lauantai 19. tammikuuta 2013

Bottoms up ja potalle!


Yksivuotiaasta, tarkkaan ottaen 15,5 kk vanhasta tyttärestämme on aivan salaa tullut hurjan taitava tyyppi. 

Hän juo ja syö ite. ITE. ITE. ITE.

Maamia ja että

Ei mistään nokkamukista, eikä mistään suojatusta lasista. Mikäli tarjoilen juomaa nokalla, tästä seuraa täydellinen hermojen menetys ja ruokailuhetki loppuu yleensä siihen paikkaan. Lepyttelykeinot vaihtelevat. Useimmiten homma karahtaa siihen, joten tarkkana on oltava. Mukien kanssa myös kuljetaan paikasta toiseen, jos ei ole kytkettynä syöttötuoliin. Ihme kyllä melkoisen vähän kaatuu lattialle. Tuuria, tiedetään. 




Pottatreenailu on lapsilähtöistä (tai no..). Päivittäin potalla vieraillaan, useimmiten kakkosasioilla. Lapsi ilmoittaa kakka. Äiti kysyy mennäänkö potalle odottamatta siihen vastausta, koska silloin jo mentiin. Yleensä ehdimme. Aamuisin lapsi ei halua istua potalle. Tämä ookoo. Ei pakotusta, mutta potta on läsnä arjessamme, jotta se siihen integroituisi vähitellen yhä tiiviimmin.


Äänellinen eläinkirja on kova hitti pottaviihdykkeenä

Puhetta tulee taukoamatta ja lapsi toistaa sanoja. Lisäksi hän osaa yhdistää monet sanat ja esineet. Eilen lähes haukoin henkeäni kuunnellessani, kun neljävuotias aloitti YKSI, yksivuotias vastasi kakki, neljävuotias jatkoi KOLME, yksivuotias vastasi neejä, ja näin edeten tytöt vuorotellen sanoivat VIISI, kuusi, SEITSEMÄN, kaeksan, YHDEKSÄN, kymenen. Olin sanaton. Tämä rimpsu toistuu aina, kun joku aloittaa sanomalla YKSI. Onko meillä tässä matemaattinen nero tai muuten vaan nero? Ei tartte vastata.

Loppu!

Mites noi potta-asiat teikäläisillä? TAI korjaan: Miten pottailu sujuu teidän pienillä? Minkä ikäiselle lapselle potta on kaivettu esiin? Miten potalla viihdytään?

 Bottoms up teidänkin viikonloppuun!
(ei mittää väkeviä tietenkään)

4 kommenttia:

*Laura* kirjoitti...

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tämän potta-asian kanssa... Kolmeveellä on nyt totaalilukko asian kanssa. Kauhee pissahätä on, mutta kiljuu vaan että "vaippavaippa" eikä suostu tekemään mitään pottaan. Pottaherkun toivossa saattaa vääntää yhden pissapisaran. :/

Puolitoistaveen (tai no onhan se jo 1v8kk) kanssa menee paljon paremmin, monet pissat tulee pottaan päivittäin.

Ripu kirjoitti...

Laura: Elä hättäele. :) En ole pottaprofessori, mutta kantsisko unohtaa potta vaikka viikoksi, pariksi kokonaan? Toinen vinkki voisi olla joku perheen ulkopuolinen kaveri tai muuten lapsen mielestä khyyli tyyppi voisi vinkata, että potta on muuten aika mahtava juttu. Jos äiti ehdottaa, niin se voi valitettavasti olla lapsen mielestä vaan noloa. Miltä kuulostaa? Nämä vinkit ovat toimineet toisaalla vaatetusprobleemissa, mutta pottahoukuttimena ei olla aiemmin kokeiltu.

Joka tapauksessahan se vaipparuljalssi jää ennen koulua pois, joten no stress.

Hyvä Puolitoistavee!

*Laura* kirjoitti...

Ehkä tuo, että tyyppi menee keväällä päiväkotiin ja näkee siellä alvariinsa niitä khyylejä pottailijoita ja pönttöilijöitä, voi tuoda avun...? Pottajutut oli välillä pari kuukautta tauolla mutta nyt ollaan taas yritetty... Välillä onnistuu, useimmiten ei. Ja se NIIN nolo kakkoshätä nyt ei ole pottaa nähnytkään...

No saapa nähdä onko tuo vielä koulussakin vaipoissa... :)

Tuo oli muuten mahtava juttu tuo teidän tyttöjen numerorimpsu. Neroja, neroja!

Ripu kirjoitti...

Laura: Just niin, päiväkotihan se sen homman laittaa reilaan viimeistään. Ryhmäkuri, eikun.. :)

Kiitos nerokommentista, sitähän minäkin. :D