Making of Pupuprinsessa

kuva: täältä

 
Neljävuotias ei ole päiväkodissa perjantaisin. Normaalisti. Tällä viikolla on, koska on talvinaamiaiset. Neiti ilmoitti topakasti toiveestaan pukeutua pupuprinsessaksi. - Äiti, hommaa korvat ja töpöhäntä. Okei.

No homma pääsi vähän livahtamaan muistista, ja koska tänään oli meillä niin mukavaa ohjelmaa schedulissa, etten ehtinyt sen kummemmin harhailemaan, vaan tein täsmäiskun naamiaiskauppaan. - Pupunkorvat ja töpöhäntä, kiitos. No meiltä löytyy tällä hetkellä vain tämmöinen versio. Katselin posket punakkana tiskillä nököttävää pakettia, mutta jos ei sen pahviläpyskän kuvaa tiiraillut tarkemmin tai korjaan: lainkaan, siinähän oli just se mitä tarvittiin. Rusetinkin sai vielä kaupantekijöiksi. It's a deal.

Pussi jäi eteiseen purkaessani nälkäistä yksivuotiasta vaunuista ja neljävuotiaan kotiuduttua alkoi pian kuulumaan onnellisia huokailuja. Äiti, sä oot maailman paras! Hei kato äiti, tuolla tätillä ei ole kyllä mikään oikea pupuasu, vaan uikkari! Naurettavaa! ja reilusti kikatusta päälle. Mä jäin tohon maailman parhauteen enkä onneksi alkanut änkyttämään siitä tätin uikkarista mitään. Lapsi tyytyväinen - syvä ulospuhallus. Singer ei nimittäin olisi laulanut milliäkään siksakkia tämän projektin hyväksi, tai olishan se, mutta toteutus ja toive tuskin olisivat kohdanneet. Onnekseni lapsi iskee vanhat prinsessatyllit selkäänsä - meidän lapsetko hemmoteltuja, pyhjapah - minä isken töpöhännän kiinni ja korvat päähän. Avot. - Hei voidaanko laittaa minulle pupumeikit? H u o k a u s.

Nyt yöpuhteina pitää alkaa googlettaa onko sormiväri sama (tai lähestulkoon edes) kuin kasvomaali? Luultavasti ei. Fucketifuk.