maanantai 28. tammikuuta 2013

Hidden treasures


Nämä aarteet majailivat tänään sohvan alla imurin sinne kurotellessa. Äläpä vihjaile siellä, ei nimittäin vois useammin imuroida, kun edellisestä sohvanalustyhjennyksestä on hädin tuskin pari päivää. Tämäkin imurointifrekvenssi hipoo mielestäni jo jonkun kireänsiivouspirkon mittoja, vaikka tämän kireämpää tapausta saa etsiä (vrt. kuin neulaa heinäsuovasta)

Aarteidenomistajia ei tämä asia pahemmin paina:

Neljävuotias: Älä äiti jaksa, chillaa.
Yksivuotias: Tillaa.

Mitäs sanotte, enkö jaksa ja tillaan? Itseänikin huvittaa ainaiset puhinani, että nämä kyllä joutuu imurin kitaan, kun lapsetkin tietävät, että tuo nakki ensinnäkin jäisi poikittain sinne kammottavaan putkeen eikä Tuhkimon kenkä ikikuunapäivänä mahtuisi imuriin. Uhkailullani ei ole minkäänlaista pohjaa.

Lapsiani ei myöskään kiinnosta.  

Yksivuotias systemaattisesti pudottaa kaiken kädestään eikä reagoi komentoihin nosta ja vie paikoilleen - ainakaan vielä. Eikä tule muuten reagoimaankaan. Actiemelit kun on hörpätty, purkki löytyy poikkeuksetta jostain olkkarin pöydältä, tai lattialta, josta se kierähtää sujuvasti sohvan alle. Ajoittain se tosin korjautuu roskikseen, kun aloitan puhinani tiedustelemalla, että onkos tuossa roskapönttö, onko? Häh? Tuo Actimelin nauttiminen alkaa keittiöstä ja se olisi myös tarkoitus juoda loppuun siellä keittiössä. Jostain syystä, näin tapahtuu harvoin. Lapsi on vaeltanut purkkeineen olkkariin, napannut läppärin, hakenut Yle Areenasta päivän ohjelmat ja alkanut nautiskelemaan ohjelma-annista - sekä välipalastaan. 
 
Onko tässä omena ei puusta kauas putoa -läpändeerukselle sijaa? Ettei olisi kuitenkin ihan itsetutkiskelun paikka? Enkö muka itse koskaan syö (suklaata) läppärin äärellä? Onko reilua vaatia lasta aina toimimaan oikein ja eristämään kaikenlainen herkuttelu keittiöön, jos itsekään ei niin tee? Voileivät sitä paitsi maistuvat huomattavasti paremmalta sohvalla syötynä vai voitteko kiistää tämän väittämän?

Ehkä mä vähän tillaan, enkä jaksa - ihan joka asiasta.
 

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuota, siinä on silti aika isoja tavaroita, ei meidän sohvan alle edes mahtuis esim. toi kenkä. Voi että, minä inhoan imurointia. OP

Ripu kirjoitti...

OP: Olikos sulla niitä lapsia? ;) Voi kyllä meidän sohvan alle mahtuu - vieläpä vaikka mitä! Se on nimittäin niin, että kun on paikat siivottu, se autuus kestää sen hetkisen ja kah! Taas on sohvanalus täynnä etsittäviä aarteita. Story of my life.

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole lapsia...ööö... vielä. Mutta kaikenlaista rompetta riittää useammankin kuolinpesän verran -on nappia ja nippeliä vaikka mitä.
Mutta mutta, meidän sohvan alle ei mahdu edes imurin suulake, hähää. Sitä ei siis tarvitse imuroida, hähää. OP

Anonyymi kirjoitti...

Olkoon, koska mua vaivaa niin kysyn. Onko toi nakki ihan siis Atrian perhenakki (tms oikeaa syötävää) vai lelu? OP

Ripu kirjoitti...

