muukin saa harmaita hiuksia ja raivokiukkuhepuleita melkeinpä samoista asioista! Nyt on hyvä mennä nukkumaan, kun tietää että kanssa eläjiä löytyy... Kaikesta kiukusta huolimatta huippu yön jatkoja sinulle! :)

Ripu kirjoitti...

Kiitos, mutta en mä saa mitään raivokiukkuhepuleita. En tänä vuonna. Trallalaa!

Anonyymi kirjoitti...

Monet naiset omii kodin itselleen. Siellä on naisten järjestys. Asiat pitää tehdä naisten tavalla, muu on väärin. Ja jos mies yrittää tehdä jotain, nainen rientää opettamaan miestä, aikuista ihmistä, miten asiat pitää tehdä. Ei ihme, että on vaivattomampaa antaa naisen tehdä, kun se nainen kuitenkin aina oikaisee ja korjaa sen, mitä mies tekee. Eräässä tilanteessa vaimo ojensi miestään, joka leikkasi kakkua, että älä sotke, ei niin, vaan näin. Ja ihan ok sitä kakkua oli leikattu kuitenkin. Tai kun mies pukee lapsen jotenkin eri vaatteisiin, mihin nainen olisi pukenut, niistä miehen valitsemista vaatteista pitää huomauttaa.

Monet naiset myös sisustaa kodin pikkusievästi, pinkillä ja beesillä. Olen monesti miettinyt, että onko sellaiset höttolinnat myös miesten mieleen. Eli naiset on omineet kodin ja sen askareet.

Sillleen se toimii, että kun kotiin hankitaan pyykkikone, ydessä tavataan käyttis. Ja siinä tulee kirjopyykit sun muut tutuksi samalla sille osapuolelle, joka ei osaa pestä pyykkiä (voi olla myös nainen) ja sitten molemmat tekee. Ja mies laittaa lasten vaatteita kaappiin, ihan silleen kuin osaa ja tykkää. Mitä siitä, jos ne ei ole silleen kuin nainen näkee ne järkeväksi.

Kunhan mies oppii itse tekemään ruokaa ja käymään kaupassa, niin kyllä mieskin tietää, mitä tänään syödään. Naisten kotona on niin, että se miehen ehdotus ruuaksi ei kelpaa.

Näin koti ei ehkä ole just sellainen kuin nainen sen haluaa olevan, mutta mieskin asuu siellä, tekee siellä, ja osaa siellä.

OP

Bikke kirjoitti...

Juur kimotin väärinpäin pyykkikorissa olleesta sukasta! Joskus menee hermo ihan pienistä asioista muttei sitä pyykkiä kukaan muukaan pese! perhana! Puhut niiiiin asiaa!!!

Siilis kirjoitti...

tuo pyykkihomma on kyl niin tuttu. olin kuopuksen syntyessä sairaalassa yli viikon ja sillä aikaa oli vaatekaappien sisällöt vaihtanu paikkaa tehokkaasti, mutta, mies soitti aina mulle pyykkiä pestessään toimntaohjeita kosks tietää mun olevan tarkka niiden suhteen :-D

Anonyymi kirjoitti...

Koska arvot hatun?

zirk kirjoitti...

Meillä mies siivoaa useimmiten (siiskunnon siivouksen) mun ollessa poikien kanssa liikenteessä jossain. Teki joulusiivouksenkin. Käy useimmiten ruokakaupassa ja huolehtii, että kissoilla on ruokaa (mä en muista). Mies myös keittää kaurapuurot ja kahvin joka aamu ja hankkii sisustuejuttuja (kun mä en jaksa). Tyhjää ja täyttää astianpesukoneenkin pyytämättä. Mutta ne pyykit, ne on mun heiniä. Ja miten pitää joka kerta kysyä missä kaapissa on minkäkin pojan vaatteet?
Tosin, jos mies lähtee poikien kanssa kylille, pakkaa itse vaihtovaatteet sun muut. Uskon siihen, että aikuinen selviää.

Live&Home kirjoitti...

Kerro toki niksisi maltillisuuteen? Täällä voisi olla myös käyttöä :D HEH :D

Anonyymi kirjoitti...

Zirk, toi uskon siihen, että aikuinen (mies) selviää, on just se juttu. OP

Ripu kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Tokihan on niin, että itse sopii katsoa peiliin, jos ei tavarat löydä paikoilleen ilman apua. Mitäs oon määrännyt vaatteet oikeisiin laatikoihin ja haluan, että ne löytyy sieltä. Oma vika. Enkä suinkaan tässä valita. Tulihan sekin luvattua. Minä vaan totean. Sitä paitsi kyllä Mies tekee. Paljonkin. Ihan sitä mitä pyydetään ja ollaan pyytämättä. Olen siitä kiitollinen. Joskus täytyy vain pohtia joitakin asioita ja etenkin sitä omaa kontrollifriikkeyttä.

