keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Pullat uunihin


Neljävuotias on innokas leipuri ja ruoanlaittaja - kunhan ei kädet mene likaiseksi. Taikinanvaivaaminen on äitin heiniä siinä kohtaa, kun puuhaarukka jumahtaa. Kananmunien rikkominen on myös mielipuuhaa ja voi sitä onnistumista, jos yhtään kuorta ei mene munan joukkoon, saati jos kädetkään ei likaannu.  

Maagi-täti on antanut Miinan ja Manun Lettukestit keittokirjan neljävuotiaalle varsin tietäen tämän kokkausinnostuksen. Kiitos kovasti, tämä on hauska kirja! Aina kirjan osuessa käteen, ehdotuksia alkaa tulvimaan. Tänään jouduimme hiukan vääntämään siitä, mitä keittiössä valmistuu. Lapsi olisi halunnut välttämättä lettuja, mutta äiti ei puolestaan halunnut käryyttää pannua. Olli Oravan pikkupullista löytyi onneksemme konsensus, vaikka pullista tulikin lopulta korvapuusteja.

Yksivuotias oli näiden pullien suurin fani. Mies ihmetteli pullan tuoksua tullessaan kotiin ja heti skeptisesti pohti mitä oli särkynyt. Vaan eituo pullantuoksu ainakaan vähentänyt vaimopropseja, luulen maHaha. Neljävuotias taas ei ollut varsinainen pullafani. Hän haukkasi pari palasta, totesi mmmmm.. tosi hyvää! ja jätti pullan tarjottimelle sen päädyttyä toisten suuhun.

P.S. Pullat olivat muuten erittäin herkullisia. Mietin jääkö niistä edes vierasvaraksi. Toisaalta why bother, kun ei meillä edes käy vieraita. Oliskohan vielä yksi iltapulla paikallaan?  Mums. Mums. Mums. Mums. Mums.

4 kommenttia:

*Laura* kirjoitti...

Pullat on parhaita! Tein itsekin viime viikonloppuna, tarkoitus olisi että jotain jäisi tarjoiltavaksi ensi viikon Blingo-kutsuille, mutta kovasti tuntuu pakastimen sisältö hupenevan... :)

Ripu kirjoitti...

Laura: Pulla on niin hyvää. En useinkaan leivo pullaa, mutta tänään sisäinen pullatarkastaja ilmoitti vakavasta pullavajavaisuudesta, joten pakko oli alkaa vaivaamaan taikinaa. :)

annna kirjoitti...

Mikään ei voita sitä tunnetta, kun on illalla sokerihimoissaan vetänyt kaikki loput lapsen leipomat pullat ja seuraavana aamuna lapsi ryntää silmät tuikkien kysymään että saako taas maistaa yhden.

Ripu kirjoitti...

Annna: Ai kauheeta. Niitä äitinä olemisen tähtihetkiä. Ohhoh, onkohan iskä syönyt yöllä kaikki pullat... ;)