Pullat uunihin

Neljävuotias on innokas leipuri ja ruoanlaittaja - kunhan ei kädet mene likaiseksi. Taikinanvaivaaminen on äitin heiniä siinä kohtaa, kun puuhaarukka jumahtaa. Kananmunien rikkominen on myös mielipuuhaa ja voi sitä onnistumista, jos yhtään kuorta ei mene munan joukkoon, saati jos kädetkään ei likaannu.  

Maagi-täti on antanut Miinan ja Manun Lettukestit keittokirjan neljävuotiaalle varsin tietäen tämän kokkausinnostuksen. Kiitos kovasti, tämä on hauska kirja! Aina kirjan osuessa käteen, ehdotuksia alkaa tulvimaan. Tänään jouduimme hiukan vääntämään siitä, mitä keittiössä valmistuu. Lapsi olisi halunnut välttämättä lettuja, mutta äiti ei puolestaan halunnut käryyttää pannua. Olli Oravan pikkupullista löytyi onneksemme konsensus, vaikka pullista tulikin lopulta korvapuusteja.

Yksivuotias oli näiden pullien suurin fani. Mies ihmetteli pullan tuoksua tullessaan kotiin ja heti skeptisesti pohti mitä oli särkynyt. Vaan eipä tuo pullantuoksu ainakaan vähentänyt vaimopropseja, luulen ma. Haha. Neljävuotias taas ei ollut varsinainen pullafani. Hän haukkasi pari palasta, totesi mmmmm.. tosi hyvää! ja jätti pullan tarjottimelle sen päädyttyä toisten suuhun.

P.S. Pullat olivat muuten erittäin herkullisia. Mietin jääkö niistä edes vierasvaraksi. Toisaalta why bother, kun ei meillä edes käy vieraita. Oliskohan vielä yksi iltapulla paikallaan?  Mums. Mums. Mums. Mums. Mums.