Bottoms up ja potalle!

Yksivuotiaasta, tarkkaan ottaen 15,5 kk vanhasta tyttärestämme on aivan salaa tullut hurjan taitava tyyppi. 

Hän juo ja syö ite. ITE. ITE. ITE.

Maamia ja että. 

Ei mistään nokkamukista, eikä mistään suojatusta lasista. Mikäli tarjoilen juomaa nokalla, tästä seuraa täydellinen hermojen menetys ja ruokailuhetki loppuu yleensä siihen paikkaan. Lepyttelykeinot vaihtelevat. Useimmiten homma karahtaa siihen, joten tarkkana on oltava. Mukien kanssa myös kuljetaan paikasta toiseen, jos ei ole kytkettynä syöttötuoliin. Ihme kyllä melkoisen vähän kaatuu lattialle. Tuuria, tiedetään. 

Pottatreenailu on lapsilähtöistä (tai no..). Päivittäin potalla vieraillaan, useimmiten kakkosasioilla. Lapsi ilmoittaa kakka. Äiti kysyy mennäänkö potalle odottamatta siihen vastausta, koska silloin jo mentiin. Yleensä ehdimme. Aamuisin lapsi ei halua istua potalle. Tämä ookoo. Ei pakotusta, mutta potta on läsnä arjessamme, jotta se siihen integroituisi vähitellen yhä tiiviimmin.

Äänellinen eläinkirja on kova hitti pottaviihdykkeenä

Puhetta tulee taukoamatta ja lapsi toistaa sanoja. Lisäksi hän osaa yhdistää monet sanat ja esineet. Eilen lähes haukoin henkeäni kuunnellessani, kun neljävuotias aloitti YKSI, yksivuotias vastasi kakki, neljävuotias jatkoi KOLME, yksivuotias vastasi neejä, ja näin edeten tytöt vuorotellen sanoivat VIISI, kuusi, SEITSEMÄN, kaeksan, YHDEKSÄN, kymenen. Olin sanaton. Tämä rimpsu toistuu aina, kun joku aloittaa sanomalla YKSI. Onko meillä tässä matemaattinen nero tai muuten vaan nero? Ei tartte vastata.

Loppu!

Mites noi potta-asiat teikäläisillä? TAI korjaan: Miten pottailu sujuu teidän pienillä? Minkä ikäiselle lapselle potta on kaivettu esiin? Miten potalla viihdytään?

 Bottoms up teidänkin viikonloppuun!

(ei mittää väkeviä tietenkään)