torstai 3. tammikuuta 2013

Väliraportti

Aijaijavoivoi vois valitella, mutta enpä viiti, ja koska lupasin, etten valita. Miehelle kyllä vähän sanailin hetki sitten, vaikka samaan aikaan tiedostinkin uudenvuodenajatelmiani, mutta mutta mitä sanotte, että yksivuotias nukahti noin kolme minuuttia sitten siis klo 00.02 ja huomenna hypätään junaan eikä mitään ole pakattu. Ystävällinen Mies laittoi lapsen nukkumaan klo 19.30 (hyvä!) ollessamme vielä neljävuotiaan kanssa leffassa, vaan osasin odottaa, että neiti nuorimmainen ei jaksa nukkua aamuun saakka, ja pakkaamisesta ei varsinaisesti tullut tulosta apulaisen purkaessa samalla. 

Oliko se sitten pienen naputuksen paikka? No tjaa. Tavallaan. Mies nimittäin on ärsyttävän viilipyttymäinen ja minun hätäisille vinkauksillekin vain kohautteli olkiaan, että eihän tässä mitään hätää ole. Siihen se mun jarru sitten petti. Ei hätää? Kello on puoliyö, aamulla aikainen lähtö. Ei hätää, jos pakattavana on omat kamat. Kalsarit veskaan ja ovi kiinni. Soromnoo! Ei oo ihan sama homma mulle. Omat, tyttöjen vaatteet, nesessäärit, viihdytysvälineet... Ei hätää, koska Mies näyttää puhelimestaan yleareenaa ja ties mitä ristoräppääjiä oli lataillut sinne lasten iloksi, sillä aikaa kun allekirjoittanut ravasi ympäri kaupunkia hankkimassa viemisiä ja muita asioita, jotka ovat siis minun hoidettaviani. Aina. Eikö voisi hoitaa aikaisemmin? Miten voi mennä neljätuntia? Nokuneivoi ja helpostivoimennäneljätuntia. 

Ota henkee, puhalla ja toimi.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Että hyvin menee, mutta menköön. Mikä siinä on, että jotkut eivät ymmärrä lähtövalmisteluiden työmäärää. Etenkään ne, jotka eivät niistä suurelta osin vastaa.

Toivottavasti pääsitte matkaan, eikä mitään oleellista jäänyt matkasta.

OP

Siilis kirjoitti...

joku miesten tyyppivika lienee. tutulta kuulostaa x-(

Ripu kirjoitti...

Mun täytyy tehdä niinkuin opetan. Toimi, äläkä valita, ja valmista tulee! Nukkumaankin ehdin, joten turhaa oli kähinät. Eikun uutta kohti vain! :)

annna kirjoitti...

Joo, miesten tyyppivika tosiaan. Housut jalkaan ja - VALMIS! "Höh, mitä se eukko nyt taas stressaa?"
Naisten tyyppivika taasen se, ettei tajuntaan koskaan mene se, ettei se äijä siitä muutu. Ja se että stressi pitää ehdottomasti purkaa mielettömällä marttyyrishow:lla.
Meillä KAIKKI lähdöt JOKA PAIKKAAN on yhtä helvettiä just noiden tyyppivikojen takia.

Jennijee kirjoitti...

Tuttua turvallista matkustamista siis! ;)

Sitten kun junassa ja perillä on ruhtinaallisesti aikaa, käyhän kurkkaamassa mun blogista sulle viesti. :)

Ripu kirjoitti...

Annna: Joitain asioita ei vaan voi muuttaa. Tsempit.

Jennijee: Tuttua, huttua... Hei kiitos, näitä tulikin kaks kertalinttuulla! No mä en vaan voi sille mitään, että on niin liebster. Huokaus ja hiusten rento heilautus.