OP: Ne napit ja nippelit kantsii varastoida mahdollisen perheenkasvun varalta a.s.a.p. - trust me, I'm a doctor. :) Meiltä on nimittäin kerran kuulunut: "Äiti, nyt mä nuolaisin sen napin." Neljävuotias kommentoi noin pari vuotta sitten, kun ei osannut vielä taivuttaa "nielaista".

Mitä siihen nakkiin tulee.. Voi että minä kohta tähän ihan tikahdun! Atrian perhenakki! Kiitos, tämä oli illan paras hekotus. Ei sillä - varsin mahdollista olisi, että vähintäänkin puoliksi syöty nakki olisi jemmattu sohvan alle, mutta ei kuitenkaan tällä kertaa. Se on siis leikkiruokaa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Niin kuin se nakki oli vähän niin kuin aitopaistetun näköinen. Ja äkkiäkös sitä muksut piilottaa ruokansa jonnekin, se on nanosekuntti...Kävin kerran kahvilassa, jossa linjaston päässä oli sämpyläkori ja teksti - koristeita.

Juu, ne napit ja nippelit käytetään tai myydään pois ennen perheenlisäyksen ilmaantumista muuton yhteydessä. Mutta entä kirjat, joita tuhansittain. Epäilen, että meillä asustaa tulevaisuudessa paperisilppuri.

OP

zirk kirjoitti...

Tiedätkö, mun eka ajatus oli, että noinko vähän kamaa sohvan alla?
Meillähän on kaksi sohvaa. Niiden alle mahtuu koko maailma. Niiden rakoihin taas, no, viimeksi kaadettiin rka maidot ja kustiin päälle. Että sellaista kuria meillä.
T: hyvä äiti eeehhehhh

Miima kirjoitti...

Meillä on vähentynyt uudessa kodissa lelujen levittely ympäri olohuonetta - voitteko uskoo, että nämä leikkii jopa omissa huoneissaan välillä?? :O Mut löytyy sieltä sohvan alta silti aina jotain, mutta mä en kyllä imuroi sieltä kuin kerran viikkoon ;)
Ja siinä asiassa oon ihan natsi että lapset syö ruokapöydässä ja piste!!!

Ripu kirjoitti...

OP: Aidonnäköisiähän ne. Meillä vanhempien luona on sellainen posliininen kiiltävä hedelmäkori. Arvaa tekisikö mieli aina haukata sitä omenaa, kun se on niin herkullisen näköinen. No jaa. Ristinsä on jokaisella. Kuvassa siinä kirjanpäällä oleva omenanpuoliskokin on muutes - usko tai älä - feikki. :D No hekoheko.

Tätä et kyllä usko, mutta meilläkin on kirjoja - lapsista huolimatta! Ihan jumalaton määrä, vaikka ei ehkä tuhansittain, mutta sadottain. Helposti.

Välillä on uudelleenjärjestelyä kirjahyllyssä (ET-PURA-SITÄ-HYLLYÄ!), mutta pääosin meidän kirjat saavat olla rauhassa. Omansahan ne ovat tietysti pureskelleet kappaleiksi. Riippuu varmaan siis vähän siitä, onko se kirja niin hyvä, että se kannattaa syödä. Ehhehheh.

Anteeksi äärettömän huonot jutut, minä lähden nyt nukkumaan.

Zirkkis: Haa! Tulihan sitä rispektiä siisteydestä. Kiitti Zirk. Olishan meilläkin enemmän rojua, mutta tosiaan muutama päivä sitten edellisen kerran siivosin, niin eivät ehtineet valloittaa sohvanalusta tuon enempää. Meillä eivät nämä kuseksi sohvan alle. Miimaa lainatakseni, sen verran natsi olen, että ihan vessassa meillä noita hommia. ;) Onnee teille.

Miima: Mitä sinä niille annat? Jotain tottelevaisuusvitamiiniako? Heti linkki tänne. :D