OP: Ihan hyviä pointteja, mutta usein on vaan niin, että naisten järjestys on siksi, koska kaikkia miehiä ei vaan kiinnosta onko niitä tauluja seinällä tai montako sohvatyynyä on missäkin lepopaikassa, ja missäkin järjestyksessä. Ei siinä mitään, usein less is more, mutta jos ei ole edes less, niin sitten se on aika vähän.

JOS miestä kiinnostaa sisustus, niin silloin se mies sanoo jotain, jos koti on liian pikkusievästi pinkki ja beesi. Ainakin meillä. Eli vaikka melkoinen Justiina varmasti olen, niin kyllä huomioin Miehenkin mielipiteen. Monta, monta hankintaa on jäänyt tekemättä, kun makuasiat eivät ole kohdanneet ja Mies on todennut ystävällisesti, että ei missään nimessä. Just nyt en muista esimerkkejä tähän, mutta vakuutan, että niitä on paljon. On!

Bikke: Väärinpäin oleva sukka! Päivän paras, kiitos!

Siilis: Juuri näin. Meilläkin on siitä hieno Mies, ettei kovinkaan usein huseeraa ilman varmistusta, ettei menis pieleen. :)

Anonyymi: Ihan pian! Koita kestää jännityksessä!

Zirk: Ihana!

Live&Home: Se on kuule yksinkertaisesti ihan vaan päätettävä, että mistä haluaa ne hermonsa menettää vai haluaako ja mehän ei haluta, eikö niin? Tsemppiä!

Live&Home kirjoitti...

Totta turiset :)
Itseä ottaa suuresti pannuun se kun mies aamulla keittää kahvia ja jättää käytetyn suodatinpussin tiskipöydälle kun kaappia avaamalla sen saisi samalla vaivalla roskiin... mutta ei niin ei :D jotenkin olen tottunut että aamulla itse herätessäni kävelen keittiöön, heitän pussin roskiin :D Se tulee jo automaattisesti. Kunnes eilen aamulla sitä suodatinpussia ei siinä ollut ja olin aivan hämilläni.. Laitoin miehelle töihin viestinkin että mistä nyt tulee kun ei suodatinpussia ollut pöydällä. Syy oli yksinkertainen, miehellä oli aamulla tullut niin kiire, ettei ollut ehtinyt keittämään kahvia :D Jotenkin vaikka nipottaa asioista nii joihin sitten tottuu vaikkei haluais ;D Juu kyllä, mitä sitä turhaan nipottamaan kun senkin ajan voi käyttää paremmin, purraan hammasta ja hymyillään ;)

mrs Ruuhka kirjoitti...

Kuulostaa tutulta! Mieheni osallistuu kotitöihin ja lasten hoitoihin sun muihin ihan tasavertaisena. Mutta silti joudun tuon tuostakin pitämään "miksi juuri minä -saarnaa". Siis miksi vaan minä tiedän, että neuvola-ajat täytyy varata tai miksi vain minä tiedän kenelle joulukortteja lähetetään. Ja miksi vain minä tiedän, että jääkaapin korkeimpaan hyllyyn ei kannata kaikkia makkarapaketteja kasata, kun sitten ne korkeammat jutut ei mahdu mihinkään.

Olen tullut pohdinnoissani siihen tulokseen, että naiset nyt vaan ovat syntyjään sellaisia mitensennytnätistisanoisi "hoksaavampia" :-)

Minulla on muuten blogissani haaste sinulle!

Ripu kirjoitti...

Live&Home: Ei helkkari. Suodatinpussi pöydällä. Mä laittaisin seuraavalla kerralla sen miehen kenkään, niin ehkä rupeis menemään jatkossa roskikseen. Joku tommoinen shokkiravistus siihen tarvitaan, että se epätoivottu käytös saadaan kitkettyä. Puhdasta organisaation muutosjohtamisoppia voi soveltaa kotiinkin ihan mainiosti. :)

Mrs Ruuhka: Juuri näin. Se on varmaan sitä, että me ei vaan luoteta, että aikuinen mies kuitenkaan muistaisi joulukortteja askarrella ja lähettää niitä tai viedä lapset neuvolaan (incl. varata niitä aikoja) tai ommella naamiaispukuja tai mitä-näitä-nyt-on. Oma vika. Sitä paitsi miksi vaatia liikaa, koska sinähän sen sanoit, että me ollaan niitä hoksaavampia. Hihi. Itse en tätä ihan täysin aina allekirjoita, mutta näinhän se varmaan monessa perheessä on. Sitä paitsi, ei tälle voi mitään, kun se on semmoinen syntymävika. ;)

Kiitokset muuten haasteesta! Olen alkanut juuri purkamaan ihanaa haastesumaa, joten toivottavasti ennen kesää sinunkin haasteseen on vastattu. :D

Live&Home kirjoitti...

Yritetään =) Katsotaan saanko tulosta aikaiseksi ;DDD